Watched films in 2018

30.12.
HBO

Pappa-Scorsesen jälki on tavallaan ainutlaatuista ja tavallaan tylsää. Ainutlaatuista, koska erehtymättömän tunnistettava. Tylsä samasta syystä. Kolmituntinen ylettömyyden satiiri ei sisällä mitään turhaa, eikä mitään mikä ei veisi täysin mukanaan, mutta muoto on liki tismalleen Mafiaveljien ja Casinon laahuksilla. Jollain sairaalla tavalla pystyn tämän antamaan anteeksi. Luultavasti koska ainoa, jota osoitetaan sormella on katsoja ja yhteiskunta tämän jatkeena.

27.12.
Netflix

Ylipitkä, päämäärätön ja vähän juosten kustu.

26.12.
Netflix

Huisin hauska ja kekseliäs.

16.12.
Elisa viihde

Kaikin puolin erinomainen kauhuelokuva. Hiipivän ahdistava, tunnelmallinen ja paranoidi, jossa 1.66:1 -kuvasuhde toimii mahtavasti.

15.12.
Netflix

Kauhuelokuvaksi puettu masennuksen ja vanhemman turhautuneisuuden kuvaus on hyvin oivaltava. Pelottavinta tässä on nimenomaan ne uupunutta vanhempaa säikäyttäneet hyvin pimeät ajatukset, joiden todellisuudesta ei enää ole varma.

12.12.
Teatteri

Uusintakatselu.

Vincent Price on ihan saatanan kylmä. Ja koko elokuva. Ihmisen pahuus ja julmuus esiintyy erityisen häiritsevänä, jopa puistattavana, kun kiduttaminen, raiskaaminen ja tappaminen tehdään jumalan nimessä ja ammattiylpeydestä, eikä jonkun muun mielenvian tai riivauksen vuoksi, kuten helpommissa kauhuelokuvissa. Ahneus ja sadismi ei vaadi empatiaa, mutta eipä ole muutkaan hahmot mitenkään miellyttäviä. Samaa hengenheimoa Peckinpahin moraalikyselyjen kanssa. Todella painostava elokuva, jota kuvaus kaikkine lähikuvineen korostaa upeasti. Isolta kankaalta leikkaamattomana katsottuna, kuin toinen elokuva.

8.12.
Elisa viihde

Uusintakatselu.

2.12.
Elisa viihde

Tyly, kuin perkele. Lopussa olin minäkin kyyninen paska monttu auki.

1.12.
Netflix

Uusintakatselu.

25.11.
Elisa viihde

24.11.
Elisa viihde

23.11.
Elisa viihde

11.11.
DVD

Uusintakatselu.

En tiedä, miksi katsoa elokuva, jonka muistaa mielestään ulkoa. Onneksi katsoin, nautin enemmän kuin muistinkaan.

1.11.
Teatteri

Uusintakatselu.

Päivälleen 15 vuotta sitten näin tän ekaa kertaa, joka aloitti välittömästi kiinnostuksen elokuvaa kohtaan, kehittyen harrastukseksi.

Virheettömäksi sellaisenaan tekisi mieli kutsua. Kärsii vain jäljittelijöistä sekä vähän jäljittelystä. Laajakulmalinssin käyttö on upeaa, musiikki mahtavaa ja tunnelmakin yhä entisellään. Näyttely on osin vähän kökköä. Donald Pleasence on toteemi.

17.10.
Netflix

Näin käy harvoin, mutta oli vähän vaikeuksia ottaa vakavasti. Arskan aaargh-huudot ei auttaneet asiaa.

30.9.
Netflix

29.9.
Netflix

28.9.
Netflix

22.9.
DVD

Uusintakatselu.

Olen nähnyt tämän kerran aiemmin pikkuisesta putkitelkkarista kauan sitten, jälleen toista kymmentä vuotta sitten. Villeimmät tappokohtaukset sekä upea värien käyttö olivat kyllä muistissa, mutta kyllä tämä sokea rakastuiminen tuli puskista. Ei ollut tönkköyttä, hölmöyttä tai aukkoja. Audiovisuaalisesti niin käsittämättömän kaunis ja samanaikaisesti ahdistava, että mun musta sydän antaa kaiken anteeksi. Alkujaan noin kymmenvuotiaille roolihahmoille kirjoitettu tarina voi tuntua nuorten aikuisten, pääasiassa naisten, esittämänä naiivilta, mutta ainakin mulle tämä seikka vain lisää tätä sadun ja unen logiikkaa noudattavan kerronnan hienoutta. Goblinin musat edellistäkin coolimmat. Ihan lemppariscorejani.

19.9.
Teatteri.

Vallan vahvaa suorittamista. Kameratyöskentely on jännittävää ja Goblinin musat cooleja.

15.9.
DVD

Uusintakatselu.

Hyvä esimerkki kriitikoiden pilaamasta elokuvasta sekä potentiaalin hukkaamisesta. Tarina on hyvä ja Waynen hahmo mielenkiintoinen, mutta elokuva kaikkinensa aivan keskeneräinen. Kun täyttää aukot mieluisakseen ja jatkaa itse siitä, mihin elokuva jäi, saadaan erinomainen elokuva. Koomiset kevennykset ja saippuadraama ovat paskaa. Visuaalisesti kaunis ja onhan tämä viihdyttävä.

Jossain psykoosissa olin viime kerralla pisteyttänyt täysiin.

Tässä jännästi kuin omat ajatukset:

www.theguardian.com/film/2014/nov/17/most-overrated-films-the-searchers

15.9.
DVD

Uusintakatselu.

Hermostuttavan intensiivinen, silti yksi hauskimmista koskaan.

12.9.
Teatteri

Uusintakatselu.

Tää on varmaan MAAILMAN paras elokuva tai toisteks paras tai jotain. Tästä puuttuu ainakin toistaiseksi syvän henkilökohtainen, peräti ihan kasvusidonnainen, suhde minun minuuteeni, mutta voi juku tää on upea. Pitkälti toista kymmentä vuotta olen pitkittänyt uusintakatselua riittämättömäksi kokemani television ruudun pinta-alan vuoksi. Kohtuuttoman pitkäikäinen haave valkokankaalta katselusta on nyt koettu. Olen sanaton.

9.9.
DVD

Uusintakatselu.

Vähän harmillinen tapaus. Vartin vajaa kolme tuntia liki mestarillista kerrontaa ja sitten lässähti, kuin se surullisen kuuluisa pannukakku. Ei ne sammakot varsinaisesti häirinneet, mutta lieneehän se vaikea päättää tällainen setti. Saatan myös olla itse niin kyyninen, että toivoin kaikille vain paskaa huomista. Alkuun tämä häiritsi vielä enemmän, tässä kirjoitellessa alan päästä jo vähän tästä yli. Onhan tää suurien tunteiden ja suvereenin kerronnan näyttämö, jossa mahoton pituuskin on perusteltu ja aiheellinen. Olen pitänyt PTA:ta aina nimenomaan henkilöohjaajana mestaritasoisena, eikä tuo näkemys uusintakierroksella ainakaan hälvene.

8.9.
DVD

Uusintakatselu.

Kuvaus ja leikkaus on ensiluokkaista, Altman-Scorsese -apinointi on hyvin peitelty ja elokuva vie mukanaan. Loppu on vähän antikliimaattinen.

2.9.
Netflix

31.8.
Netflix

26.8.
Netflix

22.8.
Yle Areena

18.8.
DVD

Uusintakatselu.

Oli peräti tunteellinen hetki kaivaessani tän DVD-kotelon laatikosta, kun tajusin vasta sillä hetkellä, että olin alitajuntaisesti turvautunut nimenomaisesti tämän pimeyteen teini-iän ongelmissa kerta toisensa jälkeen. Ekaa kertaa tajusin, että mulla on ollut ikävä tiettyä elokuvaa.

Tulkinnat sikseen, Mulholland Drive iskeytyy nimenomaan emotionaalisella tasolla suoraan persoonaan, kuin tehden varsinaisen katsomisen toissijaiseksi. Yksi selkeä tekijä tälle on toki Badalamentin tyrmäävä score. Mahtava elokuva, puhdas mestariteos.

14.8.
Yle Areena

Häiritsevän paljon Jeremy Clarcksonia muistuttava Victor Sjöström on deekuhtava mulkku, joka kokee lopussa parannuksen. Tällöin myös itketään, mutta ollaan onnellisia. Kaltaiseni kyynikko on mehuissaan, kun Sjöström vie mulkkuuden käsittämättömille ulottuvuuksille, mutta pettyy inhimmillisyyden voittaessa. Teksnisesti vaikuttava, sisältää paljon ikimuistoista kamaa ja Sjöströmin näyttely on mahtavaa.

12.8.
Uusintakatselu.

Totaalisen naulitseva tunteiden kaivelija. Pääosakaksikon työ on täydellistä ja visuaalinen ilme jälleen uskomatonta.

11.8.
Yle Areena

Uusintakatselu.

Kieslowskilainen tragikomedia on huikeaa ristiriidoilla leikittelyä. Siniseen nähden lähempänä kotia, jossa rumuus on kaunista. Pidin tästä jopa Sinistä enemmän. Ei tukeudu hetkeksikään muotoon sisällön edelle ja eipä ole taas hetkeen tullut katsottua elokuvaa, jossa tuntee olevansa näin vahvasti mukana.

8.8.
Elisa viihde

Tää oli ihan vaan puuduttuvaa paskaa.

5.8.
Yle Areena

Uusintakatselu.

Visuaalisesti upea elokuva elämän lohduttomista suruista ja näiden hyväksymisestä. Loppukuvat- ja sävelet musertavat.

4.8.
Elisa viihde

Tämä piti tulla tehdyksi. Tämän olisi pitänyt myös avoimemmin näyttää ne synkät hetket, mutta letkeä ja viihdyttävä se on jopa enemmän, kuin tarvitsisi. Nuoret näyttelijät suoriutuvat mallikkaasti.

31.7.
Elisa viihde

Karmeen mittainen, mutta ei tunnu varsinaisesti ylipitkältä. Hillitympi ja fiksumpi, kuin keskimmäinen. Eka taas kovin.

24.7.
Netflix

Hyvää nuoruuskuvaa, muttei onnistu kauhuelokuvana oikein missään.

21.7.
DVD

Uusintakatselu.

Siisti ja kunnollinen nuorimies ajautuu näennäisesti tahtomattaan, mutta alitajuntaisesti täysin omasta tahdostaan pikkukaupungin äärettömän synkkään, kieroutuneeseen ja väkivaltaiseen alamaailmaan kasvamaan mieheksi. Katsellessaan ei-niin-vastentahtoisesti uuden öisen roolimallin suorittamaa rituaaliraiskausta, sankarimme herää uuteen seksuaaliseen todellisuuteen. Viimeistään, kun pulassa oleva kaunis yökerholaulaja isolla veitsellä uhaten alistaa häntä seksuaalisesti (josta myöntää nauttivansa), on sankarimme loputtoman mukana tässä pimeydessä. Seksuaalinen väkivalta, sadomasokismi ja raiskausfantasiat valtaavat sankarimme illaksi ja yöksi, mutta aamulla voi taas hengähtää puhtoisen naapurintytön kanssa ja valmistautua uuteen koitokseen. Nuorimies on vähän hämmentynyt kaikesta tästä, mutta sitä se mieheksi tulo on. Pahasta pääsee eroon vain ampumalla pahan ruumiillistuman aivot seinille ja jälleen on pintapuolisesti kaikki hyvin aamun koittaessa. Film noirin, alitajuntatutkielman ja puhtaan kauhun yhdistäminen värikkääseen laajakulmalinssin hyväilyyn on yhä hyvin pitkälti ylittämätöntä.

Olen nähnyt tämän monesti, en tosin kertaakaan aikuisiällä, mutta edelleen vahva, raaka ja painostava tunnelma saa nojaamaan tukevasti polviin. Hopperin silkkaa pahuutta huokuva psykopaatti-Frank on ikimuistoisimpia hahmoja sekä roolisuorituksia elokuvan historiassa.

19.7.
Elisa Viihde

Tää oli kokonaisuutena vallan hauska post-moderni superantisankarielokuva. Kamalasti sarjakuvaviittauksia, jotka menevät mulla varmaan ohi ja osa hassutteluista on varsinkin alussa vähän väsynyttä, mutta näen tämän kaiken kuuluvan tähän settiin. Silleen post-modernisti.

29.6.
Elisa Viihde

Rotuteema ei kummemmin ärsyttänyt, mutten mä tästä kovin älykästä silti saa. Häiritsevää tunnelmaa luo hienosti siihen saakka, kunnes varsinaisesti alkaa tapahtua. Tuossa sitten sortuukin vastaavaan hölmöilyyn ja ennalta-arvattavuuten, kuin liian moni vähemmän muistettava kauhuelokuva männävuosilta.

18.6.
Teatteri

Pidin. Eikä edes hävetä. Niin tautisen viihdyttävää ja ylimitoitettua hömppää, etten voi muutakaan. Helposti paras jatko-osista.

12.6.
Netflix

Tässä ei kovin montaa realistista asiaa ollut. Tai sit jenkeissä on kivikautiset turvalaitteet. Itseasiassa tää on kaikessa niin epärealistinen, että ummikkokin sen taatusti näkisi. Suomentajalle peukut taustatyöstä. Älyttömyydestään huolimatta helppoa katsottavaa.

11.6.

Blu-ray

Alkaa ihan mielenkiintoisesti viedessään ihmisten kehitystä jälleen jokseenkin sivistyneempään suuntaan. Sitten aivan puskista pamahtaa kakaralauma ja loput onkin lasten elokuvaa. Mel Gibson vetää teinityttöä turpaan, ja tämä jäikin loppuelokuvan ainoaksi positiiviseksi asiaksi.

10.6.
Blu-ray

Uusintakatselu.

Australia on vajonnut täyteen kaaokseen ja sivistys ei ole enää edes muistoissa. Gibson hahmoineen on ihmisen kuori. Värimaailma on ankea, ankeus on hyvästä. Yökohtaukset ovat pimeitä ja rumia, rumuus on elämää. Kaikki on tylyä. Toimintakohtaukset ovat taas parasta ja ikimuistoista. Tää on kiteytettynä ns. vitun kova.

6.6.
Blu-ray

Uusintakatselu.

Muistini yhdistelee asioita ja näin tiedän, että olen viimeksi katsonut tämän 12 vuotta sitten, kuukauden tarkkuudella.

Suoraa toimintaa todella innovatiivisesti toteutettuna. Pahat budjettirajoitteet kääntyvät eduksi upeissa kamera-ajoissa ja leikkauksissa, jolloin katsoja on toiminnan ytimessä mukana. Keskiosiota on kovasti kritisoitu tylsäksi ja huonosti elokuvaan istuvaksi. En tähän yhdy, sillä se taas johtaa suoraan pitkään ja painostavaan tapahtumasarjaan, jossa Maxin vaimo joutuu motoristien ahdistelemaksi ja silmätikuksi. Tämä taas johtaa ajallaan viimeisiin koston 15 minuuttiin, jotka ovat aivan täyttä kultaa. Brutaali lopetus on ikimuistoinen, varmasti yksi tylyimmistä, mitä olen nähnyt.

En oikein osaa sanoa, mitä mieltä pitäisi olla tuosta käännekohdan eli Maxin flippaamisen ajoituksesta. Sijoittaminen loppuun antaa kivasti sijaa hahmon kehittymisellä jatko-osia ajatellen, mutta yksinään seisoo vähän kehnosti. Mikäli en olisi jatkiksia nähnyt, en varmaankaan pitäisi tästä näin paljoa. Hieno kuvaus lähitulevaisuudesta, jossa sivistys on rappeumapisteessä, eikä lainvalvojat enää itsekään erota itseään vandaaleista. Juonen kuljetus on vähän aukkoista, mutta eipä tuo kaiken tykityksen keskellä ahdista.

Tyly ja kyyninen, upeat toimintakohtaukset, mutta turhan epätasainen ollakseen mestariteos tai edes täysin valmis. Todella vahva avaus ehdottomasti ja jollain hassulla tavalla tosi sympaattinen. Näin jälkikäteen tuntuu enemmänkin esiosalta, kuin sarjan ekalta osalta. Valitettavasti.

23.5.
Teatteri

Ei tälle oikein ole sijaa universumissa, mutta en pysty olemaan tällekään vihainen. Sama dilemma, kuin noiden Jurassic Parkin jatko-osien kanssa. Nostalgia vie myös näissä ennen näkemättömissä.

Uusi Han, tai siis nuori Han ei tosiaan ole sama Han, kuin me tunnemme. Epäitsekäs, positiivinen ja pirteän lutuinen. Suattapi olla, että Ron Howardilla on ollut tässä vähän omia vapauksia tai tälle tulee sitten suora jatko-osa. Kaikki merkit kyllä viittaa siihen suuntaan. Keikari-Lando on kova. Uudet hahmot ovat kaikki turhia. Tarinaa ei varsinaisesti ole. Köykäinen länkkärikopio, jossa ryöstellään ja paetaan.

19.5.
Blu-ray

Onhan tää oikeasti huonompi, kuin annan itseni ymmärtää, mutta dinosaurukset on edelleen vaan niin siistejä. Vaikkakin dinotehosteet ovat vain muisto entisestä ja nyt siellä on jotain perkeleen hybridejäkin.

17.5.
Blu-ray

Uusintakatselu.

Olihan tää jo vähän hölmö. Nostalgia on silti aika vahvana.

16.5.
Blu-ray

Uusintakatselu.

Tää on mulle henkilökohtaisesti tärkeimpiä elokuvia. Ostin Anttilasta (rip) tän vhs:n vuonna '98 ja katselin vähintään viikoitain hyvän tovin. Lapsuuteni toteemeja.

Yllätyin, kuinka hyvin vei vieläkin mukanaan, vaikka tietty muistin hyvin pitkälti ulkoa edelleen. Ekat puoltoista tuntia onkin ihan tosissaan viihdyttävää sekä nautittavaa dinosaurushuumaa. Loput onkin sitten juoniaukoissaan niin typerää, että vallan vituttaa.