Watched films in 2020

28.12.
Blu-ray

Uusintakatselu.

Omistamani, hyvälaatuiseksi muistamani DVD olikin letterboxattua pikselimössöä, joten "Yli 10 vuotta sitten viimeksi katsottujen viiden tähden elokuvien uusintakierros" -projektia varten oli hyvä tekosyy päivittää tähän hämmentävään leikkaamattomaan versioon, josta kukaan ei tiennyt mitään vielä pari vuotta sitten.

Oletin itse asiassa, etten löytäisi tästä kuin kamalia virheitä, mutta olinkin vallan lumoutunut kerronnan suvereenista sujuvuudesta ja teknisestä taidokkuudesta. Hieman vähempikin selittely olisi toki lopussa riittänyt, mutta varsnkin, kun ottaa huomioon, kuinka juuri loppu oli värittyneiden muistikuvien vuoksi kasvanut mielessäni noin elokuvahistorian suurimmaksi virhearvioksi, ei tuo nyt varsinaisesti häirinnyt.

27.12.
Blu-ray

Uusintakatselu.

Musiikittomuus ja samalla keskikoon linssillä alusta loppuun kuvaaminen tukevat hienosti luontokauhuteemaa. Jos ei nyt realismia tavoita, niin tunnelma on näiden ansiosta luonnollinen. Peräprojektorin käyttö ja osin myös näyttely ovat kömpelöä, mutta yllättäen eivät häiritse. Erityisen hienoa on myös, kuinka tapahtumille ei löydy mitään selitystä, eikä päähahmojen lopullisesta kohtalosta ole varmuutta.

27.12.
DVD

Uusintakatselu.

Tuoreeltaan kävin teatterissa, en muista varmaksi, olenko sen jälkeen katsonut. Varmaan samana vuonna korkeintaan. CGI on kiusallisen rumaa ja kahteen ja puoleen tuntiinkin mahtuu juonen kannalta todella typeriä aukkoja ja ihan vaan typeryyksiä. Lapsellisen mustavalkoinen hyvä/paha -teemassa, mutta onpahan vaan helppoa ja harmitonta katsottavaa. Lasten kanssa katsotulta elokuvalta on nykyään jo saavutus, että pärjää ylipäänsä loppuun saakka. Siinä mielessähän tää on jo oikein hyvä.

22.12.
Blu-ray

Teknisesti virheetön ja loputtoman viihdyttävä. Voiko sotaelokuva olla viihdyttävä, on oma dilemmansa. Kollaasimaisen rakenteen merkitys vähän mietityttää. Kai sen pieni päämäärättömyys kuvastaa nuorten miesten päättömyyttä päättömässä sodassa.

21.12.
Teatteri

Erinomainen hahmotutkielma muistuttaa hitchcocklaisuudessaan syssymmällä katsomaani Solangea olemalla periaatteessa tuttua formaattia, mutta kuitenkin aivan omanlaisensa. Ennakko-odotuksia alati rikkova kerronta ei vissiin ole mikään itsestäänselvyys.

20.12.
Teatteri

Uusintakatselu.

Snakea ei kiinnosta, vaan pelastaa presidentinkin fo' shits and giggles ja osoittaa lopussa, että Snakea ei todellakaan kiinnosta. Valloittava persoona. Myyttinen hahmo sekä hyvisten että pahisten keskuudessa, jonka syitä ei turhia selitellä, eikä myöskään taustoja kyynisyydelle. Aikansa muovaama, parempaa menneisyyttä kaipaava western-hahmo kaiketi.

Visuaalisesti kiinnostavaa, suoraviivaista toimintaa, joka kuin varkain pistää miettimään yhteiskunnallisia pulmia.

19.12.
Ruutu+

Laiska ja mielikuvitukseton, mutta monasti kumman hauska. Ristiriitainen, mutta vähän väärällä tavalla.

9.12.
Blu-ray

Ihmiset ovat tyytymättömiä elämiinsä ja tarvivat rooleja minänsä ulkopuolelta selviytyäkseen arjessa. Erilaiset suhtautumiset seksiin ovat päälimmäinen teema ja käsitteleekin tätä minusta vallan kypsästi. Ehkä pientä provosointia on myös mukana. Murenevan avioliiton kuvaus, jossa seksi tai sen puute on myös merkittävässä osassa, on myös kovin aitoa. Pitkien ottojen kahden hengen dialogikohtaukset imevät mukaansa. Kathleen Turner laukoo rivouksia sarjatulella, kuin piripäisen Billy Wilderin kirjoittamana ja Anthony Perkinsin hillitty rooli tavallisena pastorina jäänee kummittellemaan pidemmäksikin aikaa. Ken Russell on kyllä mielenkiintoinen mies.

7.12.
Blu-ray

Pahat ulkoavaruuden republikaanit ovat valloittaneet Maan ja vain päähän potkitut duunarit voivat nämä paljastaa ja pelastaa meidät. Satiiri on totta vie toimivaa, kun se jaksaa innostaa, vaikka katsoja ei nyt ihan samaan poliittiseen leiriin kuuluisikaan. Tuo puoli ei tosin ihan kiinnostavin aspekti elokuvassa ole. Aivopesu isona kuvana ja subliminaalinen vaikuttaminen sen sijaan ovat kovin kiinnostavia teemoja ja aika pelottavia ajatuksiahan tuo herättää. Ja onpahan tämä samassa myös mitä erinomaisin toimintaelokuva.

Uskon melko piankin katselevani uudelleen, jos vaikka näkisi seuraavaksi paremmin muitakin puolia tai yksityiskohtia, kuin korostetun reaganismin kritiikin.

28.11.
Blu-ray

Uusintakatselu.

Yhdysvaltain teatteriversio. Romeron itsensä preferoima versio ja ainoa kolmesta, jota en ollut aiemmin nähnyt, joten aika selkeä valinta paluulle.

Halloweenin toimiessa uuden ajanlaskun merkkinä vuonna 2003, merkitsi Dawn of the Dead vuotta myöhemmin myös jonkin näköistä kulminaatiopistettä harrastuksessa. Pienestä putkitelkkarista katsottuna vanhat Future Filmin levittämät DVD:t olivat vielä joinkuin katselukelpoisia (olisko kymmenisen kertaa lyhyessä ajassa katsottu), mutta sittemmin useista yrityksistä huolimatta, ei vain ole pystynyt katsomaan itselle näin tärkeää elokuvaa tuolla laadulla. Parempilaatuiset DVD:t kävivät harvinaisiksi ja kalliiksikin ja blu-ray-ajan saapuessa vähän järjettömiksi. Voisi jopa sanoa, että mulla oli ikävä Dawn of the Deadiä. Viime vuoden lopulla Second Sight sitten virallisesti ilmoitti aikeistaan ja sen jälkeen on ollut aika kovaa odotusta ja yhtäkkiä onkin jo jotenkin järkevää maksaa 70 puntaa elokuvasta.

Yhä kaikessaan tavattoman tarkkanäköinen, eikä vain ajankuvauksena. Pieniä merkittäviä yksityiskohtia (sekä suoranaista katsojalle vittuilua), joita en muista nuorena huomioneenikaan, on oikeastaan koko matkalla kertomassa ihmisen vähemmän hyvistä puolista. Ns. hyvätkään ihmiset eivät kykene tarpeeksi suuren kriisin keskellä yhteistyöhön, eikä joustamaan periaatteistaan saati luopumaan turhamaisuudestaan. Ihminen on ihmiselle on monasti suurempi uhka, kuin zombilaumat. Ostoskeskuksen hetkelliseksi turvaksi aiottu ympäristö sokeuttaa ihmiskunnan totaaliselta tuholta ja lopussa, vaikka kaksi päähahmoista pääseekin zombilaumalta pakoon, ei se kyllä kovin mieltä ylentävää tunnetta saa pinnalle.
Rasismin ja takapajuisen öyhömaskuliinisuudesn käsittely ainakin nousivat selkeämmin, jos ei nyt aivan uutena seikkana esille. Tuskin missään näkemässäni elokuvassa on näin upeasti kuvattu täydellisen kaaoksen syntyä.

Olen varma, että ilman henkilökohtaista sidettäkin pitäisin tätä mestariteoksena.

22.11.
Teatteri

Pikkupoika kärsii sietämättömän paljon toisen maailmansodan alla jossain Itä-Euroopassa, jossa sodasta ei taideta juuri tietää. Kärsimys näyttää tarttuvan ja elokuvan rakenteestakin johtuen, on tämä jo lähellä mennä komiikan puolelle. Kärsimystä ja hyväksikäyttöä tuottavat vain vastaavista oloista olevat siviilit. Raastavasti vihjataan, että tämä saattoi olla jopa se helpompi tie. Tai samankaltainen. Tai kaukana pahimmista kuvitelmistakaan. Joka tapauksessa surkeiden sattumusten sarjan mahdollisti vanhempien hyvä tahto saada poika turvaan sodalta ja vainolta. Sen ajatteleminen ja yritys samaistua tilanteeseen tekee aidosti pahaa. Visuaalisesti vaikuttava, oikealle filmille kuvattu kolmetuntinen.

20.11.
Blu-ray

Pitkien ottojen ja etäisen ja kylmän kameratyön riemujuhlaa, jossa juurikin nämä tehokeinoina tekevät riipivän tunnelman. Kun enimmäkseen staattinen kamera lähteekin liikkeelle, on se heti kovin karmivaa. Olen ilmeisen rakastunut tällaiseen kerrontaan. Ääniraidalla ei juuri musiikkia kuulla, enimmäkseen korostettuja ympäristön ääniä. Tämäkin on häiritsevän tunnelman kannalta ansiokasta. Vaikka katsojalle annetaankin ymmärtää melko varhaisessakin vaiheessa, että on olemassa jonkin näköinen selitys tapahtumille, ei se missään nimessä vähennä takaraivon jyskytystä tai alenna mielenkiintoa. Eikä lopulta edes kelpaa täydelliseksi selitykseksi. Ja hyvä näin. Katsoja saa hahmojen tavoin kysymyksiä, muttei vastauksia ja kysymyyksin on löydettävä vastaus minuudestaan, jos uskaltaa. MoC:n lehdykässä olevassa Tom Mesin esseessä päädytään myös tähän näkökantaan.

Koska kiusaus väsyneeseen vertaukseen on liian kova, annan periksi - Kuin Haneke ja Lynch olisivat saaneet psykoottisen japanilaisen lapsen, joka kasvoi opettamaan isiään. Ei muuten jätä tämäkään helpolla rauhaan päätyttyyään.

19.11.
DVD

Surrealistinen painajainen on kasvukertomuksena sieltä haastavammasta päästä. Näyttää sodan kauheuden ja mielettömyyden (mutta myös puolustuksen välttämättömyyden) visuaalisen vähäeleisyyden ja useiden kasvojen lähikuvien kautta, jolloin tärkeät seikat korostuvat. Aktiivinen kamera tekee katsojasta välillä äärilohduttomalla tavalla sivustaseuraajan ja välillä päähahmon silmien jatkeen. Tämä vaihtelu luo osaltaan hienosti shell shock -vaikutelmaa. Vastaavaa intensiivisyyttä en ole usein kohdannut. Lopussa hiipii ikävä tunne sormella osoittelusta ja se harmittaa kohtuuttoman paljon, mutta johtaa iloiseen loppukaneettiin saman paskan vääjäämättömästä jatkumisesta. Ihminen on paska eläin.

8.11.
Tallenne

Uusintakatselu.

Tämä viiden tähden elokuva ei kyllä sitten millään kuulunut siihen joukkkoon, jonka olisin olettanut uusintakatselulla päätyvän pisteytyksen laskuun. Sinällään kerronnallisesti ja kuvastoltaan yhä se ainutlaatuinen mallikappale, mutta ykstulkintaisesti yltiöpositiiviseen vireeseen päättäminen tuntui minua häiritsevän. Kertonee minustakin jotain. Toisaalta Raamattua Oikein Tulkitsevan Lillian Gishin näyttäessä Jumalan Rakkauden Todellisen Luonteen, ei se nyt ihme ole, sillä tämä valitettavasti vie aika paljon pois kaikelta aiemmalta. Satukontekstissa hyvän voitto pahasta on totta kai paikallaan, mutta ulkoisen, vanhurskaan avun peitotessa pahan, on mun jonkin verran vaikeampi ottaa lopputulosta vakavasti, kuin omin avuin ja uhrauksin selviytyvää ja kamppailevaa lasta tai nuorta (vrt. vaikka randomisti yhtä lailla sadunomainem Suspiria). Varsinkin uskonnollisen roolin noustessa lopulta merkittäväksi.

1.11.
Teatteri

Murhatutkinnassa kaikki menee vaihtelevissa määrin vituiksi. Kun läpimurron mahdollisuus on käsillä, menee kaikki katastrofaalisesti vituiksi. Bong Joon-ho tasapainoilee mestarin elkein satiirin, ääneen naurattavan tragikoomikan ja jäytävän intensiivisen kerronan kanssa, ja vielä lisäksi suvereenin tekniikan. Ankea väripaletti ja synkkä kuvasto imevät kaiken keveyden ilmasta, mutta komiikkaa löytyy silti todentuntuisesti jopa vahingonilosta. Tämä muun muassa muistuttaa katsojan suhteesta elokuvaan. Yhtä yllättäen, kuin huumori, tulee shokinomaisesti myös kauhukuvasto.

30.10.
DVD

Uusintakatselu.

On kyllä miellyttävä huomata, kuinka se sama pitkälti selittämätön magia, kuin jotain 15 vuotta sitten, on yhä mukana. Jo hyvin varhaisesta vaiheesta harrastusta Ugetsu on "kulkenut mukana" ja ollut näitä suurimpia suosikkeja, mutta vain vähäisillä katselukerroilla. Nyt taisi olla vasta kolmas kerta. Mizoguchin tapa luoda lähes jokainen kohtaus yhden oton varaan, yhdessä huikean kameratyön kanssa saa aikaan aivan käsittämättömän hienon ja tiiviin tunnelman. Loputtoman kaunis, mutta armoton. Tiiviys on kuvaava sana koko elokuvalle ja onhan se tänä päivänä hienoa nähdä, kuinka lyhyeen kestoon ja sinällään simppeliin tarinaan saa ladattua näin paljon oleellisuuksia ihmisestä ja yhteiskunnasta - oman sekä kuvaavansa ajan, jotka ovat toki yhä ajankohtaisia - ilman pienintäkään väkinäisyyttä. Ei ollut aika kullannut muistoja.

29.10.
DVD

Uusintakatselu.

Melodraamaa on vähemmän ja toimintakohtaukset mahdollisesti upeimpia ikinä, jopa siinä määrin, että kääntyy lopussa vähän itseään vastaan, kun enää ei peruslaadukas poliisitarina jaksakaan niin innostaa.

25.10.
DVD

Uusintakatselu.

Le Samourain selkeä perillinen onnistuu olemaan häpeilemättömässä melodraamassaan ja järjettömässä väkivallassaankin todella ehyt ja jopa kaunis. Veljeyttä ja moraalikoodistoa käsittelee jo vallan puhuttelevasti.

20.10.
DVD

Tyylikkäät toimintakohtaukset ovat toki itsestäänselvyys, enkä olisi pahakseni pistänyt jos pääpaino olisi niissä. Poliisiveli ja kaidalle tielle aikova rikollisveli -tarina tuntuu jo vähän kuluneelta, vaikkakin mallikkaasti kerrottu.

4.10.
Teatteri

Ihastuttavaa post post modernia hassuttelua. Kosto ja petos -tarinassa ei mitään uutta ole, mutta löytää huumoria paikoista, joissa sitä ei pitäisi olla ja pysyy koko ajan kekseliäänä, jolloin energinen kokonaisuus on perin raikas. Ts. tekee parodisessa mielessä äärimmäisestä väkivallasta häpeilemättä hauskaa ja siistiäkin.

Teatterissa oli lisäkseni neljä henkilöä, keski-ikä itseni mukaan lukien siinä viidessäkympissä. Muita ei naurattanut. Jouduin taas pidättelemään. Hulluna varmasti pitivät silti.

3.10.
Netflix

Nopea, äänekäs, ei-lapsellisen leikkisä ja hyvin koreografioitu.

27.9.
DVD

Uusintakatselu.

Jokunen cool tai "cool" rikoselokuva on tullut nähtyä, mutta harvassa ovat ne, jotka näin vaivattomasti pääsevät kokonaisvaltaisen cooliuden ytimeen. Hiljainen, minimalistinenkin, mestariteos ei tahdo päästää irti katselun jälkeenkään. Kameratyö ja vähäinen musiikki ovat kumpikin aivan saatanan mahtavaa. Yksinäisen palkkamurhaajan työ on yksinäistä, eikä tuolla ammatinvalinnalla loppukaan kauhean valoisa ole. Alain Delon kertoo eleettömyydellään kaiken.

En juuri muuta muistanut tästä, kuin yleisen tunnelman ja sen, kuinka paljon pidin viimeksi, joten oli vähän yllättävääkin huomata yhtäläisyydet moneen kovasti pitämääni myöhempään elokuvaan.

26.9.
Blu-ray

Henkilöhahmot ovat pökkelöitä ja tarina vähän hassu jääden jotenkin keskeneräiseksi, mutta häiriintynyt tunnelma pitää ja on kuvastoltaan erittäin herkullinen. Tehosteet ovat upeita. Pakkomielteitä, seksuaalista turhautumista ja riittämättömyyttä on joskus hienovaraisemminkin käsitelty.

25.9.
Blu-ray

Fuller personoi häpeilemättä kokonaisen kansakunnan rasismin historian komeaan valkoinepaimenkoiraurokseen ja toteaa lopussa, että vähintään viha on pysyvä tila. Tehokas ja riisuttu kameratyö tallentaa ikimuistoisia kuvia. Pulpahtava ulosanti ja suuret teemat osoittautui jälleen mulle todella tyydyttäväksi kokonaisuudeksi.

22.9.
Blu-ray

Viehättävä b-elokuva, jossa yölliset hyökkäyskohtaukset ovat erittäin tehokkaita ja selvästi vaikuttaneet suuresti myöhempiin elokuvantekijöihin. Pelkästään näiden vuoksi jo katsomisen arvoinen. Kertjoan käyttö vakavasti otettavan true crime -elokuvan vuoksi hihityttävät ja koomiset kevennykset raivostuttavat, mutteivät kuitenkaan kokonaisuutta ainakaan minulle pilaa. Tieto, ettei murhaajaa koskaan saatu kiinni, luo kohtauksiin kivasti toivottomuutta, eikä helppoa pakoa saa katsojakaan.

20.9.
DVD

Uusintakatselu.

Teatteriversio totta kai, koska nyyhkyilyä nyt ei kyllä enempää siedä.

Isompi ja näyttävämpi toki, mutta lähtee armotta väärille poluille. Pidän jatko-osaa jopa tarpeellisena ja siinä on hirveä määrä potentiaalia. Hyvää välähdyksenomaista tuomionoäivän tunnelmointia, mutta lopputulos on sellainen ärsyttävän pörröinen koko perheen toimintaelokuva. Vaikka keskeinen hahmo on 10-vuotias, ärsyttävästi äänenmurroksissaan kiekuva nulikka, en näe kyllä syytä ottaa kohdeyleisöksi juuri vastaava sakki.

Hyvis-Ahnuld on alun jännityksen luontiin hyvä kikka, mutta jatkokäyttö kaikkine lapsellisuuksineen on vaan väärin. Myöhempään ison rahan Hollywood-toimintaan verrattuna on toimintakohtauksissa vielä vaaran tuntua. Hyvän näköisellä CGI:llä ja käytännön tehosteilla on hyvä tasapaino.

18.9.
DVD

Uusintakatselu.

Mulla on joku pakkomielteinen tarve saada katsottua näitä 5/5 pisteyttämiäni elokuvia, joiden kohdalla on vankka epäilys ylipisteytyksestä (jopa mun kriteereillä) ja joiden viime näkemisestä on sen 10 plus vuotta. Joskus harvoin pääsen oikeaan mielentilaan ja saan tämän toteutetuksi. Vaikka mielelläni katselen elokuvia useampaan kertaan, on se silti vaikeaa tehdä ihan vain kys. pakkomielteestä. Aika monta "velvollisuutta" vielä jonossa. Nyt sitten suo vielä syvenee, kun on pakko katsoa Terminator 2 ihan vain, koska olen sen aina mieltänyt selkeästi heikommaksi elokuvaksi, vaikkakin eri nautittavaksi. Ja nyt nämä ovat sitten samoilla pisteillä. Välillä epäilen olevani nepsy-aikuinen.

Synkeä tulevaisuuskuva ei ihan samalla tavalla enää puhuttele, varmaan lopun voimaannuttavan toivon vuoksi. Sarah Connorin sankarimyytti saa hienon pohjan ja se on hieno asia amerikkalaiselle toimintaelokuvalle ihan tänäkin päivänä. Suora toiminta ja kauhutematiikka iskee edelleen kovaa. Ahnuld on kyborgina elementissään, ihan ilman mitään camp-lisää. Hämmentävästi Jasper Pääkköstä muistuttava nuori Michael Biehn palaa menneisyyteen panemaan ihailemansa miehen äitiä, jonka kuvaa on ilmeisen kiihkeästi tuijottanut.

13.9.
Blu-ray

Tässä on suurinpiirtein kaikki giallon troopit (tai kliseet, kuinka vaan), mutta tuntuu kuitenkin mahottoman tuoreelta, ehkä jopa ainutlaatuiselta. Ja kuten kys. alagenrelle kuuluukin, niin mitä vähemmän elokuvasta tietää ennakkoon, sen parempi. Viskicolapäissään myös paikoin hyvin hauska. Erillismaininnan arvoisena,
kylpyammemurhassa on aivan saatanan hienoa laajakulmalinssi-pov-kuvausta.

12.9.
Netflix

Olipas työläs. Pyjamasankareista karanneet superpahikset hengittelevät höyryä ja yrittävät parhaansa mukaan viedä muutamilta hyviltä oivalluksilta arvonsa.

12.9.
Blu-ray

Uusintakatselu.

Easy Rider on yhä kiehtovaa ja upeasti kuvattua haahuilua. Pintapuolisesti kaunis Amerikka on sisältä sysiruma ja paha, jossa ei ole sijaa erilaisuudelle. En epäile hetkeäkään, etteikö elokuvan esittämät kärjistetyt näkemykset olisi ajankuvauksena autenttisia.

6, 7, 9.9.
Yle Areena

Tolkuttoman hauska ja ruotsinlaivailun liki täydellisesti kiteyttävä minisarja tuo hyvin vahvsti Riget:n mieleeni. Oletuksilla leikittely ja suoranainen härnääminen on erinomaisesti toteutettua.

9.9.
Blu-ray

Uusintakatselu.

Toimintakohtaukset ovat mahtavia edelleen. Yritys muuttaa maailma feministiseksi ei jaksa kiinnostaa tai paremminkin ei jaksa häiritä. Maailmojen rakennus muuten on mallikasta. Siloiteltu digikuva tuntuu väärältä.

4.9.
Blu-ray

Noloa kuvailua, mutten parempaankaan pysty - alkupuoliskon villissä editoinnissa on todella orgaaninen flow. Tapahtumia tapahtuu äkisti ja selittelemättä ja tämä tuntuu erittäin luonnolliselta. Vie mukanaan. Lumoava. Villiä ja kekseliästä on myös kuvauksen ja ääniraidan ratkaisut. Kokeellisen elokuvan helmiä, jonka tuntemattomuus tekisi mieli laittaa rasismin syyksi. Lopussa Mustan Magian konkreettinen ikuinen elämä saa siirtyä kristinuskon ikuisen elämän eli nopean kuoleman tieltä ja Metrin Slerba nousee kuolleista. Veressä on taikaa.

Mielettömän karismaattinen Duane Jones toisessa ja viimeisessä pääosassaan osoittaa, kuinka suuri menetys oli, ettei hänestä koskaan tullut suurempaa tekijää. Mikä lie syynä. Pari mitättömämpää roolia vähemmän kiinnostavissa elokuvissa taisi tämän jälkeen vielä siunaantua.

30.8.
Blu-ray

Kieroilua, petoksia ja huutavia meksikolaisia on kyllästymiseen saakka. Huutavilla meksikolaisilla on ihastuttavan brutaalit aktiviteetit. Verta olisi ollut kiva nähdä tuon korostamiseen. Scopea hyödynnetään hyvin. Poikamainen vekkuli-Ringo olisi voinut olla parempikin hahmo. Olisin voinut käyttää ranskalaisia viivoja tähän.

27.8.
Netflix

Setä Spike ei ole enää yhtä vihainen (paitsi Trumpille), mutta on entistäkin vakuuttuneempi tarinaan liittymättömän runsaan arkistomateriaalin käytön tekevän elokuvasta ennen kokemattoman syvällisen elämyksen. Mustien asema Vietnamin sodassa ja sen aikaan Amerikan maalla on hyvä pohja seikkailulle, mutta pohja katoaa aika nopeasti liiallisella mässäilyllä. Itse tarina kulkee kuitenkin mukavasti, vaikka onkin valitettavan tyypillistä kultahulluutta ja kovasti ylipitkä. Parhaina hetkinään huikean intensiivinen. Takaumat, joissa samat iäkkäät näyttelijät esittävät itseään sodassa ilman maskeerauksia tai digitaalista nuorennusta ovat hienosti toteutettuja ja oivallinen tapa rikkoa kerrontaa. Myös kuvasuhteella leikittely oli yllättävän toimivaa.

25.8.
Netflix

Sanoma on tärkeä ja valitettavan ajankohtainen vieläkin. Keinot sen esille tuomiseksi ovat vaihtelevan tehokkaita. Vihainen paatos lienee väistämätöntä, kun Spike Lee tekee näin vahvasti poliittista elokuvaa. Hyvin väärä paikka olla kapeakatseinen. Itse tarina on varsin mielenkiintoinen ja antaa sellaisenaan erinomaiset mahdollisuudet henkilön ja yhteiskunnan kahtiajakautuneisuuden sekä rasismin muotojen tutkimiseen. Paitsi, jos haluaa vetää sen läskiksi ja tuijottaa Trumpia vihaisesti. Aito kuvamateriaali nykyajan hirveyksistä on toki pysäyttävää, mutta elokuvallisesti mautonta ja tylsää shokeerausyritystä, joka ei taatusti palvele aiottua tarkoitsta.

25.8.
DVD

Eka puolisko on aivan käsittämättömän puuduttavaa, typerää, epäloogista ja kliseistä sotilasuhoamista. Toka puolisko on aivan käsittämättömän typerää, epäloogista ja kliseistä Aliens-apinointia, mutta kääntää jo typeryyden niin maksimiim, että huutopaska muuttuu jo sen eduksi ja lähes nautittavaksi. Remaken turhuus korostuu tämän myötä. Olisin voinut ottaa tämän vastaan ihan tällaisenaankin sarjan uudelleenlämmittelynä ilman remaken jatko-osan painolastia. Tämä myös "uskaltaa" sisällyttää sen penetraatioraiskauskohtauksen, jättäen sen uhan pois ja näin ollen on äärimauton ja törkeä. Aivan kuin eksploitaation tekeminen olisi ollut rehellinen päämäärä. Jotenkin hellyyttävä ripuliläjä. Ilman tyhmiä ja ennalta-arvattavia jump scareja olisin voinut jopa oikeasti tykätä. 20 vuoden päästä Arrow'n tai Eurekan julkaistessa 24K UHD -julkaisun olen varmaan ensimmäisenä jonossa ylistämässä tämän post modernia neroutta.

23.8.
DVD

Uusintakatselu.

Nyt kun olisi ensimmäisen kerran riittänyt kiinnostusta jatko-osalle, ei sitä tähän hätään löytynyt. Remake jatko-osineen taasen löytyy ilman etsimistäkin. Kun muistikuvat remakesta (ja 2011 pistetys 3/5) olivat positiiviset, niin tuntui tämäkin jotenkin tarpeelliselta.

Näin pian alkuperäisen jälkeen katsottuna oli aika vaikea enää löytää mitään positiivista. Loppupuolella yrittää jo vähän jotain omaakin alkuperäisen toimiessa inspiraationa, mutta 75% elokvasta on tyhmää toisintoa vailla mitään rytmityksen tai tunnelman luonnin tajua. Erityisesti Brendan ja Dougin hahmot ovat tarpeettoman paljon korostettuja karikatyyrejä nykyihmisen heikkouksista ja näyttelijät ovat merkittävän osan kuin keskenään eri paikoissa. 2000-lukulainen pomppiminen sekä kuvauksessa että ääniraidalla on nolostuttavaa. Tapojeni mukaisesti katsoin myös lopputekstit ja sain ilokseni kuulla vielä randomia emopaskaa. Kaikesta huolimatta melko viihdyttävä, jos sillä nyt enää on näillä kilometreillä merkitystä.

20.8.
Blu-ray

Uusintakatselu.

Yhteinen taipaleemme alkoi niin aikaisessa vaiheessa harrastusta, että tuskin osasin vielä tuolloin edes harrastukseksi mieltää. Videosensuurin kumoamisesta oli kolmisen vuotta ja DVD oli formaattina löytänyt kotikaupunkini, jolloin VHS:iä löysi kirppareilta aina tyyliin 50 sentillä. The Hills Have Eyes oli etunenässä, kun Future Film lykkäsi leikkaamatonta kauhua liikenteeseen. En tosin tiedä tämän saksimishistoriasta, ensitarkistuskin on teetetty vasta 96. En ensinäkemältä oikein pitänyt, mutta jostain syystä melko pian katsoin uudestaan joskus kesäyön pikkutunneilla. Lopputuloksena löysin itseni tärisevänä, mutta haltioituneena myttynä sängyn reunalta. Sittemmin päivitin DVD:hen, mutten kyllä muista enää palanneeni uudelleen tämän pariin. Muistikivat olivat kuitenin aika tarkat. Että onhan tässä varmasti myös nostalgiaa mukana.

Voima löytyy edelleen raa'asta voimasta. Tarkastelee tavallisen ihmisen toimintaa äärimmäisessä tilanteessa ja on siinä enimmääkseen uskottava. Sanottavaa on myös yhteiskunnasta tippumisesta ja rakenteellisesta eriarvoistamisesta. Ajalleen tyypillisesti on ilmassa ydinkatastrofin ja asevoimien pelkoa.

Suoraviivainen, tiivis ja jatkuvasti kierroksia nostattava aina täydelliseen äkkilopetukseen asti (vaihtoehtoinen lopetus sen sijaan on aivan paska, mutta osoittaa opettavaisesti, kuinka tehdä kaikki aiempi turhaksi). Täähän on, kuin elokuvallinen vastine Reign in Bloodille. 16 millisen rosoisuus on myös iso tekijä raa'assa ja painostavassa ilmapiirissä. Ja näyttää muuten blu-rayllä todella hyvältä. Merkitys myöhemmälle kauhulle on ilmeinen.

18.8.
Blu-ray

Romeron ensimmäisellä studioelokuvalla on ongelmansa. Suuri osa näistä kieltämättä korostuu tarpeettomasti, kun katsoo tätä nimenomaan tässä valossa ja uskon etten varmasti ole ainoa, joka on tämän virheen tehnyt. Kulkee tasaisen nautittavasti, joskin vähän persoonattomasti. Tylsää ei tule oikeastaan edes kliseisen romanssin kanssa. Vihan telepaattinen siirtyminen ja ruumiillistuminen pieneen apinaan on todella kiehtova teema. Geenimanipulointia ja eläinkokeiden väitettyä julmuutta sivutaan sopivan etäältä, ettei päädy paatokseksi.

Vähän huvitti ajatus (faktoista en tiedä), että on hyvinkin mahdollista, että sävellyksiin on käytetty enemmän rahaa, kuin useimpiin Romeron aiempiin elokuviin kokonaisuudessaan. Ei niitä kirjastomusiikkeja suinkaan ikävä tullut. Studion vaatimasta onellisesta lopusta en jaksa loukkaantua, sillä loppusetti on muutenkin tässä sitä vähemmän kiinnostavaa aluetta. Roger Ebert kiteytti tämän hauskasti sanoessaan "Jossain parituntisen keston sisässä on aivan lumoava 90 minuuttinen jännäri".

16.8.
Blu-ray

Turhautunut kotirouva saa noituudesta sisältöä elämäänsä. Avauskohtauksen hyökkäävyydestä siirrytään hiljaisempaan pohdiskeluun rouvashenkilön asemasta maailmassa. Veikeät unijaksot jatkuvat, todellisuus hämärtyy ja loppuruljanssin hämmentävän kova meno on aiheuttaa vauhtisokeuden. 70-lukua jo liiaksi huokuva värimaailmaa taasen tahtoo satuttaa silmiä. Aivan suotta ylenkatsottu osa Romeron filmografiaa.

10.8.
Tallenne

Viihdyttävä ja tasapainoinen, mutta kovin tyypillinen henkilökuva.

8.8.
Blu-ray

Teknologian kehittyminen pelottaa ja internet tekee ihmisistä yksinäisiä ja surullisia. Tai enemmänkin tuo totuuden esille yksilölle. Tämän oivalluksen jälkeen, oletkin jo aave. Halpaa digikuvaa muistuttava kylmä ja väritön filmi olisi perin rumaa jossain muussa kontekstissa, mutta tässä tukee teemoja sekä tarinaa. Montaa vuotta myöhemmin ei olisi tarvinnut valmistua ollakseen lähinnä korni, mutta koska internetsyrjäytyminen ei ollut valmistumisen aikaan vielä olemassa oleva ongelma, kykenee K. Kurosawa käsittelemään aihetta tarkkanäköisesti ja hämmentävän ennustavasti riittävältä etäisyydeltä ilman taakkaa siitä, että nyt on ehdottoman pakko olla ainutlaatuisen syvällinen.

2.8.
Blu-ray

Yllätyin, kuinka aidosti hauska tämä olikaan. Käytännön tehosteet ovat kerrassaan upeita. Hienoja kamera-ajoja ja mainiota yksinäisen turistin epävarmuuden kuvausta.

31.7.
Blu-ray

Shunya Ito totesi tarinan olevan valmis, eikä nyt ihan väärässäkään ollut. Tyylikkään tummanpuhuvan alkutekstijakson jälkeen Meiko Kaji löytää randomin (miespuolisen) opiskelijakapinallisen ja päätyy osaksi keskinkertaista rikoselokuvaa. Viimeiset puoli tuntia onkin sitten yllättäen oikein viihdyttävää hömppää. Tuntuu juuri siltä, kuin katselisi jatko-osaa näkemättä koskaan edeltäjiä. Tarpeeton ja vähän tolkutonkin, muttei pilannut päivääni eli aikalailla odotusten mukainen.

26.7.
Tallenne

Maradonan suuruus pelaajana sekä ääretön kusipäisyys persoonana ovat kiistattomia. Materiaalia olisi varmasti riittänyt kattavampaankin otantaan kumpaankin puoleen ja kaikkeen tältä väliltä. Nyt on vähän keskeneräisen oloinen. Mielenkiinto olisi ainakin itselläni riittänyt vaikka viiden tunnen settiin. Joku minisarjan sorttinen ratkaisu olisi voinut olla toimiva.

25.7.
Blu-ray

Koukkunhan näihin tuntuu jäävän. Eipä löytnyt vankilan ulkopuoleltakaan ainuttakaan ihmistä muistuttavaa miestä. Naisella ei ole oikeutta kehoonsa ja yakuza sekä poliisi ovat yhtä tarpeettomia sortajia ja oman edun tavoittelijoita.

Hassua on, että ennen kuin olin kirjottanut merkkiäkään ekasta osasta, ajattelin itsekseni "et saatana ota feminismiä esille", mutta mitä enemmän näitä pui, sen selvempää epäkohtien käsittely näissä on.

24.7.
Blu-ray

Huikeassa jatko-osassa meno on ikään kuin vapaampaa, koska enää ei näy olevan tarve miellyttää oletetusti kuolaavaa miesyleisöä. Käy yhä surrealistisemmaksi sekä naiseutta enemmän ylistäväksi. Tekee kyllä selväksi, mitä pahuuksia naiset ovat tehneet, vaikkakin miesten vuoksi, mutta epäoikeudenmukaista ja poikkeuksetta miehistä sortamista ei tule heidänkään hyväksyä. Eivätkä aiokaan. Helvetin paksu karahka munien läpi on muun muassa oiva keino osoittaa mieltään. Vankilapako on myös tuhoon tuomittu yritys paeta miehistä vallankäyttöä ja mieskeskeistä maailmankuvaa.

21.7.
Blu-ray

Hyvä kostotarina on universaalisti voimaannuttava riippumatta sukupuoliasetelmista. Feministinen kanta on tässä toki ilmeistä, muttei välttämättä itseisarvo. On tosin myönnettävä, että naisvankien raiskatessa hymyissä suin vinkuvia miesvartijoita, ollaan ihastuttavan radikaalilla, mutta ah niin oikealla tasolla. Hyvin kieroutuneella tavalla loogista kehitystä Mizoguchin hienovaraisemmasta lähestymisestä naisen asemaan yhteiskunnassa. On tavattoman hienoa, kun eksploitaatioelokuvan keinoinkin on mahdollista käsitellä vakavia aiheita yhtä puhuttelevasti, kuin kanonisoidut Oikeat Auteurit. Surrealistiset elementit ja veikeä kameratyö vakuuttavat myös. Meiko Kaji kokomustissaan on varmasti siisteimpiä asioita elokuvan historiassa.

20.7.
Blu-ray

Kutakuinkin ainutlaatuisen elokuvan määritelmä. Loputtomiin kokeellinen käymättä hetkeksikään puuduttavaksi tai itseään toistavaksi. Toisen maailmansodan traumat ja Obayashin mainostausta näkyvät hyvässä. Ei tämä mielestäni ole outo outouden vuoksi, vaan yrittää (ja ehdottomasti onnistuukin siinä) kuvata painajaista lapsen maailmankuvasta, joka ei ole loogista, vaan eräänlaista tajunnanvirtaa sekin. Osa tapahtumistahan on lähtöisin Obayashin nuoren tyttären tarinoinneista. Kikatushuumori on aika hallitsevaa, mutta tekee elokuvasta oikealla tavalla entistäkin groteskimman. Jännittävä ajatella, että tämä oli Japanissa valtaisa yleisömenestys.