Watched films in 2024

29.12.
Tallenne

Uusintakatselu.

Ei ollut mitään muuta muistikuvaa kuin se kulli, joka oli joskus joku kamala shokki. Elokuva ei itse tee tästä minkäänlaista numeroa, which is nice, mutta tuntuu olevan yhä se syy, mistä muistetaan. Toisaalta ihmekös tuo. Aika ankeaa ja epäkiinnostavaa tavaraa imelällä musiikinkäytöllä reippaasti kuorrutettuna.

28.12.
Blu-ray

Siitä päätellen kuinka paljon enää seuraavana päivänä muistan tarinapuolen tapahtumista, taisin keskittyä turhan paljon kylkiäisiin itse elokuvan sijasta. Mikä on aika harminlista siihen nähden kuinka pitkään olin sen halunnut nähdä. Mieleen sentään jäi miellyttävä tempo ja ilmaisu. Tylsää hetkeä ei tullut, vaikken sitten pintaa syvemmälle päässytkään elokuvasta riippumattomista syistä, mikä kertoo sekin jotain.

27.12.
Netflix

En siedä musikaaleja lähtökohtaisesti sitten yhtään. Ei liene siis kauhea järkytys, ettei ollut kovin kiva yllätys, että tää olikin musikaali. Oli potentiaalia ja onkin hetkensä - pidin kovin, miten ei millään lailla selitetä kuinka ihmissyöjämerenneitoja nyt vaan on - mut ei vaan pysty arvostamaan sit sen enempää. Kurwa.

25.12.
Max

Yhdistetty found footage ja mockument -muoto vähän epäilytti (tätä en tiennyt etukäteen), mutta turhaan. Suorassa talk show'ssa tapahtuu, joten on oikeastaan aivan sama esitetäänkö elokuva löydettynä materiaalina vai ei. Parhaimmillaan hyvin vahva ja mukaansa vievä hassuttelu sisältää paitsi oivalluksia ja siistejä tehosteita, myös turhan ilmeisiä homage-kikkailuja, joista en ole aivan varma annanko niiden häiritä vai hyväksynkö, ettei 70-luvulle sijoittuvaa uutta kauhuelokuvaa tehdä ilman niitä kuin vain tarkoituksella väistellen.

23.12.
Teatteri

Uusintakatselu.

Kuvat ovat edelleen hullun vahvoja, tunnelma asianmukaisen aavemainen ja kaikki kivasti. Kiva nähdä kankaalta. Yksi (1) kpl tyttäriäkin oli jatkamassa perehdytystä. Sekin oli kiva.

21.12.
Blu-ray

Hellyyttävässä straight-to-video -jatkiksessa ilmeisen menestynyt chicagolainen maissikauppias vaimoineen adoptoivat pari Maissilasta (I shit you not) ja sillähän on hauskoja seurauksia. Edeltäjänsä tavoin hillitöntä paskaa, toki vähän toistoa jo, mut samapa tuo. Uusi ympäristö kai riittävä muutos. Gore-efektit miellyttävät sekä laadultaan että määrältään, ja muut tehosteet hirnuttavat lämpöisesti.

20.12.
Netflix

Okei. Tää oli tapaus. Alkutekstejä edeltävä jakso vitutti suuresti tosi näppärässä call back -nerokkuudessaan. Höhö, lapsenvahti onkin mies ja telkkarista katsotaankin Carpenterin The Thingiä. Raivostuttavan väkinäinen muistelo jatkuu hetken, kunnes ottaa hyväksi siivuksi ääneen naurattavan typerän full retard -moden, jolloin olenkin yht'äkkiä täysillä mukana sellaisessa tyhmässä paskassa, jota ei tänä päivänä vaan tehdä, koska joko ollaan niin saatanan kaiken-hauskan-imevän tosissaan tai yritetään tarkoituksella olla hahahahassua. Viimeiset minuutit sitten vesittivät tämän ja en ole enää yhtään varma, onko tämä noin kolmanneksi paskin elokuva ikinä vai niin paska, että se on vahingossa kelvollinen. Sääli, koska se turhauttavan ilottomuuden väliin jäävä totaalijärjetön paska ilostutti tosissaan ja loppuu kuitenkin nuotilla, joka on olevinaan jotain vakavaa. Ei tätä voi pisteyttää. Alku ja varsinkin lopputunnelmat eivät millään ansaitse sitä roskakolmosta, eikä keskiosan hilpeys ansaitse mitään alempaa. Odotellaan pari vuosikymmentä.

2.12.
Blu-ray

Hyvää mättämistä on riittämiin, tolkkua hiukan vähempi ja hyvä niin. Toisintoa taisi olla, mutta koska en enää huhtikuulta kovin hyvin muista, niin en pidä sillä niin väliä.

2.12.
Tallenne

Uusintakatselu.

Hauskaa hyvän mielen elokuvaa, muttei nyt ihan muistikuvieni veroisen ainutlaatuista.

1.12.
Tallenne

Rakenteeltaan kovasti näppärämpi kuin alkuun vaikuttaa, jonka lopetus on siksikin niin oivallinen. Hauskaa luokkatouhuille irvailua.

1.12.
Max

Uusintakatselu.

Epäkonventionaalinen kasvutarina konventionaalisen tarinan sisässä, jossa nyyhkyttely on väkinäistä. Ajankuva on kivaa.

29.11.
Blu-ray

Uusintakatselu.

20 vuotta sitten herätti inhoa, mitä on tämän päivän silmin vaikeampi ymmärtää, sillä eihän tässä ole juuri mitään, mikä herättäisi tunteita. Perusvarmaa mutta vähän geneeristä suoritusta, joka tiivistämisestä kieltämättä hyötyisi.

28.11.
Blu-ray

Ehkä giallointa ei-gialloa, mitä yht'äkkiä keksin. [Edit: Toim. huom. Pikagoogletus kertoo, ettei ohjaaja Alfred Solella ollut juuri kosketusta gialloon, vaan otti suuria vaikitteita, yllättäen samoista paikoista italialaisten kanssa sekä varsinkin Don't Look Now'sta. Niin tai näin, giallointa ei-gialloa, mitä yht'äkkiä keksin.]Täähän on ihan objektiivisesti hyvä elokuva, ei vain silleen kuin nyt vaikka tuo edellinen, vaikka näyttelytyö paikoin muuta kertookin. Heti alkuun koukuttaa esiteinin mahdollisesta huomion puutteesta johtuvien laajojen kasvukipujen (jotka jo viittavaat mielenterveysongelmiin) kanssa, joiden käsittely on ihmeen vakavaa. Katolisessa kirkossakin on jotain epäilyttävää. Punasilakkana naapurin sairaalloisen lihava kalju kissaukko sekä yllättämään onnistuvia käänteitä, jotka muuttavat suhtautumista alkupuolelta saatuihin käsityksiin. Ehdottomasti ansaitsisi tarkempaakin analyysiä, ja taas mitä mainioin muistutus, miksi kauhugenre tarjoaa edelleen mulle niin paljon ja vaihtelvista syistä.

28.11.
Blu-ray

Espanjalais-amerikkalainen myöhäis-slasher ottaa kyllä ilolla sen minkä kykenee irti alan troopeista, vailla mitään pyrkimystä erottua varsinaisesti joukosta. Eikä mulla siitä oikein pahaa sanaa ole. Pöhköt juonenkäänteet ajoittuvat vain loppuun ja hymyhän siinä leviää.

25.11.
Netflix

Hyväksi tahdon kutsua, vaikka vikojen osoittaminen tuntuu helpommalta kuin hyvien puolien. En muista nähneeni aiemmin ja mulla on näissä jutuissa hyvä muisti, mutta tuntuu siltä. Etenee aikalailla kaikessa kuten olettaakin ja muiden kuin päähahmon tuntoihin ei tahdo päästä samalla tavalla sisään. Isoja aiheita ilman isompia selittelyjä, vaikkei nyt tulkinnanvaraiseksi mitään jääkään. Ulrich Thomsenin kasvoista paistaa mallikkaasti ja liioittelematta kaikki ne tunteet, jotka päähahmonsa sisällä kuohuu.

24.11.
Netflix

Tehokas tarina vastuunkannosta vituilleen menneessä kaaoksessa ja muunnellun totuuden vaikutuksista persoonaan. Moraalin hetkellisen alenemisen oikeudessa hyväksyy hämmentävän helposti, koska hyvä äijä ja todella vaikea taistelutilanne. Elokuvallisesti ei omaperäisintä sotakuvausta - tanskalaisjoukkokaan ei tuo mitään eksotiikkaa totuttuun, sikälimikäli sellaista nyt edes tarvisi - mutta uskottavuus on näissä aina kova juttu.

23.11.
Blu-ray

Uusintakatselu.

Varsin lämpimistä muistikuvista (jostain todella kaukaa) huolimatta, pääsi Down by Law iskemään, ei nyt täysin yllättäen mutta johonkin syvälle ja huimalla voimalla. Vähän samaan tapaan kuin Vanishing Point aiemmin tänä vuonna.

Vastentahtoisen toveruuden kehittyminen on kuin luonnonvoima ja vähäeleisen ilmaisun tukemana aidon liikuttavaa ja hauskaa. Tuntuu, että näitä sanoja tässä toistettu aika paljon viime aikoina. Tässä voi olla joku juju. Tom Waitsin ja John Lurien hahmojen pikkumainen katkeruus pistää väkisin hanttiin ystävyyden muodostumiselle, mutta lämpö ei katoa elokuvan tunnelmasta ja koko kolmikon voi kuvitella kohtaavan uudelleen. Paino sanalla kuvitella, tunteilulle ei elokuvalla ole aikaa. Loppu on kuin kuvaavansa viimeinen kättely, jota ei tapahtunut, Robeto Benignin hahmon jossain taustalla katsojan roolissa kuvitellen lapsekkaasti aitoa ystävyyttä. Kemia on kolmikolla huikea.

Kolmeen osaan suoraviivaisen tehokkaasti jaettu tarina jättää epäoleellisuudet, kuten vankilapaon mekaniikan, pois ja keskittyy vain hahmoihin ja näiden keskinäiseen dynamiikkaan. Vapaasti kulkevaa, mutta silti tiukasti rytmitettyä, pitkälti verbaalista haahuilua. Pitkien ottojen merkitys elämänmakuisuuteen on aika merkittävä. Robby Müllerin mustavalkokuvat tekivät viimeksikin lähtemättömän vaikutuksen, eivätkä varmasti jatkossakaan katoa mielestä.

16.11.
Blu-ray

Uusintakatselu.

Kova on vetovoima tälläkin. Johtunee salatieteistä. Tavallaan sillisalaatihko, koska noin ulkoisesti ja kerronnallisesti eroaa ihmeen vähän tusinamaisemmasta ajan kauhusta, mutta pienet ja kiinnostavat yksityiskohdat kestävät enemmänkin tarkastelua, ja menetyksen tuskan sekä traumojen teemat nyt puhuttelevat. Ne ovat hyvin hoidettu. Paneutuminen erinäisiin okkultistisiin mysteereihin on vaikuttavaa taustatyötä. Ote on vakava, muttei liiallisuuksiin, kääntymättä lähellekään naurettavuutta, joten kivan vakavastiotettava.

8.11.
Blu-ray

Uusintakatselu.

Kolmas kera toden sanoo jne. Täähän vois olla se aikuisiän turvaelokuva. Sellaisellekin on näemmä välillä tarve. La Notten jälkeen oli ohjelmassa alunperin muuta, mutta tarvittiin helpotusta ja olihan tää muutenkin tarve arvioida uudelleen. Vahvistui entisestään, kuinka hieno on. Nostalgiaa ilman nostalgiaa, koska yllätys yllätys en ollut ihan syntynyt kuvaamaansa ajankohtaan ja elokuva itse on uutuustuotos. Iha älytön.

8.11.
Blu-ray

Sattui saatana. Viis tähtee.

Mahdottoman hienoissa kuvissa haahuilua, kuvaavansa murenevan avioliiton tavoin vailla näennäistä määränpäätä, vahvoilla tunteilla ilman pienintäkään alleviivausta. Elämää, kauheen epätyydyttävää sellaista. Voimasana.

8.11.
Netflix

Onhan tuota Netflix tyrkyttänyt, mutta se Netflixin logo kuvakkeen kyljessä ei yleensä kauheasti kiinnostusta herätä. BFI:lla oli sivuillaan artikkeli hyvistä found footage -jutuista, joten annoin mahdollisuuden. Eipä sillä kaltaisiaan enempää annettavaa ollut. Kaukoidän uskonnolliskulttuureihin tukeutuva tarina on käytännössä ainoa ero ja mikäli näistä olisi paremmin perillä, voisi joku koukku edes löytyä.

7.11.
Yle Areena

Visuaalisesti mielettömän kaunis sekä tunnelmaltaan jännittävän mystinen ja kiehtova, kuten tarinaltaankin. Olen aika varma, että kalliolla on joitain symbolisia merkityksiä, joista ainakin osa on aika ilmeisiä.

7.11.
Yle Areena

Uusintakatselu.

Viime kerrasta on melkoisen kauan, mutta pääkohdiltaan hyvin muistissa. Kaikki toimii, kuten muistinkin. Mitä nyt tartuntapintaa pikkuisen enemmän kuin teini-ikäiselle. Tekninen taidokkuus itsessään riittäisi pitämään kiinnostuksen. Kahden edellisen nimikkeen jälkeen kunnollisen mittaiset otot saavat lämpimän olon.

6.11.
Netflix

Kolmososa jatkaa suoraan, mihin edeltäjä muka jäi. Tällä ei ole elokuvaan mitään merkitystä ja on kai taas ollut jonkun mielestä nerokas idea, koska näin saadaan tosi looginen jatkumo. Lähimpänä loogista jatkumoa on tolkuton rumuus ja saman toistaminen. Tässä tapauksessa hyvinkin kirjaimellisesti, sillä raskaasti ylipitkästä elokuvasta olisi saanut kestoa pois jo jättämällä insertit edeltäjistään pois. Heti avauskuvasta asti tuskaista seurattavaa. Loppuun vihdoin päästyään heittää lapsellisesta twistiä toisen päälle niin, ettei ole hetkeen yhtä paljon vituttanut sitten mikään. Osoittaa niin totaalista kyvyttömyyttä kaikessa paitsi gore-tehosteissa, että edes ne gore-tehosteet eivät herätä pientäkään jee-tunnetta, ja todella ansaitsee harvinaisen tasan yhden tähtensä.

Vituttaa myös, että itseni tuntien mun on katsottava seuraavatkin, mutta Netflixistä näemmä löytyy vain neljäs- ja kuudes osa, joten koen toistaiseksi pelastuksen ja riittää enää se nelososa, koska en tietenkään halua jäädä loogisesta jatkumosta paitsi.

4.11.
Netflix

Tehtiin silein tymästi, että odotettiin jatko-osan osaavan olla ottamatta itseään niin saatanan vakavasti. Aikansa (edelleen, täähän tuli noin eilen) juttuja, mutta haluaisin tietää, mitä kuuluu sille taiteelliselle nerolle, joka päätti rikkoa joka ainoan oton salamaleikkauksilla. Näyttelijöiden työskentely onnistui vähintään hymyilyttämään ja useammankin kerran.

30.10.
Netflix

Tykkäsin vinosta huumorista ja eleettömyydestä. En tykännyt, miten alkoi muistuttaa Godardin Viikonloppua, jonka edellinen katselu herätti vääriä tunteita vuosien ihailun jälkeen.

29.10.
Netflix

En nyt lähde kiistämään, kipeäähän se tahtoi välillä tehdä. Enää en osaa olla varma, oliko kaikki tämä täysin ja puhtaasti elokuvallisten ansioiden vuoksi.

29.10.
Netflix

Uusintakatselu.

Varmaan 20 vuotta sitten viimeksi nähty (useasti) ja paitsi hämmentävän hyvin muistissa, myös samankaltaiset tunteet herättäen. Aavemainen tunnelma ei aivan samalla tavalla enää pidä (paitsi päätyttyä jää kyllä samalla tavalla kummittelemaan), yllättävän tavanomaisen teiniangstikuvajaisen jotenkin korostuen. Tämä ei varainainen kritiikki ole, vaan peruste itselleni alennetulle pisteytykselle.

29.10.
Max

Uusintakatselu.

Lasten elokuvaa aikuisten sisällöllä. Satu, joka ei osaa olla rehellisesti satu. Fantasiapuoli sinänsä iha ok, mutta korostaa vain muun kerronnan lapsellisuutta. Naurettavan itsetarkoituksellinen sentimentalismi ei jaksa naurattaa kolmea tuntia.

26.10.
Blu-ray

Ken Russellin magnum opukselta oppinsa ottaneella nunnasploitaation klassikolla on oletettua enemmän sanottavaa katolisen kirkon naisvihasta ja korruptiosta, ollen toki myös aika tavalla vakavampi tai kypsempi ja vähemmän eksploitatiivinen kuin odotin. Tämä oli lopulta hyvä juttu tai kiva ylläri nyt ainakin.

26.10.
Blu-ray

Uusintakatselu.

Vähän tuo oopperamaailmaan sijoittaminen tuntuu vieläkin Argentolta itsensä jalustalle nostamiselta, mutta tämän muistaen, ei se missään nimessä häirinnyt ja pidinkin enemmän kuin ekalla kerralla. Ja onhan se ny kertakaikkisen nätti.

26.10.
Blu-ray

Hellyyttävän amatöörimäinen sleaze-ryönä on ammattimaisimmillaan tuiki tarpeellisissa pilluzoomeissa. Juonipuolelta ei tolkkua tarvi etsiä, mutta odotusten mukaisesti hauskaa on.

21.10.
Blu-ray

Epälineaarisen kerronnan ja välähdyksien käyttö pitkin tarinan aikajanaa on onnistunut tapa lisätä hämmennystä ja samastua Tilda Swintonin hahmon ahdistukseen sekä kyseenalaistaa tämän näkökulman luotettavuus. Suosittelen perheenlisäystä suunnitteleville ja varsinkin sitä jo odottaville.

20.10.
Teatteri

Uusintakatselu.

Jestas, että mä rakastan tätä. Varmasti kauhee ylläri.

18.10.
Blu-ray

Uusintakatselu.

Kauheen kivan näköinen vieläkin.

17.10.
Blu-ray

Itsekin vahvasti Psykosta inspiroitunut tarina sisältää kivaa kuvastoa ja näppärää tilankäyttöä, mutta mulle kaikkein kiinnostavinta oli, miten ilmeistä tän vaikutus Suspiriaan onkaan. Vähän out-of-place -loppukohtaus nauratti ääneen ja sehän on vain hyvä asia.

5.10.
Yle Areena

Tää on taas näitä, joita on niin pitkään odotettu, että olin valmistautunut kunnon pettymykseen. No, ei tullut. Jotain 3/4 kestosta nyökyttelin, kuinka hienoa Muukalaislegioonalaisten tyhjyyden kuvaa onkaan ja kuinka hienoissa kuvissa. En osannut varautua, että tulisi vielä menemään perinteisesti tunteisiin. Lopun ilmeistä itsemurhaa kun ei ihan näytettykään oletetusti, vaan aivan huikean tanssinumeron kautta. Ja tämän jälkeen vasta jää aikaa miettiä legioonalaisten taustoja ja syitä olla tylsistymässä kunniakkaasti kuoliaiksi. Varmastikin muistin kehityksestä saakka koko sydämestäni vihaamani The Rhytm of the Night ei taatusti tulee enää kuulostamaan samalta.

29.9.
Netflix

Uusintakatselu.

Ilman ala-astenostalgiaa olis ollut vähän tuskallisempi. En kyllä muistanut, kuinka selvästi lapsille suunnattu oli.

27.9.
Blu-ray

Kovin helpolla ei tunnetasolla päästänyt tämäkään bressoni. Päähahmo vaihtui vuotta myöhemmin aasista nuoreen tyttöön, joka tottuneena vain selviytyy, minkä jaksaa. Teknisesti on tämäkin vähemmän yllättäen neroutta.

22.9.
Netflix

Kivasti yhteen tilaan rajattu, tapahtumarikas ja parhaimmillaan raastava elokuva. Päähahmon taustojen avaaminen menee vähän kliseeosastolle, mutta itse tarinan kohokohdat ovat niin vahvoja, ettei mikään jaksa häiritä.

21.9.
Blu-ray

Uusintakatselu.

Varmaan kymmeniä kertoja nähty, nyt ensikertaa kunnollisella laadulla. Tästä kierroksesta voi todeta mm. Criterionin BD:n olevan vähän laadullisesti parempi kuin jeesuksen aikainen DVD. Tunnelma vie edelleen väkisin mukaansa. Kaunista.

18.9.
Blu-ray

Kovasti väärällä tavalla ankeaa kaakelia, jossa vähäisten pelastavien hassuutuksien kohokohtana on yhden hahmon hiusmallin muuttuminen kesken tajuttomuuttaan olkamittaisesta ja suorasta lyhyeen permanenttiin. Kertoo, kuinka paljon kokonaisuuden koherenttiuuteen on kiinnitetty huomiota. Brittiläinen maaseuturoska on ajatuksena kiinnostavampi, kuin itse elokuva. Mikään ei kuitenkaan varsinaisesti ärsytä.

17.9.
Blu-ray

Silviisiin jännä tapaus, ettei ihan käy hykerryttävän hassusta paskasta, kuten joku Blood Diner, koska käyttää noin 95% ajastaan keskittyen nuorison mielikuvituksettomaan vetelehtimiseen, mutta on kaikessaan niin jotensakin liikuttavan vilpitön, että pakkohan sen on positiivisen puolelle jäädä. Ei nyt sillä, että mulla mitään heikkoa kohtaa tällaiselle ryönälle olisi. Missään ei ole oikein mitään tolkkua ja lopussa tapahtuu hauskoja juttuja. Hyvin kotikutoiset efektit herättävät tuntemuksia.

14.9.
Netflix

Tutunoloisesta, mutta jotain potentiaaliakin omaavasta tarinasta olisi luullut saavan enemmänkin irti kuin parhaimmillaankin tylsää keskinkertaisuutta, josta on ihan varma nähneensä sen aiemminkin. Ei tarjonnut Nuori Neiti 12 veellekään kuulemma oikein mitään.

Tjaa, Listalissa oli kait joku bugi ja joku parikymmentä nimikettä pyyhkiytyi pois. Jotain kamalaa paskaa ja joitain kovia. Osassa oli varmaan oikeaa tekstiäkin. Kiinnostaa jatkaa. Joitain nyt sattumanvaraisesti heitin takaisin, ehkä muistin pisteytyksen. Aika moni varmaan puuttuu.