Watched films in 2019

28.12.
Bluray

Jos Blood and Black Lace oli suoraviivainen, tämä meneekin päinvastaiseen suuntaan useiden murhaajien kanssa. Gore-tehosteet ovat hienoimpia, joita olen nähnyt. POV-kuvaus on tehokasta. Usko ihmisyyteen ei tässä kovinkaan korkealla ole ja lopetus vetää siltikin maton alta.

25.12.
Teatteri

Hauska ja ulkoisesti hyvin toteutettu. Muuten onkin sitten menty, mistä aita on matalin.

21.12.
DVD

Yksittäinen hassu slasher-klisee toimii harvinaisen kekseliäänä pohjana monisyiselle (kauhu)tarinalle. Perinteiden kunnioitus on iso osa elokuvaa muutenkin, mutta seisoo vankasti itsenäisenä. Nuorison keskinäiset suhteet ja toimintatavat ovat ilahduttavan uskottavia. Syystä x, aikuisia ei juuri näy, mutta kun näkyy, on suhtautuminen näihin juuri, kuten se nyt oikeastikin on. Pienet yksityiskohdat ovat kuvauksen carpenterilaisia keinoja myöden niin hyvin hiottu, että varmasti paukut riittävät useammillekin katseluille - hyvin yksinkertaisista lähtökohdistaan huolimatta. Vähän kuin suurin esikuvansa Halloween.

20.12.
Yle Areena

Uusintakatselu.

En ollutkaan tätä katsellut sitten teini-iän pahimpien fanipoikapärinöiden ja jotain tämän suuntaista näkemysmuutosta odotinkin. Elokuvan ns. syvempi merkitys on täysin kiinni sen tulkitsemisessa. Kylmä ja tunteeton ilme kyllä vie mukanaan, mutta tarttumapintaa vain seuraamiselle ei oikein ole. Ysäricoolius menee niin överiksi, että jo häiritsee. Suositun tulkinnan mukaan (josta itsekin pidän kovin) yksinkertaistetusti Fredin muodonmuutoksen jälkeen tapahtumat ovat tämän mielikuvituksen defenssejä, jotka lopun käänteen jälkeen eivät enää pidä päässäkään. Elokuva loppuu sähkötuoliin. Seksuaalinen turhautuminen ja kyvyttömyys nousevat tässä pääteemaksi. Tämän tulkinnan valossa suurimmiksi kokemani ongelmat (ysäricool ja seksin näennäisesti tarpeeton korostaminen) ovatkin jo perusteltuja ja tukahdutettu sekä surkastunut fanipoika sisälläni kähisee jo epämääräisesti jotain neroudesta.

14.12.
Tallenne

Mahtipontisen hauska ja isopallinen ysäritoiminta.

11.12.
Teatteri

Uusintakatselu.

Final cut

Kolme vuotta sitten viimeksi koettuani tämän, myönsin itselleni viimein sen olevan minulle se kaikkein suurin ja tärkein elokuva. Nyt oli kaikki versiot huomioiden ehkä seitsemäs kerta ja on entistäkin selvempää, että tämä on totta tosiaan paras elokuva, jonka olen koskaan kokenut. Teatterissa sanoinkuvaamaton elämys.

8.12.
DVD

Uusintakatselu.

Monellakin tavalla jatkaa siitä, mihin Kovaotteiset miehet jäi. Hyvän ja pahan raja alkaa olla jo olematon. On vain hyviä tarkoituksia. Realismin tavoittelusta joustetaan perinteisemmän draaman vuoksi. Nyt kun kerran vertaillaan, niin hyvinkin tasavahvoja kokonaisuuksia.

7.12.
Bluray

Odotetusti visuaalisesti mieletön kokemus, Arrow:n upea levy antaa tosissaan oikeutta. Tämän lisäksi perillisiinsä verrattuna todella suoraviivainen murhamysteeri pysyy aidosti kiinnostavana.

30.11.
Bluray

Visuaalisesti huikea. Tämähän välittyy myös tunnelmaan. Ikimuistoisia kuvia riittää. Mahottoman nuori Barbara Steele mustissaan kahden valtavan mustan koiran kanssa on kuin maalaus. Haudasta nousu taasen yksittäisenä malliesimerkkinä kuva-alan täydellisestä hyödyntämisestä.

28.11.
Teatteri

Mustavalkoinen 1.19:1 -kuva voi tuntua kikkailulta, mutta mun silmääni on tarkoituksenmukainen. Surrealistinen kahden miehen painajaistrippi ehkä tapahtuu ns. oikeasti, ehkä päässä järjen lähtiessä. Väliä tällä ei ole, imee mukaansa.

26.11.
Yle Areena

Tahti on vimmainen ja melko kekseliäästi paikoin nykyaikaistettu romerolaiset asetelmat, mutta tietokonezombiet ovat armottoman väärin ja epäloogisuudet vaivaavat. Ainakin rautatieammattilaista.

24.11.
DVD

Uusintakatselu.

Rujo, kuin perkele ja ihmiskuvauksessaan varmaan niin kylmä, kuin Amerikassa on poliisielokuvassa päästy.

23.11.
Netflix

Olin näemmä nähnyt aiemminkin, ei oikein muistikuvia. Liikuttava työläisdraama, josta ei pienistä virhearvioinneista huolimatta ääneen mitään pahaa sanoisi.

19.11.
Teatteri

Final cut

Ei ollut edelliskerrasta ihan kolmeakaan vuotta, mutta ei tällaista tilaisuutta vain voi jättää käyttämättä. Blurayn kanssa ihmetteli, miten on voitu saada kuva näin teräväksi. Valkokankaalta taasen näkee, kuinka tärkeää roso on rumalle ja likaiselle katukuvalle. Uskomaton miljöö pääsee oikeuksiinsa isolta kankaalta. Tietenkin.

17.11.
Tallenne

Ei tää tiedä itsekään ollako esiosa vai uusversio. Loputtomuuksiin selitelty ja tyhmennetty versio rumalla CGI:llä ja naispääosalla vailla mitään muuta tarkoitusta, kuin päästä tekemään uusiksi Carpenterin elokuvan alkukohtaus. Ja tämäkin tietysti lopputekstien oheen. En tosiaan tiedä, miksi odotin tältä yhtään mitään.

16.11.
Netflix

Fincherillä on kieltämättä kyky saada paperilla ylipitkä elokuva tuntumaan juuri oikealta. Hauskaa satiiria ja hyvin mukaansa tempaavaa dekkarileikkiä.

10.11.
Elisa viihde

Jotakuinkin unohdettu slasher sieltä buumin alusta on oikein piristävä tapaus. Keskiverto slasheriä vahvemmin kiinni giallon perinteissä ja on selvästi jopa kunnianhimolla ja suurella innolla tehty.

7.11.
Netflix

Toisto ja Malick-apinointi on vain turhauttavaa. Itsetarkoituksellinen provosointi lienee ainoa tarkoitus. Sekään ei tosin onnistu, on lähinnä kiusallista. James Francon heittäytyminen oli kieltämättä viehättävää. Mitään sanomattomaksi ei voi missään nimessä kutsua, sillä paikoin on mahtava, mutta paikoin taas ei vaan jaksa. Ilman turhia montaaseja jaksaisi varmaan paremmin. Olisin kovin halunnut pitää ironisen itseriittoisesta tekotaiteilusta, mutta ehkä se oli enemmän itseriittoista kuin ironista.

4.11.
Netflix

Viihdyttävää ja mukavaa seurattavaa, mutta samassa valtavan naiivi ja sentimentaalinen. Rasistinen puoli ei minua häiritse, sillä sentään tällä saralla haastaa edes jotenkin. Vaikkakin riitaa. Eastwoodin karisma on edelleen ilmeinen, ei tätä muuten näillä eväin jaksaisi. Kunnianhimo ohjaajana lienee vain loppunut.

2.11.
Netflix

Perhedraamasta saumattomasti kauhuun. Yhteiskuntakritiikki on hyökkäävää, mutta toisaalta tukee taas elokuvan teemoja. Parit ikävät hyppypelottelut särkevät muuten ehyttä kokonaisuutta.

24.10.
Netflix

Uusintakatselu.

Nostalgian nälkä iski. Tätä on meinaan 13-vuotiaana kulutettu. Mukavan alun jälkeen alkaa hölmöilyt ja suurin mahdollinen mahdollisuus missataan, kun LL Cool J:n irrallinen hahmo ei lauo cooleja one-linereita. Mama said knock you out.

23.10.
Elisa viihde

Hyvin vaikuttavaa sekä autenttista menetyksen tuskan ja mielenterveysongelmien käsittelyä. Ennalta-arvaamaton kauhuelokuva jatkuvalla vaaran tunteella, jossa voi käydä ihan mitä vain. Etenee, kuin painajainen.

21.10.
DVD

Uusintakatselu.

Olen nähnyt tämän ainakin kaksi kertaa ennen. Toki varmaan 15 vuotta sitten. Yllätyin silti, kuinka humoristinen tämä olikaan. Muun muassa tämän takia nautin näistä uusintakatseluista, varsinkin pitkän ajan jälkeen. Joka kerta on vähän erilainen. Nimeomaan visuaalisesti ehkä jopa Mansikkapaikkaakin isommin kuva toisensa jälkeen aivan käsittämättömän kaunis.

20.10.
Tallenne

Uusintakatselu.

Kuvissaan kiireetön, mutta välittomästi syvälle alitajuntaan porautuva, kaikkinensa virheetön elokuva on tässä maailman ajassa katsottuna ihmiskuvauksena hämmentävän positiivinen bergmani.

Tämä taisi olla ensimmäinen kerta, kun katsoin Bergmanin elokuvan aikuisiällä. Teininä olin kovakin fanipoika, joten vaikka yleensä mielelläni katselen samoja elokuvia uudelleen, olen varmaan halunnut suojella puhtoisia muistojani.

17.10.
Teatteri

Mutkaton oli vielä neljäskin osa. Hauska ja viihdyttävä. Jos ihan vaikka tämä olisi taso koko perheen elokuvissa, olisi maailma vähän parempi.

14.10.
DVD

Uusintakatselu.

Puolessa vuosisadassa on paljon tällä saralla tapahtunut, mutta aika harva on yltänyt näin häiritseviin sfääreihin. Merkkitapaus myös vainoharhojen, naisvihan ja uskonnon tutkiskelussa.

12.10.
Teatteri

Phoenix on odotetusti loistava. Sen lisäksi, että katsoja samaistuu mielipuoleen ja tuntee sympatiaa, pääsee (tai oikeastaan joutuu) myös tämän pään sisään. Kiehtova kuvaus mielentrveyden romahtamisesta alemmas, kuin osaa kuvitellakaan. Siinä samalla seurataan kaoottisen yhteiskunnan suistumista anarkiaan, kuin vahingossa yhden hullun inspiroimana. Helposti tämän uskoisi tapahtuvan oikeassa elämässä. Yhtälailla näkisin elokuvan toimivan yhtä vakavasti otettavasti ilman sarjakuvakytköksiä.

29.9.

HBO

Sarjan katselin juuri noin kolmannen kerran. Noin, koska kolmoskauden lähetysaika siirtyi silloin Nelosella muistaakseni ihan kesken kauden jonnekin vittu keskiyöhön. Yks parhaista.

Ei nyt välttämätön, mutta tuo tarinan kunniakkaasti päätökseen ja Hearst saa joukkopieksennän.

28.9.
DVD

Uusintakatselu.

Heti tuoreeltaan sen näki, että tässä on uusi amerikkalaisen elokuvan merkkipaalu. Uusinta pari vuotta myöhemmin vahvisti käsitystä, eikä se kymmenen vuoden jälkeen näemmä muutu.

Päällisin puolin simppeli tarina kertoo amerikkalaisesta yhteiskunnasta ja yksittäisestä miehestä kaiken. Viittaukset ja vaikutteet ovat ilmeisiä, mutta rakkaudella ja tyylillä sulautettuna sekä huomaamattomia että olennainen osa suurempaa kuvaa.

17.9.
Netflix

Tää on kai malliesimerkki "älykkäästä blockbusterista". Todella hyvän näköinen ja loputtoman viihdyttävä, mutta puhkiselitetty ja sentimentalismiin taipuvainen. Vahingossakaan ei jää omaksi tulkinnaksi tai mysteeriksi mikään, mikä olisi ehkä tätä vaatinut.

28.8.
Netflix

Hiljaa pysyminen on oikein hyvä idea. Totta kai kliseiden, epäloogisuuksien ja tunteilun suon läpi kulkee, mutta suoraviivainen lähestyminen potkii näitä esteitä niin, ettei tuosta kovin jaksa välittää. Jokseenkin rajattu miljöö sekä henkilöhahmot ovat hyvä asia.

26.8.
Netflix

Perusviihdyttävä, keskinkertainen ja luminen vigilante.

24.8.
Blu-ray

Uusintakatselu.

En ihan heti uskonut, että tää tuntuisi näin paljonkin paremmalta, kuin silloin viimeksi. Pidin kovasti myös silloin. Pulp Fictionin villiyttä ei ehkä ole, mutta tarinan rakentamisessa varmasti parasta Tarantinoa. Kolme keskeistä kohtausta ovat ikimuistoisia malliesimerkkejä jännityksen luomisessa. Elokuvaksi, joka lainaa nimensäkin toisesta elokuvasta, on tämä ohjaajansa omaperäisintä elokuvaa. Hykerryttävää leikittelyä sillä, miten suhtaudumme väkivaltaan ja muihin kauheuksiin.

23.8.
Netflix

Ks. edellisen jälkimmäinen kappale.

Huikean vimmainen ja edelleen (tai uudelleen) tuore.

22.8.
Netflix

Kymmeniä kertoja, kymmenen vuotta sitten viimeksi nähty. Yhä naulitseva. Erittäin tyylikäs. Se tuntuu olevan pääasia kaikilla alueilla. Tämä cooliuden jatkuva tavoittelu kääntyy myös ainoaksi heikkoudeksi. Kuvauksen ja äänityön tarkoituksenmukaisuus ovat tässä parasta.

Edellisen merkinnän inspiroimanahan tämä tuli katsottua, vaikka kaiken muistankin ulkoa. Seuraavaksi sitten keski-iässä katson kaihoiten ja muistelen, kuinka ennen oli kaikki paremmin.

20.8.
Teatteri

Tarantinon spagettipakkomielle ei tunnu laantuvan. Tosin kahden epäonnistuneen pastissin(?) jälkeen on tämä jälleen tyylikäs kokonaisuus. Kaikki on tasapainossa, vaikka onhan tässä olevinaan vähän kaikkea mahdollista ihan vain, koska siinä voi olla kaikkea mahdollista. Sharon Taten ja seurueen vääjäämätön murha jännityttää taidokkaasti rakennettuna. Vanhan Hollywoodin ihailu ja perinteisistä välineistä kiinnipito saavat tunnelman lämpimäksi. Hyvän mielen loppukonfliktissa on varmasti siisteintä eksploitaatioväkivaltaa, mitä Tarantino on koskaan onnistunut luomaan. Tämä taas on vielä siistimpää vain hetkeä aiemmin käydyn itseironisen väkivaltaviihteen vastustuskeskustelun jälkeen. Hyvin varhaisessa vaiheessa alkaa tuntua eräänlaiselta päättötyöltä. Tulevaisuus voi olla pitkästä aikaa mielenkiintoinen Tarantinon osalta.

16.8.
Tallenne

12.8.
Tallenne

Indonesialaiset kansanmurhaajat kertomassa sankariteoistaan tekemällä elokuvaa dokumenttielokuvan sisälle, on juurikin niin absurdia, kuin se kuulostaa. Häiritsevä tapaus.

8.8.
DVD

Kuvaa todella hienosti sodan mielettömyyden vaikutusta ihmiseen väsymyksestä eläimelliseen taantumukseen. Melodraama ja saarna ovat hyvin lähellä pilata tämän, mutta kun osaa katsoa sormien läpi, pärjää hyvin.

6.8.
Netflix

3.8.
Tallenne

Ihan kiva.
T. korkeanpaikankammoinen

1.8.
DVD

Uusintakatselu.

Viehättävä härnääjä, jossa upea kuvaus muuntuu osaksi tarinaa.

31.7.
Teatteri

Visuaalisesti näyttävä ja tunnelmaltaan lähes erinomainen. Turhan tyypilliset amerikkalaiset opiskelijahahmot brittiläisen kansankauhun maailmassa ovat kieltämättä hieman hukassa. Silleen kehnolla tavalla. Tarinan sijoittaminen Ruotsiin helpottaa ongelmaa, jos ei tunne kauhuelokuvan historiaa. Helppoja ratkaisuja riittää toki muitakin, mutta silti kaikin puolin nautittava. Enkä voi oikein väittää tuon varsinaisesti häirinneen. Mielenterveyden- ja parisuhteen ongelmien käsittelyssä hyvää yritystä.

26.7.
Netflix

Uusintakatselu.

Tämä ja Léon ovat olleet sellaisia riippakiviä, joissa on selvästi jotain, jonka vuoksi olisin kovin halunnut siitä pitää, mutten ollut päässyt sisään. Useita kertoja teini-iässä yritetty, mutta Léonin kanssa onnistuin vasta pari vuotta sitten ja tän kanssa nyt.

18.7.
Elisa viihde

Uusintakatselu, nyt oikealla kuvasuhteella.

Voima on edelleen kiistaton, eikä sen ylittäneitä montaa ole vieläkään. Värikkään hahmogallerian sullominen pieneen tilaan, hillittömän laajakuvan eteen hermostuttaisi jo ilman ulkoista uhkaakin.

13.7.
Elisa viihde

Upean kuvauksen ja näyttelyn takaa löytyy jopa riipaiseva kertomus rikkinäisen yksilön päämäärättömyydestä ja johdattajan tarpeesta. Mielipuolisuudestaan huolimatta kultit tarjoavat jäsenilleen aina jotain, joka on aika pelottavaa.

12.7.
Netflix

Käsite "elämänkertaelokuva" kiteyttää kaiken.

11.7.
Elisa viihde

Joku voisi väittää, ettei tässä tapahdu mitään ja olla siinä mielessä oikeassa, että tarinanhan pystyy tiivistämään helposti yhteen lauseeseen. Tämä on tietysti merkityksetöntä, koska opimme koko ajan enemmän ja enemmän hahmoista ja heitä ympäröivästä maailmasta. Tämän varaan elokuva rakentuu ja on odotetusti naulitseva.

10.7.
Elisa viihde

Kuin katsoisi lumoutuneena huippuvalokuvaajan taltioimia otoksia kahden ihmisen elämästä, mutta samalla, kuin olisi itse mukana todistamassa taphtumia juuri niin sivusta, ettei tule huomatuksi. Aivan kuten Cassavetes parhaimmillaan. Staattinen kuvaus tuo myös Ozun väistämättä mieleen. Lämpimiä värejä ei ihan heti Hanekeen yhdistäisi. Muuten visuaalinen ilme on toki ohjaajansa näköinen. Lämpö mun mielestä ainakin isossa kuvassa rajoittuukin tähän. Rakkaan ihmisen hidas pois kuihtuminen paitsi surettaa ja ahdistaa, muuttuu tämä vakuutteluista huolimatta taakaksi. Hanekelle ominaiset etännyttämiskeinot ovat läsnä. Hetkeksi olohuoneeseen eksynyt vaimoni kertoi huomion arvoisesti ahdistuvansa kuvakerronnasta. Näyttely on uskomatonta.

9.7.
Elisa viihde

Onko tämä nyt sitten itseriittoista ja teennäistä ja onko tällä taas joku metamaailman tarkoitus, koska se pätee myös mallimaailmaan? En tiedä. Argenton ja Lynchin näkyvä apinointi sekä Jodorowskyn kiittely lopputeksteissä herättää ristiriitaisia tuntemuksia. Todella hyvän näköinen ja intensiivinen. Kyllä tällä sanottavaa on mallimaailmasta ja yhteiskunnasta, ei toki mitään uutta, lopun kuvailuja lukuunottamatta, mutta tärkeintä on tyyli.