Watched in '09

31.12.2009, DVD

Tää ei oikein ala mistään eikä pääty mihinkään, mut onnistuu silti puolessatoista tunnissa lumoamaan totaalisesti katsojansa uskomattomalla visuaalisuudellaan ja käsittelemään erittäin syvällisellä tavalla ihmiskohtaloitansa, ihmisyyttä ja muita teemojaan. Kokonaisuus on oikeesti ainutlaatuinen ja ihan tajuton sekoitus hyvin kirpeää mutta parhaimmillaan aivan mielettömän hauskaa mustaa komediaa yhdistettynä draamantapaiseen ja sisältää mitä absurdeimpia kohtauksia (yhtenä esimerkkinä pikkutytön uhraus). Maininnan ansaitsee kans erittäin hallittu ja tyylikäs kuvaus, kamera pysyy yhtä kohtausta lukuunottamatta tiukasti paikallaan, upeasti rajattuna ja ilman minkäänlaisia lähikuvia. Ihan sanoinkuvaamaton, jotain joka on pakko nähdä omin silmin.

30.12.2009, boksi

En mä kyllä löytänyt tästä oikein mitään mikä jotenkin erottais tän näistä muista ylioptimistisista Hollywoodin kulta-ajan musikaaleista, nyt ei tosin oo Fred Astairea steppailemassa (sääli, sitä nimittäin katsoo aina erittäin mielellään) tai Gene Kellyä laulamassa sateessa, vaan läjä ei-mitenkään-erityisen karismaattisia jätkiä ja eukkoja niille. No, kaikesta huolimatta tää ei oo niin hirveää katsottavaa ku vois luulla, vaan mä oikeastaan viihdyin tän parissa suhteellisen hyvin, osittain komeiden koreografioiden ja musanumeroiden ansiosta.

30.12.2009, DVD

Hyvin todennäköisesti paras katsomani kasvutarina tähän mennessä ja mun on kans aika vaikea kuvitella et mikään muu elokuva koskaan vois onnistua kuvaamaan teini-ikää, sen ongelmia ja siirtymisvaihetta lapsesta aikuiseksi yhtä uskottavasti kuin tää. Lisäksi filmi ei missään vaiheessa sorru tietynlaiseen angstiin tai melankoliaan, mikä vähän turhankin usein tuntuu vaivaavan tän tyyppisiä flikkoja, vaan pysyy kaiken aikaa ilmapiiriltään hyvin optimistisena. Sit alkoholin, seksin, tupakan ja muiden ensikertojen kuvaamisen ohella tää kans loppupuolella syventyy päähenkilön (jota Benoît Ferreux muuten tulkitsee aivan uskomattoman hyvin) ja sen äidin suhteeseen perehtymiseen onnistuen siinä ennenäkemättömän hienolla tavalla, ja sisältää muuten siihen liittyen kans yhden vähintäänkin uskaliaan kohtauksen. Niin, ja koostuuhan tän soundtrack Coltranen saksofonisoinnista, mikä nyt on kaikkea muuta kuin huono asia.

30.12.2009, boksi

Ööääärgh. Mä en voi sanoa kauheasti tykkääväni kahdesta muusta mun katsomasta Farrellystä (Sekaisin Marista ja Me, Myself & Irene), mut ne sentään sisälsi edes pari ihan toimivaa läppää, toisin kuin tää Kingpin täs joka on oikeasti alusta loppuun ihan täyttä paskaa. Harrelson on pääosassa aivan perseestä eikä edes aina vähintäänkin hyvä Bill Murray oo ihan parhaimmillaan. Soundtrackilla sentään on pari ihan toimivaa biisiä.

29.12.2009, boksi

Taas eräänlainen nousu ja tuho -tarina vajaaseen puoleentoista tuntiin puristettuna, ehkä vähän liiankin ytimekkäästi. Mahtavalla nenä-äänellä varustettu Edward G. Robinson vetää hienon suorituksen pääossa, kuvaus on paikoin erittäin komeaa ja loppu on erinomainen, ja huomasin kans jotain yhtäläisyyksiä Scarfaceen. Pahoittelen pökkelön näköistä tekstiä, en nyt vaan saa oikein mitään järkevämpää aikaiseksi.

29.12.2009, DVD

Ei tää nyt ihan yhtä nerokas oo ku nää muut mun katsomat Ealingit (sääli sinänsä, koska mulla oli tätä kohtaan aika suuret odotukset, tätähän on nimittäin sanottu yhdeksi Ealingin parhaista filmeistä), mut siitä huolimatta oikein huvittava filmi ja onnistuu tosiaan viihdyttämään sen tunnin ja 20 minuuttia erinomaisesti. Täs on alusta loppuun tällanen aika huolettoman oloinen ilmapiiri ja jokainen hahmoista on kirjoitettu just sopivalla tavalla vähän järjettömäksi. Merimaisemat on kans ihan komeita, vaikkei niitä nyt kauheasti nähdäkään.

29.12.2009, DVD

Korkkasinpas sit ton Optimumin ihanan Hammer-lootan tällasella suht. randomilla halpiksella. Ja siis no, eihän tää kyllä omaperäisyydellä loista (outoja kuolemia, pieni kylä ja paikallisten salaperäisyyttä, sateinen hautausmaakohtaus etc.) ja olis totaalisen liioiteltua väittää tätä jännittäväksi tai pelottavaksi, mut kaikesta huolimatta tää pysyy ihan kiitettävän hyvin kasassa lyhyen pituutensa ajan eikä fiilis kauheasti romahda missään vaiheessa.

29.12.2009, DVD

On tää ihan pätevä draamatrillerintapainen, mut ei kyllä yhtään sen enempää. Bale ja Jackman on erinomaisia, Bowie ja Caine vetää hyvät sivuroolit, Scarlett luonnollisesti ihana (ja totaalisesti paremman näkönen ku Heather Graham), yleisilme oikein komea valaistuksineen, 1800-luvun fiilari tavoitettu ihan onnistuneesti ja muita vastaavia juttuja, mut loppujen lopuksi tää kaatuu liikaan kikkailuun kässärinsä kanssa. Jäi vähän sellainen fiilis et loppuun on vaan simppelisti ollut ihan pakko saada joku twist, se Balen ja Jackmanin pakollinen selvittelykin lopussa jäi melko pökkelön oloiseksi.

28.12.2009, DVD

No siis onhan tää nyt yleisilmeeltään hyvin pitkälle täydellinen. Kubrick tuo 1700-luvun ruudulle aivan käsittämättömän hienolla tavalla, puvustus, lavastus, musiikki ja siis ihan kaikki on täydellisessä harmoniassa keskenään luoden jotain ihan uskomatonta. Kuvaus on kans ihan tajutonta, samoin kuin valaistus, etenkin just nää kynttilänvaloscenet, eli siis jo visuaalisuutensa takia tää on ehdoton must-see, mut sen lisäksi täs on myös tää nousu ja tuho -tarina toteutettu ennennäkemättömän onnistuneesti. Lisäksi täs on myös ihan mukavasti sellasta kubrickmaista huumoria ja Ryan O'Neal vetää helvetin hienon roolisuorituksen pääosassa. Kyllä tää menee Kubrickin onnistuneimpien leffojen joukkoon aika helposti.

28.12.2009, TV

Lisää laatua Aldrichilta. Kuten kaikissa näissä mun katsomissa Aldrichin filmeissä, etenkin niissä mustavalkoisissa, niin on tässäkin aivan tajuttoman tyylikästä varjojen käyttöä, lavastusta, leikkausta ja ennen kaikkea kameratyötä, oih. Lisäksi tää on myös paikoin aika radikaali ikäisekseen, mukana on nimittäin mm. selvää ydinsodan uhkaa ja vaginaalista kidutusta. Kässäri on muutenkin loistavuutta nerokkaan dialoginsa kanssa (suht. legendaarinen "va-va-voom! 3D-pow!" ja muuta kivaa) ja mä en ollut huomaavinani juonenkuljetuksessakaan mitään erityistä tyhjäkäyntiä. Ja onhan täs kans Meekerin upeasti esittämä Mike Hammer, joka menee kyllä siisteimpien antisankarien joukkoon tuosta vaan. Periaatteessa voisin antaa puolikkaan enemmänkin tähtiin, mut olkoot nyt toi neljä ainakin toistaiseksi.

****½)

Jotenkin tää ei enää iskenyt muhun ihan yhtä kovaa ku sillon vuosi sit ku mä tän ekaa kertaa katsoin, mut on tää kyllä silti aivan tajuton. Trillerijuoni etenee intensiivisesti ja Cronenbergin uskomattoman hyvin luomat hallusinaatiot sekoittuvat todellisuuteen niin upealla tavalla ettei sitä loppujen lopuksi enää tiedä et mikä täs nyt on totta ja mikä ei vai onko mikään. Mediakriittisyys on vahvasti esillä ja uppoaa tässä muhun paremmin ku esim. Natural Born Killersissä (joka pitäis muuten katsella uusiks) ja Cronen vakiosäveltäjä Shoren hiljaisena taustalla pyörivä musa luo tähän hyvin painajaismaista ilmapiiriä. Debbie Harry on ihanaa katsottavaa kasarioutlookissaan ja Woods tekee mahdollisesti parhaan roolisuorituksensa (tai no, ehkä mä en oo paras ihminen sanomaan sitä ku oon nähny siltä vaan kolme filmiä, mut oletetaan nyt niin).

27.12.2009, DVD

Ai että ku olikin taas niin täydellisen viihdyttävä tapaus sanan perimmäisessä merkityksessä. Korkkarifiilstä löytyy, dialogi on näpsäkkää ja toimintaa on paljon ja se on vieläpä komeaa katsottavaa. Mukana on myös mm. greatescapemainen moottoripyöräily ja nakuja tyttöjä, ja siis no, onhan tässä nyt asennetta ja fiilistä vaikka viiteen leffaan jakaa. Propsit myös Svensonille, Williamsonille ja Pergolanille (ja sen viiksille).

27.12.2009, TV

Noir-noir-noiria eli om nom nom, vieläpä Langin ohjaamana. Asian ytimessä kyllä ollaan, puoleentoista tuntiin on saatu puristettua just kaikki tärkeä ja tarina etenee tasaisen sulavaan tahtiin, ja valaistukselle ja lavastukselle noin yleisesti kans pointsit. Ford yrmyilee Gildaakin paremmin miespääosassa ja Grahame on yksinkertaisesti loistava, plus näiden kahden yhteiset kohtaukset on upeaa katsottavaa, ja Marvin on luonnollisesti mahtava.

27.12.2009, DVD

Ei oo hauska, lähinnä vaan totaalisen liikaa yrittävää screwballia jossa pääparin kemiat ei pelaa niin hyvin ku niiden pitäis, vaikka noi roolisuoritukset noin yksinään onkin ihan miellyttäviä. On täs muutama ihan huvittava gagi, Popin hahmo on oikein mainio ja pituus on ihmisystävällinen, mut muuten aivan liian puuduttava ansaitakseen enempää tähtiä.

27.12.2009, TV

Onhan täs oikein hienoa pelailua ihmissuhteilla armeijan toimiessa miljöönä ja sodan ollessa vain vaikuttaja taustalla, eikä jälkimmäinenkään oikeastaan tule esille ku vaan lopun Pearl Harborin hyökkäyksessä joka on muuten toteutettu erittäin komeasti. Jokaisella erinomaisesti kirjoitetuista päähahmoista on omat suhdeongelmansa ja niitä kaikkia päästään seuraamaan tasapuolisesti, plus joka ikinen näyttelijä on ihan vitun kovassa vedossa, erityisesti pitää mainita Clift ja Sinatra. Lopetus on kans upea.

26.12.2009, DVD

Emotionaalisesti tää on kyllä aivan uskomattoman rankka tapaus. Tän karuus ja realistisuus vaan iskee päin kasvoja ja aihettaan, siis lapsiprostituutiota tää kans käsittelee erittäin rankalla tavalla. Oksana Akinsjinan suoritus pääosassa on ihan käsittämättömän upea ja rosoinen käsivarakuvaus tukee tän sisältöä älyttömän hienosti, ja muutenkin täs on tällainen tietynlainen realistinen fiilis saatu tavoitettua. Kokonaisuus on totaalisen rankka ja toivoa antamaton.

26.12.2009, TV

Tyylikkäästi ja hyvin realistisesti tää kuvaa Aminin valtaannousua ja kyseistä tyyppiä noin ihmisenä. Whitakerin suoritus pääosassa on viime vuosien kovimpia, se onnistuu esittämään sekä ton Aminin karismaattisemman puolen että sen ulkokuoren alla piilevän vainoharhaisuuden upealla tavalla. Käsivarakuvausta osataan käyttää oikein ja harkitusti käytetty goreilu osaa esiintyessään järkyttää. Pointsit myös alussa näkyvästä Ugandan kauniista luonnosta ja alkuperäisheimojen realistisen oloisesta kuvauksesta.

26.12.2009, boksi

Nojoo. Välitekstejä käytetään aivan liian runsaasti, oikeasti varmaan yks kolmasosa koko pituudesta oli niiden tuijottelemista. Sit sen lisäksi tää on vain yksinkertaisesti tylsä, Ollin seikkailut ei vaan oikeasti jaksa kiinnostaa, mut onneksi tätä ei kuitenkaan oo pilattu pituudella et silleen tää sentään pysyy jollain tavalla siedettävän puolella.

**)

Harmittompampi ku suurin osa Hollywoodin ällökomedioista ja tää onnistuu jopa parissa kohtaa olemaan oikeesti ihan huvittava, mut väkisellä mukaan ängetyt draamapätkät, hermojaraastavat näyttelijät ja paskat gagit syö kuitenkin pisteitä aika runsaasti. Musankäyttö on perseestä ja lopussa tää on monessa kohtaa luotaantyötävän imelä.

24.12.2009, TV

Kommenttia sit ku keksii jotain älykästä.

****½

Sitä tutunpuoleista trampkohellusta, sisältää muutaman Chaplinin mahdollisesti hauskimmasta päästä olevan gagin, kuten esimerkiksi alun peilitaloseikkailu ja loppupuolen nuorallakävely. Toistan kyllä itseäni, mutta score on taas erittäin mukaansointuvaa sorttia ja Charlie on muutenkin erinomaisessa 20-luvun kunnossaan, eikä pituudellakaan ole flikkaa pilattu; taitaa itse asiassa olla C:n lyhin kokopitkä elokuva Kidin ohella. Loppu on jälleen helvetin hieno.

22.12.2009, DVD

Tää on sit Mondo Toplessiakin parempaa juttua, nyt nimittäin ei tartte tyytyä pelkkään tissien heilutteluun vaan mukana on myös pahisnatsi, brutaali moottorisahamurha, paljon lisääntymistä (sekä homo-, lesbo- että heteroseksiä ettei kenellekään vaan tuu tylsää) monista eri asennoista ja kuvakulmista, nakuja tyttösiä juoksemassa ympäri metsää ja yrittämässä tappaa toisiaan ja paljon muuta, plus nyt niitä kaikkia sitoo myös yhteen juoni, ei siis pelkkää päätöntä strippausta kuten Toplessissä. Nerokasta roskaa, joka ei onneks ota itseään liian vakavasti.

22.12.2009, DVD

Halki elokuvan täs on oikein komea yleisilme, tyylikästä leikkausta (erityisesti meinaan tällä pariakymmentä sekuntia siinä hevoskilpailumikäliekohtauksessa, jossa itse hevosta kävi kyllä sääliksi) ja luovaa kamerankäyttöä, mut itse tarina ei missään vaiheessa oikein saanut musta otetta. Samojlova on melkein yhtä kaunis ku Cranesissa, mut sen näyttely ei täs ollut niin korkeatasoista.

22.12.2009, TV

Sturges rakentaa tässä sellasta piinaavaa ja hiljalleen kiristyvää ilmapiiriä ihan saatanan hienolla tavalla ja lisäksi täs on kans sitä tietynlaista klaustrofobista fiilaria päällä. Tapahtumapaikka muutenkin on nerokkaasti keksitty, siis rasistisia kusipäitä täynnä oleva pieni kylä keskellä ei mitään, jatkuvassa auringonpaisteessa ja upeiden maisemien ympäröimänä. Näyttelijäthän täs on kans aivan loistavia, erityismaininta paitsi pääosan Tracylle, niin myös roolin suuruudesta riippumatta aina yhtä karismaattiselle Marvinille ja erinomaiselle Ryanille. Niin, ja on tässä myös ihan vitun nerokas kohtaus paikallisessa baarissa (vai oliko se kahvila? No, kuitenkin).

21.12.2009, DVD

Tässä on oikeastaan muita Laurelin ja Hardyn leffoja selkeämpi juonirakenne, mut pääpaino on silti gageilla. Pari älyttömän hauskaa juttua on saatu mukaan ja sit vastapainoksi on kans muutama ei-niin-huvittava, mut kokonaisuudessaan tää Stanin ja Oliverin yhteispeli on niin nerokasta et ei näistä voi olla nauttimatta.

Ja lisää lyhäreitä, joista kaks ekaa (We Faw Down ja Their Purple Moment) on dueton mykkäaikaa ja täytyy sanoa et ilman puheääniä nää ei oo ihan yhtä hauskoja ku niiden kanssa, ja sit Hal Roachin tuottama Charley Chase -filmi, joka oli jokseenkin heikko plus koko filmi oli jostain syystä jälkiäänitetty.

21.12.2009, DVD

Mähän en oo tosiaan (vielä) lukenut Orwellin kirjaa, mut katson saaneeni tästä kuitenkin suhteellisen hyvin kiinni. Huikea yleisilme täs on synkkine, harmaine värimaailmoineen ja tän tarjoama maailmankuva noin muutenkin on harvinaisen ankea. Parempaa päätöstä Burtonin uralle olis ollut vaikea keksiä ja Hurt tekee kans loistavan roolisuorituksen, plus jälkimmäisen kidutuskohtaukset on erittäin pahaa katsottavaa. Kaikesta huolimatta tää ei oikein meinaa päästä kunnolla liikkeelle missään vaiheessa ja se syö kokonaisuutta.

21.12.2009, DVD

Siitä en tiedä et kuinka iso osa tästä on dramatisointia ku en oo tutustunut van Goghin elämään kuin ihan päällisin puolin, mut joka tapauksessa kyseessä on onnistunut elämäkertaelokuva ko. tyypistä ainakin siinä mielessä, et tää onnistuu esittämään sen elämän traagisuuden erittäin vaikuttavalla tavalla. Douglas vetää intensiivisen suorituksen pääosassa ja Vincentin luonnollisesti upeita teoksia nähdään kans kiitettävä määrä, mut musan ylikäyttöön tää tuntuu sortuvan paikka paikoin ja tuntuu et pitutta olis melkein voinut karsia pois jonkin verran.

Hieman ohi aiheesta menee, mut suosittelen erittäin syvästi kuuntelemaan Don McLeanin van Goghista kertovan Vincent-nimisen kappaleen jos ei oo tuttu. Täydellisyyttä on se.

20.12.2009, boksi

Visuaalisesti kyllä vitun tyylikästä settiä, erityisesti kiinnitin huomiota upeaan veren käyttöön. Musa on kans loistavaa ja päähahmo on kirjoitettu nerokkaasti, mut olin sen verran väsyneessä tilassa tätä katsoessa et paljon tän ajatuksesta meni multa ohitse vaikka potentiaalia selvästi on, et todennäköisesti ostan sit joskus on MoCin levyn ja katson uudelleen ja mahdollisesti nostan pisteitä. Kuitenkin, vakuutti tää näinkin.

20.12.2009, DVD

Sitä samaa laureljahardykohellusta, nyt on vaan miljöönä villi länsi. Huumori on parissa kohtaa yllättävänkin surrealistista ja gageihin lukeutuu muutama helmi, joista mainittakoon ainakin Stanin ja Oliverin tanssisessio ja erinomainen muuliin liittyvä sketsi loppupuolella.

Ja sit katsoin kans kaks samalla levyllä ollutta lyhäriä, joista One Good Turn oli todella huvittava ja Thicker Than Water taas hieman heikompi.

20.12.2009, DVD

Tällanen siististi noirahtava jännärintapainen Mallelta. Miles Davisin musat on luonnollisesti täydellisyyttä, varsinkin silloin ku ne yhdistää kohtiin joissa syötävän hyvännäköinen Moreau kävelee ympäri katuvalojen valaisemia katuja. Toi katukuva noin muutenkin on hienoa katsottavaa, ja kolmea eri tarinaa onnistutaan kuljettamaan eteenpäin tasapuolisesti. Niin, ja onhan täs kans yks erittäin jännittävä hissikohtaus.

20.12.2009, TV

Siis no, vaikeapa sitä on enää tämän eeppisemmäksi pistää. Musat pauhaa muhkeasti mitä vaikuttavimpien kohtausten taustalla, joista pitää ihan erityisesti mainita laivanvaltauscene jossain puolivälin paikkeilla ja suht. kuuluisa ja intensiivinen kilpa-ajo, joka muuten on yksinään ihan täyttä viiden tähden tavaraa. Meininki on paikoin yllättävänkin gorea ja niin pois päin, mutta kässäri kuitenkin kärsii liiasta materiaalista, esimerkiksi Jeesus-sivutarina jää totaalisen irralliseksi muusta kokonaisuudesta vaikka jostain muistaisin lukeneeni et ainakin Wallacen alkuperäisessä kirjassa se olis ollut suht. tärkeä osa koko pointtia (voin kyllä olla väärässäkin). Toteutukseltaan tää kuitenkin lukeutuu varmaan vaikuttavimpien katsomieni leffojen joukkoon.

Niin joo, ala-asteellahan mä oon tän tosiaan öögannut sen aikaisen opettajan kanssa, joka muuten alkoi nauraa erittäin äänekkäästi siinä laivanvaltauskohdassa ku Heston tunki sen soihdun erään tyypin naamaan.

19.12.2009, boksi

Mun eka western Mann-Stewart -duolta ja onhan tää aivan uskomaton. Stewart tekee mahdollisesti vaikuttavimman suorituksensa näistä mun tähän asti katsomista ja maisemat on jotain aivan tajutonta, samoin kuin luonnon kuvaus noin ylipäänsä (tsekkaa esim. kivivyöryt alussa ja lopun koskiepisodi). Hahmojen välisiä suhteita rakennellaan hienolla tavalla ja mielenkiintoa pidetään upeasti yllä ihan ekoista minuuteista upeaan loppuun asti.

19.12.2009, boksi

Erittäin burtonmainen filmi (vaikkei se tosiaan tätä ohjannutkaan, mut oli kuitenkin suurena vaikuttajana taustalla) ja muistuttaa kans monella tapaa sen kymmenisen vuotta myöhemmin ohjaamaa Corpse Brideä. Visuaalisesti tää on huikeaa katsottavaa, tällanen stop-motion -tekniikka nyt muutenkin iskee muhun huomattavasti enemmän kuin esimerkiksi Pixarin CGI-tyyli. Musaosuuksia on sopivasti ja oikeastaan niitä kaikkia kuuntelee ihan mielellään ja meneehän tää nyt aika helposti mun joululeffasuosikkeihin.

19.12.2009, TV

Tässä shown kyllä totaalisesti varastaa jokaiseen mahdolliseen suuntaan seksikkyyttä säihkyvä Rita Hayworth, jonka nimihahmo pääsee tuosta vaan kaikkien aikojen muistettavimpien naisroolien joukkoon. Hayworthin musaosuudet on kans jo itsessään yks syy katsoa tämä, etenkin upea Put the Blame on Mame loppupuolella. Mut joo, muuten tää on aika perusnoiria, valon ja varjon käyttö on kunnossa ja pärstävärkiltään etäisesti apinaa muistuttavan Glenn Fordin voiceoverit sopii mukaan. Lopetus on muuten epätavallisen onnellinen muihin genrensä leffoihin noin yleisesti verrattuna.

19.12.2009, boksi

Taitavaa ihmissuhdepelailua, jossa mahdollisesti suurin paino on dialogilla joka sit onkin taas astetta parempaa tavaraa, vähän samalla tavalla siis kuin Nicholsin ehkäpä parhaassa elokuvassa, Virginia Woolfissa. Dialogin lisäksi kässäri on muutenkin erittäin kunnossa, hahmot on kaikki kirjoitettu monipuolisiksi ja niiden välille on saatu luotua paikoin erittäinkin mielenkiintoisia tilanteita. Sit on kans mainittavan arvoista, että tää hyppii ajassa eteenpäin välillä ihan vuosiakin ilman mitään sen kummempaa ilmoitusta asiasta, mut yllättävää kyllä, toi ratkaisu toimii eikä tule sitä häiritsevää illuusion rikkovaa fiilistä ku ruutuun hyppää esimerkiksi "kolme vuotta myöhemmin" -teksti. Näyttelijöille pointsit, ja kyllä tää tosiaan piti ainakin mut erinomaisesti kiinni ruudussa.

18.12.2009, boksi

Aiheestahan olis saanut kasaan ties minkälaisen äijärymistelyn, mut Weir onkin sen sijaan tehnyt selvästi draamaan painottuvan parintuntisen, joka muuten sisältää yhden Harrison Fordin vaikuttavimmista rooleista (mikä ei tosin sinänsä oo kauheasti sanottu). Amishien elämäntapoja ja yhteisöä noin ylipäänsä tää kuvaa suht. monipuolisesti ja lopetus on onnistunut. Välistä tää kuitenin tuppaa olemaan turhankin hidastempoinen.

18.12.2009, TV

Muistuttaa tavallaan hieman Malickin loistavaa New Worldia tarinallaan kulttuurien yhteentörmäyksestä ja uskomattoman upealla tavalla vangita luonto filmille. Morriconen musat sopii lähes täydellisesti säestämään tän miellyttävän hidastempoista etenemistapaa ja De Niro tekee erittäin vahvan suorituksen pääosassa. Tykkäsin kans suunnattomasti lopetuksesta, joka onnistuu omalla tavallaan koskettamaan muttei kuitenkaan mene liikaa sellasen pauhaamisen puolelle. Pikkasen on kuitenkin ylipituutta, mutta kaikesta huolimatta hieno elokuva.

17.12.2009, boksi

Perusmenevä leffa, perustuu viihdyttävyydeltään aika paljon De Niron ja Grodinin väliseen kemiaan ja ihan näpsäkkään sanailuun. Muhun ei se draamapuoli nyt oikein iskenyt, varsinkin De Niron hahmon perheongelmat tuntui jotenkin niin päälleliimatun oloiselta, mut muuten tää kyllä toimii oikein hyvin. Pointsit myös kasarifiilikselle ja soundtrackille, etenkin takaa-ajokohtausten taustalla pyörivälle musalle.

16.12.2009, DVD

Dokkarinahan tää on toteutukseltaan ihan peruskamaa, on siis otettu kasa Chaplinille läheisiä ja muuten vain asioista perillä olevia ihmisiä, jotain kulissientakaista materiaalia ja sit yhdistetty ne pätkiin miehen elokuvista ajoittaisen kertojan selostamana, mutta aihe nyt tällä kertaa vaan sattuu olemaan niin kiinnostava et nautin suuresti tän katsomisesta ja jos mahdollista, kunnioitan nyt Chaplinia vielä enemmän kuin aikaisemmin. Tässähän luonnollisesti edetään kronologisessa järjestyksessä leffojen mukaan ja jokaisen pitkän flikan kanssa pysähdytään ja yleensä kuullaan pari lyhyttä mutta oikein mielenkiintoista analyysiä ja kiehtovaa taustatietoa. On myös erittäin koskettavaa nähdä ruudussa Chaplinia vanhana toistamassa nuoruudensa gageja ja tavallaan muistelemassa kulta-aikojaan.

15.12.2009, DVD

60-lukulaista harmitonta joskin jokseenkin päämäärätöntä eikä edes erityisen huvittavaa hömppäkomediaa. Alkutekstien biisi ja pari musanumeroa (mm. Dayn Whatever Will Be, Will Be) on oikein kuunneltavaa sorttia ja muutama sinänsä ihan hauskakin hetki löytyy, mut pääosin tää kuitenkin yrittää liikaa onnistumatta loppujen lopuksi oikein missään. Aika pitkälle keskiverto.

Toi kommentti tuossa alla koskee sit eilen katsomaani Walker, Texas Ranger: Trial by Fire -nimistä flikkaa, mut koska kyseessä on tv-elokuva eikä sitä voi suoraan lisätä tähän, niin käytän sit tätä randomia Chuckin opetusjuttua.
________

15.12.2009, boksi

Aivan järjetöntä paskaa, Silent Rageakin vastenmielisempi tekele. Toteutus on tai ainakin näyttää äärimmäisen halvalta ja jostain käsittämättömästä syystä mukaan on ollut kans pakko tunkea ihan saatanan rumia ja epätoimivia hidastuksia (yhdessäkin kohtaa on sellaista matrixhenkistä luotienväistelyä) sekä muuta turhaa tietokonekikkailua. Lapsinäyttelijä on perseestä, Chuck näyttelee norrisasteikollakin huonosti ja kaiken seasta löytyy myös eräs päättömästi ja vailla mitään järkevää syytä ympäriinsä hyppivä korealainen. Ja että katsominen menis kaiken tän jälkeen vielä vähän hirveämmäksi kokemukseksi, on leffaan myös kirjoitettu kaks eri juonta joiden kanssa sit tasapainotellaan epäonnistuneesti ja muutenkin kässäri on yksikertaisesti vailla mitään potentiaalia. Hyi hyi hyi.

1/5

14.12.2009, DVD

Tulipahan mulla nyt viimeinkin paikattua tää aukko leffasivistyksessä ja no, onhan tää mahdollisesti parasta Spielbergiä ikinä ekan Indyn ohella. Jännitystä luodaan nerokkailla kamerakikoilla ja just sillä tuntemattoman pelolla ja kaikkea tukee vielä John Williamsin score, joka sekin lukeutuu äijän onnistuneimpiin töihin. Tunnelma on erittäin kohdallaan halki elokuvan ja vaihdos mantereellaolosta hainmetsästykseen toimii ilman mitään häiritsevää katkoa. Plussaa myös näyttelijöille, Shaw on varsinkin loistava.

14.12.2009, boksi

Mä en välttämättä menis ihan ekana yhdistämään Chuck Norrista tällaiseen yliluonnolliseen saatanan reinkarnaatiojuttuun ja ymppäis mukaan vielä paria minuuttia täysin älyvapaata, halpisfiiliksellä toteutettua ristiretkimeininkiä, mutta eräille näköjään kelpaa ihan kaikki. Pääosin tää onkin vain Norrisin ja sen ylitsekirjoitetun kaverin pyörimistä ympäri Israelia eikä siitä nyt kauheasti saa irti kuin vasta korkeintaan pakollisessa loppumätkinnässä, jossa Chuck sit viimeinkin pääsee vähän potkimaan ja muuta kivaa. Muuten tosiaan jokseenkin pökkelö.

13.12.2009, DVD

Aika harvoin on leffan nimi kuvannut tuotosta yhtä osuvasti kuin tää tässä. Kyseessähän on siis vajaa kaks tuntia toivottomuutta ja melankoliaa kolmeen eri osaan jaettuna, joissa missään ei niinkään dialogia käytetä vaan fiilistä luodaan siististi musalla ja yksinkertaisesti kuvaamalla tapahtumia. Etenkin kahdesta muusta pätkästä mustavalkoisuudellaan poikkeava kakkososa kosketti, se sisältää aika pitkälle pelkkää pommien tuhoaman kaupungin ja sen raunioissa duunaavien lapsien sekä yhden naisen filmaamista hyvin surumielisen ilmapiirin hallitessa.

13.12.2009, boksi

Jatkaa aika pitkälle samalla linjalla kuin ykkösosa. Värit on kirkkaita ja yleisilme komea huikeine lavasteineen. Debra Pagetin tanssi on tässä vielä ekaa osaakin ihanampaa katsottavaa ja mukaan on nyt saatu ihan zombejakin (tai en oo ihan varma et oliko ne varsinaisesti zombeja, mut jotain niitä muistuttavia örisijöitä jokatapauksessa), mutta lopussa tää alkaa silti vähän junnaamaan paikallaan. Silti varsin katsottava.

13.12.2009, boksi

Voi vitun vittu ku oli taas niin hermojaraastavan typerää teinikomediaa, ei tosin sillä et yhtään enempää olisin odottanutkaan. Koko pituutensa aikana tässä esiintyy jotain kaks tai kolme edes jollain tasolla hymyilyttävää juttua ja muutama paidaton tyttö, mut muuten tää aiheutti mulle lähinnä myötähäpeää, turhautuneita huokauksia ja yleistä vittuuntumista. Juonikin on kuin suoraan Road Tripistä (samat tuottajat muuten, sinänsä siis ymmärrettävää muttei anteeksiannettavaa) apinoitu ja sit hieman muunneltu, eli yhden jätkän pitää päästä tyttökaveriansa näkemään ja sitä sit lähdetään mm. helvetin ärsyttävän kiimaisen teinin ja vähintään yhtä hermostuttavan nynnyn (joka ylläripylläri kuitenkin lopussa onkin mukava jätkä) kanssa porukalla tien päälle ja vähän sekoillaan ja lopuksi päästään perille ja ollaan taas niin hyviä kavereita ja vähän nyyhkitään ku osa lähtee ja osa jää ja mä itken verta saatana.

12.12.2009, DVD

Olipas se uskomaton. Kuvaa eräänlaista eristyneisyyttä ja yksinäisyyttä aivan käsittämättömän hienolla tavalla (vaikutus Taxi Driveriin on selvästi nähtävissä) ja onnistuu samalla vetoamaan syvälle tunteisiin minimalistisella ja lakonisella tyylillään. Bressonin rauhallinen ohjaus on kans ihan tajutonta ja repliikkinsä lähes hengettömästi lausuvat amatöörinäyttelijät sopii kokonaisuuteen loistavasti, erityismaininta pääosassa olevalle LaSallelle, joka onnistuu lähes ilmeettömillä kasvoillaan luomaan hahmolleen omanlaista syvyyttä. Kuvaus on uskomatonta (erityisesti ihan tajuttoman upeasti toteutetuissa varastamispätkissä) ja ympäristö on puristettu tiiviiksi niin, ettei mitään ylimääräistä oo mukana ja se tekee pienimmistäkin yksityiskohdista huomattavia. Musankäyttö on kans hyvin hillittyä, mutta silloin kun sitä kuulee niin se on ajoitettu juuri oikein. Pitää katsella lisää Bressonia, jos ne on edes lähellekään tän tasoisia niin jee.

12.12.2009, DVD

Roskaleffojen parhaimmistoa. Viihdyttävyydestä täysi kymppi, tässähän nimittäin on tiivis trillerifiilis sekä muun muassa tiukkoja nahkapukuja ja bikineitä, karatea osaavia naisia, catfight ja luonnollisesti isoja tissejä. Soundtrack sisältää siististi jazzahtavaa kamaa ja kuvaus on oikeasti komeaa hienoja maisemia unohtamatta. Stuart Lancaster näyttelee muuten ihan hyvin, mut pisti vähän silmään ku se liikutti välillä jalkojaan suhteellisen näkyvästi vaikka hahmo on rampa.

12.12.2009, DVD (rewatch, ei muutoksia pisteissä)

Tässä on kaikki nää Tarantinon leffojen peruspiirteet kasassa (paskanjauhantadialogi, epäkronologinen kerronta, mahtava soundtrack etc.) ja kokonaisuus on loistavaa viihdettä ekasta pöytäkeskustelusta tyylikkääseen loppuun. Suurin osa näyttelijöistä tekee aikalailla uriensa parhaat roolityöt ja niin pois päin ja että joo, onhan tää kova.

Sit tän lisäksi katottiin uusiks toi mun jo kertaalleen viikko sitten öögaama Laurelin ja Hardyn lyhäri Brats, jolle tuli nyt naurettua enemmän kuin viimeksi ja joku Hal Roachin tuottama, ihan huvittava mykkälyhäri Jewish Prudence.

11.12.2009, DVD

Jotain aivan uskomatonta, vaikea keksiä et mistä sitä aloittais tai miten tän ylipäänsä sais muutettua sanoiksi (siitä tää näinkin sekava kommentti johtuu). No ensinnäkin tunnelmaltaan ja audiovisuaalisesti tää on aivan huikea. Kuvaus kamera-ajoineen ja suoraan seinälle tauluiksi kelpaavine kuvasommitelmineen ja kaikkea säestävä musiikki on aivan saatanan upeaa, oikeasti. Otokset puistosta, paikalleen jähmettyneistä ihmisistä ja hotellin autioista käytävistä iskostuu mieleen eikä lähde sieltä ihan heti pois. Sit tää Resnaisin mullistava tapa kuljettaa tarinaa ja kuvata ihmisen psyykettä ja alitajuntaa ansaitsee kaiken mahdollisen ylistyksen ja kokonaisuudessaan tää jotenkin jää päähän aivan uskomattomalla tavalla. Tavallaan tää on kuin palapeli, ja on mahdollista et sit kun suoritan joskus rewatchin ja saan paremmin kiinni tästä niin nostan pisteet täysiin.