Watched in '21
Sort by:
Showing 1-50 of 131
Decade:
Rating:
List Type:
24.12.2021
Upea, sanaton ja sanattomaksi jättävä lyhytdokumentti puolalaisten romanien arjesta ja elämästä. Henkeäsalpaavan kaunis ja aito teos, joka ei yritä vakuuttaa katsojaansa yhtään mistään, joka ei sisällä yhtäkään puhuvaa päätä, vaan ainoastaan seuraa vaatimattomasti vierestä näiden viimeisten todellisten kulkureiden jokapäiväistä kokemusta maailmasta.
Upea, sanaton ja sanattomaksi jättävä lyhytdokumentti puolalaisten romanien arjesta ja elämästä. Henkeäsalpaavan kaunis ja aito teos, joka ei yritä vakuuttaa katsojaansa yhtään mistään, joka ei sisällä yhtäkään puhuvaa päätä, vaan ainoastaan seuraa vaatimattomasti vierestä näiden viimeisten todellisten kulkureiden jokapäiväistä kokemusta maailmasta.
Keaster's rating:
Boom! (1968)
28.11.2021
Ymmärrän hyvin miksi John Watersin mielestä kyseessä on maailman paras elokuva, mutta tämä katsoja ei kyllä päässyt Boomin parissa moisille nautintoleveleille. Vaikka skenaario, jossa hampaisiin asti jalokivillä koristeltu Elizabeth Taylor ja samuraikimonoon sonnustautunut Richard Burton huutavat toisillensa kännissä kaksi tuntia Italian saaristossa on sinänsä kutkuttava ja sisältää ainakin ajatuksen tasolla potentiaalia hyvinkin viihdyttävälle elokuvakokemukselle, on lopputulos kuitenkin lähinnä, no, tylsä. Päähenkilöiden patsastelu ja mahtipontisuutta uhkuvat mutta täysin sisällöttömät repliikit käyvät puuduttaviksi hyvin pian, ja eipä tämä elokuva loppujen lopuksi juuri muusta koostukaan. Toki mukana on random sitarduo koska onhan sentään vuosi 1968, Noël Cowardia uhkaavasti mulkoileva valtava punainen syvänmerenkala, väkivaltainen kääpiö ynnä muita kiinnostavia yksityiskohtia, mutta ne eivät ole tarpeeksi nostamaan filmiä siitä tympeästä harmaudesta, johon se itsensä jo alkumetreillä upottaa.
Ymmärrän hyvin miksi John Watersin mielestä kyseessä on maailman paras elokuva, mutta tämä katsoja ei kyllä päässyt Boomin parissa moisille nautintoleveleille. Vaikka skenaario, jossa hampaisiin asti jalokivillä koristeltu Elizabeth Taylor ja samuraikimonoon sonnustautunut Richard Burton huutavat toisillensa kännissä kaksi tuntia Italian saaristossa on sinänsä kutkuttava ja sisältää ainakin ajatuksen tasolla potentiaalia hyvinkin viihdyttävälle elokuvakokemukselle, on lopputulos kuitenkin lähinnä, no, tylsä. Päähenkilöiden patsastelu ja mahtipontisuutta uhkuvat mutta täysin sisällöttömät repliikit käyvät puuduttaviksi hyvin pian, ja eipä tämä elokuva loppujen lopuksi juuri muusta koostukaan. Toki mukana on random sitarduo koska onhan sentään vuosi 1968, Noël Cowardia uhkaavasti mulkoileva valtava punainen syvänmerenkala, väkivaltainen kääpiö ynnä muita kiinnostavia yksityiskohtia, mutta ne eivät ole tarpeeksi nostamaan filmiä siitä tympeästä harmaudesta, johon se itsensä jo alkumetreillä upottaa.
Keaster's rating:
Last of the Renegades (1964)
26.11.2021
Winnetou: 2. Teil on "täydellinen" länkkäri: jylhissä vuoristomaisemissa vapaana samoileva jalo, villi, mutta kuitenkin sivistynyt, komea, urhea ja nuori intiaanipäällikkö pelastaa kauniin intiaaniprinsessan verenhimoiselta karhulta, ja haluaa mennä tämän kanssa naimisiin. Prinsessan kylään saavuttaessa sankarimme huomaa, kuinka tämän kanssaheimolaiset ovat vanginneet kolme komeaa valkoista sotilasta nimeltänsä tyyliin Billy, Jerry ja Bob. Jalo ja väkivallan turhuuden ymmärtävä Winnetou puhuu prinsessan isän vapauttamaan sotilaat, jotta intiaanit voivat solmia rauhan valkoisten kanssa. Sitten mukaan tulee vanha metsäkonkari Old Shatterhand, hassu perhosia pyydystävä professori-sidekick ynnä muuta vastaavaa... sekä tietenkin intiaanien murhaamisesta erityisesti nauttiva nuori Klaus Kinski.
Jos kuvittelemme kaikkien kansallisten stereotypioiden mukaisen, eli ennen kaikkea järjestelmällisyyden ja säntillisyyden varaan maailmansa pystyttävän saksalaisen, ja pyytäisimme tätä tekemään western-elokuvan ilman mitään aikaisempaa kontekstia western-elokuvista, mutta tarjoaisimme projektiin avuksi sellaisia kirjoja kuten Making Westerns: 101 tai Westerns for Dummies, voin hyvin kuvitella, että lopputulos olisi täsmälleen jotain sellaista kuin Winnetou: 2. Teil. Kaikki hahmot toimivat niin kertakaikkisen stereotyyppisesti ja ennalta-arvattavasti kuin voi hahmo fiktiivisessä teoksessa toimia, juoni etenee ja on rakennettu niin perustavanlaatuisten peruskivien varaan, ettei sen sisälle mahdu kerrassaan minkäänlaisia yllätyksiä.
Toisin sanoen, elokuvan suurin vika on siinä, että se on täydellinen oppikirjakappale genrensä elokuvasta, ilman yhtäkään virhettä, poikkeamaa tai epätäydellisyyttä. Siksi kyseessä ei ole kovin vaikuttava filmi, vaikka teoksen katsookin sinänsä ihan mielellään. Asiaa kyllä auttaa aika paljon se, että laajakuvalle filmatut Kroatian vuoristomaisemat ovat silmiähivelevän nättejä katsoa.
Täytyy myös sanoa, että minun on hyvin vaikea päästä yli siitä, kun ahavoitunut metsäkonkari nimeltänsä Old Shatterhand (Old. Shatterhand.), kaunis intiaaniprinsessa ja muut villit intiaanit, samoin kuin Billyt, Jerryt, Bobit ja muut pojat vääntävät läpi elokuvan muina miehinä ja naisina paksua saksaa.
Winnetou: 2. Teil on "täydellinen" länkkäri: jylhissä vuoristomaisemissa vapaana samoileva jalo, villi, mutta kuitenkin sivistynyt, komea, urhea ja nuori intiaanipäällikkö pelastaa kauniin intiaaniprinsessan verenhimoiselta karhulta, ja haluaa mennä tämän kanssa naimisiin. Prinsessan kylään saavuttaessa sankarimme huomaa, kuinka tämän kanssaheimolaiset ovat vanginneet kolme komeaa valkoista sotilasta nimeltänsä tyyliin Billy, Jerry ja Bob. Jalo ja väkivallan turhuuden ymmärtävä Winnetou puhuu prinsessan isän vapauttamaan sotilaat, jotta intiaanit voivat solmia rauhan valkoisten kanssa. Sitten mukaan tulee vanha metsäkonkari Old Shatterhand, hassu perhosia pyydystävä professori-sidekick ynnä muuta vastaavaa... sekä tietenkin intiaanien murhaamisesta erityisesti nauttiva nuori Klaus Kinski.
Jos kuvittelemme kaikkien kansallisten stereotypioiden mukaisen, eli ennen kaikkea järjestelmällisyyden ja säntillisyyden varaan maailmansa pystyttävän saksalaisen, ja pyytäisimme tätä tekemään western-elokuvan ilman mitään aikaisempaa kontekstia western-elokuvista, mutta tarjoaisimme projektiin avuksi sellaisia kirjoja kuten Making Westerns: 101 tai Westerns for Dummies, voin hyvin kuvitella, että lopputulos olisi täsmälleen jotain sellaista kuin Winnetou: 2. Teil. Kaikki hahmot toimivat niin kertakaikkisen stereotyyppisesti ja ennalta-arvattavasti kuin voi hahmo fiktiivisessä teoksessa toimia, juoni etenee ja on rakennettu niin perustavanlaatuisten peruskivien varaan, ettei sen sisälle mahdu kerrassaan minkäänlaisia yllätyksiä.
Toisin sanoen, elokuvan suurin vika on siinä, että se on täydellinen oppikirjakappale genrensä elokuvasta, ilman yhtäkään virhettä, poikkeamaa tai epätäydellisyyttä. Siksi kyseessä ei ole kovin vaikuttava filmi, vaikka teoksen katsookin sinänsä ihan mielellään. Asiaa kyllä auttaa aika paljon se, että laajakuvalle filmatut Kroatian vuoristomaisemat ovat silmiähivelevän nättejä katsoa.
Täytyy myös sanoa, että minun on hyvin vaikea päästä yli siitä, kun ahavoitunut metsäkonkari nimeltänsä Old Shatterhand (Old. Shatterhand.), kaunis intiaaniprinsessa ja muut villit intiaanit, samoin kuin Billyt, Jerryt, Bobit ja muut pojat vääntävät läpi elokuvan muina miehinä ja naisina paksua saksaa.
Keaster's rating:
A Hole in the Head (1998)
22.11.2021
Erittäin mielenkiintoinen tunnin mittainen dokkari tyypeistä, joiden mielestä on hyvä ajatus porata omaan kalloon reikä. DIY:nä kämpillä peilin edessä onnistuu ihan hyvin kuulemma. Seinät on vaan sitten ihan veressä kun se kallopora pyörii niin kovaa, niin kannattaa laittaa vaikka muovikelmua ympäriinsä. Vähemmän siivoamista sitten jälkeenpäin.
Huh huh...
Dokkari on mainiosti tehty, koska vaikka sen on lähinnä puhuvaa päätä, niin se ei missään vaiheessa ota kantaa ainakin tässä katsojassa hyvinkin ajatuksia ja tunteita herättävän teemaansa puolesta tai sitä vastaan, vaan antaa molempien osapuolten kertoa mielipiteensä asiasta vapaasti ja tasapuolisesti.
Erittäin mielenkiintoinen tunnin mittainen dokkari tyypeistä, joiden mielestä on hyvä ajatus porata omaan kalloon reikä. DIY:nä kämpillä peilin edessä onnistuu ihan hyvin kuulemma. Seinät on vaan sitten ihan veressä kun se kallopora pyörii niin kovaa, niin kannattaa laittaa vaikka muovikelmua ympäriinsä. Vähemmän siivoamista sitten jälkeenpäin.
Huh huh...
Dokkari on mainiosti tehty, koska vaikka sen on lähinnä puhuvaa päätä, niin se ei missään vaiheessa ota kantaa ainakin tässä katsojassa hyvinkin ajatuksia ja tunteita herättävän teemaansa puolesta tai sitä vastaan, vaan antaa molempien osapuolten kertoa mielipiteensä asiasta vapaasti ja tasapuolisesti.
Keaster's rating:
18.11.2021
Mykistävän kaunis, runollinen, rauhallisen luonnonpuron lailla eteenpäin lipuva dokkari Kreikan romaneista.
Mykistävän kaunis, runollinen, rauhallisen luonnonpuron lailla eteenpäin lipuva dokkari Kreikan romaneista.
Keaster's rating:
Kavafis (1996)
8.11.2021
Matelijan lailla maleksiva ja sammakkoa muistuttava runoilijasankari tuijottelee maanisesti kuumia miehiä eikä puhu mitään kenellekään ikinä. Elokuva on kyllä visuaalisesti itse asiassa hyvinkin viehättävä, ja Vangeliksen musat toimivat, mutta sisältö on aivan totaalisen epäkoherenttia roskaa. Eikö modernin Kreikan ilmeisesti suurimman runoilijan elämästä todella ole muuta olennaista kerrottavaa, kuin että mies oli tosiaan homoseksuaali?
Matelijan lailla maleksiva ja sammakkoa muistuttava runoilijasankari tuijottelee maanisesti kuumia miehiä eikä puhu mitään kenellekään ikinä. Elokuva on kyllä visuaalisesti itse asiassa hyvinkin viehättävä, ja Vangeliksen musat toimivat, mutta sisältö on aivan totaalisen epäkoherenttia roskaa. Eikö modernin Kreikan ilmeisesti suurimman runoilijan elämästä todella ole muuta olennaista kerrottavaa, kuin että mies oli tosiaan homoseksuaali?
Keaster's rating:
Load more items (81 more in this list)
Things to avoid when inviting girls to your place:
1. Having buckets of piss in your bathroom.
Ei katseluhetkellä IMDB:ssä:
The World According to John Coltrane (Robert Palmer, Toby Byron; 1990) ****
Painter (Paul McCarthy; 1995) ****1/2
La visiteuse (Jean-Claude Guiguet; 1981) **
1. Having buckets of piss in your bathroom.
Ei katseluhetkellä IMDB:ssä:
The World According to John Coltrane (Robert Palmer, Toby Byron; 1990) ****
Painter (Paul McCarthy; 1995) ****1/2
La visiteuse (Jean-Claude Guiguet; 1981) **
Added to
People who voted for this also voted for
Watched in 2021
Watched in 2021
Watched in 2022
Miika's Movie Diary 2021
Watched in 2020
Watched in 2019
Seen in 2020
Watched films in 2019
My Movie Year 2021
Movies Watched in 2020
Watched in 2022
Movies watched in 2019
My Movie Year 2020
Watched in 2024
Elokuvat 2020
More lists from Keaster
Watched in '12
Books read in '11
Read in '22
Watched in '09
Books Read in 2010
Read in '14
Watched in '13