Leffapäiväkirja 2022

Crittersin kakkososa on jo vielä enemmän perus perheleffahassuttelua, ehkä nyt lukuunottamatta sitä, että toinen palkkionmetsästäjistä ottaa pornonäyttelijän olomuodon.

Jatko-osassa yritetään saada lisää mayhemiä aikaiseksi critterien suuremmalla lukumäärällä ja sillä että koko kylää uhataan tällä kertaa hyökkäyksillä. Samalla suurin osa leffasta on vain tylsää jahkaamista siitä kuinka kyläläiset suunnittelevat keinoa kukistaa vihollinen yhdessä. Ja kaiken lisäksi suunnitelma joka toimii täydellisesti ei sitten edes onnistu tappamaan crittereitä, selittämättömästä syystä. Ja seurauksena nähdään critterien muodostama critterpallo, joka vain näyttää toteutuksena äärimmäisen typerältä ja kököltä.

Kaiken lisäksi kakkososassa, ja oikeastaan kaikissa muissakin jatko-osissa, on unohdettu mielestäni varsin mainio ykkösosan idea siitä kuinka critterit kasvavat erikokoisiksi, siitä riippuen kuinka paljon ne syövät ravintoa.

Kieslowskin lyhärissä ihmisltä kysellään ketä he ovat ja mitä haluavat. Kaikessa tarkoituksellisessa yksinkertaisuudessaan hyvinkin toimiva idea ja toteutus.

Kiva seikkailullinen kasvutarina poikatytöstä sekä hänen susikoirastaan. Vähemmän höttöinen kuin mitä Disneyleffat yleensä.

Tekninen mestariteos, jossa timelapse-kuvausta on käytetty hyödyksi siinä skaalassa jota tuskin ennen on nähty.

Kivan näköisesti (ja omintakeisesti) piirretty ja animoitu pikkutarina. Kovin simppeli kertomushan tämä on, mutta jostain syystä tällainen ultrakyynisyys iskee omaan persoonaani.