Explore
 Lists  Reviews  Images  Update feed
Categories
MoviesTV ShowsMusicBooksGamesDVDs/Blu-RayPeopleArt & DesignPlacesWeb TV & PodcastsToys & CollectiblesComic Book SeriesBeautyAnimals   View more categories »
Listal logo
Avatar
Added by Nosoki on 2 Jan 2022 07:39
383 Views
19
vote

Watched in 2022

Sort by: Showing 23 items
Decade: Rating: List Type:
Add items to section

Tammikuu

People who added this item 5 Average listal rating (4 ratings) 6.5 IMDB Rating 5.7
The Big Deal (1992)
26.1.
Nosoki's rating:
People who added this item 76 Average listal rating (37 ratings) 6.9 IMDB Rating 6.9
Fedora (1978)

22.1.

Billy Wilderin hieman harvinaisemmassa leffassa ihastellaan ja vihastellaan takavuosien näyttelijälegendaa, joka ei tunnu ikääntyvän, vaikka mittarissa alkaa olla jo lähemmäs 70 vuotta. Ikinuoren diivan synnyttämä myytti kiinnostaa kaikkia, mutta pinnan alla velloo epätoivoa, mielenterveysongelmia ja itseinhoa, kun takavuosien legendaariset roolisuoritukset alkavat painua nyky-yleisön tietämättömiin ja menestys on vaatinut suuria uhrauksia.

Jos Fedora keskittyisi vain toteamaan, että unelmatehdas on valetta eikä mikään kestä ikuisesti, olisi se huomattavasti miellyttävämpi esitys. Nyt miljooniensa kanssa erakoituneen näyttelijättären ongelmat esitetään sillä tavalla, että elokuva voivottelee sitä, etteivät isot legendat kiinnosta enää ketään. Tällainen eämää suurempien näyttelijä-/ohjaajanerojen hehkutus tuntuu jo lähtökohtaisesti niin luotaantyöntävältä, että sitä ruokkivien ja sen perään haikailevien asiat eivät vain jaksa kiinnostaa.

Mukana oleva mysteerijuoni ikinuorena pysymisestä on hyvinkin tavanomaista trilleriä, joka on objektiivisesti niin viimeisen päälle taitavasti tehty, ettei teknisestä puolesta voi hirveästi keksiä moitteita. Sisältö ja asenteet taas eivät kanna kaksituntista kestoa oikein mitenkään.
Nosoki's rating:
People who added this item 15 Average listal rating (10 ratings) 4.9 IMDB Rating 4.6
Vicious Lips (1986)
22.1.

Viisi tuntia kestäneen taistelun jälkeen sain vihdoinkin uuden televisioni asetukset siihen kuntoon, että elokuvat näyttävät elokuvilta eivätkä nykivältä lagituhrulta, jossa algoritmi tulkitsee filmirakeen, pehmeät värisävyt sekä kuvan tarkentamisen tiettyyn kohtaan virheiksi. Tämän kunniaksi päätin helliä itseäni Albert Pyunilla.

Oikeasti kyllä halusinkin katsoa Vicious Lipsin uudestaan, koska muistaakseni sen soundtrack on hyvää käppärokkia ja puvustus lennokasta kuin mikä. Näiden osalta en pettynyt ollenkaan, ja huomasinkin nauttivani leffan alkupuoliskosta aivan täysillä.

Leffa kertoo ison mahdollisuutensa avaruusklubilla saavasta bändistä. Laulaja lähtee lätkimään, joten tilalle hankitaan jostain koululaulajaisista uusi. Sitten bondataan ja haukutaan toisia, vedetään huumeita ja haaksirikkoudutaan toiselle planeetalle. Levottomat hiuslakkahelvetit liehuvat tuulessa, kun bändin jäsenet esiintyvät, mutta haaksirikon jälkeen alkaa vähän turhan pitkä suvantovaihe, jossa istutaan paikallaan ja pohditaan onkohan planeetalla hirviöitä.

Ilman tylsää välivaihetta Vicious Lipsillä olisi mahdollisuus reilusti parempaan tähtimäärään. Kaikki sen kasari-scifiä huokuvassa miljöössä on täyttä timanttia ja tosiaan leffassa kuultavat biisit ihan mahtavia. Futuristiset soittimet aiheuttavat kalkkunahymyilyä, koska niissä ei selvästikään ole mietitty mitään muuta kuin sitä, miten tavallinen basso voisi olla enemmän laser ja swooshy swoosh. Leffan parhaat kohdat ovat siis hyvinkin nautittavia, mutta Pyunin kaltaisen ohjaajan tekemänä keskusteluvetoinen istuskelu on juuri niin luotaantyöntävää miltä se kuulostaakin.
Nosoki's rating:
People who added this item 54 Average listal rating (32 ratings) 7.1 IMDB Rating 7.4

21.1.

47 Keanua sai innostuksen tähän projektiin vähän laskemaan, joten oma - mietintähetkellä hyvinkin ajankohtainen - valintani sai luvan siirtyä vähän myöhemmäksi. Projekti taitaa myös tästä lähtien edetä niin, että samana päivänä ei katsota kahta leffaa putkeen, vaan molempien valintojen vastinparit katsotaan sitten joskus.

Sidney Poitierin esittämä lääkäri saa hoidettavakseen kaksi ryöstön aikana loukkaantunutta rikollista. Toinen tyypeistä tekee kuolemaa, vaikka hänen jalkaan saamansa ampumahaava ei ihan riitä viemään henkeä. Richard Widmarkin esittämä velipoika taas ei tunnu tulevan toimeen ei-valkoisten kanssa, joten tohtorilla riittää puuhaa, kun selkäydinnestettä ottaessa pitäisi kuunnella rasistista herjaa antamatta sen vaikuttaa työsuoritukseen.

No Way Outin alku on lähestulkoon mestarillista kamaa tiukassa paikassa työskentelemisestä kuorrutettuna rasisminvastaisella sanomalla. Valitettavasti elokuva ei kuitenkaan tiristä potentiaalistaan sen kummempia irti, vaan se muuttuu hyvinkin nopeasti keskinkertaiseksi film noiriksi, jossa mukaan tullut femme fatale näpäyttää nenänasaalia puhuvia gangstereita.

En enää tässä vaiheessa yksinkertaisesti jaksa tapittaa noirikasta noiria, joten kaikki keskivaiheilla tapahtuva menee suoraan aivojen läpi ilman, että mitään tarttuu mukaan. Kujilla tapellaan vähän, pahikset juovat viskiä baarissa, tupakka palaa ja niin edelleen... Viisitoista vuotta sitten olisin intoillut tällaisesta aivan täysillä, mutta nyt haluaisin tiputtaa leffasta kaikki rikosjutut pois ja keskittyä lääkäripuoleen, koska se toimii todella hyvin.
Nosoki's rating:
People who added this item 1 Average listal rating (1 ratings) 5 IMDB Rating 4.9
18.1.

Italialaisessa ritarielokuvassa virnuileva miekkasankari ja pahaakin pahempi Anton LaVey -look-a-like kilpailevat paikallisen herttuan tyttären kädestä. Pahis lavastaa virnuilijan syylliseksi herttuan pojan murhaan, mikä edistää mustiin pukeutuvan ilkimyksen agendaa huomattavasti. Tästä huolimatta tyyppi boustailee herttuan linnassa pojan ruumiilta repimänsä kultakoru kaulassaan, mutta tämä ei tunnu kilisyttävän kenekään kelloja. Herttua päättää myös järjestää turnajaiset, joiden pääpalkintoa ei varmaankaan tarvitse arvailla kovin pitkään.

Maanpakoon ajettu virnuilijamies päättää todistaa syyttömyytensä. Tätä hän edistää lähinnä karkoittamalla turnajaisiin saapuvia kilpakosijoita erilaisia jekkutekniikoita ja huijauksia hyödyntämällä. Lopussa pääpahis kukistaa kaikki turnajaisvastustajat ja virnuilija saapuu tämän jälkeen paikalle ottelemaan pääpalkinnosta. Ilmeisesti turnausmuotoisen kilpailun finaaliin pääseminen on vain ilmoitusasia, mikä tuntuu olevan kaikille ihan ok. Taistelu menee juuri niin kuin voisi odottaa, ja lopulta kaikki on Fine.

Puvustukseltaan ihan viehättävä tekele on taisteluidensa ja juonenkuljetuksensa osalta kunnon käppää, joka tarjoilee satunnaisia hymähdyksiä, mutta tarvitsisi enemmän tyhmää ollakseen mitenkään mainitsemisen arvoinen tapaus. 75-minuuttinen kesto ei kuitenkaan pilaa elokuvaa, vaikka saksalaisen DVD:n jotkut kohtaukset alkoivat ja päättyivät sen verran hämyisesti etten yhtään ihmettelisi sen olevan ainakin osittain saksittu tapaus. Tällaisen leffan kohdalla suuremman selvitystyön tekemiselle ei oikein löydy kiinnostusta.
Nosoki's rating:
People who added this item 4 Average listal rating (1 ratings) 8 IMDB Rating 4.8
15.1.

Simon Yam esittää megayrityksen työntekijää, jonka työvuorolla firmasta varastetaan viisi miljoonaa dollaria. Yamin hahmo selviää ryöstöstä siksi, että hänellä on kova vessahätä. Tämän myöksi häntä myös syytetään rahojen viemisestä ja siinä sivussa syntyneistä ruumiista. Firma ei maksa tyypille enää mitään rahoja, joten mies joutuu toivottomaan tilanteeseen ilman omaa syytään. Muutama epätoivoinen teko myöhemmin hänellä on panttivankinaan Chingmy Yaun esittämä yritysjohtajan tytär. Tästä seuraa rakastumista ja yhdessä ryöstelemistä.

Legedary Couple muuttuu siis eräänlaiseksi Bonnie & Clyde -tulkinnaksi, jossa pääpari ryöstelee ympäriinsä. En ole yhtään varma, missä leffa yrittää hyppiä moraalinäkökulmasta katsottuna, sillä välillä pääparilla on aidosti symppattisia syitä toiminnalleen, kun taas joissain kohtauksissa heillä ei ole mitään ongelmia tappaa työtään tekeviä poliiseja. Välillä taas poliisien kanssa koetaan samanlaisia riipaisevia kohtalokkaita hetkiä, kun yksi virhe kymmenien vuosien täydellisellä virkauralla pilaa kaiken.

Leffan tarkoitusperistä onkin siis vaikea ottaa kunnolla selkoa, mutta toimintaleffana sillä on tarpeeksi meriittejä. Päähenkilöt ovat sitä kaartia, jolle hurraan joka ikinen kerta, ja satunnainen hyppely melodraamasta pätevän toiminnan kautta paskat housussa synnytysosaston odotushuoneessa istuvaan Simon Yamiin viehättää. Lääkärin tokaisema "Se on poika!... ainiin sun vaimos kuoli" on myös taattua honkkaria repliikkien hienovaraisuudessaan.
Nosoki's rating:
People who added this item 558 Average listal rating (366 ratings) 5.8 IMDB Rating 6.3
47 Ronin (2013)

15.1.

En muistaakseni ole katsonut vuosiin viimeisen kymmenen vuoden sisällä tehtyä Hollywood-elokuvaa, joten 47 roninin visuaalinen rumuus tuli minulle pahoinvointia aiheuttavana shokkina. Tehosteiden ja estetiikan rumuus eivät itsessään edes ole kokonaan elokuvan vika, vaan tietynlaisen elokuvanteon vika. En halua nähdä harmaaksi töhrittyä fog of warin täyttämää taivasta, jossa CGI-hirviöt ja lentävät näyttelijät vetävät kymmenmetrisiä volttisyöksyjä ilman, että kukaan tekee oikeasti mitään tai mitään olisi oikeasti ollut olemassakaan. Voisin kirjoittaa vaikka kuinka pitkään, mikä 47 roninissa oli huonoa, mutta se on turhaa, kun ainoa edes etäisesti hyvä asia siinä on Cary-Hiroyuki Tagawan tympääntynyt yrmytuijotus. Kaikki muu itse elokuvan ja koko nyky-Hollywoodin osalta voi painua jonnekin, missä en enää törmää sellaiseen. Olen näköjään tajuamattani muuttunut Peter von Baghiksi purismissani.
Nosoki's rating:
People who added this item 2 Average listal rating (1 ratings) 5 IMDB Rating 6.8
14.1.

Maggie Cheungin esittämä kirjailija näkee reissullaan majapaikkansa ikkunasta jotain murhaan viittaavaa. Poliisit eivät löydä todisteita veritöistä ja ruumisoletettukin löytyy elossa. Tästä kuitenkin alkaa piinaava mysteeritapahtumien sarja, jossa taustalla vaikuttavat iso ryöstökeikka, twistailevat sukulaissuhteet sekä pikaisesta rikastumisesta kiinnostuneet poliisit.

Komediapuolta tarjoillaan omituisen neliödraaman muodossa, jossa ihmiset ovat aina rakastuneita vähän eri henkilöön kuin siihen, jolta saisi vastakaikua. Huumoripuoli toimii vähemmän yllättäen reilusti paremmin kuin kauhumurhailu. Valitettavasti kauhutrilleriä nähdään paljon enemmän kuin hassuttelutyhmää. Alussa nähtävän Fui-On Shingin ruutuaika jää harmittavasti noin puoleen minuuttiin. Lopputulos on melkoisen helposti unohtuva ja pettymykseksi paljastuva mitäänsanomattomuus, jonka katsomiselle ei oikeastaan ole mitään muita syitä kuin sen tekomaa ja näyttelijäkaarti.
Nosoki's rating:
People who added this item 12 Average listal rating (4 ratings) 7.8 IMDB Rating 6.6

9.1.

Festivaalin päätöselokuvana nähtiin Radley Metzgerin Barbara Broadcast, jossa Annette Havenin esittämä päähenkilö antaa haastattelua ravintolassa. Elokuvan ideana on tehdä kaikesta hyperseksuaalista, jolloin ravintolan annoksiin liittyy seksuaalista kanssakäymistä, mutta kukaan ei kiinnitä siihen mitään huomiota. Rikkoutuneista astioista maksetaan seksillä ja toisen pöydän tarjoilijaa lainataan pikaisia varten. Kaikki säilyttävät kuitenkin kasvoillaan arvokkaan ravintolakävijän perusilmeen.

Tällainen on erittäin piristävää aikana, jolloin elokuvat tekevät kaikkensa ollakseen mahdollisimman epäseksuaalisia. Barbara Broadcast on niin yliseksuaalinen ettei kukaan pällistele tai paheksu akteja, vaan niiden annetaan tapahtua juuri sellaisina kuin elokuvan hahmot haluavat. Tavallisemman yhdynnän lisäksi nähdään alistusta ja eriteleikkejä, mutta ne tuntuvat ihan yhtä luonnollisilta kuin ammuskeleminen toimintaelokuvissa.

Ohjaajalleen tuttuun tapaan visuaalinen ulkoasu on viimeisen päälle hiottu, ja pastellinvihreä täyttää ruudun saadessaan tuekseen esimerkiksi neonvaloja. Erinomainen soundtrack luo tunnelmaa seksikohtauksille, joissa onnistutaan useimmiten luomaan vahvan eroottinen tunnelma ilmeillä ja kasvokuvilla. Tällaisia käyttäessään Barbara Broadcast on sitä klassikkopoken parhaimmistoa, jonka menoa häiritsee oikeastaan vain se, että hyvin suuri osa pornokuvastosta on suuseksiä, jonka seuraaminen ei ole lähtökohtaisesti kovinkaan kiinnostavaa - etenkin, kun joissain kohtauksissa imeminen voi kestää lähemmäs kymmenen minuuttia.

Alun perin tarkoituksena oli katsoa vielä Ken Russellin Women in Love (1969), mutta koko viikonlopun kestäneen tehokatselun jälkeen totesimme ettei ole mitään järkeä katsoa jotain väkisin, vaan on järkevämpää katsoa sen verran kun itse jaksaa. Tämän vuoksi myös tulevilla festareilla nähdään vähemmän elokuvia, jotta viikonloppuina jää aikaa myös sellaisille tylsyyksille kuin pyykinpesulle tai kokkaamiselle.
Nosoki's rating:
People who added this item 5 Average listal rating (2 ratings) 4.5 IMDB Rating 7.2

9.1.

Norifumi Suzukin pinky-komediassa Miki Sugimoton esittämä Natsuko joutuu maksamaan kuolleen siskonsa miljoonavelat. Ainoa tapa saada tarvittavat rahat kasaan on geisha-toiminta, jossa päähenkilömme osoittautuu jonkinasteiseksi luonnonlahjakkuudeksi. Taustavaikuttajina ovat kilpikonniin hurahtaneen faijan omituiset ratkaisut, joiden myötä Natsukolle on pienenä juotettu äidinmaidon sijaan kilpikonnien verta.

Asiakkaina nähdään toinen toistaan oudompia ilmestyksiä. Esimerkiksi eräällä asiakkaalla on vuosia kestänyt erektio, joka saadaan laskemaan vain tarpeeksi hyvällä seksillä. Tämän jälkeen tehtävänanto sanelee, että tyyppi haluaa erektionsa takaisin. Leffan läpi toistuvana vitsinä nähdään sitä, kuinka Natskukon miesasiakkaiden kaluista tulee "too tight". En ymmärrä tätä, mutta olkoot.

Loppuvaiheilla Natsukon pitää kukistaa Women-Hunter Danpei, joka on ilmeisesti nainut tuhansia naisia hengiltä. En ymmärrä, miksi naiset harrastavat seksiä tällaisen tyypin kanssa, mutta eipä tässä vaiheessa kannata enää kyseenalaistaa mitään. Samalla joku toinen tyyppi tekee lähiseutujen naisista länsimaisia omituisilla kemikaaliseoksilla. Tämä on kyläyhteisön mielestä todella häpeällistä. Muutokset ovat pahimmillaan närkästyttävän rasistisia eivätkä onnistu naurattamaan. Vähän sama ongelma pätee leffaan noin muutenkin. Häh-tason huumoria löytyy kyllä paljon, mutta jostain syystä se on vain harvoin hauskaa.

Leffan jälkeen oli taas aika katsoa varhaisia lyhäreitä Vintage Lesbian Erotica -kokoelmasta. Tarkkojen tekovuosiensa ja tekijätietojensa osalta unholaan vaipuneita teoksia voisi kuvailla jokseenkin seuraavasti: Scenes d'exterieur de Mr. X (193?) on tylsää hinkkaamista. * Jeunes filles sans uniforme (193?) on tylsää läpsyttelyä. * Dressage au fouet (193?) on tylsää läpsyttelyä. * ja Sous les caresses du martinet (193?) on tylsää läpsyttelyä. *
Nosoki's rating:

9.1.

Mary Millington -BD-boksin kolmannessa elokuvassa Alan Laken esittämä astrologi-playboy joutuu todistamaan Scotland Yardille olinpaikkaansa viisi vuotta sitten, koska häntä epäillään silloisesta ryöstömurhasta. Tyypin tapa toimia on vetää rasittavaa ja huonosti äänitettyä imitaatiota asioista, joista minulla ei ole mitään tietoa tai kosketuspintaa.

Muuten leffassa ei tapahdu yhtään mitään. Confessions from the David Galaxy Affair nojaa täysin Laken sanailuun, joka on siis tosiaan aivan sietämätöntä. Kaikki ääniraidalla kuultavat tehosteet ja tyypin täysin ilman varoitusta alkavat huutamiskohtaukset pamahtavat kajareista täysillä, kun taas muuten dialogi on ymmärryskelvotonta muminaa. Screenbound Picturesin tapa jättää julkaisunsa tekstittämättä sotii katselukokemusta vastaan melkoisen kovaa tällaisissa tapauksissa.

Mary Millington -boksin sisällöksi leffa on aikamoisen surkuhupaisa esitys, sillä Millingtonia nähdään vain parissa kohtauksessa. Ilmeisesti näyttelijä on ollut tässä vaiheessa niin pahassa huumekoukussa ettei muun materiaalin kuvaamisesta ole tullut mitään. Minun on myös suututettava kaikki nolla listaani lukevaa brittiä tunnustamalla etten itse asiassa pidä Millingtonista, ja hänen elokuvansa sisältävän boksin hankkiminen on alkanut kaduttaa jonkin verran.
Nosoki's rating:
People who added this item 124 Average listal rating (28 ratings) 6.8 IMDB Rating 6

8.1.

Yhdessä pornon suurimmista klassikoista nuori nainen kidnapataan sikarikkaiden teatterinäytöstä varten. Salaisissa bileissä katsotaan, kun naiselle tehdään seksuaalisia asioita. Puhekielessä tämä tarkoittaa käsittääkseni raiskausta.

Onkin todellinen harmi, että muuten elokuvateknisesti näin kiinnostava porno sisältää kaksi seksikohtausta, joista toinen on noin tunnin mittainen seksiin pakottaminen. Kuvamateriaalin puolella nähdään esimerkiksi runsaita kasvolähikuvia, jotka saavat kohtaukset tuntumaan tavallista pornoa reilusti intiimimmältä sekä loppupuolen psykedeliahäröilyä, jonka jälkeen moneyshotit ilman painajais-dronea, hidastuksia ja sulavaa filmiä eivät tunnu enää miltään.

Paikoitellen Behind the Green Door aiheuttaa kovan luokan Deodato-fibat siitä, että minähän halusin katsoa tällaista, joten sitä saa mitä tilaa. Elokuvassa kuultava näytöksen esittely vielä vahvistaa tätä ilmoittamalla paikalla oleville katsojille hieman neljättä seinää rikkoen ettei yleisö voi enää tehdä mitään, joten kannattaa vain uppoutua nähtävään. Välillä se on jopa mahdollista, mutta ei läheskään aina. Tämä on todellinen sääli, koska Behind the Green Doorilla on tavanomaista jynssäystä reippaasti enemmän meriittejä, mutta niistä nauttiminen vaatii minulta vähän liikaa.
Nosoki's rating:

8.1.

Pääasiassa Isossa-Britanniassa uransa luoneen José Ramón Larrazin espanjalaistunnelmoinnissa rikas pariskunta dumppaa palvelijansa taiteilijaystävättärensä luo, koska eihän palvelusväkeä voi ottaa mukaan matkalle tai jättää yksin kotiin siksi aikaa. Palvelijan omituisista unista varoitetaan, ja hyvin pian tilusten reunamilla alkaa ratsastella alaston miekkonen, joka suorastaan pursuaa seksuaalista energiaa.

Samalla taiteilijan ja palvelijan välillä alkaa lempi leimahtaa. Suuri osa tunnelmasta syntyy upeasta valaistuksesta ja eroottisista katseista, jotka kiihdyttävät pulssia reippaasti elokuvan seksikohtauksia enemmän. Kun seksuaalinen lataus on vahvasti aistittavissa, on nakuratsastajan uhka todellisemman tuntuinen. Tämän osalta elokuva älyää jättää liiat selittelyt sikseen, jolloin ratsastajan todellista identiteettiä ei avata. Hän voi olla joku seksinnälkäinen vaanija, paikallinen lelupoika tai jonkin abstraktin metafora.

The Coming of Sin pitää vahvasti otteessaan juuri siksi ettei sitä katsoessaan tiedä, mitä pitäisi odottaa. Se välttää genretroopit, jolloin vahvasti eroottinen tunnelma onnistuu myös pelottamaan, koska edessä ei ole tuttua ja turvallista. Koko paketin voi tulkita esimerkiksi moraalikoodiston tarkkailuna tai tutun ja turvallisen nykytilan menettämisen pelkona.

Hyvin rakennetun tunnelman ja komean visuaalisen ilmeen kruunaavat muutamat ihan pienet hetket. Näitä ovat esimerkiksi taiteilijaa esittävän Patricia Granadan autenttinen humalan esittäminen sekä ihan lopussa täysin puskista tuleva senhetkisen tunnetilan ilmentäminen. Näyttelijä ei muuten vedä mitenkään erityisen mainitsemisen arvoisesti mihinkään suuntaan, jolloin nämä kaksi pientä hetkeä saavat nähdyn tuntumaan mestariteokselta.
Nosoki's rating:

8.1.

Erwin C. Dietrichin pehmopornoelokuvassa pikkukaupungin valtuusto pahoittaa mielensä, kun ruotsalaisten nuorten naisten pyörittämä huoltoasema tarjoaa tankkauspalveluiden lisäksi vähän ekstraa. Asiaa puidaan kokouksessa jos toisessakin, mikä tuo leffan rakenteen hyvin nopeasti esille.

Ensin kaupungin pormestari kävelee samaa materiaalia kierrättävissä kohtauksissa kaupungin läpi kokoukseen. Joku valtuustosta on myöhässä, koska hän on kävelyn aikana seksivisiitillä pormestarin vaimon/tyttären/sihteerin (elokuva ei oikein tee tätä selväksi) luona. Tämän jälkeen todetaan, että kyllä se ruotsalaistyttöjen meininki on moraalitonta joo ja näytetään kohtaus, jossa bensa-asemalla saadaan hyvää palvelua.

Epäkohdiksi voitaisiin nostaa esimerkiksi se, etteivät nuoret ruotsalaisnaiset ole itse asiassa ruotsalaisia tai mitenkään erityisen nuoriakaan. Kuuden sijaan heitä on myös viisi. Leffan puolivälin paikkeilla tulevassa pitkässä hidastetussa nakujuoksukohtauksessa heitä sitten taas on kuusi, mutta muuten yhtä heistä ei nähdä eikä hänestä puhuta.

Leffan kaikki osa-alueet on selvästikin tehty kaikkein pienimmällä mahdollisella vaivalla. Kuvamateriaalia kierrätetään surutta, seksikohtausten taustalla soi sama muutaman sekunnin funk-sample ja kohtauksissa vilkkuvat löysät pippelit menevät jonnekin mahan päälle, kun ihmiset harrastavat yhdyntää. Miesnäyttelijät ovat totaalipökkelöitä eikä englanninkielisessä dubbauksessa ole yritetty minkään vertaa, mikä välillä onnistuu luomaan melkoisen hulvattomiakin hetkiä. Suurimmaksi osaksi meno on kuitenkin vain puuduttavaa tylsyyttä.

T√§m√§n lis√§ksi katsoimme Vintage Lesbian Erotica -DVD:lt√§ kolme varhaista lyh√§ri√§. Un-apres-midi a la fumieress√§ (192?) alastomat naiset vet√§v√§t kamaa oopiumiluolassa ja py√∂riv√§t toistensa p√§√§ll√§. Parin minuutin kesto tuntuu juuri oikealta ja meininki oikein asialliselta. **¬Ĺ Quand vous allez au bois!... (193?) kuvaa soutavan naisen hameen alle. T√§m√§ on todella tyls√§√§ ja puuduttavaa. * Scenes d'interieur de Mr. X (193?) n√§ytt√§√§ nakuilevia naisia hieromassa toisiaan. Tekij√§t ja esiintyj√§t vaikuttavat silt√§ etteiv√§t he oikein tied√§, mit√§ heid√§n tulisi tehd√§. Siksi lopputulos muistuttaa kreikkalais-roomalaista painia, jossa esiintyjill√§ on aidosti ep√§mukavaa olla. *
Nosoki's rating:
People who added this item 59 Average listal rating (27 ratings) 6.8 IMDB Rating 7
Savage Nights (1992)

8.1.

Ohjaaja Cyril Collard esittää pääroolia suhteellisen synkässä ja masentavassa - ainakin osittain omaelämäkerrallisessa - elokuvassa, jossa AIDSia sairastava biseksuaali kolmekymppinen ikinuori ei suostu hyväksymään taudin aiheuttamia rajoitteita ja vastuun kantamista tekemisistään. Suojaamaton seksi ja välinpitämätön suhtautuminen itseensä ja muihin jatkuu ja vie rakkaat kuiluun tyypin mukana.

Alle puoli vuotta elokuvan julkaisun jälkeen taudista johtuviin komplikaatioihin kuollut ohjaaja vetäisee aika kovan tylytyksen, jossa hän ei hae sympatiaa, vaan on oikeastaan äärimmäisen vastenmielinen ja inhottava päähenkilö. Oma napa on se, mikä kiinnostaa eikä elämää haluta rajoittaa millään tavalla, vaikka se olisi vähän pakko. Juuri 18 vuotta täyttäneen tytön kanssa on ilmeisen ok harrastaa suojaamatonta seksiä, koska miehen sisällä oleva paha unohtuu, kun hän on rakkaan kanssa. Rakkaus ei kuitenkaan kestä tuuliviirin lailla pomppivan päähenkilön kohdalla kauaa, mutta muiden erkaantuessa hänestä alkaa hän kuitenkin roikkua niissä, jotka haluaisivat pois tilanteesta.

Savage Nights on tarinaltaan karu, mutta tilanteen hyväksymättömyydestä ja ihmisen käytöksestä löytyy jotain hyvinkin aitoa. Tämän lisäksi mukaan saadaan 1990-luvun alun tunnelmointia, joka on aikanaan ollut varmasti todella coolia, mutta uppoaa enää vain harvoihin. Tällainen kuvasto toi minulle mieleen viime vuonna katsomani (ja erittäin kovaa uponneen) A Moment of Romancen. Andy Laun tähdittämän leffan tarina oli alleviivatun melodramaattista viihdettä, kun taas Savage Nights on todentuntuista sielunmurskajaista.

Erotiikkaa leffassa ei ole festarin normaalitarjonnan kannalta ajateltuna muutamia alastonkuvia lukuun ottamatta lainkaan, mutta elokuvana Savage Nights on kuitenkin erinomainen.
Nosoki's rating:
People who added this item 5 Average listal rating (3 ratings) 5 IMDB Rating 4.7

8.1.

Festivaaligimmickin alkuper√§isen√§ innoittajana toimineen Masurkka-boksin seitsem√§s ja viimeinen elokuva oli erityisen positiivinen yll√§tys sarjan yleiseen tasoon n√§hden. L√§hinn√§ huonoista tai harmittoman keskinkertaisista seksikomedioista koostuvan leffasarjan viimeinen inkarnaatio kiinnostaa heti alkuun tavallista enemm√§n keskittym√§ll√§ Ole S√łltoftin esitt√§m√§n yrityspomon vaimon seksuaalisuudesta nauttimiseen pikkutuhman hassuttelun kautta.

Kotona miestään odottava Maj ei saa imuroinnista ja pyykinpesusta kaipaamaansa seksuaalista tyydytystä, joten hän värväytyy seuralaispalvelun listoille. Alkuun toistuvana gagina nähdään se, että seuralaispalveluita ostavat tyypit haluavat oikeasti vain seuraa eivätkä seksiä. Vitsi toimii yllättävän hyvin muutaman kerran. Tämän jälkeen edetään pilke silmäkulmassa uudenlaisten tapojen oppimiseen.

Yritysjohtajapuolella Ole päätyy puolivahingossa järjestämään massiiviset orgiat kaupunginhallinnolle saadakseen firmalleen vedenpuhdistussopimuksen. Tästä revittävä huumori lähentelee jo melkein honkkarimaista pelleilyä, mikä on erittäin hyvä asia.

Seitsemäs Masurkka on selvästi elokuvasarjan paras osa, ja onkin hienoa lopettaa massiivisen DVD-boksin osalta hyvän maun suuhun jättävään tekeleeseen. Tuttua näyttelijäporukkaa tulee varmasti ikävä, mutta ehkä seuraavalla festarilla on sitten luvassa uuden tanskalaisen seksikomediaelokuvasarjan aloittaminen...
Nosoki's rating:
People who added this item 5 Average listal rating (1 ratings) 7 IMDB Rating 7.4
'F' (1980) (1980)

7.1.

Sexboatilla viihdyttäneen ohjaaja Svetlana Mischoffin pornossa John Leslien esittämä taksikuski kyllästyy tavalliseen perhe-elämäänsä, jossa työpäivän jälkeen tarjolla on pahaa ruokaa ja lasten itkua. Omassa toiminnassa ei tietenkään ole mitään vikaa, mutta eräänä työpäivänä törmätään "unelmatytön" viesteihin ja päädytään F:n taloon toteuttamaan miehisiä fantasioita.

F on pornoelokuvaksi suorastaan nerokas pilkatessaan avoimesti miehisiä voimafantasioita ja näyttäen niiden naurettavuuden. Näyttelijöiden yliampuva habitus vahvistaa efektiä ja totaalisen vastenmielinen miespäähenkilö toimii kirsikkana kakun päällä. Seksinuket, kesytettävät luolanaiset, rikkaudet ja gangsterifantasiat ovat noloja ja näyttävät, miten typerä ja kapea maailmankuva miesten seksifantasioissa voi olla. Samalla kuitenkin muistutetaan ettei fantasiointi itsessään ole vielä paha asia, vaan ihmisen teot ratkaisevat.

Kaiken tämän lisäksi F on myös toimiva hardcore-porno. Kohtaukset ovat sitä itseään sisältäen samalla sanomaa. Päälle saadaan myös hyvät naurut niin seksikohtausten aikana kuin niiden ulkopuolellakin. Omituisen fantasiatalon kommervenkit ihmissyöjävaginasta käppäisiin scifi-tehosteisiin vain lisäävät viehätystä. Lopputulos on tähän asti näkemieni kultakauden pornojen ehdotonta kärkikastia.
Nosoki's rating:
People who added this item 28 Average listal rating (19 ratings) 6.2 IMDB Rating 5.6
Sex and Zen (1991)

7.1.

Sex and Zen on kertomus Lawrence Ng:n esittämästä omahyväisestä tyypistä, jonka elämäntehtävä on saada mahdollisimman paljon pimpsaa eri naisilta. Tässä hän onnistuu ilmeisesti parhaiten menemällä naimisiin, vaikka Amy Yipin esittämän morsiamen faija on saanut lempinimensä Rautaportti nimenomaan tyttärensä hyveellisyyden vahtimisesta. Kaikesta huolimatta päähenkilö on nopeasti kiertomatkalla metsästämässä uutta lihaa.

Apua pyydetään Lo Liehin esittämältä varkaalta, joka ei suostu ryöstämään päähenkilölle naisia ennen kuin varas näkee tyypillä hevosen kalun. Tätä varten etsitään Kent Chengin esittämä kirurgi, joka suostuu tekemään siirto-operaation. Päähenkilön kasvoilla on vähän turhankin omahyväinen ilme, vaikka hän taluttaa tohtorin eteen kuohitun ruunan. Jostain syystä siirto-operaatio kuitenkin onnistuu ja vähän kovemman luokan seksimystiikka voi alkaa.

Sex and Zen on samanaikaisesti perinteisen typerää honkkarikohellusta, ö-luokan kikkelivitsejä ja hulvattoman vauhdikkaita mitävittua-tason seksikohtauksia. Aito erotiikka on kaukana, mutta turboahdettu pelleily pitää mielenkiinnon korkealla. Vaikka päähenkilötyyppi onkin suhteellisen ärsyttävä ilmestys, ovat Amy Yip ja Carrie Ng tuttuun tapaan aivan hurmaavia.
Nosoki's rating:
People who added this item 8 Average listal rating (6 ratings) 6.5 IMDB Rating 6.4

7.1.

Seitsemäs Hima Erotica jättää jäähyväiset Masurkka-elokuvasarjalle, joka toimi alun perin tämän gimmickin innoittajana. Sitä ennen oli kuitenkin luvassa tuttuun tapaan viikonlopun erotiikkakimaran aloittaminen vanhan perverssin Alain Robbe-Grillet'n elokuvalla.

N. Took the Dice on ohjaajan uudelleenversiointi erinomaisesta Eden and Afterista. Pelkän director's cutin sijaan se on täysin eri elokuva, joka on kasattu osittain aikaisemman teoksen materiaalista joitain siitä puuttuvia kohtauksia lisäämällä ja juonikuvion muuttamalla. Valitettavasti tämä tarkoittaa runoranskaa sönkkäävää kertojaa, joka puhuu täyttä dadaa samalla, kun Eden and Afterin kuvamateriaali pyörii. Alkuperäisen leffan eroottinen haahuilu vaihtuu Godardin jämäpaskojen tasolle ja niissäkin ollaan lähempänä Dziga Vertov Groupia kuin niitä hyviä trollailuja.

Parhaillaan N. Took the Dice on samalla tavalla eroottista tirkistelyä kuin Eden and Afterkin, mutta en ole varma, voiko toisen elokuvan hienoa kuvamateriaalia laskea uudelleenleikkauksen ansioksi. Tämän vuoksi en myöskään pysty oikein keksimään oikeutusta N. Took the Dicen olemassaololle. Alun raivostuttavan kertojaosion jälkeen meno onneksi paranee, mutta valitsisin kahdesta Robbe-Grillet'n teoksesta aina sen alkuperäisen.

Leffan jälkeen oli vuorossa Gary Graverin opetuslyhäri How to Undress in Front of Your Man (1970), jossa muutaman olusen juonut mies ei oikein innostu seksuaalisesta kanssakäymisestä vaimonsa kanssa. Onneksi seksikäs riisuuntuminen, tuoksut ja häpykarvojen siistiminen saavat miehen kuin miehen innostumaan. Pätkän yleissivistävää kulttuurihistoriallista arvoa ei pysty täysin sanallistamaan. ***
Nosoki's rating:
People who added this item 20 Average listal rating (13 ratings) 6.9 IMDB Rating 6.2
Texas, Adios (1966)
6.1.

Franco Neron esittämä Burt vetelee ympäri Meksikoa pikkuveljensä kanssa parivaljakon jäljittäessä isänsä murhaajaa. Vuosien varrella murhaajasta on tullut sikarikas maanomistaja, joka kustantaa luksuselämänsä myymällä orjia ja aseita. Jostain syystä kiinnostusta palata USA:n puolelle vastaamaan menneisyyden teoista ei oikein löydy.

Aluksi Texas, Adios on jopa hämmentävän suoraviivainen western. Päähenkilöt saapuvat paikkaan X ja pahikset hyökkäävät. Ammuskelun jälkeen pystyssä on useimmiten vain kaksi sankaria. Leffan pahikset selvästikin rakastavat pahana olemista, mikä tuodaan esille mallikkaalla pahisnaurulla, jota kuullaan kiitettävän usein. Yllättävien sukulaissuhteiden paljastumisen jälkeen kostoretkeen tulee pienoisia ongelmia, mutta öykkärin maanomistajan hirmuvaltaan kyllästyneet kapinalliset tasaavat valta-asetelmia.

Tavallista spagua hieman toiminnallisemmasta alusta huolimatta Texas, Adios on lajityyppinsä perinteinen edustaja, joka tekee sen, mitä tällaisia katsovat haluavat ja se tekee sen oikein.

Oli muuten melkoista silmäkarkkia katsella tätä Arrow'n laadukkaalta BD:ltä, kun sitä ennen on tapittanut pari vanhaa SD-laatuista televisiotallennetta viimeisiään vetelevältä digiboksilta. Ero etenkin Pulakapinaan oli melkoinen, sillä se on varmasti esitetty digitaaliseen muotoon väännetyltä käsittelemättömältä nauhalta.
Nosoki's rating:
People who added this item 187 Average listal rating (92 ratings) 7.5 IMDB Rating 7.6
Ossessione (1943)

6.1.

Luchino Viscontin kaanon-klassikossa kulkurielämää viettävä erittäin varteenotettava jäpikkä silmäilee ravitsemusliikkeen emäntää. Nopean juonenkäänteen jälkeen ollaan töissä emännän miehellä ja suunnitellaan uuden ihastuksen kanssa tyypin tappamista, jotta oikea rakkaus voisi toteutua.

Tällaisia "Tapa mun mies!" "OK!" -leffoja löytyy kaanonista vähän turhankin paljon eikä Ossessione tarjoile juonikuvioon mitään uutta ja ihmeellistä. Leffa näyttää ihan kivalta ja on tosiaan tekniseltä puoleltaan pätevää jälkeä. Sillä ei kuitenkaan ole mitään tekosyytä olla reippaasti yli kaksi tuntia pitkä, etenkin kun viimeinen puolituntinen menee siihen, että jäpikkä ulisee petollisen naisen pilanneen elämänsä. Jäpikän ongelmana eivät tunnu olevan mitkään moraaliongelmat ihmisen murhaamisesta, vaan yhyy byhyy nainen käski mua, koska naiset ovat kaiken pahan alku. Sanoisin, että ihmisessä täytyy olla jotain muutakin pielessä, jos hän on seksiä saadakseen valmis murhaamaan, mutta tällaiseen Ossessione ei keskity.

Kaanon-tunkkaisuus siis aiheuttaa kevyttä närkästystä, jota pitkä kesto vahvistaa. Samalla vahvistui myös epäilys siitä, onko tämä projekti mikään kovin hyvä idea, sillä Suomen televisiossa esitetyt elokuvat ovat sen mainoskanavien tuputtaman muutaman vuoden takaisen Hollywoodin lisäksi hyvin pitkälti "elämää suurempaa klassikkoa" ja minä haluan oikeastaan mieluummin katsoa Maurizio Merliä puremassa hampaitaan yhteen.
Nosoki's rating:
People who added this item 6 Average listal rating (4 ratings) 5.5 IMDB Rating 7
Pulakapina (1977)

6.1.

YLE näytti noin kymmenen vuotta sitten kaikki Mikko Niskasen ohjaamat pitkät elokuvat ja tallensin silloin yhtä lukuun ottamatta ne kaikki. Nuoruuteni savotat -leffan missattuani en jostain syystä katsonut vielä yhtä näkemättömänä ollutta boksilta koskaan, joten Pulakapina ehti lojua siellä hyvän aikaa kiintolevyn täytteenä.

Leffa itsessään on 30-luvun maalais-Suomea, johon minulla ei ole mitään kosketusta. Uskovaisen ukkokaartin elämä järkkyy, kun pankki alkaa pakkohuutokaupata tiloja ja eläinlääkärin käsky lopettaa hevoset on viimeinen pisara. Rauhanomainen kapinaliike saa täysin neuvotteluun suostumattoman virkavallan takia myyttiset piirteet ja homma lähtee lapasesta.

Pulakapina näyttää ihan mallikkaasti, miten toisen aliarvioiminen ja dialogin puuttuminen johtavat siihen, että on ok hakata vastapuolta kupoliin pampulla miettimättä seurauksia sen kummemmin. Muuten se on valitettavasti isojen ukkokonklaavien virrenveisausta, josta on vaikea innostua kahden tunnin ajan, vaikka pätkän sanomassa onkin reilusti potentiaalia.
Nosoki's rating:
People who added this item 17 Average listal rating (7 ratings) 7.1 IMDB Rating 0
1.1.

Patrick Tamin vähän tekomaansa kultakautta varhaisemmassa honkkarissa nähdään kaksi hyvin omituista rakkaustarinaa. Leffa alkaa, kun Pat Han esittämä Kathy tunkee uima-altaalle pelleilemään seurueensa kanssa. Tarkoituksena tuntuu olevan kiusata toisena miespähenkilönä nähtävää uimavalvoja Pongia. Jostain syystä lempi leimahtaa, kunhan sitä ennen käydään typerää egopönkitystä Leslie Cheungin kanssa parkkihallissa sijaitsevassa levykaupassa.

Cheungin hahmolla on romanssia upeasti nimetyn Tomaton kanssa. Alkuun Nomad tuntuu olevan jonkinlainen kepeä komedia kiimaisista teineistä. Idioottihuumorin ja yllättävän eroottisen hekuman välillä vaihdellaan katsojan varpailleen jättävällä tavalla. Kathyn japanilaisen miesystävän ja taiteilija-agentituurin myötä mukaan saadaan omituista mysteerijännäriä, joka vaihtaa tyyliä jonnekin Godfrey Ho -tason käppään.

Lähin vertauskuva Tamin visiolle kaiken omituisuuden keskellä tuntuisi olevan Jacques Rivette. Nomad on elokuva, josta saa kaikkein eniten irti, kun tajuaa ettei sitä tarvitse murtaa kuin koodia, vaan sen juttu on nimenomaan rosoinen hämmästyttäminen. Siinä, missä Rivetten teokset ovat hyvin ranskalaisia, on Nomad autenttisen hongkongilainen koko skaalaltaan. Yhdistelmä saa välillä vetämään kunnon huutonaurua wongjingiläisen idioottihuumorin parissa tai tirskahtelemaan kököille miekkailukohtauksille, mutta seuraavassa kohtauksessa katsojan pulssi saattaa nousta hyvin toteutetuissa seksikohtauksissa tai kyynelkanavat kostua riipaisevan melodraaman parissa.

Tällaiset sillisalaattiset rosoisuudet ja sekametelisopat ovat alkaneet kiinnostaa minua, ja Tam vaikuttaisi olevan melkoisen kiinnostava tekijä näiden saralla. Edellisvuonna katsottu Love Massacre aiheutti hieman samanlaista fiilistä, mutta Nomad tuntuu vetävän kaiken seuraavalle tasolle. On kuitenkin erittäin selvää, että tarvitsen elämääni enemmän tyypin tekeleitä.


Ja laitetaan vielä tuttuun tapaan listan pikkukuva tähän, jotta sen saa thumbnailiksi.
Nosoki's rating:

Uusi vuosi, vanhat kujeet

Added to




Related lists

My Anime List
8 item list by Peter
17 votes 1 comment
I Have Watched 100% of Pixar's Films!
17 item list by I.T.log
17 votes 5 comments
Movies Watched in 2014
284 item list by CD Smiles
38 votes 7 comments
Movies Watched in 2015
237 item list by CD Smiles
28 votes 3 comments
Movies Watched in 2016
274 item list by CD Smiles
31 votes 3 comments
Movies Watched in 2013
500 item list by CD Smiles
23 votes 2 comments
Movies Watched in 2014
274 item list by mirinbuddy
33 votes
Movies Watched in 2017
302 item list by CD Smiles
28 votes 1 comment

View more top voted lists

People who voted for this also voted for


More lists from Nosoki