Watched films in 2012 (jawing in Finnish)

23.12.
Digiboksi

Tää on niin selkeä aikakautensa elokuva, etten oikeasti pysty sanomaan, onko se hyvä vai huono asia. Schifrinin musiikit on kuin suoraan jostain blacksploitaatiopornosta. Tosin koin erittäin kiehtovana seikkana, kuinka huomattavasti loppupuolella score muistuttaa myöhempää Carpenterin Halloween-scorea. Kun en yhtään tiedä, onko sattumaa vaiko todellinen yhteys. Walter Matthau on ilmetty Richard Nixonin lupsakka kaksoisolento. Tämä tuo jostain vitun absurdista syystä mun silmissä Varrickin hahmoon lisää ulottuvuutta.

Noin niin rötöskissahiirihamsterielokuvana oikein mainio tapaus. Siegeliä arvostan jännäriohjaajana vaikka, kuten Lamourderer asian jossain ilmaisi, ei tällä oikein ole omaa tyyliä. Eipä tuo jostain syystä ole kertaakaan häirinnyt. Näen Charley Varrickin jälleen mahdollisesti aika absurdisti Tuokaa Alfredo Garcian pään kanssa jonain sisarteoksena. Ei sillä, että tähän näkemykseen liittyen mitään sanoa ajattelin. Ihan muuten vaan.

18.12.
TV

Mun mielestä on vähän väärin, että sarja, jonka jo nimensä puolesta pitäisi käsitellä metallin evoluutiota, on aiheen käsittelyltään tasoa naapurinmamma. Naapurin eläkeikäinen mamma ei tosin näytä hipiltä ja kuulosta adhd-kakaralta peliluolassa. Metallin historia kaikessa rikkaudessaan on kuitenkin niin mielenkiintoinen, että luulisi yhteentoista osaan sisältyvän järkevääkin sisältöä paria jaksoa enempää. Onneksi kaikkein turhimmille metallin alagenreille ja loogisesti myös grungelle on varattu kaikille omat jaksot. Äärimetalli siivuutetaan täysin. Ei varmaan sit oo TV-kelpoista näytettävää. Mut sentään tulee selväksi, kuinka kovia ja uraa uurtavia jotkut Korn ja Slipknot on. On toki hienoa, että tällainen sarja on sentään tehty, mutta kyllä mun mielestä olisi vähintäänkin kohtuullista, että sisältö olisi oikeasti suhteessa nimeensä.

Mua vitutti tää sarja välillä sen verran, et oli pakko alentaa Headbanger's Journeyn pisteytystä puolikkaalla, vaikken ihmeemmin siitä muistakkaan, koska tuli vaan sellanen tunne, et tykkäsin siitä liikkaa muutama vuosi sitten.

16.12.
Digiboksi

Buñuel on edelleen kaikkein suurimpia aukkoja sivistyksessäni. Mittavasta filmografiasta Päiväperho on vasta kolmas näkemäni. Kiinnostus ei toki ole vuosien aikana mihinkään laantunut, oon vaan nykyään pitkälti TV-tarjonnan armoilla.

Edustaa pitkälti valmistusaikansa rohkeinta länsimaista tuotantoa ja pilkan kohteelle varmaan vieläkin kova pala. Ihailtavan avoin porvaristolle vittuilu lämmittää sydäntä kovasti. Ulkokohtausten visuaalinen ilme on upea. Hyvin vangitseva ja irvokkaasti hauska kuvaus seksuaalisesta turhautumisesta ja porvarillisen elämäntavan tyhjyydestä.

15.12.
Digiboksi

Uusintakatselu. Katselussa alkuun tietämättäni versio, jossa on välitekstit poistettu ja tilalla Chaplinin kertojaääni. Tää on ihan periaattesta aika vammaista, mutta siitä kiva, että lapsikin kykenee seuraamaan ja Chaplin kertojana nyt vaan on.

Edellinen katselmus suoritettu yli puolen vuosikymmentä sitten, enkä jostain syystä pitänyt. Kolme tähteä silloin annoin. Olisin varmaan antanut vähemmänkin, jos olisin kehdannut. Romanssi oli mukamas turha ja päälleliimattu, eikä komiikkakaan uponnut.

Chaplinin fyysinen komiikka on uskomattoman upeaa ja kekseliästä. Toki myös erittäin hauskaa. Aiemmin suunnatonta ärsytystä herättänyt romanssikin on liikuttavimpia ja todentuntuisimpia elokuvan historiassa. Tähän vielä päälle elokuvan poliittinen ulottuvuus, niin todella huomaa, kuinka pienillä aineksilla saa liki täydellistä elokuvaa.

14.12.
Digiboksi

Aattelin jatkaa näillä uutuuksilla, kun ne nyt näyttää jo valmiiksi dominoivan tätä vuotta. Ehkä se on toisaalta ihan hyvä nähdä omin silmin, millaista on tän päivän mainstream.

Siitä huolimatta, että tää on lähtökohdiltaan ehkä maailman toiseksi kliseisintä jännäriä, onnistuu olemaan hyvinkin tehokas ja välistä jopa painostava. Sisällöltään toki aika yhdentekevä, mutta nykykauhun joukossa kuitenkin kohtuullisen positiivinen ilmestys.

TV

15-osainen, erittäin vangitseva dokumentaari kaikissa puutteissaan ja hölmöilyissäänkin. Useimmiten Cousins eksyy niin ihmeellisiin paikkoihin innostuessaan, että tämä absurdius itsessään on kiehtovaa. Toisena eksymisen ääripäänä toki silkka vammaisuus, jossa Baz Luhrman on joku kiistaton post-modernismin nero. Puutteita on toki turhankin helppo löytää, joten ei niistä mitään. Itsestäänselvyyksien ohessa sisältää kuitenkin isot läjät erittäin mielenkiintoisia elokuvia sekä idästä että eritoten Afrikasta, joista iso osa allekirjoittaneelle täysin tuntemattomia.

Parhaimmillaan sarja on sekä antaessaan erilaisia näkemyksiä ja tekniikkaan keskittyvää runkkausta elokuviin, jotka ovat mahdollisesti jo turhankin tuttuja että käytännössä luodessa uusia must-see -listoja.

9.12.
Digoboksi

Uusintakatselu. Ei muutoksia.

2.12.
Digiboksi

Joo. Täysin tarpeellinen ja syväluotaava filmatisointi. Nykyaikaistettu on joo, mutta vähän näyttää siltä, että tämä tuo mukanaan ihan vaan paskaa. Cravenin "alkuperäisen" sosiaalikritiikistä tai oikeasti painostavasta väkivallan kuvauksesta ei ole tietoakaan. Tai mistään muustakaan järjellisestä. Näyttää just samalta kuin tuorein Perjantai 13. filmatisointi. Plussaa toki on annettava pahimpien adhd-leikkausten ja nu metallin puutteesta. Musiikkivideolta näyttää kyllä silti.

Tätäkin vissiin pitäisi arvioida itsenäisenä teoksena. Ihan on yhtälailla paskaa näkökulmasta riippumatta.

1.12.
Digiboksi

25.11.
Blu-ray

Hahmot ja tapahtumat ovat niin kliseisiä kuin vain suinkin mahdollista ja noin niin kokonaisuutena arvioiden Salatut elämätkin on paljon vakuuttavampaa draamaa ja peräti vähemmän ennalta-arvattavaa. Kantavana teemana - kaikki panee, ja mieluiten vieraita. Onnellinen loppu tietenkin kruunaa tyhjänpäiväisen synkistelyn.

24.11.
Digiboksi

Uusintakatselu. Puolikas lisää.

22.11.
Digiboksi

Kyllä tästä aiheesta olis pitänyt fiksumpi lopputulos saada. Isän tahto herättää poikansa keinolla millä hyvänsä henkiin riskeistä riippumatta ei oikein toimi, kun tuska on tasolla "Yh, juon lasin viskiä ja kaivan poikani haudan auki." Taaperoikäisen lapsen kuoleman aiheuttaman surun kehittyminen kerrotaan noin kahdessa ja puolessa sekunnissa. Sillä ei ihan vakavasti otettavaa dramatiikka saada.

19.11.
Digiboksi

21.10.
Digiboksi

Rogen on hauska, huomaan. Muutoin yllättävän tylsästi ja sovinnaisesti kasattu. Viihdyttää toki jopa ylipitkän kestonsa ajan, mutta odottamani uudistusmieli on vähän hukassa.

17.7.
Digiboksi

Tää on taas näitä, josta pitää enemmän kuin oikeasti pitäisi tai kehtaa myöntää. Paskaa zombiepaskaa odotin ja joudun valitettavasti myöntämään yllättyneeni positiivisesti tän miellyttävyyteen. Vaikka terve järki toki sanoo, ettei tässä ole mitään miellyttävää. Häpeällistä, myönnän.

12.10.
Blu-ray

Luonnollisesti ihan saatanan hauska, mutta kerronnalisesti turhan hätiköity ja yksinkertainen.

6.10.
Digiboksi

Noin. Kaikki Likaisen Harryn jatko-osat katsottu ensikertaa. Olen erittäin yllättynyt ja mieltynyt näiden tasosta.

4.10.
Digiboksi

Omankädenoikeuden tuplamääräistä ylistystä. En vieläkään ymmärrä, miksi, mutta edelleen saan jotain sairasta nautintoa näistä amerikkalaisen moraalin riemuvoitoista. Tässä tapauksessa eritoten lopetus lämmittää sydäntä.

2.10.
Digiboksi

30.9.
Digiboksi

23.9.
Digiboksi

Silkkaa neuroutta. Tai on toki pieni mahdollisuus, että tämä voi olla myös puhdasta paskaa. Koko elokuva ja melkeinpä elokuvakerronta yleensäkin kulminoituu kohtaukseen, jossa kuvaan on rajattu vain Ahnoldin kasvot ja punaista hyytelöä pahvilautasella. Kaunista.

Vähän jäi tosin epäselväksi, kenelle tämä on suunnattu. Toimintakohtaukset ovat auttamatta liian raakoja lapsille ja kaikki muu taas liian vammaista kaikille muille. Tämä ristiriita luonnollisesti lisää elokuvan hienoutta.

19.9.
Digiboksi

Ihan on vänkä elokuva ja varsin kivasti kuvattu, mutta häiritsevästi tuntuu, että tän olis nähnyt jo useampaan kertaan aiemminkin. Ei vissiin tarinana mikään originellein. Tämä on oikeastaan elokuvan ainoa ongelma ja se on valitettavasti vähän turhan iso ongelma. Tässä on niin paljon sekä visuaalisia että rakenteellisia kivoja pikkujippoja, että sitä samaa vimmaa olisi tarvinnut myös itse tarinan parantamiseen.

16.9.
TV

Kaiken järjen mukaan tän olis pitänyt olla paljon kivempi. Typerästä markkinoinnista olin ymmärtänyt, että Schwarzenweiserilla ja Williksellä olisi ollut vähän näkyvämmät roolit, kun näidenkin nimillä niin kovasti ratsastetaan. Myöskin olin vähän siinä käsityksessä, että tää olis itseironista übertoimintaa, mutten oikeastaan kumpaakaan löytänyt. Ellei sitten paskat one-linerit ja rumat adhd-leikkaukset mene sen piikkiin. Viihdyttävä joo, mutta ei kyllä muuta. Pettymys oli aikamoinen.

10.9.
Digiboksi

Aiheen käsittely on esimerkillisen neutraalia, kai tämä voisi olla joku anti-Moore -terminen. Kuolemantuomiosta kun tuntuu olevan mahdoton puhua ilman ylilyöntejä, kerrankin tuntuu mahdolliselta. Puhuvat päät osaavat yllättäen olla hyvinkin mielenkiintoisia, eivätkä vaikuta harjoitelluilta. Herzogilaisuus ei valitettavasti oikein näy, joten mitään ekstrakivaa ei varsinaisesti löydy. Ihan vain dokumenttina arvioiden toki helvetin hieno. Myönnän olevani sen verran Herzogin fanipoika, että odotan tämän elokuvilta helposti enemmän, kuin lähtökohtaisesti pitäisi.

10.9.
Digiboksi

Kohtalaisen häiriintynyt ja pimeä rakkaustarina. Siinä samalla kuitenkin poikkeuksellisen aito ja jopa liikuttava. Ei kai kukaan koskaan oo tosissaan väittänyt, ettei rakkaus olisi välillä häiriintynyttä tai pimeää. Aikalailla uskomattoman hienoa kerrontaa, etenkin kun yleensä on nähty hollywoodilaista rakkaustarinaa.

9.9.
Digiboksi

Onhan tämä nyt ihan vitun täydellistä elokuvantekoa. Miljöönä noin suurin piirtein olohuoneen kokoinen alue on jo itsessään loistava tehokeino. Tähän kun saadaan mukaan täydellinen henkilöohjaus ja upea kamerankäyttö, ei katsetta oikeasti saa ruudusta irti.

8.9.
Digiboksi

25.8.
Digiboksi

Järki sanoo tämän olevan ihan hirveää paskaa, niin kuin se toki onkin, mutta jostain syystä se kyllä viihdytti. En sitten tiedä meneekö kalsarikännin vai köyhän nostalgian piikkiin.

23.8.
Digiboksi

Thompson on persoonana tai käsitteenä, miten vain, kyllä hyvinkin tuttu, mutta hänen töitänsä en ole ainuttakaan käsitellyt, joten sen puolesta varmasti missaan elokuvasta aika paljonkin.

Visuaalisesti vähintäänkin mieletön, jopa väärässä kuvasuhteessa. Itsetarkoitukselliseksi häröilyksi ei kuvallinen anti missään vaiheessa vaivu, vaan näyttää ennemminkin ihan normaalilta Gilliamilta. Hervottoman hauskakin on.

20.8.
Digiboksi

Suht pätevää nykykauhua, vaihteeksi ilman kolmen vartin mittaisia kidutusruljansseja. Ainoa ongelma on, ettei juuri mitään uutta tarjottavaa ole ja tulevat tapahtumatkin osaa aika varmaksi arvata, vaikken tunne todellisia tapahtumia elokuvan takaa. Ihan on tyylillä kuitenkin noin ulkoisesti toteutettu, loppujakso on varsinkin kohtuullisen miellyttävä. Tapahtumaympäristö on varmaan kaikkein hienointa, maisemat varsinkin ovat kovin nättejä.

18.8.
Digiboksi

Hämmentävä filmi. Ekana, miksi ruuhkajakso kestää jotain puoli minuuttia, vaikka sen varaan olisi pitänyt koko päähenkilön kilahtamiskaari rakentaa huolella ja mieluiten pitkän kaavan mukaan. Seuraavana, miten on Schumacher saanut hyvinkin viihdyttävän elokuvan kasaan? Eniten kuitenkin hämmentää ja häiritsee - mitä helsviidua kyseinen elokuva yrittää sanoa? Ilmassa leijuu sellainen ajatus, että asiaakin olisi, mutta ei. Mitään järjellistä ei irtoa. Vigilantea ilman selitystä. Ei siis edes mitään amerikkalaista moraalikäsitystä, lue mutkuseonpahisnimätapansen -paska, joka toki on useimmiten hauskaa. Ei vaan mitään. En tajua. Pakko siis päätyä tulokseen, että tämä on perinteinen hollywoodin toimintaelokuva, mutta ilman toimintaa. Sellaisena toki hyvinkin toimiva.


Liittymättä yhtään mihinkään, ilmaisen julkisesti ylltäyksellisen iloni. Kirpputori, Metropolis, Masters of Cinema, 2,50e. Ihan kiva.

12.8.
Digiboksi

Joo, mediasatiiri, yhteiskuntasatiiri jamitävielä. Jee jee. Ihan saatanan lapsellinen kritiikissään, liian täyteen ahdettu visuaalisesti ja noin niin muutenkin vitun ruma. Vankilajakso ylsi hetkittäin varsin mielenkiintoiseksikin, mutta muuten kyllä aikamoista muulin peräsuolta. Robert Downey jr.:n ja Tommy Lee Jonesin äärimmäisen yliampuvat roolit kyllä sentään lämmittivät.

9.8.
Digiboksi

Varmasti yksi hienoimmista kostoelokuvista koskaan. Visuaalisesti luonnollisesti upea, kun kerran Coutard kuvauksesta vastaa. Kohtuu täydellisesti rytmitetty ja kokonaisuus on toki erittäin intensiivinen. Moreau on harvinaisen kylmä roolissaan.

8.8.
DVD

Kotomaisen lätyn kuvanlaatu on aika paska. Elokuva itsessään on mestariteos, varsinkin visuaalinen sellainen.

6.8.
Digiboksi

Digiboksi

Digiboksi

Digiboksi

13.6.
Blu-ray

12.6.
Blu-ray

10.6.
Blu-ray

Digiboksi

Digiboksi

DVD

Uusintakatselu, viimeksi katseltu muistaakseni reilut viis vuotta sitten. Puolikas vähemmän.

2.5.
Blu-ray

Uusintakatselu. Ei muutoksia.

22.4.
Digiboksi

20.4.
Digiboksi

18.4.
Digiboksi

6.4.
Digiboksi

22.3.
Digiboksi