Login
Watched in '22
Sort by:
Showing 1-50 of 169
Decade:
Rating:
List Type:
1
7
0
19.12.2022
Hyvää vanhaa Shakey-tulkintaa. Kuuntelin tähän taustaksi DJ Shadown Stem / Long Stem / Transmission 2 -kappaleen ja sitä levyllä seuraavan Mutual Slumpin, toimii.
Hyvää vanhaa Shakey-tulkintaa. Kuuntelin tähän taustaksi DJ Shadown Stem / Long Stem / Transmission 2 -kappaleen ja sitä levyllä seuraavan Mutual Slumpin, toimii.
Keaster's rating:
5
5.5
7.3
16.12.2022
Ihan yleispätevä dokkari iso-B:stä. Mukaan on leikattu viehättävän paljon arkistomateriaalia ja elokuvaklippejä, eikä puhuvaa päätä ole ollenkaan liikaa. Oikeastaan ainoa enemmän häiritsevä tekijä oli dokkarin tietynlainen tyylillinen jenkkiläisyys, johon mulla on vähän krooninen krapula, ja lisäksi näissä hommissa niin yleinen dokumentin kohteen kerrassaan yliampuva apoteoosi. Toisaalta Bergmanin oikkuja ja usein viattomiin ulkopuolisiin kohdistunutta angstiblästiä, samoin kuin hänen epätasaista tunne- ja rakkauselämäänsä myös tuodaan kiitettävän paljon esille, eikä ohjaajaa suinkaan esitetä aina minään pyhimyksenä, mutta silti mukana on makuuni hieman turhan paljon "oh he was the absolutely best director in the world" "an incomprehensibly amazing genius" "master of the masters" jne. jne. -matskua. Ei sillä että olisin asiasta varsinaisesti eri mieltä, mutta tollaista settiä ei vaan jaksa kuunnella ihan loputtomiin.
Ihan yleispätevä dokkari iso-B:stä. Mukaan on leikattu viehättävän paljon arkistomateriaalia ja elokuvaklippejä, eikä puhuvaa päätä ole ollenkaan liikaa. Oikeastaan ainoa enemmän häiritsevä tekijä oli dokkarin tietynlainen tyylillinen jenkkiläisyys, johon mulla on vähän krooninen krapula, ja lisäksi näissä hommissa niin yleinen dokumentin kohteen kerrassaan yliampuva apoteoosi. Toisaalta Bergmanin oikkuja ja usein viattomiin ulkopuolisiin kohdistunutta angstiblästiä, samoin kuin hänen epätasaista tunne- ja rakkauselämäänsä myös tuodaan kiitettävän paljon esille, eikä ohjaajaa suinkaan esitetä aina minään pyhimyksenä, mutta silti mukana on makuuni hieman turhan paljon "oh he was the absolutely best director in the world" "an incomprehensibly amazing genius" "master of the masters" jne. jne. -matskua. Ei sillä että olisin asiasta varsinaisesti eri mieltä, mutta tollaista settiä ei vaan jaksa kuunnella ihan loputtomiin.
Keaster's rating:
11
8
6.9
Betty Boop's Ups and Downs (1932)
13.12.2022
Erittäin kosminen ja psykedeelinen Betty, jossa 30-luvun lama iskee niin kovaa, että koko maapallo ajautuu konkurssiin ja huutokaupataan. Setä Saturnus voittaa kilpailun, jossa jostakin kumman syystä voittaja on se joka tarjoaa Telluksestamme alimman hinnan. Ensimmäisenä uuden hankintansa parannuksena Saturnus repii planeettamme sisältä ulos valtavan magneetin, minkä seurauksena painovoima maan kamaralla heittää takaperinvoltin. Tästä sitten seuraa yhtä sun toista. Mainio.
Erittäin kosminen ja psykedeelinen Betty, jossa 30-luvun lama iskee niin kovaa, että koko maapallo ajautuu konkurssiin ja huutokaupataan. Setä Saturnus voittaa kilpailun, jossa jostakin kumman syystä voittaja on se joka tarjoaa Telluksestamme alimman hinnan. Ensimmäisenä uuden hankintansa parannuksena Saturnus repii planeettamme sisältä ulos valtavan magneetin, minkä seurauksena painovoima maan kamaralla heittää takaperinvoltin. Tästä sitten seuraa yhtä sun toista. Mainio.
Keaster's rating:
1
6
7.2
12.12.2022
2000-luvun alun tyyliin tehty minidokkari kulttuurihäirinnästä New Yorkissa ja Kanadassa. Informatiivinen kokonaisuus, jossa tyypit saavat esittää suoraan pääasiassa varsin hyvin perusteltuja pointtejaan harjoittamalleen toiminnalle. Mukana on myös hieman vastapuolen näkemystä, joskaan ei kovin suurissa määrin.
2000-luvun alun tyyliin tehty minidokkari kulttuurihäirinnästä New Yorkissa ja Kanadassa. Informatiivinen kokonaisuus, jossa tyypit saavat esittää suoraan pääasiassa varsin hyvin perusteltuja pointtejaan harjoittamalleen toiminnalle. Mukana on myös hieman vastapuolen näkemystä, joskaan ei kovin suurissa määrin.
Keaster's rating:
191
7.8
7.9
8.12.2022
Aavikon Simo on aitoa Bunuelia, tällä kertaa lyhyenä versiona, mikä on aivan hyvä, koska eipä tämä kyllä enempää pituutta olisi tarvinnutkaan. Hörhöilylle on aivan tarpeeksi tilaa kukkia eikä filmi kuitenkaan tunnu millään tavalla liian täyteen ahdetulta tai kiireiseltä. (Kristin)uskonnolliset pyörittelyt ovat jälleen pääosassa. Lopetus on viehättävä.
Aavikon Simo on aitoa Bunuelia, tällä kertaa lyhyenä versiona, mikä on aivan hyvä, koska eipä tämä kyllä enempää pituutta olisi tarvinnutkaan. Hörhöilylle on aivan tarpeeksi tilaa kukkia eikä filmi kuitenkaan tunnu millään tavalla liian täyteen ahdetulta tai kiireiseltä. (Kristin)uskonnolliset pyörittelyt ovat jälleen pääosassa. Lopetus on viehättävä.
Keaster's rating:
35
6.6
6.2
7.12.2022
Todella eksoottinen ja oopiuminhöyryinen kinkkisploitaatio, jossa Vincent Price on erinomaisessa terässä. Elokuvan tunnelma on ainutlaatuinen viipyilevässä, mutta yhtaikaisesti kiihkeässä uneliaisuudessaan.
Todella eksoottinen ja oopiuminhöyryinen kinkkisploitaatio, jossa Vincent Price on erinomaisessa terässä. Elokuvan tunnelma on ainutlaatuinen viipyilevässä, mutta yhtaikaisesti kiihkeässä uneliaisuudessaan.
Keaster's rating:
31
5.9
6.6
6.12.2022
Eka muksut riitelee, sitten ne sopivatkin riitelyn sijaan. Neljä minuuttia. Ei tämä nyt oikein koskettanut minnekään.
Eka muksut riitelee, sitten ne sopivatkin riitelyn sijaan. Neljä minuuttia. Ei tämä nyt oikein koskettanut minnekään.
Keaster's rating:
29
7.3
7.1
5.12.2022
Kovaa varhaista Dreyeriä. Elokuvassa nuori pastorinalku matkustaa syrjäkylään keskelle 1600-lukulaista Norjan metsää tulevan vaimonsa kanssa, jonka isä ei kuitenkaan suo lupaa avioliitolle, ennen kuin sällillä on duuni. Mies saa kuin saakin työpaikan, mutta ikävänä ehtona ammatille on aiemman pastorin iäkkään lesken naiminen, jolla sitäpaitsi on erittäin vahvoja noita-akkaisia viboja. Pastorin vaimo ei varsinaisesti naurattanut ainakaan tätä katsojaa ääneen, mutta on hilpeää seurattavaa, sisältää paljon hauskaa läppää kaikenlaisen nolouden tai kömpelyyden loistaessa poissaolollaan ja pitää mielenkiinnon mainiosti yllä lyhyehkön kestonsa ajan.
Kovaa varhaista Dreyeriä. Elokuvassa nuori pastorinalku matkustaa syrjäkylään keskelle 1600-lukulaista Norjan metsää tulevan vaimonsa kanssa, jonka isä ei kuitenkaan suo lupaa avioliitolle, ennen kuin sällillä on duuni. Mies saa kuin saakin työpaikan, mutta ikävänä ehtona ammatille on aiemman pastorin iäkkään lesken naiminen, jolla sitäpaitsi on erittäin vahvoja noita-akkaisia viboja. Pastorin vaimo ei varsinaisesti naurattanut ainakaan tätä katsojaa ääneen, mutta on hilpeää seurattavaa, sisältää paljon hauskaa läppää kaikenlaisen nolouden tai kömpelyyden loistaessa poissaolollaan ja pitää mielenkiinnon mainiosti yllä lyhyehkön kestonsa ajan.
Keaster's rating:
12
6.9
7.3
White Hell of Pitz Palu (1929)
4.12.2022
Nätisti ja tyylillä tehtyä elämän ja kuoleman melodraamaa. Vuoristokuvaukset ovat aivan uskomattoman nätisti kuvattuja, ohjaajat Arnold Fanck ja Georg Wilhelm Past todella ymmärtävät, kuinka käyttää maisemia hyödyksi niin, että vuoristo on kuin oma hahmonsa, alati läsnä. Olen melko varma, että olisin nauttinut tästä huomattavasti enemmän, jos olisin päässyt katsomaan elokuvan teatterissa valkokankaalta - näin tietokoneen ruudulta tuijoteltuna minusta tuntui, että jotakin jäi puuttumaan, osa kohtauksista tuntui hieman tarpeettomilta, ja tarinankerronta vaikutti paikoin hieman hidastelevalta. Ajattelen kuitenkin tosiaan, että kokemukseni olisi hyvin mahdollisesti ollut eri, jos katsomisformaatti olisi ollut enemmän tämäntyyppiselle elokuvalle soveltuva.
Nätisti ja tyylillä tehtyä elämän ja kuoleman melodraamaa. Vuoristokuvaukset ovat aivan uskomattoman nätisti kuvattuja, ohjaajat Arnold Fanck ja Georg Wilhelm Past todella ymmärtävät, kuinka käyttää maisemia hyödyksi niin, että vuoristo on kuin oma hahmonsa, alati läsnä. Olen melko varma, että olisin nauttinut tästä huomattavasti enemmän, jos olisin päässyt katsomaan elokuvan teatterissa valkokankaalta - näin tietokoneen ruudulta tuijoteltuna minusta tuntui, että jotakin jäi puuttumaan, osa kohtauksista tuntui hieman tarpeettomilta, ja tarinankerronta vaikutti paikoin hieman hidastelevalta. Ajattelen kuitenkin tosiaan, että kokemukseni olisi hyvin mahdollisesti ollut eri, jos katsomisformaatti olisi ollut enemmän tämäntyyppiselle elokuvalle soveltuva.
Keaster's rating:
20
6.9
6.9
1.12.2022
Periaatteessa neukku-virolaisessa "Hukkunud Alpinisti" hotellissa on aivan hieno, hypnoottinen, uninen, kummallinen, outo ja viehättävä tunnelma, mutta ikävä kyllä tästä ei juuri ole apua, koska elokuvan juoni näyttäytyy ainakin tälle katsojalle malliesimerkkinä outoilusta outoilun vuoksi, ja siksi huomasin lähinnä tuhisevani ja puuskuttelevani lievästi turhautuneena kohtaus toisensa jälkeen eteeni vyöryvälle randomiudelle ja ainakin näennäiselle epäloogisuudelle, vaikka lopussa lankoja punotaankin kasaan ja aiempia aukkoja paikkaillaan. Mutta ei tarpeeksi tyydyttävästi niin, aiempien puolentoista tunnin aiheuttamat lievät vitutukset olisivat poistuneet.
Periaatteessa neukku-virolaisessa "Hukkunud Alpinisti" hotellissa on aivan hieno, hypnoottinen, uninen, kummallinen, outo ja viehättävä tunnelma, mutta ikävä kyllä tästä ei juuri ole apua, koska elokuvan juoni näyttäytyy ainakin tälle katsojalle malliesimerkkinä outoilusta outoilun vuoksi, ja siksi huomasin lähinnä tuhisevani ja puuskuttelevani lievästi turhautuneena kohtaus toisensa jälkeen eteeni vyöryvälle randomiudelle ja ainakin näennäiselle epäloogisuudelle, vaikka lopussa lankoja punotaankin kasaan ja aiempia aukkoja paikkaillaan. Mutta ei tarpeeksi tyydyttävästi niin, aiempien puolentoista tunnin aiheuttamat lievät vitutukset olisivat poistuneet.
Keaster's rating:
29.11.2022
Katselin tämän kaksi ja puoli vuotta sitten tietokoneen ruudulta, kuten kaikki tuhannet elokuvapäiväkirjojeni seuraajat varmasti hyvin muistavat, ja jouduin jo silloin toteamaan, että vaikka ymmärsin kyllä Jeanne Dielmanin kauttaaltaan läpäisevän ainutlaatuisen nerouden ja siihen vahvasti tallentuneen todellisen, aidon taiteen sielun, niin tämä ei jollakin tasolla aivan välittynyt minulle pikkuruudulta huonossa asennossa tuijoteltuna, vaan olisi vaatinut elokuvateatteria, jotta elokuvan hiljainen voima olisi todella päässyt kukoistamaan. No, elokuvateatteri Orion ystävällisesti nappasi astraaliantenneillaan vain täällä ilmaistun toiveeni, ja näytti Jeannen isolta kankaalta ilman taukoja. Ja ah ja voih jumalani, di meum! Mikä elämys! Mikään elokuva ei ikinä ole tuntunut suhteessa pituuteensa näin lyhyeltä. Jo ensimmäisten kohtausten aikana mieleni valtasi syvä rauha ja tyyneys, sillä tiesin, että seuraavat kolme ja puoli tuntia saan rentoutua täydellisesti, ja seurata Jeannen elämää ilman minkään valtakunnan kiirettä yhtään mihinkään. Tekisi mieleni sanoa, että elokuva on ranskalaista (no, oikeastaan belgialaista, sanotaan nyt tasapuolisuuden nimissä vaikka frankki-)taidejumittelua, mutta se ei oikeastaan pitäisi aivan paikkaansa, koska filmi on kaikkea muuta kuin jumittelua - jokainen kohtaus ja Jeannen ele on kirurgisen tarkka, rytmitykseltään täydellinen, skarppi, harkittu, prikulleen oikein ajoitettu. Aivan fantastista, minä kumarran smaragdinvihreässä smokissani syvään ja nostan samanväristä silinterihattuani arvostuksen merkiksi. Mestariteos, ei enempää eikä vähempää. En sukella nyt sen enempää temaattiseen analyysiin, koska minua etevämmät ovat siitä jo kirjoittaneet sivukaupalla ja niitä löytää kyllä internetistä vaivatta, mutta. Aivan upea teos. Kaikkinensa.
Katselin tämän kaksi ja puoli vuotta sitten tietokoneen ruudulta, kuten kaikki tuhannet elokuvapäiväkirjojeni seuraajat varmasti hyvin muistavat, ja jouduin jo silloin toteamaan, että vaikka ymmärsin kyllä Jeanne Dielmanin kauttaaltaan läpäisevän ainutlaatuisen nerouden ja siihen vahvasti tallentuneen todellisen, aidon taiteen sielun, niin tämä ei jollakin tasolla aivan välittynyt minulle pikkuruudulta huonossa asennossa tuijoteltuna, vaan olisi vaatinut elokuvateatteria, jotta elokuvan hiljainen voima olisi todella päässyt kukoistamaan. No, elokuvateatteri Orion ystävällisesti nappasi astraaliantenneillaan vain täällä ilmaistun toiveeni, ja näytti Jeannen isolta kankaalta ilman taukoja. Ja ah ja voih jumalani, di meum! Mikä elämys! Mikään elokuva ei ikinä ole tuntunut suhteessa pituuteensa näin lyhyeltä. Jo ensimmäisten kohtausten aikana mieleni valtasi syvä rauha ja tyyneys, sillä tiesin, että seuraavat kolme ja puoli tuntia saan rentoutua täydellisesti, ja seurata Jeannen elämää ilman minkään valtakunnan kiirettä yhtään mihinkään. Tekisi mieleni sanoa, että elokuva on ranskalaista (no, oikeastaan belgialaista, sanotaan nyt tasapuolisuuden nimissä vaikka frankki-)taidejumittelua, mutta se ei oikeastaan pitäisi aivan paikkaansa, koska filmi on kaikkea muuta kuin jumittelua - jokainen kohtaus ja Jeannen ele on kirurgisen tarkka, rytmitykseltään täydellinen, skarppi, harkittu, prikulleen oikein ajoitettu. Aivan fantastista, minä kumarran smaragdinvihreässä smokissani syvään ja nostan samanväristä silinterihattuani arvostuksen merkiksi. Mestariteos, ei enempää eikä vähempää. En sukella nyt sen enempää temaattiseen analyysiin, koska minua etevämmät ovat siitä jo kirjoittaneet sivukaupalla ja niitä löytää kyllä internetistä vaivatta, mutta. Aivan upea teos. Kaikkinensa.
Keaster's rating:
Load more items (119 more in this list)
Horses.
Lisäxi:
La Sorcière de Michelet (Eric Rohmer, 1969) ***
Once in a Lifetime (Geoff Dunlop, 1984) ****
Am Fusse des Aetna (Gerhard Lamprecht, 1927) ***½
Lisäxi:
La Sorcière de Michelet (Eric Rohmer, 1969) ***
Once in a Lifetime (Geoff Dunlop, 1984) ****
Am Fusse des Aetna (Gerhard Lamprecht, 1927) ***½
RSS Feed