Watched in 2015

30/12/2015

Elokuvavuosi 2015 oli kyllä hieno. Andrew Haigh'n 45 vuotta on epäilemättä viime vuosien vakuuttavimpia draamoja. Kaksin vanhenneen Mercerin pariskunnan 45. hääpäivä lähestyy, kun aviomies saa kirjeen Sveitsistä, jossa kerrotaan hänen vanhan heilan ruumiin löytymisestä. Merkkipäivän juhlien suunnitteleminen ja parisuhde-elämäkin ottaa tästä käänteen, kun menneisyyden haamujen olemassa olo paljastuu Mercerien talossa. Narratiivin pienet koukut paljastavat ihmisistä ja ihmissuhteista paljon, eikä Ramplingin ja Courtenayn roolisuorituksia voi liikaa ylistää.

Hauskaa oli myös huomata, kuinka Ramplingin Max-rakkaasta oli vuosien varrella kehittynyt saksanpaimenkoira.

29/12/2015

27/12/2015

24/12/2015

24/12/2015

19/12/2015

17/12/2015

Olivatko jedit niin erikoisia taistelijoita? Anakinista tulee niin paha niin upealla tavalla, että päätä särkee. Onko olemassa jotain laskuria, jossa kerrotaan, kuinka monta kertaa näissä elokuvissa - ja etenkin kolmannessa episodissa - kuvataan, kun lasermiekka putoaa? Lucas iskee silmää näissä kolmessa elokuvassa kuin kakara, joka luulee oppineensa tempun.

16/12/2015

Anakin on iso mies ja Hayden Christensen karismaattinen kuin peruna. Obi-Wanilla kasvaa parta, koska aikaa on kulunut ja Jar Jar on saanut poliittisen viran. Ihmissuhteet kusee, kun tarinaa ei yksinkertaisesti osata kertoa.

15/12/2015

Toinen katselukerta uudelle trilogialle näin uuden Star Warsin alla. Käteen jäi tästä vain Jar Jar Binks ja ponnetomat taistelut, ja näistäkin haluan pestä käteni.

11/12/2015

30/11/2015

26/11/2015

24/11/2015

23/11/2015

20/11/2015

Toinen katselukerta.

19/11/2015

08/11/2015

07/11/2015

06/11/2015

05/11/2015

Spectre alkaa oikein hienosti, mutta aivan liian pian ensilaukausten jälkeen alkaa kivulias mahalasku. Pidin Skyfallista ja Skyfallin kolhiintuneesta Bondista, joka paineli käpy perseessä Skotlannin maita ja mantuja. Spectre näyttää siltä, että joku on pahoittanut mielensä epäbondmielisestä palautteesta, ja siten Spectre onkin taas uitettu Bond-kliseealtaassa. Elokuvassa kuvataan nyky-yhteiskunnan uhkia laimean lööppitasoisesti, eikä katsoja osaa ottaa MITÄÄN uhkaa tosissaan.

01/11/2015

01/11/2015

30/10/2015

28/10/2015

Kun elokuvan antisankaria haetaan Thaimaasta Suomeen, otetaan viiden minuutin otto heiluvalla kameralla, kun hän hyvästelee poikansa. Taustalla itkevät ex-vaimon siskot ja äidit, milloin kamera pyörii epätoivoisesti metsästäen kyyneleitä. Antisankarin poika ei itke, mutta onneksi tämä saa isukiltaan silitykset sentimentaalisen tiluttelun soidessa. Seuraavaksi isi kannetaan autoon, koska hänen jalkansa eivät toimi.

Övereintä elokuvassa on kuitenkin paluu Suomeen. (Spoiler much?) Kun antisankarimme roudataan Tampereen yliopistolliseen sairaalaan, häneltä kysellään kysymyksiä, kuten missä tämä asuu muiden byrokraattisten kysymysten ohella. Viimeiseksi kysytään, onko hänellä lähiomaisia. Antisankari vilkaisee vasemmalle puolelleen ja löytää ystävän. Kuva pimenee; elokuva loppuu.

Mihin elokuva oikeasti kaikessa tässä pyrkii? Ideana on simppelisti esittää egoistinen pelastusoperaatio, jonka kertomiseksi ei tekijöillä riittänyt elämänmakuinen Facebook-päivitys. Tämän elokuvan ja Docventuresin suoman ruutuajan ansiosta he ovat viimein saaneet tarvitsemansa, mutta eivät ansaitsemaansa huomiota.

Ja vittu tuota elokuvan julistettakin. Käskekää vielä kerran minun tuntea jotain, jooko?

27/10/2015

26/10/2015

25/10/2015

23/10/2015

18/10/2015

18/10/2015

16/10/2015

15/10/2015

09/10/2015

07/10/2015

04/10/2015

Elokuvassa oli kohtaus, jossa meinattiin syöttää kääpiö sioille. Se olisi ollut tavallaan lystikästä, mutta sitten tuli Tina Turner ja pilasi kaiken. Ja kohta Maxista tuli maailmanparantaja ja lasten ystävä, milloin tuhottiin kaikesta vielä uudelleen kaikki. Jotenkin minusta tuntuu, että arvosanassa on puolikkaan verran yli tai alle, mutta koska en osaa päättää, jätän sen näin.

21/09/2015

Alex Ross Perry on pelannut tiensä sydämeeni.  Catherine on nainen, joka väittää haluavansa olla yksin, mutta todellisuudessa kaipaa ystävän, jolle itkeä kaikki maailman surut. Ahdistus on käsikosketeltavissa. Queen of Earthin lumoa on myös kaunis luonnon idylli, eikä merkille voi olla panematta, kuinka kertakaikkisen upeasti elokuvassa kuvataan luontoa ja esimerkiksi veden heijastuksia. Kiitosta tästä kuuluu Sean Price Williamsille, joka on tuttu koko Perryn aikaisemmasta tuotannosta. Lähikuvissa tunteet nousevat pintaan, eikä hahmojen valheet jää paljastumatta. Hahmokemiat pelaavat täysillä yhteen, ja onhan pääosakaksikko nyt aivan eittämättä priimaluokkaa.

21/09/2015

21/09/2015

Krediittiä sille, kuinka hienosti elokuva asettuu Vincentin saappaisiin. Sodasta palannut Vincent tekee väliaikaisia hommia turvamiehenä, ja kun kamera asettuu lähelle Vincentiä, tykyttää kamera Vincentin hermojen mukaan. Hän on alati varautunut pahimpaan, jolloin jännittynyt tunnelatautuminen välittyy upeasti myös katsojalle. 

20/09/2015

Suosurmat on surullisen kömpelö. Elokuva keskittyy ehkä liikaa korruptoituneen poliittisen ilmapiirin kuvaamiseen sen sijaan, että jaksettaisiin kuvata hahmoja ja ihmissuhteita minkään vertaa. Itse suosurmien tekijää ei demonisoida lainkaan ja näin paha pääsee katsojan tuomitsemana helpolla.

20/09/2015

Victoria on kuvattu yhdellä otolla, mikä on melkoinen meriitti, kun elokuvalla on kestoa kuitenkin kolmatta tuntia. Näin elokuvassa on aivan omalaatuisen intensiivinen tunnelma, kun nuoriso ajautuu rikollisille teille. Aamu-usvainen Berliini näyttää hienolta ja draama todenmukaista.

20/09/2015

20/09/2015

20/09/2015

20/09/2015

18/09/2015

Olen taas ollut erittäin laiska katsomaan elokuvia saati kommentoimaan niitä. Rakkautta harrastukseen herätteli tilaisuus, kun parin kaverin kanssa pidimme kevyiden elokuvien illan, jolloin tahdoin antaa heille ensiapua syysmasennukseen ja orastavaan flunssapaskaan. Mikäs sen piristävämpää kuin Noé ja Vinterberg. Irreversiblelle Festenin kaltoin siis toinen katselukerta.

Kun toisella katselukerralla osasi jo odottaa täysin, mitä Irreversiblessä oikein tapahtuu, osasi elokuvaakin katsoa erilailla. Jos mitenkään on mahdollista, toisella kerralla onnistuin tykästymään elokuvan kerrontatavasta vielä ensimmäistä kertaa enemmän. Kerronnalliset yksityiskohdat hurmaavat täydellisesti, kun seuraa esimerkiksi Alexin käyttäytymistä tai pääosakolmikon roolisuorituksia ja kemioita. Irreversible heittää katsojan sellaisen tunnekavalkadin läpi, että harva on onnistunut vastaavaan. Elokuvaa kauneimmillaan.

18/09/2015

Toinen katselukerta; ei muutosta pisteytykseen.

08/09/2015

05/09/2015

02/09/2015

Pappi onanoi hanskaansa, kun luostarin uusi nunna kertoo serkkunsa lähentelystä. Lopulta pappismies myös pakottaa nunnan toteuttamaan hänen kanssaan näitä nunnan menneisyyden painajaisia. Jossain vaiheessa taidettiin uhrata pyhä neitsyys Saatanallekin. Jesus on Jesus, mutta Love Letters of a Portuguese Nun ei vielä ole sitä järkyttävintä Jesusta, mitä niin pahasti pelkään vielä kohtaavani.

31/08/2015