Navaronen Tykit suuri vaihtariprojekti vol. 1
Sort by:
Showing 45 items
Decade:
Rating:
List Type:
Add items to section
Lamourderer's five
3.
4.12.2012
Tämä ja seuraava elokuva ovat double bill. Eli katson nämä putkeen, koska herr Lamourhaaja näin pyysi.
Haluaisin kirjoittaa tästä ajatukseni jotenkin koherentisti tähän, mutta tunnen olevani kykenemätön tekemään sen, niin että tekisin elokuvalle oikeutta.
Sanottakoon nyt vain, että kyseessä on helposti yksi vaikuttavimmista kokemuksista, joita anime lajityyppinä on minulle tarjonnut ihan hetkeen. Ja vaikka olenkin sitä mieltä, että noin 98% kaikista animuista on aivan perseestä niin ne loput 2% onkin sitten usein aivan loppuun asti hiottuja timantteja, ja sellaisenaan ansaitsevat paikkansa elokuvataiteen muiden suurten teosten joukossa.
Perusideana toimii jonkun tuntemattoman maan avaruusprojekti, johon kukaan ei usko paitsi tekijänsä. Hallitus rahoittaa projektia vain joko käyttääkseen sitä sotilaallisiin tarkoituksiin tai lopettaakseen sen turhana. Tämä oli yllättävä elokuva siinäkin mielessä, että odotin jotain high end scifiä, mitä nämä usein ovat ja sainkin jotain aivan muuta. Avaruudenvalloitusteemakin toisaalta on elokuvassa vain mielestäni kehys, johon rakentuu elokuvan varsinainen pointti.
Kaunis eksistenssistoori, jossa on lopulta hyvin vähän toimintaa ja oikeastaan koko elokuvan pointti kiteytynee kahden pääosan välisiin suhteisiin ja näiden epätoivoiseen matkaan etsiä itseään ja oikeuttaa olemassaolonsa maailmassa. Toinen on jokamies, joka ei tunnu löytävän elämälleen tarkoitusta ennen kuin tapaa elämänsä naisen, joka puolestaan on pinnallisesti syvästi uskovainen kuitenkin elokuvan antaessa ymmärtää tämänkin olevan paikoin hyvin epävarma itsestään.
Molemmat henkilöt näkevät toisissaan vain näiden hyvät puolet ja pitävät toisiaan pyhimyksen kaltaisina, olematta kuitenkaan kykeneväisiä rakastamaan sanan varsinaisessa merkityksessä, koska eivät voi hyväksyä vikoja itsessään ja taas toisaalta eivät suostu näkemään niitä edes toisissaan.
Elokuva itsessään on todennäköisesti jotakuinkin komeiten animoitua piirrettyjä, jota olen nähnyt vuosikausiin ja jo siksikin hyvin nautinnollinen katselukokemus.
4.12.2012
Tämä ja seuraava elokuva ovat double bill. Eli katson nämä putkeen, koska herr Lamourhaaja näin pyysi.
Haluaisin kirjoittaa tästä ajatukseni jotenkin koherentisti tähän, mutta tunnen olevani kykenemätön tekemään sen, niin että tekisin elokuvalle oikeutta.
Sanottakoon nyt vain, että kyseessä on helposti yksi vaikuttavimmista kokemuksista, joita anime lajityyppinä on minulle tarjonnut ihan hetkeen. Ja vaikka olenkin sitä mieltä, että noin 98% kaikista animuista on aivan perseestä niin ne loput 2% onkin sitten usein aivan loppuun asti hiottuja timantteja, ja sellaisenaan ansaitsevat paikkansa elokuvataiteen muiden suurten teosten joukossa.
Perusideana toimii jonkun tuntemattoman maan avaruusprojekti, johon kukaan ei usko paitsi tekijänsä. Hallitus rahoittaa projektia vain joko käyttääkseen sitä sotilaallisiin tarkoituksiin tai lopettaakseen sen turhana. Tämä oli yllättävä elokuva siinäkin mielessä, että odotin jotain high end scifiä, mitä nämä usein ovat ja sainkin jotain aivan muuta. Avaruudenvalloitusteemakin toisaalta on elokuvassa vain mielestäni kehys, johon rakentuu elokuvan varsinainen pointti.
Kaunis eksistenssistoori, jossa on lopulta hyvin vähän toimintaa ja oikeastaan koko elokuvan pointti kiteytynee kahden pääosan välisiin suhteisiin ja näiden epätoivoiseen matkaan etsiä itseään ja oikeuttaa olemassaolonsa maailmassa. Toinen on jokamies, joka ei tunnu löytävän elämälleen tarkoitusta ennen kuin tapaa elämänsä naisen, joka puolestaan on pinnallisesti syvästi uskovainen kuitenkin elokuvan antaessa ymmärtää tämänkin olevan paikoin hyvin epävarma itsestään.
Molemmat henkilöt näkevät toisissaan vain näiden hyvät puolet ja pitävät toisiaan pyhimyksen kaltaisina, olematta kuitenkaan kykeneväisiä rakastamaan sanan varsinaisessa merkityksessä, koska eivät voi hyväksyä vikoja itsessään ja taas toisaalta eivät suostu näkemään niitä edes toisissaan.
Elokuva itsessään on todennäköisesti jotakuinkin komeiten animoitua piirrettyjä, jota olen nähnyt vuosikausiin ja jo siksikin hyvin nautinnollinen katselukokemus.
Ruisperkele's rating:
Our Century (1983)
4.
4.12.2012
Ks. edellinen.
Todella hieno teos Peleshianilta. En tiedä osaanko tästä oikein mitään hirveän syvällistä sanoa. Hieno elokuva katsottavaksi aamun pikkutunneilla, kun voi vaan uppoutua kuvavirtaan ja kuunnella hyvin aavemaista musiikkia avaruuskuvien soljuessa ruudulla. Myös varsin toimiva jatkuma tosiaan tuolle edelliselle teokselle aihepiirinsä takiakin.
Oikeastaan ainoa ongelma, jonka koin tässä oli ajoittaiset leikkaukset mm. leikkiviin lapsiin musiikin vaihtuessa täysin toiseen ääripäähän, joka tuntui joka kerran hieman töksähtävältä kun oli vaipunut liki horrokseen hidastempoisempien avaruuskohtausten aikana. Ymmärrän tavallaan tämä kontrastin tarpeellisuuden elokuvan kannalta, mutta jotenkin se ei silti itselleni ihan toiminut edukseen tämän kanssa.
Lopetus on erityisen pysäyttävä liki maailmanloppua enteilevine kuvineen, elokuvan päättyessä ja musiikin hiljentyessä kun kuuluu enää hitaasti hiipuvaa sydämen tykytystä ennen viimeistä pimeyttä...
4.12.2012
Ks. edellinen.
Todella hieno teos Peleshianilta. En tiedä osaanko tästä oikein mitään hirveän syvällistä sanoa. Hieno elokuva katsottavaksi aamun pikkutunneilla, kun voi vaan uppoutua kuvavirtaan ja kuunnella hyvin aavemaista musiikkia avaruuskuvien soljuessa ruudulla. Myös varsin toimiva jatkuma tosiaan tuolle edelliselle teokselle aihepiirinsä takiakin.
Oikeastaan ainoa ongelma, jonka koin tässä oli ajoittaiset leikkaukset mm. leikkiviin lapsiin musiikin vaihtuessa täysin toiseen ääripäähän, joka tuntui joka kerran hieman töksähtävältä kun oli vaipunut liki horrokseen hidastempoisempien avaruuskohtausten aikana. Ymmärrän tavallaan tämä kontrastin tarpeellisuuden elokuvan kannalta, mutta jotenkin se ei silti itselleni ihan toiminut edukseen tämän kanssa.
Lopetus on erityisen pysäyttävä liki maailmanloppua enteilevine kuvineen, elokuvan päättyessä ja musiikin hiljentyessä kun kuuluu enää hitaasti hiipuvaa sydämen tykytystä ennen viimeistä pimeyttä...
Ruisperkele's rating:
Carry on Spying (1964)
5.1.2013
15.
Lamourderer ja Winters kiteyttivät käymässään irc-keskustelussa tämän analyysin aika osuvasti:
"..."
15.
Lamourderer ja Winters kiteyttivät käymässään irc-keskustelussa tämän analyysin aika osuvasti:
"..."
Ruisperkele's rating:
Add items to section
Tapio's five
1.
3.12.2012
Bella bella! Pappadipuppi pepperoni vittu perse.
Siinä kiteytetysti mielikuvat elokuvasta. On täysin käsittämätöntä, että tälläinen tunnevammainen torttu on joskus voittanut palkintoja, tosin ottaen huomioon miten tunnevammaista kansaa jenkit ovat niin kai se on ihan ymmärrettävää.
Kun elokuvan loppukohtauksessa Benignin poika näkee tankin ja tämän suu loksahtaa hämmästyksestä, olin melko valmis hyppäämään parvekkeelta.
Noin muuten tämä ei kyllä sinänsä herättänyt ihan niin suurta raivoa kuitenkaan kuin olisin odottanut, sillä Benignin heiluminen kuin tuulimylly lähinnä vaan väsytti melko paljon. Muutama ihan hauska läppä elokuvassa on: Mm. kohtaus jossa Benignin työantaja, edellisen tiedusteltua tältä hänen poliittista vakaumustaan, alkaa räyhätä lapsilleen kutsuen heitä Benitoksi ja Adolphiksi tms. Naurahdin kerran.
3.12.2012
Bella bella! Pappadipuppi pepperoni vittu perse.
Siinä kiteytetysti mielikuvat elokuvasta. On täysin käsittämätöntä, että tälläinen tunnevammainen torttu on joskus voittanut palkintoja, tosin ottaen huomioon miten tunnevammaista kansaa jenkit ovat niin kai se on ihan ymmärrettävää.
Kun elokuvan loppukohtauksessa Benignin poika näkee tankin ja tämän suu loksahtaa hämmästyksestä, olin melko valmis hyppäämään parvekkeelta.
Noin muuten tämä ei kyllä sinänsä herättänyt ihan niin suurta raivoa kuitenkaan kuin olisin odottanut, sillä Benignin heiluminen kuin tuulimylly lähinnä vaan väsytti melko paljon. Muutama ihan hauska läppä elokuvassa on: Mm. kohtaus jossa Benignin työantaja, edellisen tiedusteltua tältä hänen poliittista vakaumustaan, alkaa räyhätä lapsilleen kutsuen heitä Benitoksi ja Adolphiksi tms. Naurahdin kerran.
Ruisperkele's rating:
Pekko ja poika (1994)
16.
6.1.2013
No onhan tämä nyt aikamoista paskaa, granted. Mutta sitten taas toisaalta Pekko ja poika saavuttaa hitaasti mutta varmasti edetessään sellaisen surrealistisen momentumin, että sitä on aika vaikea väheksyä. Tämä on luultavasti tehty erinäistenkin psykedeelien vaikutusten alaisena, kuunnellen loppumattomalta levyltä Joel Hallikaista kuvausten yhteydessä, ohjaajan ja kuvaajan ollessa kännissä koko ajan.
Koko homma on niin helvetin pimahtanutta alusta loppuun, että minua hämmästyttää, että tämän tekeminen ei aiheuttanut jonkinlaista repeämää aika-avaruuden kudokseen viimeistään siinä kohtaa kun elokuvassa tulee kohtaus, jossa Pekko ja Pipsa osallistuvat Tuttu Juttu Showhun Timo Koivusalon esittäessä sekä itseään, että Pekkoa...
6.1.2013
No onhan tämä nyt aikamoista paskaa, granted. Mutta sitten taas toisaalta Pekko ja poika saavuttaa hitaasti mutta varmasti edetessään sellaisen surrealistisen momentumin, että sitä on aika vaikea väheksyä. Tämä on luultavasti tehty erinäistenkin psykedeelien vaikutusten alaisena, kuunnellen loppumattomalta levyltä Joel Hallikaista kuvausten yhteydessä, ohjaajan ja kuvaajan ollessa kännissä koko ajan.
Koko homma on niin helvetin pimahtanutta alusta loppuun, että minua hämmästyttää, että tämän tekeminen ei aiheuttanut jonkinlaista repeämää aika-avaruuden kudokseen viimeistään siinä kohtaa kun elokuvassa tulee kohtaus, jossa Pekko ja Pipsa osallistuvat Tuttu Juttu Showhun Timo Koivusalon esittäessä sekä itseään, että Pekkoa...
Ruisperkele's rating:
Add items to section
Vierastalo's five
Pictures of the Old World (1972)
19.
26.4.2013
Komea dokumentti tavallisista ihmisistä, jotka ovat jo elämänsä ehtoopuolella. Näitä ei ei ole liikaa ja tarinat ovat välistä hauskoja ja taas toisaalta äärimmäisen koskettavia. Kuvaus on aiheeseensa sopien hyvin karheaa mustavalkokuvausta, jossa välistä käytetään puheen taustalla vain still-kuvia esim. elokuvan vanhuksista arkisissa askareissaan tai karusta maalaismaisemasta.
Haastatteludokumentti, jossa se pidätkö tästä vai et perustuu toki pitkälti siihen koskettavatko tarinat vai eivät. Vertaisin jollain tasolla suomalaiseen takavuosien mestariteokseen Miesten vuoro, jos kohta toki haastateltava ryhmä ja tarkoitus onkin eri.
26.4.2013
Komea dokumentti tavallisista ihmisistä, jotka ovat jo elämänsä ehtoopuolella. Näitä ei ei ole liikaa ja tarinat ovat välistä hauskoja ja taas toisaalta äärimmäisen koskettavia. Kuvaus on aiheeseensa sopien hyvin karheaa mustavalkokuvausta, jossa välistä käytetään puheen taustalla vain still-kuvia esim. elokuvan vanhuksista arkisissa askareissaan tai karusta maalaismaisemasta.
Haastatteludokumentti, jossa se pidätkö tästä vai et perustuu toki pitkälti siihen koskettavatko tarinat vai eivät. Vertaisin jollain tasolla suomalaiseen takavuosien mestariteokseen Miesten vuoro, jos kohta toki haastateltava ryhmä ja tarkoitus onkin eri.
Ruisperkele's rating:
Take Shelter (2011)
5.
4.12.2012
Yllätävänkin hieno kuvaus siitä, miten tavallinen perheenisä alkaa hitaasti mutta varmasti kietoutua omien vainohahojensa vangiksi, tajuten kuitenkin itse koko elokuvan ajan, että on mahdollisesti täysin hullu. Mutta on kuitenkin kykenemätön tekemään asialle yhtään mitään tilanteen eskaloituessa pisteeseen, jossa hänestä tulee perheelleen paljon suurempi vaara kuin ympäröivistä asioista, joita vastaan mies yrittää perhettään suojella.
Michael Shannonin roolisuoritus on onnistunut ja ymmärrän tavallaan käyttäjän Vierastalo vertauksen Nick Rayn klassikkoon Bigger Than Life. Samoja elementtejä on olemassa. Kuitenkin minun on vaikea pitää tätä teosta yhtä vahvana, johtuen yksinkertaisesti siitä, että apokalyptiset visiot, joita Shannonin hahmo kokee olisivat toimineet huomattavasti paremmin vain hahmon päänsisäisinä vainoharhoina sellaisenaan. Elokuvan lopetus oikeastaan kumoaa kaiken tämän ja piirtää hahmosta täysin erilaisen kuvan kuin koko muu elokuva antaa ymmärtä ja näin kumoaa oikeastaan koko pointin. Elokuva olisi ollut parempi ilman sitä.
4.12.2012
Yllätävänkin hieno kuvaus siitä, miten tavallinen perheenisä alkaa hitaasti mutta varmasti kietoutua omien vainohahojensa vangiksi, tajuten kuitenkin itse koko elokuvan ajan, että on mahdollisesti täysin hullu. Mutta on kuitenkin kykenemätön tekemään asialle yhtään mitään tilanteen eskaloituessa pisteeseen, jossa hänestä tulee perheelleen paljon suurempi vaara kuin ympäröivistä asioista, joita vastaan mies yrittää perhettään suojella.
Michael Shannonin roolisuoritus on onnistunut ja ymmärrän tavallaan käyttäjän Vierastalo vertauksen Nick Rayn klassikkoon Bigger Than Life. Samoja elementtejä on olemassa. Kuitenkin minun on vaikea pitää tätä teosta yhtä vahvana, johtuen yksinkertaisesti siitä, että apokalyptiset visiot, joita Shannonin hahmo kokee olisivat toimineet huomattavasti paremmin vain hahmon päänsisäisinä vainoharhoina sellaisenaan. Elokuvan lopetus oikeastaan kumoaa kaiken tämän ja piirtää hahmosta täysin erilaisen kuvan kuin koko muu elokuva antaa ymmärtä ja näin kumoaa oikeastaan koko pointin. Elokuva olisi ollut parempi ilman sitä.
Ruisperkele's rating:
Space Jam (1996)
18.
7.4.2013
Katsottu VHS:ltä suomidubbina. Eli toisin sanoen siinä ainoassa oikeassa formaatissa tälle filmille. Ei tämä nyt niin totaalista huutoraivoa ollut kuin odotin vaikka tästä nyt ei toki hyvällä tahdollakaan mitään miellyttävää katselukokemusta saa. Ei edes tuhannen humalassa.
7.4.2013
Katsottu VHS:ltä suomidubbina. Eli toisin sanoen siinä ainoassa oikeassa formaatissa tälle filmille. Ei tämä nyt niin totaalista huutoraivoa ollut kuin odotin vaikka tästä nyt ei toki hyvällä tahdollakaan mitään miellyttävää katselukokemusta saa. Ei edes tuhannen humalassa.
Ruisperkele's rating:
Add items to section
Tiiviste's five
2.
4.12.2012
Melkoinen pettymys, koska odotin hyvää 90-luvun pallikasta toimintaa mutta sainkin jotain outoa perhedraamaa, jossa Damme leikkii lastensa kanssa ja välillä kairaa ex-eukkoaan. Toimintaa tässä ei ollut juuri nimeksikään ja paha korporaatio on vähän väsynyt antagonisti noin muutenkin. 90-luvun toiminnassa pahalla pitää olla kasvot ja sen pitää olla paha vain koska käsikirjoituksessa sanotaan niin!
Minulle tosin selvisi tämän elokuvan myötä, että Dammella on iso penis. Tytär elimestä hämmentyneenä mainitsee nimittäin asiasta ruokapöydässä. Totuus tulee lasten suusta.
4.12.2012
Melkoinen pettymys, koska odotin hyvää 90-luvun pallikasta toimintaa mutta sainkin jotain outoa perhedraamaa, jossa Damme leikkii lastensa kanssa ja välillä kairaa ex-eukkoaan. Toimintaa tässä ei ollut juuri nimeksikään ja paha korporaatio on vähän väsynyt antagonisti noin muutenkin. 90-luvun toiminnassa pahalla pitää olla kasvot ja sen pitää olla paha vain koska käsikirjoituksessa sanotaan niin!
Minulle tosin selvisi tämän elokuvan myötä, että Dammella on iso penis. Tytär elimestä hämmentyneenä mainitsee nimittäin asiasta ruokapöydässä. Totuus tulee lasten suusta.
Ruisperkele's rating:
14.
5.1.2013
Tämä oli ruma ja huono. Lisäksi versio, jonka katsoin oli enkkudubattu, mikä lisäsi tämän kämäisyyttä vielä enemmän. Ymmärrän, että verisuihkuefektit ja muovailuvaharaajat yms yms kuuluvat genreen olennaisesti, mutta ongelma lienee itselläni siinä, että pidän tälläistä verellä mässäilyä pelkästään itsetarkoituksessa lapsellisena, naurettavana ja typeränä jo muutenkin. Tämä ei ollut poikkeus. Juoneltaankin tämä on vain perinteinen kostotarina, jossa ei ole oikein mitään mihin tarttua muuta kuin alituinen ihmisten pilkkominen milloin milläkin astalolla. Ainoa plussa tulee siitä, että eräällä henkilöllä tässä elokuvassa oli aseenaan poratissiliivit(?), josta tuli mielen Tetsuo.
5.1.2013
Tämä oli ruma ja huono. Lisäksi versio, jonka katsoin oli enkkudubattu, mikä lisäsi tämän kämäisyyttä vielä enemmän. Ymmärrän, että verisuihkuefektit ja muovailuvaharaajat yms yms kuuluvat genreen olennaisesti, mutta ongelma lienee itselläni siinä, että pidän tälläistä verellä mässäilyä pelkästään itsetarkoituksessa lapsellisena, naurettavana ja typeränä jo muutenkin. Tämä ei ollut poikkeus. Juoneltaankin tämä on vain perinteinen kostotarina, jossa ei ole oikein mitään mihin tarttua muuta kuin alituinen ihmisten pilkkominen milloin milläkin astalolla. Ainoa plussa tulee siitä, että eräällä henkilöllä tässä elokuvassa oli aseenaan poratissiliivit(?), josta tuli mielen Tetsuo.
Ruisperkele's rating:
Add items to section
Tumppi's five
The Big Gundown (1966)
7.
8.12.2012
Tämän elokuvan katsominen oli kokemus jo siksi, että ääniraita oli tilkkutäkki, jossa sekoittui italia ja englanti välillä jopa kesken repliikin.
Tästä huolimatta oli miellyttävää katsoa pitkästä aikaa puhdasveristä spagua ja vielä yllättävänkin hyvin toteutettua sellaista. Morriconen musiikit ovat joidenkin Leonen filmien ohella luultavasti jotakuinkin parhaat, joita olen mieheltä kuullut ja sopivat tunnelmaan erinomaisesti.
Ja vaikka tästä paistaa läpi kengännauhabudjetti jotakuinkin joka kulmasta niin kaikesta näkee, että elokuva on tehty rakkaudella ja intohimolla ja Solliman tapa kuvata henkilöhahmojaan ihmisinä vakuuttaa minua jopa enemmän kuin muutamat Leonen parhaimmistakin, koska niissä hahmot usein ovat vain jotain monumentteja menneestä lännestä, joille ei anneta tilaa kasvaa, vaan ovat pikemminkin milloin minkäkin yksittäisen pakkomielteensä orjia. Tomas Milianin esittämä meksikaani on tässä oikeasti sympaattinen hahmo kaikista vioistaan huolimatta ja on ilo seurata miten puolet pikkuhiljaa elokuvan edetessä kääntyvät ja sankarista tuleekin antisankari ja toisin päin kunnes kaikki tilit lopulta tasataan...
Kaikesta huolimatta en voi tätä täytenä mestariteoksena pitää, koska elokuvasta yrityksestä huolimatta paistaa paikoin tietty kämäisyys läpi eikä vain hyvällä tavalla. Esimerkkinä tästä mielestäni tarinallisesti melko irrallinen ja naurettavakin kohtaus karjatilallisen munankipeän naisen ranchilla. Elokuvan nähneet tietävät mistä puhun.
8.12.2012
Tämän elokuvan katsominen oli kokemus jo siksi, että ääniraita oli tilkkutäkki, jossa sekoittui italia ja englanti välillä jopa kesken repliikin.
Tästä huolimatta oli miellyttävää katsoa pitkästä aikaa puhdasveristä spagua ja vielä yllättävänkin hyvin toteutettua sellaista. Morriconen musiikit ovat joidenkin Leonen filmien ohella luultavasti jotakuinkin parhaat, joita olen mieheltä kuullut ja sopivat tunnelmaan erinomaisesti.
Ja vaikka tästä paistaa läpi kengännauhabudjetti jotakuinkin joka kulmasta niin kaikesta näkee, että elokuva on tehty rakkaudella ja intohimolla ja Solliman tapa kuvata henkilöhahmojaan ihmisinä vakuuttaa minua jopa enemmän kuin muutamat Leonen parhaimmistakin, koska niissä hahmot usein ovat vain jotain monumentteja menneestä lännestä, joille ei anneta tilaa kasvaa, vaan ovat pikemminkin milloin minkäkin yksittäisen pakkomielteensä orjia. Tomas Milianin esittämä meksikaani on tässä oikeasti sympaattinen hahmo kaikista vioistaan huolimatta ja on ilo seurata miten puolet pikkuhiljaa elokuvan edetessä kääntyvät ja sankarista tuleekin antisankari ja toisin päin kunnes kaikki tilit lopulta tasataan...
Kaikesta huolimatta en voi tätä täytenä mestariteoksena pitää, koska elokuvasta yrityksestä huolimatta paistaa paikoin tietty kämäisyys läpi eikä vain hyvällä tavalla. Esimerkkinä tästä mielestäni tarinallisesti melko irrallinen ja naurettavakin kohtaus karjatilallisen munankipeän naisen ranchilla. Elokuvan nähneet tietävät mistä puhun.
Ruisperkele's rating:
6.
5.12.2012
Halusin todella pitää tästä paljon enemmän. Ja ehkä minun on vaan todettava, että giallo ei lopulta ole se minun juttuni elokuvataiteessa. Granted, tämä on paikoin todella nätin näköinen, kuin nyt tämän lajityypin elokuvan olettaakin olevan ja värien käyttö ja tiettyjen teemojen korostaminen näiden kautta on esimerkillisesti toteutettu.
Kuitenkin itse elokuvan tarina ei oikein vakuuttanut minua ja oli oikeastaan paikoin jopa hyvin tylsä. Lisäksi koko päähenkilön vainoharhainen hidas hajoaminen tuntuu vähän liian ilmeiseltä ja ennalta-arvattavalta. Pidin kuitenkin elokuvan lopetuksesta hyvin paljon, mutta se yksin ei nyt tällä kertaa jaksa nostaa tämän arvoa silmissäni, sillä yksin lopetus ei oikein nyt jaksa tätä kantaa kuin koko elokuva ennen sitä ei taas säväyttänyt oikein suuntaan tahi toiseen.
5.12.2012
Halusin todella pitää tästä paljon enemmän. Ja ehkä minun on vaan todettava, että giallo ei lopulta ole se minun juttuni elokuvataiteessa. Granted, tämä on paikoin todella nätin näköinen, kuin nyt tämän lajityypin elokuvan olettaakin olevan ja värien käyttö ja tiettyjen teemojen korostaminen näiden kautta on esimerkillisesti toteutettu.
Kuitenkin itse elokuvan tarina ei oikein vakuuttanut minua ja oli oikeastaan paikoin jopa hyvin tylsä. Lisäksi koko päähenkilön vainoharhainen hidas hajoaminen tuntuu vähän liian ilmeiseltä ja ennalta-arvattavalta. Pidin kuitenkin elokuvan lopetuksesta hyvin paljon, mutta se yksin ei nyt tällä kertaa jaksa nostaa tämän arvoa silmissäni, sillä yksin lopetus ei oikein nyt jaksa tätä kantaa kuin koko elokuva ennen sitä ei taas säväyttänyt oikein suuntaan tahi toiseen.
Ruisperkele's rating:
Add items to section
Wendel's five
West of Zanzibar (1928)
20.
26.4.2013
Lon Chaney on taas vaihteeksi melko tyypillisessä roolissa katkerana ja rampautuneena, elämänhalunsa menettäneenä ihmisrauniona, jota ajaa enää kosto.
Elokuvassa on kyllä loistavaa stereotypiaa ihmissyöjäheimoista Afrikassa ja Lon Chaneyn nerokas kosto naurattaa hyvin paljon. Ei tätä oikein pysty vakavasti ottamaan, vaikka sitä tämä ehken yrittääkin olla ja näin ollen ei nouse aivan sinne näyttelijänsä kirkkaimpiin teoksiin tämä.
26.4.2013
Lon Chaney on taas vaihteeksi melko tyypillisessä roolissa katkerana ja rampautuneena, elämänhalunsa menettäneenä ihmisrauniona, jota ajaa enää kosto.
Elokuvassa on kyllä loistavaa stereotypiaa ihmissyöjäheimoista Afrikassa ja Lon Chaneyn nerokas kosto naurattaa hyvin paljon. Ei tätä oikein pysty vakavasti ottamaan, vaikka sitä tämä ehken yrittääkin olla ja näin ollen ei nouse aivan sinne näyttelijänsä kirkkaimpiin teoksiin tämä.
Ruisperkele's rating:
This Man Must Die (1969)
13.
30.12.2012
Keskinkertaista maalaiskomediaa kaikkien aikojen keskinkertaisimmalta kaanon-ohjaajalta.
Olihan tässä toki hetkensä, mutta vaikea minun on ymmärtää mikä saa ihmiset kutsumaan Claude Chabrolia Ranskan Hitchcockiksi, sillä tämä oli jo teknisestikin aivan helvetin keskinkertainen tekele, mitä taas puolestaan Hitchin edes heikoimmat eivät koskaan ole.
30.12.2012
Keskinkertaista maalaiskomediaa kaikkien aikojen keskinkertaisimmalta kaanon-ohjaajalta.
Olihan tässä toki hetkensä, mutta vaikea minun on ymmärtää mikä saa ihmiset kutsumaan Claude Chabrolia Ranskan Hitchcockiksi, sillä tämä oli jo teknisestikin aivan helvetin keskinkertainen tekele, mitä taas puolestaan Hitchin edes heikoimmat eivät koskaan ole.
Ruisperkele's rating:
Add items to section
Harmonica's five
Add items to section
Bob_loblaw's five
10.
20.12.2012
Ohjaajaksi on merkitty Elaine May, mutta muuten tämä on kyllä aivan täysin Cassavetesin showta. Ja tästä lieneekin joskus sanottu, että paras Cassavetes filmi, jota mies itse ei ohjannut.
Tyylillisesti hyvin lähellä sitä, mitä kyseisen herran teoksissa on totuttu näkemään. Eli tiukasti ihon alle tunkevaa puhe-elokuvaa ja kuvauksensa puolesta erittäin minimalistista ja äärimmäisiin lähikuviin ja henkilöiden eleisiin ja olemiseen keskittyvää, jossa pääosassa on elokuvan kahden päähenkilön ongelmat niin perheessä, ystävyydessä kuin heidän omassa persoonassaankin. Vaivaannuttava hyvällä tavalla, kuten Cassavetesin tyyliin kuuluu. Rikoselokuva, jossa itse rikoksella on hyvin pieni osa. Suurempi rikos on petos itseään ja ystävyyttä kohtaan, jonka kanssa Falkin hahmo taistelee ja taas toisaalta oikeutetusti, koska kyseinen ystävä on aivan totaalinen opportunisti ja itserakas mulkku.
Nerokas pieni mestariteos, jota on helppo suositella kaikille, kutka pitävät Cassavetesin tyylistä. Elaine Maysta ohjaajana on mahdoton sanoa enää itseni mitään, vaikka olen nähnytkin nyt sen 66% tuotannosta. Sillä aika erilaisia eläimiä ovat tämä ja Ishtar...
20.12.2012
Ohjaajaksi on merkitty Elaine May, mutta muuten tämä on kyllä aivan täysin Cassavetesin showta. Ja tästä lieneekin joskus sanottu, että paras Cassavetes filmi, jota mies itse ei ohjannut.
Tyylillisesti hyvin lähellä sitä, mitä kyseisen herran teoksissa on totuttu näkemään. Eli tiukasti ihon alle tunkevaa puhe-elokuvaa ja kuvauksensa puolesta erittäin minimalistista ja äärimmäisiin lähikuviin ja henkilöiden eleisiin ja olemiseen keskittyvää, jossa pääosassa on elokuvan kahden päähenkilön ongelmat niin perheessä, ystävyydessä kuin heidän omassa persoonassaankin. Vaivaannuttava hyvällä tavalla, kuten Cassavetesin tyyliin kuuluu. Rikoselokuva, jossa itse rikoksella on hyvin pieni osa. Suurempi rikos on petos itseään ja ystävyyttä kohtaan, jonka kanssa Falkin hahmo taistelee ja taas toisaalta oikeutetusti, koska kyseinen ystävä on aivan totaalinen opportunisti ja itserakas mulkku.
Nerokas pieni mestariteos, jota on helppo suositella kaikille, kutka pitävät Cassavetesin tyylistä. Elaine Maysta ohjaajana on mahdoton sanoa enää itseni mitään, vaikka olen nähnytkin nyt sen 66% tuotannosta. Sillä aika erilaisia eläimiä ovat tämä ja Ishtar...
Ruisperkele's rating:
9.
9.12.2012
Keskimääräistä parempaa vanhan liiton scifiä. Johtuen ehkä siitä, että oikeastaan koko elokuvan idea perustuu siihen, että lauma (hulluja) tiedemiehiä laitetaan bunkkeriin leikkimään kalleilla leluilla ja tekemään epäinhimillisiä eläinkokeita avaruudesta tulleella tappajapöpöllä.
Erikoistehosteet ovat aikalaisekseen aivan omaa luokkaansa, vaikka toki nykypäivänä paikoin vanhentuneet, joskin arvokkaasti. Musiikit yhdistettynä sairaalan kliinisiin lavasteratkaisuihin tekevät tästä paikoin hyvin ahdistavan tunnelmaltaan ja etenkin elokuvan loppu jättää kyllä kylmät väreet pitkäksi aikaa.
All in all, oikeinkin miellyttävä tapaus siis.
9.12.2012
Keskimääräistä parempaa vanhan liiton scifiä. Johtuen ehkä siitä, että oikeastaan koko elokuvan idea perustuu siihen, että lauma (hulluja) tiedemiehiä laitetaan bunkkeriin leikkimään kalleilla leluilla ja tekemään epäinhimillisiä eläinkokeita avaruudesta tulleella tappajapöpöllä.
Erikoistehosteet ovat aikalaisekseen aivan omaa luokkaansa, vaikka toki nykypäivänä paikoin vanhentuneet, joskin arvokkaasti. Musiikit yhdistettynä sairaalan kliinisiin lavasteratkaisuihin tekevät tästä paikoin hyvin ahdistavan tunnelmaltaan ja etenkin elokuvan loppu jättää kyllä kylmät väreet pitkäksi aikaa.
All in all, oikeinkin miellyttävä tapaus siis.
Ruisperkele's rating:
12.
30.12.2012
Elokuvan päähenkilöinä toimii täysin kyltymätön Gwendoline, tämän hieman tyttöihin menevä palvelijatar ja aivan totaalisen sovinistinen sankari, jonka päällimmäinen motiivi on raha ja naiset. Henkilöt kohtaavat toisensa ja lähtevät asumattomille seuduille metsästämään maailman harvinaisinta perhosta... Siinä samalla rakastuen. Ihanaa.
Tästä ei oikeastaan voi edes kirjoittaa mitään yhtenäistä, joten en edes yritä vaan listaan muutamia hienoimpia hetkiä:
- Päähenkilön entree on yksi elokuvahistorian hienoimmista. MIES ryntää sisään kiinalaisten ihmiskauppiaiden toimistoon kuin Jumalan tuuli aivan järkyttävä paskansyöntivirne naamallaan. Tästä seuraa paljon joukkohuutoa ja tappelua ja virnuilua ja one-linereita.
- MIES (viittaan henkilöön tästä eteenpäin kapitaaleilla, koska se kuvastaa kyseistä ihmistä parhaiten.) heittää Gwendolinen ja tämän palvelijattaren veneestään krokotiileja kuhisevaan mereen. Kahdesti.
- MIES pistää Gwendolinen puhdistamaan macheteaan kun tämä himokkaasti tulee kysymään, että voisiko palvella MIESTÄ jotenkin.
- MIES on huolissaan siitä, että Gwendoline kuolee ihmissyöjäheimon kynsissä neitsyeenä ja on valmis auttamaan asiassa.
- Yik Yak -maan (aivan oikein) amatsoonit ovat kaikki yläosattomissa. KOKO AJAN.
- Yik Yak -maassa MIES joutuu pukeutumaan nahkastringeihin ja ajamaan partansa naamioitumistarkoituksessa.
- Amatsoonien temppeli on täynnä tuomionpäivän koneita, joilla ei tunnu olevan mitään tekemistä minkään kanssa. Paitsi että niissä pyörii alastomia naisia, eri asennoissa.
- Amatsoonien kuningatar (aivan järkyttävä harppu, josta tulee mieleen Forbidden Zone) järjestää koetuksia alaisilleen. Palkintoa on pano MIEHEN kanssa.
- MIES pelaa puukkopeliä rahasta jossain jumalan hylkäämässä kohussa kourien samalla huoran tissiä.
- MIES käskee naisseuralaisiaan riisumaan kaikki vaatteensa välittömästi kun alkaa satamaan vettä. Syynä on, että on parempi olla alasti kuin kuolla janoon.
Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Arvostukseni käyttäjä Nimimerkillistä kohtaan nousi taas aivan uusiin tasoihin kun huomasin, että mies on antanut tälle ****1/2
30.12.2012
Elokuvan päähenkilöinä toimii täysin kyltymätön Gwendoline, tämän hieman tyttöihin menevä palvelijatar ja aivan totaalisen sovinistinen sankari, jonka päällimmäinen motiivi on raha ja naiset. Henkilöt kohtaavat toisensa ja lähtevät asumattomille seuduille metsästämään maailman harvinaisinta perhosta... Siinä samalla rakastuen. Ihanaa.
Tästä ei oikeastaan voi edes kirjoittaa mitään yhtenäistä, joten en edes yritä vaan listaan muutamia hienoimpia hetkiä:
- Päähenkilön entree on yksi elokuvahistorian hienoimmista. MIES ryntää sisään kiinalaisten ihmiskauppiaiden toimistoon kuin Jumalan tuuli aivan järkyttävä paskansyöntivirne naamallaan. Tästä seuraa paljon joukkohuutoa ja tappelua ja virnuilua ja one-linereita.
- MIES (viittaan henkilöön tästä eteenpäin kapitaaleilla, koska se kuvastaa kyseistä ihmistä parhaiten.) heittää Gwendolinen ja tämän palvelijattaren veneestään krokotiileja kuhisevaan mereen. Kahdesti.
- MIES pistää Gwendolinen puhdistamaan macheteaan kun tämä himokkaasti tulee kysymään, että voisiko palvella MIESTÄ jotenkin.
- MIES on huolissaan siitä, että Gwendoline kuolee ihmissyöjäheimon kynsissä neitsyeenä ja on valmis auttamaan asiassa.
- Yik Yak -maan (aivan oikein) amatsoonit ovat kaikki yläosattomissa. KOKO AJAN.
- Yik Yak -maassa MIES joutuu pukeutumaan nahkastringeihin ja ajamaan partansa naamioitumistarkoituksessa.
- Amatsoonien temppeli on täynnä tuomionpäivän koneita, joilla ei tunnu olevan mitään tekemistä minkään kanssa. Paitsi että niissä pyörii alastomia naisia, eri asennoissa.
- Amatsoonien kuningatar (aivan järkyttävä harppu, josta tulee mieleen Forbidden Zone) järjestää koetuksia alaisilleen. Palkintoa on pano MIEHEN kanssa.
- MIES pelaa puukkopeliä rahasta jossain jumalan hylkäämässä kohussa kourien samalla huoran tissiä.
- MIES käskee naisseuralaisiaan riisumaan kaikki vaatteensa välittömästi kun alkaa satamaan vettä. Syynä on, että on parempi olla alasti kuin kuolla janoon.
Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Arvostukseni käyttäjä Nimimerkillistä kohtaan nousi taas aivan uusiin tasoihin kun huomasin, että mies on antanut tälle ****1/2
Ruisperkele's rating:
Add items to section
Juize's five
Iron Warrior (1987)
11.
24.12.2012
Aivan totaalisen kädelleen tehtyä barbaarihassuttelua, jossa O'keefe näyttää koko elokuvan ajan totaaliselta pallinaamalta. Ja kaikki tämä vain hyvällä tapaa. Elokuvassa ei tehdä muuta kuin juostaan karkuun vuoroin noitaa ja vuoroin tämän kätyreitä ja aina silloin tällöin (lue noin 20 kertaa elokuvan aikana) jostain perseestä ilmestyy myös Iron Warrior kiusaamaan urheita sankareitamme.
Missään ei ole mitään logiikkaa, saatikka järkeä ja tuntuu, että käsikirjoituksen olisi tehnyt kiinalainen apina kännissä, josta se on käännetty ensin italiaksi ja sitten englanniksi, esperanton kautta. Elokuva kestaa noin 1h20min, josta ainakin 45 minuuttia valehtelematta on hidastuksia... Koska kaiken pitää olla eeppistä ja sankarillista. Miniatyyrisaaren uppoaminen, vihollisten keihästäminen ratsailta ja Iron Warriorin JOKAINEN ilmestyminen ovat kohtauksia, joiden aikana nauroin niin kovaa, että luulin kuolevani hapen puutteeseen.
24.12.2012
Aivan totaalisen kädelleen tehtyä barbaarihassuttelua, jossa O'keefe näyttää koko elokuvan ajan totaaliselta pallinaamalta. Ja kaikki tämä vain hyvällä tapaa. Elokuvassa ei tehdä muuta kuin juostaan karkuun vuoroin noitaa ja vuoroin tämän kätyreitä ja aina silloin tällöin (lue noin 20 kertaa elokuvan aikana) jostain perseestä ilmestyy myös Iron Warrior kiusaamaan urheita sankareitamme.
Missään ei ole mitään logiikkaa, saatikka järkeä ja tuntuu, että käsikirjoituksen olisi tehnyt kiinalainen apina kännissä, josta se on käännetty ensin italiaksi ja sitten englanniksi, esperanton kautta. Elokuva kestaa noin 1h20min, josta ainakin 45 minuuttia valehtelematta on hidastuksia... Koska kaiken pitää olla eeppistä ja sankarillista. Miniatyyrisaaren uppoaminen, vihollisten keihästäminen ratsailta ja Iron Warriorin JOKAINEN ilmestyminen ovat kohtauksia, joiden aikana nauroin niin kovaa, että luulin kuolevani hapen puutteeseen.
Ruisperkele's rating:
Participants:
Ruisperkele
Lamourderer
Vierastalo
Tapio
Tiiviste
Tumppi
Wendel
Harmonica
Bob_loblaw
Juize
The idea is that each one of us chooses 5 films to each other participant and they are obligated to watch em. The gentlemen's rules do apply, so the whole 5 films cannot be utter shit.
Films I gave to others:
For Tapio:
1) Point Blank (Boorman, 1967)
2) Hanzo the Razor: Sword of Justice (Misumi, 1972)
3) Life During Wartime (Solondz, 2009)
4) Lentävä kalakukko (Salminen, 1953)
5) Grand Prix (Frankenheimer, 1966)
For Lamourderer:
1) City Girl (Murnau, 1930)
2) Jet Pilot (von Sternberg, 1957)
3) Punishment Park (Watkins, 1971)
4) Gandahar (Laloux, 1988)
5) Small Back Room (Powell, Pressburger; 1949)
For Tiiviste:
1) Rio Bravo (Hawks, 1959)
2) Freaks (Browning, 1932)
3) Spetters (Verhoeven, 1980)
4) Lone Wolf McQuade (Carver, 1983)
5) Targets (Bogdanovich, 1968)
For VierasTalo:
1) L'age d'Or (Buñuel, 1930)
2) Double Life of Veronique (Kieslowski, 1991)
3) Boss Nigger (Arnold, 1975)
4) Fractured Follies (Wang, 1988)
5) Water Margin (Chang, 1972)
For Tumppi:
1) Arvottomat (Kaurismäki, 1982)
2) Naked Kiss (Fuller, 1964)
3) The Killer Elite (Peckinpah, 1975)
4) Le Trou (Becker, 1960)
5) Dont Look Back (Pennebaker, 1967)
For Wendel:
1) Trafic (Tati, 1971)
2) Chimes at Midnight (Welles, 1965)
3) Soldier Boyz (Morneau, 1995)
4) Mikael (Dreyer, 1924)
5) Lifeboat (Hitchcock, 1944)
For Harmonica:
1) The Big Red One (Fuller, 1980)
2) Mississippi Burning (Parker, 1988)
3) Madadayo (Kurosawa, 1993)
4) Princess Mononoke (Miyazaki, 1997)
5) Pähkähullu Suomi (Virtanen, 1967)
For Bob_loblaw:
1) The Indian Runner (Penn, 1991)
2) Miesten vuoro (Hotakainen, Berghäll; 2010)
3) Clash by Night (Lang, 1952)
4) Night Moves (Penn, 1975)
5) Ivan Vasilievich: Back to the Future (Gaidai, 1973)
For Juize:
1) Wagon Master (Ford, 1950)
2) Turin Horse (Tarr, 2011)
3) Ben-Hur (Wyler, 1959)
4) Hardcore (Schrader, 1979)
5) Kulman pojat (Airaksinen, 2012)
So here goes. This list has the films that are given to me by the nine (and this is the final number... finally) other participants to watch. I might write something about em after this is over.
Any comments on films itself will be written in finnish.
Ruisperkele
Lamourderer
Vierastalo
Tapio
Tiiviste
Tumppi
Wendel
Harmonica
Bob_loblaw
Juize
The idea is that each one of us chooses 5 films to each other participant and they are obligated to watch em. The gentlemen's rules do apply, so the whole 5 films cannot be utter shit.
Films I gave to others:
For Tapio:
1) Point Blank (Boorman, 1967)
2) Hanzo the Razor: Sword of Justice (Misumi, 1972)
3) Life During Wartime (Solondz, 2009)
4) Lentävä kalakukko (Salminen, 1953)
5) Grand Prix (Frankenheimer, 1966)
For Lamourderer:
1) City Girl (Murnau, 1930)
2) Jet Pilot (von Sternberg, 1957)
3) Punishment Park (Watkins, 1971)
4) Gandahar (Laloux, 1988)
5) Small Back Room (Powell, Pressburger; 1949)
For Tiiviste:
1) Rio Bravo (Hawks, 1959)
2) Freaks (Browning, 1932)
3) Spetters (Verhoeven, 1980)
4) Lone Wolf McQuade (Carver, 1983)
5) Targets (Bogdanovich, 1968)
For VierasTalo:
1) L'age d'Or (Buñuel, 1930)
2) Double Life of Veronique (Kieslowski, 1991)
3) Boss Nigger (Arnold, 1975)
4) Fractured Follies (Wang, 1988)
5) Water Margin (Chang, 1972)
For Tumppi:
1) Arvottomat (Kaurismäki, 1982)
2) Naked Kiss (Fuller, 1964)
3) The Killer Elite (Peckinpah, 1975)
4) Le Trou (Becker, 1960)
5) Dont Look Back (Pennebaker, 1967)
For Wendel:
1) Trafic (Tati, 1971)
2) Chimes at Midnight (Welles, 1965)
3) Soldier Boyz (Morneau, 1995)
4) Mikael (Dreyer, 1924)
5) Lifeboat (Hitchcock, 1944)
For Harmonica:
1) The Big Red One (Fuller, 1980)
2) Mississippi Burning (Parker, 1988)
3) Madadayo (Kurosawa, 1993)
4) Princess Mononoke (Miyazaki, 1997)
5) Pähkähullu Suomi (Virtanen, 1967)
For Bob_loblaw:
1) The Indian Runner (Penn, 1991)
2) Miesten vuoro (Hotakainen, Berghäll; 2010)
3) Clash by Night (Lang, 1952)
4) Night Moves (Penn, 1975)
5) Ivan Vasilievich: Back to the Future (Gaidai, 1973)
For Juize:
1) Wagon Master (Ford, 1950)
2) Turin Horse (Tarr, 2011)
3) Ben-Hur (Wyler, 1959)
4) Hardcore (Schrader, 1979)
5) Kulman pojat (Airaksinen, 2012)
So here goes. This list has the films that are given to me by the nine (and this is the final number... finally) other participants to watch. I might write something about em after this is over.
Any comments on films itself will be written in finnish.
Added to
22 votes
To Watch II - Film Lists
(152 lists)list by PulpRoman
Published 5 years, 8 months ago
2 comments
People who voted for this also voted for
Filmic Fatal Six-Way
2012
Top 50 of 1980s
Watched in '13
My Video Game Diary
2013
Yhden Tähden Foorumi 70's list
Katsotut(Watched In) 2015
The Essential Works of Spede Pasanen
Movies watched in 2022
Watched in 2013
Watched in 2020
Watched in 2013
Films Watched In 2013
Movie Diary - 2013
Darkness in light - Top 20 film noir
Anno Cinema 2013
Christmas holidays Film Project
Kasari
Kuuskyt
Five Star Movies
50 from 50s