Login
Katsotut(Watched In) 2015
Sort by:
Showing 1-50 of 268
Decade:
Rating:
List Type:
Add items to section
Joulukuu
Add items to section
Marraskuu
138
7
7
26.11.
Ulrich Seidlin musta huumori ja inhorealistinen ote elokuviin jaksaa aina naurattaa. Itävaltalaista valkoroskaa ja hikoilevia paskamahoja nähdään taas riittämiin ja muutenkin meno on jälleen kerran hyvin lihallista ja päällekäyvää.
Ulrich Seidlin musta huumori ja inhorealistinen ote elokuviin jaksaa aina naurattaa. Itävaltalaista valkoroskaa ja hikoilevia paskamahoja nähdään taas riittämiin ja muutenkin meno on jälleen kerran hyvin lihallista ja päällekäyvää.
Frank's rating:
Add items to section
Lokakuu
101
6.7
6.6
Loulou (1980)
18.10.
Vaikka elokuvan nimi "Loulou" viestiikin näkökulman pysyvän tiukasti kiinni Depardieun samannimisessä hahmossa on tämän taistelupari Isabelle Huppertin esittämä Nelly teoksen kerronnan kannalta huomattavasti keskeisemmässä roolissa -mikä on sinällään jokseenkin erikoinen lähtökohta. Hyvin erilaisista olosuhteista, mutta siltikin kovin samankaltaisessa elämäntilanteessa eksyneenä kulmilla liikuskeleva ja erilaisia viinaksia kurkkuunsa kippaileva kaksikko toisensa kohdatessaan rupeavat nautiskelemaan elämästään päivä kerrallaan kuin keski-ikäiset suomalaiset konsanaan baaritiskillä notkuen ja krapulaisina vällyjen välissä kikatellen.
Huppertin hahmo tekee elämässään suuren harppauksen hypätessään materialistisesta parisuhteesta nahkatakkisen tyhjätaskun kelkkaan, joka myöskin tärkeimpänä käännekohtana vaikuttaa Pialatin teoksen ydinteemaan käydä läpi samassa niin luokkaeroja, oman järjen vastaista toimintaa, kuin myös uuden täysin erilaisen mahdollisuuden mukaan täysillä heittäytymistä. Jännä on myöskin huomata miten hienosti Pialat kaappaa erilaisia nimeämättömiä tunnetiloja parisuhdejärjestelmän yhteyteen, joista suurinosa on melkeinpä suoraan luettavissa Huppertin hahmon kasvoista, kun arkinen turtumus ja väistämättömät ajatukset tulevaisuutta koskien juolahtavat hauskanpidon keskeltä mieleen. Erilaisten elämäntapojen vertaukset, olosuhteet ja perhetaustat. Kuinka pitkään kädestä suuhun elämistä ja haulikkojen paukkumista onkaan lopulta valmis kestämään, onko entiseen enään paluuta, vai tuleeko Louloun hahmossa tapahtumaan vielä niinsanottu muutos, aikuistuminen.
Lisäksi teos on myös hyvin seksualinen, mutta poikkeavasti lähinnä vain näyttääkseen sen miten suuri vaikutus voimallisesti yhteisellä hauskanpidolla peitonalla ja molemminpuolisella seksuaalisella tyytyväisyydellä onkaan lopullisia valintoja tehdessä.
Vaikka elokuvan nimi "Loulou" viestiikin näkökulman pysyvän tiukasti kiinni Depardieun samannimisessä hahmossa on tämän taistelupari Isabelle Huppertin esittämä Nelly teoksen kerronnan kannalta huomattavasti keskeisemmässä roolissa -mikä on sinällään jokseenkin erikoinen lähtökohta. Hyvin erilaisista olosuhteista, mutta siltikin kovin samankaltaisessa elämäntilanteessa eksyneenä kulmilla liikuskeleva ja erilaisia viinaksia kurkkuunsa kippaileva kaksikko toisensa kohdatessaan rupeavat nautiskelemaan elämästään päivä kerrallaan kuin keski-ikäiset suomalaiset konsanaan baaritiskillä notkuen ja krapulaisina vällyjen välissä kikatellen.
Huppertin hahmo tekee elämässään suuren harppauksen hypätessään materialistisesta parisuhteesta nahkatakkisen tyhjätaskun kelkkaan, joka myöskin tärkeimpänä käännekohtana vaikuttaa Pialatin teoksen ydinteemaan käydä läpi samassa niin luokkaeroja, oman järjen vastaista toimintaa, kuin myös uuden täysin erilaisen mahdollisuuden mukaan täysillä heittäytymistä. Jännä on myöskin huomata miten hienosti Pialat kaappaa erilaisia nimeämättömiä tunnetiloja parisuhdejärjestelmän yhteyteen, joista suurinosa on melkeinpä suoraan luettavissa Huppertin hahmon kasvoista, kun arkinen turtumus ja väistämättömät ajatukset tulevaisuutta koskien juolahtavat hauskanpidon keskeltä mieleen. Erilaisten elämäntapojen vertaukset, olosuhteet ja perhetaustat. Kuinka pitkään kädestä suuhun elämistä ja haulikkojen paukkumista onkaan lopulta valmis kestämään, onko entiseen enään paluuta, vai tuleeko Louloun hahmossa tapahtumaan vielä niinsanottu muutos, aikuistuminen.
Lisäksi teos on myös hyvin seksualinen, mutta poikkeavasti lähinnä vain näyttääkseen sen miten suuri vaikutus voimallisesti yhteisellä hauskanpidolla peitonalla ja molemminpuolisella seksuaalisella tyytyväisyydellä onkaan lopullisia valintoja tehdessä.
Frank's rating:
Add items to section
Syyskuu
81
7
6.8
Under the Sun of Satan (1987)
29.9.
Tuon ajan uskonnollisuuteen viitaten "Under the Sun of Satan" on Pialatin elokuvalle mitä nerokkaimmin keksitty nimi, vaikka se voisi yhtä hyvin olla "Toivoton Maailma" tai joku muu vastaavasti hyvin skeptinen peilaus nyky-yhteiskuntaa kohtaan sillä kyseessä saattaa olla jopa kaikkien aikojen synkin katsomani elokuva toivon ja elämänhalun menettämisestä.
Under the Sun of Satan on vasta ensimmäinen näkemäni elokuva Maurice Pialatilta, mutta jo tämän perusteella Pialatin ohjaustyön teknisyydessä oli havaittavissa hyvinkin paljon samaa kuin jonkun verran tuoreemmalla ranskalaisohjaajalla Bruno Dumontilla, sillä niin hänen elokuvien, kuten tämänkin teoksen äänimaailmat kaikkine huminoineen ja hengitysten tuhinoineen vie suoraan henkilöhahmojen ihonalle ja täten tekee näistä vielä tuplasti intensiivisempää katseltavaa, vaikkakin Dumontille ominainen äänimailman intiimiys joitain seksualisia tai väkivaltaisia kohtauksia kuvatessa tuntuu venyvän rujoudessaan jopa kestämättömäksi katsojan kallon vasaroinniksi.
Itseinhon ja martyrismin ruoska laulaa läpi elokuvan ja kun lopulta Depardieu kohtaa itse Saatanan, on kohtaus sen verran mielenkiintoinen, että se antaa syyn palata aiheeseen vielä pidemmän ajan jälkeenkin.
Tuon ajan uskonnollisuuteen viitaten "Under the Sun of Satan" on Pialatin elokuvalle mitä nerokkaimmin keksitty nimi, vaikka se voisi yhtä hyvin olla "Toivoton Maailma" tai joku muu vastaavasti hyvin skeptinen peilaus nyky-yhteiskuntaa kohtaan sillä kyseessä saattaa olla jopa kaikkien aikojen synkin katsomani elokuva toivon ja elämänhalun menettämisestä.
Under the Sun of Satan on vasta ensimmäinen näkemäni elokuva Maurice Pialatilta, mutta jo tämän perusteella Pialatin ohjaustyön teknisyydessä oli havaittavissa hyvinkin paljon samaa kuin jonkun verran tuoreemmalla ranskalaisohjaajalla Bruno Dumontilla, sillä niin hänen elokuvien, kuten tämänkin teoksen äänimaailmat kaikkine huminoineen ja hengitysten tuhinoineen vie suoraan henkilöhahmojen ihonalle ja täten tekee näistä vielä tuplasti intensiivisempää katseltavaa, vaikkakin Dumontille ominainen äänimailman intiimiys joitain seksualisia tai väkivaltaisia kohtauksia kuvatessa tuntuu venyvän rujoudessaan jopa kestämättömäksi katsojan kallon vasaroinniksi.
Itseinhon ja martyrismin ruoska laulaa läpi elokuvan ja kun lopulta Depardieu kohtaa itse Saatanan, on kohtaus sen verran mielenkiintoinen, että se antaa syyn palata aiheeseen vielä pidemmän ajan jälkeenkin.
Frank's rating:
206
7.4
7.4
Journey to Italy (1954) (2003)
18.9.
Hyvin intiimi ja tunnistettavan arkinen parisuhde-elokuva Rossellinilta, joka tuo mieleeni Antonionilta tyylillisesti hyvin samankaltaisen teoksen "Yön" sillä jo heti alussa tehdään selväksi se ettei elokuvan aviopari ole tyytyväinen avioliittoonsa.
Rossellinin tapa lähestyä elokuvaansa jo alku metreillä on luoda parisuhteen väliin mahdollisimman paljon etäisyyttä, puhumattomia tunteita ja hyvin vaietettua ärtyneisyyttä, joita päästään tarinan edetessä purkamaan katsojalle tasavertaisesti kummankin näkökulmasta pariskunnan hapuillessa omia polkujaan pitkin Napolia, vaikka Rossellini onkin päättänyt tällä kertaa naisen olevan osapuolista se, joka käy läpi huomattavasti enemmän tunteiden vuoristorataa ja koittaa löytää ratkaisuja ahdistusten ja pelkojen takaa, joita yleisestikin parisuhteen sisällä saattaa ruveta ilmenemään, kun taas mies tuntuu loogisesti harkitsevan enemmänkin tyypillistä "vaihtamalla paranee" -metodia. Tosiasiassa kummankaan kasvoilta ei heijastu muuta kuin liian pitkälle venytetyn etäisyydenoton luoma tyhjyys ja hyvin hiljainen kaipuu johonkin taaksensa jätettyyn tunnetilaan, ettei sitä lopulta pysty enään peittelemään.
Tarina kiertää alusta loppuun hyvin samankaltaista kehää ja sen lopetus on kaikessa jännityksen ja ahdistuneisuuden vapauttavassa avoimuudessaan oikein miellyttävä positiivisuus sillä se ei myöskään sorru väkisin väännetysti onnellisiin ratkaisuihin.
Frank's rating:
1295
6.7
6.8
IT (1990)
5.9.
En ole koskaan lukenut yhden yhtäkään Stephen Kingin kirjaa, vaikka se voisi olla nykypäivänä vaihtoehtoisesti paljon viisaampi ratkaisu, kun näiden elokuvasovitusten katseleminen. "It" ei tosin ole edes sieltä huonoimmasta päästä, mutta on siltikin vain hyvin lapsenmieliselle tasolle vietyä ja halpamaista pelottelua pursuava seikkailu-jännäri, jonka tematiikka on jotain "Painajainen elm streetillä" -elokuvan ja "Stand by me" -kasvutarinan väliltä. Elokuvassa seurataan nuorta luuserijoukkiota, joka alkaa saamaan ankaraa painetta Vesa-Matti Loirin esittämältä Nasse-sedältä, jonka keskeisenä funktionaan on yrittää saada lapset uskomaan mielikuvitustensa tuotoksiin, mikä on kyllä toisaalta mitä loistavin konsepti klovni fobian laukaisemiseen ja tätä myöten traumojen maksimoimiseen, eli ikimuistoiseen kauhukokemukseen. Tavallaan on jopa hiukan sääli, että näinkin positiivinen Stephen King ylläri on jäänyt pienenä katsomatta lukuisten muiden paljon huonompien sellaisten välistä, joten näyttäkääpä tämä ajoissa skideillenne ennen kuin ne kasvavat tällaisiksi vittumaisen mielikuvituksettomiksi ja väsyneiksi aikuisiksi.
En ole koskaan lukenut yhden yhtäkään Stephen Kingin kirjaa, vaikka se voisi olla nykypäivänä vaihtoehtoisesti paljon viisaampi ratkaisu, kun näiden elokuvasovitusten katseleminen. "It" ei tosin ole edes sieltä huonoimmasta päästä, mutta on siltikin vain hyvin lapsenmieliselle tasolle vietyä ja halpamaista pelottelua pursuava seikkailu-jännäri, jonka tematiikka on jotain "Painajainen elm streetillä" -elokuvan ja "Stand by me" -kasvutarinan väliltä. Elokuvassa seurataan nuorta luuserijoukkiota, joka alkaa saamaan ankaraa painetta Vesa-Matti Loirin esittämältä Nasse-sedältä, jonka keskeisenä funktionaan on yrittää saada lapset uskomaan mielikuvitustensa tuotoksiin, mikä on kyllä toisaalta mitä loistavin konsepti klovni fobian laukaisemiseen ja tätä myöten traumojen maksimoimiseen, eli ikimuistoiseen kauhukokemukseen. Tavallaan on jopa hiukan sääli, että näinkin positiivinen Stephen King ylläri on jäänyt pienenä katsomatta lukuisten muiden paljon huonompien sellaisten välistä, joten näyttäkääpä tämä ajoissa skideillenne ennen kuin ne kasvavat tällaisiksi vittumaisen mielikuvituksettomiksi ja väsyneiksi aikuisiksi.
Frank's rating:
Add items to section
Elokuu
728
6.8
6.8
10.8.
Loistavaa superanaturalistista kauhua. Voi sanoa, että 2010-luvulla vain kauhu elää elokuvan kaikista genreistä. Uskomatonta on tämä kauhun ylivoima muuhun verrattuna. Miksi? Koska vain supernaturaalinen kauhuelokuva voi kertoa tavallisten ihmisten arkikokemuksesta. Ihme kyllä Cannesissakin tämä on pantu merkille.
Loistavaa superanaturalistista kauhua. Voi sanoa, että 2010-luvulla vain kauhu elää elokuvan kaikista genreistä. Uskomatonta on tämä kauhun ylivoima muuhun verrattuna. Miksi? Koska vain supernaturaalinen kauhuelokuva voi kertoa tavallisten ihmisten arkikokemuksesta. Ihme kyllä Cannesissakin tämä on pantu merkille.
Frank's rating:
Load more items (218 more in this list)
Paskaa paskan perään.
En lupaile kirjoittavani mitään ihmeempiä tällä kertaa, mutta aion silti pitää näkymässäni 'note' mahdollisuuden, koska pidän näkymästä enemmän tällaisena kuin minimalistisena. Edelliselle käyttäjätunnukselleni asetettiin tällä sivustolla ikuiset bannit. Syynä seksuaalinen kuvamateriaali: kuvat ihmisen varpaista, miehistä pussaamassa varpaita, "lapsien alastomasta takamuksesta"(jolla viitattiin Pier Paolo Pasolinin elokuvaa Sodoman 120 päivää, jossa joukkio poikia pyllistää kamerasta poispäin rivissä kiihotuksissaan hikoileville fasisteille. Kuvassa taisi näkyä pieni osa peittelemätöntä selkää.), tukehduttamisesta ja seksuaalisesta pahoinpitelystä(joilla muistaakseni viitattiin soft-eroottisia elokuvia 'The Story of O' ja Secretary). Viimeisen naulan arkkuun löi kuitenkin kyseinen kuva Pasolinin elokuvasta ja ystävällinen huonoksikäytökseksi laskettu kysymys: 'miksi varpaiden suuteleminen on ankarasti kiellettyä?'. Kerron tämän kaiken vain esimerkkinä ihmisten sairaudesta, munattomuudesta; eroottisen taidemuodon ankarasta kieltämisestä ja jo valmiiksi tapetun miehen haudan päälle syljetystä napalmista.
Elokuvien katselun ohella aion tänä vuonna keksiä keinon miten saan kyseisen kuvan survottua etusivulle kaikkien kauhisteltavaksi viikoksi tai pariksi.
Ehkä jonain päivänä otan myös sivuston moderaattoreiden(virallisilta nimikkeiltään moraalinvartijoiden) neuvoista vaarin ja alan hakata tattiin M. Night Shyamalania katsellessa.
...jos silloinkaan.
Antoisia elokuvahetkiä!
Muita katsottuja(also watched):
World Series Of Poker 2009 Main Event Finale Table
En lupaile kirjoittavani mitään ihmeempiä tällä kertaa, mutta aion silti pitää näkymässäni 'note' mahdollisuuden, koska pidän näkymästä enemmän tällaisena kuin minimalistisena. Edelliselle käyttäjätunnukselleni asetettiin tällä sivustolla ikuiset bannit. Syynä seksuaalinen kuvamateriaali: kuvat ihmisen varpaista, miehistä pussaamassa varpaita, "lapsien alastomasta takamuksesta"(jolla viitattiin Pier Paolo Pasolinin elokuvaa Sodoman 120 päivää, jossa joukkio poikia pyllistää kamerasta poispäin rivissä kiihotuksissaan hikoileville fasisteille. Kuvassa taisi näkyä pieni osa peittelemätöntä selkää.), tukehduttamisesta ja seksuaalisesta pahoinpitelystä(joilla muistaakseni viitattiin soft-eroottisia elokuvia 'The Story of O' ja Secretary). Viimeisen naulan arkkuun löi kuitenkin kyseinen kuva Pasolinin elokuvasta ja ystävällinen huonoksikäytökseksi laskettu kysymys: 'miksi varpaiden suuteleminen on ankarasti kiellettyä?'. Kerron tämän kaiken vain esimerkkinä ihmisten sairaudesta, munattomuudesta; eroottisen taidemuodon ankarasta kieltämisestä ja jo valmiiksi tapetun miehen haudan päälle syljetystä napalmista.
Elokuvien katselun ohella aion tänä vuonna keksiä keinon miten saan kyseisen kuvan survottua etusivulle kaikkien kauhisteltavaksi viikoksi tai pariksi.
Ehkä jonain päivänä otan myös sivuston moderaattoreiden(virallisilta nimikkeiltään moraalinvartijoiden) neuvoista vaarin ja alan hakata tattiin M. Night Shyamalania katsellessa.
...jos silloinkaan.
Antoisia elokuvahetkiä!
Muita katsottuja(also watched):
World Series Of Poker 2009 Main Event Finale Table
Added to
26 votes
To Watch - Film Lists
(312 lists)list by PulpRoman
Published 7 years, 9 months ago 
5 comments
5 comments
RSS FeedPeople who voted for this also voted for
Watched in 2015
Miika's Movie Diary - 2015
Watched in 2015
Film Journal 2015
Watched in 2015
Movie Diary 2014
Watched in 2016
Aprakadabra's Movie Diary - 2015
Movies watched in 2016
Watched in 2017
Films watched - Katselut 2014
Watched in 2014
Watched in 2016
Petri's Movie Diary - 2014 Edition
Movies seen in 2014
More lists from Frank
Watched in 2017 by Frank
Aleister Crowley's Works of Art
Watched in 2023 by Frank
Essential Somalian Films
Listened to in 2016
Jukka Kemppinen: Top 51 Favorite Films
Interesting active directors to follow
