Navaronen Tykit suuri vaihtariprojekti Vol. Tumppi

6.

Kurosawa on ollut minulle sellainen suuri aukko sivistyksessä, jota en ole vielä tähän päiväänkään mennessä paikannut. Rashomon on vasta toinen tämän kyseisen ohjaajan elokuva, jonka katsoin. Se ensimmäinen oli Seitsemän Samuraita. En tiedä miksi olen vältellyt häntä kuin ruttoa, mutta Rashomonin perusteella tämä välttely on kyllä yleissivistyksenkin kannalta ollut typerää. Sillä kyseinen elokuva oli vallan mainio. Mifunen mielipuolinen roolisuoritus, upeasti neljästä näkökulmasta kerrottu tarina ja Kurosawan tyylitelty ohjaus, olivat kaikki sellaisia asioita, jotka pitivät elokuvan hengissä. Etenkin tarinan kertominen eri näkökulmista, piti minut hyvin otteessa, eikä lyhyt kestokaan tuntunut ollenkaan huonolta ratkaisulta.

7.

Voi vitulla päähän taas! Harmony Korine, voisitko lakata olemasta?

Elokuvan idea varmaankin on ollut ihan kiva, koska Korine kuvasi koko leffan VHS:lle ja hänen alkuperäinen tarkoituksensa oli piilottaa kasetti johonkin roskikseen. Tästä ajatuksesta minulle tuli mieleen nimimerkki Kurkkuharja, joka dyyggaa roskiksia ja on löytänyt sieltä joskus kasetteja. Olisi varmaan ollut aika WTF löytää sieltä juuri tämä kyseinen elokuva.

Korine kuitenkin päätti luopua tästä ideasta, koska ei olisi saanut pitää tekijänoikeuksia. Tämä härski idea olisi oikeasti tehnyt elokuvasta kulttitapauksen, vaikka siinä olisikin ollut vaara, ettei kukaan koskaan näe elokuvaa. Toisaalta, kun sen ajattelee noinkin, ehkä olisi parempi, jos kukaan ei koskaan näkisi tätä. Trash Humpers on ehdottomasti yksi paskimpia elokuvia, mitä olen tänä vuonna katsonut. Sen sisältö koostuu lähinnä paikkoja hajottavista anarkistisista vanhuksista. Välillä ”kuivaharjoitellaan” puuta tai roskistynnyriä vasten. Missään ei ole mitään järkeä ja kaikesta kuvastuu vain Korinen paskaakin paskempi käsitys art-house cinemasta.

10.

Huomasin jättäneeni Ruisperkeleen vitosen pahasti paitsioon ja ajattelin korjata asian pika puoliin. Kaurismäet ovat itselleni varsin tuntematon käsite, vaikka jotain Akin leffoja olenkin nähnyt. Mika on minulle huomattavasti tuntemattomampi kaveri. Arvottomat olikin hyvä tapa tutustua Mikan tuotantoon. Yllätyin suuresti, että minkälainen elokuva tästä oikeastaan muodostui. Kaurismäkeläinen artikulointi oli upeaa ja juonessa oli paljon viittauksia Ranskan uudenaallon elokuvaan. Pellonpää oli kyllä varsin hieno mies, jota ei mielestäni arvosteta tarpeeksi paljon suomalaisissa ”elokuvapiireissä”.

11.

Minimalistinen kuvaus vankilaelämästä ja paon suunnittelusta, jossa hahmot tuntuvat heti kiinnostavilta sekä tarina toimivalta. Itse pakeneminen on toteutettu mielestäni hulvattomasti, koska nämä pakenevat vangit hakkaavat lattiaa niin kovaa, että koko vankilassa kaikuu, mutta vartijoita ei tunnu tämä meteli häiritsevän. Sain näistä kohtauksista monet hyvät naurut. Oli se sitten tarkoituksellista tai ei. Pidin myös lopetuksesta, joka oli omalla tavallaan yllättävä, vaikka osasinkin jotain käännettä odotella.

12.

Ihan kiva. Opitaan elämästä ja kuolemasta.

8.

Tiiviste oli kiduttanut mieltäni Pearl Harborilla sekä Twilightilla. Oli siis hyvä aika katsoa joku hyväkin elokuva tästä viiden nipusta. Drivea on kyllä kehuttu niin vuolaasti, jonka vuoksi tämä oli minulle jopa pettymys, vaikka pisteet ovatkin hyvät. Soundtrack on toki todella yeah! Ja väkivalta iljettävän karua. Jossain kohtaa meno vaan sitten muuttui todella surrealistiseksi painajaiseksi, jolloin aloin oikein kunnolla diggailla tästä. Pitäisi varmaan kirjoittaa nämä kommentit vähän nopeammin katsomisen jälkeen, koska nyt varmasti unohdin jotain mainita.

2.

Lupasin joskus, että en enää katso yhtään Twilightia. Joten kiitti vitusti tästä Tiiviste. En osaa sanoa, että oliko tämä paras, keskinkertaisin vai huonoin osa sarjasta, koska ei kiinnosta yhtään. Sen voin kuitenkin sanoa, en muista edellisistä osista yhtään mitään. Se teki tämän katsomisesta vähän turhankin tylsää, eikä krapula auttanut asiaa. Nyt paikallaan junnaava tarina ei herättänyt oikeastaan minkäänlaisia mietteitä. Ei negatiivisia tai positiivisia. Olin vain niin koomassa, että aivan sama mitä ruudulla pyöri. Nyt sitten varmaan täytyy katsoa se viimeinenkin osa, koska Tiiviste.

1.

Vaihtariprojekti polkaistiin käyntiin mahdollisimman huonolla tavalla. Michael Bayn jonkin sortin magnumopushan tämä on. Pearl Harborissa kiteytyy kaikki se, joka tekee Baysta aikamme vittupäisimmän ohjaajan. Tarina on sellaista siirappia, että edes naiskatsojat eivät varmasti jaksa tästä innostua. Benin persenaama on alvariinsa ruudussa ja hänen joka ikinen repliikkinsä on ennalta arvattavissa. Sotakohtaukset on ohjattu todella rumasti ja sekavasti ja niiden eeppisyys tuntuu vain päälle liimatulta tekosyyltä. Kaikki hahmot on rakennettu sillä periaatteella, että elämä on kovaa, mutta siitä selviää, jos on vähän yksinkertainen tai reipas.

Lopputulos on siis aivan kamala siirappipaska, jossa on yritetty laittaa kaikille jotain, mutta kenellekään ei lopulta ole tarjolla yhtään mitään. Sanoisin, että muutan huvittavan yksityiskohdan ansiosta, tämä ei ole maailman paskin elokuva, vaikka Bay kovasti onkin yrittänyt jatkaa Armageddonin aloittamalla mukaeeppisyyden linjalla.

3.

Sunnuntaidarran alkaessa hellittää olikin hyvä siirtyä oikean elokuvan pariin. En ole montaa Herzogin dokkaria nähnyt, mutta monet olivat hehkuttaneet Grizzly Manin upeutta. Kyllähän tämä olikin edellisen pökälekaksikon jälkeen varsin erilainen kokemus. Aihepiiri ei ehkä ollut se kaikista mielenkiintoisin, mutta toteutustapa piti kuitenkin otteessaan helvetin hyvin. Samalla sitä huomasi, että aihekin alkoi tuntua kiinnostavalta. Tuntematta ollenkaan Timothy Treadwellin historiaa, tämä oli hyvin kattava kokonaisuus yhden miehen hulluudesta ja tuhosta. Luontoa ja karhuja yli kaiken palvova Treadwell oli kaikessa mielipuolisuudessaan aito ihminen, joka vain toteutti kutsumustaan. Harmillisesti vain hänen elämänsä päättyi traagisesti, mutta ainakin hän kuoli rakastamassaan ympäristössä. Hieno ja ajatuksia herättävä dokumentti. Sanotaan vielä, Alaskan luonto oli todella kaunista katsottavaa.

4.

Enpä olisi uskonut, että kun VierasTalo antaa minulle vaihdossa elokuva, jonka nimi on The Swimmer, että se on näin perkeleen hyvä. En osannut yhtään varautua tulevaan, koska luin VT:n kommentinkin vasta katsottuani elokuvan. Kuitenkin voin allekirjoittaa lähes jokaisen sanan tuosta kommentista. Tässä elokuvassa Lancaster tekee erittäin vakuuttavan roolisuorituksen puheliaana uimarina, joka haluaa ”uida” kotiin. Matka suoritetaan uimalla jokaisen naapurin uima-altaalla, jotka ovat ennen hänen kotiaan. Sinä aikana tavataan kirjava joukko erilaisia naapureita ja saadaan kohtaus kohtaukselta enemmän selville Lancasterin esittämän hahmon taustoja. Rakenteeltaan elokuva on niin mielenkiintoinen, että en edes huomannut, kuinka nopeasti aika tämän parissa hujahti. Todellakin kadotettu klassikko, joka ei valitettavasti ole saanut ansaitsemaansa kunniaa elokuvahistoriassa.

9.

Uwe Boll on Uwe Boll vaikka voissa paistaisi. Tämä oli paska, vaikka mitä odottaisi. Huumori oli paskaa, vammanäyttelyn taso oli uskomatonta ja tässä ei sekoiltu tarpeeksi. Postalin tulisi olla kunnon roisi ilotulitus, jossa lapsi ja mummoja pistetään huomattavasti enemmän kylmäksi. Myös huumorilta olisi odottanut enemmän. Viisi vuotta leffan ilmestymisen jälkeen tuntuu, että kaikki vitsit ovat jo pahasti vanhoja. Osama ja Bush –läpät eivät paljon naurata jne. Hävettää sellaisten ihmisten puolesta, jotka pitävät tätä hyvänä elokuvan.

5.

Kanadalaiset tekemässä Italokauhua, saattaa kuulostaa kivalta ja varmasti monien mielestä onkin. Täytyy kuitenkin muistaa, että Albert Salmi ei ole George Eastman jne. Kuitenkin elokuvassa on ihan mukavasti potentiaalia, jonka se hukkaa turhan heikolla toteutuksella. Italian serkuissa on paljon enemmän gorea, voimakasta perseilyä ja paremmat teemabiisit. Superstitionin suurimmaksi eduksi nousevat muutamat hauskat tappokohtaukset alussa, jotka muistuttavat enemmän slasheria kuin kunnon splatteria. En nyt silti nauttinut tästä kovinkaan paljon, koska olisin toivonut papin rooliin Donald Pleasencea ja Albert Salmen mulkkupoliisin roolissa olisi voinut olla John Saxon tai joku muu oikea kulttinäyttelijä.