Film watched - katselut 2017

En ole lukenut Ketun kirjaa, mutta näissä Jokisen tekemisissä tuntuu muodostuvan eräänlainen kaava. Ohjaaja Jokinen ilmeisesti diggaa vaimoansa pistää seksuaalisesti aktiiviseksi ensin Viron tapahtumissa. Ja nyt Lapin sodassa. Freud jatkanee tästä.. Mutta oli tässä ihan kivoja kuvia.

Ötökät sekoaa tai jotain. Kasetti oli niin paskalaatuinen, että välillä oli vaikea ottaa selvää.

Vesku ei viihdy armeijassa. Tulihan tästä jotain hassunhauskoja inttiläppiä mieleen, mutta tuo kapinaelementti on kyllä niin kaluttu aihe, eikä oikein Suomen lopulta melko kilttiin armeijaan istu. Ajat on toki muuttuneet ja Loiri vetää hyvän roolin kuitenkin.

Dick Miller sekoaa ja alkaa tehdä ruumiista patsaita. Ainiin, tämäkin oli Cormania.

Harvemmin uusintakatseluita tänne laittelen. Mutta kun menin rikkomaan protokollaa jo kertaalleen lisäämällä tv-sarjan. Mutta näin uuden Tuntemattoman nähtyäni, ja siitä melko lailla tykänneeni oli mukavaa palata rootseille. Teema kun teki hienon teon ja näytti uuden restauraation Mollen Tuntsikasta. Mollen elokuvien on aina kulunut näyttää vähän paskaisilta, mutta niiden lukemattomien kertojen sekä nauhoitettu vhs-kasetti ysärin alusta, sekä ei paljoa parempi dvd-julkaisu. Virkistävää oli nyt yökohtauksissa nähdä edes jotain mitä tapahtuu. Olen tätä ennenkin kehunut, mutta edelleen erittäin vahva ehdokas parhaaksi suomifilmiksi.

On se vaan kuuma.

Corman-perseilyä ja puolikuollut Peter Lorre. Eihän näistä voi olla pitämättä.

Kim Dotcom pitää lippistä sisätiloissa ja halusi olla superhakkeri koska iskä otti välillä kuppia. Peloittavaksi tämän tekee se asia, että olen joskus törmännyt pariinkiin melko samanhenkiseen tapaukseen.

Älkää syökö, koska ruoka tappaa meidät.

Tämä olikin yllättäin ihan hyvää suomipaskaa. Musatkin oli jeesh. Hesalaiset kai ymmärtää paremmin.

Kamera heilui ja huudettiin. Ei tämä ihan susipaska ollut.

Tässä ainakin puhuttiin paljon panemisesta.

Juomapeli: etsi taustalta hämmentynyt Dennis Hopper.

Tämä nyt oli vain turhaa paskoo.

Miksi?

Vanhemmat eroaa ja nuorempi lapsista pyyhkii mälliä ympäri seiniä.

Kyllähän tätä settiä näkisi mielellään ihan täyspitkänäkin.

Ihan sattumalta tässäkin oli Olivia Wilde. Tämän quirkymmäksi ja new york-hipsterismiksi on melko hankala yltää. Viihdyin kuitenkin.

Tämän katsomiselle ei ollut mitään perusteita. Harold Ramis, miksi?

Kyllähän kolme tuntia on ehkä hieman liikaa musiikkdokkarille. Asiasisältöä toki löytyi, mutta enemmän olisi voinut vielä keskittyä Beatlesin hankalaan henkilödynamiikkaan ja vähentää sitä Intia-osastoa, vaikka olennaisesti Harrisonin persoonaan kuuluukin.

Olihan tämä oikein jeesh ja ainakin tavoitti Chuck Dixonin (War Zone) aikaisen tylymmän ja nihilstisemmän Punisherin hengen. Musatkin oli päheähköt.

En tietenkään Mika Rätöltä odottanutkaan mitään tavanomaista. Enkä tästä suoraan sanottuna osaa sanoa yhtään mitään.

Perushyvä dokkari Tranesta.

Kortsunlevittäjän aksentti on niin törkeä että ranskalaiset saattaisivat jopa arvostaa. Eihän tämä lopulta ole kuin pohjustusta itse loppukävelylle, joka sinänsä on ihan hieno mutta meh.

"Usot sie Antti et myö hävitään tämä sota."

Miksi juuri Ron Howardin piti tehdä tämä? Sen sanottua, kaikki Moby Dickiin ja Essexiin edes etäisesti liittyvä kiinnostaa. Siitä hyvästä jopa se kolme tähteä.

Tämä nyt oli vaan tyhmä.

Ollaan me aikuiset vaan perseestä.

Ei aivan niin päräyttävä kokemus kuin Viimeinen sirkus oli, mutta Iglesian filmeissä on paljon sellaista, mikä vetoaa kieroutuneeseen mieleeni. Hän osaa myös käsitellä naisrooleja sanotaanko hienovaraisesti, että esteettisesti.

Idea oli ihan hauska, mutta melko unohdettava tapaus muutoin.