Watched in 2011

Katsottu: 30.12.2011

Gemma oli aivan liian lahjakas tähän elokuvaan, jossa Bud jakaa avokastaan urakalla. Kaksituntisen keston aikana kaverukset joutuvat mafian palkkalistoille, jonka seurauksena sattuu ja tapahtuu. Enimmäkseen sattuu! Hyvää Spencer-viihdettä, vaikka Hilliä jäikin kaipaamaan.

Katsottu: 30.12.2011

Enpä koskaan ollut suuri Power Rangers –fani, vaikka junnu tuohon aikaan olinkin. Silloin piirretyt rokkasivat huomattavasti paremmin. Enkä nytkään voi millään hyvällä sanoa, että tämä olisi mainio elokuva. Näyttelijät ovat yllättävän siedettäviä ja kuminaamapahikset hetken huvittavia. Suurin myötähäpeä nousi aivan tajuttoman kehnosta soundtrackista. Biisit oli ajoitettu sen verta huonosti, että vähän kyllä hirvitti. Go go Power Rangers!!!

Katsottu: 30.12.2011

Mukavan kevyt ja yllätyksellisen hyvä elokuva Sushi Typhoonilta. Tässähän oli oikeastaan kaikkea, joka ei edusta tätä tuotantoyhtiötä. Alien oli kumipukuun sonnustautunut mies/nainen. Tämä seikka jo itsessään herätti huvitusta suuresti. Muutenkin CGI:tä oli todella niukasti. Efektit olivat kökköjä, mutta sentään ne oli toteutettu vanhanaikaisesti. Totta kai mukana oli kankeita tietokonetekniikkaa hyödyntäviäkin efektejä, mutta kaiken muun seassa ne eivät pahemmin haitanneet. Jopa CGI-veri näytti paremmalta kuin muissa Sushi Typhoonin leffoissa. Ainakaan tämä ei kokonaisuutena tuonut mieleen japanilaisen videopelin välivideota, mikä oli todella hyvä asia.

Fuck Yeah! Kiitos kurkkuharja, tämä oli oikeasti hyvä.

Katsottu: 29.12.2011

Olipahan taas iso pettymys. Mukadokkari on ajettu kujansa päähän. Trollien metsästys kuulostaa kivalta idealta, ja itse peikot onkin toteutettu kiitettävän hyvin. Ongelmaksi muodostuu tarina, joka ei mitenkään pääse käyntiin tai pidä otteessaan. Dokumentaarinen kuvaustyyli toimi paremmin Blair Witch Projectissa, joka lepäsi enemmän suuren arvoituksen varassa. Troll Hunterissa peikkoja on joka paikassa, ja Norjan hallitus on pimittänyt tämän tiedon maailmalta. Ihan kiva juttu, mutta se kadottaa suuresti viehätystä tarinalta. Kuten sanoin peikot on tehty hyvin, vaikka elokuva olisi tosin ollut paljon tehokkaampi, jos niitä ei olisi näytetty ollenkaan.

Katsottu: 28.12.2011

Taas on suomennos parempi kuin englanninnos. Turpiin vaan ja Onnea! Jumalauta mikä nimi.

Sitä samaa kohellusta ja hakkaamista, mutta tunnari oli todella hyvä. Tällä kertaan Bud ja Terence joutuvat vahingossa poliiseiksi, ja siinä sivussa jakavat avokkaita rikollisille.

Katsottu: 27.12.2011

Pidän kyllä kovasti Spencer/Hill-elokuvien suomennoksista. Banaanipojat Hula-Hula Saarella on hieno nimi. Itse elokuvakin yllätti positiivisesti. Olen jonkin aikaa parjannut tätä kaksikkoa, mutta tämähän oli mukavan letkeä veijarikomedia. Mukana menossa on nahkahomopiraatteja, eihän sitä elokuva muuta kaipaakaan.

Katsottu: 26.12.2011

Hanna oli yksi suurimmista pettymyksistä. Nyt varmaan taas livutaan ”Tumppi vastaan maailma” –alueella, koska sanon, että tämä oli huono. En vain ollenkaan pitänyt elokuvan rakenteesta. Alussa meno oli todella sekavaa, enkä jaksanut pahemmin innostua välkkyvistä valoista ja kameran pyörittelystä. Suoraan sanottuna se alkoi vituttaa saman tien. Pienten suvantovaiheiden jälkeen meno vähän parani, mutta ei pelastanut Hannaa. Julmetun tylsähän tämä oli. Huumorikin oli kökköä. Tyyliin - Höhöö… se on elänyt metsässä lapsuutensa, eikä tiedä miten sivistynyt ihminen käyttäytyy. Niinpä se tuo metsästämiään elukoita ruokapöytään. Ei voi tykätä, eikä voi käsittää, kun joku tykkää!

Katsottu: 26.12.2011

Noir-innostus jatkuu, joka sai alkunsa, kun pelasin L.A. Noirea. Maltan Haukka on yleissivistystä, ja ihme etten sitä vielä tähän päivään mennessä ollut nähnyt. Nyt tämäkin erhe on korjattu. Pojat, että olikin loistava elokuva.

Katsottu: 26.12.2011

Ehkä yksi hämärimpiä kauhuleffoja, joita olen nähnyt. Tosin mitään muuta ei voi Roegilta odottaakaan. Leffan visuaalinen ilme on täyttä silmäkarkkia. Värimaailma huokuu erikoisuuttaan, joka terästää katselukokemusta suuresti. Juoni koostuu palasista, jotka eivät aivan loksahtele kohdilleen, mikä tekeekin tästä niin erinomaisen. Roeg ei pahemmin selittele mitään, vaan päästää valloilleen alitajuntansa synkimmät kuvat. Aihe on raastava ja siitä otetaan tarpeeksi paljon irti. Suuri kiitos kuuluu Donald Sutherlandille, joka on melkeinpä uransa parhaassa vedossa. Alussa nähtävä lapsen hukkumiskohtaus on kuvattu ja näytelty upeasti. Loppua kohden painostavuus siirtyy autioihin katuihin Venetsiassa. Huh huh.. mikä leffa.

Katsottu: 26.12.2011

Jälleen kerran Solondz ilahdutti minua. Potter –putken jälkeen varmasti mikä tahansa elokuva olisi näyttänyt hyvältä, mutta tämä oli oikeasti hyvä. Vakavia asioita käsitellään mukavan kevyesti. Dawn on nuori tyttö, jota kiusataan koulussa. Hän on ihastunut veljensä bändin solistiin, joka on häntä monta vuotta vanhempi ja kiimainen. Perhe vihaa Dawnia, hän on väliinputoaja, kun isoveli ja pikkusisko saavat kaiken huomion. Solondz rakentaa tarinan siten, että sitä on vaivaton seurata. Hahmot kehittyvät kivasti tarinan edetessä, jolloin koko touhuun tulee lisää syvyyttä. Kaiken kaikkiaan erinomainen draama/komedia.

Katsottu: 25.12.2011

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, ja paha myös. Viimeinen osa saagaa taitaa myös olla se paras osa. Tässä sentään on enemmän toimintaa, koska kaikki selittelyt on jo selitelty. Muutenkin on kiva, että tämä kaikki päättyy, niin ei tarvitse enää näitä koskaan katsoa. Sarjan paras osa, joka sekään ei paljon minun kirjoissani paina. Aika tukala oli tämä Potter –putki…

Katsottu: 25.12.2011

Se joka väittää, että tämä on hyvä elokuva, saa turpaan. Rahanahneet tuottajat sitten pilkkoivat tämän viimeisen kirjan kahteen osaan. En näe mitään muuta syytä, kun tehdä enemmän kahisevaa. Tämä ensimmäinen osa viimeistä osaa on paikallaan junnaava. Potter ja kaverit istuu metsässä, ja siinä sivussa etsii pahan Vollen sielun palasia. Aivan tajuttoman tylsää ja puuduttavaa paskaa.

Katsottu: 25.12.2011

On saatanan synkkää ja dramaattisia käänteitäkin on eksynyt mukaan. Valitettavasti vain touhu on sitä samaa huttua kuin aiemminkin. Pidän siitä, että tarina muuttuu synkemmäksi, mutta vihaan lähes kaikkea muuta, mitä nämä elokuvat edustavat. Ei taas loppujen lopuksi tarjonnut mitään. Tylsää paskaa.

Katsottu: 25.12.2011

En taaskaan kyllä ihan pysynyt kärryillä, mutta Potter vissiin perusti jonkunlaisen jengin, jonka kanssa he kapinoivat vaaleanpunaiseen nuttuun pukeutunutta tanttaa vastaan. Jumalattomasti aivovammaa, mutta näköjään olin antanut tälle kaksi tähteä. Ilmeisesti tässä oli nyt jotain, mitä en muista.

Katsottu: 23.12.2011

En millään hyvällä voi sanoa, että olisin tajunnut tätä. Juoni on koukeroinen, ja avopuolisoni mukaan se vetää kaikki koukut suoriksi siten, että loppuratkaisu tuntuu typerältä ja turhalta. Sekavin elokuva koko sarjassa, enkä voi ymmärtää, miten joku tykkää tästä. Tämä oli oikeasti todella paska ja pitkäveteinen elokuva.

Katsottu: 22.12.2011

Kolmas Potter –elokuva onnistuu jotenkuten viihdyttämään. Kappas vaan, kun lapset alkavat oppia, mitä näytteleminen on. Paljon kivuttomampi kuin kaksi ensimmäistä, johtuu varmaan myös siitä, että aikuiset osasivat olla hillitymmin. Kiitos kuuluu kaiketi ohjaajalle, vaikka kyllähän tämäkin oli keskitasoa huonompi elokuva, ja vielä melko ruma sellainen.

Katsottu: 20.12.2011

Siis vittu oikeasti! Aivan tajuttoman pitkäveteinen, vammainen ja huonosti näytelty leffa, jossa ei pahemmin mitään kehumista ole. Lapset ovat edelleen surkeita, aikuiset ylinäyttelevät ja tehosteet ovat vielä astetta paskempia.

Katsottu: 20.12.2011

Näin se lähtee! Harry Potter –putki, joka kestikin sitten toivottua pidempään, kun todistin, ettei näitä elokuvia pysty katsomaan yhden päivän aikana. Ensimmäinen osa tarjoaa paljon myötähäpeää, koska lapset eivät osaa näytellä ja tehosteet ovat aikaansa jäljessä. Melkoisen kamala teos…

Katsottu: 19.12.2011

Onhan tämä tavallaan ihan kiva huumetrippi, mutta jotenkin tästä jäi liian sekava fiilis. Stone on kursailemattomasti käyttänyt erilaisia värejä ja kuvakulmia, luomaan hämärää tunnetta. Silti en pitänyt täysin. Kokonaisuus oli liian sekava. Kohtaukset tuntuvat kovin irrallisilta, eikä niissä kaikissa ole pointtia. Pidin kuitenkin yhteiskuntaa ja väkivaltaa ruotivasta asenteesta. Ihan kiva, muttei kyllä mikään mestariteos.

Katsottu: 19.12.2011

Katsottu: 19.12.2011

Katsottu: 17.12.2011

Katsottu: 17.12.2011

Haluan etukäteen kiittää kurkkuharjaa tästä elokuvanautinnosta. Mistä sinä tiesit, että olen suuri Spice Girls –fani?

Uskomattomalla juonella varustettu seikkailu, jossa on kaikille vähän jotain. Elton John käy sanomassa: moi. Meat Loaf on Spicebusin kuljettaja ja aivan kujalla. Ulkoavaruuden muukalaiset ovat Spice Girls –faneja ja tulevat hakemaan nimmareita. Ilkeä paparazzisetä ottaa tytöistä kuvia ja tuotantoyhtiö suunnittelee koskettavaa elokuvaa. Välillä vähän lauletaan ja siinä sivussa soitetaan Roger Moorelle, joka silittää possua ja juo konjakkia. Unohdinkohan mä nyt jotain? Joo, elokuvan loppu on todella koskettava, mutta onneksi kaikki kääntyy hyvin ja me saadaan kuulla ihanien Spice Girlsien ihana keikka!

Katsottu: 16.12.2011

Voihan pyhä palli! Oikeastaan kaikki toimiva on heitetty roskakoppaan ja tilalla on Johnny Knoxville heittämässä paskaakin paskempaa läppää. Smithin pärstä vituttaa, efektit ovat rumia ja kaikki on kustu täysin katsojien kintuille. Uusintakatselu ei pelastanut tätä. Tämä oli jo huono silloin (2002), ja nyt se taisi olla vielä huonompi. HYI!

Katsottu: 16.12.2011

Onhan tällä jonkinlaista nostalgia-arvoa, kun joskus nassikkana tuli katsottua elokuvateatterissa, vaikka ajattelin, ei se enää tänä päivänä iske. Yllättäen sainkin huomata, ettei tämä vieläkään ollut menettänyt tehoaan. Will Smithin pärstä ärsytti äärimmäisen vähän ja Tommy Lee Jones heitti mainion kuivaa läppää. Myös efektit olivat kestäneet paremmin aikaa kuin kuvittelin. Erikoismaininta Vincent D'Onofrion loistavasta pultsariroolista!

Katsottu: 15.12.2011

Katsottu: 14.12.2011

Lee Marvin äijäilee tässä upeasti etenevässä rikoselokuvassa. Walkerin ystävä ja vaimo pettävät hänet, vievät rahat ja jättävät kuolemaan Alcatraziin. Vaan Walkerpa ei kuolekaan. Myöhemmin hän lähtee keräämään rahojaan takaisin ja siinä samalla toimittaa henkilökohtaisen kosto-operaationsa. Elokuvaa katsoessa tuli sellainen tunne, että Boorman oli joskus aivan tajuttoman tyylitietoinen ohjaaja. Kuvauksessa on jotain häilyvää, miltei unenomaista. Tarinan tarkoitus onkin ilmeisesti olla jonkinlainen fantasiatrippi. Teoriani on, ettei Walker koskaan selvinnyt hengissä petollisesta keikastaan, vaan kuoli ja joutui jonkinlaiseen limboon, josta kosto on ainoa tie ulos.

Mutta mitä tapahtui Boormanille? Ei voi käsittää. Yksi ohjaajanero taas vaihtoi tyyliä, että sillä lailla. Kaukana ovat ohjaajan nykyiset teokset tästä ja Syvästä Joesta.

Katsottu: 14.12.2011

Se mikä pelastaa näitä uudempia Vares-elokuvia on, ettei näissä ole Laura Malmivaaraa. Muuten tämä oli kyllä tuttua huttua. Ei mitään uutta. Törhönen on kiireinen mies ja sen näkee ohjauksen tusinalaadusta. Mihinkään ei oikein panosteta. ”Mutta hei me tehdään melko hyvää dekkaria” asenne on syvältä. Jälleen kerran se Varas sotkee itsensä sellaiseen liemeen, että henki meinaa lähteä. Ihme sekoilua koko elokuva, sentään lopussa nähdään Petri Mannisen upeaakin upeampi roolisuoritus vankikarkurina. Myös se joku goottiheppu oli asenne jannu… Plussaa myös siitä, ettei tässä tarinassa ollut Mikko Leppilampea ja Jasper Pääkkönenkin perseili kiitettävän vähän.

Katsottu: 14.12.2011

Halu tehdä vakavampi ja kauppatavarana toimiva Vares ei toimi. En ole kovinkaan tietoinen Ruotsissa tehdyistä dekkarisarjoista, mutta oletan niiden olevan näitä parempia. Tämäkin Reinin Vares on kuivakka, mielenkiinnoton ja ennen kaikkea huonosti näytelty. Se mistä pidin aiemmissa Vareksissa on tipotiessään. Jussi Lampi ei enää heitä herjaa ja hahmot ovat muutenkin vakavamielisempiä. Mitään sanomatonta kakkaa.

Katsottu: 12.12.2011

Pori on paska paikka. Tämä elokuva todistaa sen. Erittäin todentuntuinen kuvaus Porin katuelämästä, jossa Juha Veijonen on aivan hukassa ja Jussi Lampi heittää verbaalia läppää. Jos tämän kaiken olisi ohjannut joko Timo Koivusalo tai Visa Mäkinen, olisi kyseessä viiden tähden mestariteos. Vielä kun musiikeista olisivat vastanneet Dingo, Mamba ja Yö, ai että! Olisiko edes ollut eeppistä?

Katsottu: 12.12.2011

Katsottu: 11.12.2011

Ei anneta D’Amaton tehdä enää elokuvia. Eihän? Onneksi Italian vastine Jesús Francolle on vaihtanut hiippakuntaa. Tämäkin elokuva edustaa ohjaajaansa puhtaimmillaan. Alussa ei vittu tapahdu yhtään mitään. Junnataan paikallaan sellainen tunti. Sitten tapahtuu salamavauhdilla kaikkea. Eastman leikkii puukkohippaa ja siinä sivussa hän vähän esittelee kannibaalin taitojaan. Lopetus on sen verta jäätävä, että ei tätä voi täysin vihata. Oikeastaan se pelastaa aika helvetin hyvin olemasta vain paska elokuva. Nyt tämä on paska elokuva, jossa on sentään kunnon lopetus.

Katsottu: 11.12.2011

Yleisesti ottaen minulla on aavistuksen verran ennakkoluuloja sotaelokuvia kohtaan. Kuitenkin suurin osa näistä elokuvista onnistuu olemaan sotaa vastaan. Se onkin ainoa tapa tutkailla sotimista. Kubrick tekee erinomaista työtä tälläkin kertaa. Jokseenkin sota kuvataan kurjana asiana, mutta itse sain alussa revittyä jopa huumoria Kubrickin tyylistä viedä tarinaa eteenpäin. Asiat mutkistuivat loppua kohden, ja huumori katosi. Etenkin lopussa nähdään, mitä mieltä Kubrick oli sodasta ja sitä johtavista henkilöistä. Tämä kuvaa täysin omaa käsitystäni koko touhusta. Koskettava lopetus on yksi elokuvan hienoimpia elementtejä. Se takuulla herättää ajatuksia, mikä on aina perkeleen hieno asia.

Katsottu: 11.12.2011

Dren äiti saa työsiirron Kiinaan. Dre ei tykkää olla Kiinassa. Kaikki siellä osaa Kung Fua. Dre saa usein turpaan. Dre tutustuu Jackie Chaniin, joka opettaa hänelle Kung Fua. Lopussa Dre osallistuu turnaukseen, ja hakkaa kiinalaisia. Miksi tämän elokuvan nimi on Karate Kid? Noh… koska kaikki kamppailulajit ovat Karatea, ainakin 70 ja 80-luvulla asia oli näin. Perinteet kunniaan.

Katsottu: 11.12.2011

Kubrickin ensimmäinen taidonnäyte, on tehokas noir. Se ei aikaille vaan puristaa tarinansa vähän reiluun tuntiin. Se ei silti tee elokuvasta mitenkään vähäpätöisempää. Päinvastoin. Epäonninen nyrkkeilijä rakastuu gangsterin heilaan, mikä ei tietenkään ole hyvä juttu. Komeasti kuvattu ja näytelty tarina pitää varsin hyvin otteessaan. Kubrick taitaa hienosti valon käytön, joka terästää vahvaa noir –tunnelmaa. Tykkäsin paljon, mutta miksi kukaan muu ei tykkää näin paljon?

Katsottu: 10.12.2011

Jotenkin tuntuu, että taas en tiedä mitään, kun tälle näin hyvät pisteet annan. VierasTalo mielestäni kertoi kaiken olennaisen, mutta toistellaan nyt vähän. Kurkkuharjan paskajoulun jälkimainingissa katseltu Hei Kliffaa Hei! tarjosi vallan mainiota perseilyä. Sijoitusjuoni sisältää monia mahtavia kohtauksia. Esimerkiksi ratikkatakaa-ajo oli miltei parasta ikinä. Myös ravintolakohtaus hakee vertaistaan, eikä sovi unohtaa hienoa tapahtumaa, jossa Vesku myy alusvaatteita ja Simo on pukeutunut naiseksi. Onneksi omistan tämän hienon teoksen, koska sain sen VT:ltä (viha)lahjaksi.

Katsottu: 10.12.2011

Sen luokan aivovammaa, että kurkkuharja kertoi jo kaiken oleellisen.

Katsottu: 10.12.2011

Ei ole pahemmin muistikuvia. En edes muista, että Gingerdead Man ristiinnaulittiin. Mitähän vittua olen tätäkin leffaa katsoessa ajatellut? Joku penishirviö taisi vilahtaa muutamassa kohdassa. Lopussa oli kaiketi kruunaava twisti. Taattua Full Moon entertainmenttia!

Katsottu: 10.12.2011

Voisin kuristaa sen henkilön kurkusta, joka näytti minulle tämän paskapökäleen. Lisäksi voisin vähän harjata sitä sieltä samasta paikasta. Siis nyt vittu oikeasti!!! Manos kohtaa jonkun aivovammajoulutarinan. Eikä siinä vielä kaikki, kesken elokuva näytetään toinen elokuva, joka kertoo Peukaloliisasta. Luulen, että tämä kesken kaiken käytiin päräytetty elokuva, oli itse asiassa pidempi kuin se jota luulimme katsovamme. Lopussa pupu pelastaa pukin, ja mua vituttaa aivan törkeästi, kun eräs nimeltä mainitsematon kurkkuharja räkättää vieressä.

Katsottu: 7.12.2011

Katsomani BD oli mielestäni laadultaan erittäin kiitettävä. Visuaaliset kohtaukset olivat silmäkarkkia. Olisivat ne varmaan sitä muissakin formaateissa, mutta nyt maalaukselliset kuvat kaupungista pääsivät eritoten oikeuksiinsa. Muutenkin elokuva yllätti positiivisesti. Kyseessähän olikin oikeasti hyvä tarina Viiltäjä Jackista. Depp oli absinttihöyryisenä etsivänä hauska näky. Erittäin hyvä ja graafinen elokuva, ja varmasti jopa aliarvostettu sellainen.

Katsottu: 6.12.2011

Getaway on varsin mallikelpoinen rikoselokuva. Enpä keksi oikeastaan mitään moittimista. Steve McQueen on karismaattinen antisankari ja hänen kintereillään oleva Al Lettieri on todella pelottava kovanaama. Juoni muutenkin on mielenkiintoinen ja ohjaajan tapa ohjata toiminta kohtauksia hidastuksilla kuorrutettuna kertakaikkisen loistava. Erittäin hyvä!

Katsottu: 6.12.2011

Kubrick on ollut minulle ristiriitainen ohjaaja. Kaikkien ylistämä ”nero”, ei vain ole minulle aivan tuo ylitse vuotava ylistäminen auennut. Tuntuunkin, että pidin niistä ohjaajan leffoista, joita muut eivät pahemmin ylistä. The Killing on ehkä jopa Kubrickin paras elokuva. Ainakin se on hyvin lähellä sitä. Juoni on rakennettu mielenkiintoisella tavalla. Se koukuttaa heti mukaansa, eikä ote hellitä ennen loppua. Kerronnassa on käytetty sellaisia tekniikoita, joita esim. Tarantino myöhemmin on käyttänyt omissa elokuvissaan. The Killing on esikuvallinen rikosjännäri, jossa on pilkettä silmäkulmassa. Ei voi kuin ihailla tapaa, jolla Kubrick vie tarinaa eteenpäin… ja se loppu. Se oli mitä mainioin. Viimeinen kuva syöpyy silmiin moniksi viikoiksi.

Katsottu: 6.12.2011

Hyvin kaksipiippuista. Thirst on tavallaan todella hyvä elokuva, mutta sitten tavallaan taas ei ollenkaan hyvä. Eniten itseäni alkoi kyrpiä liian hidastempoinen kerronta, kun siihen vielä ynnää mammuttimaisen keston, ei hyvä. Wook osaa ohjata kauniita kohtauksia ja sellaista kivaa visuaalista silmää on. Se jää oikeastaan elokuvan ainoaksi hyväksi puoleksi. Näyttelijät toki hoitavat hommansa rutiinilla, mutta kukaan ei erotu edukseen joukosta. Jälleen kerran elokuva, josta olisi kiva pitää vähän enemmän. Se vain on aivan mahdotonta.

Katsottu: 6.12.2011

Mitä tästä voisi sanoa? Kylmän nihilistinen varmaan kuvaa I Stand Alonea. Gaspar Noen debyyti on sanoin kuvaamattomalla tavalla masentava ja lohduton kokemus. Vahvat roolit ja kuvakulmat tukevat loistavasti tarinaa. Työttömäksi jäävä teurastaja ajautuu ahdinkoon, ja hänen sielunmaailmaansa raotetaan erinäisten ankeiden tapahtumien kautta. Teurastaja ajattelee paljon, ajatukset yleensä kerrotaan katsojalle kertojaäänen voimin. Näissä ajatuksissa ei paljon lohtua ole, eikä teurastajakaan näe tulevaisuuttaan kovin valoisana. Noe on selkeästi tiennyt mitä tekee, koska kokonaisuutena elokuva on juuri niin ajatuksia herättävä ja jopa pelottava. I Stand Alone pysäyttää miettimään inhimillisyyttä ja kaikkea muuta mitä sen puuttuminen tuo tullessaan.

Katsottu: 5.12.2011

Nyt on kyllä puristettu reiluun tuntiin aika paljon tavaraa. Se onkin elokuvan suurin vahvuus. Sillä nopeatempoinen tarina jaksaa pitää mielenkiinnon yllä, eikä käy missään vaiheessa pahemmin tylsäksi. Lisäksi tarina ei pahemmin ala selittelemään tapahtumia, vaan antaa katsojan itse päättää mistä kaikessa on kyse. Lapsinäyttelijät ovat todella hyviä ja heidän yhdenmukaistettu olemuksensa on omaperäisellä tavalla karmivaa. Kaiken kaikkiaan todella hyvä kauhuelokuva, joka jättää miettimään, mutta ei kuitenkaan täysin unohda viihdearvoja.

Katsottu: 4.12.2011

Taas tuli vähän sellainen ”mitä vittua fiilis”. Nainen näkee painajaisunia kuussa olevista astronauteista ja välillä Kinski karjuu jotain komentohuoneessa. Miten tämä kaikki liittyy elokuvan juoneen, eipä oikeastaan mitenkään. Kuukohtaukset ovat kovin irrallisia, jopa surrealistisia. Ne kuitenkin nostavat elokuvan mielenkiintoisuutta huomattavasti. Alun perin Kinski oli ainoa syy miksi tämän elokuvan hommasin, mutta katsottuani sen kokonaan, tajusin sen olevan paljon muutakin. Kokonaisuutena Footprints on mainio giallo, joka paikoitellen kärsii juonen turhasta monijakoisuudesta. Lopussa nähdään ihan tarpeeksi painostavaa settiä, että kyllä tämän parissa oikein mukavasti viihtyi.

Katsottu: 4.12.2011

Tutustuminen Melvillen tuotantoon alkakoon! Tai alkoihan se jo viime vuonna Le Samourain muodossa, mutta nyt kun on tämä ohjaajan nimeä kantava boksi, joka sisältää useamman elokuvan, on helppo muodostaa parempi kuva ohjaajasta. Ainakaan Bob the Gambler on yhtään heikennä odotuksia muita Melvillen elokuvia kohtaan. Tässä elokuvassa lähes kaikki toimii. Etenkin kuvauspaikat sekä roolihahmot tukevat erinomaista tarinaa. Oikeastaan elokuvassa ei tapahdu juuri mitään, mutta kun kaikki näyttää ja kuulostaa niin samperin tyylikkäältä. Odotuksiin nähden pääsi yllättämään, koska ajattelin tämän olevan boksin heikoin elokuva, nyt sitä on enää vaikea uskoa. Muissa tapauksissa muut elokuvat saavat olla aika perkeleen kovaa settiä.

Katsottu: 3.12.2011

Ei nyt kyllä napannut kovin hyvin. Stargaten idea on ihan kiva, eikä toteutuskaan varsinaisesti ole teknisesti huono. Jotenkin en vain nyt päässyt jyvälle tästä tarinasta. Avaruusolentoja ja egyptimytologiaa yhdistelevä tarina ei aukene turhan helposti. Odotin, että kyseessä olisi ollut kevyttä scifiä lauantai-iltaan, mutta sitten sainkin vastineeksi keskinkertaista mukanerokasta tutkiskelua, jossa on mukamas viihdearvoa. Aika paha sanoa, mutta tämä ideahan toimii paljon paremmin tv-sarjana. Ainakin omalla kohdallani, elokuvan pohjalta tehty sarja on huomattavasti parempi. Olenko yksin?

Katsottu: 1.12.2011

Kaikin puolin mallikas film noir. Elokuva alkaa niin hypnoottisen upealla kohtauksella, että sitä vain haukkoo henkeään. Welles tyylittelee erinomaisen kamera-ajon saattelemana katsojan mukaansa. Kohtaus on samalla hyvin uraa uurtava, sillä ani harvassa 50-luvun leffassa oli näin komeaa kameran liikuttelua tahi pitkää otosta. Jotenkin uraa uurtava kuvastaa parhaiten koko elokuvaa. Orson Welles on pelottava lihavana poliisina, joka viis veisaa mistään muusta kuin itsestään. Heston on.. noh Heston vetää ihan mukavan roolin meksikolaisena kunnollisena miehenä. Roolien ja upean kameratyöskentelyn lisäksi elokuvan aihepiiri on aikaansa nähden varsin radikaali. Nykypäivänäkin vielä korruption ja rasismin käsittely elokuvissa on iso asia. Voi vain miettiä, miten se on kohahduttanut 50-luvulla. Kokonaisvaltaisesti merkittävä teos, joka pitää otteessaan koko keston ajan.

Katsottu: 30.11.2011

Jos nyt vittu oikeesti! Jennifer Love Hewitt ei ole ihana, eikä tämä elokuva ole minkään veroinen. Voi vittu, kun ahdisti tämän elokuvan seuraaminen… ja voi vittu kun se vaan jatkui. Kliseet vedetään joka kohtaukseen, ja moraalisaarna jää tyypillisesti pintapuoleiseksi kosketukseksi. Jotain hyvää kuitenkin, omistan joulukuun ”vain” hyville elokuville. Ainakaan tähän mennessä se ei täysin ole onnistunut, enkä usko herra kurkkuharjan pikkujoulujen yhtään parantavan asiaa! Voi jumalauta, mä haluun kuolla!