Miika's Movie Diary - 2019

28.12.

27.12.

Dialogissa on rutkasti filosofista mietiskelyä ja enkkusubeilla katsottuna ainakin meikäläiselle sitä oli hankala sisäistää kaikkea, mutta On the Silver Globe osaa kyllä tutkiskella ihmisluonteen analyyttisyyttä ja tarvetta löytää merkityksiä. Kamera liikkuu sähäkästi ja näyttely on suuritunteista ja teatraalista - välillä jopa liiankin. Visuaalisesti erittäin hieno; aiemmin mainittu hektinen kuvaustyyli, kylmä värimaailma sekä näyttävä puvustus ja lavastus, joka on yhdistelmä scifiä, fantasiaa ja "nykyaikaa", tekevät elokuvan maailmasta varsin ainutlaatuisen. Pureskeltavaa riittää useammalle katselukerralle.

26.12. rewatch

Mukava kasarin buddy-leffa, jota De Niro pitkälti kannattelee. Juoni on tuttua kauraa, mutta eipä se juuri haittaa kun meininki on muuten niin letkeää.

24.12.

23.12.

23.12.

23.12.

22.12.

21.12.

20.12.

17.12.

Ihan asiaa sisältävä dokumentti, mutta toteutus oli sitä tasoa että kokonaisuuden vankkuus kärsii. Youtube-videoiden videokuvankaappaukset olivat kämäisiä ja niitä oli paljon.

17.12.

Äkkiseltään ei voisi uskoa että The Rainmaker on Francis Ford Coppolan ohjaama, sillä sen verran perinteisissä 90-luvun oikeussalidraamojen tunnelmissa tässä liikutaan. Matt Damonin kertojaääni on tarpeeton ja hahmot jokseenkin stereotyyppisiä aina nuoresta oikeudenhaluisesta altavastaajajuristista lipeviin pahisjuristeihin ja miehensä pieksemään naiseen (johon päähenkilö tietty rakastuu) asti.
Oikeussalikohtauksissa on kuitenkin tarvittavaa jännitettä ja näyttely on kautta linjan toimivaa, mikä saa nuoren Matt Damonin pyrkimyksen oikeudenmukaisuuteen tuntumaan jopa sympaattiselta.

14.12.

Hienoja taistelukohtauksia jälleen ja ihan tuutin täydeltä vielä. Kiva huomata että Mark Dacascoskin on näemmä vielä voimissaan, vaikkei miehen humoristiset kevennykset oikein sopineetkaan tähän. Vähän jäi kuitenkin häiritsemään tarinan heikkous. Elokuvan lopussa tuntuu siltä kuin oltaisiin taas samassa pisteessä kuin kakkosen lopussa.

14.12.

13.12.

Tykkään elokuvan arkisesta tyylistä kuvata avioliiton loppupuoliskoa aina oikeuskäsittelyistä itse avioeroon asti. Adam Driver ja Scarlett Johansson tulkitsevat loistavasti eroavan pariskunnan läpikäyviä tunnetiloja läpi eroprosessin. Elokuva ei tietenkään ole pelkkää masistelua, sillä kohtauksissa on yllättävänkin paljon pieniä, jopa humoristisia yksityiskohtia kokonaisuuden värittämiseksi.

7.12. rewatch

3.12.

1.12. rewatch

1.12.

30.11.

29.11.

27.11.

19.11. rewatch

16.11. rewatch

15.11. rewatch

Kevyttä perjantaikatseltavaa.

14.11. rewatch

Draamansa puolesta ei ihan niin tyydyttävä kuin Begins, sillä itse sankari jää tässä sivuroolien, etenkin Ledgerin Jokerin, varjoon. The Dark Knight muistuttaakin huomattavasti enemmän rikos- ja toimintaelokuvaa kuin edeltäjänsä, ja tällä saralla onkin onnistuttu loistavasti. Välillä tavoitetaan Heat-sfäärit intensiivisen toiminnan ja kiperien tilanteiden suhteen. Pidän edelleen erittäin tyydyttävänä tätä Nolanin realistista lähestymistapaa Batman-universumiin.

13.11.

Ei sitä aina muistakaan, että muun muassa Tappajahain, Schindlerin listan, Indiana Jonesin ja Jurassic Parkin ohjaajana on toiminut sama ukko. Alkuunhan tässä Spielbergiä käsittelevässä dokumentissa kuvataan varsin mielenkiintoisesti miehen uran alkutaipaletta ja ensimmäisiä elokuvia, mutta kahden ja puolen tunnin kesto oli itselleni vähän liikaa. Varsinkin, kun dokumentin rakenne on se että käydään miehen elokuvat tylsän kronologisesti läpi. Vielä enemmän olisin tahtonut tietää, miten Spielberg rakensi kohtauksensa, vaikka sekin kyllä tulee hyvin esille esimerkiksi Pelastakaa sotamies Ryanista ja Duelista puhuttaessa. Puhuvien päiden "kukaan muu ei pystynyt tekemään sitä kuin hän" -tokaisut alkavat pidemmän päälle puuduttaa ja tuntuvat hölmöiltä, koska niitä ei juurikaan perustella.

10.11. rewatch

9.11. rewatch

9.11.

Odotin tämän iskevän samalla tavalla kuin Miesten vuoron, mutta toisin kävi. Ukkojen tarinoita on ihan mielenkiintoista kuunnella, joo, mutta koko elokuvan yllä on jotenkin väkisin väännetyn tekeleen maku. Ehkä se saunassa omasta elämästä puhuminen tuntui jotenkin luonnollisemmalta tavalta sekä itselle katsoa että suomalaiselle miehelle jakaa omia kokemuksiaan, tiedä häntä.

8.11. rewatch

Batman Beginsin katselusta taitaa olla likemmäs kymmenen vuotta aikaa, ja kyllähän tämä toimii jopa paremmin kuin silloin esiteini-iässä katseltuna. Nolanin Batman-trilogian aloittava Begins on kolmikosta se, joka paneutuu kaikista parhaiten Bruce Wayne/Batman-hahmoon ja lopputulemana on mielestäni sekä hieno origins-tarina hienolle hahmolle että lupaava aloitus trilogialle. Enemmän draamavetoinen ja vähemmän toimintapainotteinen kuin jatko-osat. Roolisuoritukset ovat hyviä, mutta pahiskaartilla ei ole ihan samanlaista karismaa mitä jatko-osien antagonisteilla.

6.11.

Jamie Lee Curtis ei ole enää mukana kuin alkukohtauksessa, ja liekö edellisen osan kivuttomuuteen vaikuttanut juuri hänen mukanaolonsa. Tässä alku on vielä ihan ok, mutta sen jälkeen ei kiinnostanut lainkaan. Kaikki on niin teinislasher-kliseepaskaa että. Reality-tv-asetelmassa olisi ollut potentiaalia, mutta sitä ei hyödynnetä mitenkään. Busta Rhymes loistaa äärimmäisen huonoilla näyttelijän lahjoillaan.

3.11. rewatch

3.11.

Mitäänsanomaton, mutta kuitenkin yllättävän kivuton katselukokemus.

2.11.

Alkuun Kitanon elokuville tuttu tyyli englantia puhuvien ja heikonlaisesti näyttelevien jenkkihemmojen säestämänä tuntui erittäin omituiselta ja noh, kämäiseltä, mutta elokuvan edetessä tästä kehkeytyi melko sympaattinen ja hyvällä tavalla humoristinen aspekti. On helppo löytää yhtäläisyyksiä Kitanon ja Aki Kaurismäen elokuvista, etenkin joidenkin henkilöhahmojen pelkistetyn esittämistavan saralla.

30.10.

29.10.

Casey Affleck heittää lusikan nurkkaan ja lakanan ylleen. Haamu(t) on kuvattu herttaisen lapsenomaisella tavalla - lakanamytyt vain seuraavat ihmisten tekemisiä ja tarpeentullen kommunikoivat keskenään telepatialla tai vilkuttelulla. Haamuihin pystyykin tuntemaan empatiaa samalla tavoin kuin jotain koiranpentua kohtaan, minkä takia pelkkä lakanan alla patsastelu jo itsessään on aika hellyyttävää katseltavaa. Elokuva itsessään käsittelee kuitenkin ihan aikaihmisten asioita; parisuhdetta, kaipausta, kuolemaa ja olemassaoloa ylipäätään. A Ghost Storyn lähestymistapa ei ehkä ole kaikkien pala kakkua, mutta itselleni se toimi.

28.10.

22.10. rewatch

20.10.

Rauhallisesti etenevä, todella aidon tuntuinen draama. Selvisi vasta leffan jälkeen, että päähenkilöt pohjaavat ilmeisesti melkeinpä täydellisesti näitä esittäviin näyttelijöihin, mikä selittääkin paljon. Vähäeleinen, mutta tunteikas filmi tämä.

17.10. rewatch

Tämä on näköjään tullut joskus tiirailtua, muistikuvia ei kuitenkaan ollut lainkaan. Moneyball lähtee kivasti käyntiin, kun kuvataan mukavan varmalla otteella ja rauhallisella temmolla Brad Pittin esittämän baseball-joukkueen toimitusjohtajan kärvistelyä isompien, varkkaidenmpien joukkueiden rinnalla. Meininki on realistista, urheiluelokuvaksi jopa hivenen synkkää, mutta loppua kohden tästä kehkeytyy turhankin perinteinen häviäjästä voittajaksi -tarina kaikenmaailman hidastuksilla ynnä muilla tehokeinoilla höystettynä, ja katselu alkaa tuntua tässä vaiheessa aika puuduttavalta. Vasta aivan lopussa elokuva levittää jälleen kyynisen asenteensa kuvaruudulle, ja onkin todella harmillista, ettei elokuvassa säily melankolista vibaa koko keston aikaa.

16.10.

Kurt Russell perseilee automyyjänä. Tässä oli yllättävänkin hurttia huumoria, mikä huvitti ja jopa naurattikin muutamaan otteeseen. Mahtuu tähän paljon myös nykymittapuulla melko kuivia juttuja.

15.10.

Netflixissä mainostetaan tätä sarjamurhaajajännärinä, vaikka hyvin nopeasti käy ilmi ettei tämä ihan sitä olekaan. Tämä muistuttaa Alejando Amenábarin Open Your Eyesia hyvin paljon siinä mielessä, että katsojan on hyvin vaikea arvata elokuvan alussa mitä loppumetrit tuovat tullessaan. Tällainen tietynlainen tyyli, jossa katsoja johdatetaan melko arvaamattoman tarinan läpi kohti tyydyttävää lopetusta, toimii myös In the Shadow of the Moonin tapauksessa, joskaan Open Your Eyesin kaltaisiin sfääreihin tässä päästä eikä todellisuuden kanssa leikittely ole muutenkaan yhtä nokkelasti toteutettua.

14.10.

14.10.

Perus söpö animaatioelokuva, muistan kun nimenomaan Saapasjalkakissa oli pienenä lempparini Shrek-hahmoista. Katselukokemuksena helppo ja miellyttävä, enkä kokenut samanlaista lievää ahdistuneisuuden tunnetta, mikä yleensä näiden animaatioiden kaavamaisuudesta ja elämänohjeista syntyy.

10.10.

Daniel Craig veljineen piileskelee juutalaisjoukkion kanssa Toisen Maailmansodan aikaan Itä-Euroopan meetsissä ja koittaa pysytellä hengissä. Porukan sisällä syntyy tottakai kahakointia kun olot ovat mitä ovat ja ruuastakin on pulaa. Ihan jepa.

5.10. rewatch

Teki mieli katsoa lisää Joaquin Phoenixin roolisuorituksia. Tämän olin nähnyt aikaisemmin, mutta mieleen oli jäänyt vain yksittäisiä kohtauksia. Johtunee siitä, että tarinankuljetus on omaan makuuni hienan jumittelevaa, minkä takia kokonaisuus näyttäytyy vähän irrallisena. Näyttely tässä on kyllä ihan huippuluokkaa, ja elokuvan rauhallisuus antaa Phoenixin ja Hoffmanin kaltaisille näyttelijöille ansaitsemansa tilan. Kaikesta huolimatta nautin tästä elokuvasta, ja kuten edellisenkin katselukerran jälkeen, jäi myös nyt semmoinen tunne että tämä pitää katsoa uudestaan taas tulevaisuudessa.

4.10.

3.10.

Elämänkertaelokuvaksi Walk the Line noudattaa hyvin tuttua kaavaa, ja vaikea uskoa että tämä olisi ollut näinkin mielenkiintoista seurattavaa ilman Phoenixia. Mies tuntuu vetävän tämänkin roolin täydestä sydämestä. Reese Witherspoon puolestaan aiheuttaa lähinnä huonossa mielessä kylmiä väreitä etelävaltioiden aksentillaan.

2.10. rewatch