Login
Movie Diary 2012 (In Finnish)
Sort by:
Showing 1-50 of 524
Decade:
Rating:
List Type:
79
7.9
7.8
The Valley of the Bees (1968)
Katsottu: 29.12.2012, DVD
Frantisek Vlacilin keskiajalle sijoittuvan ja uskontoaiheisen historiatrilogian päätös on oikeastaan sarjan heikoin elokuva, mutta siltikin varsin loistokas mestariteos, mikä kertonee jotain näiden elokuvien yleisestä tasosta. Se kertoo kahdesta ritarista, joista toinen luopuu kaikesta uskostaan ja toinen seuraa sitä orjallisesti, sekä rinnastaa heidän tarinoitaan herättäen kysymyksiä ihmisen tarpeesta uskoa johonkin itseään suurempaan ja elää sen mukaisesti, vaikka toisaalta ihmisluonto tekee tällaisesta elintyylistä oikeastaan täysin mahdotonta. Visuaalisesti leffa on taas häkellyttävän komean näköinen ja Vlacilin muiden teoksien tyyliin painajaismaisen painostava äänimaailma on omiaan luomaan tunnelmaa.
Elokuvavuodelle 2012 annan ***½, koska katsoin ihan liian vähän oikeasti mielenkiintoista cinemaa, liian paljon uutta Hollywoodia, vihalahjoja ja kompletionistipaskaa. Siitä johtuen menetinkin kahdesti vuoden aikana täysin mielenkiinnon elokuvia kohtaan kuukausiksi, mutta onnistuin näköjään silti jotenkin katsomaan vuoden aikana yli 500 elokuvaa. Silti elokuvien parissa tuli taas vietettyä todella hyviäkin hetkiä, parhaimpina niistä mainittakoon useat Renoirin 30-luvun mestariteokset, Sodankylän elokuvajuhlat, Navaronen miitti, pitkälle seuraavan päivän aamuun jatkuneet leffapäivät ja Vampire’s Kissin katsominen kaverin kanssa juhannusyönä tuhannen tuubassa… Koitan vuonna 2013 katsoa taas enemmän oikeita elokuvia, todennäköisesti en onnistu, koska tyhmä on ihminen.
Frantisek Vlacilin keskiajalle sijoittuvan ja uskontoaiheisen historiatrilogian päätös on oikeastaan sarjan heikoin elokuva, mutta siltikin varsin loistokas mestariteos, mikä kertonee jotain näiden elokuvien yleisestä tasosta. Se kertoo kahdesta ritarista, joista toinen luopuu kaikesta uskostaan ja toinen seuraa sitä orjallisesti, sekä rinnastaa heidän tarinoitaan herättäen kysymyksiä ihmisen tarpeesta uskoa johonkin itseään suurempaan ja elää sen mukaisesti, vaikka toisaalta ihmisluonto tekee tällaisesta elintyylistä oikeastaan täysin mahdotonta. Visuaalisesti leffa on taas häkellyttävän komean näköinen ja Vlacilin muiden teoksien tyyliin painajaismaisen painostava äänimaailma on omiaan luomaan tunnelmaa.
Elokuvavuodelle 2012 annan ***½, koska katsoin ihan liian vähän oikeasti mielenkiintoista cinemaa, liian paljon uutta Hollywoodia, vihalahjoja ja kompletionistipaskaa. Siitä johtuen menetinkin kahdesti vuoden aikana täysin mielenkiinnon elokuvia kohtaan kuukausiksi, mutta onnistuin näköjään silti jotenkin katsomaan vuoden aikana yli 500 elokuvaa. Silti elokuvien parissa tuli taas vietettyä todella hyviäkin hetkiä, parhaimpina niistä mainittakoon useat Renoirin 30-luvun mestariteokset, Sodankylän elokuvajuhlat, Navaronen miitti, pitkälle seuraavan päivän aamuun jatkuneet leffapäivät ja Vampire’s Kissin katsominen kaverin kanssa juhannusyönä tuhannen tuubassa… Koitan vuonna 2013 katsoa taas enemmän oikeita elokuvia, todennäköisesti en onnistu, koska tyhmä on ihminen.
Tapio's rating:
174
7.8
7.5
Katsottu: 29.12.2012, DVD
Ohjaajansa näköinen elokuva, jossa nuoret ja aikuiset analysoivat keskustellen rakkausasioitaan keskenään upeissa Ranskan kesäisissä maisemissa. Oli muuten todellinen ilo katsoa taas Rohmeria pitkästä aikaa.
Ohjaajansa näköinen elokuva, jossa nuoret ja aikuiset analysoivat keskustellen rakkausasioitaan keskenään upeissa Ranskan kesäisissä maisemissa. Oli muuten todellinen ilo katsoa taas Rohmeria pitkästä aikaa.
Tapio's rating:
1524
7.4
7.7
Rushmore (1998)
Katsottu: 29.12.2012, DVD
Rewatch ** - ***½. Ensimmäisen katselun aikana ainoa tästä jäljelle jäänyt ajatus oli oikeastaan ”no voi vittu kun ollaan niin quirkyy”, mutta tällä kertaa leffan quirkyis tuntui varsin sympaattiselta ja muuhun sisältöön sopivalta, eikä ollenkaan itsetarkoitukselliselta. Päähenkilö on tosin edelleen suhteellisen rasittava idiootti, mutta ideana onkin nähdä hänen kasvavan hieman ihmisenä elokuvan tapahtumien myötä, ja teini-ikäisen mielenmaailman elokuva tavoittaa varsin pätevästi. Mielessä kävi myös, että kenties viime katselun aikana olin liikaa itse päähahmon kaltainen teinipelle, enkä leffaa katsellessa osannut tarpeeksi nauraa itselleni… Nyt elokuvan huumori kuitenkin nostatti useasti hymyn suupielille, ja onnistuipa lopetus myös jossain määrin koskettamaan. Myös teknisen puolen tyylittelyt miellyttivät siinä määrin, että taidanpa piakkoin katsoa loputkin Wes Andersonit.
Rewatch ** - ***½. Ensimmäisen katselun aikana ainoa tästä jäljelle jäänyt ajatus oli oikeastaan ”no voi vittu kun ollaan niin quirkyy”, mutta tällä kertaa leffan quirkyis tuntui varsin sympaattiselta ja muuhun sisältöön sopivalta, eikä ollenkaan itsetarkoitukselliselta. Päähenkilö on tosin edelleen suhteellisen rasittava idiootti, mutta ideana onkin nähdä hänen kasvavan hieman ihmisenä elokuvan tapahtumien myötä, ja teini-ikäisen mielenmaailman elokuva tavoittaa varsin pätevästi. Mielessä kävi myös, että kenties viime katselun aikana olin liikaa itse päähahmon kaltainen teinipelle, enkä leffaa katsellessa osannut tarpeeksi nauraa itselleni… Nyt elokuvan huumori kuitenkin nostatti useasti hymyn suupielille, ja onnistuipa lopetus myös jossain määrin koskettamaan. Myös teknisen puolen tyylittelyt miellyttivät siinä määrin, että taidanpa piakkoin katsoa loputkin Wes Andersonit.
Tapio's rating:
124
6.9
6.9
Don't Bother to Knock (1952)
Katsottu: 29.12.2012, DVD
Viihdyttävä pikkuelokuva henkisesti epävakaasta naisesta, joka ei ole päässyt yli sulhasensa kuolemasta ja asettaa tahtomattaan pakkomielteensä vuoksi lähellä olevia ihmisiä vaaraan. Monroe vetää roolinsa sekavana naikkosena kiitettävästi, Richard Widmark yrittää pitää sekä housut jalassaan että Marilynin täysjärkisenä. Elisha Cook Jr. ei valitettavasti pääse hengestään vaikka se lähellä onkin. Ihan kiva tapaus.
Viihdyttävä pikkuelokuva henkisesti epävakaasta naisesta, joka ei ole päässyt yli sulhasensa kuolemasta ja asettaa tahtomattaan pakkomielteensä vuoksi lähellä olevia ihmisiä vaaraan. Monroe vetää roolinsa sekavana naikkosena kiitettävästi, Richard Widmark yrittää pitää sekä housut jalassaan että Marilynin täysjärkisenä. Elisha Cook Jr. ei valitettavasti pääse hengestään vaikka se lähellä onkin. Ihan kiva tapaus.
Tapio's rating:
156
6.4
6.8
Katsottu: 29.12.2012, DVD
Ei toiminut kyllä mitenkään, vaikka contact ratingien perusteella tämän olisi pitänyt olla ihan kiva. Tylsän rakenteeton sekasotku, jossa kaksi baseballia pelaavaa luuseria haluavat kostaa valmentajansa puolesta ja sotkeutuvat samalla puolivahingossa yakuzapiireihin. Hehkutettu absurdiikka oli mielestäni vain kokoelma toisistaan irrallisia typeriä tapahtumia, joista yksikään ei vetänyt tarpeeksi överiksi ollakseen hauska, ja musta huumori vaikutti ainoastaan yhden vitsin, eli Kitanon hahmon satunnaisten väkivallan purkausten, toistamiselta, mikä kävi vanhaksi hyvin nopeasti. Meno on muutenkin erittäin pitkäveteistä ja taisin naurahtaa elokuvaa katsellessa kerran. Teknisiltä ansioiltaan ammattitaitoisesti tehtyä eikä nyt mitenkään muutenkaan täyttä tuubaa, mutta en kyllä juuri voi väittää viihtyneeni tämän parissa.
Ei toiminut kyllä mitenkään, vaikka contact ratingien perusteella tämän olisi pitänyt olla ihan kiva. Tylsän rakenteeton sekasotku, jossa kaksi baseballia pelaavaa luuseria haluavat kostaa valmentajansa puolesta ja sotkeutuvat samalla puolivahingossa yakuzapiireihin. Hehkutettu absurdiikka oli mielestäni vain kokoelma toisistaan irrallisia typeriä tapahtumia, joista yksikään ei vetänyt tarpeeksi överiksi ollakseen hauska, ja musta huumori vaikutti ainoastaan yhden vitsin, eli Kitanon hahmon satunnaisten väkivallan purkausten, toistamiselta, mikä kävi vanhaksi hyvin nopeasti. Meno on muutenkin erittäin pitkäveteistä ja taisin naurahtaa elokuvaa katsellessa kerran. Teknisiltä ansioiltaan ammattitaitoisesti tehtyä eikä nyt mitenkään muutenkaan täyttä tuubaa, mutta en kyllä juuri voi väittää viihtyneeni tämän parissa.
Tapio's rating:
272
7.3
7.4
Queen Margot (1994)
Katsottu: 29.12.2012, DVD
Niin puisevan tylsää pukudraamaa ja mielenkiinnotonta historiallista pökkelöintiä, että aloin miettiä jo ensimmäisen vartin jälkeen, että miksi helvetissä edes aloin katsoa tätä. Tässä vaiheessa elokuvaa oli onneksi jäljellä vielä yli kaksi tuntia. Auteuilin ja Adjanin välinen järjestetty avioliitto saa aikaan sodan katolisten ja protestanttien välillä, minkä ohella valtaapitävät saavat juonitella ihan helvetisti ja jotain ja krooh. Visuaalisesti näyttäväksi tätä ei voi kehua, sillä se sijoittuu koko kestonsa ajan ahtaisiin sisätiloihin ja kaikki ulkokohtauksetkin ovat vain pelkästään hahmoihin rajattuja, minkä lisäksi kaikki on jatkuvasti todella ankean väritöntä ja tylsänharmaata. Eli se näiden historiallisten patsastelujen yleinen hyväkin puoli on poissa, ja ainoana valopilkkuna on komea puvustus. Muun elokuvan yläpuolelle nousevat iso joukkomurha- ja metsästyskohtaus, muu sisältö ei herättänyt kyllä minkäännäköistä kiinnostusta.
Niin puisevan tylsää pukudraamaa ja mielenkiinnotonta historiallista pökkelöintiä, että aloin miettiä jo ensimmäisen vartin jälkeen, että miksi helvetissä edes aloin katsoa tätä. Tässä vaiheessa elokuvaa oli onneksi jäljellä vielä yli kaksi tuntia. Auteuilin ja Adjanin välinen järjestetty avioliitto saa aikaan sodan katolisten ja protestanttien välillä, minkä ohella valtaapitävät saavat juonitella ihan helvetisti ja jotain ja krooh. Visuaalisesti näyttäväksi tätä ei voi kehua, sillä se sijoittuu koko kestonsa ajan ahtaisiin sisätiloihin ja kaikki ulkokohtauksetkin ovat vain pelkästään hahmoihin rajattuja, minkä lisäksi kaikki on jatkuvasti todella ankean väritöntä ja tylsänharmaata. Eli se näiden historiallisten patsastelujen yleinen hyväkin puoli on poissa, ja ainoana valopilkkuna on komea puvustus. Muun elokuvan yläpuolelle nousevat iso joukkomurha- ja metsästyskohtaus, muu sisältö ei herättänyt kyllä minkäännäköistä kiinnostusta.
Tapio's rating:
12
6.7
7
The Spies (1957)
Katsottu: 28.12.2012, DVD
Toinen iso pettymys Clouzotin uralta. Psykiatri saa salaperäiseltä mieheltä tarjouksen, jonka myötä hänelle annettaan 5 miljoonaa, jos hän ottaa klinikalleen piilotettavaksi hetkeksi tiedemiehen, joka on keksinyt tehokkaamman ydinpommin. Tämä houkuttelee samalla paikalle runsaasti vakoojia eri maista, jotka kaikki haluavat keksijän tuoman edun itselleen kylmässä sodassa, eikä psykiatri onnistu erottamaan ystäviä vihollisista, eikä oikeastaan edes tiedä, kuka tällaisessa tilanteessa edes olisi ystävä. Kaikkien valtioiden tarkoitusperät ovat kuitenkin itsekkäitä, ja tiedemiehen keksimän menetelmän tuoma etu toisi mahdollisuuden tuhota koko ihmikunta. Premissi on loistava ja koska ohjaajan parhaat työt ovat aivan helvetin jännittäviä, odotin tämän olevan loistavaa yhteen tilaan sijoittuvaa paranoiatrilleriä kylmän sodan ajasta, tyyliin sekoitus Mantsurian kandidaattia ja Takaikkunaa. Valitettavasti elokuva ei vaan saa aikaiseksi oikeen minkäänlaista tunnelmaa, ja ilman kunnon paranoiakuumotuksia se onkin vain valitettavan laimea kokemus. Myös komediallinen lähestymistapa olisi saattanut toimia jos tilanne muutettaisiin kunnon joukkohuudoksi, mutta siihen tuskin Clouzotilla olisi ollut kykyjä. Hukattua potentiaalia.
Toinen iso pettymys Clouzotin uralta. Psykiatri saa salaperäiseltä mieheltä tarjouksen, jonka myötä hänelle annettaan 5 miljoonaa, jos hän ottaa klinikalleen piilotettavaksi hetkeksi tiedemiehen, joka on keksinyt tehokkaamman ydinpommin. Tämä houkuttelee samalla paikalle runsaasti vakoojia eri maista, jotka kaikki haluavat keksijän tuoman edun itselleen kylmässä sodassa, eikä psykiatri onnistu erottamaan ystäviä vihollisista, eikä oikeastaan edes tiedä, kuka tällaisessa tilanteessa edes olisi ystävä. Kaikkien valtioiden tarkoitusperät ovat kuitenkin itsekkäitä, ja tiedemiehen keksimän menetelmän tuoma etu toisi mahdollisuuden tuhota koko ihmikunta. Premissi on loistava ja koska ohjaajan parhaat työt ovat aivan helvetin jännittäviä, odotin tämän olevan loistavaa yhteen tilaan sijoittuvaa paranoiatrilleriä kylmän sodan ajasta, tyyliin sekoitus Mantsurian kandidaattia ja Takaikkunaa. Valitettavasti elokuva ei vaan saa aikaiseksi oikeen minkäänlaista tunnelmaa, ja ilman kunnon paranoiakuumotuksia se onkin vain valitettavan laimea kokemus. Myös komediallinen lähestymistapa olisi saattanut toimia jos tilanne muutettaisiin kunnon joukkohuudoksi, mutta siihen tuskin Clouzotilla olisi ollut kykyjä. Hukattua potentiaalia.
Tapio's rating:
6
6
6.6
The Amazing Mrs. Holliday (1943)
Katsottu: 27.12.2012, PC
Poikkean hetkeksi kronologiasta katsoakseni kompletionismipelleilyn vuoksi muutaman elokuvan, joiden valmistumisessa Renoirilla ei todennäköisesti oikeasti ole ollut paljon paskaakaan tekemistä. Muutamia komeita kuvia lukuunottamatta tämä perustasoinen hollydraama sisälläkään mitään, josta herran kädenjäljen voisi tunnistaa. Hyväntahtoinen nuori nainen tuo USA:han laivalla kahdeksan sotaorpoa, ja joutuu tekeytymään rikkaan miehen leskeksi saadakseen lapsille kodin. Tästä aiheutuu tietenkin jos jonkinmoista väärinkäsityskommellusta. Ihan kiva ja kertakatselun kestävä romanttinen höttö, mutta eipä sen enempiä.
Poikkean hetkeksi kronologiasta katsoakseni kompletionismipelleilyn vuoksi muutaman elokuvan, joiden valmistumisessa Renoirilla ei todennäköisesti oikeasti ole ollut paljon paskaakaan tekemistä. Muutamia komeita kuvia lukuunottamatta tämä perustasoinen hollydraama sisälläkään mitään, josta herran kädenjäljen voisi tunnistaa. Hyväntahtoinen nuori nainen tuo USA:han laivalla kahdeksan sotaorpoa, ja joutuu tekeytymään rikkaan miehen leskeksi saadakseen lapsille kodin. Tästä aiheutuu tietenkin jos jonkinmoista väärinkäsityskommellusta. Ihan kiva ja kertakatselun kestävä romanttinen höttö, mutta eipä sen enempiä.
Tapio's rating:
428
6.5
6.6
Sudden Impact (1983)
Katsottu: 27.12.2012, DVD
Lisää Dirty Harrya. Ensin aivan loistavaa meininkiä sisältävä tapaus, koska Clintin vittumitäpaskaa-ilme saa paljon ruutuaikaa ja äijäilyt ovat loistavia. Clint muun muassa aiheuttaa mafiapomolle sydänkohtauksen pelkästään vittuilemalla, minkä jälkeen häntä yritetään tappaa jokaisessa kohtauksessa. Tämä ei tietysti onnistu vaan pahikset saavat joka kerta turpaansa toinen toistaan upeimmilla tavoilla. Valitettavasti tässä ovat ainoastaan elokuvan ensimmäiset 30 minuuttia. Sitten fokus vaihtuu Sondra Locken tekemien raiskausmurhien kohdalle, mukaan tulee mukahauskaa koirahuumoria läskin bulldogin muodossa ja Clint tekee liikaa vain normaalia etsiväduunia. Tämän seurauksena koko leffasta tulee oikeastaan vaan aivan saatanan tylsä. Repesin tosin aivan totaalisesti kohtauksessa, jossa Clint sanoo ettei yhtä elokuvan pahiksista, pirttihirmulesboa voi edes kutsua ihmiseksi, ja vetää sen jälkeen häntä turpaan. Loppua kohden elokuva menee jo häiritsevissä määrin vigilanteismin ylistämisen puolelle, mikä ei toimi, koska tämä valitettavasti ei nyt ole kuitenkaan mikään Death Wish 3.
Lisää Dirty Harrya. Ensin aivan loistavaa meininkiä sisältävä tapaus, koska Clintin vittumitäpaskaa-ilme saa paljon ruutuaikaa ja äijäilyt ovat loistavia. Clint muun muassa aiheuttaa mafiapomolle sydänkohtauksen pelkästään vittuilemalla, minkä jälkeen häntä yritetään tappaa jokaisessa kohtauksessa. Tämä ei tietysti onnistu vaan pahikset saavat joka kerta turpaansa toinen toistaan upeimmilla tavoilla. Valitettavasti tässä ovat ainoastaan elokuvan ensimmäiset 30 minuuttia. Sitten fokus vaihtuu Sondra Locken tekemien raiskausmurhien kohdalle, mukaan tulee mukahauskaa koirahuumoria läskin bulldogin muodossa ja Clint tekee liikaa vain normaalia etsiväduunia. Tämän seurauksena koko leffasta tulee oikeastaan vaan aivan saatanan tylsä. Repesin tosin aivan totaalisesti kohtauksessa, jossa Clint sanoo ettei yhtä elokuvan pahiksista, pirttihirmulesboa voi edes kutsua ihmiseksi, ja vetää sen jälkeen häntä turpaan. Loppua kohden elokuva menee jo häiritsevissä määrin vigilanteismin ylistämisen puolelle, mikä ei toimi, koska tämä valitettavasti ei nyt ole kuitenkaan mikään Death Wish 3.
Tapio's rating:
128
7.4
6.9
In the City of Sylvia (2007)
Katsottu: 27.12.2012, DVD
Erittäin pätevää yöjumitusta, jossa ei perinteisessä mielessä tapahdu yhtään mitään. Elokuva seuraa muutaman päivän ajan nuoren miehen haahuilua Pariisissa, hänen etsiessään kuusi vuotta sitten tapaamaansa naista. Tämä on pelkkä ohut kehyskertomus, ja elokuva koostuu oikeastaan pelkästään pitkistä otoista, joissa kuvataan miehen tarkkailemia ihmisiä kaupunkiympäristössä. Dialogiakin on vain muutaman lauseen verran. Hyvin tunnelmallinen tapaus jonka hidastempoisessa etenemättömyydessä on erittäin kiehtovaa seurata päähenkilön rakkauden etsimistä ja satunnaisten ihmisten eleitä ja ilmeitä, joista kukin katsoja voinee tulkita tai olla tulkitsematta mitä haluaa. Yltää melkeinpä jo mestariteos-pisteisiin, sillä juuri tällainen slow cinema on todella paljon mieleeni.
Erittäin pätevää yöjumitusta, jossa ei perinteisessä mielessä tapahdu yhtään mitään. Elokuva seuraa muutaman päivän ajan nuoren miehen haahuilua Pariisissa, hänen etsiessään kuusi vuotta sitten tapaamaansa naista. Tämä on pelkkä ohut kehyskertomus, ja elokuva koostuu oikeastaan pelkästään pitkistä otoista, joissa kuvataan miehen tarkkailemia ihmisiä kaupunkiympäristössä. Dialogiakin on vain muutaman lauseen verran. Hyvin tunnelmallinen tapaus jonka hidastempoisessa etenemättömyydessä on erittäin kiehtovaa seurata päähenkilön rakkauden etsimistä ja satunnaisten ihmisten eleitä ja ilmeitä, joista kukin katsoja voinee tulkita tai olla tulkitsematta mitä haluaa. Yltää melkeinpä jo mestariteos-pisteisiin, sillä juuri tällainen slow cinema on todella paljon mieleeni.
Tapio's rating:
296
7.5
7.8
Splendor in the Grass (1961)
Katsottu: 27.12.2012, DVD
Kazanin kovatasoisessa filmografiassa jotenkin turhan vähälle huomiolle jäänyt uskomattoman upea teos nuoresta idealistisuudesta, rakkaudesta ja seksuaalisuudesta, sekä nuoruuden päättymisestä, monien elämän pettymyksien myötä aikuisuuden kyynisyyden ottaessa vallan. Suurieleistä ja tunteisiin vetoavaa laadukasta hollydraamaa, jossa kaikki osa-alueet ovat niin ammattitaitoisella tapaa kunnossa, etten osaa edes kirjoittaa tästä mitään yksityiskohtaisempaa kehumista, loistava elokuva. Loppukohtaus oli niin runollinen ja koskettava, että se toi melkein kyyneleet silmiin.
Kazanin kovatasoisessa filmografiassa jotenkin turhan vähälle huomiolle jäänyt uskomattoman upea teos nuoresta idealistisuudesta, rakkaudesta ja seksuaalisuudesta, sekä nuoruuden päättymisestä, monien elämän pettymyksien myötä aikuisuuden kyynisyyden ottaessa vallan. Suurieleistä ja tunteisiin vetoavaa laadukasta hollydraamaa, jossa kaikki osa-alueet ovat niin ammattitaitoisella tapaa kunnossa, etten osaa edes kirjoittaa tästä mitään yksityiskohtaisempaa kehumista, loistava elokuva. Loppukohtaus oli niin runollinen ja koskettava, että se toi melkein kyyneleet silmiin.
Tapio's rating:
101
6.3
6.5
Beyond the Clouds (1995)
Katsottu: 26.12.2012, DVD
Antonionin viimeinen kokopitkä joka sisältää aika hulppean castin. Yrittää toistaa samoja eksistenssiteemoja kuin ohjaajan aiemmat elokuvat, ja korostaa erityisesti ihmisten epävarmuutta omista syvistä intohimoistaan ja haluistaan, sekä niiden yhteensopimattomuutta todellisuuden kanssa. Näistä saadaankin kerrottua välillä onnistuneen kaihoisasti ja parhaimpina hetkinään elokuva on todella tunnelmallinen tapaus. Suurin ongelma on episodimaisuus, sillä eri tarinat ovat laadultaan todella vaihtelevia ja ne yhteen liittävä kehyskertomus tuntuu vain hyvin typerän keinotekoiselta. Lisäksi siinä selitetään tapahtumia liian paljon auki kertojaäänen avulla ja kyseinenä kertojaäänenä toimii vielä vittu John Malkovich. Antonionin viipyilevän pitkiin ottoihin keskittyvä visuaalinen tyyli on toki edelleen helvetin jees, ja oli todellinen ilo nähdä sitä ohjaajalta viimeksi katsotun, jokseenkin kammottavan Mystery of the Oberwaldin jälkeen. Lisäksi nähdään myös Adjanin tissit, samoin kuin muutaman muunkin näyttelijättären, arvostin.
Antonionin viimeinen kokopitkä joka sisältää aika hulppean castin. Yrittää toistaa samoja eksistenssiteemoja kuin ohjaajan aiemmat elokuvat, ja korostaa erityisesti ihmisten epävarmuutta omista syvistä intohimoistaan ja haluistaan, sekä niiden yhteensopimattomuutta todellisuuden kanssa. Näistä saadaankin kerrottua välillä onnistuneen kaihoisasti ja parhaimpina hetkinään elokuva on todella tunnelmallinen tapaus. Suurin ongelma on episodimaisuus, sillä eri tarinat ovat laadultaan todella vaihtelevia ja ne yhteen liittävä kehyskertomus tuntuu vain hyvin typerän keinotekoiselta. Lisäksi siinä selitetään tapahtumia liian paljon auki kertojaäänen avulla ja kyseinenä kertojaäänenä toimii vielä vittu John Malkovich. Antonionin viipyilevän pitkiin ottoihin keskittyvä visuaalinen tyyli on toki edelleen helvetin jees, ja oli todellinen ilo nähdä sitä ohjaajalta viimeksi katsotun, jokseenkin kammottavan Mystery of the Oberwaldin jälkeen. Lisäksi nähdään myös Adjanin tissit, samoin kuin muutaman muunkin näyttelijättären, arvostin.
Tapio's rating:
1748
7
7.3
Katsottu: 26.12.2012, Nelonen
Robin Williams elämöi radioäänenä ja siinä samalla sivutaan vähän sananvapautta, sodan kauheuksia ja sen semmoisia. Romanssisivujuoni ei toimi. Ihan menevää ajanvietettä, vaikka välillä huumorissa meinataan mennä turhan paljon myötähäpeänolouden puolelle.
Robin Williams elämöi radioäänenä ja siinä samalla sivutaan vähän sananvapautta, sodan kauheuksia ja sen semmoisia. Romanssisivujuoni ei toimi. Ihan menevää ajanvietettä, vaikka välillä huumorissa meinataan mennä turhan paljon myötähäpeänolouden puolelle.
Tapio's rating:
56
7.9
7.4
Murder by Contract (1958)
Katsottu: 26.12.2012, DVD
Viihdyttävä noir emotionaalisesti kylmästä palkkatappajasta, jonka elämä pyörii ainoastaan tappamisen ja siihen valmistautumisen ympärillä. Hän pyrkii kaikessa täydellisyyteen ja tekee töitä tietyn koodin mukaan, eikä muun muassa pidä aseista. Alkuasetelmat ovat muistuttavat jossain määrin Le Samouraista, mutta mitenkään yhä syvälliseksi tai cooliksi elokuva ei kuitenkaan pääse, vaikka potentiaalia ehkä olisikin. Keskivaiheilla keskitytään liikaa kahden henchmanin kanssa spedeilyyn, paljon mielenkiintoisempaa olisi katsoa vain palkkatappajan hiljaista työskentelyä yksin. Silti varsin tyylikäs B-noir jonka kitarascore on varsin loistokas.
Viihdyttävä noir emotionaalisesti kylmästä palkkatappajasta, jonka elämä pyörii ainoastaan tappamisen ja siihen valmistautumisen ympärillä. Hän pyrkii kaikessa täydellisyyteen ja tekee töitä tietyn koodin mukaan, eikä muun muassa pidä aseista. Alkuasetelmat ovat muistuttavat jossain määrin Le Samouraista, mutta mitenkään yhä syvälliseksi tai cooliksi elokuva ei kuitenkaan pääse, vaikka potentiaalia ehkä olisikin. Keskivaiheilla keskitytään liikaa kahden henchmanin kanssa spedeilyyn, paljon mielenkiintoisempaa olisi katsoa vain palkkatappajan hiljaista työskentelyä yksin. Silti varsin tyylikäs B-noir jonka kitarascore on varsin loistokas.
Tapio's rating:
46
6.6
0
Katsottu: 26.12.2012, DVD
Tämän katsominen ei kyllä alun perinkään kiinnostanut minkään vertaa, mutta pakko sitä on kai joskus saada käytyä hyllyssä olevat signature collectionit läpi. Hyvin tylsän amerikkalaista urheiludraamaa, jossa James Stewartin (40 vuotta) esittämä nuori urheilijalupaus pelaa baseballia ja nousee urallaan kuuluisuuteen, hohhoi. Elokuvan ansiot ovat keskivaiheilla, kun Stewart spedeilee itseltään jalkansa amputoitavaksi, ja hänen täytyy oppia hyväksymään tilanne. Tästä saadaan aikaiseksi varsin hyvääkin draamaa, mutta tietysti sen jälkeen oli taas alettava pelaamaan baseballia. Ajattelin antavani puolikkaan lisää pisteitä, mutta lopun omenapiirakan makuinen ylistys siitä, kuinka itseensä uskomalla ja tekemällä parhaansa voi saavuttaa mitä vain, on jo oikeastaan niin vammaista, että enpäs annakaan.
Tämän katsominen ei kyllä alun perinkään kiinnostanut minkään vertaa, mutta pakko sitä on kai joskus saada käytyä hyllyssä olevat signature collectionit läpi. Hyvin tylsän amerikkalaista urheiludraamaa, jossa James Stewartin (40 vuotta) esittämä nuori urheilijalupaus pelaa baseballia ja nousee urallaan kuuluisuuteen, hohhoi. Elokuvan ansiot ovat keskivaiheilla, kun Stewart spedeilee itseltään jalkansa amputoitavaksi, ja hänen täytyy oppia hyväksymään tilanne. Tästä saadaan aikaiseksi varsin hyvääkin draamaa, mutta tietysti sen jälkeen oli taas alettava pelaamaan baseballia. Ajattelin antavani puolikkaan lisää pisteitä, mutta lopun omenapiirakan makuinen ylistys siitä, kuinka itseensä uskomalla ja tekemällä parhaansa voi saavuttaa mitä vain, on jo oikeastaan niin vammaista, että enpäs annakaan.
Tapio's rating:
10
7.4
6.7
The Lighthouse (2006)
Katsottu: 25.12.2012, DVD
Pienimuotoinen mestariteos naisesta, joka palaa entiseen lapsuudenkotiinsa hakemaan isovanhempiaan pois lähestyvän sodan alta, mutta lopulta jää suunniteltua pidemmäksi aikaa auttamaan maalaiskylän asukkaita valmistautumaan tulevaan. Elokuva keskittyy näihin viimeisiin päiviin kohta ränsistyvässä ja autioituvassa pienessä vuoristokylässä, ja saa siitä aikaan todella humaania ja luonnollisen oloista draamaa sodan vaikutuksista siviileihin. Mukaan on sekoitettu hieman dokumentaarista materiaalia, joka liittää elokuvan tarinan isompaan kontekstiin. Erittäin kauniisti kuvattu myös ja hyvin tunnelmalliset musiikit sisältävä.
Pienimuotoinen mestariteos naisesta, joka palaa entiseen lapsuudenkotiinsa hakemaan isovanhempiaan pois lähestyvän sodan alta, mutta lopulta jää suunniteltua pidemmäksi aikaa auttamaan maalaiskylän asukkaita valmistautumaan tulevaan. Elokuva keskittyy näihin viimeisiin päiviin kohta ränsistyvässä ja autioituvassa pienessä vuoristokylässä, ja saa siitä aikaan todella humaania ja luonnollisen oloista draamaa sodan vaikutuksista siviileihin. Mukaan on sekoitettu hieman dokumentaarista materiaalia, joka liittää elokuvan tarinan isompaan kontekstiin. Erittäin kauniisti kuvattu myös ja hyvin tunnelmalliset musiikit sisältävä.
Tapio's rating:
262
7.2
7.1
Katsottu: 25.12.2012, DVD
Viimeisimmästä Kitanosta taitaa olla jo muutama vuosi aikaa, nyt sain vihdoin näidenkin pariin palattua. Erittäin ankaraa settiä, jossa kivikasvoinen poliisi ratkaisee kaikki ongelmansa työssään ja yksityiselämässään vetämällä jokaista hänen mielestään vähänkin väärin tekevää ihmistä turpaan. Työnsä vuoksi rikollisiin, väkivaltaan ja korruptioon täydellisen kyynisesti turtunut ihmisraunio pystyy enää vastaamaan eteen tuleviin asioihin ainoastaan yhdellä tavalla, sillä kaikki toimintaa ohjaavat syyt ja periaatteet ovat jo kadonneet. Minimalistinen jumitustyyli on helvetin jees.
Viimeisimmästä Kitanosta taitaa olla jo muutama vuosi aikaa, nyt sain vihdoin näidenkin pariin palattua. Erittäin ankaraa settiä, jossa kivikasvoinen poliisi ratkaisee kaikki ongelmansa työssään ja yksityiselämässään vetämällä jokaista hänen mielestään vähänkin väärin tekevää ihmistä turpaan. Työnsä vuoksi rikollisiin, väkivaltaan ja korruptioon täydellisen kyynisesti turtunut ihmisraunio pystyy enää vastaamaan eteen tuleviin asioihin ainoastaan yhdellä tavalla, sillä kaikki toimintaa ohjaavat syyt ja periaatteet ovat jo kadonneet. Minimalistinen jumitustyyli on helvetin jees.
Tapio's rating:
53
7.2
7.1
A Generation (1955)
Katsottu: 23.12.2012, DVD
Wajdan sotailujen ensimmäinen teos kertoo siitä nuorisosukupolvesta, joka kasvaa aikuisuuteen salajuonien ja väkivallan maailmassa miehityksen alaisessa Puolassa. Alkuun elokuvan hämmentävän kepeä lähestymistapa aiheeseensa tuntui häiritsevän köykäiseltä, mutta tarkemman keskittymisen myötä aloin paremmin tajuta sen tarkoituksen. Nuoret eivät itse oikeastaan edes täysin ymmärrä poliittisia syitä miehitykselle tai sotaa ylipäätään, ja liittyvät mukaan vastarintaliikkeen toimintaan melkein vain siksi, että se on siistiä ja jännittävää. He joutuvat kohtaamaan raadollisen todellisuuden sodan saapuessa heidän kotiovilleen ja siksi kasvamaan aikuisiksi vaarallisen ympäristön vuoksi nopeammin kuin normaalisti, ja elokuva kysyykin, mikä on tällaisen sukupolven tulevaisuus. Paljon erinomaisempi ja oivaltavampi filmi kuin alun perin tajusinkaan. Nätti mustavalkokuvaus ansaitsee myös kehunsa.
Wajdan sotailujen ensimmäinen teos kertoo siitä nuorisosukupolvesta, joka kasvaa aikuisuuteen salajuonien ja väkivallan maailmassa miehityksen alaisessa Puolassa. Alkuun elokuvan hämmentävän kepeä lähestymistapa aiheeseensa tuntui häiritsevän köykäiseltä, mutta tarkemman keskittymisen myötä aloin paremmin tajuta sen tarkoituksen. Nuoret eivät itse oikeastaan edes täysin ymmärrä poliittisia syitä miehitykselle tai sotaa ylipäätään, ja liittyvät mukaan vastarintaliikkeen toimintaan melkein vain siksi, että se on siistiä ja jännittävää. He joutuvat kohtaamaan raadollisen todellisuuden sodan saapuessa heidän kotiovilleen ja siksi kasvamaan aikuisiksi vaarallisen ympäristön vuoksi nopeammin kuin normaalisti, ja elokuva kysyykin, mikä on tällaisen sukupolven tulevaisuus. Paljon erinomaisempi ja oivaltavampi filmi kuin alun perin tajusinkaan. Nätti mustavalkokuvaus ansaitsee myös kehunsa.
Tapio's rating:
154
6.6
6.5
Katsottu: 23.12.2012, DVD
Olen lähiaikoina havainnut olevani oikeastaan todella kyllästynyt lännenelokuviin. Kyse lienee jokseenkin samasta ilmiöstä kuin joillain muilla harrastajilla film noirin kohdalla: Jo kaikki genren peruselementit tuntuvat tylsistyttäviltä ja moneen kertaan nähdyiltä, minkä vuoksi eri teokset sulautuvat keskenään mielessä yhdeksi isoksi mössöksi. Itselleni ei tätä noirin tapauksessa ole vielä tapahtunut, kenties siksi että pidän rikosta kiehtovampana aiheena kuin westerniä, mutta lännenelokuvat ovat alkaneet jossain määrin pursuta korvista ulos. Jo pelkkä lähtökohta aavikkokaupungissa tapahtuvasta välienselvittelystä lännenvaatteissa pokkaroivien sheriffien, lainsuojattomien, cowboyiden tai intiaanien välillä on ajatuksena haukotuttava, etenkin jenkkiwesternien tapauksessa. Tämä on todennäköisesti vaan ohimenevä vaihe harrastuksessa, ja pitäisi varmaan rewatchia Huuliharppukostaja, Rio Bravo tai katsoa jokin uusi klassikko, joka palauttaisi innostukseni genreen. Tällä hetkellä on kuitenkin näin.
Sen sanottua lienee jokseenkin selvää, miksei tämä myöhäinen jämäwesterni kiinnostanut minua sitten yhtään minkään vertaa. Jack Nicholson rosvojuokkionsa kanssa varastaa hieman hevosia ja yrittää aloittaa uutta parempaa elämää, mutta paikalle saapuu ulkopuolinen palkkatappaja selvittelemään tapausta, krooh pyyh pruuh prööh. Ilman Marlon Brandon hämmästyttävää vammanäyttelyä en olisi varmaan kiinnittänyt koko elokuvaan minkäänlaista huomiota. Brandon roolisuoritus taas nauratti erityisesti siksi, että luin elokuvan tekoprosessin aikana ohjaaja Arthur Pennin pitkän väännön jälkeen luovuttaneen Brandon itsepäisyyden kanssa, ja antanut lopulta hänen näytellä niin kuin hän itse halusi. Tämän seurauksena pöhöttynyt Brando ei ihan oikeasti tee koko elokuvassa mitään muuta kuin pelleile. Kyseinen asenne ilmenee muun muassa ilmavaivoista puhumisena, piereskelynä, typeränä ilmeilynä, naiseksi pukeutumisena, hautajaisissa sekoiluna tai hempeiden asioiden puhumisena hevoselle. Aloin oikeastaan arvostaa Brandoa enemmän kuin aiemmin, sillä hänhän on selkeästi nero, joka yrittää yksin nostaa muuten niin vitun tylsän teoksen tasoa. Valitettavasti hän vaan saa liian vähän ruutuaikaa, ja onnistuu siksi parantamaan loppuarvosanaa pelkästään puolikkaalla.
Olen lähiaikoina havainnut olevani oikeastaan todella kyllästynyt lännenelokuviin. Kyse lienee jokseenkin samasta ilmiöstä kuin joillain muilla harrastajilla film noirin kohdalla: Jo kaikki genren peruselementit tuntuvat tylsistyttäviltä ja moneen kertaan nähdyiltä, minkä vuoksi eri teokset sulautuvat keskenään mielessä yhdeksi isoksi mössöksi. Itselleni ei tätä noirin tapauksessa ole vielä tapahtunut, kenties siksi että pidän rikosta kiehtovampana aiheena kuin westerniä, mutta lännenelokuvat ovat alkaneet jossain määrin pursuta korvista ulos. Jo pelkkä lähtökohta aavikkokaupungissa tapahtuvasta välienselvittelystä lännenvaatteissa pokkaroivien sheriffien, lainsuojattomien, cowboyiden tai intiaanien välillä on ajatuksena haukotuttava, etenkin jenkkiwesternien tapauksessa. Tämä on todennäköisesti vaan ohimenevä vaihe harrastuksessa, ja pitäisi varmaan rewatchia Huuliharppukostaja, Rio Bravo tai katsoa jokin uusi klassikko, joka palauttaisi innostukseni genreen. Tällä hetkellä on kuitenkin näin.
Sen sanottua lienee jokseenkin selvää, miksei tämä myöhäinen jämäwesterni kiinnostanut minua sitten yhtään minkään vertaa. Jack Nicholson rosvojuokkionsa kanssa varastaa hieman hevosia ja yrittää aloittaa uutta parempaa elämää, mutta paikalle saapuu ulkopuolinen palkkatappaja selvittelemään tapausta, krooh pyyh pruuh prööh. Ilman Marlon Brandon hämmästyttävää vammanäyttelyä en olisi varmaan kiinnittänyt koko elokuvaan minkäänlaista huomiota. Brandon roolisuoritus taas nauratti erityisesti siksi, että luin elokuvan tekoprosessin aikana ohjaaja Arthur Pennin pitkän väännön jälkeen luovuttaneen Brandon itsepäisyyden kanssa, ja antanut lopulta hänen näytellä niin kuin hän itse halusi. Tämän seurauksena pöhöttynyt Brando ei ihan oikeasti tee koko elokuvassa mitään muuta kuin pelleile. Kyseinen asenne ilmenee muun muassa ilmavaivoista puhumisena, piereskelynä, typeränä ilmeilynä, naiseksi pukeutumisena, hautajaisissa sekoiluna tai hempeiden asioiden puhumisena hevoselle. Aloin oikeastaan arvostaa Brandoa enemmän kuin aiemmin, sillä hänhän on selkeästi nero, joka yrittää yksin nostaa muuten niin vitun tylsän teoksen tasoa. Valitettavasti hän vaan saa liian vähän ruutuaikaa, ja onnistuu siksi parantamaan loppuarvosanaa pelkästään puolikkaalla.
Tapio's rating:
927
7.6
7.9
Doctor Zhivago (1965)
Katsottu: 23.12.2012, DVD
Yritin katsoa tätä jo edeltävänä yönä, mutta ensimmäisten 30 minuutin aikana minua alkoi unettaa niin paljon, etten halunnut väkisin valvoa vielä melkein kolmea tuntia ja menin suosiolla koisaamaan. Seuraavana päivänä katselulle oli vuorossa uusi yritys, jonka myötä pidin tästä yllätyksekseni paljon enemmän kuin olisin odottanut. Leanilta jälleen aivan helvetin eeppinen megateos, täynnä suuria tunteita ja niitäkin suurempia puitteita. Visuaalinen puoli on vähemmän yllättäen kunnossa ja elokuva on hyvin mahtopontisen näköinen, lavasteet ovat komeita ja maisemat kuin suoraan talvisista postikorteista. Isoja taistelukohtauksia ei juuri nähdä ja leffa keskittyy nimikkohahmonsa tohtori Zhivagon yksityiselämään Venäjän lähihistorian myllerryksien keskellä. Eli liikutaan hieman sellaisilla rajoilla, että joidenkin mielestä elokuva varmasti on vain kuivaa patsastelua. Tässä tosin onneksi hahmoja on pohjustettu hyvin ja näyttelijät ovat tehtäviensä tasalla, joten leffa onnistuu pitämään mielenkiintoa yllä. Suurimmaksi ongelmaksi tuntuu muodostuvan jonkinasteinen punaisen langan tai kantavan ydinajatuksen puute. Ikään kuin elokuvantekijät eivät olisi yhtään tienneet, mitä he tällä koko Zhivagon elämän kattavalla eepoksella oikein haluavat sanoa.
Yritin katsoa tätä jo edeltävänä yönä, mutta ensimmäisten 30 minuutin aikana minua alkoi unettaa niin paljon, etten halunnut väkisin valvoa vielä melkein kolmea tuntia ja menin suosiolla koisaamaan. Seuraavana päivänä katselulle oli vuorossa uusi yritys, jonka myötä pidin tästä yllätyksekseni paljon enemmän kuin olisin odottanut. Leanilta jälleen aivan helvetin eeppinen megateos, täynnä suuria tunteita ja niitäkin suurempia puitteita. Visuaalinen puoli on vähemmän yllättäen kunnossa ja elokuva on hyvin mahtopontisen näköinen, lavasteet ovat komeita ja maisemat kuin suoraan talvisista postikorteista. Isoja taistelukohtauksia ei juuri nähdä ja leffa keskittyy nimikkohahmonsa tohtori Zhivagon yksityiselämään Venäjän lähihistorian myllerryksien keskellä. Eli liikutaan hieman sellaisilla rajoilla, että joidenkin mielestä elokuva varmasti on vain kuivaa patsastelua. Tässä tosin onneksi hahmoja on pohjustettu hyvin ja näyttelijät ovat tehtäviensä tasalla, joten leffa onnistuu pitämään mielenkiintoa yllä. Suurimmaksi ongelmaksi tuntuu muodostuvan jonkinasteinen punaisen langan tai kantavan ydinajatuksen puute. Ikään kuin elokuvantekijät eivät olisi yhtään tienneet, mitä he tällä koko Zhivagon elämän kattavalla eepoksella oikein haluavat sanoa.
Tapio's rating:
147
7.7
7.8
Pépé le Moko (1937)
Katsottu: 22.12.2012, DVD
Tätä Duvivierin kuuluisinta elokuvaa pidetään usein poeettisen realismin merkkiteoksena ja sen nähtyä on helppo ymmärtää miksi. Elokuva kertoo Jean Gabinin loistokkaasti tulkitsemasta, Algeriaan paenneesta gangsterista, joka kaipaa mennyttä elämäänsä Ranskassa, Pariisissa, kotonaan. Hän on turvassa poliiseilta sokkeloisessa, hänen jenginsä hallitsemassa Casbahin kaupunginosassa, muttei voi myöskään poistua sieltä joutumatta heti pidätetyksi, minkä vuoksi likaiset Casbahin kadut ja pubit ovat hänelle sekä turvapaikka että vankila. Eri roduista ja kansallisuuksista koostuva kaupunginosa on täynnä samanlaisia ihmiskohtaloita. Melkein kaikki kaipaavat jotain, mutta ovat jollain tapaa peruuttamattomasti jumissa omassa tilanteessaan, eivätkä voi enää palata menneeseen. Tätä kaipuun tunnetta kuvataan todella vaikuttavasti ja koskettavasti, varsinkin viimeiset 20 minuuttia ovat erittäin sydäntäsärkevät. Elokuva on myös nerokkaasti kuvattu, ja Duvivierin vaivattomasti liikkuva kamera yhdessä aitojen ympäristöjen ja lavasteiden kanssa onnistuu välittämään Casbahista juuri oikeanlaisen tunnelman. Välillä kaupungin lukemattomat piilopaikat, talojen katot, varjoisat kujat ja asukkaiden kodit, tarjoavat turvaa, kun taas välillä ahtaiden katujen seinät tuntuvat kaatuvan päälle ja kuvat ovat kuin suoraan painajaisista. Mestariteos.
Tätä Duvivierin kuuluisinta elokuvaa pidetään usein poeettisen realismin merkkiteoksena ja sen nähtyä on helppo ymmärtää miksi. Elokuva kertoo Jean Gabinin loistokkaasti tulkitsemasta, Algeriaan paenneesta gangsterista, joka kaipaa mennyttä elämäänsä Ranskassa, Pariisissa, kotonaan. Hän on turvassa poliiseilta sokkeloisessa, hänen jenginsä hallitsemassa Casbahin kaupunginosassa, muttei voi myöskään poistua sieltä joutumatta heti pidätetyksi, minkä vuoksi likaiset Casbahin kadut ja pubit ovat hänelle sekä turvapaikka että vankila. Eri roduista ja kansallisuuksista koostuva kaupunginosa on täynnä samanlaisia ihmiskohtaloita. Melkein kaikki kaipaavat jotain, mutta ovat jollain tapaa peruuttamattomasti jumissa omassa tilanteessaan, eivätkä voi enää palata menneeseen. Tätä kaipuun tunnetta kuvataan todella vaikuttavasti ja koskettavasti, varsinkin viimeiset 20 minuuttia ovat erittäin sydäntäsärkevät. Elokuva on myös nerokkaasti kuvattu, ja Duvivierin vaivattomasti liikkuva kamera yhdessä aitojen ympäristöjen ja lavasteiden kanssa onnistuu välittämään Casbahista juuri oikeanlaisen tunnelman. Välillä kaupungin lukemattomat piilopaikat, talojen katot, varjoisat kujat ja asukkaiden kodit, tarjoavat turvaa, kun taas välillä ahtaiden katujen seinät tuntuvat kaatuvan päälle ja kuvat ovat kuin suoraan painajaisista. Mestariteos.
Tapio's rating:
82
7.4
7.3
Katsottu: 22.12.2012, DVD
Melko keskinkertainen Powell & Pressburger –tuotos kuudesta natsista, jotka haaksirikkoutuvat Kanadaan sukellusveneensä upottua pommituksen seurauksena ja yrittävät matkustaa yli USA:n rajan päästäkseen turvaan maansa konsulaattiin. Näin pian Eisensteinin ylilyövän Lakon jälkeen katsottuna elokuvan propaganda tuntui oikeastaan vaan todella tylsältä. Tämä saattoi oikeastaan jollain tapaa jopa toimia leffan eduksi, sillä tavallisesti näin räikeästi propagandatarkoituksessa tehty teos varmaan ärsyttäisi minua, mutta nyt en jaksanut olla siitä oikein mitään mieltä. Visuaaliselta puoleltaan hyvinkin näyttävä filmi, mutta koska sisällöllisesti elokuvassa ei oikeastaan propagandan lisäksi muuta ole, tämän klassikkostatus hieman kummastuttaa. Ihan katsottava tapaus, muttei lähelläkään kaksikon parhaimpia.
Melko keskinkertainen Powell & Pressburger –tuotos kuudesta natsista, jotka haaksirikkoutuvat Kanadaan sukellusveneensä upottua pommituksen seurauksena ja yrittävät matkustaa yli USA:n rajan päästäkseen turvaan maansa konsulaattiin. Näin pian Eisensteinin ylilyövän Lakon jälkeen katsottuna elokuvan propaganda tuntui oikeastaan vaan todella tylsältä. Tämä saattoi oikeastaan jollain tapaa jopa toimia leffan eduksi, sillä tavallisesti näin räikeästi propagandatarkoituksessa tehty teos varmaan ärsyttäisi minua, mutta nyt en jaksanut olla siitä oikein mitään mieltä. Visuaaliselta puoleltaan hyvinkin näyttävä filmi, mutta koska sisällöllisesti elokuvassa ei oikeastaan propagandan lisäksi muuta ole, tämän klassikkostatus hieman kummastuttaa. Ihan katsottava tapaus, muttei lähelläkään kaksikon parhaimpia.
Tapio's rating:
672
6.7
7
Bottle Rocket (1996)
Katsottu: 20.12.2012, DVD
Tällaisen lyhyehkön neljän vuoden tauon jälkeen uskalsin vihdoin tarttua uudestaan Wes Andersonin elokuviin. Sympaattinen ja hauska pikkuleffa kaveruksista, jotka tekevät pikkurikoksia rahan saamisen ja jännityksen vuoksi, vaikkeivat he oikeasti ole mitenkään pahoja ihmisiä. Valitettavasti he eivät vain oikein menesty myöskään rikoksen polulla, ja varsinkin lopun ryöstökohtaus sisältää niin upeaa spedeilyä, että meinasin tikahtua nauruun. Onnistunut feel good –leffa, jota katsoessa piristyy takuuvarmasti. Täytynee tässä lähitulevaisuudessa antaa Rushmorellekin uusi mahdollisuus, mikä saattaakin tapahtua tulevan televisioesityksen yhteydessä.
Tällaisen lyhyehkön neljän vuoden tauon jälkeen uskalsin vihdoin tarttua uudestaan Wes Andersonin elokuviin. Sympaattinen ja hauska pikkuleffa kaveruksista, jotka tekevät pikkurikoksia rahan saamisen ja jännityksen vuoksi, vaikkeivat he oikeasti ole mitenkään pahoja ihmisiä. Valitettavasti he eivät vain oikein menesty myöskään rikoksen polulla, ja varsinkin lopun ryöstökohtaus sisältää niin upeaa spedeilyä, että meinasin tikahtua nauruun. Onnistunut feel good –leffa, jota katsoessa piristyy takuuvarmasti. Täytynee tässä lähitulevaisuudessa antaa Rushmorellekin uusi mahdollisuus, mikä saattaakin tapahtua tulevan televisioesityksen yhteydessä.
Tapio's rating:
895
6.3
6.7
The Bourne Legacy (2012)
Katsottu: 19.12.2012, PC
Muiden Bourne–leffojen yhteydessä oli tietysti katsottava tämä uusinkin, vaikka tiesin jo etukäteen tämän olevan huonoa ja tylsää nykypaskaa huonosta ja tylsästä nyky-Hollywoodista. Kiinnostuskissa hyppäsi syliini kehräämään jo ensimmäisen vartin aikana, ja tästä syystä käytin suurimman osan elokuvan kestosta tavaroiden pakkaamiseen ja siivoamiseen. Valitettavasti leffa tuntui siitä huolimatta kestävän ikuisuuksia, koska kaikki aiemmissa elokuvissa nähdyt perusjutut ja juonielementit on tietenkin pakko toistaa todella mielenkiinnottomasti. Vaikkei olisi kyllä pitänyt, annoin puolikkaan siitä, että tarina pyöri geeniteknologian ympärillä, jee.
Muiden Bourne–leffojen yhteydessä oli tietysti katsottava tämä uusinkin, vaikka tiesin jo etukäteen tämän olevan huonoa ja tylsää nykypaskaa huonosta ja tylsästä nyky-Hollywoodista. Kiinnostuskissa hyppäsi syliini kehräämään jo ensimmäisen vartin aikana, ja tästä syystä käytin suurimman osan elokuvan kestosta tavaroiden pakkaamiseen ja siivoamiseen. Valitettavasti leffa tuntui siitä huolimatta kestävän ikuisuuksia, koska kaikki aiemmissa elokuvissa nähdyt perusjutut ja juonielementit on tietenkin pakko toistaa todella mielenkiinnottomasti. Vaikkei olisi kyllä pitänyt, annoin puolikkaan siitä, että tarina pyöri geeniteknologian ympärillä, jee.
Tapio's rating:
574
7.6
7.7
Fantastic Planet (1973)
Katsottu: 19.12.2012, DVD
Ensimmäinen Laloux itselleni, jos tätä ennen katsomiani lyhäreitä ei otettaisi huomioon. Ihastuin välittömästi tämän elokuvan omintakeiseen visuaalisuuteen ja tulevaisuudenkuvaan, ja löytyypä leffasta myös vakuuttavaa sanomaakin. Niin kiehtova ja tunnelmaltaan lumoava tapaus, että sen fantasiamaailmaan tulee uppouduttua todella vahvasti, vähän samaan tyyliin kuin Miyazakin parhaimpien elokuvien parissa.
Ensimmäinen Laloux itselleni, jos tätä ennen katsomiani lyhäreitä ei otettaisi huomioon. Ihastuin välittömästi tämän elokuvan omintakeiseen visuaalisuuteen ja tulevaisuudenkuvaan, ja löytyypä leffasta myös vakuuttavaa sanomaakin. Niin kiehtova ja tunnelmaltaan lumoava tapaus, että sen fantasiamaailmaan tulee uppouduttua todella vahvasti, vähän samaan tyyliin kuin Miyazakin parhaimpien elokuvien parissa.
Tapio's rating:
335
6.6
6.8
The Enforcer (1976)
Katsottu: 19.12.2012, DVD
Yllätysmainio Dirty Harryn jatko-osa, jossa hippiterroristit haluavat räjäyttää koko kaupungin ja Clint meinaa pysäyttää heidät, mutta poliitikot ja poliisipäälliköt käyttävät tapausta vain oman uransa pönkittämiseen, estäen Clintiä tekemästä hommiaan. Clint saa lisäksi parikseen kokemattoman naispoliisin, ja parivaljakon yhteistoiminnasta syntyy useita hykerryttäviä tilanteita. Vittumitäpaskaa-ilme on muutamassa kohtauksessa myös upeimmillaan, äijäilyt repeilyttävät ja rikollista jahdatessa soi takaa-ajofunk. Katselukokemusta paransivat myös tämän aikana ircissä heitetyt läpät rikoselokuvien poliisipäälliköistä.
Yllätysmainio Dirty Harryn jatko-osa, jossa hippiterroristit haluavat räjäyttää koko kaupungin ja Clint meinaa pysäyttää heidät, mutta poliitikot ja poliisipäälliköt käyttävät tapausta vain oman uransa pönkittämiseen, estäen Clintiä tekemästä hommiaan. Clint saa lisäksi parikseen kokemattoman naispoliisin, ja parivaljakon yhteistoiminnasta syntyy useita hykerryttäviä tilanteita. Vittumitäpaskaa-ilme on muutamassa kohtauksessa myös upeimmillaan, äijäilyt repeilyttävät ja rikollista jahdatessa soi takaa-ajofunk. Katselukokemusta paransivat myös tämän aikana ircissä heitetyt läpät rikoselokuvien poliisipäälliköistä.
Tapio's rating:
229
7.8
7.6
Katsottu: 19.12.2012, MUBI
Einsensteinin teknisesti aivan tolkuttoman komea elokuva siitä, kuinka nahkatuoleissa alaistensa vaatimuksille naureskelevat läskit pomot sortavat ja viattomat työmiehet yrittävät selviytyä. Leffan propaganda vetää niin saatanan paljon överiksi, että aloin jo välillä tahattomasti repeillä tapahtumille, mutta eipä tällaiselta elokuvalta oikein hienovaraisuutta voi odottaakaan. Toisaalta voimakkaasti ilmaistu propaganda yhdessä komean montaasitekniikan ja nopea leikkaustyylin kanssa tekevät elokuvasta tolkuttoman kiihkeän ja vimmaisan. Todella intensiivistä seurattavaa.
Einsensteinin teknisesti aivan tolkuttoman komea elokuva siitä, kuinka nahkatuoleissa alaistensa vaatimuksille naureskelevat läskit pomot sortavat ja viattomat työmiehet yrittävät selviytyä. Leffan propaganda vetää niin saatanan paljon överiksi, että aloin jo välillä tahattomasti repeillä tapahtumille, mutta eipä tällaiselta elokuvalta oikein hienovaraisuutta voi odottaakaan. Toisaalta voimakkaasti ilmaistu propaganda yhdessä komean montaasitekniikan ja nopea leikkaustyylin kanssa tekevät elokuvasta tolkuttoman kiihkeän ja vimmaisan. Todella intensiivistä seurattavaa.
Tapio's rating:
75
6.2
5.3
The Girl on a Motorcycle (1968)
Katsottu: 19.12.2012, MUBI
Cardiffin nerokkuus kuvaajana ei selkeästi välity hänen omiin ohjaustöihinsä, tai ei ainakaan tähän roskaisaan draamaan avioliitossa olevasta naisesta, joka haikailee vapaudesta ja lähtee moottoripyörällään ajamaan kohti Saksaa rakastajansa luokse. Aihetta käsitellään oikeastaan vaan hyvin tylsästi ja köykäisesti, sillä ainoa selittävä tekijä päähenkilön toiminnalle tuntuu olevan ”naiset huoria”. Tosin jos tämä oli tarkoituskin, perun kaikki aiemmat puheeni Cardiffista ohjaajana. Leffa on myös tehty todella halvalla ja se näkyy lopputuloksesta huonolla tapaa, etenkin teknisellä puolella. Ajoittain ruutuun iskeytyvät surrealistiset kohtaukset psykedeliaväreineen ovat myös aivan helvetin rumia ja typeriä. Pisteet yllättävänkin toimivasta eroticicsisimista ja kivasta road movie –fiiliksestä kohtauksissa, joissa vaan ajellaan Ranskan maaseudulla musiikin soidessa taustalla.
Cardiffin nerokkuus kuvaajana ei selkeästi välity hänen omiin ohjaustöihinsä, tai ei ainakaan tähän roskaisaan draamaan avioliitossa olevasta naisesta, joka haikailee vapaudesta ja lähtee moottoripyörällään ajamaan kohti Saksaa rakastajansa luokse. Aihetta käsitellään oikeastaan vaan hyvin tylsästi ja köykäisesti, sillä ainoa selittävä tekijä päähenkilön toiminnalle tuntuu olevan ”naiset huoria”. Tosin jos tämä oli tarkoituskin, perun kaikki aiemmat puheeni Cardiffista ohjaajana. Leffa on myös tehty todella halvalla ja se näkyy lopputuloksesta huonolla tapaa, etenkin teknisellä puolella. Ajoittain ruutuun iskeytyvät surrealistiset kohtaukset psykedeliaväreineen ovat myös aivan helvetin rumia ja typeriä. Pisteet yllättävänkin toimivasta eroticicsisimista ja kivasta road movie –fiiliksestä kohtauksissa, joissa vaan ajellaan Ranskan maaseudulla musiikin soidessa taustalla.
Tapio's rating:
39
6.9
7.3
The Brute (1953)
Katsottu: 17.12.2012, MUBI
Bunuelin Meksiko-aikojen melodraama, josta sain itse valitettavan vähän irti. Rikas porvari yrittää häätää vuokralaisensa heidän kodeistaan, käyttäen apuna isoa ja hieman yksinkertaista korstoa, Pedroa, joita kaikki kutsuvat elokuvan nimikkohahmoksi Bruteksi, raakalaiseksi. Loppua kohden kuitenkin nähdään, että elokuvan raakalainen onkin joku aivan muu kuin kyseinen korsto. Lyhyen 80-minuuttisen elokuvan aikana melodraaman ainekset tuntuivat koko ajan olevan niin hataralla pohjalla, että hahmojen motiivit ja intohimot vaikuttivat välillä syttyvän aivan tyhjästä. Muutenkin elokuva kulkee jatkuvasti niin selkeän ennalta-arvattavia polkuja pitkin, etteivät sen teemat jaksaneet säväyttää. Pidän muutenkin enemmän surrealismi-Bunuelista kuin näistä hillityimmistä töistä, jos näitä nyt sellaisiksi voi kutsua.
Bunuelin Meksiko-aikojen melodraama, josta sain itse valitettavan vähän irti. Rikas porvari yrittää häätää vuokralaisensa heidän kodeistaan, käyttäen apuna isoa ja hieman yksinkertaista korstoa, Pedroa, joita kaikki kutsuvat elokuvan nimikkohahmoksi Bruteksi, raakalaiseksi. Loppua kohden kuitenkin nähdään, että elokuvan raakalainen onkin joku aivan muu kuin kyseinen korsto. Lyhyen 80-minuuttisen elokuvan aikana melodraaman ainekset tuntuivat koko ajan olevan niin hataralla pohjalla, että hahmojen motiivit ja intohimot vaikuttivat välillä syttyvän aivan tyhjästä. Muutenkin elokuva kulkee jatkuvasti niin selkeän ennalta-arvattavia polkuja pitkin, etteivät sen teemat jaksaneet säväyttää. Pidän muutenkin enemmän surrealismi-Bunuelista kuin näistä hillityimmistä töistä, jos näitä nyt sellaisiksi voi kutsua.
Tapio's rating:
51
7.4
7.2
Katsottu: 16.12.2012, MUBI
Tärkeimpiä Ranskan uuden aallon teoksia, jotka ovat vielä itseltäni näkemättä. Cinema vérite –hengessä kuvattu, amatöörinäyttelijöitä ja improvisoituja kohtauksia hyödyntävä elokuva, jossa ei edes ole mitään selkeää juonta, ainoastaan nuorien aikuisten ihmissuhteita Pariisin kaupunkimiljöössä ja Korskikan maisemissa. Eli siis niin täyttä La nouvelle vaguea, että tässä vaiheessa harrastusta elokuva tuntui tyyliin jopa parodialta koko liikkeestä. Silti tällaista hyvätunnelmaista parleefransea seuraa aina oikein mielellään.
Tärkeimpiä Ranskan uuden aallon teoksia, jotka ovat vielä itseltäni näkemättä. Cinema vérite –hengessä kuvattu, amatöörinäyttelijöitä ja improvisoituja kohtauksia hyödyntävä elokuva, jossa ei edes ole mitään selkeää juonta, ainoastaan nuorien aikuisten ihmissuhteita Pariisin kaupunkimiljöössä ja Korskikan maisemissa. Eli siis niin täyttä La nouvelle vaguea, että tässä vaiheessa harrastusta elokuva tuntui tyyliin jopa parodialta koko liikkeestä. Silti tällaista hyvätunnelmaista parleefransea seuraa aina oikein mielellään.
Tapio's rating:
2764
6.2
6.5
Gone in 60 Seconds (2000)
Katsottu: 15.12.2012, PC
Oli puhdas sattuma, että kaksi viimeisintä katsottua Cagea keskittyivät molemmat autovarkauksien maailmaan. Tylsää autopornolla ratsastavaa vammailua, muttei jostain syystä kuitenkaan sitä kaikkein raivostuttavinta tuubaa. Cage on koko elokuvassa vaan hyvin tylsä eikä nosta sen tasoa edes hetkittäisesti.
Oli puhdas sattuma, että kaksi viimeisintä katsottua Cagea keskittyivät molemmat autovarkauksien maailmaan. Tylsää autopornolla ratsastavaa vammailua, muttei jostain syystä kuitenkaan sitä kaikkein raivostuttavinta tuubaa. Cage on koko elokuvassa vaan hyvin tylsä eikä nosta sen tasoa edes hetkittäisesti.
Tapio's rating:
395
6.8
7.1
Casualties of War (1989)
Katsottu: 15.12.2012, DVD
Jokseenkin ristiriitainen tapaus tämä De Palman sotafilmi. Toisaalta ihan onnistunut kannanotto sodan vaikutuksesta sotilaiden ajatusmaailmaan, mutta toisaalta aivan liian perinteinen sotaelokuva nykyisestä Hollykylästä. Teemat tehdään niille kaikkein tyhmimmillekin katsojalle selväksi kunnon alleviivaamisella ja avainkohtauksia täytyy tietysti tehostaa nyyhkyvasaralla käyttämällä vollotusmusiikkeja. Silti leffa sisältää myös mukavan kolkkoa materiaalia ja onnistuu parhaimpina hetkinä olemaan todella ahdistava, minkä lisäksi sen teematkin ansaitsisivat hieman pohdintaa. Näyttelijöistä Sean Penn on tuttuun tapaansa aivan uskomattoman perseestä, ja vetää roolinsa psykopaattisena kersanttina naurettavan huonolla tapaa överiksi. Paria pitkää kamera-ajoa lukuunottamatta tämä sisälsi muuten yllättävän vähän kikkailuja ohjaajansa työksi, mutta nättejä viidakkomaisemia nähdään kyllä riittämiin. Tietyistä ärsyttävyyksistä huolimatta viihdyin tämän parissa kuitenkin varsin mainiosti ja saatoin siksi yliarvostaa leffa puolikkaalla, haastakaa oikeuteen.
Jokseenkin ristiriitainen tapaus tämä De Palman sotafilmi. Toisaalta ihan onnistunut kannanotto sodan vaikutuksesta sotilaiden ajatusmaailmaan, mutta toisaalta aivan liian perinteinen sotaelokuva nykyisestä Hollykylästä. Teemat tehdään niille kaikkein tyhmimmillekin katsojalle selväksi kunnon alleviivaamisella ja avainkohtauksia täytyy tietysti tehostaa nyyhkyvasaralla käyttämällä vollotusmusiikkeja. Silti leffa sisältää myös mukavan kolkkoa materiaalia ja onnistuu parhaimpina hetkinä olemaan todella ahdistava, minkä lisäksi sen teematkin ansaitsisivat hieman pohdintaa. Näyttelijöistä Sean Penn on tuttuun tapaansa aivan uskomattoman perseestä, ja vetää roolinsa psykopaattisena kersanttina naurettavan huonolla tapaa överiksi. Paria pitkää kamera-ajoa lukuunottamatta tämä sisälsi muuten yllättävän vähän kikkailuja ohjaajansa työksi, mutta nättejä viidakkomaisemia nähdään kyllä riittämiin. Tietyistä ärsyttävyyksistä huolimatta viihdyin tämän parissa kuitenkin varsin mainiosti ja saatoin siksi yliarvostaa leffa puolikkaalla, haastakaa oikeuteen.
Tapio's rating:
226
7.8
7.6
Gun Crazy (1950)
Katsottu: 15.12.2012, DVD
Erinomaista nom nom noiria, jossa aseista kiinnostunut mies rakastuu täysin sosiopaattiseen naiseen, ja yhdessä he aloittavat suuren rikosaallon ympäri USA:ta. All you need is a gun and a girl.
Erinomaista nom nom noiria, jossa aseista kiinnostunut mies rakastuu täysin sosiopaattiseen naiseen, ja yhdessä he aloittavat suuren rikosaallon ympäri USA:ta. All you need is a gun and a girl.
Tapio's rating:
47
7.1
6.7
Moonfleet (1955)
Katsottu: 15.12.2012, PC
Katsoin tämän ehkä jokseenkin väärillä odotuksilla, sillä olin jostain syystä siinä uskossa, että elokuva olisi hyvää seikkailumeininkiä, jota tarvitsin yhä pahenevaan krapulaani. Sen sijaan sainkin oikeastaan aika perinteistä draamailua. Ymmärrän tosin miksi tätä kehutaan hyväksi lastenelokuvaksi, koska hyvää lapsenmielisyyttä löytyy ja alkuasetelma on sellainen, jotka pienet muksut kokisivat jännittäväksi. Pieni poika pääsee mukaan rohkeiden salakuljettajien piireihin ja ystävystyttyään jengin johtajan kanssa molemmat oppivat toistensa ansiosta jotain, ja päästäänpä matkan aikana myös pienimuotoiselle aarteenmetsästysretkelle. Ihan kiva tapaus, mutten nyt silti ihan tajua, mitä elokuva tekee esimerkiksi Cahiers du cinéman top100-listalla.
Katsoin tämän ehkä jokseenkin väärillä odotuksilla, sillä olin jostain syystä siinä uskossa, että elokuva olisi hyvää seikkailumeininkiä, jota tarvitsin yhä pahenevaan krapulaani. Sen sijaan sainkin oikeastaan aika perinteistä draamailua. Ymmärrän tosin miksi tätä kehutaan hyväksi lastenelokuvaksi, koska hyvää lapsenmielisyyttä löytyy ja alkuasetelma on sellainen, jotka pienet muksut kokisivat jännittäväksi. Pieni poika pääsee mukaan rohkeiden salakuljettajien piireihin ja ystävystyttyään jengin johtajan kanssa molemmat oppivat toistensa ansiosta jotain, ja päästäänpä matkan aikana myös pienimuotoiselle aarteenmetsästysretkelle. Ihan kiva tapaus, mutten nyt silti ihan tajua, mitä elokuva tekee esimerkiksi Cahiers du cinéman top100-listalla.
Tapio's rating:
581
6.5
5.9
Barbarella (1968)
Katsottu: 15.12.2012, Netflix
Ihastuttavan täyspöljä scifi-pelleily, jossa Jane Fonda pomppii ruudulla jatkuvasti puolialastomana toinen toistaan pöhkömmissä skenaarioissa. Elokuvan tulevaisuudenkuva on erittäin korni futurististen vaatteiden, vempainten ja miljöiden osalta, mikä yhdessä rentojen musiikkien kanssa lisää teoksen viehätystä. Fiilis on muutenkin vahvasti camp ja tapahtumat sopivan randomeja, että ne huvittavat jatkuvasti. Muutama esimerkki:
Barbarellan haaksirikkoutuessa jääplaneetalle, pienet identtiset kaksostytöt sitovat hänet ja laittavat tämän hiihtämään oranssin rauskun perässä, minkä jälkeen hänet yritetään syöttää zombinukeille.
Kaupungin alla piileskelee suuri elävä meri Mathmos, joka saa ravintonsa asukkaiden pahoista ajatuksista ja synneistä.
Elokuvan pääpahis yrittää tappaa Barbarellan nautintoon pianon ja sängyn risteytykseltä muistuttavalla hekumahärvelillä, mutta Barbarella on kyltymätön ja laite ylikuumenee.
Ynnä muuta kaikkea hyvin hämmentävää. Ei kokonaisuudessaan mikään huutonaurumaraton kuitenkaan, mutta paljon hyvää pelleilyä ja tyhmää sisältävä hassuttelu. Viihdyin tämän parissa siis varsin mainiosti. Ansaitustikin kulttiklassikko.
Ihastuttavan täyspöljä scifi-pelleily, jossa Jane Fonda pomppii ruudulla jatkuvasti puolialastomana toinen toistaan pöhkömmissä skenaarioissa. Elokuvan tulevaisuudenkuva on erittäin korni futurististen vaatteiden, vempainten ja miljöiden osalta, mikä yhdessä rentojen musiikkien kanssa lisää teoksen viehätystä. Fiilis on muutenkin vahvasti camp ja tapahtumat sopivan randomeja, että ne huvittavat jatkuvasti. Muutama esimerkki:
Barbarellan haaksirikkoutuessa jääplaneetalle, pienet identtiset kaksostytöt sitovat hänet ja laittavat tämän hiihtämään oranssin rauskun perässä, minkä jälkeen hänet yritetään syöttää zombinukeille.
Kaupungin alla piileskelee suuri elävä meri Mathmos, joka saa ravintonsa asukkaiden pahoista ajatuksista ja synneistä.
Elokuvan pääpahis yrittää tappaa Barbarellan nautintoon pianon ja sängyn risteytykseltä muistuttavalla hekumahärvelillä, mutta Barbarella on kyltymätön ja laite ylikuumenee.
Ynnä muuta kaikkea hyvin hämmentävää. Ei kokonaisuudessaan mikään huutonaurumaraton kuitenkaan, mutta paljon hyvää pelleilyä ja tyhmää sisältävä hassuttelu. Viihdyin tämän parissa siis varsin mainiosti. Ansaitustikin kulttiklassikko.
Tapio's rating:
3861
7.7
8.4
The Dark Knight Rises (2012)
Katsottu: 13.12.2012, PC
Nämä Nolanin Batmanit ovat edelleen jotakuinkin ainoita supersankarileffoja, jotka eivät saa itseäni raivon partaalle. Johtuen kenties siitä, etteivät nämä tunnu niinkään perinteiseltä trikoopelleilyltä, vaan enemmän normaalilta toimintajännäriltä. Toisaalta näitä pitäisi siis ehkä vihata ihan vaan sen takia, että ne ovat vahvistaneet supersankarileffojen asemaa vakavasti otettavana elokuvagenrenä, hyh hyi. Kuitenkin varsin kiva ja viihdyttävä, joskin hieman ylipitkä filmi, joka sisältää välillä myös hyvää tunnelmointia, jopa vaikken ole millään muotoa ollut Batmanista koskaan innoissani. Loppu muuten petaa jatko-osia niin helvetisti, etten oikeastaan yllättyisi yhtään vaikka Nolan pyörtäisi puheensa ja palaisi näiden pariin joskus hamaassa tulevaisuudessa.
Nämä Nolanin Batmanit ovat edelleen jotakuinkin ainoita supersankarileffoja, jotka eivät saa itseäni raivon partaalle. Johtuen kenties siitä, etteivät nämä tunnu niinkään perinteiseltä trikoopelleilyltä, vaan enemmän normaalilta toimintajännäriltä. Toisaalta näitä pitäisi siis ehkä vihata ihan vaan sen takia, että ne ovat vahvistaneet supersankarileffojen asemaa vakavasti otettavana elokuvagenrenä, hyh hyi. Kuitenkin varsin kiva ja viihdyttävä, joskin hieman ylipitkä filmi, joka sisältää välillä myös hyvää tunnelmointia, jopa vaikken ole millään muotoa ollut Batmanista koskaan innoissani. Loppu muuten petaa jatko-osia niin helvetisti, etten oikeastaan yllättyisi yhtään vaikka Nolan pyörtäisi puheensa ja palaisi näiden pariin joskus hamaassa tulevaisuudessa.
Tapio's rating:
446
8
8.4
3 Idiots (2009)
Katsottu: 13.12.2012, PC
Kolme tuntia intialaista Hollywoodia koska IMDb250, pruut prööt krooh pyyh. Tämä projekti saisi pikkuhiljaa loppua.
Kolme tuntia intialaista Hollywoodia koska IMDb250, pruut prööt krooh pyyh. Tämä projekti saisi pikkuhiljaa loppua.
Tapio's rating:
492
8.2
8
The Rules of the Game (1939)
Katsottu: 10.12.2012, DVD
No onpahan nyt tämäkin sitten vihdoin nähty. Nimensä mukaisesti leffa kertoo niistä käyttäytymismalleista, rooleista ja säännöistä, jotka vallitsevat eri yhteiskuntaluokissa ja ihmissuhteissa. Yleensä elokuva tulkitaan pelkästään yläluokan satiiriksi, mutta mielestäni Renoirin näkemys ihmiskunnasta on paljon kokonaisvaltaisempi ja ilkeämpi. Samoja muiden tunteilla leikkiviä pelejä harrastavat tässä porvariston lisäksi myös heidän palvelijansa. Kaikki hahmot esitetään pohjimmiltaan oikeastaan vain hyvin itsekkäinä opportunisteina, jotka valehtelevat, mielistelevät ja manipuloivat muita tilanteen mukaan, vain pönkittääkseen omaa egoaan tai saadakseen jotain haluamaansa. Teoksen kaikista tylyin havainto on, että selviytyäkseen ihmissuhdeviidakossa kyseistä peliä on pakko pelata. Kuten Renoirin itsensä esittämä Octave mainitseekin, “The awful thing about life is this: everyone has their reasons”. Elokuvan suurimpia ansioita on myös se, että näistä raskaista ja häiritsevistä teemoista huolimatta Pelin säännöt on todella kepeää ja myös aivan hervottoman hauskaa katsottavaa. En viitsi tätä alkaa ylistämään enempiä, koska se lienee tehty jo useampaan kertaan vaikka missä yhteydessä. Kaikin puolin mestarillinen ja upea elokuva.
No onpahan nyt tämäkin sitten vihdoin nähty. Nimensä mukaisesti leffa kertoo niistä käyttäytymismalleista, rooleista ja säännöistä, jotka vallitsevat eri yhteiskuntaluokissa ja ihmissuhteissa. Yleensä elokuva tulkitaan pelkästään yläluokan satiiriksi, mutta mielestäni Renoirin näkemys ihmiskunnasta on paljon kokonaisvaltaisempi ja ilkeämpi. Samoja muiden tunteilla leikkiviä pelejä harrastavat tässä porvariston lisäksi myös heidän palvelijansa. Kaikki hahmot esitetään pohjimmiltaan oikeastaan vain hyvin itsekkäinä opportunisteina, jotka valehtelevat, mielistelevät ja manipuloivat muita tilanteen mukaan, vain pönkittääkseen omaa egoaan tai saadakseen jotain haluamaansa. Teoksen kaikista tylyin havainto on, että selviytyäkseen ihmissuhdeviidakossa kyseistä peliä on pakko pelata. Kuten Renoirin itsensä esittämä Octave mainitseekin, “The awful thing about life is this: everyone has their reasons”. Elokuvan suurimpia ansioita on myös se, että näistä raskaista ja häiritsevistä teemoista huolimatta Pelin säännöt on todella kepeää ja myös aivan hervottoman hauskaa katsottavaa. En viitsi tätä alkaa ylistämään enempiä, koska se lienee tehty jo useampaan kertaan vaikka missä yhteydessä. Kaikin puolin mestarillinen ja upea elokuva.
Tapio's rating:
160
7.8
7.5
Katsottu: 10.12.2012, DVD
Tunnelmaltaan varsin mukaansatempaava, lähes ainoastaan yhteen paikkaan sijoittuva draamailu, jossa Leslie Howardin esittämä köyhä epäonnistunut taiteilijasielu Alan Squier saapuu keskellä Arizonan aavikkoa sijaitsevalle huoltoasemalle, ja tapaa siellä Davisin tulkitseman Gabriellen, joka haaveilee muuttamisesta Pariisiin ja taidemaalarin urasta. Molemmat ovat jumissa omassa tilanteessaan, mutta Alan näkee Gabriellessa intohimon ja luomisen innon, jonka itse aikoinaan menetti, ja haluaa kannustaa tätä seuraamaan unelmiaan. Lisäjännitettä tilanteeseen saadaan, kun Bogartin esittämä pakomatkalla oleva gangsteri saapuu paikalle ja ottaa koko huoltoaseman väen panttivangeikseen. Hienoja näyttelijäsuorituksia ja mainiota dialogia täynnä.
Tunnelmaltaan varsin mukaansatempaava, lähes ainoastaan yhteen paikkaan sijoittuva draamailu, jossa Leslie Howardin esittämä köyhä epäonnistunut taiteilijasielu Alan Squier saapuu keskellä Arizonan aavikkoa sijaitsevalle huoltoasemalle, ja tapaa siellä Davisin tulkitseman Gabriellen, joka haaveilee muuttamisesta Pariisiin ja taidemaalarin urasta. Molemmat ovat jumissa omassa tilanteessaan, mutta Alan näkee Gabriellessa intohimon ja luomisen innon, jonka itse aikoinaan menetti, ja haluaa kannustaa tätä seuraamaan unelmiaan. Lisäjännitettä tilanteeseen saadaan, kun Bogartin esittämä pakomatkalla oleva gangsteri saapuu paikalle ja ottaa koko huoltoaseman väen panttivangeikseen. Hienoja näyttelijäsuorituksia ja mainiota dialogia täynnä.
Tapio's rating:
202
5.4
5.9
Katsottu: 9.12.2012, PC
Täysin väärä tapa aloittaa tutustuminen Barbet Schroederin ohjaajatuotantoon, josta löytyisi muutamia oikeastikin mielenkiintoisia filmejä. Samannimisestä noirista tehty remake, jossa Caruson esittämä entinen rikollinen lähtee peitetehtäviin pelastaakseen perheensä Cagen esittämältä hullulta mafiajätkältä. Ei edes mitenkään täyttä paskaa vaan melko perinteinen ja tylsähkö rikosleffa. Tasoa nostaa ajoittain ylöspäin Cagen upea vammanäyttelyn taso.
Täysin väärä tapa aloittaa tutustuminen Barbet Schroederin ohjaajatuotantoon, josta löytyisi muutamia oikeastikin mielenkiintoisia filmejä. Samannimisestä noirista tehty remake, jossa Caruson esittämä entinen rikollinen lähtee peitetehtäviin pelastaakseen perheensä Cagen esittämältä hullulta mafiajätkältä. Ei edes mitenkään täyttä paskaa vaan melko perinteinen ja tylsähkö rikosleffa. Tasoa nostaa ajoittain ylöspäin Cagen upea vammanäyttelyn taso.
Tapio's rating:
542
5.8
6.1
Airplane II: The Sequel (1982)
Katsottu: 9.12.2012, PC
Rewatch, ei aiempaa pisteytystä. Jatko-osassa on oikeastaan vielä hyperaktiivisempi ja järjettömämpi meno kuin ekassa elokuvassa koskaan, joten harmillista ettei elokuva ole tämän parempi. Vanhoja vitsejä yritetään väsyneesti toistaa täysin samalla kaavalla kuin ensimmäisessä elokuvassa, ja muutenkin leffan juttujen taso vaihtelee aivan helvetisti, konekivääritahdilla tulevien läppien joukkoon mahtuu myös kourallinen heikkotasoisia gageja, kun taas parhaat jutut saavat oikein nauramaan ääneen. Valitettavaa on jokseenkin myös se, että tässä kohelletaan jatkuvasti niin helvetisti, että siihen alkaa loppua kohden oikeastaan jo turtua ja kyllästyä.
Rewatch, ei aiempaa pisteytystä. Jatko-osassa on oikeastaan vielä hyperaktiivisempi ja järjettömämpi meno kuin ekassa elokuvassa koskaan, joten harmillista ettei elokuva ole tämän parempi. Vanhoja vitsejä yritetään väsyneesti toistaa täysin samalla kaavalla kuin ensimmäisessä elokuvassa, ja muutenkin leffan juttujen taso vaihtelee aivan helvetisti, konekivääritahdilla tulevien läppien joukkoon mahtuu myös kourallinen heikkotasoisia gageja, kun taas parhaat jutut saavat oikein nauramaan ääneen. Valitettavaa on jokseenkin myös se, että tässä kohelletaan jatkuvasti niin helvetisti, että siihen alkaa loppua kohden oikeastaan jo turtua ja kyllästyä.
Tapio's rating:
2072
7.2
7.7
Airplane! (1980)
Katsottu: 9.12.2012, PC
Rewatch, ei aiempaa pisteytystä. Varsin hupaisaa ja tutulla kaavalla toteutettua ZAZ-komediaa, jossa verbaaliset gagit ja yleinen sekoilu aiheuttavat useatkin naurut.
Rewatch, ei aiempaa pisteytystä. Varsin hupaisaa ja tutulla kaavalla toteutettua ZAZ-komediaa, jossa verbaaliset gagit ja yleinen sekoilu aiheuttavat useatkin naurut.
Tapio's rating:
4460
8.5
8.7
Katsottu: 9.12.2012, DVD
Rewatch, ei aiempaa pisteytystä. Jack Nicholson unohtaa ottaa lääkkeet.
Rewatch, ei aiempaa pisteytystä. Jack Nicholson unohtaa ottaa lääkkeet.
Tapio's rating:
313
7.6
7.8
Katsottu: 9.12.2012, YLE Teema
Enpä kyllä tajunnut sitten yhtään, että mikä komean B&W-kuvauksen lisäksi tekisi tästä elokuvasta yhtään normi-westerniä ikimuistoisemman tai mestarillisemman. Itse kun ajattelin, että kyseessä on jotenkin niin perustavaa laatua oleva tyypillinen Fordilainen western, etten todennäköisesti muista tästä enää mitään puolen vuoden kuluttua. Perus-westernkin on tosin yleensä ihan kivaa katsottavaa. Lopun välienselvittely ja tarinaan tuleva tietty runollisuus, jollaista koko muu elokuva olisi tarvinnut enemmän, nostavat pisteitä puolikkaalla.
Enpä kyllä tajunnut sitten yhtään, että mikä komean B&W-kuvauksen lisäksi tekisi tästä elokuvasta yhtään normi-westerniä ikimuistoisemman tai mestarillisemman. Itse kun ajattelin, että kyseessä on jotenkin niin perustavaa laatua oleva tyypillinen Fordilainen western, etten todennäköisesti muista tästä enää mitään puolen vuoden kuluttua. Perus-westernkin on tosin yleensä ihan kivaa katsottavaa. Lopun välienselvittely ja tarinaan tuleva tietty runollisuus, jollaista koko muu elokuva olisi tarvinnut enemmän, nostavat pisteitä puolikkaalla.
Tapio's rating:
2883
7.4
8
The Bourne Ultimatum (2007)
Katsottu: 8.12.2012, DVD
Rewatch, ei aiempaa pisteytystä. Hyvin tasalaatuinen elokuvasarja pisteiden suhteen nämä Bournet. Tosin jos jotain eroa eri osien välille täytyisi saada, sanoisin toisen elokuvan olevan paras, ensimmäisen huonoin ja tämän siltä väliltä. Edelleen ihan katsottavaa menoa ollakseen popcorn-yleisölle massatuotettua toimintatrilleriä, mutta mitään kovin ikimuistoista näin kaavamaisesta elokuvista on hankala saada. Silti haluaisin pitää näistä enemmän, vaikka mitään järkevää perustetta siihen ei edes ole, ehkä nostalgia-arvot painavat vähän liikaa tämän sarjan tapauksessa ja vakoojameininki on aina ollut lähellä sydäntä.
Rewatch, ei aiempaa pisteytystä. Hyvin tasalaatuinen elokuvasarja pisteiden suhteen nämä Bournet. Tosin jos jotain eroa eri osien välille täytyisi saada, sanoisin toisen elokuvan olevan paras, ensimmäisen huonoin ja tämän siltä väliltä. Edelleen ihan katsottavaa menoa ollakseen popcorn-yleisölle massatuotettua toimintatrilleriä, mutta mitään kovin ikimuistoista näin kaavamaisesta elokuvista on hankala saada. Silti haluaisin pitää näistä enemmän, vaikka mitään järkevää perustetta siihen ei edes ole, ehkä nostalgia-arvot painavat vähän liikaa tämän sarjan tapauksessa ja vakoojameininki on aina ollut lähellä sydäntä.
Tapio's rating:
20
6.8
6.3
Pleasure Party (1975)
Katsottu: 8.12.2012, DVD
Punaisesta jäi sen verran hyvä mieli, että seuraavaksi oli tietysti katsottava jotain todella turhaa ja tylsää. Käännyin siis tietysti luotto-ohjaaja Chabrolin puoleen, ja tämä elokuva oli kyllä juuri sitä itseään. Avioparin suhteen onni alkaa rakoilla sen jälkeen, kun molemmat sopivat saavansa tapailla muita ihmisiä, mutta mies tulee järjettömän mustasukkaiseksi kaikesta vaimon tekemisistä, mitä jatkuu jopa heidän eronsa jälkeen. Ihan älyttömän mitäänsanomatonta ja unohdettavaa keskinkertaisuutta, joka alkaa tylsistyttää jo ensimmäisen vartin jälkeen. Claude Chabrolin taito tehtailla yksi toisensa tällaisia täysin turhia elokuvia on kyllä aivan hämmästyttävä, ja siksi olenkin jollain oudolla tapaa oppinut rakastamaan ohjaajaa.
Punaisesta jäi sen verran hyvä mieli, että seuraavaksi oli tietysti katsottava jotain todella turhaa ja tylsää. Käännyin siis tietysti luotto-ohjaaja Chabrolin puoleen, ja tämä elokuva oli kyllä juuri sitä itseään. Avioparin suhteen onni alkaa rakoilla sen jälkeen, kun molemmat sopivat saavansa tapailla muita ihmisiä, mutta mies tulee järjettömän mustasukkaiseksi kaikesta vaimon tekemisistä, mitä jatkuu jopa heidän eronsa jälkeen. Ihan älyttömän mitäänsanomatonta ja unohdettavaa keskinkertaisuutta, joka alkaa tylsistyttää jo ensimmäisen vartin jälkeen. Claude Chabrolin taito tehtailla yksi toisensa tällaisia täysin turhia elokuvia on kyllä aivan hämmästyttävä, ja siksi olenkin jollain oudolla tapaa oppinut rakastamaan ohjaajaa.
Tapio's rating:
1116
8.2
8.1
Katsottu: 8.12.2012, DVD
Rewatch, ei aiempaa pisteytystä. Näin trilogian päätyttyä huomaa, että vapaudesta kertova Sininen on pikemminkin tutkielma emotionaalisista siteistä ja ihmiskontaktien tarpeesta, ja Valkoisen tapauksessa kyseessä on tasa-arvon sijaan pikemminkin epätasa-arvo, joten on sinänsä loogista, että Punainen käsittelee veljeyden sijaan enemmän vieraantuneisuutta, yksinäisyyttä ja etäisyyksiä ihmisten välillä. Irène Jacobin pintakiillon maailmassa työskentelevän suositun mallin ympärillä on paljon muita ihmisiä, mutta heistä huolimatta hän tuntee silti olevansa jokseenkin yksin. Trintignantin eläköityneen tuomarin hahmo taas on emotionaalisen irrallisuuden lisäksi myös fyysisesti erillään muusta maailmasta, eristäytyneenä neljän seinän sisälle taloonsa, ainoana kontaktinaan muualle hänen salakuuntelemansa naapureidensa puhelut. Tämä ihmisten välisen kommunikaation vaikeus on myös yksi elokuvan tärkeistä teemoista. Muutenkin siinä miten Kieslowski koko väritrilogiallaan kuvaa ihmisten välisiä suhteita ja sitä kuinka ainoastaan ne tekevät elämästä merkityksellistä, on mielestäni jotain todella harvinaislaatuista kauneutta, jota en kehnolla kirjoitustaidoillani osaa sanoin kuvata.
Rewatch, ei aiempaa pisteytystä. Näin trilogian päätyttyä huomaa, että vapaudesta kertova Sininen on pikemminkin tutkielma emotionaalisista siteistä ja ihmiskontaktien tarpeesta, ja Valkoisen tapauksessa kyseessä on tasa-arvon sijaan pikemminkin epätasa-arvo, joten on sinänsä loogista, että Punainen käsittelee veljeyden sijaan enemmän vieraantuneisuutta, yksinäisyyttä ja etäisyyksiä ihmisten välillä. Irène Jacobin pintakiillon maailmassa työskentelevän suositun mallin ympärillä on paljon muita ihmisiä, mutta heistä huolimatta hän tuntee silti olevansa jokseenkin yksin. Trintignantin eläköityneen tuomarin hahmo taas on emotionaalisen irrallisuuden lisäksi myös fyysisesti erillään muusta maailmasta, eristäytyneenä neljän seinän sisälle taloonsa, ainoana kontaktinaan muualle hänen salakuuntelemansa naapureidensa puhelut. Tämä ihmisten välisen kommunikaation vaikeus on myös yksi elokuvan tärkeistä teemoista. Muutenkin siinä miten Kieslowski koko väritrilogiallaan kuvaa ihmisten välisiä suhteita ja sitä kuinka ainoastaan ne tekevät elämästä merkityksellistä, on mielestäni jotain todella harvinaislaatuista kauneutta, jota en kehnolla kirjoitustaidoillani osaa sanoin kuvata.
Tapio's rating:
2285
7.6
7.9
The Wrestler (2008) (2009)
Katsottu: 8.12.2012, DVD
Rewatch, ei aiempaa pisteytystä. Rourken hienosti tulkitseman kehäraakin mielestä show’n täytyy jatkua, vaikka ikä, terveys ja läheiset ovat jo kauan sitten kaikonneet. Tällaiset tarinat menneestä maineestaan epätoivoisesti kiinni pitävistä entisistä staroista, jotka saavat ympäröivältä maailmalta jatkuvasti reality checkiä, ovat vähän turhankin kuluneita ja nähtyjä. Silti elokuvan tietty hienovaraisuus ja vain vähäisesti sentimentaalisuuteen sortuva toteutus onneksi takaavat, että tästä jaksaa silti kiinnostua, ja kliseisyydestään huolimatta leffan välittämä kuva Rourken hahmosta tuntuu sopivan todelliselta. Myös leffan tiettyyn realismiin pyrkivä tekninen toteutus toimii. Pellepainia olen muuten aina pitänyt typeränä spedeilynä, joten olin sangen tyytyväinen elokuvan ollessa jokseenkin samoilla linjoilla.
Rewatch, ei aiempaa pisteytystä. Rourken hienosti tulkitseman kehäraakin mielestä show’n täytyy jatkua, vaikka ikä, terveys ja läheiset ovat jo kauan sitten kaikonneet. Tällaiset tarinat menneestä maineestaan epätoivoisesti kiinni pitävistä entisistä staroista, jotka saavat ympäröivältä maailmalta jatkuvasti reality checkiä, ovat vähän turhankin kuluneita ja nähtyjä. Silti elokuvan tietty hienovaraisuus ja vain vähäisesti sentimentaalisuuteen sortuva toteutus onneksi takaavat, että tästä jaksaa silti kiinnostua, ja kliseisyydestään huolimatta leffan välittämä kuva Rourken hahmosta tuntuu sopivan todelliselta. Myös leffan tiettyyn realismiin pyrkivä tekninen toteutus toimii. Pellepainia olen muuten aina pitänyt typeränä spedeilynä, joten olin sangen tyytyväinen elokuvan ollessa jokseenkin samoilla linjoilla.
Tapio's rating:
876
7.6
7.6
Katsottu: 7.12.2012, DVD
Rewatch, ei aiempaa pisteytystä. Kuivakka musta huumori aiheuttaa useatkin naurut ja muutenkin elokuva on paljon viihdyttävämpi kuin muistelin. Samaan tapaan kuin Sininen tämä ei kuitenkaan laita itseäni miettimään asioita, vaikka tasa-arvon (tai pikemminkin epätasa-arvon) ideaa käsitelläänkin varsin kekseliäästi eri kanteilta.
Rewatch, ei aiempaa pisteytystä. Kuivakka musta huumori aiheuttaa useatkin naurut ja muutenkin elokuva on paljon viihdyttävämpi kuin muistelin. Samaan tapaan kuin Sininen tämä ei kuitenkaan laita itseäni miettimään asioita, vaikka tasa-arvon (tai pikemminkin epätasa-arvon) ideaa käsitelläänkin varsin kekseliäästi eri kanteilta.
Tapio's rating:
2439
7.1
7.2
The Fountain (2006)
Katsottu: 7.12.2012, DVD
Rewatch **** - ***. Loppupeleissä hyvin simppeli tarina kuoleman hyväksymisestä ja lähimmäisen menettämisen surusta, mihin lisätyt fantasiaelementit vetävät liikaa yli ja tekevät leffasta ajoittain jopa tahattoman koomisen ja typerän. Silti oikeastaan ihan kivaa katsottavaa.
Rewatch **** - ***. Loppupeleissä hyvin simppeli tarina kuoleman hyväksymisestä ja lähimmäisen menettämisen surusta, mihin lisätyt fantasiaelementit vetävät liikaa yli ja tekevät leffasta ajoittain jopa tahattoman koomisen ja typerän. Silti oikeastaan ihan kivaa katsottavaa.
Tapio's rating:
Load more items (474 more in this list)
Here we go again. This list contains movies I have watched 1.1.2012 - 31.12.2012. Also includes rewatches (rewatches count as one). Comments in Finnish.
Eli sama setti jatkuu kuin aiempinakin vuosina. Yhä edelleen merkitsen katselupäivämäärät niin, että päivämäärä ei vaihdu toiseen ennen kuin olen nukkunut yön yli. Tämä siksi että se helpottaa omaa kirjanpitoani ja päivyrin selaamista jälkikäteen. Hajotkaa. Kaikkiin tulee jonkinlaista kommenttia kunhan saan aikaseksi.
Eli sama setti jatkuu kuin aiempinakin vuosina. Yhä edelleen merkitsen katselupäivämäärät niin, että päivämäärä ei vaihdu toiseen ennen kuin olen nukkunut yön yli. Tämä siksi että se helpottaa omaa kirjanpitoani ja päivyrin selaamista jälkikäteen. Hajotkaa. Kaikkiin tulee jonkinlaista kommenttia kunhan saan aikaseksi.
RSS Feed