Books Read in 2010

Enpä muista et millon oisin kirjallisuudessa törmänny yhtä vaikuttavaan luonnon kuvaamiseen, se on jotain aivan uskomatonta ja aina niin ihanan ja upean kesäyön fiiliksen tätä lukiessa todellakin tuntee. Ihmiskohtalot ja niiden risteytymiset on vaikuttavia ja täntyyppisen vuosisadan alkupuoliskon maalaiselämän kuvaaminen tuntuu todella autenttiselta. Tän ja Elokuun perusteella rakastan kyl Sillanpäätä syvästi.

Sääli vaan et Vaalan filmatisointi on niin vaikeesti saatavissa, sen kattoisin mitä suurimmalla mielenkiinnolla.

Ihanan sympaattinen ja hauska mut tarvittaessa myös liikuttava (esim Jacques & Francine -episodi) opus, en edes oottanu tästä näin kovaa. Hahmot kasvavat syviksi kokonaisuuksiksi neljän ja puolen sadan sivun aikana, erityisesti Rudolphe ja Marcel joihin syvennyttiin mun mielestä pikkasen Schaunardia ja Collinea enemmän. 1800-luvun puolivälin Ranska olis kokemisen arvonen aika ja paikka ja se on varmaan kans yks suht iso osa tän kirjan viehätystä.

Kaurismäen leffa kaipais uusintakatselua jo muutenkin mut nyt tän kirjan jälkeen sen ainaki vois toteuttaa.

"See the whole thing is a world full of rucksack wanderers, Dharma Bums refusing to subscribe to the general demand that they consume production and therefore have to work for the privilege of consuming, all that crap they didn't really want anyway such as refrigerators, TV sets, cars, at least new fancy cars, certain hair oils and deodorants and general junk you finally always see a week later in the garbage anyway, all of them imprisoned in a system of work, produce, consume, work, produce, consume. I see a vision of a great rucksack revolution thousands or even millions of young Americans wandering around with rucksacks, going up to mountains to pray, making children laugh and old men glad, making young girls happy and old girls happier, all of 'em Zen Lunatics who go about writing poems that happen to appear in their heads for no reason and also by being kind and also by strange unexpected acts keep giving visions of eternal freedom to everybody and to all living creatures."

Sisältää pitkälti samoja länsimaalaista työkeskeistä yhteiskuntaa kritisoivia asioita ku Joutilaisuuden ylistys joista mä aika pitkälle allekirjoitan kaiken, mut sit tää oli jotenkin paljon saarnaavampi ku edellämainittu. Siis joo, puutarhurointi on siisti juttu, keskiaika oli hauskaa ja puritaanit & kapitalistit on perseestä mut onko ihan välttämätöntä että näistä jokaisesta pitää oikeesti mainita joka toisella sivulla vähintään kerran? No mut joo, tuosta huolimatta lähinnä parhautta, Hodgkinson on hieno mies.

Ekasta osasta tykkäsin kovasti mut kakkosesta jäi lähinnä se ei järin mukava "didn't get it" -fiilis. Tekstin riimittely on kans upeeta, mut niin, pitää varmaan lukaista tää sit joskus viisauden lisäännyttyä uusiks ja koittaa ymmärtää enemmän.

Uskomaton lähes kaikin puolin plus viimenen luku on tyyliin upeimpia koskaan. Leffa pitäis katsella uusiksi tässä lähiaikoina.

Ihan veikee pikkunide, sisältää hilpeetä kokosuhteilla leikittelyä ja filosofointia. Isot pointsit suomentajalle joka oli tosiaan lykännyt kaikki Voltairen aikaan yms viittaavat jutut alaviitteiksi, se selvensi paljon.

Rakastan Dan Fantea. Tässä mennään muuten aika pitkälle samalla linjalla ku noissa aikasemmissa mun lukemissa Danielssonin kirjasissa paitsi et tää sisältää ehkä eniten sitä oi-niin-nerokasta mustaa huumoria mitä niistä jokasesta löytyy. Odotan suurella mielenkiinnolla et pääsen lukeen viimesen lukemattoman opuksen eli Chump Changen tästä Fanten Dante-trilogiasta, joka on muuten tähän mennessä osoittautunut sangen nerokkaaksi kokonaisuudeksi.

Aivan tajuton. Imuroin tän kokonaan junamatkalla ja olin ekoista sivuista loppuun asti ihan täysillä mukana joka helvetin rivissä. Bunkerin proosa ja sen jokseenkin karut aiheet ja kuvaukset plus unohtumattomat henkilöhahmot ja musta huumori saa kaikki aikaan ihan saatanan kovan kokonaisuuden niin että tekis melkein mieli nostaa pisteet täysiin... ja voisinki ite asiassa tehdä sen saman tien.

Ihan vitun kova, parhaita koskaan. Älyttömän hauska, jännittävä, kiehtova, paikoin jopa koskettava ja siis oih, täydellisyyttä, viitisensataa sivua menee ku siivillä ja tuntuu loppujen lopuks melkeen liian lyhyeltä. Sanoinkuvaamatonta joten lukekaa, oi lukekaa.

Didn't get it. Vaikuttavaa tekstiä siitä huolimatta ja tän mun lukeman painoksen lopussa ollut essee ja pari muuta juttua sentään valotti jotain, voisin koittaa lukaista tän uusiksi sit joskus ku tajunta on laajentunu.

Mä odotin tästä pikkasen parempaa, Saarikoski nyt kuitenkin on aikalailla Suomen kehutuimpia kirjailijoita ja tää ei vissiin ihan huonoimmasta päästä oo sen opuksista mut ehmhm, nyt tää jätti jotenkin kauheen mitäänsanomattoman fiiliksen. No mut ehkä Juomarin päiväkirjat yms. tarjoaa sit enemmän.

"Ei muuta... Olen ollut tekemisissä varjojen kanssa niin kauan, että olen muuttunut itsekin varjoksi kaikessa mitä ajattelen, tunnen ja olen. Silloin alan minäni pinnan alla kaivata normaalia ihmistä jollainen en ole koskaan ollut. Siinä kaikki mitä tunnen. En oikeastaan sääli ystävääni joka joutuu leikkaukseen. En oikeastaan sääli muitakaan jotka joutuvat leikattaviksi ja jotka kärsivät ja kituvat tässä maailmassa. Säälin yksinomaan sitä, etten osaa olla ihminen joka tuntisi sääliä."

Perseilyt metsässä on parhaimmillaan jopa oikeesti ihan hauskaa settiä mut lopun näytelmäosio ei pahemmin napannu ja muutenkaan tää ei jotenkin kokonaisuutena nyt vakuuttanut. Shakespearen lyyrinen ilmaisu on toki silti parhautta jne.

Sisältää ihan helvetin uskomattoman tunnelatauksen ja on varsinkin loppuun päin mentäessä todella raastavaa luettavaa. Tää vaan simppelisti imaisee mukaansa heti alkusivuista asti ja on todellakin ansainnut klassikon asemansa ja menee muutenkin mun unohtumattomimpiin lukukokemuksiin. Ekoilla sivuilla oleva O'Neillin kirje vaimollensa on kans jo itsessään varsin koskettavaa luettavaa.

Tää olis muuten kans hienoa nähdä joskus hyvänä näyttämötulkintana.

Ainoa sellanen iso juttu mikä mua tässä tökki oli se et Conradin proosa on jotenkin kauheen raskasta luettavaa ja se tekee lukemisesta sinänsä vähän epämielenkiintosta ku siihen pitää keskittyä niin maar perkeleesti eikä teksti sillonkaan oo mitenkään erityisen hienoa. Muuten tää sit on aika perushyvä, sisältää komeeta viidakon kuvausta ja onnistuu pitään mielenkiintoa yllä suht hyvin. Yhtymäkohtia Apocalypse Nowiin on kans ihan kiehtovaa bongailla aina välistä.

Shakespearen kieli kyllä todellakin on ihan saatanan upeeta (en tosin lukenu tätä alkuperäiskielellä, se menee jo liian vaikeeks) ja tää on kaikin puolin kyllä ansainnu klassikkostatuksensa, ihan uskomaton.

Haluun joskus nähdä tän jossain Lontoon mahtiteatterissa esitettynä.

Tää käsittelee hyvin pitkälle synkkiä ja vakavia aiheita mut Fante osaa kertoa ne ihan helvetin hauskan mustan huumorin sävyttäminä niin et monessa kohtaa sitä lähinnä huomaa ittensä hihittelevän sen ongelmille. Teksti itessään on vähän niinku Bukon ja Fanten oman isukin Johnin proosan sekoitusta, ihan vitun nerokasta siis.

"Matkalla käytävää pitkin kassalle Duke pysytteli takanani päästellen hönkäyksiä ja jyrsijämäisiä tuhahduksia. Päättelin että kuivuneen paskan haju oli noussut housuistani hänen sieraimiinsa."

Haluun Afrikkaan.

Mahdollisesti parasta Bukoa tähän asti, ihan saatanan upee paketti jonka sisältö vaihtelee suht absurdeista tarinanpoikasista politikoinnin kautta siihen B:lle ominaisimpaan ryyppäsin-nain-menin paskalle-nukahdin -tyyliin äijän ah-niin-ihanalla elämänfilosofialla backupittuna.

Millerin piirrosjälki on tässä ehkä upeimmillaan tähän mennessä ja nää sen taktiset värilisäykset toimii loistavasti mut jotenkin tällaset pikkutarinat joissa sitäpaitti oli mukana pari suht heikkoa pätkää ei uponnu mulle yhtä kovasti ku noi pitkät SC:t. Silti jee.

Ei syyttä Bukon suosikkikirjoja, vaihtelevasti ihan perkeleen hauska ja jopa oikeesti koskettava kirjanen. Kuvaa lamanaikaisesta Los Angelesista luodaan ihan chandlermaisen loistavasti ja Fanten teksti todella koukuttaa niin et loppujen lopuksi sitä sit huomaa lukaisseensa tän loistavuuden aivan liian nopeeta. Erittäin lähellä viittä tähtee muuten kans.