2015 katsotut

Rankka tyttären synttäripäivä isä Milolla. Tapahtuu kaikennäköistä ruumiin paloitteluista aina huumeiden vetoon. Tämä olis kaivannut Mads Mikkelseniä sekoilemassa Tonnyna, Milon näyttelijällä ei oikein karismaa ole.

Tanskan kieli on edelleen ihan käsittämätöntä kuunneltavaa, erityisesti ei natiivin tanskalaisen maahanmuuttajan suusta puhuttuna. Kuuma peruna suussa ruotsia puhuen, tanskan kielestä sanottuna, pitää hyvin paikkansa.

Netflix-neitsyys korkattu tällä Nic Cagen leffalla. Nic joutuu tuntemattoman vigilante-ryhmän piinaamaksi, kun ei oikein suostu palvelus palvelusta kuvioihin mukaan. Valkoritallisuus kovaa Nicin hahmossa, vaikka saakin kaunista vaimoaan. Nic faneille ja niille joiden pitää nähdä jokainen hänen leffansa, koska Nic.

Plussaa Ozin Augustus Hillin näyttelijästä tässä. En huomannut, että elokuvantekijät olisivat yhtään Oz viittausta tehneet, mikä sinänsä sääli.

Kiltti kertomus pohjalaisista uhoajista. Ei näistä kaveruksista oikein tiennyt onko ne kovia vai esittävät sellaista. ämä on tälläinen pitempi Reinikainen -sketksi höystettynä dramaattisilla tapahtumilla.

Pitipä tarkistaa mitä lukiomaailman teinikomedioiden rintamalle kuuluu. No eipä mitään uutta. Lähinnä some tullut vahvasti mukaan juonikuvioihin, muutoin samaa kamaa kuin aina ennenkin. Tämä on se kliseinen ruma ankanpoikanen tarina joka saa sen koulun hotimman kundin ja tietty sillä on se koulun nätein bitch tyttis jne... Nää on niin nähty. Osa näyttelijöistä on taas ikäistään vanhempia, mutta sekään ei ole uus juttu näissä.

Pyunin versio Die Hardista, eikä ollut edes jouluaatto, mutta olympialaiset kuitenkin. Miten Rutger tähän elokuvaan on suostunut, on hyvä kysymys johon tämä elokuva ei tuo vastausta. Suurimman osan aikaa mies istuu rullatuolissa hämärässä huoneessa juttelemassa puhelimeen ja sit kun ei juttele, niin rullatuoli räjähtää!

Elokuvan sankari on linkkaava prototyyppi pallinaamasta ja terroristit niin nippu kliseitä kuin vain olla voi.

Ice-t:llä huutonaurua herättävä predator-tukkamoppi ja Rutger psykoäijäilee running man hengessä, mutta tämä on kuitenkin kaukana siitä elokuvasta.

District 9 kolmannen kerran. Tehosteet taas hyvät, ohjaaja osaa nämä jutut. Tarinan kirjoittamisen voisi jättää jollekin toiselle, kun sitä hän ei osaa.

Liam Neeson tekee sitä mitä on tehnyt vissiin viimeiset kymmenen vuotta. Vihainen vanha mies rooli taas ja ruumiita tulee. Neesonin bravuuri, eli puhelimeen uhkailu on jälleen täällä ties kuinka monetta kertaa.

Teinipaskaa.

Arskalta hyvä rooli, mutta hänen tytärtä esittävä vie voiton. Hidaspoljentainen zombiedraama. Tarinan olisi voinut kertoa tunnissa, mutta hitailla otoilla venytetään siihen puoleentoista.

Hieno puolen tunnin fanituotos. Parempaa mitä lollywood voisi tarjota samasta aiheesta tänä päivänä.

Katsomatta paskaa, mutta katsoin silti ja on se todistettavasti paskaa.

Vuoden tähän asti tuhoutumattomin tukka on Peter Franzenilla. Mies lentelee räjähtävien kranaattien ja autojen painevoimasta ties minne ja saa haavojakin, mutta tukka, se ei tuhoudu mihinkään. Tukka hyvin kaikki hyvin? No ei ihan, tää on tämmönen tyypillinen eurotrash tuotanto ja se näkyy tuotantoarvoissa ja välillä hitaana poljentana, kun ei ole isoa rahaa räjäyttää kaikkea mahdollista minkä vaan voi räjäyttää, niin sitten puhalletaan munia.

Mitäs muuta mainitsemisen arvoista tässä on. Javier Bardem on puolet ruutuajastaan kännissä ja haluaa selvästi päästä dokaamaan, kun päivän kuvaukset on päättyneet. Sean Penn näyttää kovin tuskaiselta, vaikka on ikäisekseen hyvässä kunnossa. Ray Winstone hippitukkineen alikäytetty ja olisi tarvinnut enemmän aikaa.

Makee teknotrilleri Rutgerilla ja niin ihanan kliseinen, että tuntuu katsoneen samanlaisen joskus aikaisemminkin.

Hidaspoljentainen keikkaleffa, joka sen vuoksi tuntuu kestoaan pitemmältä. Kaikki on kovin väsyneen oloisia tässä, erityisesti Travolta, jolla näyttää olevan puhti poissa.

Tässä hyvä esimerkki elokuvasta, jonka lähdemateriaalista olisi ehkä saanut ainekset kolmeen parin tunnin elokuvaan, mutta studion papujen laskijat päättävät tehdä siitä yhden alta parin tunnin numeroiden mukaan tehdyn elokuvan. Ts. juosten kustu 'nollasta sankariksi, eli sinne ja takaisin' -kehityskaari, missä sankarin kasvaminen tapahtuu muutaman kohtauksen aikana ja katsojalla ei ole oikein mitään käsitystä aikajanasta, eikä juurikaan yhtään mistään tarinan ja hahmojen taustoista saatika maailmasta missä nyt pyöritään.

Jon Snow käy kääntymässä hyvin nopeasti ja on myös tässä
yhtä tylsä kuin GOT:ssa. Näyttelijällä ei vaan ole yhtään karismaa kantaa mitään roolia, eikä sen puoleen muilla nuorilla näyttelijöillä. Sen sijaan Jeff Bridges ja Julianne Moore edes vähän yrittävät näytellä, mitä kässäri heille antaa tilaa tehdä yhtään mitään.

Tuttujen kasvojen bongausparaati tositapahtumien perusteella rakennetulle dekkari- ja oikeustarinalle, jossa pieni yhteisö noitajahtaa teini-ikäisiä poikia, ollessaan varma, että he ovat satanisissa rituaaleissa murhanneen kolme pientä poikaa. Aika turha elokuva, kun ohjaaja ei saa tähän mitään kunnon jännitystä ja lähinnä kertoo vain sen, että kyläyhteisö halusi tuomita nämä pojat, koska ne nyt kuuntelee Slayeria ja muutenkin vaikuttaa satanisteiltä.

No ainakin tässä oli silmäkarkkia, mutta mitään sellaista mitä voisi kutsua elokuvaksi, ei tässä ollut ensinnäkään. En tiedä montako kertaa mietin, että helvettiä tässä nyt tapahtuu, miksi se tapahtuu, keitä nämä tarinan hahmot ovat ja miksi tarinan pahis ei osaa puhua kunnolla.

Tämä elokuvan tapainen tuotos, on oikein hyvä esimerkki siitä, milloin tekijät keskittyvät pelkästään yhteen asiaan ja jätetään muut asiat täysin retuperälle. Se yksi asia on tietsikkaefektit joihin elokuvan budjetti on ilmeisesti suurimmaksi osaksi käytetty. Aika videopelimäinen itseasiassa tämä ja tästä varmaan aika keskinkertaisen videopelin voisi saadakin. Elokuvaa tästä ei saa, ellei siihen tule 4 - 5 tuntia lisää pituutta, joka selittäisi vähän enemmän asiaa, taustoja, hahmoja ja universiumia missä liikutaan.

TV-sarjana voisi toimia paremmin, jonka HBO voisi tuottaa, niin saisi tähän mutanttitissejä ja pippeleitä, sekä gorea.

Melkoisella vimmalla ja kiukulla Simmons roolinsa vetää. Nautin tästä.

Hyvä esimerkki siitä, kun 80 luvun paska on niin paljon parempaa kuin tämän päivän paska. Kasarilla tehtiin leffat paremmin kuin tänään ja vielä asenteella. Efektit oli paskoja, mutta sitten olikin kaikkea muuta enemmän. Tänään efektit on siistejä ja kaikki muu onkin paskaa.

Fucking A, mieletön sound track ja päräyttävä meno, huonoine dialogeineen. Bill Paxtonin harakanpesäkampaus, Willem Dafoen nahkahousut ja 50 luvun tyyli kasarirokilla. Aivan helmi leffa, olisko jopa Hillin paras ohjaus. Kuunnellut tässä elokuvan päräyttävää päätöskappaletta 'Tonight Is What It Means to be Young' ainakin viisi - kuusi kertaa putkeen elokuvan jälkeen, kuunnelkaa tekin: www.youtube.com/watch?v=wCIrPJ6SBl4

Raikas tuulahdus väsyneisiin zombielokuviin. Ensimmäiset minuutit näyttivät pelottavan paskalta, mutta tästä kuoriutuikin hyvää kieliposkella olevaa aussitrashia.

Paperilla ihan hyvä idea, vaikka lainailee niin paljon muista elokuvista, että ei jaksa enää laskea muutaman jälkeen. Bruce ja Thomas väärässä elokuvassa, ei tämmösessä paskassa kannata aikaansa tuhlata. Levoton kamera häiritsee, kuvakulma vaihtuu ja kamera jatkaa pyörimistään, eli tätä nykyajan paskaa kuvausta mitä tämä jonnesukupolvien kuvaajat tuppaa harrastamaan.

Parkour leffa vuonna 2015. Tää olis voinut olla hitti 10 vuotta sitten, mutta ei enää. Stuntit sentäs ihan katsottavia, kaikki muu teinihuttua.

Viimeinen osa Narumi trilogiaa ja sen 7 minuuttia kellottava yhden oton käsivaralla tehty pistooliammuskelu vanhassa huvilassa ahtaine käytävineen, kerroksineen ja monine ovineen tälläisessa 70-luvun b-luokan toimintaelokuvassa on jotain käsittämätöntä. Siitä pisteet. Onneksi tässä myös palataan ekan osan muottiin ja Narumi on taas ihan vitun tyly jätkä.