Films watched - Katselut 2015

Ensimmäinen kosketukseni mr Vessakenttiin (hence nimim. Wendel) aiheutti joitain väsyneitä naurunhekotuksia, mutta Fieldsin huumori ei ainakaan vielä täysin napannut.

Pisteytys on vain viitteellinen, koska olen nörtti ja en osaa pisteyttää Tähtien sotaa kunnolla.

Vinksi ja kummitustalo, se riittänee.

Vinksi ei ole tällä kertaa paha. Tämä Post-apon esi-isä olisi voinut olla niin paljon parempi ilman sitä lopullista moraalisaarnaa, Siltikin tämäm boxin paremmasta päästä.

Tällä kertaa Bela Lugosi, ja hän on paha.

Boris Karloff sekoaa. Nykin paskaboxin kahluaminen jatkukoon. Hitaasti, ja varmasti.

Hissu Hietalahti Leinona, mitä enempää voi sanoa.

Jakson ja Kake vetävät hyvin hurttia ysärihuumoria ja kaimani fleda on oikein tyylikäs.

Positiivinen yllätys, uusi näkökulma zombie-genreen. Vaikka Arnold vähän olikin villi kortti ja erottui edukseen. Harmaa filtteri oli myös vähän överi.

Matt Damon saa avaruusromua päähänsä ja lentää avaruuteen. Se nauratti.

Tämä oli melkoisen homoa. Mutta vakavasti sanoen kuvasto oli jälleen kerran erittäin kaunista, ja soundtrack oli rumpujensa osalta ainakin melko rautainen. Paljon vaan oli sitä huitomista ja huutamista.

Ansa on ihana

Katso edellinen.

Tässä oli hyvin, hyvin paljon erittäin kaunista kuvastoa, mutta en tainnut saada tästä niin paljon irti kuin suurin osa jengistä tuntuu saavan. Ihan kiva.

Erittäin hämmentävä tapaus. Rölli meinaa jäädä veneen alle, Esko Nikkari esittää samaa poliisurpoa kuin Pekoissa, ja Satu Silvo on ihana. Kassilan hautakirjoitukseksi Silvon tissit sopivat oikein hyvin.

Peruspaskaa, Steve Buscemista hieman plussaa. Miksi Steve Carrell saa ylipäätään rooleja mihinkään?

Tästä on varmasti hehkutettu jo kaikki mahdollinen, mutta olihan tämä erittäin kova. Schillinger sai pystin ansaituisti, ja pääosaheebo ei ollut mikään ihan perinteinen pallinaama, vaan ihan persoonallinen heebo. Plussaa vielä siitä, että romanssipaskaa ei hoideltu ihan samalla tavalla kuin melkein kaikissa muissa tämäm genren filmeissä.

Tomi ihmettelee, miksi hänen colansa ei myy.

Tämän katsoin sen verran väsyneenä, että en osaa sanoa muuta, kuin että perkeleenmoista silmäkarkkia.

Aika perinteinen biopic. Kuvakikkailu oli välillä hieman itseään toistavaa. Tosin, onhan sekin vaihtelua dokkarissa, että puhuvat päät puuttuvat kokonaan.

Ei, se laivahan taisi keinua tässä elokuvassa.

Tästä ei ole oikein edes mitän muistikuvia. Kaksi urpoa piirittää Paula Vesalaa ja lapsien myötä kaikki oppivat elämästä.

Laiva keinuu ja Chaplin kaatuilee.

Legendaarisen maineensta toki ansainnut, mutta hehkutuksiin nähden pienoinen pettymys. Tylsästi sanoisin vain, että perus-Chaplinia. Ja plussaahan on aina, että merkittävässä roolissa oleva lapsinäyttelijä ei aiheuta pään hakkaamista seinään.

Costner on täysin väärä ihminen Earpiksi, mutta siitä huolimatta tämä ei ollut niin tuskallinen kokemus, kuin olisin odottanut.

Jukka on hieno mies, vaikka löysiki Jeesuksen.

Eva Green alasti, se riittää.

Onhan se Lemmy hieno mies, mutta sen ainaisen Metallica-runkkaamisen olisi voinut jättää väliin.

Elokuva, joka kertoo lätkästä syvästi kaikkea joukkueurheilua vihaavalle ihmiselle, ansaitsee kolme tähteä. Eli, onneksi tässä oli enimmäkseen vain politiikkaa ja shakkia.

Ken Foreen speedot on varmasti jokainen jo maininnut, joten enpä mainitse itsekään. Hienot goret.

Biisi oli hyvä. Ja siinähän se melkein olikin. Paitsi DS9-nörttinä on aina hienoa nähdä ihana Terry Farrell missä tahansa roolissa.

Hulluja klovneja, seksiä ja väkivaltaa. Arvostin.

Maisemat olivvat hienot ja Waynen täytyi odottaa miltein koko elokuvallinen ennen myllyn käynnistymistä.

Jörn osasi kai tehdä pornua tahi vastaavaa? Siitä on pitkä aika kun muistan nauraneeni elokuvalle ääneen.