Elokuvapäiväkirja 2017

30.12.

Paketoidaan homma. Paskaahan tämä on. Voisi antaa jatkossa näille yhden tähden. Kukaan seurueesta ei pitänyt elokuvasta. Tasa-arvon vuoksi kaikki ovat neekereitä.

29.12.

Saattoi olla vuoden viimeinen elokuva, koska lähden viikonlopuksi ulkomaille Rakkaan Johtajan Turkuun. Mukaan otan passin ja hammasharjan. P2 sen sijaan on aluksi tunnelmallinen ja hyvin mukaansa imevä tarina, joka edetessään muuttuu tylsäksi kissahiirileikiksi. Jouluunhan tämäkin sijoittui, joka näin joulun jälkeen oli ihan kliffaa.

29.12.

#Suomi100

Etenkin Kataisen ja Himasen touhuja yritetään kritisoida pilke silmäkulmassa. Homma kuitenkin jää pintaraapaisuksi siitä, mitä sen olisi tullut olla. Siihen kylkeen heitetään vielä kaikki mahdollinen irvailu mölleille, jotka huutavat Suomen kuuluvan suomalaisille. Urheiluhullut muistetaan myös ja saunassa ollaan alasti. Itsemurha ei ole tie ulos, kuten ei ole myöskään abortti. Lapissakin asuu ajattelevia ihmisiä ja minua huvitti etenkin lopun kohtaus Linnan edessä, jossa HIFK-kaulaliinaan kääritty puliukko kerää pulloja roskakoreista ja alkaa laulamaan, kun saa ensin kymmenen euroa elokuvan toiselta päähenkilöltä.

Parjaamiset sikseen - homma etenee vauhdikkaasti ja tie-elokuvan lajikirjoon menevänä Linnan Juhlat on ihan kelvollista ajantappoa. Maisemat olivat komeita ja Kai Lehtinen hassu.

Edit: Pedro Hietasen musiikit toivat mieleen vanhat kunnon roskaleffat kulta-ajoilta. Ne olivat aivan liian hyviä tähän filmiin.

28.12.

Vielä kerran Tati! Tämähän alkoi hyvin, mutta menetti sen jälkeen otteensa. Kiinnostavuus katosi hetkessä, vaikka Hulotin kehokieli oli edelleen nauramisen arvoista. Ei kuitenkaan niin huono kuin pelkäsin.

27.12.

Melko tylsää paskaa, jos minulta kysytään. Joku porvaripaskiainen näkee kuolleen vaimonsa siellä ja täällä. Siinä sivussa sitten mennään naimisiin yhden illan jutun kanssa. Meininki on muutenkin laahaava ja goottilainen kauhu ei ole minun juttuni. Tissejä tässä oli, luoja paratkoon, todella paljon.

27.12.

Tatin magnum opus on kaksisuuntainen mielialahäiriö. Paikoin viipyilevä juoneton tarina sisältää paljon koomikolle ominaista vitsien vääntelyä, mutta taas toisissa kohdissa meininki yltyy mielipuoliseksi sekoiluksi. Jälkimmäiseksi osoittautuu ravintolakohtaus, joka oli kaikessa kaoottisuudessaan jopa kauhuelementtejä sisältänyt pätkä elävää kuvaa. Ymmärrän täysin, miksi tämä on aikanaan ollut floppi, koska kokeellisuus ja juonettomuus ei varmastikaan miellytä kaikkia. Kokonaisuus kuitenkin näyttää 70mm:senä todella komealta ja pidän kovasti siitä, kuinka herra Hulot jätetään sivusta tarkkailijaksi. Tati myös ottaa voimakkaammin kantaa teknologian ja yhteiskunnan kehitykseen.

26.12.

Toimittaja Nikkinen ei vissiin kirjoittanut tästä siihen projektiin? Voisin itse rustailla jotain, jos se hänelle sopii?

Koska olen tunkkainen kusipää, en kirjoitakaan projektiin tästä. Itse asiassa pidin elokuvasta melko paljon. Tunnelma ja musiikit olivat heti kättelyssä laadukasta kamaa. Verellä ei mässäilty, vaikka osa tapoista oli astetta punaisempia. Aikakauden elokuvaksi tässä oli saatu näin ollen ihan kelvollinen tappofestivaali.

26.12.

Inhimillinen kuvaus ihmispolosta - Lynch taitaa hyvin taiteen salat, ja Elefanttimies on yksi sentimentaalisimpia ja kauneimpia filmejä. Mustavalkoinen kuvaus toimii hyvin eduksi. Sillä luodaan hyvä ajankuva. Sekaan on heitetty ohjaajalle tyypillisiä unenomaisia surrealismijaksoja, jotka kuulemma eivät olleet sikariportaan mieleen. Minua ne miellyttivät ja tekivät tästä ohjaajansa näköisen elokuvan. Enemmänkin toki olisi voinut olla. Sanottakoon vielä, että maskeeraus oli onnistunutta ja tämä oli rewatch vuosien takaa. Lainasin levyn jälleen kirjastosta, joka tarjoaa minulle parhaat elämykset kotisohvalla.

23.12.

Johnny Depp on maskeerattu ja meininki ei kiinnosta hevonvitun vertaa. Jostain syystä tässä vietettiin joulua. Taikaa ei ollut.

22.12.

Saattaa tulla jotain muuta. Hyvä pätkä.

22.12.

Minunkin enoni on toista maata. Pidän enostani. Minusta ei koskaan tule enoa. Tyttärelläni on kaksi enoa. Se on oikein mukavaa. Mukavaa on myös Tatin tyyli vitsailla moderneilla vempaimilla ja yhteiskunnan kehityksellä. Musiikit olivat oikein kliffaa kuunneltavaa ja rytmitykseltään tämä oli (ainakin tähän mennessä ohjaajansa paras suoritus. Ääntä ja kuvaa yhdisteltiin taidokkaasti, joka sai aikaan monia hauskoja hetkiä Herra Hulotin tekemänä.

21.12.

Vahvan alkukohtauksen jälkeen Ihmenaisen seikkailu vähän alkaa horjua, mutta pysyy silti DC:n universumin eheimpänä kokonaisuutena. Huomasin oikeasti viihtyväni tämän parissa, vaikka kestoa oli yli kaksi tuntia. Mikään kohtaus ei tuntunut turhalta, joka on ihmeellinen asia. Hidastuksia tosin olisi voinut olla hiukan vähemmän.

21.12.

Riemulomalla tapahtuu asioita, mutta tämä ne eivät tapahdu Keravalla tai Kouvolassa. Tatin huumori on hauskaa seurattavaa. Se saa allekirjoittaneen jopa nauramaan. Äänen, kuvan ja näyttelijöiden yhdistäminen kokonaisuuteen toimii moitteettomasti ja pidin etenkin alkukohtauksesta, jossa herra Hulot saapuu lomailemaan.

20.12.

Huomasin, että minulla on 11 päivää aikaa katsoa Tatin tuotanto areenasta, ennen kun se katoaa. Meneehän se loppuvuosi siis näinkin. Lystikäs Kirjeenkantaja on aikaansa edellä oleva kuvaus lorvivasta posteljoonista, joka naurattaa minua sen vuoksi, että itsekin lorvin ja välttelin siellä töitä. Kunnes huomasin, että töitä on liian paljon. Amerikan mallin mukaan posteljoonit ajavat moottoripyörillä palavien asioiden läpi ja jakavat kirjeet muutenkin rautaisella ammattitaidolla. Meillä Suomessa ainoa ammattitaitoinen henkilö kulki Alkon kautta piiriin ja sieltä takaisin kantokunnossa.

19.12.

Paskakepiksi kutsuttu Paha Pukki tekee paluun aivan liian myöhään. Hänen äitinsä on turha hahmo ja ykkösosan toistaminen on todella tylsää. Dialogi on roisia, koska sen kuuluu olla roisia. Vitsit ja suoratoistopalvelu blockbuster toimivat huonosti. Onneksi vuokraus oli ilmainen ja viimeinen, jonka tuosta kuoleman pesäkkeestä hankin.

19.12.

Innostuin pohtimaan tätä elokuvaa yhteen projektiin.

17.12.

Syöpä on tappavaa, mutta niin on myös perhejoulukin. Kaksi ja puolituntia kestävä ranskalainen draamakomedia aiheesta, joka vituttaa monia tähän aikaan vuodesta, on ihan hyvin rullaava ja hyvin hahmokeskeinen kuvaus. Loppua kohden meininki kuitenkin alkaa puuduttaa, ja huomasin nuokkuvani olohuoneen sohvalla.

14.12.

On varmaan ihan sama, katsooko Gamerin väsyneenä tai virkeänä. Siinä tuskin on sen enempää tolkkua kumminkaan. Näennäisesti tässä yritetään tehdä syvällistä elokuvaa ihmiskunnan tulevaisuudesta, jossa mikään ei riitä, ja pelaajat pelaavat oikeita ihmisiä. Eli toisin sanoen tappavat oikeasti, mutta eivät joudu siitä vastuuseen. Lihavien ja finninaamaisten nörttien unelmaahan tuollainen on, koska oma elämä on tyhjänpäiväistä. Gamer kuitenkin kompuroi jatkuvasti, joka lienee melko tyypillistä tälle ohjaajakaksikolle, jonka nimeä en jaksa kirjoittaa. Tissejä ja dystopiaa on messissä, mutta pääpaino on valitettavan paljon Butlerin hahmon yrityksessä pelastaa perheensä. Se paha korporaation pääkonna (Dexter) oli niitä harvoja valopilkkuja kokonaisuudessa, vaikka tuokin rooli jäi liian vähäiseksi.

Olin muuten tekemässä iltapalaa itselleni, kun laitoimme leffan pyörimään. Avovaimo sitten huuteli olohuoneesta, että missasit tärkeitä juttuja.

Kysyin, mitä?

Johon hän vastasi kysymyksellä: mistä peliin saadaan pelaajat?

Vastasin kuin apteekin hyllyltä, että vankilasta tietysti.

Ketään tuskin yllättää, että vaikka en nähnyt kohtausta, niin osuin oikeaan. Sen verran ennalta arvattavasta filmistä tässä oli kyse.

27.11.-13.12.

Minulla on tyhjä olo. Sen olon tämä sarja jätti. Kyseessä on omalle kohdalleni vuoden paras teos, joka sytytti kauan kadoksissa olleen kipinän katsoa Lynchin koko (vitun) tuotannon. Harrastuksen ollessa lapsenkengissä katsoin viimeksi Blue Velvetin ja niin edelleen. Mielestäni tämä sarja yhdistelee elementtejä kaikista Lynchin elokuvista ja heittää sekaan vielä jotain uutta. Kyle MacLachlan on tämän hetken paras miesnäyttelijä.

12.12.

Minua on käsketty salaamaan asioita. Salailun aika on ohi, vaikka en kuulemma kertonut paljon juonesta:
www.laajakuva.com/star-wars-last-jedi-2017/

9.12.

Mr. T esittää joulupukkia tässä taianomaisessa joulun erikoislähetyksessä, jossa paras kohta on He-Man -lelumainos. Keskustelu oli tässä vaiheessa mennyt jo tasolle, että Miesten Vuoro on huonosti käsikirjoitettua sontaa ja Kalevi Helvetti on parempi kuin Pertti Kurikan Nimipäivät. Lopussa opin joulun taian ja poistuin takaisin perheeni luokse. Tässä muuten lauloi se saatanallinen ämmä, joka sai Johnsonin suuttumaan. David Copperfield teki tupakalla taikatemppuja.

9.12.

Suoraan sanottuna en muista tästä mitään. Jonen entinen kämppis kysyi, että onko nää tehnyt tän tosissaan. Kaiketi tämä on tehty tosissaan kieli poskella, jonka takia tästä ei muodostunut jouluelokuvien The Roomia. Tylsää paskaa, jos minulta kysytään. Muukalaiset olivat rumia.

9.12.

Tässäpä oli piristävän värikäs ja surrealistinen joulutarina Neuvostoliitosta tähän väliin. Satumainen tunnelma välittyi sohvalle asti ja saimme selville, ettei Johnson tiedä, kuka Gogol on. Tässä lenneltiin paljon ja piru oli sian näköinen.

9.12.

Kannibaaliperhe haaveile tekevänsä lihavasta miehestä joulukinkun. Taiasta ei ole tietoakaan tässä Anthony Perkinsin ohjaamassa jouluelokuvassa.

9.12.

Elokuva, jonka takia Robin Williams sai tarpeekseen. Joulun taika mainitaan ohimennen, koska isä on huolissaan, kuinka pitkään hänen poikansa vielä uskoo joulupukkiin. Robin Williams ampuu haulikolla (tai kiväärillä ilmaan), koska hänen perheessään on kasvisyöjiä. Vitsit ovat huonoja ja meininki noin muutenkin aika turhauttavaa. Jotain tästä piti vielä kirjoittaa, mutta en enää muista mitä se oli.

8.12.

Ismo Alangon sovitukset ovat mieleeni, Jörn käy leikkauksessa, Sipilä leikkaa ihan huvikseen ja edelleen Suomi on Perkeleen maa.

7.12.

Perkele maalaa kuvia Suomesta, jotka ovat edelleen ajankohtaisia. Pidin elokuvan musiikista yllättävän paljon. Mitään viisasta sanottavaa minulle ei ole.

3.12.

Tämä oli kyllä niin turha ja mitään sanomaton kokemus, että vähemmästäkin menisi vatsa sekaisin.

1.12.

Sellainen oli joulukuun aloitus. Laulut eivät temponeet mukaansa, mutta visuaalinen ilme oli mieleeni, vaikka yli kaksi tuntiseksi venytettynä tämä tarina tuntui liian pitkältä.

25.11.

Pientä petrausta on havaittavissa ja alussa nähtävä brutaali kuolema vähän virittää tunnelmaa saw-tyylisemmäksi. Sen jälkeen tapahtuu paljon jonninjoutavia asioita ja kuution merkitystä lähdetään turhaan avaamaan. Muutamat hahmot vaikuttavat karikatyyreiltä ja en osaa sanoa oliko tämä komedia vai vakava teos.

25.11.

Kirjoitan myös tästä yhteen projektiin. Mainittakoon kuitenkin, että Lesterin itsensä omistama 35mm-printti oli uskomattoman hieno, ja herran jututkin maistuivat. Etenkin fakta, että elokuva on tehty sutenöörin rahoilla, sai minut hihittämään.

24.11.

Onhan se niin, että minut voisi tunkea sinne kuuluisaan hyperkuutioon. Vihasin tätä todella paljon, koska paskaa CGI:tä käytettiin huolettomasti, kuution tematiikkaa vietiin potenssiin sata ja lopussa nussittiin kuolemaan asti.

23.11.

Kirjoitan tästä yhteen projektiin.

22.11.

Voisin taas yrittää kirjoittaa jotain, mutta sitten kuitenkin on parempi olla tekemättä sitä. Herra Mengele kertoi tästä jo sen, minkä kaikki tiesivät.

22.11.

Elokuva on vielä vuonna 2017 ajankohtainen, koska sen parhaassa kohdassa eräs hahmoista kertoo, että kylän ihmiset ovat tyhmiä. Esimerkkinä hän käyttää sitä, kun paikallinen Burger King avattiin, niin sinne jonotettiin kuin viiden tähden ravintolaan.

21.11.

Statham antaa kenkänsä kodittomalle, jonka takia kodittoman kurkku viilletään auki. Tämän jälkeen Statham adoptoi kiinalaisen numeroita muistavan tytön ja ampuminen alkakoon.

20.11.

Tämä taasen sitten ei toiminut enää toisella kerralla. Ylipitkä ja sekavasti kursittu paketti ei viihdytä. Arvosteluni elokuvasta on aikansa elänyt ja elokuvateatterikokemuksella lienee ollut jotain tekemistä parempien pisteiden kanssa. Kanssakatsojani ei myöskään pitänyt tästä ja raivosi jatkuvasti, kuinka sekava ja ruma elokuva kyseessä on. Olimme samaa mieltä siitä, että Snyder tykkää ihan liikaa tuhota kerrostaloja ja käyttää pelianimaatiolta näyttävää CGI:tä. Nuo samaiset asiat tekivät myös Man of Steelista puuduttavan.

19.11.

Joku taas voinee ihmetellä, miksi katson näitä paskoja elokuvia uudestaan. Parisuhde on vastaus tähän. Eikä tämä oikeastaan loppua lukuun ottamatta ollutkaan niin huono kuin muistin. Alussa oli jopa yritystä luoda Supermanista syvällisempi hahmo.

18.11.

Dokumentti siitä, kuinka Venäjä huijaa. Suljetaan ne pois kaikista kisoista, koska Usain Bolt on puhdas.

17.11.

Sympaattinen Okja-otus on parasta mitä CGI:llä on vähään aikaan saatu aikaiseksi. Muutenkin kannanottona ja viihteenä tämä on toimiva paketti.

16.11.

Kunnon kansalainen joutuu vankilaan, koska hän hakkaa pesismailalla taloonsa murtautuneen pikkurikollisen. Kiven sisällä vangit laitetaan tappelemaan, koska he tappelisivat kuitenkin. Vartijat lyövät vetoa siitä kuka on kovin, Val Kilmer ei pyyhi persettään kunnolla ja pidin tästä yllättävän paljon.

15.11.

Burton kertoo satuja, jotka eivät oikeastaan ole niin huonoja kuin pelkäsin. Loppua kohden meininki vähän tasaantuu, mutta alku oli oikein reipasta fantasiaa. Lasten elokuvaksi tässä on myös aika paljon pelottavia elementtejä.

15.11.

Yksi upeasti toteutettu toimintakohtaus nostaa tämän keskinkertaiseksi (kun katsotte tämän, tiedätte, mistä jupisen). Idea on hyvä, näyttely on todella surkeaa ja juonenkuljetus muutoinkin tökkivää.

14.11.

Sarjamurhaaja murhaa poliiseja, koska Statham löi häntä aiemmin biljardikepillä.

13.11.

Kuin kuuta nousevaa olen odottanut Liberation Dayn rantautumista Suomeen. Korviini kantautui taannoin tieto, että se esitetään korjaamolla marraskuun 13. päivä. Sinnehän oli siis mentävä. Puin ylleni takin, jossa on Pohjois-Korean lippu rinnassa ja t-paidaksi valitsin Laibachin keikkapaidan. Harmikseni sain huomata, että korjaamolla ollaan edetty Finnkinon jäljillä, ja ennen näytöstä näytettiin nokkelia mainoksia muun muassa kaupunkifillareista, jossa joku liian pieniin farkkuihin pukeutunut hipsteri luetteli tilastoja näiden fillareiden tarpeellisuudesta. Olisi tuossa kohtaa tehnyt mieli huutaa, että länsimetro ei vieläkään toimi! Joten käytetään kalliit rahat tuollaisen paskan mainostamiseen.

Sitten asiaan, itse en paskaa haistanut korjaamolla, mutta kotona minulle sanottiin, että henkeni haisee paskalle. Lieneekö tämä olleen se korjaamon mystinen leijaileva haju, koska kalsarini ainakin olivat puhtaat.

Sitten oikeasti siihen asiaan - Liberation Day on oikeasti kiinnostava kurkistus Kiminmaahan ja dokumenttiryhmä on saanut melko vapaasti kuvata asioita. Myös Ivanin pitämä Q&A-sessio oli kiinnostava, josta toveri kurkkuharja kertoikin jo enemmän. Voisin kirjoittaa tästä selkeämmän jutun laajakuvan projektiin.

12.11.

Isänpäivän kunniaksi katsoin Mel Gibsonin isäaiheisen elävän kuvan, jossa Gibsonin tytär sekaantuu vääriin miehiin. Parrakas isi sitten haetaan apuun ja meininki on kautta linjan "suoraan videolle" -kamaa. Tämä tosin toimii elokuvan eduksi aina siihen asti, kunnes Gibson ajaa partansa pois.

10.11.

Pelimaailma hyökkää Adam Sandlerin elokuvaan, jonka ohjauksesta on vastannut Chris Columbus. Sekoitan jatkuvasti Columbuksen Ivan Reitmaniin, ja se hämmentää minua. Ehkä nyt myös sinua? Kevin James luulee olevansa presidentti, joka on heti Donald Trumpin jälkeen maailman paras vitsi. Ajatuksia on tämän enempää vaikea pukea sanoiksi, koska tässä peitellään nostalgian taakse huono tekele, jonka musiikeissa on sentään jotain yritystä. Vitsit ovat sen sijaan huonoja ja romanssi päälle liimatun kliseinen. Ei kuitenkaan se kaikista huonoin Sandler-komedia. Ainakin voin tuudittautua ajatukseen, että Pac-man -mania on tosi asia.

9.11.

Jason Statham tappaa Donald Sutherlandin, koska petos ja raha-asiat. Tämän jälkeen Statham kouluttaa Donaldin pojasta tappajan. Elokuvan paras ja homoeroottisin kohtaus nähdään, kun koulutettu Donaldin poika ei kykene tappamaan kaksimetristä nallekarhumaista miestä, vaan päätyy melkein sänkyritariksi. Loppuhuipennus tarjoaa niin naurettavan käsikirjoituksellisen paskavyöryn, jonka vuoksi elokuva vajoaa alhaisiin pohjamutiin. Ilahduttavaa kuitenkin huomata, että herra Statham on vastoin kaikkia odotuksia kohonnut 2000-luvun Bruce Willisiksi.

8.11.

Mel suuttuu, koska hänet petetään ja melkein tapetaan keikan päätteeksi. Mel aloittaa tilinteon, jossa ravintolalasku jätetään maksamatta, kerjäläiseltä viedään rahat ja panttilainaamosta ostetaan mutka. Ruman näköisen filtterin läpi kuvatussa leffassa Lucy Liu muun muassa potkii jengiä munille ja Mel repii nenä- ja korvakoruja irti. James Coburnia ei mainita lopputeksteissä ja Kris Kristofferson esittää Bronsonia. Ihme kyllä näin hyvää settiä ei pilannut edes se kuuluisa filtteri, koska onhan tämä sentään kuvattu leffanörttien jumaloimalle filmille.

5.11.

Päivät menevät nopeasti ja yöt valvoessa. Silloin ei jää aikaa elokuville kuin ennen. Nostalgiahuumeena päätin tiirailla vauvan päiväunien aikana Adam Westin ääninäyttelemän Batmanin kuulumiset. Westille kuului vielä tuolloin hyvää ja animaatiojälki on kohtalaista. Pituutta tälle ei ole paljon laitettu, mutta silti se tuntuu venytetyltä.