JCVD -projekti osa 3

Ensimmäinen elokuva takana. Tässä leffassa Damme on vankilaan tuomittu rikollinen, joka onnistuu karkaamaan vankilabussista. Hän leiriytyy lähelle pientä farmia, jonka omistaa miehensä menettänyt vaimo. Naisen lapset kiintyvät Dammeen, kun näkevät tämän järkyttävän kokoisen peniksen. Tästä heitetään sitten läppää ruokapöydässä. Samaan aikaan pahat miehet suunnittelevat golf-kentän rakentamista alueelle. Damme ei tästä tykkää, koska se tarkoittaa, että kaikkien farmin asukkaiden tilat poltetaan.

Perussettiä heti tähän alkuun. Kaikki oli ihan vitun ysäriä!

Kuinkakohan mones kerta tämä on, kun Dammella on kauan kadoksissa ollut kaksoisveli?

Varmaan aika vitun mones, ja leffan taso on heikko. Tämä oli just niitä leffoja, joissa honkkariohjaaja ajetaan sisään Hollywoodin tuotantomyllyyn. Lam tavallaan ohjaa kaikki toimintakohtaukset ihan taitavasti, mutta Dammen valtava pallinaama on lähes kokoajan vain tiellä. Tällä kertaa Damme ei edes vammaile tarpeeksi paljon, jotta tällä olisi jotain huumoriarvoa.

Damme on ylpeä nyrkkeilijä, joka ei suostu huijaamaan vedonlyönnin takia. Mafia suuttuu ja hänen kaveri tapetaan. Sitten liitytään legioonaan, jossa kaikki on aivan vitun kovaa, kun vaatteet pestään saippualla. Siellä Damme oppii elämästä sekä saa uusia ystäviä. Hän myös muistaa kertoa neekerille, että kaikkia sorretaan tasavertaisesti. Lopussa räjäytetään paljon vanhoja rauniota. Kaikki Dammen kaverit delaavat. Ihan saatanan eeppistä!

Ööh... mitähän vittua tämä oli? Dammesta on tullut ihminen, ja koko edellisen leffan juoni on vain pieni muisto. Missään ei ole mitään vitun järkeä, mutta tässä räjähtelee aivan törkeästi. Se on upeaa ja tekee tästä toimintaelokuvan.

Nyt ollaan sellaisen paskan äärellä, että oksat vittuun ja halleluujaa. Tämä menee helposti paskinpien leffojen joukkoon, mitä olen ikinä nähnyt. Damme ajaa prätkällä liikkuvan junan päällä, ja koko helvetin touhusta ei saa mitään selvää. Leffa on täynnä aivan saatanan rumaa CGI:tä ja joka ikinen räjähdys on rumin koskaan näkemäni.

Ai niin... Junassa oli myös tappava virus, joka ei kuitenkaan tappanut ketään.

Olipahan tylsä leffa. Damme joutuu keskelle sissisotaa, jossa jonkun itäblokin maan pressan henkeä uhataan. Elokuva on ajanhermolla, mutta on silti aivan helvetin perseestä. Tässä ei vain yksinkertaisesti tapahdu mitään. Dammekaan ei perseile tai tee yhtään mitään. Plussaa täytyy antaa kuitenkin siitä, että tämä näytti elokuvalta. Toisin kuin tuo edellinen Derailed.

Damme suojelee jotain entistä nyrkkeilijää. Leffassa vilisee cooleja ghettoneekereitä, jotka pitävät asetta poikittain kädessä. Sikäli tämä oli kuitenkin hyvä parannus edelliseen, että tässä oli sentään yksi hyvä tappelukohtaus. Muuten tämä oli kyllä aivan liian pitkää paskaa, jotta tätä jaksaisi koskaan katsoa uudestaan.

Tämä oli jopa melkein hyvä leffa. Ehkäpä Dammen 2000-luvun parhaimmistoa. Damme on huumeosaston poliisi, joka naukkailee vähän kovia aineita suoneen. Pieleen menneen keikan jälkeen hän vaipuu koomaan, josta herättyään, kosto on ainoa vaihtoehto. Toiminta on saatu näyttämään hyvältä ja väkivaltaviihteenä tämä meneekin oikein maukkaasti alas. Myös sellaista pientä pilkettä on ollut silmäkulmissa, jota Dammen parhaissa ysärileffoissa oli aikanaan.

Dolpha ja Damme ottavat snadisti yhteen elokuvan loppupuolella, muuten leffa oli kyllä aivan vitun tylsää settiä. Alussa ei oikein tapahdu mitään, eikä mikään kiinnosta paskaakaan. Lopussa räjähtelee paljon ja taustalla kuuluu tukkakauhusta tuttuja säikyttelyääniä. En kyllä tajua miksi? Vertakin tässä oli, mutta paska mikä paska. Miksi näitä leffoja tuotetaan itäblokissa?

Kiva, kiitti, ja hei!

Venäläinen mies oli dubannut kaikki äänet. Jaksoin katsoa ehkä kaks minuuttia. Se siitä sitten. Tavallaan katsoin kymmenen leffaa, jos No Retreat, No Surrender lasketaan mukaan. Olen niin vitun perseestä, että en jaksa enää.