Login
Movies watched in 2012
Sort by:
Showing 1-50 of 75
Decade:
Rating:
List Type:
397
6.3
6.7
Rare Exports (2010)
27th of December, Digibox
Pettymys suhteellisen koviin odotuksiin nähden. Muuten ihan hyvä ja poikkeuksellinen tekele suomalaisen elokuvan mittapuulla, mutta kokonaisuudesta paistaa läpi ohjaajan kokemattomuus sekä liiallinen epävarmuus. Tarinaltaan ja henkilöhahmoiltaan Rare Exports jää liian etäiseksi, vaikka potentiaalia on hurjasti. Juoni tarjoaa muuten virkistävän poikkeuksen ja hieman erilaisen tarinan Joulupukista. Huumoripuolesta löytyy niin kulahtaneita että toimiviakin vitsejä, mutta tarinan ohella niihinkin olisi pitänyt panostaa enemmän. Se seikka, missä Rare Exports möhlii eniten on lapsinäyttelijät, sillä he ovat aivan helvetin ärsyttäviä. CGI-tehosteet ovat melko kömpelöitä ja muovisia paikoitellen, mutta ne antaa anteeksi ohjaajan kokemattomuuden takia. Katsottava elokuva muuten, muttei kannata kohottaa odotuksiaan liian korkealle. Parin päivän takaiseen Joulutarinaan verrattuna Rare Exports on kuitenkin parempi katsomiskokemus, jos parempaa ei löydy.
Pettymys suhteellisen koviin odotuksiin nähden. Muuten ihan hyvä ja poikkeuksellinen tekele suomalaisen elokuvan mittapuulla, mutta kokonaisuudesta paistaa läpi ohjaajan kokemattomuus sekä liiallinen epävarmuus. Tarinaltaan ja henkilöhahmoiltaan Rare Exports jää liian etäiseksi, vaikka potentiaalia on hurjasti. Juoni tarjoaa muuten virkistävän poikkeuksen ja hieman erilaisen tarinan Joulupukista. Huumoripuolesta löytyy niin kulahtaneita että toimiviakin vitsejä, mutta tarinan ohella niihinkin olisi pitänyt panostaa enemmän. Se seikka, missä Rare Exports möhlii eniten on lapsinäyttelijät, sillä he ovat aivan helvetin ärsyttäviä. CGI-tehosteet ovat melko kömpelöitä ja muovisia paikoitellen, mutta ne antaa anteeksi ohjaajan kokemattomuuden takia. Katsottava elokuva muuten, muttei kannata kohottaa odotuksiaan liian korkealle. Parin päivän takaiseen Joulutarinaan verrattuna Rare Exports on kuitenkin parempi katsomiskokemus, jos parempaa ei löydy.
Kookosbanaani's rating:
99
5.6
7
Christmas Story (2007)
25th of December, Digibox
Kaupallinen ja tylsä jouluviritelmä. Käsikirjoitus ontuu ja näyttelijät vetävät todella puustaveistetyt roolisuoritukset. Leffa pyrkii väkipakolla tekemään uskottavan syntytarinan Joulupukista ja lopputuloksesta paistaa läpi rahastus. Visuaalinen ilme on kuitenkin poikkeuksellinen suomalaisen elokuvatuotannon mittapuulla, mutta ei kykene kantamaan harteillaan heikkoa joulumukaelmaa.
Kaupallinen ja tylsä jouluviritelmä. Käsikirjoitus ontuu ja näyttelijät vetävät todella puustaveistetyt roolisuoritukset. Leffa pyrkii väkipakolla tekemään uskottavan syntytarinan Joulupukista ja lopputuloksesta paistaa läpi rahastus. Visuaalinen ilme on kuitenkin poikkeuksellinen suomalaisen elokuvatuotannon mittapuulla, mutta ei kykene kantamaan harteillaan heikkoa joulumukaelmaa.
Kookosbanaani's rating:
894
4.8
4.8
The Spirit (2008)
15th of December, Digibox
Tässä on malliesimerkki siitä, miten kukaan ei ole seppä syntyessään, tässä tapauksessa todistettiin se, että Frank Milleristä ei ole ohjaajaksi. The Spirit on alusta loppuun ripuloitu tekele, joka matkii Sin Cityä orjallisesti ja toivoo, että kokonaisuus saa jotain merkittävää aikaiseksi. Pelkkä silmiä hivelevä ulkokuori ei riitä, sillä Sin Cityn nähneille tämä ei tarjoa mitään uutta. Hyvien näyttelijöiden uhraaminen moisen roskan takia on häpeällistä, eikä kukaan heistä yllä hyvään roolisuoritukseen. Kaikkein karmivin osa-alue on kuitenkin karsea huumori, joka on sekä hämärää että yliampuvan väkinäistä. Onko tämä oikeasti tehty vakavissaan?
Tässä on malliesimerkki siitä, miten kukaan ei ole seppä syntyessään, tässä tapauksessa todistettiin se, että Frank Milleristä ei ole ohjaajaksi. The Spirit on alusta loppuun ripuloitu tekele, joka matkii Sin Cityä orjallisesti ja toivoo, että kokonaisuus saa jotain merkittävää aikaiseksi. Pelkkä silmiä hivelevä ulkokuori ei riitä, sillä Sin Cityn nähneille tämä ei tarjoa mitään uutta. Hyvien näyttelijöiden uhraaminen moisen roskan takia on häpeällistä, eikä kukaan heistä yllä hyvään roolisuoritukseen. Kaikkein karmivin osa-alue on kuitenkin karsea huumori, joka on sekä hämärää että yliampuvan väkinäistä. Onko tämä oikeasti tehty vakavissaan?
Kookosbanaani's rating:
1877
6.8
7.1
8th of December, Digibox
Jos joku uskoo Disney-leffojen olevan pysyvän laskusuhdanteen kourissa, niin kannattaa katsoa Prinsessa ja sammakko, sillä se osoittaa, että piirrosstudiolla on vielä toivoa. Kaikin puolin kyseessä on hyvin 90-luvun henkinen animaatio, sillä piirrosjälki on retromaista sekä hahmot yhtä sympaattisia ja mukaansatempaavia, kuin esimerkiksi Leijonakuninkaassa. Disney teki hyvän työn otettuaan perinteisen piirrostyylin takaisin tietokoneanimoinnin sijasta, sillä ilman sitä ei saada aikaiseksi yhtä eheää kokonaisuutta, kuin mitä 90-luvun Disney-piirretyt osoittivat. Juoni sisältää pitkästä aikaa prisessa-asetelman hyödyntäen yhtä klassikkosatua, johon piirrosstudio lisää tosin omat elementtinsä. Leffan pahis on ikimuistoinen. Kokonaisuutena hienoa jälkeä ja varmasti tuleva Disney-klassikko, ellei tämä jo ole sitä.
Jos joku uskoo Disney-leffojen olevan pysyvän laskusuhdanteen kourissa, niin kannattaa katsoa Prinsessa ja sammakko, sillä se osoittaa, että piirrosstudiolla on vielä toivoa. Kaikin puolin kyseessä on hyvin 90-luvun henkinen animaatio, sillä piirrosjälki on retromaista sekä hahmot yhtä sympaattisia ja mukaansatempaavia, kuin esimerkiksi Leijonakuninkaassa. Disney teki hyvän työn otettuaan perinteisen piirrostyylin takaisin tietokoneanimoinnin sijasta, sillä ilman sitä ei saada aikaiseksi yhtä eheää kokonaisuutta, kuin mitä 90-luvun Disney-piirretyt osoittivat. Juoni sisältää pitkästä aikaa prisessa-asetelman hyödyntäen yhtä klassikkosatua, johon piirrosstudio lisää tosin omat elementtinsä. Leffan pahis on ikimuistoinen. Kokonaisuutena hienoa jälkeä ja varmasti tuleva Disney-klassikko, ellei tämä jo ole sitä.
Kookosbanaani's rating:
2162
7
7
Planet Terror (2007)
6th of December, Digibox
Vieläkin suurempi pettymys, kuin Tarantinon Death Proof. Planet Terrorissa yliampuvat toimintakohtaukset ja kolkko tunnelma ovat kohdillaan, mutta meno on liiankin perverssiä ja sekavaa. Huumori ei toimi ja suurin osa henkilöhahmoista on syvällä. Naisia riittää ja Rose McGowanin asejalka on hieno. Jotain hohtoa tässä on, mutta kokonaisuus on sen verran överiksi vedetty, että tämän katsominen vaatii oikean asennoitumisen. Oma elokuvakokemukseni on tehnyt minusta joko liian tosikon tai sitten tässä on oikeasti melko hiomaton teos. Joka tapauksessa kertakatseluun soveltuva mättö, jonka uudelleenkatsomisarvo ei ainakaan omalla kohdallani ole järin korkealla.
Vieläkin suurempi pettymys, kuin Tarantinon Death Proof. Planet Terrorissa yliampuvat toimintakohtaukset ja kolkko tunnelma ovat kohdillaan, mutta meno on liiankin perverssiä ja sekavaa. Huumori ei toimi ja suurin osa henkilöhahmoista on syvällä. Naisia riittää ja Rose McGowanin asejalka on hieno. Jotain hohtoa tässä on, mutta kokonaisuus on sen verran överiksi vedetty, että tämän katsominen vaatii oikean asennoitumisen. Oma elokuvakokemukseni on tehnyt minusta joko liian tosikon tai sitten tässä on oikeasti melko hiomaton teos. Joka tapauksessa kertakatseluun soveltuva mättö, jonka uudelleenkatsomisarvo ei ainakaan omalla kohdallani ole järin korkealla.
Kookosbanaani's rating:
2564
6.9
7
Death Proof (2007)
1st of December, Digibox
Yllättävän heikko elokuva Tarantinolta. Kurt Russelin sadistinen Stunttimies Mike on ehdottomasti paras roolihahmo, mutta hän saa liian vähän ruutuaikaa. Kuolonkolarit ovat inhottavan groteskeja ja pelastavat paljon. Ikävä kyllä Death Proofissa suurin osa ajasta kuluu kovistyttöjen väliseen hauskanpitoon ja jutusteluun, joissa on tarantinomainen viehätys kaukana. Lukuisia juonenaukkoja löytyy seasta, mikä merkitsee joko huolimattomuutta tai kiinnostuksen puutetta. Tämä ei käytännössä edes tuntunut Tarantino-leffalta. Kokonaisuutena ihan hyvä elokuva, mutta ei hyödynnä kaikkea käytettävissä olevaa potentiaaliaan.
Yllättävän heikko elokuva Tarantinolta. Kurt Russelin sadistinen Stunttimies Mike on ehdottomasti paras roolihahmo, mutta hän saa liian vähän ruutuaikaa. Kuolonkolarit ovat inhottavan groteskeja ja pelastavat paljon. Ikävä kyllä Death Proofissa suurin osa ajasta kuluu kovistyttöjen väliseen hauskanpitoon ja jutusteluun, joissa on tarantinomainen viehätys kaukana. Lukuisia juonenaukkoja löytyy seasta, mikä merkitsee joko huolimattomuutta tai kiinnostuksen puutetta. Tämä ei käytännössä edes tuntunut Tarantino-leffalta. Kokonaisuutena ihan hyvä elokuva, mutta ei hyödynnä kaikkea käytettävissä olevaa potentiaaliaan.
Kookosbanaani's rating:
3499
7.3
7.6
Kick-Ass (2010)
30th of November, Digibox
Pettymys kaikin puolin ja kaikkea sitä, mitä en osannut tai edes halunnut tältä odottaa. Huumori on typerää ja kömpelöä alapäätasoa ja henkilöhahmojen älykkyysosamäärä pyörii nollan tasolla. Päänäyttelijä Aaron Johnsonin nimisankari on säälittävä ja harvinaisen epäsympaattinen ilmestys. Kakun vie kuitenkin Hit-Girl, kenen pysyvä irvistys saa katsojan kiehahtamaan raivosta. Viittaukset muihin leffoihin ovat kömpelöitä ja turhia. Potentiaalia tällä olisi ties mihin, mutta ohjaaja ei taida supersankariparodiaa tarpeeksi hyvin. Ainoa pelastava tekijä on tyylikkäät ja mukavan yliampuvat toimintakohtaukset. Kerran katsottava pätkä, mutta kokonaisuutena todella yliarvostettu. Supersankarileffojen taso on viime aikoina ollut muutamaa poikkeuksetta lukuun ottamatta todella alhaalla. Syynä on joko se, että kyseinen genre alkaa olemaan menneen talven lumia tai sitten alan jo yksinkertaisesti kyllästyä näihin.
Pettymys kaikin puolin ja kaikkea sitä, mitä en osannut tai edes halunnut tältä odottaa. Huumori on typerää ja kömpelöä alapäätasoa ja henkilöhahmojen älykkyysosamäärä pyörii nollan tasolla. Päänäyttelijä Aaron Johnsonin nimisankari on säälittävä ja harvinaisen epäsympaattinen ilmestys. Kakun vie kuitenkin Hit-Girl, kenen pysyvä irvistys saa katsojan kiehahtamaan raivosta. Viittaukset muihin leffoihin ovat kömpelöitä ja turhia. Potentiaalia tällä olisi ties mihin, mutta ohjaaja ei taida supersankariparodiaa tarpeeksi hyvin. Ainoa pelastava tekijä on tyylikkäät ja mukavan yliampuvat toimintakohtaukset. Kerran katsottava pätkä, mutta kokonaisuutena todella yliarvostettu. Supersankarileffojen taso on viime aikoina ollut muutamaa poikkeuksetta lukuun ottamatta todella alhaalla. Syynä on joko se, että kyseinen genre alkaa olemaan menneen talven lumia tai sitten alan jo yksinkertaisesti kyllästyä näihin.
Kookosbanaani's rating:
82
5.8
6.3
25th of November, Digibox
Kookosbanaani's rating:
4700
8.4
8.6
Spirited Away (2001)
10th of November, DVD
Taattua Miyazakia, joka kilpailee Mononoken kanssa miehen parhaimman elokuvan tittelistä. Henkien kätkemä on täynnä mielikuvituksellisia olentoja, jotka on vakuuttavalla animaatiolla luotu henkiin aidoimmalla mahdollisella tavalla. Juoni on unenomainen ja tunnelma jotain sanoinkuvaamattoman upeaa. Paikoitellen jopa koskettava elokuva ei tyydy luomaan fantasiamaailmastaan pelkkää kulissia tarinan ympärille, vaan puhaltaa siihen sisältöä. Miyazakin tämänkertainen elokuva on hänen oma versionsa Liisasta Ihmemaasta ja esikuvansa tavoin elokuvan maailma on paikoitellen jopa häiriintynyt ja petollisempi, kuin miltä näyttää. Kokonaisuutena Henkien kätkemä on juuri sitä Miyazakia, mitä on totuttu odottamaan ja sopii sekä lapsille että vanhemmillekin.
Taattua Miyazakia, joka kilpailee Mononoken kanssa miehen parhaimman elokuvan tittelistä. Henkien kätkemä on täynnä mielikuvituksellisia olentoja, jotka on vakuuttavalla animaatiolla luotu henkiin aidoimmalla mahdollisella tavalla. Juoni on unenomainen ja tunnelma jotain sanoinkuvaamattoman upeaa. Paikoitellen jopa koskettava elokuva ei tyydy luomaan fantasiamaailmastaan pelkkää kulissia tarinan ympärille, vaan puhaltaa siihen sisältöä. Miyazakin tämänkertainen elokuva on hänen oma versionsa Liisasta Ihmemaasta ja esikuvansa tavoin elokuvan maailma on paikoitellen jopa häiriintynyt ja petollisempi, kuin miltä näyttää. Kokonaisuutena Henkien kätkemä on juuri sitä Miyazakia, mitä on totuttu odottamaan ja sopii sekä lapsille että vanhemmillekin.
Kookosbanaani's rating:
381
6.2
6.4
Lord of the Flies (1990)
4th of November, DVD
Toisin kuin Goldningin mestarillinen alkuperäisteos, tämä vuoden -90 elokuvaversio jää hiukan latteaksi. Tunnelma ei ole samoin tavoin kohdillaan ja tapahtumat ovat ehkä liiankin seikkailuhenkisiä. Goldningin tarinassa oli enemmän raadollisuutta, vaikka tämänkin lopetus oli suhteellisen shokeeraava. Lapsien alkukantaisia viettejä ei nosteta yhtä pelottavasti esille. Päähahmo Ralphin yksinäisyys on kuitenkin saatu hyvin esille ja katsoja tuntee sääliä ja myötätuntoa häntä kohtaan. Elokuva, jolla on omat hetkensä, mutta tulee unohtumaan pian.
Toisin kuin Goldningin mestarillinen alkuperäisteos, tämä vuoden -90 elokuvaversio jää hiukan latteaksi. Tunnelma ei ole samoin tavoin kohdillaan ja tapahtumat ovat ehkä liiankin seikkailuhenkisiä. Goldningin tarinassa oli enemmän raadollisuutta, vaikka tämänkin lopetus oli suhteellisen shokeeraava. Lapsien alkukantaisia viettejä ei nosteta yhtä pelottavasti esille. Päähahmo Ralphin yksinäisyys on kuitenkin saatu hyvin esille ja katsoja tuntee sääliä ja myötätuntoa häntä kohtaan. Elokuva, jolla on omat hetkensä, mutta tulee unohtumaan pian.
Kookosbanaani's rating:
128
5.6
6.7
Rööperi (2009)
3rd of November, DVD
Viihdyttävä suomalainen rikoselokuva, vaikkakin liian amerikkalaistettu ja täynnä hidastuksia, jotka eivät sovi lainkaan suomalaisiin tuotoksiin. Näyttelytyö on sellaista keskitasoa, kolmikko Franzén-Hietalahti-Edelmann juopottelevat ja tappelevat samaan malliin kuin useassa muussa heidän tähdittämässään leffassa. Kaikista roolihahmoista ylitse muiden on Pekka Valkeejärven psykoottinen Uki, kenen letkautukset aiheuttavat parhaat naurut koko leffassa. Jasper Pääkkösen Korppu on vastenmielinen kusipää, kenellä onnestaa liiankin hyvin. Rööperi ei ole alusta loppuun pelkkää rikoksilla mässäilyä, vaan pääkolmikko haluaa lopulta elää elämäänsä mahdollisimman normaalisti, vaikkakin entiset rikoskumppanit vievät mukanaan. Mäkelä on laittanut liikaa ihmissuhdedraamaa mukaan ja tietyt kohdat ärsyttivät väkinäisellä lässytyksellään. Kokonaisuutena ei mikään mestariteos, mutta viihdyttävä leffa, jossa on asenne suurinpiirtein kohdillaan.
"Alko lusiminen vituttaan. Uki is back in business."
Viihdyttävä suomalainen rikoselokuva, vaikkakin liian amerikkalaistettu ja täynnä hidastuksia, jotka eivät sovi lainkaan suomalaisiin tuotoksiin. Näyttelytyö on sellaista keskitasoa, kolmikko Franzén-Hietalahti-Edelmann juopottelevat ja tappelevat samaan malliin kuin useassa muussa heidän tähdittämässään leffassa. Kaikista roolihahmoista ylitse muiden on Pekka Valkeejärven psykoottinen Uki, kenen letkautukset aiheuttavat parhaat naurut koko leffassa. Jasper Pääkkösen Korppu on vastenmielinen kusipää, kenellä onnestaa liiankin hyvin. Rööperi ei ole alusta loppuun pelkkää rikoksilla mässäilyä, vaan pääkolmikko haluaa lopulta elää elämäänsä mahdollisimman normaalisti, vaikkakin entiset rikoskumppanit vievät mukanaan. Mäkelä on laittanut liikaa ihmissuhdedraamaa mukaan ja tietyt kohdat ärsyttivät väkinäisellä lässytyksellään. Kokonaisuutena ei mikään mestariteos, mutta viihdyttävä leffa, jossa on asenne suurinpiirtein kohdillaan.
"Alko lusiminen vituttaan. Uki is back in business."
Kookosbanaani's rating:
210
8.1
7.6
28th of October, DVD
Kaurismäki osaa käsitellä myös työttömyysteemaa Suomi-trilogian ensimmäisellä osallaan. Kari Väänäsen ja Kati Outisen rahatilanteessa ei alun alkaenkaan ole kovin paljoa kehumista, mutta viimeistään siinä vaiheessa, kun he menettävät työnsä, muuttuu eläminen entistä vaikeammaksi. Ikävästä aiheestaan huolimatta elokuva ei sorru synkistelyyn, vaan osoittaa sen, että aina on joku auttamassa jaloilleen vaikeissakin tilanteissa. Elämässä on joskus hyviä ja myös huonoja hetkiä ja niiden kanssa on pakko tulla toimeen. Aina löytyy tie parempaan elämään. Kaurismäen pohjimmainen sanoma on se, että toivossa on parempi elää. Samalla myös havaitaan, että elokuvan henkilöiden elämäntilanne voisi olla paljon huonompi. Kaurismäen mestariteos valaa optimismia työttömyydenkin keskellä ja on varmasti tuonut vähäosaisille ja työttämille uskoa parempaan elämään.
Kaurismäki osaa käsitellä myös työttömyysteemaa Suomi-trilogian ensimmäisellä osallaan. Kari Väänäsen ja Kati Outisen rahatilanteessa ei alun alkaenkaan ole kovin paljoa kehumista, mutta viimeistään siinä vaiheessa, kun he menettävät työnsä, muuttuu eläminen entistä vaikeammaksi. Ikävästä aiheestaan huolimatta elokuva ei sorru synkistelyyn, vaan osoittaa sen, että aina on joku auttamassa jaloilleen vaikeissakin tilanteissa. Elämässä on joskus hyviä ja myös huonoja hetkiä ja niiden kanssa on pakko tulla toimeen. Aina löytyy tie parempaan elämään. Kaurismäen pohjimmainen sanoma on se, että toivossa on parempi elää. Samalla myös havaitaan, että elokuvan henkilöiden elämäntilanne voisi olla paljon huonompi. Kaurismäen mestariteos valaa optimismia työttömyydenkin keskellä ja on varmasti tuonut vähäosaisille ja työttämille uskoa parempaan elämään.
Kookosbanaani's rating:
1227
5.4
6.1
Three Men and a Baby (1987)
27th of October, Digibox
Mukavan lämminhenkinen draamakomedia sinkkumiehistä, joiden isyysvaistot heräävät henkiin, kun he joutuvat väliaikaisesti kasvattamaan vierasta vauvaa kuin omanaan. Tom Selleck tekee hyvän roolisuorituksen machomiehenä, kuka vaihtaa naissuhteitaan kuin sukkiaan. Elokuva on myös paikoitellen hyvin koskettava. Viihdyttävä vauhtikomedia kaikin puolin, ansaitsee ainakin yhden katselukerran.
Mukavan lämminhenkinen draamakomedia sinkkumiehistä, joiden isyysvaistot heräävät henkiin, kun he joutuvat väliaikaisesti kasvattamaan vierasta vauvaa kuin omanaan. Tom Selleck tekee hyvän roolisuorituksen machomiehenä, kuka vaihtaa naissuhteitaan kuin sukkiaan. Elokuva on myös paikoitellen hyvin koskettava. Viihdyttävä vauhtikomedia kaikin puolin, ansaitsee ainakin yhden katselukerran.
Kookosbanaani's rating:
555
6.4
6.8
The War of the Roses (1989)
26th of October, Digibox
Hyvin hämmentävä katselukokemus. Danny DeViton kieroa parisuhdehuumoria sisältävä komedia on kieltämättä omintakeinen elokuva verrattuna muihin vastaaviin. Douglasin ja Turnerin parisuhde alkaa lupaavasti, mutta loppua kohden välit kiristyvät entisestään. Lopussa meno meni niin yliampuvaksi miehen ja naisen väliseksi taisteluksi, ettei voi olla nauramatta. Muutamasta hyvästä kohdastaan huolimatta elokuva ei hyödynnä kaikkia potentiaalejaan. Suurin osa vitseistä on tavattoman kuivia ja enemmän myötähäpeää kuin hauskuutta herättäviä. Virheistään huolimatta ihan katsottava elokuva, etenkin niille jotka kuvittelevat parisuhdettaan epäonnistuneeksi.
Hyvin hämmentävä katselukokemus. Danny DeViton kieroa parisuhdehuumoria sisältävä komedia on kieltämättä omintakeinen elokuva verrattuna muihin vastaaviin. Douglasin ja Turnerin parisuhde alkaa lupaavasti, mutta loppua kohden välit kiristyvät entisestään. Lopussa meno meni niin yliampuvaksi miehen ja naisen väliseksi taisteluksi, ettei voi olla nauramatta. Muutamasta hyvästä kohdastaan huolimatta elokuva ei hyödynnä kaikkia potentiaalejaan. Suurin osa vitseistä on tavattoman kuivia ja enemmän myötähäpeää kuin hauskuutta herättäviä. Virheistään huolimatta ihan katsottava elokuva, etenkin niille jotka kuvittelevat parisuhdettaan epäonnistuneeksi.
Kookosbanaani's rating:
2663
6.8
7
25th of October, Digibox
Mannin elokuvat ovat kuvaukseltaan ja tunnelmaltaan poikkeuksetta huippuluokkaa, eikä Public Enemies tee siinä poikkeusta, vaikka kyseessä ei olekaan ohjaajan parhaimmistoon lukeutuva teos. Näyttelytyö on jokaista sivuosaa myöten ensiluokkaista, kuvaus on pehmeää ja 1930-luvun tunnelmaa on onnistuttu puhaltamaan tarinan ympärille jokaista lavastetta myöten. Toimintakohtaukset ovat sulavia, mutta samalla myös sen heikkous. Public Enemiesissä toimintakohtaukset eivät toimi yhtä hyvin kuin Heatissa ja Collateralissa. Koska tämänkertainen elokuva pohjautuu tositapahtumiin John Dillingerin pankkiryöstöjen pohjalta, on toiminnallinen osio paikoitellen yliampuvaa ja todellisuutta vääristävää. Public Enemies kärsii myös huomattavan ylipitkästä kestostaan. Kaikesta huolimatta kyseessä on hyvä ja kaikinpuolin viihdyttävä elokuva, joka ei hyödynnä aivan kaikkia potentiaalejaan, kun kyseessä kerran on Mannin elokuva, joilla on oma tyylinsä.
Mannin elokuvat ovat kuvaukseltaan ja tunnelmaltaan poikkeuksetta huippuluokkaa, eikä Public Enemies tee siinä poikkeusta, vaikka kyseessä ei olekaan ohjaajan parhaimmistoon lukeutuva teos. Näyttelytyö on jokaista sivuosaa myöten ensiluokkaista, kuvaus on pehmeää ja 1930-luvun tunnelmaa on onnistuttu puhaltamaan tarinan ympärille jokaista lavastetta myöten. Toimintakohtaukset ovat sulavia, mutta samalla myös sen heikkous. Public Enemiesissä toimintakohtaukset eivät toimi yhtä hyvin kuin Heatissa ja Collateralissa. Koska tämänkertainen elokuva pohjautuu tositapahtumiin John Dillingerin pankkiryöstöjen pohjalta, on toiminnallinen osio paikoitellen yliampuvaa ja todellisuutta vääristävää. Public Enemies kärsii myös huomattavan ylipitkästä kestostaan. Kaikesta huolimatta kyseessä on hyvä ja kaikinpuolin viihdyttävä elokuva, joka ei hyödynnä aivan kaikkia potentiaalejaan, kun kyseessä kerran on Mannin elokuva, joilla on oma tyylinsä.
Kookosbanaani's rating:
3817
5.5
5.7
Fantastic Four (2005)
24th of October, Digibox
Tylsä ja ruma CGI-möhkäle, joka edustaa Marvel-leffojen paskaisinta pohjamutaa. Helvetin lapsellista menoa kruunattuna onnettomalla näyttelytyöllä ja surkealla läpällä. Chris Evans on tolkuttoman ärsyttävä, jopa Chris O'Donnellin Robin on siedettävämpi. Jessica Alba tuo naiskauneutta, mutta se ei paljoa pelasta. Michael Chiklis on tylsä murisija. Kokonaisuus on juonta myöten todella kliseinen ja toimintaa on liian vähän. Pääpahis on liian munaton ollakseen hyvä. Jopa Fantastic Fourista tehty lisenssipelikin on tätä roskaa parempi. En millään enää jaksaisi katsoa tällaista supersankarihuttua. Marvel-leffojen tason on parempi olla korkeammalla seuraavien leffojen kohdalla, jotka sattuvat vastaan.
Tylsä ja ruma CGI-möhkäle, joka edustaa Marvel-leffojen paskaisinta pohjamutaa. Helvetin lapsellista menoa kruunattuna onnettomalla näyttelytyöllä ja surkealla läpällä. Chris Evans on tolkuttoman ärsyttävä, jopa Chris O'Donnellin Robin on siedettävämpi. Jessica Alba tuo naiskauneutta, mutta se ei paljoa pelasta. Michael Chiklis on tylsä murisija. Kokonaisuus on juonta myöten todella kliseinen ja toimintaa on liian vähän. Pääpahis on liian munaton ollakseen hyvä. Jopa Fantastic Fourista tehty lisenssipelikin on tätä roskaa parempi. En millään enää jaksaisi katsoa tällaista supersankarihuttua. Marvel-leffojen tason on parempi olla korkeammalla seuraavien leffojen kohdalla, jotka sattuvat vastaan.
Kookosbanaani's rating:
3931
6.6
7.2
23rd of October, Digibox
Ei parasta De Palmaa ja eilisen Carlito's Wayn nähtyäni myös hyvin epätavallinen elokuva kyseiseltä ohjaajalta. Kuitenkin hyvin viihdyttävä ja toimiva jännärileffa. Tom Cruise ja muut vetävät perusroolit ja vaikka näyttelytyö ei olekaan mitään ikimuistettavaa, niin siitä huolimatta katsojan mielenkiinto on keskittynyt lähinnä tyylikkääseen ja hyvin rakennettuun juoneen. De Palma on keksinyt joitain todella hätkähdyttäviä juonenkäänteitä ja jippoja, joita on vaikea olla arvostamatta. Leffa ei ole liian toiminnallinen, vaan keskittyy lähinnä hiiviskelyyn ja tiukkoihin tilanteisiin. Kokonaisuus on säilynyt hyvin yli vuosikymmenen, mutta valitettavasti liioilta M:I-kopioilta ei olla vältytty. Vastaavia leffoja löytyy nykyisin pilvin pimein ja nähtyäni niistä muutaman, ei tämän kohdalla voinut välttyä muutamalta ennalta-arvattavalta ja kliseiseltä kohtaukselta. Elokuvasarjan silloinen suosio on kuitenkin helppo ymmärtää ja vaikka Vaarallinen tehtävä ei olekaan enää niin tunnettu, kuin ilmestymisvuonnaan, on kyseessä silti viihdyttävä ja toimiva viihdepaketti.
Ei parasta De Palmaa ja eilisen Carlito's Wayn nähtyäni myös hyvin epätavallinen elokuva kyseiseltä ohjaajalta. Kuitenkin hyvin viihdyttävä ja toimiva jännärileffa. Tom Cruise ja muut vetävät perusroolit ja vaikka näyttelytyö ei olekaan mitään ikimuistettavaa, niin siitä huolimatta katsojan mielenkiinto on keskittynyt lähinnä tyylikkääseen ja hyvin rakennettuun juoneen. De Palma on keksinyt joitain todella hätkähdyttäviä juonenkäänteitä ja jippoja, joita on vaikea olla arvostamatta. Leffa ei ole liian toiminnallinen, vaan keskittyy lähinnä hiiviskelyyn ja tiukkoihin tilanteisiin. Kokonaisuus on säilynyt hyvin yli vuosikymmenen, mutta valitettavasti liioilta M:I-kopioilta ei olla vältytty. Vastaavia leffoja löytyy nykyisin pilvin pimein ja nähtyäni niistä muutaman, ei tämän kohdalla voinut välttyä muutamalta ennalta-arvattavalta ja kliseiseltä kohtaukselta. Elokuvasarjan silloinen suosio on kuitenkin helppo ymmärtää ja vaikka Vaarallinen tehtävä ei olekaan enää niin tunnettu, kuin ilmestymisvuonnaan, on kyseessä silti viihdyttävä ja toimiva viihdepaketti.
Kookosbanaani's rating:
1416
7.6
7.9
22nd of October, Digibox
Brian De Palman Carlito's Way lähtee samoista alkuasetelmista kuin kymmenen vuotta vanhempi Scarface, mutta aloituksen jälkeen polut erkanevat täysin vastakkaisiin suuntiin. Toisin kuin Scarface, joka kertoo tarinan siitä, miten rötöksillä luotu imperiumi sortuu hetkessä, keskittyy Carlito's Way siihen, miten paatunut taparikollinen aikoo päästä takaisin kaidalle polulle, muttei löydä paikkaansa yhteiskunnasta entisten rikostovereiden viedessä miestä mennessään. Elokuva alkaa suhteellisen samoissa asetelmissa, kuin Sam Mendesin American Beauty, katsoja tietää päähenkilön kohtalon jo alkuminuuteilta. Al Pacinon näyttelemä päähenkilö on jo tavallaan kuollut ja elokuva keskittyy lähinnä hänen epäonnistuneeseen puhdistautumiseensa. Al Pacino tekee loistavan roolisuorituksen miehenä, kuka pyrkii hyvään, vaikkakin hänen rikolliset vaistonsa vievät häntä tahattomasti väärään suuntaan. Sean Penn on lähes tunnistamaton kieroutuneena ja korruptoituneena asianajajana ja oiva esimerkki miehen näyttelijäntaidoista. Henkisesti raskas ja osittain myös hyvin koskettava Carlito's Way on varmasti vuoden rikoselokuva ja yksi De Palman parhaimpia elokuvia.
Brian De Palman Carlito's Way lähtee samoista alkuasetelmista kuin kymmenen vuotta vanhempi Scarface, mutta aloituksen jälkeen polut erkanevat täysin vastakkaisiin suuntiin. Toisin kuin Scarface, joka kertoo tarinan siitä, miten rötöksillä luotu imperiumi sortuu hetkessä, keskittyy Carlito's Way siihen, miten paatunut taparikollinen aikoo päästä takaisin kaidalle polulle, muttei löydä paikkaansa yhteiskunnasta entisten rikostovereiden viedessä miestä mennessään. Elokuva alkaa suhteellisen samoissa asetelmissa, kuin Sam Mendesin American Beauty, katsoja tietää päähenkilön kohtalon jo alkuminuuteilta. Al Pacinon näyttelemä päähenkilö on jo tavallaan kuollut ja elokuva keskittyy lähinnä hänen epäonnistuneeseen puhdistautumiseensa. Al Pacino tekee loistavan roolisuorituksen miehenä, kuka pyrkii hyvään, vaikkakin hänen rikolliset vaistonsa vievät häntä tahattomasti väärään suuntaan. Sean Penn on lähes tunnistamaton kieroutuneena ja korruptoituneena asianajajana ja oiva esimerkki miehen näyttelijäntaidoista. Henkisesti raskas ja osittain myös hyvin koskettava Carlito's Way on varmasti vuoden rikoselokuva ja yksi De Palman parhaimpia elokuvia.
Kookosbanaani's rating:
2014
7.5
7.5
Milk (2008)
21st of October, Digibox
Ihan hyvä elämäkertaelokuva Harvey Milkistä, kuka valittiin ensimmäisenä homoseksuaalina miehenä San Frasciscon kaupunginvaltuustoon. Sean Pennin roolisuoritus karismaattisena homoaktivistina on kieltämättä Oscarin arvoinen, mutta muuten kokonaisuus ei tarjoa mitään uutta. Merkittävä osa homoseksuaalisista roolihahmoista on hyvinkin stereotyyppisiä, mikä pistää häiritsemään. Näyttelytyö on kauttaaltaan erinomaista, vaikka roolihahmot kaipaavatkin hiomista. Juoni on mielenkiintoinen, mutta vastaavanlaisia elämäkertoja on nähty jo paljon. Ei mitään omaperäistä, mutta kiitettävän arvoinen tuotos ja vuoden elämäkertaleffa.
Ihan hyvä elämäkertaelokuva Harvey Milkistä, kuka valittiin ensimmäisenä homoseksuaalina miehenä San Frasciscon kaupunginvaltuustoon. Sean Pennin roolisuoritus karismaattisena homoaktivistina on kieltämättä Oscarin arvoinen, mutta muuten kokonaisuus ei tarjoa mitään uutta. Merkittävä osa homoseksuaalisista roolihahmoista on hyvinkin stereotyyppisiä, mikä pistää häiritsemään. Näyttelytyö on kauttaaltaan erinomaista, vaikka roolihahmot kaipaavatkin hiomista. Juoni on mielenkiintoinen, mutta vastaavanlaisia elämäkertoja on nähty jo paljon. Ei mitään omaperäistä, mutta kiitettävän arvoinen tuotos ja vuoden elämäkertaleffa.
Kookosbanaani's rating:
3367
7.2
7.6
Zombieland (2009)
20th of October, Digibox
En saanut tästä läheskään irti sellaista viihdettä, mitä odotin. Mitään kulttitason b-leffaa tästä ei saa millään aikaiseksi, sillä meno on vedetty liiankin överiksi. Huumori on todella kuivaa, lapsellista ja itseääntoistavaa. Näyttelytyö on jotain todella huonoa. Jesse Eisenbergin stereotyyppinen honkkelinörtti on nähty moneen kertaan. Woody Harrelsonin kovanaama lännenmies pistää loppuvaiheilla vituttamaan ennalta-arvattavalla roolisuorituksellaan. Emma Stone on kaunis, mutta juuri se tyypillinen silmäkarkki, joka löytyy muista alan leffoista. Bill Murrayn läsnäolo tällaisessa roskatuotoksessa on oikea loukkaus ja niin on myös hänen roolihahmonsa. Mitään muistettavaa ei tarjoa juonikaan zombiekliseineen. Erikoistehosteet ja mukavan veriset toimintakohtaukset parantavat muuten mitäänsanomatonta ja kuivaa kyhäelmää.
En saanut tästä läheskään irti sellaista viihdettä, mitä odotin. Mitään kulttitason b-leffaa tästä ei saa millään aikaiseksi, sillä meno on vedetty liiankin överiksi. Huumori on todella kuivaa, lapsellista ja itseääntoistavaa. Näyttelytyö on jotain todella huonoa. Jesse Eisenbergin stereotyyppinen honkkelinörtti on nähty moneen kertaan. Woody Harrelsonin kovanaama lännenmies pistää loppuvaiheilla vituttamaan ennalta-arvattavalla roolisuorituksellaan. Emma Stone on kaunis, mutta juuri se tyypillinen silmäkarkki, joka löytyy muista alan leffoista. Bill Murrayn läsnäolo tällaisessa roskatuotoksessa on oikea loukkaus ja niin on myös hänen roolihahmonsa. Mitään muistettavaa ei tarjoa juonikaan zombiekliseineen. Erikoistehosteet ja mukavan veriset toimintakohtaukset parantavat muuten mitäänsanomatonta ja kuivaa kyhäelmää.
Kookosbanaani's rating:
1172
6.9
7.5
March of the Penguins (2005)
14th of October, Digibox
Viimeistään siinä vaiheessa, kun pingviinit alkavat puhumaan, muuttuu myös suhtautuminen koko elokuvaan. Pingviinien matka toimisi sata kertaa paremmin, jos se olisi ylipitkä dokumenttisarjan jakso, eikä koko perheen elokuva. Leffan seasta löytyy jotain todella huonoa siirappimusaa, joka yhdistetään eräässä myötähäpeää aiheuttavassa kohtauksessa pingviinien väliseen paritteluun. Katsottava elokuva hyvän kuvauksensa ja upeiden maisemiensa ansiosta. Oscar parhaasta dokumentista olisi saanut mennä jollekin toiselle alan elokuvalla, ellei tämä sitten ollut vuoden ainoa ehdokas. Katso mielummin Avaraa luontoa, kuin tätä.
Viimeistään siinä vaiheessa, kun pingviinit alkavat puhumaan, muuttuu myös suhtautuminen koko elokuvaan. Pingviinien matka toimisi sata kertaa paremmin, jos se olisi ylipitkä dokumenttisarjan jakso, eikä koko perheen elokuva. Leffan seasta löytyy jotain todella huonoa siirappimusaa, joka yhdistetään eräässä myötähäpeää aiheuttavassa kohtauksessa pingviinien väliseen paritteluun. Katsottava elokuva hyvän kuvauksensa ja upeiden maisemiensa ansiosta. Oscar parhaasta dokumentista olisi saanut mennä jollekin toiselle alan elokuvalla, ellei tämä sitten ollut vuoden ainoa ehdokas. Katso mielummin Avaraa luontoa, kuin tätä.
Kookosbanaani's rating:
29
2.8
2.6
Suomen Marsalkka (2012)
13th of October, Digibox
Täysin älyvapaa Mannerheim-mukaelma, joka ei löydä sijaansa elokuvan maailmasta. Vaikea katsoa vakavasti elokuvaa Suomen marsalkasta, joka sijoittuu Kenian peltilähiöiden ja savannien täyttämään maaperään ja jossa Mannerheimia näyttelee kenialainen. Yhtä hyvin voisi tehdä elämäkertaelokuvan Nelson Mandelasta, jossa pääosaa näyttelee Vesa-Matti Loiri. Henkilöt ovat kaksiulotteisia pahveja, joilla ei ole lainkaan persoonaa. Tuotannon aikana ei ole edes yritetty peittää mitään nykyaikaan viittavaa, ei tietenkään, sillä taustalla viilettää autoja ja Mannerheim jopa käy nykyajan kahvilassa, jossa soi nykyajan musiikkia. Tarina karkaa ääriviivoistaan ja keskittyy Mannerheimin yksityiselämään enemmän, kuin hänen sotasaavutuksiinsa. Tällä ei ole mitään tekemistä Mannerheimin kanssa. Muuten ihan hauska kenialainen satu, joka saa katsojan halkeamaan naurusta.
Täysin älyvapaa Mannerheim-mukaelma, joka ei löydä sijaansa elokuvan maailmasta. Vaikea katsoa vakavasti elokuvaa Suomen marsalkasta, joka sijoittuu Kenian peltilähiöiden ja savannien täyttämään maaperään ja jossa Mannerheimia näyttelee kenialainen. Yhtä hyvin voisi tehdä elämäkertaelokuvan Nelson Mandelasta, jossa pääosaa näyttelee Vesa-Matti Loiri. Henkilöt ovat kaksiulotteisia pahveja, joilla ei ole lainkaan persoonaa. Tuotannon aikana ei ole edes yritetty peittää mitään nykyaikaan viittavaa, ei tietenkään, sillä taustalla viilettää autoja ja Mannerheim jopa käy nykyajan kahvilassa, jossa soi nykyajan musiikkia. Tarina karkaa ääriviivoistaan ja keskittyy Mannerheimin yksityiselämään enemmän, kuin hänen sotasaavutuksiinsa. Tällä ei ole mitään tekemistä Mannerheimin kanssa. Muuten ihan hauska kenialainen satu, joka saa katsojan halkeamaan naurusta.
Kookosbanaani's rating:
1227
8.4
8.4
Paths of Glory (1957)
7th of October, DVD
Yksi Kubrickin parhaimpia elokuvia ja samalla yksi parhaimmista sotaelokuvista, mitä olen nähnyt. Kunnian polut on raadollinen kuvaus julmista kenraaleista ja siitä, miten heidän ollessa vastuussa useat komppaniat kärsivät heidän epäpätevistä toimistaan. Viattomat sotilaat tuomitaan kuolemaan, kun he vetäytyvät rintamalta inhimillisen vaiston noustessa pintaan. Kirk Douglas on ilmiömäinen eversti Daxina, kuka puolustaa miehiään oikeudessa viimeiseen saakka. Hyvin yksinkertainen, mutta toimiva ja loistavasti näytelty elokuva, joka jää harmillisesti Kubrickin myöhemmän tuotannon varjoon.
Yksi Kubrickin parhaimpia elokuvia ja samalla yksi parhaimmista sotaelokuvista, mitä olen nähnyt. Kunnian polut on raadollinen kuvaus julmista kenraaleista ja siitä, miten heidän ollessa vastuussa useat komppaniat kärsivät heidän epäpätevistä toimistaan. Viattomat sotilaat tuomitaan kuolemaan, kun he vetäytyvät rintamalta inhimillisen vaiston noustessa pintaan. Kirk Douglas on ilmiömäinen eversti Daxina, kuka puolustaa miehiään oikeudessa viimeiseen saakka. Hyvin yksinkertainen, mutta toimiva ja loistavasti näytelty elokuva, joka jää harmillisesti Kubrickin myöhemmän tuotannon varjoon.
Kookosbanaani's rating:
2038
7.5
7.9
Boogie Nights (1997)
3rd of October, Digibox
Paul Thomas Andersonilta on tullut vastaan elokuvia, jotka ovat tavalla tai toisella osuvia ja helposti ymmärrettäviä. Boogie Nights on yksi niistä ja kokonaisuutena kyseessä on mestarillinen ja puhutteleva elokuva julkisuuden aiheuttamasta liiallisesta kunnianhimosta, joka murenee lopulta palasiksi päätähden turmellessa itsensä. Asetelmistaan huolimatta kyseessä ei ole pornoelokuva, vaan draamakomedia 70- ja 80-luvun pornoteollisuudesta. Anderson ei tyydy tuomitsemaan kyseistä underground-elokuvatyyliä, vaan löytää siitä sekä hyviä että huonoja puolia. Alkupuoli on sopivan irstas ja bilehenkinen diskomusiikkeineen ja sensuroituine pornokuvauksineen. Noin puolenvälin jälkeen pinnallisen kuoren alta paljastuu, miten toisen luokan amerikkalainen unelma paljastaa häijyt kyntensä ja elokuvan kärsineet henkilöhahmot ajautuvat huumeiden kautta yhteiskunnan pohjasakkaan. Mark Wahlberg on yllättävän hyvä roolissaan, sekä Burt Reynolds, kenen en ole koskaan nähnyt vetävän roolinsa näin hyvin. Luis Guzman on ehdottomasti paras roolissaan ja hän osoittaa olevansa karismaattinen sivuosien näyttelijä. Boogie Nights osaa myös huumoripuolensa hyvin ja tyytyykin ajoittain herkuttelemaan aiheellaan uskomattomiin mittoihin saakka. Missään vaiheessa Anderson ei kuitenkaan anna katsojansa unohtaa, että hänen elokuvallaan on myös jotain sanottavaa.
Paul Thomas Andersonilta on tullut vastaan elokuvia, jotka ovat tavalla tai toisella osuvia ja helposti ymmärrettäviä. Boogie Nights on yksi niistä ja kokonaisuutena kyseessä on mestarillinen ja puhutteleva elokuva julkisuuden aiheuttamasta liiallisesta kunnianhimosta, joka murenee lopulta palasiksi päätähden turmellessa itsensä. Asetelmistaan huolimatta kyseessä ei ole pornoelokuva, vaan draamakomedia 70- ja 80-luvun pornoteollisuudesta. Anderson ei tyydy tuomitsemaan kyseistä underground-elokuvatyyliä, vaan löytää siitä sekä hyviä että huonoja puolia. Alkupuoli on sopivan irstas ja bilehenkinen diskomusiikkeineen ja sensuroituine pornokuvauksineen. Noin puolenvälin jälkeen pinnallisen kuoren alta paljastuu, miten toisen luokan amerikkalainen unelma paljastaa häijyt kyntensä ja elokuvan kärsineet henkilöhahmot ajautuvat huumeiden kautta yhteiskunnan pohjasakkaan. Mark Wahlberg on yllättävän hyvä roolissaan, sekä Burt Reynolds, kenen en ole koskaan nähnyt vetävän roolinsa näin hyvin. Luis Guzman on ehdottomasti paras roolissaan ja hän osoittaa olevansa karismaattinen sivuosien näyttelijä. Boogie Nights osaa myös huumoripuolensa hyvin ja tyytyykin ajoittain herkuttelemaan aiheellaan uskomattomiin mittoihin saakka. Missään vaiheessa Anderson ei kuitenkaan anna katsojansa unohtaa, että hänen elokuvallaan on myös jotain sanottavaa.
Kookosbanaani's rating:
4457
6.6
7
Transformers (2007)
2nd of October, Digibox
Bayn miljoonabudjetilla tehty paska teinileffa paljastui yllättäen yhdeksi huonoimmista leffoista, mitä olen koskaan nähnyt. Kellään muulla, kuin Bayllä ei voi olla intoa venyttää jenkkipropagandaa kolmen tunnin mittaiseksi. Mukana on myös todella ala-arvoista näyttelytyötä ja säälittävää huumoria, joka kulkee lapsellisuudessaan vähintään ala-astetasolla. Nähtyäni eilen The Rockin kerkesin väittämään sen roolihahmoja stereotyyppisiksi jenkeiksi, mutta ne eivät olleet vielä mitään verrattuna Transformersin hahmokavalkadiin. Kaikkein rasittavimmat roolihahmot löytyvät tästä osoitteesta, varsinkin Anthony Andersonin Glen, ketä tekee mieli potkia persuksille. Shia LaBeouf ja Megan Fox ovat tylsiä ja vailla mitään karismaa. Erikoistehosteet ja "juoni" ovat juuri sitä samaa kaupallista huttua, jota vastaavanlaisilta leffoilta on totuttu odottamaan. Transformersit eivät saa tarpeeksi ruutuaikaa ja tätä voi hädin tuskin kutsua Transformers-aiheiseksi tekeleeksi. Luultavasti Baylle on ihan sama, minkä leffan hän tekee. Hänen mielessään ei ole muuta kuin rahan kilinä kassakoneessa ja jenkkilipun heilutus. Kuinkakohan monta kehitysmaan lasta nääntyi nälkään, kun nämä budjettirahat menivät väärään tarkoitukseen?
Bayn miljoonabudjetilla tehty paska teinileffa paljastui yllättäen yhdeksi huonoimmista leffoista, mitä olen koskaan nähnyt. Kellään muulla, kuin Bayllä ei voi olla intoa venyttää jenkkipropagandaa kolmen tunnin mittaiseksi. Mukana on myös todella ala-arvoista näyttelytyötä ja säälittävää huumoria, joka kulkee lapsellisuudessaan vähintään ala-astetasolla. Nähtyäni eilen The Rockin kerkesin väittämään sen roolihahmoja stereotyyppisiksi jenkeiksi, mutta ne eivät olleet vielä mitään verrattuna Transformersin hahmokavalkadiin. Kaikkein rasittavimmat roolihahmot löytyvät tästä osoitteesta, varsinkin Anthony Andersonin Glen, ketä tekee mieli potkia persuksille. Shia LaBeouf ja Megan Fox ovat tylsiä ja vailla mitään karismaa. Erikoistehosteet ja "juoni" ovat juuri sitä samaa kaupallista huttua, jota vastaavanlaisilta leffoilta on totuttu odottamaan. Transformersit eivät saa tarpeeksi ruutuaikaa ja tätä voi hädin tuskin kutsua Transformers-aiheiseksi tekeleeksi. Luultavasti Baylle on ihan sama, minkä leffan hän tekee. Hänen mielessään ei ole muuta kuin rahan kilinä kassakoneessa ja jenkkilipun heilutus. Kuinkakohan monta kehitysmaan lasta nääntyi nälkään, kun nämä budjettirahat menivät väärään tarkoitukseen?
Kookosbanaani's rating:
2244
6.9
7.4
The Rock (1996)
1st of October, Digibox
Joo-o, tietääkseni vasta ensimmäinen Michael Bayn elokuva, jonka olen nähnyt ja jos tämä oli hänen parhaansa, niin ymmärrän kyllä miksi ohjaajan tuotantoa on haukuttu. The Rock erottuu toimintaleffojen kliseisestä massasta erityisesti karmealla dialogillaan ja jatkuvalla jenkkihypetyksellään. Tähtilippu saa ruutuaikaa melkein pääosanäyttelijöitä enemmän. Roolihahmot ovat kliseisiä jenkkistereotypioita, kuten patrioottinen presidentti ja rääväsuinen komentaja. Tämä kaikki on käytännössä nähty jo aiemmin. Nicolas Cage ja Ed Harris ovat tavattoman tylsiä, mutta Sean Connery pelastaa leffan näyttelypuolen. Viholliset ovat aivokapasiteetiltaan kuolaavia idiootteja, joiden tappamista katsoja odottaa hartaasti alkuminuuteilta saakka. Toiminta on suhteellisen viihdyttävää, kuten myös elokuvan juoni suhteellisen pitkällä kestollaan. Ei mikään merkkiteos, mutta onnistunut toimintapätkä pitkälti Conneryn ansiosta.
Joo-o, tietääkseni vasta ensimmäinen Michael Bayn elokuva, jonka olen nähnyt ja jos tämä oli hänen parhaansa, niin ymmärrän kyllä miksi ohjaajan tuotantoa on haukuttu. The Rock erottuu toimintaleffojen kliseisestä massasta erityisesti karmealla dialogillaan ja jatkuvalla jenkkihypetyksellään. Tähtilippu saa ruutuaikaa melkein pääosanäyttelijöitä enemmän. Roolihahmot ovat kliseisiä jenkkistereotypioita, kuten patrioottinen presidentti ja rääväsuinen komentaja. Tämä kaikki on käytännössä nähty jo aiemmin. Nicolas Cage ja Ed Harris ovat tavattoman tylsiä, mutta Sean Connery pelastaa leffan näyttelypuolen. Viholliset ovat aivokapasiteetiltaan kuolaavia idiootteja, joiden tappamista katsoja odottaa hartaasti alkuminuuteilta saakka. Toiminta on suhteellisen viihdyttävää, kuten myös elokuvan juoni suhteellisen pitkällä kestollaan. Ei mikään merkkiteos, mutta onnistunut toimintapätkä pitkälti Conneryn ansiosta.
Kookosbanaani's rating:
801
6.3
6.4
Darkman (1990)
30th of September, Digibox
Raimin Darkman on supersankarileffan muotoon tehty toimintaelokuva, joka muistetaan erityisesti erikoistehosteistaan, jotka aikoinaan olivat vallankumouksellisia. Ikävä kyllä leffan vetovoimasta on huomattava osa kulunut puhki ajan myötä. Tehosteet ovat melko kulahtaneita nykymittapuulla, mutta mielenkiintoinen ja toimiva juoni pelastaa ikääntyneen ulkokuoren. Huonoin osa-alue Darkmanissa on näyttelytyö, sillä se on päällisin puolin erittäin huonoa. Neesonin örinä käy pitkän päälle rasittavaksi ja pahiskatras nostaa rasittavuuskertoimen toiseen potenssiin. Näin stereotyyppisiä vihollisia harvoin edes näkee valkokankaalla. Jos Raimi olisi tehnyt elokuvastaan hieman vakavamman, niin kokonaisuus toimisi myös paremmin. Synkkään tunnelmaan ja paikoitellen inhorealistisiin tehosteisiin nähden komediapuoli ei oikein toimi. Danny Elfmanin loistava musiikki nostattaa tunnelmaa. Kertaviihdyttävä pätkä, joka tuntui lähinnä ilmestymisvuonnaan merkkiteokselta.
Raimin Darkman on supersankarileffan muotoon tehty toimintaelokuva, joka muistetaan erityisesti erikoistehosteistaan, jotka aikoinaan olivat vallankumouksellisia. Ikävä kyllä leffan vetovoimasta on huomattava osa kulunut puhki ajan myötä. Tehosteet ovat melko kulahtaneita nykymittapuulla, mutta mielenkiintoinen ja toimiva juoni pelastaa ikääntyneen ulkokuoren. Huonoin osa-alue Darkmanissa on näyttelytyö, sillä se on päällisin puolin erittäin huonoa. Neesonin örinä käy pitkän päälle rasittavaksi ja pahiskatras nostaa rasittavuuskertoimen toiseen potenssiin. Näin stereotyyppisiä vihollisia harvoin edes näkee valkokankaalla. Jos Raimi olisi tehnyt elokuvastaan hieman vakavamman, niin kokonaisuus toimisi myös paremmin. Synkkään tunnelmaan ja paikoitellen inhorealistisiin tehosteisiin nähden komediapuoli ei oikein toimi. Danny Elfmanin loistava musiikki nostattaa tunnelmaa. Kertaviihdyttävä pätkä, joka tuntui lähinnä ilmestymisvuonnaan merkkiteokselta.
Kookosbanaani's rating:
1734
7.5
7.7
Ponyo (2008)
29th of September, DVD
Miyazakin tuotannosta on kaikki sanottava jo sanottu, eikä Ponyokaan tee kategoriassaan poikkeusta. Kyseessä on jälleen yksi ohjaajan suurimmista töistä. Ponyo on henkeäsalpaavan upeasti animoitu, mutta ennen kaikkea se vie sydämen mennessään tunnelmallaan ja kauniilla tarinallaan. Juonenrakenne on pohjimmiltaan Pieni merenneito uusine aineksineen, mutta kokonaisuudesta on vaikea olla pitämättä.
Miyazakin tuotannosta on kaikki sanottava jo sanottu, eikä Ponyokaan tee kategoriassaan poikkeusta. Kyseessä on jälleen yksi ohjaajan suurimmista töistä. Ponyo on henkeäsalpaavan upeasti animoitu, mutta ennen kaikkea se vie sydämen mennessään tunnelmallaan ja kauniilla tarinallaan. Juonenrakenne on pohjimmiltaan Pieni merenneito uusine aineksineen, mutta kokonaisuudesta on vaikea olla pitämättä.
Kookosbanaani's rating:
567
8.3
8.1
Throne of Blood (1957) (1996)
23rd of September, DVD
Ei parasta Kurosawaa, mutta silti erittäin toimiva pätkä. Kurosawa kuvaa teoksellaan, kuinka kunniallinen samuraisoturi muuttuu ajan myötä entistä itsekkäämmäksi ja ahneemmaksi, kun tietoisuus tulevasta painaa mieltä. Toshiro Mifunen roolihahmo ei kaihda rikollisiakaan keinoja päästäkseen vallassa yhä korkeammalle tasolle. Jos jostain pitää moittia, niin siitä, että yliluonnolliset teemat eivät sovi japanilaiseen versioon Shakespearen Macbethistä. Tunnelma on aika ajoin eeppinen ja lopetus on vaikuttava ja selvä esikuva myöhemmille elokuville, esimerkiksi Brian De Palman Scarfacelle.
Ei parasta Kurosawaa, mutta silti erittäin toimiva pätkä. Kurosawa kuvaa teoksellaan, kuinka kunniallinen samuraisoturi muuttuu ajan myötä entistä itsekkäämmäksi ja ahneemmaksi, kun tietoisuus tulevasta painaa mieltä. Toshiro Mifunen roolihahmo ei kaihda rikollisiakaan keinoja päästäkseen vallassa yhä korkeammalle tasolle. Jos jostain pitää moittia, niin siitä, että yliluonnolliset teemat eivät sovi japanilaiseen versioon Shakespearen Macbethistä. Tunnelma on aika ajoin eeppinen ja lopetus on vaikuttava ja selvä esikuva myöhemmille elokuville, esimerkiksi Brian De Palman Scarfacelle.
Kookosbanaani's rating:
47
5.5
6.3
22nd of September, Digibox
Perus keskivertomassaan hukkuvaa kaupallista Pokémon-huttua, josta kaikki sanottava on jo sanottu. Ihan jees, muttei mitään hyvää saati huonoakaan. Suomidubbaus on suht kamalaa. Suosittelen Pokémon-pelejä enemmän kuin näitä tylsänpuoleisia leffaversioita.
Perus keskivertomassaan hukkuvaa kaupallista Pokémon-huttua, josta kaikki sanottava on jo sanottu. Ihan jees, muttei mitään hyvää saati huonoakaan. Suomidubbaus on suht kamalaa. Suosittelen Pokémon-pelejä enemmän kuin näitä tylsänpuoleisia leffaversioita.
Kookosbanaani's rating:
1929
6.2
6.5
The Expendables (2010)
17th of September, Digibox
Pettymys lähes joka osa-alueltaan, vaikken totta puhuen odottanutkaan mitään kovin erikoista. Käsikirjoitus on todella huonoa, sillä juonenaukkoja ja kliseitä puskee ruudulle toisensa perään. Stallone yrittää väkisin vääntää leffaansa jotain hyvää läppää, mutta suureksi harmiksi huumori on todella lapsellista ala-astetasoa. Erikoistehosteet ovat yliampuvia ja saavat tietyt toimintakohtaukset näyttämään noloilta ja ammattitaidottomilta. Näyttelijät ovat ihan keskivertotasoa, tosin Dolph Lundgren ei osaa näytellä ollenkaan, vaan hänen roolihahmonsa vaikuttaa lähinnä ihmisen kuoressa murisevalta karhunköntykseltä. Expendablesissa ei ole yhtään roolihahmoa, joka olisi muistettava, sillä ne kaikki ovat niin kliseisiä, että pahaa tekee. Pääpahiksiin lukeutuu tietenkin julma diktaattori, jota tukee korruptoitunut FBI-agentti. Mitä muutakaan? Willis ja Schwarzenegger vain vilahtivat ruudulla ja heidän läsnäolonsa ei ollut mitenkään merkittävä juonen kannalta. On olemassa toimintaelokuvia, jotka ovat viihdyttäviä ja hyviä lukuisista kliseistään huolimatta. Mutta sitten on olemassa myös Expendablesin kaltaisia leffoja, jotka ovat kliseisiä, mutta huonoja. Koskaan aiemmin toimintaleffassa kliseet eivät ole ärsyttäneet niin paljon kuin tämän kohdalla. Stallone yritti Expendablesilla tehdä jonkin nostalgisen ja humoristisen tribuutin kasaritoimintaleffoille, mutta ei onnistunut siinä. Pelkkä maineikas näyttelijäkaarti ei tee perus 2000-luvun toimintarainasta merkittävää tai vallankumouksellista. Kokonaisuus on liian ennalta-arvattava ja tylsä. Muutamat onnistuneesti koomiset kohtaukset, sekä ajoittain verkkaisesti etenevä viihdyttävä tunnelma pelastavat muuten epäonnistuneen tuotoksen.
Pettymys lähes joka osa-alueltaan, vaikken totta puhuen odottanutkaan mitään kovin erikoista. Käsikirjoitus on todella huonoa, sillä juonenaukkoja ja kliseitä puskee ruudulle toisensa perään. Stallone yrittää väkisin vääntää leffaansa jotain hyvää läppää, mutta suureksi harmiksi huumori on todella lapsellista ala-astetasoa. Erikoistehosteet ovat yliampuvia ja saavat tietyt toimintakohtaukset näyttämään noloilta ja ammattitaidottomilta. Näyttelijät ovat ihan keskivertotasoa, tosin Dolph Lundgren ei osaa näytellä ollenkaan, vaan hänen roolihahmonsa vaikuttaa lähinnä ihmisen kuoressa murisevalta karhunköntykseltä. Expendablesissa ei ole yhtään roolihahmoa, joka olisi muistettava, sillä ne kaikki ovat niin kliseisiä, että pahaa tekee. Pääpahiksiin lukeutuu tietenkin julma diktaattori, jota tukee korruptoitunut FBI-agentti. Mitä muutakaan? Willis ja Schwarzenegger vain vilahtivat ruudulla ja heidän läsnäolonsa ei ollut mitenkään merkittävä juonen kannalta. On olemassa toimintaelokuvia, jotka ovat viihdyttäviä ja hyviä lukuisista kliseistään huolimatta. Mutta sitten on olemassa myös Expendablesin kaltaisia leffoja, jotka ovat kliseisiä, mutta huonoja. Koskaan aiemmin toimintaleffassa kliseet eivät ole ärsyttäneet niin paljon kuin tämän kohdalla. Stallone yritti Expendablesilla tehdä jonkin nostalgisen ja humoristisen tribuutin kasaritoimintaleffoille, mutta ei onnistunut siinä. Pelkkä maineikas näyttelijäkaarti ei tee perus 2000-luvun toimintarainasta merkittävää tai vallankumouksellista. Kokonaisuus on liian ennalta-arvattava ja tylsä. Muutamat onnistuneesti koomiset kohtaukset, sekä ajoittain verkkaisesti etenevä viihdyttävä tunnelma pelastavat muuten epäonnistuneen tuotoksen.
Kookosbanaani's rating:
2103
7.8
7.8
8th of September, Digibox
Toimivista aineksista koottu hyvä tieteiselokuva on sanomaltaan uskottava, mutta on loppujen lopuksi modernimpi versio Kubrickin Avaruusseikkailusta. Ohjaaja Duncan Jones kritisoi koskettavalla elokuvallaan yhteiskunnan materialisoitumista sekä sitä tosiseikkaa, että maapallolta loppuu energiavarat ennemmin tai myöhemmin. Monimutkainen ja kiehtova juoni sisältää myös aineksia skitsofreniasta sekä yksinäisyyden aiheuttamasta ikävästä ja kaipuusta ihmisten ilmoille. Päänäyttelijä Rockwell pisti hiukan ärsyttämään, mutta Kevin Spacey on ilmiömäinen, vaikka hänen rooliinsa sisältyykin vain ääninäyttelyä. Ei mitään omaperäistä, mutta toimivaa jälkeä indie-ohjaajalta.
Toimivista aineksista koottu hyvä tieteiselokuva on sanomaltaan uskottava, mutta on loppujen lopuksi modernimpi versio Kubrickin Avaruusseikkailusta. Ohjaaja Duncan Jones kritisoi koskettavalla elokuvallaan yhteiskunnan materialisoitumista sekä sitä tosiseikkaa, että maapallolta loppuu energiavarat ennemmin tai myöhemmin. Monimutkainen ja kiehtova juoni sisältää myös aineksia skitsofreniasta sekä yksinäisyyden aiheuttamasta ikävästä ja kaipuusta ihmisten ilmoille. Päänäyttelijä Rockwell pisti hiukan ärsyttämään, mutta Kevin Spacey on ilmiömäinen, vaikka hänen rooliinsa sisältyykin vain ääninäyttelyä. Ei mitään omaperäistä, mutta toimivaa jälkeä indie-ohjaajalta.
Kookosbanaani's rating:
1602
6.8
6.6
Antichrist (2009)
1st of September, Digibox
Todella shokeeraava elokuva, joka pistää katsojan hiljaiseksi. Hyvin mahdollisesti yksi vaikuttavimmista leffakokemuksistani koskaan. Lars von Trierin Antichrist jakaa katsojat eri leireihin, jotkut lopettavat katselunsa kesken graafisen ja järkyttävän sisältönsä vuoksi, kun taas jotkut katsovat pintaa syvemmälle ja löytävät karkean ulkokuoren alta jotain vaikuttavaa. Raskas elokuvakokemus alkaa pelottavista alkuteksteistä. Antichrist ei ole kauhuelokuva sellaisena, kuin sen usein koemme, vaan tutkielma ihmismielen syövereistä sekä eräänlainen kokeilu siitä, kuinka graafista väkivaltaa katsojat sietävät. Lapsensa menettäneen parin tuska näkyy kammottavan realistisesti, varsinkin Gainsbourgin roolihahmon tapauksessa, kuka saa aika ajoin hysteerisiä hermoromahduksia ja ajautuu vähitellen itsetuhon partaalle. Metsämökin läheisyydessä luonto muuttuu pelottavan groteskiksi parin kokemien surunhetkien muuttuessa erinäisiksi aistiharhoiksi. Von Trierin elokuvien episodimaisuus toimii yhtä hyvin tässä kuin taannoisessa Dogvillessäkin, joka korostaa realistisuutta, johon vain mestari kykenee. Von Trier asettaa elokuvassaan Luojan kyseenalaiseksi, jonka jo nimikin kertoo. Katsoja jää elokuvan loputtua rypemään omiin ajatuksiinsa ja pohtimaan uudelleen maailman merkitystä. Vaikka Antichrist onkin taidokas elokuva kaikinpuolin, niin silti toista puolta julki tuodakseni minun on pakko varoittaa leffan sisällöstä, joka on ajoittain erittäin inhorealistista. Trier ei kaunistele roolihahmojen ylitsevuotavaa hulluutta tai sukupuolielimiin kohdistuvaa väkivaltaa, joka saa kenet tahansa voimaan pahoin. Antichristin loputtua jää todella paha olo ja elokuvan synkkyys jää päälle joksikin aikaa. Huonoihin puoliin lukeutuu myös se tosiseikka, että elokuva on liiankin helppo tuomita järkyttävän sisältönsä vuoksi, minkä takia Antichrist ei ole saanut ansaitsemaansa arvostusta.
Todella shokeeraava elokuva, joka pistää katsojan hiljaiseksi. Hyvin mahdollisesti yksi vaikuttavimmista leffakokemuksistani koskaan. Lars von Trierin Antichrist jakaa katsojat eri leireihin, jotkut lopettavat katselunsa kesken graafisen ja järkyttävän sisältönsä vuoksi, kun taas jotkut katsovat pintaa syvemmälle ja löytävät karkean ulkokuoren alta jotain vaikuttavaa. Raskas elokuvakokemus alkaa pelottavista alkuteksteistä. Antichrist ei ole kauhuelokuva sellaisena, kuin sen usein koemme, vaan tutkielma ihmismielen syövereistä sekä eräänlainen kokeilu siitä, kuinka graafista väkivaltaa katsojat sietävät. Lapsensa menettäneen parin tuska näkyy kammottavan realistisesti, varsinkin Gainsbourgin roolihahmon tapauksessa, kuka saa aika ajoin hysteerisiä hermoromahduksia ja ajautuu vähitellen itsetuhon partaalle. Metsämökin läheisyydessä luonto muuttuu pelottavan groteskiksi parin kokemien surunhetkien muuttuessa erinäisiksi aistiharhoiksi. Von Trierin elokuvien episodimaisuus toimii yhtä hyvin tässä kuin taannoisessa Dogvillessäkin, joka korostaa realistisuutta, johon vain mestari kykenee. Von Trier asettaa elokuvassaan Luojan kyseenalaiseksi, jonka jo nimikin kertoo. Katsoja jää elokuvan loputtua rypemään omiin ajatuksiinsa ja pohtimaan uudelleen maailman merkitystä. Vaikka Antichrist onkin taidokas elokuva kaikinpuolin, niin silti toista puolta julki tuodakseni minun on pakko varoittaa leffan sisällöstä, joka on ajoittain erittäin inhorealistista. Trier ei kaunistele roolihahmojen ylitsevuotavaa hulluutta tai sukupuolielimiin kohdistuvaa väkivaltaa, joka saa kenet tahansa voimaan pahoin. Antichristin loputtua jää todella paha olo ja elokuvan synkkyys jää päälle joksikin aikaa. Huonoihin puoliin lukeutuu myös se tosiseikka, että elokuva on liiankin helppo tuomita järkyttävän sisältönsä vuoksi, minkä takia Antichrist ei ole saanut ansaitsemaansa arvostusta.
Kookosbanaani's rating:
90
6.6
5.2
25th of August, Digibox
Onneksi olkoon, tässä on surkein suomifilmi koskaan. Teuvo Tulion jälkiäänitetty Sensuela on huumorin juhlaa alusta loppuun. Alkuperäisestä englanninkielisestä versiosta en ole nähnyt pätkääkään, mutta olisivat jättäneet sen sellaiseksi, sillä Sensuelan suomennos on kehnoa jälkeä kaikinpuolin. Ensinnäkin, suomidubit ovat todella huonoja ja epärealistisia ja jopa eläinten tuskanhuudot on jälkiäänitetty. Huvittavin ja mieleenpainuvin esimerkki lienee poron kastraatio, jossa poro huutaa ihmisen äänellä. Leffassa on myös paljon pehmopornoa, jota siivittää naurettavan mahtipontinen musiikki. Äänitehosteet ovat onttoja kumahduksia ja saa erään tappelukohtauksen näyttämään ja kuulostamaan lähinnä ala-astelaisten välituntileikiltä. Editoinnissakin on virheitä ja saa tietyt erilliset kohtaukset näyttämään yhdeltä ja samalta. Näyttelijät ovat tylsiä, mutta toisaalta sekin lienee surkean jälkiäänityksen syytä. Päähenkilö Lailaa näyttelevä Marianne Mardi on kieltämättä kaunis, mutta vain pelkkä väline, jotta elokuva saataisiin näyttämään paremmalta, siinä kuitenkaan onnistumatta. Itse tarina on samaa vanhaa kiellettyä rakkautta, jota on nähty miljoonassa samankaltaisessa leffassa. En muista milloin olisin viimeksi nauranut näin paljon leffalle, joka on ihan vakavissaan tehty ja osoittautunut kusevan joka osa-alueeltaan (paitsi eilinen Room). Voisin korottaa Sensuelan pisteitä puolikkaasta tähdestä ylöspäin tahattoman huumorinsa ansiosta, mutta samalla pongahtaa mieleen se seikka, että suomifilmin maine olisi puhtaampi ilman tätä paskakasaa.
Onneksi olkoon, tässä on surkein suomifilmi koskaan. Teuvo Tulion jälkiäänitetty Sensuela on huumorin juhlaa alusta loppuun. Alkuperäisestä englanninkielisestä versiosta en ole nähnyt pätkääkään, mutta olisivat jättäneet sen sellaiseksi, sillä Sensuelan suomennos on kehnoa jälkeä kaikinpuolin. Ensinnäkin, suomidubit ovat todella huonoja ja epärealistisia ja jopa eläinten tuskanhuudot on jälkiäänitetty. Huvittavin ja mieleenpainuvin esimerkki lienee poron kastraatio, jossa poro huutaa ihmisen äänellä. Leffassa on myös paljon pehmopornoa, jota siivittää naurettavan mahtipontinen musiikki. Äänitehosteet ovat onttoja kumahduksia ja saa erään tappelukohtauksen näyttämään ja kuulostamaan lähinnä ala-astelaisten välituntileikiltä. Editoinnissakin on virheitä ja saa tietyt erilliset kohtaukset näyttämään yhdeltä ja samalta. Näyttelijät ovat tylsiä, mutta toisaalta sekin lienee surkean jälkiäänityksen syytä. Päähenkilö Lailaa näyttelevä Marianne Mardi on kieltämättä kaunis, mutta vain pelkkä väline, jotta elokuva saataisiin näyttämään paremmalta, siinä kuitenkaan onnistumatta. Itse tarina on samaa vanhaa kiellettyä rakkautta, jota on nähty miljoonassa samankaltaisessa leffassa. En muista milloin olisin viimeksi nauranut näin paljon leffalle, joka on ihan vakavissaan tehty ja osoittautunut kusevan joka osa-alueeltaan (paitsi eilinen Room). Voisin korottaa Sensuelan pisteitä puolikkaasta tähdestä ylöspäin tahattoman huumorinsa ansiosta, mutta samalla pongahtaa mieleen se seikka, että suomifilmin maine olisi puhtaampi ilman tätä paskakasaa.
Kookosbanaani's rating:
510
3.8
3.6
The Room (2003)
24th of August, Internet
Tommy Wiseaun kulttimainetta nauttivaa The Roomia on sanottu huonoudessaan hyväksi ja yllättävää kyllä, tämä oli ainakin kerran katsottuna suhteellisen viihdyttävää paskaa. Muutamaa naurunpurskahdusta lukuunottamatta en kuitenkaan voi uskoa, että tämä elokuva on olemassa. Roomin huonous suorastaan pursuaa valkokankaan yli ja tämän leffan loppuun katsoneet ansaitsevat mitalin ottaen huomioon, että jo pelkästään Wiseaun rumaa pärstää ei jaksaisi katsella puoltatoistatuntia. Puolikkaantähden paskaleffoista The Room putoaa jopa alemmalle tasolle ja saa minkä tahansa muun surkean tuotoksen näyttämään mestariteokselta. Kaikki mahdollinen on päin vittua, käsikirjoituksesta alkaen. Juonenaukkoja on älyttömästi ja kohtaukset eivät etene mitenkään loogisesti. Hahmoilla ei ole selkeää persoonaa ja vaihtavat mielipidettä leffan aikana useaan otteeseen. Tommy Wiseau on ylivoimaisesti surkein näyttelijä maan päällä, mies laukoo vuorosanonsa Schwarzeneggeria mekaanisemmin. Muut näyttelijät ovat siellä keskitason paikkeilla, mutta dialogi on niin surkeaa ja toistuvaa, että se saa heidätkin näyttämään näyttelijätaidottomilta. Elokuvan nimelläkään ei näytä olevan mitään yhteyttä itse tarinaan. Kestoltaan Room etenee liian nopeatempoisesti ja kolme ensimmäistä seksikohtausta sisältyvät ensimmäiseen puoleen tuntiin. Seksikohtauksia ei lähtisi kukaan kehumaan, sillä ne ovat säälittävintä pehmopornoa mitä olen ikinä nähnyt, tämä kaikki tietenkin surkean musiikin höystämänä. Huomioitavaa on myös, että Wiseau markkinoi elokuvaa mustana komediana, vaikka kyseessä on selkeästi kehno draama, joka vilisee vielä kaiken kukkuraksi kliseitä toisensa perään. Jos Wiseau ei kerran osaa erottaa genrejä toisistaan, niin on itsestäänselvyys, että miehellä ei ole lahjoja tehdä elokuvia saati näytellä niissä. Loppukohtaus on jotain eeppisen huonoa. Voisin luetella Roomin huonouksia Raamatun verran, mutta jätän kommenttini tähän. Ihme, että näinkin yksinkertaisesti etenevä leffa on saatu ryssittyä täysin. Katsokaa itse, jos haluatte arvostaa oikeasti hyviä elokuvia enemmän. Osittaisesta viihdearvostaan huolimatta tätä on vaikea arvostaa oikeana elokuvana.
"What a story, Mark!"
Tommy Wiseaun kulttimainetta nauttivaa The Roomia on sanottu huonoudessaan hyväksi ja yllättävää kyllä, tämä oli ainakin kerran katsottuna suhteellisen viihdyttävää paskaa. Muutamaa naurunpurskahdusta lukuunottamatta en kuitenkaan voi uskoa, että tämä elokuva on olemassa. Roomin huonous suorastaan pursuaa valkokankaan yli ja tämän leffan loppuun katsoneet ansaitsevat mitalin ottaen huomioon, että jo pelkästään Wiseaun rumaa pärstää ei jaksaisi katsella puoltatoistatuntia. Puolikkaantähden paskaleffoista The Room putoaa jopa alemmalle tasolle ja saa minkä tahansa muun surkean tuotoksen näyttämään mestariteokselta. Kaikki mahdollinen on päin vittua, käsikirjoituksesta alkaen. Juonenaukkoja on älyttömästi ja kohtaukset eivät etene mitenkään loogisesti. Hahmoilla ei ole selkeää persoonaa ja vaihtavat mielipidettä leffan aikana useaan otteeseen. Tommy Wiseau on ylivoimaisesti surkein näyttelijä maan päällä, mies laukoo vuorosanonsa Schwarzeneggeria mekaanisemmin. Muut näyttelijät ovat siellä keskitason paikkeilla, mutta dialogi on niin surkeaa ja toistuvaa, että se saa heidätkin näyttämään näyttelijätaidottomilta. Elokuvan nimelläkään ei näytä olevan mitään yhteyttä itse tarinaan. Kestoltaan Room etenee liian nopeatempoisesti ja kolme ensimmäistä seksikohtausta sisältyvät ensimmäiseen puoleen tuntiin. Seksikohtauksia ei lähtisi kukaan kehumaan, sillä ne ovat säälittävintä pehmopornoa mitä olen ikinä nähnyt, tämä kaikki tietenkin surkean musiikin höystämänä. Huomioitavaa on myös, että Wiseau markkinoi elokuvaa mustana komediana, vaikka kyseessä on selkeästi kehno draama, joka vilisee vielä kaiken kukkuraksi kliseitä toisensa perään. Jos Wiseau ei kerran osaa erottaa genrejä toisistaan, niin on itsestäänselvyys, että miehellä ei ole lahjoja tehdä elokuvia saati näytellä niissä. Loppukohtaus on jotain eeppisen huonoa. Voisin luetella Roomin huonouksia Raamatun verran, mutta jätän kommenttini tähän. Ihme, että näinkin yksinkertaisesti etenevä leffa on saatu ryssittyä täysin. Katsokaa itse, jos haluatte arvostaa oikeasti hyviä elokuvia enemmän. Osittaisesta viihdearvostaan huolimatta tätä on vaikea arvostaa oikeana elokuvana.
"What a story, Mark!"
Kookosbanaani's rating:
1966
7.7
8
Dogville (2003)
19th of August, Digibox
Noin viikko sitten tullut Dancer in the dark ei iskenyt aivan toivotulla tavalla, mutta Dogville osoittautui von Trierin ehdottomaksi mestariteokseksi ja toistaiseksi parhaimmaksi työksi. Ensimmäisenä Dogvillessä pistää silmään se, että se on kuvattu teatterilavalla ja lavasteista puuttuu suurin osa. Vaikka vierastaisitkin tätä kaavaa, niin elokuvan katsomista ei missään nimessä saa lopettaa kesken, sillä puolen tunnin kuluttua Dogvillen alkamisesta lavasteiden puuttumista ei enää noteeraa. Itse elokuvana Dogville on melkoisen julmaa katsottavaa alusta loppuun ja von Trier asettaa ihmisyyden enemmän tai vähemmän kyseenalaiseksi. Alussa Nicole Kidmanin roolihahmo ihastuu nimikaupungin syrjäiseen ja rauhalliseen sijaintiin, mutta asukkaiden erilaisuutta vieroksuva ja sivistymätön asenne ulkopuolisiin tulee vähitellen esiin. Viimeistään tässä vaiheessa Dogville muuttuu painostavaksi ja ahdistavaksi elokuvaksi. Elokuvan episodimaisuus on hyvin rakennettu tarinan ympärille ja korostaa sitä, miten päivät kuluvat hitaasti kyseisessä pikkukaupungissa. Katsoja samaistuu Kidmanin hyväksikäytettyyn roolihahmoon ja imeytyy roolihahmojen joukkoon. Von Trier ansaitsee erityiskiitokset etenkin siitä, miten elokuvan tunnelma pysyy kasassa lavasteiden puuttumisesta huolimatta. Ohjaaja osoittaa Dogvillellä, että elokuvan ja teatterin raja on häilyvä ja lopputulos on suhteellisen sama, vaikka kummatkin osapuolet yhdistettäisiin. Ainoa huono puoli on kerronta, joka on omalla tavallaan toimivaa, mutta liian hempeää, jotta se sopisi elokuvan synkkään teemaan. Erityisen mieleenjäävä kohtaus Dogvillessä on lopetus, joka alleviivaa näyttävästi sen tosiseikan, miten ihmiskunta on osittain mädäntynyt etenkin nimikkokaupungin kaltaisissa olosuhteissa. Virkistävä katselukokemus kaikinpuolin.
Noin viikko sitten tullut Dancer in the dark ei iskenyt aivan toivotulla tavalla, mutta Dogville osoittautui von Trierin ehdottomaksi mestariteokseksi ja toistaiseksi parhaimmaksi työksi. Ensimmäisenä Dogvillessä pistää silmään se, että se on kuvattu teatterilavalla ja lavasteista puuttuu suurin osa. Vaikka vierastaisitkin tätä kaavaa, niin elokuvan katsomista ei missään nimessä saa lopettaa kesken, sillä puolen tunnin kuluttua Dogvillen alkamisesta lavasteiden puuttumista ei enää noteeraa. Itse elokuvana Dogville on melkoisen julmaa katsottavaa alusta loppuun ja von Trier asettaa ihmisyyden enemmän tai vähemmän kyseenalaiseksi. Alussa Nicole Kidmanin roolihahmo ihastuu nimikaupungin syrjäiseen ja rauhalliseen sijaintiin, mutta asukkaiden erilaisuutta vieroksuva ja sivistymätön asenne ulkopuolisiin tulee vähitellen esiin. Viimeistään tässä vaiheessa Dogville muuttuu painostavaksi ja ahdistavaksi elokuvaksi. Elokuvan episodimaisuus on hyvin rakennettu tarinan ympärille ja korostaa sitä, miten päivät kuluvat hitaasti kyseisessä pikkukaupungissa. Katsoja samaistuu Kidmanin hyväksikäytettyyn roolihahmoon ja imeytyy roolihahmojen joukkoon. Von Trier ansaitsee erityiskiitokset etenkin siitä, miten elokuvan tunnelma pysyy kasassa lavasteiden puuttumisesta huolimatta. Ohjaaja osoittaa Dogvillellä, että elokuvan ja teatterin raja on häilyvä ja lopputulos on suhteellisen sama, vaikka kummatkin osapuolet yhdistettäisiin. Ainoa huono puoli on kerronta, joka on omalla tavallaan toimivaa, mutta liian hempeää, jotta se sopisi elokuvan synkkään teemaan. Erityisen mieleenjäävä kohtaus Dogvillessä on lopetus, joka alleviivaa näyttävästi sen tosiseikan, miten ihmiskunta on osittain mädäntynyt etenkin nimikkokaupungin kaltaisissa olosuhteissa. Virkistävä katselukokemus kaikinpuolin.
Kookosbanaani's rating:
1509
7.2
7.6
Falling Down (1993)
13th of August, Digibox
Jos suhtaudut varauksella Joel Schumacherin tuotantoon Batman-räpellysten takia, niin katso ihmeessä Rankka päivä, joka osoittaa, että miehellä on ainakin yksi hyvä elokuva hihassaan. Elokuvana Rankka päivä on nopeatempoinen ja mustaa huumoria sisältävä trilleri, joka osoittaa paremmin kuin hyvin, miten pienestä ihminen voi menettää pinnansa. Sivulliset kärsivät, kun Michael Douglasin antisankari ottaa aseen käteensä ja päättää mennä tyttärensä syntymäpäiville raivaten tieltään kaikki, jotka asettuvat hänen eteensä poikkiteloin. Tunnelma pysyy tiukkana alusta loppuun ja Douglasin roolihahmo joutuu entistä useampien ärsykkeiden riivaamaksi. Elokuvan voi myös nähdä eräänlaisena satiirina teollistuneen yhteiskunnan aiheuttamista paineista ja työttömyydestä, joka saattaa ajoittain purkautua hallitsemattomina raivokohtauksina, varsinkin Douglasin roolihahmon kohdalla. Jotkut kohtaukset ovat todella hauskoja ja jotkut jopa surullisia, Rankka päivä sisältää yllättävän paljon kaikkea kapeasta alkuasetelmastaan huolimatta. Schumacherin paras, ja kenties jopa ainoa, hyvä elokuva.
Jos suhtaudut varauksella Joel Schumacherin tuotantoon Batman-räpellysten takia, niin katso ihmeessä Rankka päivä, joka osoittaa, että miehellä on ainakin yksi hyvä elokuva hihassaan. Elokuvana Rankka päivä on nopeatempoinen ja mustaa huumoria sisältävä trilleri, joka osoittaa paremmin kuin hyvin, miten pienestä ihminen voi menettää pinnansa. Sivulliset kärsivät, kun Michael Douglasin antisankari ottaa aseen käteensä ja päättää mennä tyttärensä syntymäpäiville raivaten tieltään kaikki, jotka asettuvat hänen eteensä poikkiteloin. Tunnelma pysyy tiukkana alusta loppuun ja Douglasin roolihahmo joutuu entistä useampien ärsykkeiden riivaamaksi. Elokuvan voi myös nähdä eräänlaisena satiirina teollistuneen yhteiskunnan aiheuttamista paineista ja työttömyydestä, joka saattaa ajoittain purkautua hallitsemattomina raivokohtauksina, varsinkin Douglasin roolihahmon kohdalla. Jotkut kohtaukset ovat todella hauskoja ja jotkut jopa surullisia, Rankka päivä sisältää yllättävän paljon kaikkea kapeasta alkuasetelmastaan huolimatta. Schumacherin paras, ja kenties jopa ainoa, hyvä elokuva.
Kookosbanaani's rating:
1761
7.8
8
Dancer in the Dark (2000)
9th of August, Digibox
Dancer in the darkin asema synkkänä musikaalina kiehtoi minua alusta alkaen, koska inhoan perihollywoodlaisia, mukapirteitä musikaaleja. Realistisuudelle on pakko nostaa hattua, sillä näyttelytyö on kauttaaltaan improvisoidun oloista ja sitä vahvistaakin heiluva käsivarakamera, joka on tärkeä osa kokonaisuutta. Björkin puolisokea ja köyhä roolihahmo säkenöi valkokankaalla omalla viehättävällä tavallaan. Lukuisista takaiskuistaan huolimatta hän osaa nauttia elämästä musikaalien kautta. Loppukohtaus on todella ahdistava ja surullinen. Björk tekee elämänsä roolin ja jättää muut roolihahmot varjoonsa. Catherine Deneuve on myös loistava Björkin ystävänä. Kylmästä ringistä tuttua Zeljko Ivanekia oli myös kiva nähdä ruudulla. Vaikka Dancer in the darkilla onkin omat potentiaalinsa, niin silti en pitänyt elokuvan musiikkinumeroista. Kappaleet ovat väkinäisiä ja nolostuttavia, vaikka ovatkin osa elokuvan kokonaisuutta. Tämä on myös hyvin masentava elokuva, joten valitse katsomisajankohtasi tarkkaan. Ensikosketukseni von Trierin tuotantoon, joka ei iskenyt ihan täysillä, mutta osoitti, että ohjaajalla on omat vahvuutensa.
Dancer in the darkin asema synkkänä musikaalina kiehtoi minua alusta alkaen, koska inhoan perihollywoodlaisia, mukapirteitä musikaaleja. Realistisuudelle on pakko nostaa hattua, sillä näyttelytyö on kauttaaltaan improvisoidun oloista ja sitä vahvistaakin heiluva käsivarakamera, joka on tärkeä osa kokonaisuutta. Björkin puolisokea ja köyhä roolihahmo säkenöi valkokankaalla omalla viehättävällä tavallaan. Lukuisista takaiskuistaan huolimatta hän osaa nauttia elämästä musikaalien kautta. Loppukohtaus on todella ahdistava ja surullinen. Björk tekee elämänsä roolin ja jättää muut roolihahmot varjoonsa. Catherine Deneuve on myös loistava Björkin ystävänä. Kylmästä ringistä tuttua Zeljko Ivanekia oli myös kiva nähdä ruudulla. Vaikka Dancer in the darkilla onkin omat potentiaalinsa, niin silti en pitänyt elokuvan musiikkinumeroista. Kappaleet ovat väkinäisiä ja nolostuttavia, vaikka ovatkin osa elokuvan kokonaisuutta. Tämä on myös hyvin masentava elokuva, joten valitse katsomisajankohtasi tarkkaan. Ensikosketukseni von Trierin tuotantoon, joka ei iskenyt ihan täysillä, mutta osoitti, että ohjaajalla on omat vahvuutensa.
Kookosbanaani's rating:
4696
8
8.1
Trainspotting (1996)
4th of August, DVD
Tehokkaasti latautunut ja kerronnaltaan rikas huume-elokuva, joka on ansaitusti yksi 90-luvun suosituimmista brittielokuvista. Trainspotting on mustan humoristinen, mutta ennen kaikkea inhoa herättävä kuvaus huumeriippuvuudesta ja sen luomasta petollisesta elämäntavasta. Näyttelytyö on rautaa kaikinpuolin. Ewan McGregorin huumehallusinaatiot ja vieroitusoireet käyvät aste asteelta kuvottavammiksi. Robert Carlylen psykoottinen ja ääriväkivaltainen Begbie on ehdottomasti paras ja järkyttävin roolihahmo. Trainspotting ei kuitenkaan tuomitse heroiiniriippuvaisia päähenkilöitään, vaan pitää kokoajan yllä toiveikkaan ilmapiirin. Kaiken kaikkiaan kyseessä on nopeatempoinen ja tajunnanräjäyttävä elokuva huumeorjuudesta ja merkittävä elokuva Danny Boylelta. Jos Slummien miljonääri oli pettymys, niin anna ehdottomasti Trainspottingille mahdollisuus.
Tehokkaasti latautunut ja kerronnaltaan rikas huume-elokuva, joka on ansaitusti yksi 90-luvun suosituimmista brittielokuvista. Trainspotting on mustan humoristinen, mutta ennen kaikkea inhoa herättävä kuvaus huumeriippuvuudesta ja sen luomasta petollisesta elämäntavasta. Näyttelytyö on rautaa kaikinpuolin. Ewan McGregorin huumehallusinaatiot ja vieroitusoireet käyvät aste asteelta kuvottavammiksi. Robert Carlylen psykoottinen ja ääriväkivaltainen Begbie on ehdottomasti paras ja järkyttävin roolihahmo. Trainspotting ei kuitenkaan tuomitse heroiiniriippuvaisia päähenkilöitään, vaan pitää kokoajan yllä toiveikkaan ilmapiirin. Kaiken kaikkiaan kyseessä on nopeatempoinen ja tajunnanräjäyttävä elokuva huumeorjuudesta ja merkittävä elokuva Danny Boylelta. Jos Slummien miljonääri oli pettymys, niin anna ehdottomasti Trainspottingille mahdollisuus.
Kookosbanaani's rating:
1714
4.9
5.1
1st of August, Digibox
Ei yllä läheskään siihen loistokkuuteen, mihin Christopher Paolinin alkuperäisromaani. Monia kohtia on karsittu pois ja vaikka kyseessä onkin vain elokuvaversio, niin vajaat kaksi tuntia on liian vähän romaanin sisältöön verrattuna. Monien karsittujen kohtien takia osa henkilöhahmoista vaikuttaa yhdentekeviltä, varsinkin Jeremy Ironsin Brom ja Garrett Hedlundin Murtagh, ilman heitä elokuvan käsikirjoitus pysyisi vielä suhteellisen samana. Ed Speelersin nimisankari on todella tylsä, eikä hän osaa näytellä. Robert Carlyle on tietääkseni arvostettu brittinäyttelijä, mutta tässä hän ei ainakaan onnistu hyvään roolisuoritukseen. Jeremy Irons on aina yhtä hyvä ja John Malkovich menettelee. Muista näyttelijöistä en kauheasti piitannut, melko tylsää sakkia vilisee roolista toiseen. Tehosteet ovat lapsellisia ja kökköjä. Ohjaaja Stefen Fangmeier pyrkii tekemään Eragonista uuden LOTR:n, muttei onnistu siinä lainkaan. Kerran tämän jaksaa katsoa nielemättä, mutta tuskin toista kertaa.
Ei yllä läheskään siihen loistokkuuteen, mihin Christopher Paolinin alkuperäisromaani. Monia kohtia on karsittu pois ja vaikka kyseessä onkin vain elokuvaversio, niin vajaat kaksi tuntia on liian vähän romaanin sisältöön verrattuna. Monien karsittujen kohtien takia osa henkilöhahmoista vaikuttaa yhdentekeviltä, varsinkin Jeremy Ironsin Brom ja Garrett Hedlundin Murtagh, ilman heitä elokuvan käsikirjoitus pysyisi vielä suhteellisen samana. Ed Speelersin nimisankari on todella tylsä, eikä hän osaa näytellä. Robert Carlyle on tietääkseni arvostettu brittinäyttelijä, mutta tässä hän ei ainakaan onnistu hyvään roolisuoritukseen. Jeremy Irons on aina yhtä hyvä ja John Malkovich menettelee. Muista näyttelijöistä en kauheasti piitannut, melko tylsää sakkia vilisee roolista toiseen. Tehosteet ovat lapsellisia ja kökköjä. Ohjaaja Stefen Fangmeier pyrkii tekemään Eragonista uuden LOTR:n, muttei onnistu siinä lainkaan. Kerran tämän jaksaa katsoa nielemättä, mutta tuskin toista kertaa.
Kookosbanaani's rating:
742
2.9
2.8
Meet the Spartans (2008)
30th of July, Digibox
Kaksi päivää, kaksi Seltzer ja Friedberg -leffaa ja silti se aika tuntuu ikuisuudelta, kun näin viimeksi jonkin oikeasti hyvän elokuvan. Voisi jopa sanoa, että pilattuani mielenterveyteni näiden kahden kusipään tekeleillä, käsitykseni elokuvien laadusta on sumentunut olemattomalle tasolle. Meet the Spartans ei ole yhtä surkea kuin Date Movie, mutta jos se yltää vain hieman parempaan suoritukseen, niin kyseessä ei ole mikään laatuleffa. Jälleen sitä samaa puhkikulunutta ja itseääntoistavaa huumoria, sisältäen aimo annoksen läski-, alapää-, homo- ja blondivitsejä. Kokonaisuus on ällöttävää ja etovaa kohellusta. Mikään parodia-asetelma ei toimi, kun nämä kaksi veijaria ovat puikoissa, oli kyseessä sitten romanttiset komediat tai Frank Millerin 300. Itse asiassa tämä saa Zack Snyderin elokuvatulkinnan 300:sta näyttämään mestariteokselta ja se on jo harvinaisen erikoinen saavutus. Ovatko S & F edes aikuisia ihmisiä, sillä heidän mielestään lapsen pahoinpiteleminen on hyvää läppää? Näiltä jätkiltä en tosin lähtisi kysymään, mitä heidän päässään liikkuu.
Kaksi päivää, kaksi Seltzer ja Friedberg -leffaa ja silti se aika tuntuu ikuisuudelta, kun näin viimeksi jonkin oikeasti hyvän elokuvan. Voisi jopa sanoa, että pilattuani mielenterveyteni näiden kahden kusipään tekeleillä, käsitykseni elokuvien laadusta on sumentunut olemattomalle tasolle. Meet the Spartans ei ole yhtä surkea kuin Date Movie, mutta jos se yltää vain hieman parempaan suoritukseen, niin kyseessä ei ole mikään laatuleffa. Jälleen sitä samaa puhkikulunutta ja itseääntoistavaa huumoria, sisältäen aimo annoksen läski-, alapää-, homo- ja blondivitsejä. Kokonaisuus on ällöttävää ja etovaa kohellusta. Mikään parodia-asetelma ei toimi, kun nämä kaksi veijaria ovat puikoissa, oli kyseessä sitten romanttiset komediat tai Frank Millerin 300. Itse asiassa tämä saa Zack Snyderin elokuvatulkinnan 300:sta näyttämään mestariteokselta ja se on jo harvinaisen erikoinen saavutus. Ovatko S & F edes aikuisia ihmisiä, sillä heidän mielestään lapsen pahoinpiteleminen on hyvää läppää? Näiltä jätkiltä en tosin lähtisi kysymään, mitä heidän päässään liikkuu.
Kookosbanaani's rating:
792
3.2
2.8
Date Movie (2006)
29th of July, Digibox
Voi vittu, näin surkeaa elokuvaa ei voi edes kritisoida järkevästi. Mitä tästä voi edes kirjoittaa? Jo kolmen minuutin kohdalla teki mieli hirttäytyä ja asiaa ei todellakaan parantanut se, että vammaista läppää oli tulossa vielä miljoonakaupalla. Date Movie on äärimmäisen pinnallinen ja erilaisuutta vieroksuva parodialeffa, joka näyttää isoa keskisormea kaikille ylipainoisille, kääpiökasvuisille ja muuten vain tavallisesta ihmisestä poikkeaville kansalaisille. Soundtrack on ällöttävää räppipaskaa ja näyttelijät kamalia. Date Moviessa ei ole edes mitään hengähdystaukoa, noin minuutti kuluu ja seuraava vammainen vitsi hyökkää katsojan niskaan kynnet edellä. Vitsit ovat täysin käsittämättömiä ja epäloogisia, eikä niistä ymmärrä puoliakaan. On ihan ilmiselvää, että Seltzer ja Friedberg eivät tiedä, mitä sana "komedia" edes tarkoittaa. Tallenteen poistaminen digiboksista ei ole koskaan ollut näin hauskaa.
Voi vittu, näin surkeaa elokuvaa ei voi edes kritisoida järkevästi. Mitä tästä voi edes kirjoittaa? Jo kolmen minuutin kohdalla teki mieli hirttäytyä ja asiaa ei todellakaan parantanut se, että vammaista läppää oli tulossa vielä miljoonakaupalla. Date Movie on äärimmäisen pinnallinen ja erilaisuutta vieroksuva parodialeffa, joka näyttää isoa keskisormea kaikille ylipainoisille, kääpiökasvuisille ja muuten vain tavallisesta ihmisestä poikkeaville kansalaisille. Soundtrack on ällöttävää räppipaskaa ja näyttelijät kamalia. Date Moviessa ei ole edes mitään hengähdystaukoa, noin minuutti kuluu ja seuraava vammainen vitsi hyökkää katsojan niskaan kynnet edellä. Vitsit ovat täysin käsittämättömiä ja epäloogisia, eikä niistä ymmärrä puoliakaan. On ihan ilmiselvää, että Seltzer ja Friedberg eivät tiedä, mitä sana "komedia" edes tarkoittaa. Tallenteen poistaminen digiboksista ei ole koskaan ollut näin hauskaa.
Kookosbanaani's rating:
35
7.1
7.6
28th of July, Internet
Ihan hyvä virolainen animaatio, jossa on omanlaisensa tunnelma. Mytologia ja kansantarut ovat aina olleet kiinnostavia, eikä tämä ole sen kohdalla poikkeus. Itse animaatio on vain 13 minuuttia pitkä, mutta siihen mahtuu yllättävän paljon. Verta ja päitä lentelee puolet kestosta, joten lasten animaatio tämä ei todellakaan ole. Tunnelma on hyvinkin synkkä, eli ei mikään hyvänmielen elokuva kyseessä. Hieman karkea animaatio jäi vaivaamaan onnistunutta kokonaisuutta. Jos kansantarut kiinnostuvat, tässä on katsottava vaihtoehto.
Ihan hyvä virolainen animaatio, jossa on omanlaisensa tunnelma. Mytologia ja kansantarut ovat aina olleet kiinnostavia, eikä tämä ole sen kohdalla poikkeus. Itse animaatio on vain 13 minuuttia pitkä, mutta siihen mahtuu yllättävän paljon. Verta ja päitä lentelee puolet kestosta, joten lasten animaatio tämä ei todellakaan ole. Tunnelma on hyvinkin synkkä, eli ei mikään hyvänmielen elokuva kyseessä. Hieman karkea animaatio jäi vaivaamaan onnistunutta kokonaisuutta. Jos kansantarut kiinnostuvat, tässä on katsottava vaihtoehto.
Kookosbanaani's rating:
815
7.3
7.2
28th of July, Digibox
Ei iskenyt toivotulla tavalla. Elokuva alkaa lupaavasti keskittyessään Oscarin huumehallusinaatioihin, mutta muuttuukin pian sielunvaellukseksi, kun Oscar ammutaan ja hänen sielunsa jää seuraamaan muiden ihmisten elämää. Enter the Void toimii suurimmalti osin ihan hyvin ja tarjoaa rohkean tulkinnan kuolemanjälkeisestä elämästä. Jotkin kohtaukset ovat todella surrealistisia ja kulkevat käsi kädessä Tokion neonvalojen kanssa. Pakko antaa maininta myös erikoistehosteista, jotka on toteutettu taidolla. Näyttelytyötä en lähtisi kehumaan, se on nimittäin melko olematonta. Oscarin ja Lindan sisarussuhde jää todella latteaksi. Cyril Royn näyttelemä Alex on ehkä paras ja merkittävin roolihahmo koko elokuvassa, mutta muut eivät olleet kovin erikoisia. Seksikohtauksia on elokuvaan kestoon nähden liikaa. Joitain kohtauksia toistettiin useammin kuin kerran ja se tuppasi ärsyttämään pidemmän päälle. Enter the Voidia joko vihaa tai rakastaa ja se riippuu täysin katsojakunnastaan. Se, miten elokuvan jälleensyntymisteeman tulkitsee, on myös paljolti kiinni yleisön elämänkatsomuksessa. Itse en jaksanut oikein innostua tästä elokuvasta vaikka sillä onkin omat hetkensä.
Ei iskenyt toivotulla tavalla. Elokuva alkaa lupaavasti keskittyessään Oscarin huumehallusinaatioihin, mutta muuttuukin pian sielunvaellukseksi, kun Oscar ammutaan ja hänen sielunsa jää seuraamaan muiden ihmisten elämää. Enter the Void toimii suurimmalti osin ihan hyvin ja tarjoaa rohkean tulkinnan kuolemanjälkeisestä elämästä. Jotkin kohtaukset ovat todella surrealistisia ja kulkevat käsi kädessä Tokion neonvalojen kanssa. Pakko antaa maininta myös erikoistehosteista, jotka on toteutettu taidolla. Näyttelytyötä en lähtisi kehumaan, se on nimittäin melko olematonta. Oscarin ja Lindan sisarussuhde jää todella latteaksi. Cyril Royn näyttelemä Alex on ehkä paras ja merkittävin roolihahmo koko elokuvassa, mutta muut eivät olleet kovin erikoisia. Seksikohtauksia on elokuvaan kestoon nähden liikaa. Joitain kohtauksia toistettiin useammin kuin kerran ja se tuppasi ärsyttämään pidemmän päälle. Enter the Voidia joko vihaa tai rakastaa ja se riippuu täysin katsojakunnastaan. Se, miten elokuvan jälleensyntymisteeman tulkitsee, on myös paljolti kiinni yleisön elämänkatsomuksessa. Itse en jaksanut oikein innostua tästä elokuvasta vaikka sillä onkin omat hetkensä.
Kookosbanaani's rating:
3203
7.5
7.9
25th of July, Digibox
District 9 on varteenotettava vaihtoehto, jos on kyllästynyt Roland Emmerichin patrioottisiin tehostemössöihin. Neill Blomkampin tieteiselokuva on osittain mukadokumentti ja osittain toimintajännäri, joka kuvaa ravunkaltaisten muukalaisten elämää Johannesburgissa heidän emoaluksensa muututtua toimintakyvyttömäksi. Muukalaiset ovat tulleet jäädäkseen ja ajan myötä ihmisten suhtautuminen heihin purkautuu vihana ja ennakkoluuloina, kun muukalaisten toimeentulo asettuu poikkiteloin valtiovallan kanssa. Tieteiselokuvan teemoistaan huolimatta District 9 kuvaa lähinnä ihmisten perimmäistä luonnetta, missä Blomkamp onnistuukin hyvin. Dokumenttityyli sekä laadukkaat erikoistehosteet tekevät District 9:stä realistisen elokuvan, mistä se ansaitseekin suurimman kiitoksensa. Karuina kuvatut muukalaiset herättävät lopulta katsojan sympatiat puoleensa heidän jouduttuaan ihmisten ennakkoluulojen uhreiksi. Vaikka District 9 kuvaakin muukalaiset sopivan antropomorfisiksi, niin silti elokuva sortuu puolenvälin jälkeen tyypillisen tieteistoiminnan puolelle. Aseet paukkuvat ja dokumenttityyli hylätään joksikin aikaa, kun elokuvan päähenkilö yrittää tulla toimeen muukalaisten kanssa. Blomkamp panostaa paikoitellen jopa liikaa muukalaisten kuvaamiseen, minkä seurauksena elokuvan ihmishenkilöt jäävät yksiulotteisiksi ja unohdettaviksi. Hyvästä ideastaan ja toteutuksestaan johtuen District 9 on hyvä elokuva, mutta se ei aivan hyödynnä kaikkia potentiaalejaan.
District 9 on varteenotettava vaihtoehto, jos on kyllästynyt Roland Emmerichin patrioottisiin tehostemössöihin. Neill Blomkampin tieteiselokuva on osittain mukadokumentti ja osittain toimintajännäri, joka kuvaa ravunkaltaisten muukalaisten elämää Johannesburgissa heidän emoaluksensa muututtua toimintakyvyttömäksi. Muukalaiset ovat tulleet jäädäkseen ja ajan myötä ihmisten suhtautuminen heihin purkautuu vihana ja ennakkoluuloina, kun muukalaisten toimeentulo asettuu poikkiteloin valtiovallan kanssa. Tieteiselokuvan teemoistaan huolimatta District 9 kuvaa lähinnä ihmisten perimmäistä luonnetta, missä Blomkamp onnistuukin hyvin. Dokumenttityyli sekä laadukkaat erikoistehosteet tekevät District 9:stä realistisen elokuvan, mistä se ansaitseekin suurimman kiitoksensa. Karuina kuvatut muukalaiset herättävät lopulta katsojan sympatiat puoleensa heidän jouduttuaan ihmisten ennakkoluulojen uhreiksi. Vaikka District 9 kuvaakin muukalaiset sopivan antropomorfisiksi, niin silti elokuva sortuu puolenvälin jälkeen tyypillisen tieteistoiminnan puolelle. Aseet paukkuvat ja dokumenttityyli hylätään joksikin aikaa, kun elokuvan päähenkilö yrittää tulla toimeen muukalaisten kanssa. Blomkamp panostaa paikoitellen jopa liikaa muukalaisten kuvaamiseen, minkä seurauksena elokuvan ihmishenkilöt jäävät yksiulotteisiksi ja unohdettaviksi. Hyvästä ideastaan ja toteutuksestaan johtuen District 9 on hyvä elokuva, mutta se ei aivan hyödynnä kaikkia potentiaalejaan.
Kookosbanaani's rating:
2057
6.3
7
Basic Instinct (1992)
24th of July, Digibox
Ei parasta Verhoevenia, mutta silti todella hyvä eroottinen trilleri. Näyttelytyö on kauttaaltaan loistavaa, Michael Douglas on erinomainen poliisina, joka antaa periksi himoilleen. Sharon Stone vie kuitenkin potin seksikkäänä Catherine Tramellina, kuka on yksi karmivimmista valkokankaan vihollisista lumoavasta ulkonäöstään huolimatta. Seksikohtauksissa on himokas, mutta jäätävä tunnelma ja niitä tahdittaakin raastava musiikki. Väkivalta on todella raakaa Verhoevenin tapaan ja jotkut kohtaukset aiheuttavat kylmiä väreitä. Suurimman kiitoksen Basic Instinct saa siitä, miten aidosti Verhoeven osaa kuvata himoa ja siitä koituvaa vaaraa asettaen ihmisen seksuaalisuuden hetkeksi kyseenalaiseksi. Pohjimmiltaan elokuva onkin katsaus ihmismielen karuimpiin puoliin. Loppu jää auki, mutta se on lähinnä etu.
Ei parasta Verhoevenia, mutta silti todella hyvä eroottinen trilleri. Näyttelytyö on kauttaaltaan loistavaa, Michael Douglas on erinomainen poliisina, joka antaa periksi himoilleen. Sharon Stone vie kuitenkin potin seksikkäänä Catherine Tramellina, kuka on yksi karmivimmista valkokankaan vihollisista lumoavasta ulkonäöstään huolimatta. Seksikohtauksissa on himokas, mutta jäätävä tunnelma ja niitä tahdittaakin raastava musiikki. Väkivalta on todella raakaa Verhoevenin tapaan ja jotkut kohtaukset aiheuttavat kylmiä väreitä. Suurimman kiitoksen Basic Instinct saa siitä, miten aidosti Verhoeven osaa kuvata himoa ja siitä koituvaa vaaraa asettaen ihmisen seksuaalisuuden hetkeksi kyseenalaiseksi. Pohjimmiltaan elokuva onkin katsaus ihmismielen karuimpiin puoliin. Loppu jää auki, mutta se on lähinnä etu.
Kookosbanaani's rating:
1335
7.6
7.7
Barton Fink (1991)
23rd of July, Digibox
Yksi ehdottomasti parhaimmista Coen-veljesten elokuvista. Mustan komedian saralla tämä on veljesten kenties rikkain elokuva, joka hakkaa myöhemmän Big Lebowskin mennen tullen, vaikka hyvä sekin oli. John Turturro esittää vaikuttavasti Barton Fink -nimistä kyynistä näytelmäkirjailijaa ja on kenties uransa parhaimmassa roolissa. John Goodmanin hullu Charlie Meadows singahti suoraan parhaimpien roolihahmojen joukkoon. Itse elokuva kertoo tumman humoristisin sävyin tarinan menestyvästä näytelmäkirjailijasta, joka ei oikein löydä jalansijaa vähitellen modernisoituvassa Hollywoodissa. Finkin ammattitaitoja käytetään lopulta vääriin tarkoituksiin ja Meadows, kenen kanssa hän ystävystyy, muodostaa eräänlaisen kontrastin Turturron roolihahmosta, kuka purkaa sisimmät tuskansa Finkin pidätellessä niitä. Elokuvan rähjäiset motellihuoneet ja kuuma ilmapiiri on myös tärkeä osa kokonaisuutta varsinkin Goodmanin raivoisan roolihahmon kohdalla. Kokonaisuudessaan Barton Fink on Coenien väkevä satiiri Hollywoodin luomista paineista ja osittain liiallisesta kunnian tavoittelusta.
Yksi ehdottomasti parhaimmista Coen-veljesten elokuvista. Mustan komedian saralla tämä on veljesten kenties rikkain elokuva, joka hakkaa myöhemmän Big Lebowskin mennen tullen, vaikka hyvä sekin oli. John Turturro esittää vaikuttavasti Barton Fink -nimistä kyynistä näytelmäkirjailijaa ja on kenties uransa parhaimmassa roolissa. John Goodmanin hullu Charlie Meadows singahti suoraan parhaimpien roolihahmojen joukkoon. Itse elokuva kertoo tumman humoristisin sävyin tarinan menestyvästä näytelmäkirjailijasta, joka ei oikein löydä jalansijaa vähitellen modernisoituvassa Hollywoodissa. Finkin ammattitaitoja käytetään lopulta vääriin tarkoituksiin ja Meadows, kenen kanssa hän ystävystyy, muodostaa eräänlaisen kontrastin Turturron roolihahmosta, kuka purkaa sisimmät tuskansa Finkin pidätellessä niitä. Elokuvan rähjäiset motellihuoneet ja kuuma ilmapiiri on myös tärkeä osa kokonaisuutta varsinkin Goodmanin raivoisan roolihahmon kohdalla. Kokonaisuudessaan Barton Fink on Coenien väkevä satiiri Hollywoodin luomista paineista ja osittain liiallisesta kunnian tavoittelusta.
Kookosbanaani's rating:
3010
5.7
6.3
11th of July, Digibox
Kaksi ensimmäistä Terminatoria olivat loistavia, tämä taas on todella lattea esitys. Juoni on itse asiassa vain kakkos-Terminatorin kopio uusissa kuorissa. Schwarzeneggerin rooli ei tarjoa mitään uutta, samat kuviot on nähty jo kahteen kertaan. Nick Stahl on todella tylsä ja hänen roolinsa unohtuu hetkessä elokuvan katsomisen päätyttyä. Tehosteet ovat juuri niin tyypillisiä, kuin 2000-luvun toimintaelokuvissa yleensä, eli tylsiä ja lapsellisia ilmestyksiä täynnä nopeita leikkauksia. Terminator 3:lla on kyllä omat hetkensä ja tämä menee kertaalleen viihteenä, mutten luultavasti katso tätä enää toista kertaa. Lopetus on kyllä hieno ja pelastaa jonkin verran.
Kaksi ensimmäistä Terminatoria olivat loistavia, tämä taas on todella lattea esitys. Juoni on itse asiassa vain kakkos-Terminatorin kopio uusissa kuorissa. Schwarzeneggerin rooli ei tarjoa mitään uutta, samat kuviot on nähty jo kahteen kertaan. Nick Stahl on todella tylsä ja hänen roolinsa unohtuu hetkessä elokuvan katsomisen päätyttyä. Tehosteet ovat juuri niin tyypillisiä, kuin 2000-luvun toimintaelokuvissa yleensä, eli tylsiä ja lapsellisia ilmestyksiä täynnä nopeita leikkauksia. Terminator 3:lla on kyllä omat hetkensä ja tämä menee kertaalleen viihteenä, mutten luultavasti katso tätä enää toista kertaa. Lopetus on kyllä hieno ja pelastaa jonkin verran.
Kookosbanaani's rating:
443
7.9
7.6
The Man Without a Past (2002)
9th of July, DVD
Vähäosaisten suomalaisten toimeentulon kuvaaminen ei ole Kaurismäelle uusi juttu, mutta Mies vailla menneisyyttä on hänen elokuvistaan ehein ja hiotuin. Markku Peltolan nimetön oman elämänsä sankari on yksi sympaattisimmista henkilöistä, mitä valkokankaalla on nähty. Kati Outinen tulee hyvänä kakkosena näytellessään Irmaa, hyväntekijää, johon Peltolan roolihahmo ihastuu. Tarina itsessään on kaunis nykyajan satu ja onnistuu koskettamaan muutamassa kohtauksessa. Huolimatta elokuvan teemoista, jotka käsittelevät asunnottomuutta ja työttämyyttä, Mies vailla menneisyyttä pitää jatkuvasti yllä pientä toivonpilkettä, joka laajenee elokuvan edetessä. Kaurismäen mestariteoksessa on myös paljon sivuhahmoja, joista jokainen herättää tavalla tai toisella katsojan sympatiat puoleensa. Peter von Bagh oli myös kiva ilmestys sivuhahmojen joukossa. Musiikkivalinnat ovat loistavia ja Kaurismäki kuvaa Helsingin kauniimpia maisemia varmalla otteella. Kuten Kaurismäen elokuvissa yleensä, myös tässä on huonona puolena jatkuva kirjakielen jauhaminen ja muutamia mekaanisesti lausuttuja vuorosanoja, jotka eivät yllättäen ärsyttäneet minua paljon, sillä elokuvan hyvät puolet tulevat niin vahvasti esille, ettei puutteita huomaakaan. Kauttaaltaan Mies vailla menneisyyttä on realistinen ja kaunis elokuva suomalaisuudesta, vaikka kuvaakin vähäosaisten toimeentuloa, eli sitä osaa yhteiskunnasta, jota paljas silmä ei näe. Kaikista näkemistäni Kaurismäki-elokuvista tämän on oltava se paras.
Vähäosaisten suomalaisten toimeentulon kuvaaminen ei ole Kaurismäelle uusi juttu, mutta Mies vailla menneisyyttä on hänen elokuvistaan ehein ja hiotuin. Markku Peltolan nimetön oman elämänsä sankari on yksi sympaattisimmista henkilöistä, mitä valkokankaalla on nähty. Kati Outinen tulee hyvänä kakkosena näytellessään Irmaa, hyväntekijää, johon Peltolan roolihahmo ihastuu. Tarina itsessään on kaunis nykyajan satu ja onnistuu koskettamaan muutamassa kohtauksessa. Huolimatta elokuvan teemoista, jotka käsittelevät asunnottomuutta ja työttämyyttä, Mies vailla menneisyyttä pitää jatkuvasti yllä pientä toivonpilkettä, joka laajenee elokuvan edetessä. Kaurismäen mestariteoksessa on myös paljon sivuhahmoja, joista jokainen herättää tavalla tai toisella katsojan sympatiat puoleensa. Peter von Bagh oli myös kiva ilmestys sivuhahmojen joukossa. Musiikkivalinnat ovat loistavia ja Kaurismäki kuvaa Helsingin kauniimpia maisemia varmalla otteella. Kuten Kaurismäen elokuvissa yleensä, myös tässä on huonona puolena jatkuva kirjakielen jauhaminen ja muutamia mekaanisesti lausuttuja vuorosanoja, jotka eivät yllättäen ärsyttäneet minua paljon, sillä elokuvan hyvät puolet tulevat niin vahvasti esille, ettei puutteita huomaakaan. Kauttaaltaan Mies vailla menneisyyttä on realistinen ja kaunis elokuva suomalaisuudesta, vaikka kuvaakin vähäosaisten toimeentuloa, eli sitä osaa yhteiskunnasta, jota paljas silmä ei näe. Kaikista näkemistäni Kaurismäki-elokuvista tämän on oltava se paras.
Kookosbanaani's rating:
Load more items (25 more in this list)
Movies I've watched during the year 2012 (no rewatches).
RSS Feed