Heard '14

Toisaalta mukavan erilainen levy verrattuna ekaan. Punkimpi vaihe on päällä ja asenne tosiaan kohdallaan. Toisaalta taas harmettaa, ettei jatkettu samalla uskomattoman kovalla thrash-linjalla, sillä Carnivoren ensimmäinen albumi on varmaan 1980-luvun paras metallimusiikin tuotos.

Onhan tässä hyviä biisejä ja musta huumori miellyttää. Chorus-kitarat, sekä doomiriffit toimii, ja d-beattihän ei tarvitse mitään toimiakseen. Peterin osuushan tälläkin kertaa on sitä parasta.

Loistavia, epäsäännöllisiä ja rankkoja riffejä soviteltuna sähkörumpusoundeihin. Aika iivöl meininki siis...

Nii, siis ihan oikeasti! Tyypit kotoisin vittu Las Vegasista, on tehny tässä varmaan siisteimmän ja innovatiivisimman doomia ja bläkkistä yhdistelevän levyn. Ehdoton suositus.

Tässä yhdistyy traditionaalisen heavy metalin parhaat puolet. Demon Kakka on yksi parhaita genren laulajia.

Aika vitun kovista ryskettä.

Ihan hyvä levy, sillä meininki on energistä ja hölmöä. Ei mitenkään perseestä niinku jotkut väittävät.

JPunk/NWOBHM blendi toimii ja meno on melodista ja viihdyttävää.

Islannista revähtää niin hämärää settiä, että silmät pyörii saatana ja ristit pyörii saatana. Ehkä oikeasti yksi mahtavimpia ja omituisimpia bläkkishäröilyjä omaan muistiin, jossa kitaratyöskentely ja vokaalityöskentely on niin mitä vittua -meininkiä, ettei sitä voi nykypäivänä kukaan ottaa tosissaan.

Silti meno on aivan saatanan kova, äänimaailma sairas ja tunkkainen, kuin myös itse musiikki on hyvää. Huomasin ensimmäisen läpikuuntelun jälkeen levyn ehdottomasti parhaimman rallin juuttuneen päähän varmaan kahdeksi viikoksi. Kyseisessä biisissä, kuten myös lätyn muissakin
biiseissä soolokitaristin asteikot on innovaatiota täynnä.

Flames of Hell - Evil

Ei voi kyllä sanoin kuvailla, mitkä sätkyt lähtee tätä thrash-raakuutta kuunnellessa. Ihan vitun tylyjä riffejä, rumpusovituksia, huutoa ja tuskaa. Tempo tuntuu jo tosissaan antavan rytmihäiriöitä.

Ei saavuttanut itselläni tarvittavaa sympatiaa, että jaksaisin pitää tätä jonkin sortin mestariteoksena. Riffit ovat ihan innovatiivisia ja erilaisia, mikä on hyvä. Samoin laulutyöskentelyä voisi kutsua kokeelliseksi, ja varmaan monille uppoavaksi.

Vaikka lyriikoiden taso on tämän levyn kohdalla melkeimpä pelkästään todella hyvää, en vokaaleista saanut sitä tarvittavaa irti. Raa'asti sanottuna kuulosti liian munattomalta emoilulta. En kuitenkaan väitä, että tämä olisi yhtään parempi, jos laulaja vetäisi lyriikkansa jollain groteskilla tavalla.
Lauluääni ei vain miellyttänyt tällä kertaa, ja muutenkin viiden aika raskaan angstin tahdittaman samankaltaisen doom-biisin annos tuntui liian tuhdilta.

Japanin Gisumun eka lätty on hämmennystä vailla vertaa. D-beat jyskää ihan mahtavasti, komppikitarat ja bassot kuulostaa imureilta ja Sakevi vetää vokaalit kaikella antaumuksella niin epämääräisiksi kuin mahdollista. Randy Uchidan kitarasooloilu on vitun jeah.

Eeppinen on eeppistä, ja sitä on tämä levy. Paljon uskomattomalla energialla kulkevia biisejä, joissa toimii yksinkertaisesti kaikki. Necropolis on kaikkien aikojen paras nousuhumalabiisi.