2013

Perinteinen uusi kauhu, jonka jaksaa kerran katsoa. Hieman pitkäveteinen, mutta alkuasetelma oli kiinostava sekä lopputwisti tuli hieman puun takaa.
Näyttelijäsuoritukset olivat hieman epäuskottavia, mutta tämänkaltaisessa elokuvassa menettelee.

Realistisesti kirjoitettu elokuva ruotsinmaalta on kaunis kuvaus rankasta teinielämästä. Elokuva kertoo Jennan vaikeasta elämästä, missä äidillä on syöpä ja kaveripiiri muuttuu koulussa.
Näyttelijäsuoritukset olivat hyviä, sekä tarina ei jää tyssäämään missään kohtaa. Silti joitain kohtia olisi voinut jättää laittamatta ja lisätä kenties jotain muuta.
Hyvin tomiva nuorisoelokuva, muttei maailmaa mullistava teos.

Odotin hienompaa elokuvaa suurien kehujen takia, mutta elokuva oli oikein hyvä sotakuvaus. Henkilöihin syvennyttiin sopivasti, ja juoni kulki kepeää vauhtia koko elokuvan ajan.

Elokuva oli todella positiivinen yllätys siihen nähden, että monet eivät ole pitäneet teoksesta. Mielestäni lähtökohdat ja juoni kuulostivat oikein hyvältä, ehkä johtuen kiinostuksestani kreikkalaiseen mytologiaan.
Kiinostavaa juonta häiritsee vain sen arvattavuus.

Tšingis-kaanin elämää kuvastavalla elokuvalla oli hyvät lähtokohdat ja itseä kiinostava aihe. Alku oli mielenkiintoinen ja pohjusti hyvin elokuvaa, mutta loppua kohden toistaa hieman itseään sekä loppuu liian nopeasti. Tämän kaksituntisen olisi voinut käyttää paremminkin, esimerkiksi kertomalla enemmän mongolivaltakunnan synnystä. Mutta kaikenkaikkiaan melko viihdyttävä parituntinen historiikki.

Yksitoikkoinen ja melkoisen tylsä teinikomedia muutamalla hauskalla kohdalla. Täyttää monet kliseet mitä tämänkaltaiselta elokuvalta voi odottaa. Näyttelijät eivät ole pääosin tuttuja, eikä myöskään houkuta katselemaan näyttelijöiden muita elokuvia tämän perusteella.
En suosittele katsomaan, vaikka huonompiakin elokuvia on tehty.

Ang Lee on taas todistanut taitonsa tässä uskomattomassa seikkailussa, joka on Oscar-ehdokkuutensa ansainnut. Life of Pi on 2012 -vuoden kovimpia tulokkaita.
Elokuva on uskomattoman hieno visuaalisuudeltaan sekä juoneltaan.

Ei tuo mitään uutta animaatio-elokuvien saralle, mutta toimii kelpo viihteenä. Juoni kulkee perinteisen kaavan mukaan ja idea oli hauska.

Keskivertoa parempi toimintaelokuva, City of God elokuvan käsikirjoittajalta. Saman tyylistä mäiskettä ja juonittelua luvassa kuin City of Godissa. Elokuvassa kesti hieman lähteä käyntiin, mutta kun se pääsee vauhtiin niin luvassa on juonittelua ja kuolemaa.
Lopetus oli hieman nopea, jolloin sitä ihmetteli että näinkö se oikein loppui.
Loppujen lopuksi oikein menevä toimintaraina Rio de Janeiron levottomuuksista jengien ja poliisien välillä.

Spartacus: Gods of the Arena tehtiin kun Spartacus: Blood and Sand ensimmäisen kauden Spartacuksen näyttelijä Andy Whitfield kuoli syöpään.
Gods of the Arena kertoo Batiatuksen luduksen tarinan ennen Spartacusta ja kuinka Batiatuksen ludus nousi pohjalta areenoiden jumalaksi.
Vaikka voisi kuvitella että tämä kausi tehtiin ikäänkuin pakon edessä, niin sitä se ei ole. Juoni kulkee oiken sukkelaan ja täyttää joitakin aukkoja mitä ykköskausi voisi jättää.
Henkilöihin pääsee syventymään näiden kuuden jakson aikana melko hyvin.
Taattua gladiaattorimättöä pehmopornon säväyttämänä.

The Kid on Nick Moranin ohjaama elokuva, jossa havaittavissa perinteisen brittityöväenluokan ongelmista nuoruudessa ja nuoressa aikuisuudessa.
Traaginen kuvaus on melko hyvin toteutettu, vaikkakin juoni jää junnaamaan sillon tällöin paikoilleen.
Näyttelijäsuorituksista ei ole mitään pahaa eikä huonoa sanottavaa. Hieman tuntemattomampi näyttelijäkaarti eikä tähtisuorituksia ole havaittavissa.
Joka tapauksessa The Kid on genressään parempi kuin useimmat leffat (vrt. Neds, 16 Years of Alcohol).