Movie Diary 2014 (In Finnish)
Sort by:
Showing 1-50 of 146
Decade:
Rating:
List Type:

Joulukuu
Katsottu: 29.12.2014, DVD
Rewatch ****½ - ****. Katselin Chinatownin uudestaan. Se oli edelleen hyvä.
Rewatch ****½ - ****. Katselin Chinatownin uudestaan. Se oli edelleen hyvä.
Tapio's rating:

Katsottu: 27.12.2014, PC
Tuttuun Itä-Euroopan 60- ja 70-luvun elokuvien tyyliin tämä tarjosi jälleen kunnon huutonaurumaratonin. Vahvasti keskustelupainotteinen teos keskittyy kuvaamaan neljää ystävystä, jotka yrittävät selviytyä sodasta Budapestin natsimiehityksen aikana. Miehet eivät ole vastarintaliikkeen jäseniä, natseja tai kommunisteja vaan tavallisia ihmisiä, jotka yrittävät parhaansa mukaan selviytyä sodasta jatkamalla normaalia elämäänsä ja olemalla mahdollisimman näkymättömiä. Heidän keskusteluidensa kautta käydään läpi moraalikysymyksiä, sodan molempien osapuolien sekä siihen osallistumattomien ihmisten rooleja ja ihmisluontoa ylipäätään. Musiikkia käytetään todella hyvin ja dialogipainoitteisuudestaan huolimatta elokuva on komeasti kuvattu, ja se sisältää joitain aivan painajaismaisia hetkiä. Lopputulos on isku palleaan ja elokuva jättää päälle ahdistuneen olotilan.
Tuttuun Itä-Euroopan 60- ja 70-luvun elokuvien tyyliin tämä tarjosi jälleen kunnon huutonaurumaratonin. Vahvasti keskustelupainotteinen teos keskittyy kuvaamaan neljää ystävystä, jotka yrittävät selviytyä sodasta Budapestin natsimiehityksen aikana. Miehet eivät ole vastarintaliikkeen jäseniä, natseja tai kommunisteja vaan tavallisia ihmisiä, jotka yrittävät parhaansa mukaan selviytyä sodasta jatkamalla normaalia elämäänsä ja olemalla mahdollisimman näkymättömiä. Heidän keskusteluidensa kautta käydään läpi moraalikysymyksiä, sodan molempien osapuolien sekä siihen osallistumattomien ihmisten rooleja ja ihmisluontoa ylipäätään. Musiikkia käytetään todella hyvin ja dialogipainoitteisuudestaan huolimatta elokuva on komeasti kuvattu, ja se sisältää joitain aivan painajaismaisia hetkiä. Lopputulos on isku palleaan ja elokuva jättää päälle ahdistuneen olotilan.
Tapio's rating:

Katsottu: 27.12.2014, PC
Tsain Antonioni-elokuvassa seurataan kolmea eri hahmoa ja haahuillaan hyvin Antonionimaisesti modernin vieraantuneisuuden ja yksinäisyyden teemoissa. Lopputulos ei ole yhtä... enigmaattinen? kokonaisvaltainen? kuin sen esikuvina toimineet elokuvat, mutta toimii siitä huolimatta. Kun nyt jumituksesta sattuu pitämään.
Tsain Antonioni-elokuvassa seurataan kolmea eri hahmoa ja haahuillaan hyvin Antonionimaisesti modernin vieraantuneisuuden ja yksinäisyyden teemoissa. Lopputulos ei ole yhtä... enigmaattinen? kokonaisvaltainen? kuin sen esikuvina toimineet elokuvat, mutta toimii siitä huolimatta. Kun nyt jumituksesta sattuu pitämään.
Tapio's rating:

Katsottu: 27.12.2014, PC
Bertoluccin Hämähäkin juoni on tätä edeltäneen Il Conformistan tavoin ihan törkeän upeasti kuvattu ja on sääli, ettei tästä ole olemassa kunnollista restauroitua versiota. Temaattisesti elokuva nostaa esiin varsin päteviä kysymyksiä identiteetistä ja totuuden luonteesta. Näin ollen on harmi, että elokuva on katselukokemuksena ihan saatanan kuiva, ikään kuin ohjaaja olisi tehnyt tietoisen ratkaisun yrittää saada yleisön olemaan kiinnostumatta teoksesta. Juoni etenee ennalta-arvattavan laiskasti kohtauksesta toiseen ja kenestäkään hahmosta ei voi kiinnostua, sillä ne tuntuvat (huonolla tapaa) esittävän enemmän pelkkiä vertauskuvia kuin ihmisiä. Näyttelytyökin on todella mitäänsanomatonta. Eli pidin kameratyöskentelystä ja ajatuksia herättävästä tematiikasta mutten siitä, että se esitettiin näin vaisusti ja epäkiehtovasti.
Valituksistani huolimatta elokuva on kuitenkin hyvä ja katsomisen arvoinen, mutta vaatii katsojaltaan vähän tietoista yrittämistä. Ulisin näin paljon, koska odotin tämän olevan ohjaajan toinen Il Conformistan veroinen mestariteos, joten jouduin vähän pettymään.
Bertoluccin Hämähäkin juoni on tätä edeltäneen Il Conformistan tavoin ihan törkeän upeasti kuvattu ja on sääli, ettei tästä ole olemassa kunnollista restauroitua versiota. Temaattisesti elokuva nostaa esiin varsin päteviä kysymyksiä identiteetistä ja totuuden luonteesta. Näin ollen on harmi, että elokuva on katselukokemuksena ihan saatanan kuiva, ikään kuin ohjaaja olisi tehnyt tietoisen ratkaisun yrittää saada yleisön olemaan kiinnostumatta teoksesta. Juoni etenee ennalta-arvattavan laiskasti kohtauksesta toiseen ja kenestäkään hahmosta ei voi kiinnostua, sillä ne tuntuvat (huonolla tapaa) esittävän enemmän pelkkiä vertauskuvia kuin ihmisiä. Näyttelytyökin on todella mitäänsanomatonta. Eli pidin kameratyöskentelystä ja ajatuksia herättävästä tematiikasta mutten siitä, että se esitettiin näin vaisusti ja epäkiehtovasti.
Valituksistani huolimatta elokuva on kuitenkin hyvä ja katsomisen arvoinen, mutta vaatii katsojaltaan vähän tietoista yrittämistä. Ulisin näin paljon, koska odotin tämän olevan ohjaajan toinen Il Conformistan veroinen mestariteos, joten jouduin vähän pettymään.
Tapio's rating:

L'homme de désir (1971)
Katsottu: 26.12.2014, PC
Tylsä ja huono franskahomoilu, jossa ei edes homoilla kunnolla.
Tylsä ja huono franskahomoilu, jossa ei edes homoilla kunnolla.
Tapio's rating:

Katsottu: 26.12.2014, PC
Brasilialaista ryöstöelokuvaa, joka alkaa genren perinteisestä muotista poiketen onnistuneesta ryöstöstä, jolloin loppuelokuva keskittyy siihen, kun kaikki varkaat yrittävät jatkaa normaalia elämäänsä herättämättä huomiota. Tästä erityisen vaikeaa tekee se, että ryöstön tehneet tyypit ovat slummilaisia, joilla vihdoin olisi mahdollisuus nousta pois köyhyydestä, mutta eivät voi tehdä sitä. Ryöstö ei näin ollen edes muuta kenenkään elämää parempaan suuntaan, minkä lisäksi kaikki siihen osallistuneet ja heidän läheisensä joutuvat nyt elämään jatkuvan salailun ja epäluulojen varassa. Tarinan opetus näin ollen shokeeraa kuin sata jänistä, mutta elokuva toimii siitä huolimatta.
Brasilialaista ryöstöelokuvaa, joka alkaa genren perinteisestä muotista poiketen onnistuneesta ryöstöstä, jolloin loppuelokuva keskittyy siihen, kun kaikki varkaat yrittävät jatkaa normaalia elämäänsä herättämättä huomiota. Tästä erityisen vaikeaa tekee se, että ryöstön tehneet tyypit ovat slummilaisia, joilla vihdoin olisi mahdollisuus nousta pois köyhyydestä, mutta eivät voi tehdä sitä. Ryöstö ei näin ollen edes muuta kenenkään elämää parempaan suuntaan, minkä lisäksi kaikki siihen osallistuneet ja heidän läheisensä joutuvat nyt elämään jatkuvan salailun ja epäluulojen varassa. Tarinan opetus näin ollen shokeeraa kuin sata jänistä, mutta elokuva toimii siitä huolimatta.
Tapio's rating:

Babette's Feast (1987)
Katsottu: 26.12.2014, PC
Todella pidättäytyneen jähmeä elokuva, jossa pienessä tanskalaisessa kylässä kahden vanhan sisaruksen palveluksessa oleva ranskalainen sisäkkö voittaa lotossa, ja haluaa järjestää sisaruksille suuren illallisen kiitokseksi siitä, että he ottivat hänet hoiviinsa Ranskan sisällissodan aikana. Illalliselle osallistuvat sisarukset ja heidän ystävänsä ovat aluksi kauhuissaan asiasta, sillä he ovat pienen seurakunnan viimeisiä jäseniä, ja ajattelevat, että Saatana koettelee heitä maallisilla himoilla. Välissä tulee fiilis, että elokuva haluaisi sanoa kaikista nautinnoista kieltäytyvien uskovaisten olevan idiootteja, ja että ihmisten pitäisi vaan nauttia lyhyestä elämästään, mutta ei kuitenkaan lopulta uskalla. Näin ollen elokuvassa jeesustellaan ja jäykistellään vähän turhan paljon minun mieleeni, mutta kokonaisuus on silti ihan lämminhenkinen tapaus. Lopun ruokaporno pelasi hyvin yhteen muutaman päivän kestäneen jouluruokasikailun kanssa.
Todella pidättäytyneen jähmeä elokuva, jossa pienessä tanskalaisessa kylässä kahden vanhan sisaruksen palveluksessa oleva ranskalainen sisäkkö voittaa lotossa, ja haluaa järjestää sisaruksille suuren illallisen kiitokseksi siitä, että he ottivat hänet hoiviinsa Ranskan sisällissodan aikana. Illalliselle osallistuvat sisarukset ja heidän ystävänsä ovat aluksi kauhuissaan asiasta, sillä he ovat pienen seurakunnan viimeisiä jäseniä, ja ajattelevat, että Saatana koettelee heitä maallisilla himoilla. Välissä tulee fiilis, että elokuva haluaisi sanoa kaikista nautinnoista kieltäytyvien uskovaisten olevan idiootteja, ja että ihmisten pitäisi vaan nauttia lyhyestä elämästään, mutta ei kuitenkaan lopulta uskalla. Näin ollen elokuvassa jeesustellaan ja jäykistellään vähän turhan paljon minun mieleeni, mutta kokonaisuus on silti ihan lämminhenkinen tapaus. Lopun ruokaporno pelasi hyvin yhteen muutaman päivän kestäneen jouluruokasikailun kanssa.
Tapio's rating:

The Crowd (1928)
Katsottu: 25.12.2014, PC
Kaukaa katsottuna suuri väkijoukko on pelkkää tasalaatuista kasvotonta massaa, mutta tarkemmin ajatellen huomaa, että jokainen on toisesta poikkeava yksilö, jonka elämä on täynnä erilaisia unelmia, rakkauksia, vastoinkäymisiä ja koettelemuksia. Jokaisella on tarina.
Kaukaa katsottuna suuri väkijoukko on pelkkää tasalaatuista kasvotonta massaa, mutta tarkemmin ajatellen huomaa, että jokainen on toisesta poikkeava yksilö, jonka elämä on täynnä erilaisia unelmia, rakkauksia, vastoinkäymisiä ja koettelemuksia. Jokaisella on tarina.
Tapio's rating:

I Killed Einstein, Gentlemen (1970)
Katsottu: 25.12.2014, PC
Tsekkilänen komedia, jossa tulevaisuudessa räjähtänyt ydinpommi on aiheuttanut maailmanlaajuista säteilyä, mikä aiheuttaa kaikissa naisissa parrankasvua ja lapsettomuutta. YK:n ratkaisu ongelmaan on rakentaa aikakone ja salamurhata modernin fysiikan isä, Albert Einstein. Matkalle kyseiseen tehtävään lähetetyt tyypit ovat oikeastaan ihan täysiä tolloja, mikä aiheuttaa hihityttävää neroperseilyä. Homma tasapainottelee koko ajan hyvän tyhmän ja huonon tyhmän välillä, päätyen kokonaisuutena ehkä vähän enemmän jälkimmäisen puolelle.
Tsekkilänen komedia, jossa tulevaisuudessa räjähtänyt ydinpommi on aiheuttanut maailmanlaajuista säteilyä, mikä aiheuttaa kaikissa naisissa parrankasvua ja lapsettomuutta. YK:n ratkaisu ongelmaan on rakentaa aikakone ja salamurhata modernin fysiikan isä, Albert Einstein. Matkalle kyseiseen tehtävään lähetetyt tyypit ovat oikeastaan ihan täysiä tolloja, mikä aiheuttaa hihityttävää neroperseilyä. Homma tasapainottelee koko ajan hyvän tyhmän ja huonon tyhmän välillä, päätyen kokonaisuutena ehkä vähän enemmän jälkimmäisen puolelle.
Tapio's rating:

Katsottu: 25.12.2014, PC
Brittiläisessä Ikirussa Alec Guinness kuulee hänellä olevan enää muutama viikko elinaikaa, joten on aika kerätä kaikki säästöt ja paremmalle väelle tarkoitettuun hotelliin lomailemaan. Kuoleman läheisyys saa tajuamaan elämän ainutlaatuisuuden ja arvokkuuden, mutta tässä vaiheessa kaikki on jo liian myöhäistä. Lopussa kuoleman seurana kyläilemään tulee myös deus ex machina. Mukana on myös mainiota social commentarya aikakaudesta, mitä ei tyrkytetä alleviivaten, vaan se tulee hienovaraisemmin esille teoksen hienon hahmokaartin kautta.
Tästä on myös remake, jossa pääosaa näyttelee Queen Latifah.
Brittiläisessä Ikirussa Alec Guinness kuulee hänellä olevan enää muutama viikko elinaikaa, joten on aika kerätä kaikki säästöt ja paremmalle väelle tarkoitettuun hotelliin lomailemaan. Kuoleman läheisyys saa tajuamaan elämän ainutlaatuisuuden ja arvokkuuden, mutta tässä vaiheessa kaikki on jo liian myöhäistä. Lopussa kuoleman seurana kyläilemään tulee myös deus ex machina. Mukana on myös mainiota social commentarya aikakaudesta, mitä ei tyrkytetä alleviivaten, vaan se tulee hienovaraisemmin esille teoksen hienon hahmokaartin kautta.
Tästä on myös remake, jossa pääosaa näyttelee Queen Latifah.
Tapio's rating:

The Wind Will Carry Us (1999)
Katsottu: 24.12.2014, PC
Elokuvan alussa kolme suurkaupungissa asuvaa miestä saapuu pieneen maalaiskylään syystä, joka katsojalle selviää vasta joskus myöhemmin. Sitten tapahtuu ei mitään ja elokuva loppuu.
Elokuvan alussa kolme suurkaupungissa asuvaa miestä saapuu pieneen maalaiskylään syystä, joka katsojalle selviää vasta joskus myöhemmin. Sitten tapahtuu ei mitään ja elokuva loppuu.
Tapio's rating:

Katsottu: 24.12.2014, PC
De Sican myöhäisuran teoksessa käydään läpi juutalaisvainojen alkamista Italiassa muutaman nuoren aikuisen elämän kautta. Nuoret yrittävät ikään kuin kieltää ja sulkea silmänsä todellisuudelta pakenemalla sitä muutaman ystävänsä luokse, rikkaan juutalaisperhe Finzi-Continien idylliseen puutarhaan. Nuorten kohtaloista jaksaa kiinnosta, ja elokuvassa on hyvää melankolista fiilistä. Kameratyöskentelyssä turvaudutaan yltiöpaljon zoomiin ja välillä sekä asioita että ihmisiä rajataan kuvasta tyyliin puoliksi pois, mistä kummastakaan en ollut kovin innoissani.
De Sican myöhäisuran teoksessa käydään läpi juutalaisvainojen alkamista Italiassa muutaman nuoren aikuisen elämän kautta. Nuoret yrittävät ikään kuin kieltää ja sulkea silmänsä todellisuudelta pakenemalla sitä muutaman ystävänsä luokse, rikkaan juutalaisperhe Finzi-Continien idylliseen puutarhaan. Nuorten kohtaloista jaksaa kiinnosta, ja elokuvassa on hyvää melankolista fiilistä. Kameratyöskentelyssä turvaudutaan yltiöpaljon zoomiin ja välillä sekä asioita että ihmisiä rajataan kuvasta tyyliin puoliksi pois, mistä kummastakaan en ollut kovin innoissani.
Tapio's rating:

Antony and Cleopatra (1972)
Katsottu: 22.12.2014, PC
Heston? Heston Heston. Heston, Heston Heston Heston Heston Heston, Heston Heston. Heston... Chuck.

Heston!
Heston? Heston Heston. Heston, Heston Heston Heston Heston Heston, Heston Heston. Heston... Chuck.

Heston!
Tapio's rating:


Syyskuu
Katsottu: 5.9.2014, MTV3
Olin kaverilla istumassa iltaa ja tämä pyöri telkkarissa taustalla. Huono oli.
Päivitin näköjään leffapäivyrinkin. Ei ole tullut eikä varmaan myöskään tule lähiaikoina kauheasti katseltua mitään, opiskelut ja työt painaa päälle. Tämä infona mikäli tätä nyt enää kukaan lukee, itse en ainakaan lue.
Olin kaverilla istumassa iltaa ja tämä pyöri telkkarissa taustalla. Huono oli.
Päivitin näköjään leffapäivyrinkin. Ei ole tullut eikä varmaan myöskään tule lähiaikoina kauheasti katseltua mitään, opiskelut ja työt painaa päälle. Tämä infona mikäli tätä nyt enää kukaan lukee, itse en ainakaan lue.
Tapio's rating:


Elokuu
Katsottu: 10.8.2014, DVD
Selkeästi De Palman paras elokuva, jonka tietoisesti säästin projektin viimeiseksi. Todella hyvä ja tyylitietoinen trilleri.
Selkeästi De Palman paras elokuva, jonka tietoisesti säästin projektin viimeiseksi. Todella hyvä ja tyylitietoinen trilleri.
Tapio's rating:


Toukokuu
The Grand Budapest Hotel (2014)
Katsottu: 3.5.2014, Teatteri
Ihan kivaa weskumaista Weskua vissiin, mutta jostain syystä, en osaa selittää miksi, minulla tuli välillä fiilis, että ohjaajalla on ylitsevuotavien quirkysmirkyjen hahmojensa ja CGI-kikkailujensa kanssa pää omassa perseessään. Pidän varmaan vaan enemmän ohjaajan tragedioista, mutta toimii tällainen komediallisempi hassuttelukin paremman puutteessa. Kohtaus, jossa Willem Dafoe heittää kasuaalisti Jeff Goldblumin kissan ikkunasta ulos, aiheutti teatterissa itselleni huutorepeämisen, jonka johdosta sain oudoksuvia katseita muilta ihmisiltä.
Ihan kivaa weskumaista Weskua vissiin, mutta jostain syystä, en osaa selittää miksi, minulla tuli välillä fiilis, että ohjaajalla on ylitsevuotavien quirkysmirkyjen hahmojensa ja CGI-kikkailujensa kanssa pää omassa perseessään. Pidän varmaan vaan enemmän ohjaajan tragedioista, mutta toimii tällainen komediallisempi hassuttelukin paremman puutteessa. Kohtaus, jossa Willem Dafoe heittää kasuaalisti Jeff Goldblumin kissan ikkunasta ulos, aiheutti teatterissa itselleni huutorepeämisen, jonka johdosta sain oudoksuvia katseita muilta ihmisiltä.
Tapio's rating:


Huhtikuu
Katsottu: 8.4.2014, Kirjaston BD
Tämä oli tylsä ja huono epookki, joka ei sisältänyt ainuttakaan sellaista asiaa, josta normaalisti olisin innoissani silloinkin, kun elokuva on tylsä ja huono epookki.
Tämä oli tylsä ja huono epookki, joka ei sisältänyt ainuttakaan sellaista asiaa, josta normaalisti olisin innoissani silloinkin, kun elokuva on tylsä ja huono epookki.
Tapio's rating:


Maaliskuu
Katsottu: 23.3.2014, YLE Teema
Mjoo, ei ole DeMille menossa suosikkiohjaajiin. Tässä on ihan kivoja juttuja ja hihityttävää kaksinaismoralismia, mutta hyvin usein rupesi myös tylsistyttämään.
Mjoo, ei ole DeMille menossa suosikkiohjaajiin. Tässä on ihan kivoja juttuja ja hihityttävää kaksinaismoralismia, mutta hyvin usein rupesi myös tylsistyttämään.
Tapio's rating:

Katsottu: 20.3.2014, PC
Päinvastoin kuin DeMillen The Sign of the Cross, tämä alkaa viihdyttävästi, mutta muuttuu loppua kohden yhä tylsemmäksi. Ensiksi on Moosesta johdattamassa kansaa Egyptistä luvattuun maahan, mikä on oikein viihdyttävää seurattavaa varsinkin komeiden joukkokohtauksien ja Moosesta esittävän tyypin ylinäyttelemisen vuoksi. DeMille tuntuu muutenkin olevan enemmän kotonaan mykkäepookin parissa kuin äänielokuvassa. Noin tunnin kuluttua valitettavasti vaihdetaan suuntaa, ja tarina muuttuu nykypäivään sijoittuvaksi draamaksi siitä, kuinka Käskyjen ohjeita ei enää noudateta. Elokuva ei onneksi ole niiden kirjaimellisesti ottamisen kannalla, vaan ajattelee niitä enemmän ohjenuorina. Siitä huolimatta tässä vaiheessa alkaa silti niin tajuttoman tylsä moraalisaarnaaminen, että minun oli useasti pausetettava elokuva voidakseni tehdä jotain mielenkiintoisempaa, kuten pelata Spider-pasianssia, vastata sähköposteihin tai ladata koneelleni 50 kuvaa Tommy Lee Jonesista ja sanomalehdestä.
Päinvastoin kuin DeMillen The Sign of the Cross, tämä alkaa viihdyttävästi, mutta muuttuu loppua kohden yhä tylsemmäksi. Ensiksi on Moosesta johdattamassa kansaa Egyptistä luvattuun maahan, mikä on oikein viihdyttävää seurattavaa varsinkin komeiden joukkokohtauksien ja Moosesta esittävän tyypin ylinäyttelemisen vuoksi. DeMille tuntuu muutenkin olevan enemmän kotonaan mykkäepookin parissa kuin äänielokuvassa. Noin tunnin kuluttua valitettavasti vaihdetaan suuntaa, ja tarina muuttuu nykypäivään sijoittuvaksi draamaksi siitä, kuinka Käskyjen ohjeita ei enää noudateta. Elokuva ei onneksi ole niiden kirjaimellisesti ottamisen kannalla, vaan ajattelee niitä enemmän ohjenuorina. Siitä huolimatta tässä vaiheessa alkaa silti niin tajuttoman tylsä moraalisaarnaaminen, että minun oli useasti pausetettava elokuva voidakseni tehdä jotain mielenkiintoisempaa, kuten pelata Spider-pasianssia, vastata sähköposteihin tai ladata koneelleni 50 kuvaa Tommy Lee Jonesista ja sanomalehdestä.
Tapio's rating:

Katsottu: 17.3.2014, DVD
Renoirin paluu Ranskaan on tunnelmaltaan hänen mestariteoksiaan kepeämpää viihdettä, koska ohjaaja halusi jälleen löytää yhteyden ranskalaiseen yleisöön, joka oli vetänyt herneen nenäänsä Pelin säännöistä. Elokuvan tarina perustuu löyhästi yökerho Moulin Rougen perustamiseen, mihin sekoitetaan mukaan paljon erilaisten show-bisneshahmojen kuten tanssijoiden, laulajien, rahoittajien ja teatterin pääjehun välisiä ihmissuhdekiemuroita. Elokuva onnistuukin olemaan hieno kuvaus show-bisneksestä ja sille elävistä ihmisistä, ja useaan otteeseen tulee fiilis, että Renoir puhuu itsestään Jean Gabinin esittämän teatterin ohjaajahahmon kautta. Tunnelman kepeys toimii ja elokuva tuntuu sisältävän paljon autenttista elämän/tekemisen iloa, minkä lisäksi riemukkaiden värien käyttö miellyttää silmää.
Renoirin paluu Ranskaan on tunnelmaltaan hänen mestariteoksiaan kepeämpää viihdettä, koska ohjaaja halusi jälleen löytää yhteyden ranskalaiseen yleisöön, joka oli vetänyt herneen nenäänsä Pelin säännöistä. Elokuvan tarina perustuu löyhästi yökerho Moulin Rougen perustamiseen, mihin sekoitetaan mukaan paljon erilaisten show-bisneshahmojen kuten tanssijoiden, laulajien, rahoittajien ja teatterin pääjehun välisiä ihmissuhdekiemuroita. Elokuva onnistuukin olemaan hieno kuvaus show-bisneksestä ja sille elävistä ihmisistä, ja useaan otteeseen tulee fiilis, että Renoir puhuu itsestään Jean Gabinin esittämän teatterin ohjaajahahmon kautta. Tunnelman kepeys toimii ja elokuva tuntuu sisältävän paljon autenttista elämän/tekemisen iloa, minkä lisäksi riemukkaiden värien käyttö miellyttää silmää.
Tapio's rating:

Pravda (1970)
Katsottu: 17.3.2014, PC
Kolmas Godard putkeen ei ole niitä ideoista fiksuimpia ja tämän aikana "communisme marxism-leninism mon ass" -meno ei sitten kiinnostanut enää yhtään. Elokuva tiivistettynä:

En tosiaan tiedä mistä annoin tälle puolikkaan lisää.
Kolmas Godard putkeen ei ole niitä ideoista fiksuimpia ja tämän aikana "communisme marxism-leninism mon ass" -meno ei sitten kiinnostanut enää yhtään. Elokuva tiivistettynä:

En tosiaan tiedä mistä annoin tälle puolikkaan lisää.
Tapio's rating:

British Sounds (1970)
Katsottu: 16.3.2014, PC
Tässä filmissä Godard ulisee asioista, jotka vituttavat häntä länsimaalaisessa kulttuurissa ja mainitsee samalla, että kommunismi on jees. Todella härskiä propagandaa ja in your face -avautumista alusta loppuun, ja oikeastaan juuri röyhkeytensä ansiosta elokuva naurattaa ja jaksaa pitää mielenkiinnon yllä. Lyhyt 50 minuutin kesto toimii myös eduksi, koska joku tuplamäärä tätä menoa olisi jo alkanut rasittaa.
Tässä filmissä Godard ulisee asioista, jotka vituttavat häntä länsimaalaisessa kulttuurissa ja mainitsee samalla, että kommunismi on jees. Todella härskiä propagandaa ja in your face -avautumista alusta loppuun, ja oikeastaan juuri röyhkeytensä ansiosta elokuva naurattaa ja jaksaa pitää mielenkiinnon yllä. Lyhyt 50 minuutin kesto toimii myös eduksi, koska joku tuplamäärä tätä menoa olisi jo alkanut rasittaa.
Tapio's rating:

Katsottu: 16.3.2014, PC
Esseistisen kusipäistä ja vaikeaselkoista Godardia, mutta silti yllättävänkin kiinnostavaa sellaista. Jean-Pierre Léaud ja Juliet Berto keskustelevat kielellisestä ilmaisusta vain vähän valaistussa tv-studiossa, ja sitten myös pop-kulttuuri, tissit ja kommunismi. Elokuvan ajatusten avautuessa sitä alkaa arvostaa hieman enemmän, mutta tästä jää kyllä silti vähän fiilis, että Godard taisi kuolla auto-onnettomuudessa kuvatessaan viimeisiä kohtauksia Weekendiin.
Esseistisen kusipäistä ja vaikeaselkoista Godardia, mutta silti yllättävänkin kiinnostavaa sellaista. Jean-Pierre Léaud ja Juliet Berto keskustelevat kielellisestä ilmaisusta vain vähän valaistussa tv-studiossa, ja sitten myös pop-kulttuuri, tissit ja kommunismi. Elokuvan ajatusten avautuessa sitä alkaa arvostaa hieman enemmän, mutta tästä jää kyllä silti vähän fiilis, että Godard taisi kuolla auto-onnettomuudessa kuvatessaan viimeisiä kohtauksia Weekendiin.
Tapio's rating:

Katsottu: 16.3.2014, PC
Suurkaupungin ihmiset, rakennukset ja koneet muodostavat yhden ison organismin, 20-luvun Berliinin. Ajankuvana mielenkiintoinen mykkäelokuva ja muutenkin oikein kivaa katsottavaa.
Suurkaupungin ihmiset, rakennukset ja koneet muodostavat yhden ison organismin, 20-luvun Berliinin. Ajankuvana mielenkiintoinen mykkäelokuva ja muutenkin oikein kivaa katsottavaa.
Tapio's rating:

Katsottu: 16.3.2014, YLE Teema
DeMillen historiapööpöily lähtee käyntiin vähän tylsästi, kun Neron aikaisessa Rooman valtakunnassa upseeri rakastuu vainottuun kristittyyn naiseen. Tämä ei jaksa kauheasti innostaa, vaikka puitteet ovat komeat ja kivoja pre-codelle tyypillisiä juttuja löytyy. Onneksi loppupuolella elokuva räjäyttää pankin ja muuttuu aivan täysin mielisairaaksi porsasteluksi. Siveellistä kristittyä naista yritetään parantaa uskostaan eroottisella lesbotanssilla, ja lisäksi gladiaattoriareenalla nähdään paljon väkivaltaa, syötetään ihmisiä elävinä villieläimille, ja kaiken huipuksi amatsoninaiset seivästävät miekoilla kääpiön... Elokuvan kaksinaismoralismi naurattaa, sillä kaikki sikailu ikään kuin oikeutetaan kertomalla samalla, että kyllä se Jeesus on tarinassa mukana myös ja uskovaiset pääsevät lopulta sitten taivaaseen. Siitä huolimatta elokuvan sanoma on tyyliin, että kaikilla olisi paljon hauskempaa, jos ihmiset porsastelisivat enemmän. Lopun turbosikailu ei valitettavasti jaksa nostaa koko elokuvaa paljoa keskinkertaisen yläpuolelle, koska nyt siitä jää vain fiilis, että olisipa koko filmi ollut tällaista.
DeMillen historiapööpöily lähtee käyntiin vähän tylsästi, kun Neron aikaisessa Rooman valtakunnassa upseeri rakastuu vainottuun kristittyyn naiseen. Tämä ei jaksa kauheasti innostaa, vaikka puitteet ovat komeat ja kivoja pre-codelle tyypillisiä juttuja löytyy. Onneksi loppupuolella elokuva räjäyttää pankin ja muuttuu aivan täysin mielisairaaksi porsasteluksi. Siveellistä kristittyä naista yritetään parantaa uskostaan eroottisella lesbotanssilla, ja lisäksi gladiaattoriareenalla nähdään paljon väkivaltaa, syötetään ihmisiä elävinä villieläimille, ja kaiken huipuksi amatsoninaiset seivästävät miekoilla kääpiön... Elokuvan kaksinaismoralismi naurattaa, sillä kaikki sikailu ikään kuin oikeutetaan kertomalla samalla, että kyllä se Jeesus on tarinassa mukana myös ja uskovaiset pääsevät lopulta sitten taivaaseen. Siitä huolimatta elokuvan sanoma on tyyliin, että kaikilla olisi paljon hauskempaa, jos ihmiset porsastelisivat enemmän. Lopun turbosikailu ei valitettavasti jaksa nostaa koko elokuvaa paljoa keskinkertaisen yläpuolelle, koska nyt siitä jää vain fiilis, että olisipa koko filmi ollut tällaista.
Tapio's rating:

Katsottu: 15.3.2014, PC
Mielenkiintoisinta tässä oli se, että katsomassani versiossa ääni, tekstitykset ja kuva olivat kaikki epäsynkassa keskenään ensimmäisen puolen tunnin jälkeen, minkä johdosta lopputulos oli kuin jotain omituista avant-gardea. Elokuva oli silti ohjaajalleen tyypillisesti hävyttömän huono ja ammattitaidottomasti tehty läjä paskaa.
Mielenkiintoisinta tässä oli se, että katsomassani versiossa ääni, tekstitykset ja kuva olivat kaikki epäsynkassa keskenään ensimmäisen puolen tunnin jälkeen, minkä johdosta lopputulos oli kuin jotain omituista avant-gardea. Elokuva oli silti ohjaajalleen tyypillisesti hävyttömän huono ja ammattitaidottomasti tehty läjä paskaa.
Tapio's rating:

Freaks (1932)
Katsottu: 15.3.2014, DVD
Erilaisuutta paheksuvassa ja pelkäävässä maailmassa fyysisesti epämuodostuneet ihmiset kelpaavat vaan sirkuksen naurunaiheiksi ja vetonauloiksi. Samalla mietitään, että ketkä ovatkaan niitä suurempia friikkejä, ulkomuodoltaan vääristyneet yksilöt vai heitä halveksuvat, sisäisesti läpimädät ihmiset? Tarinan opetus yllättää yhtä paljon kuin auringonnousu idästä, eikä elokuva ollut paria kohtausta lukuun ottamatta niin voimallinen kuin tällaisen filmin pitäisi.
Gooble gobble gooble gobble, we accept her, one of us, one of us!
Erilaisuutta paheksuvassa ja pelkäävässä maailmassa fyysisesti epämuodostuneet ihmiset kelpaavat vaan sirkuksen naurunaiheiksi ja vetonauloiksi. Samalla mietitään, että ketkä ovatkaan niitä suurempia friikkejä, ulkomuodoltaan vääristyneet yksilöt vai heitä halveksuvat, sisäisesti läpimädät ihmiset? Tarinan opetus yllättää yhtä paljon kuin auringonnousu idästä, eikä elokuva ollut paria kohtausta lukuun ottamatta niin voimallinen kuin tällaisen filmin pitäisi.
Gooble gobble gooble gobble, we accept her, one of us, one of us!
Tapio's rating:

A Goofy Movie (1995)
Katsottu: 14.3.2014, PC
En oikein tiennyt mitä minun olisi pitänyt katsoa seuraavaksi, ja selattuani hetken ulkoisen kovalevyn tarjontaa huomasin, että täällähän on Hopon poppoo. En osaa selittää, miksi koin tarpeelliseksi nähdä tämän. Elokuva oli kuitenkin pettymys, sillä se sisälsi ihan liikaa koko perheen elämästäoppimisvammailua eikä tarpeeksi hihityttävää ysäricooliutta tai Hessua olemassa Hessu.
En oikein tiennyt mitä minun olisi pitänyt katsoa seuraavaksi, ja selattuani hetken ulkoisen kovalevyn tarjontaa huomasin, että täällähän on Hopon poppoo. En osaa selittää, miksi koin tarpeelliseksi nähdä tämän. Elokuva oli kuitenkin pettymys, sillä se sisälsi ihan liikaa koko perheen elämästäoppimisvammailua eikä tarpeeksi hihityttävää ysäricooliutta tai Hessua olemassa Hessu.
Tapio's rating:

The Conformist (1970)
Katsottu: 14.3.2014, BD
Bertoluccin mestariteos on äärimmilleen tyyliteltyjen kohtauksiensa puolesta pelkkää visuaalista orgasmia ja sisällöllisesti varsin masentava kuvaus ihmisen sekä tietoisesta että tiedostamattomasta tarpeesta mukautua normiin.
Bertoluccin mestariteos on äärimmilleen tyyliteltyjen kohtauksiensa puolesta pelkkää visuaalista orgasmia ja sisällöllisesti varsin masentava kuvaus ihmisen sekä tietoisesta että tiedostamattomasta tarpeesta mukautua normiin.
Tapio's rating:

Sign of the Lion (1962)
Katsottu: 14.3.2014, DVD
Rohmerin ensimmäinen kokopitkä on ohjaajalle epätyypillisesti yllättävän vähän keskustelupainotteista kahvilaranskaa, sillä se kertoo ystäviensä siivellä elävästä miehestä, joka joutuu alentumaan pummiksi, kun kaikki tämän kaverit lähtevät pois Pariisista kesän ajaksi. Sitten seurataan miehen haahuilua ympäriinsä, kun tämä tulla toimeen ja käyttää aikaansa johonkin. Onneksi olen myös suuri haahuiluelokuvan ystävä, joten mielenkiintoni pysyi yllä, vaikka elokuva ei ollutkaan sitä Rohmerisinta Rohmeria. Kaupunkikuvat ovat kivaa katsottavaa.
Rohmerin ensimmäinen kokopitkä on ohjaajalle epätyypillisesti yllättävän vähän keskustelupainotteista kahvilaranskaa, sillä se kertoo ystäviensä siivellä elävästä miehestä, joka joutuu alentumaan pummiksi, kun kaikki tämän kaverit lähtevät pois Pariisista kesän ajaksi. Sitten seurataan miehen haahuilua ympäriinsä, kun tämä tulla toimeen ja käyttää aikaansa johonkin. Onneksi olen myös suuri haahuiluelokuvan ystävä, joten mielenkiintoni pysyi yllä, vaikka elokuva ei ollutkaan sitä Rohmerisinta Rohmeria. Kaupunkikuvat ovat kivaa katsottavaa.
Tapio's rating:

Way Down East (1920)
Katsottu: 9.3.2014, DVD
Way Down East on varmaankin Griffithin paras elokuva, vaikka sekään ei ole täysin ongelmaton tapaus. Puitteet ovat Broken Blossomsin tapaan aiempia megaelokuvia arkisemmat, mutta teknisesti vaikuttavia kohtauksia on silti mukana. Tarina kokemattoman maalaistytön siveyden menetyksestä onnistuu vanhanaikaisuudestaan huolimatta koskettamaan ja kertomaan hyvin tuonaikaisen yhteiskunnan arvomaailman typeryydestä. Aiheutuva tragedia ja melodraama toimivat oikeastaan ihan mestariteoksen tasoisesti.
Valitettavasti niiden vastapainoksi elokuvaan on tungettu hassuhuumoria sivuhahmojen ja –juonien muodossa, mikä on ratkaisuna aivan perseestä. Lisäksi, vaikka yleensä en tällaisesta häiriinny, elokuvasta kadonneiden kohtauksien korvaaminen selittävillä väliteksteillä ja still-kuvilla tuntui rikkovan rytmin, varsinkin kun puuttuvat osiot eivät sisällä mitään tarinan kannalta todella oleellista. Tajuan, että korvaamalla on pyritty saamaan teoksesta mahdollisimman paljon alkuperäisen kaltainen, mutta elokuva olisi kuitenkin parempi, jos nämä osuudet yhdessä turhien hassuttelujen kanssa saksittaisiin pois. Tällöin filmistä tulisi paljon tiiviimpi ja intiimimpi.
Way Down East on varmaankin Griffithin paras elokuva, vaikka sekään ei ole täysin ongelmaton tapaus. Puitteet ovat Broken Blossomsin tapaan aiempia megaelokuvia arkisemmat, mutta teknisesti vaikuttavia kohtauksia on silti mukana. Tarina kokemattoman maalaistytön siveyden menetyksestä onnistuu vanhanaikaisuudestaan huolimatta koskettamaan ja kertomaan hyvin tuonaikaisen yhteiskunnan arvomaailman typeryydestä. Aiheutuva tragedia ja melodraama toimivat oikeastaan ihan mestariteoksen tasoisesti.
Valitettavasti niiden vastapainoksi elokuvaan on tungettu hassuhuumoria sivuhahmojen ja –juonien muodossa, mikä on ratkaisuna aivan perseestä. Lisäksi, vaikka yleensä en tällaisesta häiriinny, elokuvasta kadonneiden kohtauksien korvaaminen selittävillä väliteksteillä ja still-kuvilla tuntui rikkovan rytmin, varsinkin kun puuttuvat osiot eivät sisällä mitään tarinan kannalta todella oleellista. Tajuan, että korvaamalla on pyritty saamaan teoksesta mahdollisimman paljon alkuperäisen kaltainen, mutta elokuva olisi kuitenkin parempi, jos nämä osuudet yhdessä turhien hassuttelujen kanssa saksittaisiin pois. Tällöin filmistä tulisi paljon tiiviimpi ja intiimimpi.
Tapio's rating:

Katsottu: 7.3.2014, Teatteri (Tampere Film Festival)
Rewatch, ei muutoksia pisteytykseen. Joku ämmä ulisee jumalasta vankilassa puolitoista tuntia. Muistikuvani tästä olivat huonommat kuin nämä pisteet antoivat olettaa, joten hienoa että elokuva osoitti olevansa niitä parempi, vaikka näin paljon lähikuviin luottava kuvakerronta ei ole ollenkaan minun juttuni. Onneksi Maria Falconettin roolisuoritus ja loistava editointi kantavat pitkälle. Ei tämä mikään viiden tähden äärihengellinen mestariteos silti ole. Höhlät.
Tiedän, katselukokemuksesta uliseminen on vähän vammaista, mutta nyt on pakko: Teatterikatselua pilasi se, että mukana ollut livesäestys ei vastannut käsitystäni musiikista vaan pikemminkin melusaasteesta, ja että tekniikkapuolella munailtiin tekstityksien kanssa aivan vitusti ensimmäisten 45 minuutin ajan.
Rewatch, ei muutoksia pisteytykseen. Joku ämmä ulisee jumalasta vankilassa puolitoista tuntia. Muistikuvani tästä olivat huonommat kuin nämä pisteet antoivat olettaa, joten hienoa että elokuva osoitti olevansa niitä parempi, vaikka näin paljon lähikuviin luottava kuvakerronta ei ole ollenkaan minun juttuni. Onneksi Maria Falconettin roolisuoritus ja loistava editointi kantavat pitkälle. Ei tämä mikään viiden tähden äärihengellinen mestariteos silti ole. Höhlät.
Tiedän, katselukokemuksesta uliseminen on vähän vammaista, mutta nyt on pakko: Teatterikatselua pilasi se, että mukana ollut livesäestys ei vastannut käsitystäni musiikista vaan pikemminkin melusaasteesta, ja että tekniikkapuolella munailtiin tekstityksien kanssa aivan vitusti ensimmäisten 45 minuutin ajan.
Tapio's rating:

Shirley: Visions of Reality (2013)
Katsottu: 7.3.2014, Teatteri (Tampere Film Festival)
Edward Hopperin maalauksiin perustuva episodimainen tarina naisesta toisen maailmansodan aikaisessa Yhdysvalloissa. Aikojen muuttuminen näkyy naisen ajatusmaailmassa. Hidastempoista ja pohdiskelevaa artsypartsya, joka sopii hyvin jumituskamaksi. Maalauksien herääminen henkiin elokuvamaailmaan on mielenkiintoista seurattavaa.
Edward Hopperin maalauksiin perustuva episodimainen tarina naisesta toisen maailmansodan aikaisessa Yhdysvalloissa. Aikojen muuttuminen näkyy naisen ajatusmaailmassa. Hidastempoista ja pohdiskelevaa artsypartsya, joka sopii hyvin jumituskamaksi. Maalauksien herääminen henkiin elokuvamaailmaan on mielenkiintoista seurattavaa.
Tapio's rating:

Katsottu: 5.3.2014, DVD
Suuren ihmismäärän ahtautuminen pieneen laivan hyttiin, Grouchon asunnossa tapahtuva poliisilta piilottelu ja lopun oopperaspedeily naurattivat, muuten ei liikuttanut kyllä suuntaan eikä toiseen.
Suuren ihmismäärän ahtautuminen pieneen laivan hyttiin, Grouchon asunnossa tapahtuva poliisilta piilottelu ja lopun oopperaspedeily naurattivat, muuten ei liikuttanut kyllä suuntaan eikä toiseen.
Tapio's rating:

Katsottu: 4.3.2014, DVD
Varsin lanttuisaa tajunnanvirtaa, jossa fiktiivisen maailmanmatkaajan (Markerin alter-ego) kuvaaman materiaalin päälle naisen kertojaääni selittää hänelle lähetettyjen kirjeiden perusteella kuvaajan kokemuksia, jotka ovat todellisuudessa Markerin ajatuksia ja pohdintoja. Näiden avulla elokuva yrittää kertoa ihmismuistista. Kamera keskittyy kuvaamaan usein Markerille läheisiä ja tuttuja asioita: kissoja, viittauksia elokuvamaailmaan ja yhtymäkohtia länsimaiseen kulttuuriin. Syntyykö ihmiselle koskaan käsitystä uudesta, vai kytkeytyykö kaikki aina aiempiin kokemuksiin? Näkevätkö ja muistavatko tällöin kaikki ihmiset eri tavoin? Jos kaikki on subjektiivista, miten objektiivista on silloin historia? Teemat ovat kiinnostavia, mutta elokuva tuntuu usein liiankin henkilökohtaiselta, että niistä saisi paremmin otetta. Tämä on toisaalta vähän koko filmin juju, joten tarvinnee uusintakatsella tämä joskus myöhemmin.
Varsin lanttuisaa tajunnanvirtaa, jossa fiktiivisen maailmanmatkaajan (Markerin alter-ego) kuvaaman materiaalin päälle naisen kertojaääni selittää hänelle lähetettyjen kirjeiden perusteella kuvaajan kokemuksia, jotka ovat todellisuudessa Markerin ajatuksia ja pohdintoja. Näiden avulla elokuva yrittää kertoa ihmismuistista. Kamera keskittyy kuvaamaan usein Markerille läheisiä ja tuttuja asioita: kissoja, viittauksia elokuvamaailmaan ja yhtymäkohtia länsimaiseen kulttuuriin. Syntyykö ihmiselle koskaan käsitystä uudesta, vai kytkeytyykö kaikki aina aiempiin kokemuksiin? Näkevätkö ja muistavatko tällöin kaikki ihmiset eri tavoin? Jos kaikki on subjektiivista, miten objektiivista on silloin historia? Teemat ovat kiinnostavia, mutta elokuva tuntuu usein liiankin henkilökohtaiselta, että niistä saisi paremmin otetta. Tämä on toisaalta vähän koko filmin juju, joten tarvinnee uusintakatsella tämä joskus myöhemmin.
Tapio's rating:

Katsottu: 4.3.2014, DVD
Hyvin raskas elokuva, joka paljastaa ihmissuhteiden takana kytevät perversiot ja sen, miten niitä voidaan häikäilemättömästi käyttää hyväksi. Visuaalisesti myös helvetin komeasti kuvattu ja todella hyvin tapahtumapaikkaansa hyödyntävä ja plaaplaa, tiedätte kyllä.
Hyvin raskas elokuva, joka paljastaa ihmissuhteiden takana kytevät perversiot ja sen, miten niitä voidaan häikäilemättömästi käyttää hyväksi. Visuaalisesti myös helvetin komeasti kuvattu ja todella hyvin tapahtumapaikkaansa hyödyntävä ja plaaplaa, tiedätte kyllä.
Tapio's rating:

Gravity (2013)
Katsottu: 3.3.2014, Teatteri
Havahduin Oscar-gaalan jälkimainingeissa siihen, että minun pitäisi kuluttaa Finnkinon lahjalippuja pois, joten ylipuhuin itseni katsomaan, kun Sandra Bullock oppii arvostamaan elämäänsä maapallolla seurattuaan tarpeeksi kauan avaruudessa leijuvia asioita.
Havahduin Oscar-gaalan jälkimainingeissa siihen, että minun pitäisi kuluttaa Finnkinon lahjalippuja pois, joten ylipuhuin itseni katsomaan, kun Sandra Bullock oppii arvostamaan elämäänsä maapallolla seurattuaan tarpeeksi kauan avaruudessa leijuvia asioita.
Tapio's rating:

Katsottu: 3.3.2014, Kirjaston DVD
Orpheuksen tarina Rio de Janeiron karnivaalien aikana. Vanha kreikkalainen taru on sijoitettu hienosti bralialaiseen miljööseen, jolloin filmatisointi sisältää alkuperäisen tarinan parhaat puolet ja yhdistää siihen uudenlaisen kulttuurin ja mystiikan. Karnevaalibiletys oli ihan vitun jees, ja elokuva on juuri tämän ajankohdan vuoksi täynnä komeita värejä ja rytmikästä musiikkia.
Orpheuksen tarina Rio de Janeiron karnivaalien aikana. Vanha kreikkalainen taru on sijoitettu hienosti bralialaiseen miljööseen, jolloin filmatisointi sisältää alkuperäisen tarinan parhaat puolet ja yhdistää siihen uudenlaisen kulttuurin ja mystiikan. Karnevaalibiletys oli ihan vitun jees, ja elokuva on juuri tämän ajankohdan vuoksi täynnä komeita värejä ja rytmikästä musiikkia.
Tapio's rating:

Duck Soup (1933)
Katsottu: 2.3.2014, DVD
Eivät ole Marx-veljekset minun juttuni, kun tämä herrojen parhaaksi väitetty teoskaan ei kauheasti innostanut. On silti helppo ymmärtää, miksi tämä on näistä kehutuin: Pohjalla on hyvää satiiria, osa vitseistä on edellistä osia laadukkaampia ja kestoakin on armollisen vähän. Tällainen irtovitsitykitys ei kuitenkaan toimi ilman jotain täysin mielipuolista ja liki surrealistista etenemistyyliä mallia honkkarikomedia, ja tällaisenaan meno on huonolla tapaa hyvin lapsellista vammailua. Onneksi lopussa tuleva sotaosuus on silti juuri oikeanlaista hyperaktiivisuutta ja se nostaa leffan piirun verran plussan puolelle.
Eivät ole Marx-veljekset minun juttuni, kun tämä herrojen parhaaksi väitetty teoskaan ei kauheasti innostanut. On silti helppo ymmärtää, miksi tämä on näistä kehutuin: Pohjalla on hyvää satiiria, osa vitseistä on edellistä osia laadukkaampia ja kestoakin on armollisen vähän. Tällainen irtovitsitykitys ei kuitenkaan toimi ilman jotain täysin mielipuolista ja liki surrealistista etenemistyyliä mallia honkkarikomedia, ja tällaisenaan meno on huonolla tapaa hyvin lapsellista vammailua. Onneksi lopussa tuleva sotaosuus on silti juuri oikeanlaista hyperaktiivisuutta ja se nostaa leffan piirun verran plussan puolelle.
Tapio's rating:

Romeo, Juliet and Darkness (1960)
Katsottu: 2.3.2014, DVD
Yksinkertaisuudessaan hyvin kaunis ja vaikuttava elokuva, jossa nuori poika piilottaa juutalaisen tytön asuinrakennuksensa ullakolle toisen maailmansodan aikana. Teko on hetken mielijohteesta aiheutuva, ja se saa alkunsa siitä, että poika pitää tyttöä kauniina, ja haluaa tutustua häneen. Myöhemmin kun kansaa aletaan hallita pelolla ja juutalaisia piilottelevia sekä heidän läheisiään uhataan kuolemanrangaistuksilla, alkaa poikaa pelottaa, mutta ei henno kertoa asiasta tytölle, koska on kehittänyt tunnesiteen häneen. Samaan aikaan poika yrittää jatkaa normaalia elämäänsä nyt miehitetyssä kotikaupungissaan.
Poika esitetään elokuvassa naiivina idealistina, joka kenties kuvittelee olevansa jokin ”pelastava prinssi”, ja tyttö mainitseekin tälle asiasta. Hän on silti ainoa hahmo elokuvassa, joka uskaltaa tehdä mitään, muiden tavallisten ihmisten myötäillessä natseja ja pyrkiessä olla näkymättömiä. Ketään hahmoa ei silti pysty syyttämään toiminnastaan, koska he pelkäävät henkensä edestä ja yrittävät parhaansa mukaan selviytyä kaikesta. Samaan aikaan elokuva kuitenkin muistuttaa, että kaikki nämä tapahtumat olivat mahdollisia juurikin siksi, että kaikki sulkivat niiltä silmänsä.
Yksinkertaisuudessaan hyvin kaunis ja vaikuttava elokuva, jossa nuori poika piilottaa juutalaisen tytön asuinrakennuksensa ullakolle toisen maailmansodan aikana. Teko on hetken mielijohteesta aiheutuva, ja se saa alkunsa siitä, että poika pitää tyttöä kauniina, ja haluaa tutustua häneen. Myöhemmin kun kansaa aletaan hallita pelolla ja juutalaisia piilottelevia sekä heidän läheisiään uhataan kuolemanrangaistuksilla, alkaa poikaa pelottaa, mutta ei henno kertoa asiasta tytölle, koska on kehittänyt tunnesiteen häneen. Samaan aikaan poika yrittää jatkaa normaalia elämäänsä nyt miehitetyssä kotikaupungissaan.
Poika esitetään elokuvassa naiivina idealistina, joka kenties kuvittelee olevansa jokin ”pelastava prinssi”, ja tyttö mainitseekin tälle asiasta. Hän on silti ainoa hahmo elokuvassa, joka uskaltaa tehdä mitään, muiden tavallisten ihmisten myötäillessä natseja ja pyrkiessä olla näkymättömiä. Ketään hahmoa ei silti pysty syyttämään toiminnastaan, koska he pelkäävät henkensä edestä ja yrittävät parhaansa mukaan selviytyä kaikesta. Samaan aikaan elokuva kuitenkin muistuttaa, että kaikki nämä tapahtumat olivat mahdollisia juurikin siksi, että kaikki sulkivat niiltä silmänsä.
Tapio's rating:

Convoy (1979)
Katsottu: 2.3.2014, PC
Krapulaan sopivaa miehekästä rekkapornoa, jossa Ernest Borgninen esittämä sikamainen poliisi haluaa laittaa kaikki rekkakuskit vankilaan, koska rekkakuskit ovat perseestä. Rekkakuskit eivät pidä ajatuksesta, joten vastalauseeksi he vetävät Borgninea turpaan ja lähtevät valtavan rekkasaattueen johdolla kohti Meksikoa. Paljon kevyempää hassuttelua kuin Peckinpahin elokuvat yleensä, mutta ohjaajan tyyli on tunnistettavissa etenkin väkivaltaa ja autostuntteja sisältävistä kohtauksista. Elokuva on jotenkin hyvin omituinen epäonnistuminen, mutta oikeastaan juuri siitä syystä varsin viihdyttävä. Erityisesti musiikkivalinnat ovat koko elokuvan ajan varsin kummallisia, sisältäen ainakin hassuttelupimputusta, klassisempaa valssia ja jonkun country-kappaleen, johon elokuvan tarina pohjautuu.
Krapulaan sopivaa miehekästä rekkapornoa, jossa Ernest Borgninen esittämä sikamainen poliisi haluaa laittaa kaikki rekkakuskit vankilaan, koska rekkakuskit ovat perseestä. Rekkakuskit eivät pidä ajatuksesta, joten vastalauseeksi he vetävät Borgninea turpaan ja lähtevät valtavan rekkasaattueen johdolla kohti Meksikoa. Paljon kevyempää hassuttelua kuin Peckinpahin elokuvat yleensä, mutta ohjaajan tyyli on tunnistettavissa etenkin väkivaltaa ja autostuntteja sisältävistä kohtauksista. Elokuva on jotenkin hyvin omituinen epäonnistuminen, mutta oikeastaan juuri siitä syystä varsin viihdyttävä. Erityisesti musiikkivalinnat ovat koko elokuvan ajan varsin kummallisia, sisältäen ainakin hassuttelupimputusta, klassisempaa valssia ja jonkun country-kappaleen, johon elokuvan tarina pohjautuu.
Tapio's rating:

Dances with Wolves (1990)
Katsottu: 1.3.2014, Kirjaston DVD
En voinut hyvällä omallatunnolla laskea tätä nähdyksi silloisen miittikatselun myötä, joten elokuva oli siis katsottava myöhemmin uudelleen. Minulla oli oikeastaan yllättävän kivaa tämän parissa, vaikka yleensä aamuyön Costnereilla pitäisi olla täysin päinvastainen vaikutus. Hitaasti etenevä tarina yhdessä hienojen luontokuvien kanssa oli hyvää jumitusta, minkä lisäksi Kevinin ja intiaanien toistensa tapojen ihmettely huvitti minua. Loppua kohden kuitenkin nyyhkyvasaran käyttö ja yltiöromantisointi alkavat jo hieman ärsyttää. Lisäksi itse Kevin Costner pääosassa on kyllä melko perseestä.
En voinut hyvällä omallatunnolla laskea tätä nähdyksi silloisen miittikatselun myötä, joten elokuva oli siis katsottava myöhemmin uudelleen. Minulla oli oikeastaan yllättävän kivaa tämän parissa, vaikka yleensä aamuyön Costnereilla pitäisi olla täysin päinvastainen vaikutus. Hitaasti etenevä tarina yhdessä hienojen luontokuvien kanssa oli hyvää jumitusta, minkä lisäksi Kevinin ja intiaanien toistensa tapojen ihmettely huvitti minua. Loppua kohden kuitenkin nyyhkyvasaran käyttö ja yltiöromantisointi alkavat jo hieman ärsyttää. Lisäksi itse Kevin Costner pääosassa on kyllä melko perseestä.
Tapio's rating:

Major Barbara (1941)
Katsottu: 1.3.2014, PC
Hyvin tehtyä näytelmäelokuvaa, jossa on mukana myös ihan hyviä pointteja uskonnosta ja yhteiskunnasta. Lopetuksessa on silti jotain vähän häiritsevää tekopyhyyttä, jota en pystynyt näkemään satiirisessa valossa.
Hyvin tehtyä näytelmäelokuvaa, jossa on mukana myös ihan hyviä pointteja uskonnosta ja yhteiskunnasta. Lopetuksessa on silti jotain vähän häiritsevää tekopyhyyttä, jota en pystynyt näkemään satiirisessa valossa.
Tapio's rating:

Katsottu: 1.3.2014, DVD
Ylemmästä yhteiskuntaluokasta tuleva nainen kyllästyy nykyisen miehensä omistushaluisuuteen ja muuttaa asumaan baarissa tapaamansa pikkurikollisen luokse. Parilla ei ole hirveästi yhteistä keskenään, mutta suhde onnistuu silti toimimaan, useimmiten pelkän seksin ansiosta. Ihmissuhdekiemuroiden ja luokkaerojen vaikutukset heidän suhteeseensa on toteutettu hienosti ja elokuvaa seuraa mielellään, mutta se ei silti onnistu olemaan mikään kovin erityinen tapaus. Huppert ja Depardieu tekevät silti hienot roolisuoritukset, ja Pialat’n arkirealismi miellyttää aina.
Ylemmästä yhteiskuntaluokasta tuleva nainen kyllästyy nykyisen miehensä omistushaluisuuteen ja muuttaa asumaan baarissa tapaamansa pikkurikollisen luokse. Parilla ei ole hirveästi yhteistä keskenään, mutta suhde onnistuu silti toimimaan, useimmiten pelkän seksin ansiosta. Ihmissuhdekiemuroiden ja luokkaerojen vaikutukset heidän suhteeseensa on toteutettu hienosti ja elokuvaa seuraa mielellään, mutta se ei silti onnistu olemaan mikään kovin erityinen tapaus. Huppert ja Depardieu tekevät silti hienot roolisuoritukset, ja Pialat’n arkirealismi miellyttää aina.
Tapio's rating:


Helmikuu
Love and Anger (1969)
Katsottu: 28.2.2014, PC
Viiden ohjaajan episodielokuvaa jonka segmentit eivät liity mitenkään toisiinsa. Ensimmäisenä nähtävä Lizzanin osuus on elokuvan lyhyin ja paras, sillä siinä kuvataan kivasti arkipäivän väkivaltaa ja sitä, miten ihmiset sulkevat siltä silmänsä. Seuraavaksi nähtävä Bertoluccin osuus on jotain avant-garde teatteria, jossa joukko näyttelijöitä pyrkii esittämään kuolevan miehen tuskaa mölyämällä ja elämöimällä 30 minuuttia. Osio on ihan perseestä, koska idean tajuaa ensimmäisen viiden minuutin aikana, mutta rasittava vammailu jatkuu vielä jonkun kolme kertaa pidemmän ajan kuin olisi tarvis. Pasolinin osuudessa Ninetto Davoli kävelee kadulla samalla kun kuvaan yhdistyy arkistokuvamateriaalia diktaattoreista ja sodista. Ei kiinnostanut. JLG:n osuudessa yhdistyy poliittinen avautuminen, elokuvan kielen käsittely ja ihmisten kommunikaatio-ongelmat, ja kokonaisuus on hyvällä tapaa erittäin Godard. Vikaksi nähtävä Bellocchion osuus on taas täyttä poliittista saarnaa luokkahuoneessa oppilaiden välillä, mikä sekään ei jaksa kauheasti kiinnostaa. Onneksi JLG-retrospektiivissä ei tämän jälkeen tule enää pitkään aikaan vastaan usean ohjaajan episodielokuvia, koska voi jösses, että minä olen kyllästynyt näiden katsomiseen.
Lizzani ***½
Bertolucci *½
Pasolini **
Godard ***
Bellochio **
Viiden ohjaajan episodielokuvaa jonka segmentit eivät liity mitenkään toisiinsa. Ensimmäisenä nähtävä Lizzanin osuus on elokuvan lyhyin ja paras, sillä siinä kuvataan kivasti arkipäivän väkivaltaa ja sitä, miten ihmiset sulkevat siltä silmänsä. Seuraavaksi nähtävä Bertoluccin osuus on jotain avant-garde teatteria, jossa joukko näyttelijöitä pyrkii esittämään kuolevan miehen tuskaa mölyämällä ja elämöimällä 30 minuuttia. Osio on ihan perseestä, koska idean tajuaa ensimmäisen viiden minuutin aikana, mutta rasittava vammailu jatkuu vielä jonkun kolme kertaa pidemmän ajan kuin olisi tarvis. Pasolinin osuudessa Ninetto Davoli kävelee kadulla samalla kun kuvaan yhdistyy arkistokuvamateriaalia diktaattoreista ja sodista. Ei kiinnostanut. JLG:n osuudessa yhdistyy poliittinen avautuminen, elokuvan kielen käsittely ja ihmisten kommunikaatio-ongelmat, ja kokonaisuus on hyvällä tapaa erittäin Godard. Vikaksi nähtävä Bellocchion osuus on taas täyttä poliittista saarnaa luokkahuoneessa oppilaiden välillä, mikä sekään ei jaksa kauheasti kiinnostaa. Onneksi JLG-retrospektiivissä ei tämän jälkeen tule enää pitkään aikaan vastaan usean ohjaajan episodielokuvia, koska voi jösses, että minä olen kyllästynyt näiden katsomiseen.
Lizzani ***½
Bertolucci *½
Pasolini **
Godard ***
Bellochio **
Tapio's rating:

Katsottu: 28.2.2014, Kirjaston DVD
Hyvää komedian ja tragedian välillä vaihtelevaa rakkausdraamaa, jossa kuvataan nuoren miehen ja henkisesti epätasapainoisen ja villin naisen välistä suhdetta. Yleensä minua ärsyttää elokuvissa katsoa HULLUJA saamassa sekoilukohtauksia, mutta tässä Bettyn hahmo ja hänen mielenterveysongelmansa ovat niin hyvin rakennettuja, ettei kyseistä fiilistä tullut ollenkaan. Betty yrittää saada itselleen normaalin elämän, mutta onko se mahdollista edes häntä yli kaiken rakastavan miehen avun myötä? Kolmetuntiseen kestoon mahtuu paljon iloa ja naurua, mutta myös sydäntä särkeviä hetkiä ja kyyneliä.
Hyvää komedian ja tragedian välillä vaihtelevaa rakkausdraamaa, jossa kuvataan nuoren miehen ja henkisesti epätasapainoisen ja villin naisen välistä suhdetta. Yleensä minua ärsyttää elokuvissa katsoa HULLUJA saamassa sekoilukohtauksia, mutta tässä Bettyn hahmo ja hänen mielenterveysongelmansa ovat niin hyvin rakennettuja, ettei kyseistä fiilistä tullut ollenkaan. Betty yrittää saada itselleen normaalin elämän, mutta onko se mahdollista edes häntä yli kaiken rakastavan miehen avun myötä? Kolmetuntiseen kestoon mahtuu paljon iloa ja naurua, mutta myös sydäntä särkeviä hetkiä ja kyyneliä.
Tapio's rating:

Planet of the Apes (2001)
Katsottu: 27.2.2014, PC
Burtonin remakessa on tietysti karsittu pois kaikki alkuperäisen elokuvan sisältö, koska eihän elokuvien pidä taidettaa tai käsitellä vakavia asioita. Kaikki erikoistehosteetkin voidaan nyt tehdä CGI:lla niin saadaan tästäkin klassikosta päivitettyä nykypäivään sopiva viihdyttävä elokuva pläjäys.
Burtonin remakessa on tietysti karsittu pois kaikki alkuperäisen elokuvan sisältö, koska eihän elokuvien pidä taidettaa tai käsitellä vakavia asioita. Kaikki erikoistehosteetkin voidaan nyt tehdä CGI:lla niin saadaan tästäkin klassikosta päivitettyä nykypäivään sopiva viihdyttävä elokuva pläjäys.
Tapio's rating:

Katsottu: 27.2.2014, PC
Murhattu pikkutyttö pitää hauskaa ruman CGI:n täyttämässä tuttelituu-maassa, samalla kun hänen perheensä yrittää päästä yli tytön kuolemasta. Piereskelyltä ei voi välttyä. Likaiset astiat sentään tulivat puhtaiksi.
Murhattu pikkutyttö pitää hauskaa ruman CGI:n täyttämässä tuttelituu-maassa, samalla kun hänen perheensä yrittää päästä yli tytön kuolemasta. Piereskelyltä ei voi välttyä. Likaiset astiat sentään tulivat puhtaiksi.
Tapio's rating:

Takeshis' (2005)
Katsottu: 23.2.2014, Kirjaston DVD
Joopa joo, ei ole Kitanon hassuhuumori minun juttuni. Tässä ohjaaja pelleilee omalla julkisuuskuvallaan ja viittailee aiempiin elokuviinsa. Meno on niin tylsää ja kuivaa inside-läppää, että mieleen tuli lähinnä, että Kitano on varmaan työntänyt päänsä omaan perseeseensä. Ei naurattanut, eikä napannut yhtään alkaa miettiä elokuvaa tarkemmin. Kun kestoakin on vielä aivan liikaa, kiinnostuskissa kehräsi niin kovaa tämän parissa, että pisteet päätyvät näinkin alhaisiksi.
Joopa joo, ei ole Kitanon hassuhuumori minun juttuni. Tässä ohjaaja pelleilee omalla julkisuuskuvallaan ja viittailee aiempiin elokuviinsa. Meno on niin tylsää ja kuivaa inside-läppää, että mieleen tuli lähinnä, että Kitano on varmaan työntänyt päänsä omaan perseeseensä. Ei naurattanut, eikä napannut yhtään alkaa miettiä elokuvaa tarkemmin. Kun kestoakin on vielä aivan liikaa, kiinnostuskissa kehräsi niin kovaa tämän parissa, että pisteet päätyvät näinkin alhaisiksi.
Tapio's rating:

Katsottu: 23.2.2014, Kirjaston DVD
Naisille suunnattua romanttista komediaa ja alleviivattua elämästäoppimiselokuvaa, jossa nuorelle naiselle mikään muu ei ole niin tärkeää kuin saada upeat häät, kunnes tajutaan jotain elämästä. Puolikas tähti siitä, että tässä sentään edes yritettiin käsitellä kipeitä teemoja enemmän kuin romanttisissa höpsönlöpsön-elokuvissa yleensä. Elokuvan huumori on silti ihan kamalaa ja en juuri voi väittää nauttineeni tämän katsomisesta. Rohmerin Ihana avioliitto on parempi elokuva sellaisesta ihmistyypistä, jota tämän päähenkilö edustaa.
Naisille suunnattua romanttista komediaa ja alleviivattua elämästäoppimiselokuvaa, jossa nuorelle naiselle mikään muu ei ole niin tärkeää kuin saada upeat häät, kunnes tajutaan jotain elämästä. Puolikas tähti siitä, että tässä sentään edes yritettiin käsitellä kipeitä teemoja enemmän kuin romanttisissa höpsönlöpsön-elokuvissa yleensä. Elokuvan huumori on silti ihan kamalaa ja en juuri voi väittää nauttineeni tämän katsomisesta. Rohmerin Ihana avioliitto on parempi elokuva sellaisesta ihmistyypistä, jota tämän päähenkilö edustaa.
Tapio's rating:

Load more items (96 more in this list)
Quite suprisingly, this list contains movies I have watched 1.1.2014 - 31.12.2014. Also includes rewatches (rewatches count as one). Comments in Finnish because I mainly keep this diary for myself, and believe that anyone else interested understands Finnish. Though if you want to discuss about some film in English, please do so.
Merkitsen katselupäivämäärät niin, että päivämäärä ei vaihdu toiseen, ennen kuin olen nukkunut yön yli, koska tämä on luonnollisin ajattelutapa ja muun maailman pitäisi myös toimia minun vuorokausirytmini mukaisesti. Kommentteja tulossa kaikkiin, kunhan saan kirjoitettua.
Merkitsen katselupäivämäärät niin, että päivämäärä ei vaihdu toiseen, ennen kuin olen nukkunut yön yli, koska tämä on luonnollisin ajattelutapa ja muun maailman pitäisi myös toimia minun vuorokausirytmini mukaisesti. Kommentteja tulossa kaikkiin, kunhan saan kirjoitettua.