Games played in 2016

Finished on 21st of December, Steam

Walking Deadin kakkoskausi oli sekin menevää settiä, mutta ykkösen tasolle ei kuitenkaan päästä. Vaikka hahmokatras on edelleen mielenkiintoinen, niin ihan ykköskauden tasoista kemiaa ei henkilöiden väliltä löydy. Harmillisen lyhythän tämä oli, vaikka se vähä mitä tästä saa irti on laatua. Pidin erityisesti kolmosepisodin vankilaosiosta. Edelleen pisteitä vaikeille valinnoille ja vaihtoehtoisille lopetuksille, jotka nostavat roimasti uudelleenpeluuarvoa.

Finished on 19th of December, Steam

Telltalen Walking Dead on jopa parempi, mitä AMC:n televisiosarja ja parhaimmillaan ylittää jopa Robert Kirkmanin alkuperäissarjakuvan. Pelattavuushan tässä on suhteellisen minimaalista, mutta loistavasti käsikirjoitetut hahmot sekä koukuttava juoni imaisevat mukaansa. Vaikka graafinen ulkoasu on välillä mitä on, niin väkivalta on ajoittain inhorealistista ällöttävine ääniefekteineen. Tykkään siitä, miten tässä pitää tehdä välillä hyvinkin vaikeita valintoja ja pienetkin valinnat vaikuttavat juonen kulkuun ratkaisevasti. Leen ja pikkutyttö Clementinen ystävyys on yksi koskettavampia tarinoita koko videopelihistoriassa ja varsinkin lopetus saa raavaankin miehen kyyneliin.

Finished on Steam

Niin kuin ensimmäisellä Binding of Isaacilla, myös Rebirthillä on loputonta uudelleenpeluuarvoa arcademaisen pelattavuuden ja satunnaisesti regeroituvien luolastojensa ansiosta. Rebirthiä oli huomattavasti nautinnollisempi pelata, sillä vaihtoehtoisten reittien ja monipuolisemman tasosuunnittelun ansiosta luolastot eivät toista itseään liikaa. Tässä pelissä huomasin kehittyväni koko ajan ja oikeasti positiivista, että tässä kuoleminen ei vituta läheskään niin paljon mitä monessa muussa pelissä.

(Koska tulen todennäköisesti pelaamaan tätä peliä vielä vuosia satunnaisissa erissä, niin ajattelin jättää tämän kokonaan pois currently playing -listalta.)

Finished on 13th of November, Steam

Limbo on todella toimiva indie-tasoloikka, jonka vetovoima on sen tunnelmassa ja näyttävässä ulkoasussa. Pelimaailma on painajaismaisine värityksineen ja kuvastoineen todella uhkaava ja pelihahmon voimattomuus erilaisten esteiden edessä vain lisää jo valmiiksi painostavaa tunnelmaa. Musiikin puute ja äänimaailman vaatimattomuus on sekin vain plussaa. Jotkut puzzleista aiheuttivat päänvaivaa, mutta ovat kuitenkin toteutukseltaan niin näppäriä, etten voi moittia. Palkitseva peli ja todella kunnianhimoinen indie-tasoloikaksi.

Finished on 6th of November, Steam

Apotheon on esimerkki style over substance -videopelistä. Diggaan tämän pelin musiikista, komeasta ulkoasusta ja tasosuunnittelusta sekä kreikkalaisen mytologian hyödyntämisestä vihollissuunnittelussa ja tarinassa. Samalla se myös paikkaa jotakuinkin pinnallisen ja nihkeän pelattavuuden onnistuneesti. Pelattavuudeltaan Apotheon on nimittäin suhteellisen monotonista napin hakkaamista ja potionien juomista. Kääntyminen on yksi asia, mitä tämä peli ei handlaa kunnolla ja monta kertaa huomasin huitovani miekkaa väärään suuntaan. Vaikea peli tämä ei ole, mikä on vain plussaa tällä pelattavuudella ja muiden metroidvanioiden ohella tämäkin olisi voinut hyödyntää huomattavasti monipuolisemmin uusien alueiden avaamista, sitä mukaa, kun saa käyttöön uusia kykyjä. Joka tapauksessa nautin tästä pelistä suuresti, vaikkakin vain omalaatuisen tyylinsä vuoksi.

Finished on 24th of October, Steam

Westerado sai alkunsa Adult Swim Gamesin nettipelinä, joka sitten paranneltiin lisäherkuilla (mm. uusilla pelattavilla hahmoilla) Steamiin Double Barreled -nimikkeellä. En ole alkuperäistä peliä pelannut, mutta tämän perusteella poikkeuksellisen kunnianhimoinen teos ollakseen "vain" nettipeli. Juoneltaan Westerado edustaa westernien kliseisintä päätä, mutta mukana onkin roppakaupalla kieli poskella väännettyä huumoria. Pelin tavoitteena on siis metsästää protagonistin perheen surmannutta lainsuojatonta, joka määräytyy jokaisella pelikerralla satunnaisesti ja löytämiensä johtolankojen avulla pitää siis haravoida oikea syyllinen esiin kaupunkilaisten joukosta. Periaatteessa koko peli on yhtä sivutehtävien sarjaa, koska vain ja ainoastaan näitä tekemällä voi löytää punaisen langan. Tämä ei kuitenkaan haittaa, sillä sivutehtävät ovat lähes poikkeuksetta loistavia, minkä lisäksi vaihtoehtoisia etenemisreittejä on runsaasti. Westeradon varsinainen jippo on kuitenkin sen realistinen ja innovatiivinen ampumismekaniikka: lataaminen, varmistimen poistamisen ja ampuminen on jokainen tehtävä erikseen, mikä nostaa hikipisarat otsalle tukalimmissa tulitaisteluissa.

Finished on 15th of October, Steam

Hyvä, että nappasin tämän Steamin loppuunmyyntialesta hetken mielijohteesta, koska sain tietää tämän olevan loppuunmyynnissä vasta jälkeenpäin. En ole alkuperäistä Castle of Illusionia (vielä) pelannut Mega Drive -alustalla, mutta onhan tämä rautainen (vaikkakin turhan lyhyt ja helpohko) remake. Bossit ja tasosuunnittelu ovat kermaa ja kun teemana on illuusio, niin koskaan ei voi olla täysin varma mitä vastaan tulee. Ainoana oikeasti häiritsevänä seikkana mainittakoon jotakuinkin tahmeat hyppykontrollit ja varsinkin alkupuolella saatoin useaan otteeseen kuolla yksittäiseen viholliseen, kun päällehyppiminen ei vain yksinkertaisesti tuntunut toimivan. Joka tapauksessa näihinkin pystyin lopulta tottumaan ja peli meni läpi hujauksessa. DuckTales Remasteredin ohella suositeltava Disney-tasoloikka nostalgiannälkäisille.

Finished on 12th of October, Steam

Metroidvanioiden ystävänä Ori and the Blind Forestin Definitive Edition iski kuin tuhat salamaa. Kaiken kaikkiaan todella tunnelmallinen, kaunis ja visuaalisesti näyttävä tasoloikka, jonka orkestraalinen soundtrack on kermaa. Oria on kuin unelma ohjata ja skillien avautuessa upea pelimaailma avautuu entisestään. Orissa on myös monta ääritunnelmallista ja ikimuistoista hetkeä ja tarinan hahmoihin oppii samaistumaan jo heti introssa, vaikkei pelissä olekaan yhtään dialogia. Ainoana huonona puolena tässä on se, että pomotaisteluita ei juuri ole, vaikka Metroidvaniat ovat myös niistä tunnettuja. Kokonaisuudessaan yksi viime vuoden parhaimpia yllättäjiä ja Steamin pelikirjaston kärkikastia.

Finished on 10th of October, 3DS

Ace Attorney -sarjan uusin tulokas ei myöskään pettänyt kovia ennakko-odotuksia. Pidin tästä jopa enemmän mitä aikaisemmasta Dual Destiniesistä: tarina on emotionaalisempi, vaikeutta enemmän ja kimurantit juonenkäänteet ennalta-arvaamattomia. Uusi innovaatio Divination Seance on loistava ja uhrien viimeisten hetkien näkeminen tuo kieltämättä mielenkiintoisen näkökulman oikeussalidraamaan.

Finished on 4th of September, Steam

Superaddiktoiva Civilization V on kieltämättä paras pelaamistani strategiapeleistä. Olen tosin myös todella huono tässä ja niin on ilmeisesti tarkoituskin ensimmäisellä peluukerralla. Virheistä oppii ja huomasin jatkuvasti kehittyväni sekä maanpuolustajana että arkkitehtinä. Oman sivilisaation rakentaminen on juuri niin koukuttavaa, kuin miltä se kuulostaa. Palaan tämän pariin joskus toiste, tauko tässä tekee varmasti terää.

Edit: Uusi yritys. Tällä kertaa pelasin Japanilla, joka on hyvä sivilisaatio aloittelijoille (ainakin Domination Victorya tavoitellessa, sillä japanilaisyksiköt taistelevat vakavasti haavoittuneinakin täysillä). Läpi meni tällä kertaa ennen kuin sivilisaationi kerkesi edes Future Eralle. Varmasti pelaan vielä muillakin sivilisaatioilla läpi jatkossa.

Finished on 1st of September, Steam

Tässä pelissä oli moninkerroin enemmän J-RPG:n parodiointia, mitä hiljattain läpipelaamassani Breath of Death VII:ssa, joka jäi turhan lyhyeksi. South Park ja J-RPG ovatkin minulle match made in heaven. Onneksi tämä Steam-versio on jäänyt täysin sensuroimatta ja peli onkin alusta loppuun kuin 15 tunnin erikoispitkä South Park -jakso. Pelattavuus ei sinällään ole mitään mikä poikkeaisi valtavirran roolipelistä, minkä lisäksi tämä on todella helppo peli, mutta lukuisat japsiropeviittaukset ja parodioinnit paikkaavat nämäkin aukot. Todella rento peli pelata ja koskaan ei tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu. Odotan kyllä innolla loppuvuonna ilmestyvää Fractured but Whole -jatko-osaa.

Finished on 27th of August, Steam

Pahamaineisen kehnosta b-luokan kauhuelokuvasta tehty yllättävän menevä retrohenkinen tasoloikka. Castlevania-viittauksia tulee jatkuvalla syötöllä vastaan ja vihollissuunnittelua myöten ollaan oltu uskollisia alkuperäismateriaalille. Elokuva on siis syytä katsoa ennen tätä, ettei vitsit mene ohi. Tekniseltä toteutukseltaan Manos on todella kökkö: kontrollit ovat liukkaat ja pelihahmon kääntyminen puoleestaan aivan liian jäykkää. Alkeellinen grafiikka ei sekään silmää miellytä, mutta indiepelillä on tietenkin omat standardinsa. Vaikea tämä ei ole ja läpipeluuaikaan menee noin puoli tuntia, mutta näin suppeasta lähdemateriaalista ei saakaan paljoa irti. Plussaa sille, että Torgo on lisätty Steam-versioon toiseksi pelattavaksi hahmoksi.

Finished on 15th of August, Steam

Söpö retrohenkinen bullet hell -peli, jonka grafiikat on kuin suoraan Game Boy Colorista. Mikään pitkä tai vaikea peli tämä ei todellakaan ole, mutta menee ehdottomasti Steamin ilmaispelien kärkikastiin.

Finished on 14th of August, Steam

Melko perus Lego-mättöä, joka ei sinällään yllätä. Lego LotR on tietääkseni ensimmäinen Traveller's Talesin Lego-peleistä, jossa kenttien ulkopuolinen maailma on täysin avoin ja se toimii, kun ottaa huomioon miten seikkailullisia LotR-elokuvat ovat. Equip-systeemi toimii myös sekin ja antaa omanlaisensa RPG-tyylisen kosketuksensa, vaikkei pelissä ole oikeastaan yhtään RPG-elementtejä. Kaikki muu on sitten nähty jo useaan otteeseen ja itse pidän Lego-pelien rennosta pelattavuudesta, vaikka kokeneempia pelaajia matala haastekäyrä saattaakin nyppiä. Hyppykontrolleissa oli välillä vaikeuksia, sillä lankkujen päällä hyppiminen on joissain kohdissa todella tönkköä, eikä automaattinen laskeutuminen seuraavalle tasolle aina toimi, niin kuin pitää. Joka tapauksessa malliesimerkki siitä, miten lisenssipeli kuuluu tehdä.

Finished on 1st of August, Steam

Hauska ja sympaattinen, vaikkakin aivan liian lyhyt ja helppo indieparodia old school J-RPG:istä. Läppää heitetään jatkuvalla syötöllä ja kaikki mahdollinen, mitä tarkoituksella olematon juoni käsittelee, voi jo arvata etukäteen. Pelattavuus itsessään ei ole mitään ihmeellistä. Soundtrack on yllättävän hyvä ja vaikka Breath of Death toimiikin hyvin lajityyppinsä parodiana, niin kokonaisuus ei ole kovin muistettava tai uraauurtava, että nousisi sinne kestosuosikkien joukkoon.

Finished on 25th of July, Steam

Kyllähän tämä selkeästi on se paras Star Wars -peli ikinä. Roolipelien ystävänä ihastuin hetkessä reaaliaikaiseen pelattavuuteen, hahmonkehitykseen sekä monipuoliseen hahmokavalkadiin. Peli alkaa roolipeleille tyypillisesti erittäin hitaasti ja tylsästi, mutta viimeistään toisella planeetalla jää koukkuun. Pelimaailma on loistava kirjavine planeettoineen ja juoni parempi kuin mitään mitä George Lucasin esiosatrilogia on osannut tarjota. Keräämällä joko Light tai Dark Side Pointseja voi määrätä kumpaan suuntaan pelihahmoaan haluaa kehittää. Itse pysyin tällä peluukerralla valon puolella ja mahdollisesti seuraavalla kerralla käännän moraalikompanssin ylösalaisin ja käännytän pelihahmoni pimeälle puolelle.

Finished on 17th of July, Steam

Todella hauska peli, etenkin moninpelinä. Hahmoanimointi sekä tasosuunnittelu yhdistettynä kakkahuumoriin on tuttua Newgrounds-laatua. Pelattavuus yhdistelee onnistuneesti hack n slashia sekä roolipelielementtejä. Kokonaisuudeltaan Castle Crashersin pelattavuus ei ole erityisen moniulotteista (aseita ja manaa on loppujen lopuksi suhteellisen vähän), mutta loistavana co-oppina tämä ajaa kyllä asiansa paremmin kuin hyvin. Vaihteeksi hieman helpompi Newgrounds-peli Super Meat Boyn ja Binding of Isaacin infernaalisen vaikeustason rinnalle teki kyllä terää.

Finished on 15th of July, Steam

Erinomainen remasterointi alkuperäisestä NES-klassikosta. Eihän tämä Capcomin originaalia voita millään, mutta tätä pelatessa nostalgiatäpinät on samaa luokkaa kuin esimerkiksi vanhojen Pokémon-pelien uusintaversioita tahkoessa. Pomotaisteluja on hiottu innovatiivisemmiksi ja kentissä ei enää pelkkä lineaarinen etenemistapa riitä, vaan edetessä pitää välillä poiketa reitiltä ja kerätä etenemisen kannalta välttämättömiä esineitä. Yksi asia, minkä Remastered tekee paremmin kuin esikuvansa on se, että tässä on introtasona Roopen rahasäiliö ja lopetustasona Vesuvius (NES-versiossahan ei ollut kumpaakaan, vaan Transilvaniaa kierrätettiin useaan otteeseen). Välivideot ärsyttivät välillä, vaikka tietenkin remasteroidussa versiossa on hyvä antaa kunniaa myös juonelle. Samaten Roopen pogokeppi tuntui välillä turhan jäykältä, eikä yhtä pehmeältä kuin NES-versiossa.

Finished on 9th of July, Steam

Koukuttava episodipohjainen seikkailupeli. Puzzlet ovat suhteellisen helppoja, mutta näppäriä, eivätkä missään vaiheessa liian vaikeita. Henkilöhahmot ovat sympaattisia ja mielenkiintoisia ja Twin Peaksimäinen Arcadia Bay kiehtova pelimaailma. Heti ensimmäinen episodi imaisee mukaansa ja loppua ei näy ennen finaalia. Välillä ärsytti lukuisat elokuvista ja sarjoista napatut kliseet, mutta lukuisat populaarikulttuuriviittaukset paikkaavat tämän. Kauheasti ei Life is Strangella ole tosin läpipeluuarvoa vahvan juonipainotteisuuteensa takia, mutta jää mieleen yhtenä viime vuosien parhaimmista seikkailupeleistä.

Finished on 7th of July, Steam

Deus Exin suosio ei ole kyllä mistään tuulesta temmattu väite ja kyseessä onkin yksi parhaimmista räiskintä/hiiviskelypeleistä kautta aikojen. Tarina on syvällinen ja dystooppisen karu maailma erittäin kiehtova. Pelattavuus on yllättävän monipuolista, joko likaat kätesi ja tapat vastustajasi, tai sitten hoidat kaiken hiiviskelyllä. Pelaajan jokaisella teolla on vaikutusta juonen kulkuun, joten on syytä pelata korttinsa hyvin jo alusta lähtien. Yllättävän haastava peli tämä kyllä oli ja varmasti ensimmäisen läpipeluun on tarkoitus ollakin hieman yllättävä (kuolettavia ansoja ja vihollislaumoja tulee välillä kirjaimellisesti puun takaa). Useampi lopetus ja vaihtoehtoiset etenemistavat takaavat usean läpipeluukerran.

Finished on 16th of May, Steam

SC jatkaa siitä, mihin jännittävästi päättynyt FC jäi ja kokonaisuutena kyseessä on samaa mitä edellinenkin osa, mutta enemmän ja paremmin. SC tuokin pöydälle uusia pelattavia hahmoja, taistelumekaniikkaa on hiottu paremmaksi ja pelattavaa on jopa tuplasti enemmän. Haastettakin löytyy riittävästi, vaikkakin epätasaisesti. Välillä jatkuviin side questeihin kerkee turhautumaan, mutta ne maksavat itsensä takaisin. Kiitettävän pitkä ja koukuttava J-RPG, jossa on monia mieleenpainuvia juonenkäänteitä ja loistava soundtrack.

Finished on 14th of April, Steam (Plague of Shadows)

Erinomainen lisäosa, jossa pääsee pelaamaan peliä Plague Knightin, yhden antagonistin, näkökulmasta. Pelattavuus on parempaa, mitä itse pääpelissä, jossa pääsee yhdistelemään eri aineksia ja valmistamaan haluamiaan pommeja. Muuten melko samaa tasoloikkaa, mutta kieltämättä sellainen lisäosa, mikä pitää pelin tuoreena.

Finished on 9th of April, Steam

Trails in the Sky: First Chapter on ihan hyvä J-RPG, joka on ilmeisesti vasta alkulämmittelyä Second Chapteriin verrattuna. Pakko mainita näin ohimennen pelin jazzahtavista taistelumusiikeista, sillä ne ovat todella omaperäisiä ja epätavallisia. Todella lisätehtäväpainotteinen peli ja pitkästä aikaa oikeasti haastava J-RPG, mikä on plussaa sekin. Juoni ei ole kovin mieleenpainuva, mutta loppuu niin jännittävään paikkaan, että SC on periaatteessa pakko-ostos sen jälkeen.

Finished on 4th of January, 3DS

Paras pelaamistani Fire Emblem- peleistä. Double Battlet tuovat lisää strategisuutta pelattavuuteen ja edelleen saa oikeasti miettiä omaa siirtoaan omalla vuorollaan. En ole koskaan pitäny siitä, miten Fire Emblemeissä kaatuneet pelihahmot pysyvät kuolleina, mutta tässä voi halutessaan pelata Beginnerilla, jolloin pelihahmot vetäytyvät kaatuessaan vain loppumatsin ajaksi taistelukentältä. Juoni on edelleen samaa muka-dramaattista paskaa mitä muutkin Fire Emblemit, joihin on kaiken kukkuraksi yhdistetty tällä kertaa jopa aikamatkustelua, mutta tämäkin FE osaa paikata sen hyvin erinomaisella pelattavuudellaan.

Miljoona muuta peliä työn alla, niin päätin jättää Terrarian sikseen. Palaan vielä varmasti takaisin, kun tykkään tämän tunnelmasta ja koukuttavuudesta.

Se tunne, kun olet eksyksissä post-apokalyptisen Venäjän elinkelvottomalla maanpinnalla ja happinaamarin suodattimet loppuvat kesken. Ei hyvä.

Jet Set Radio on peli, mitä ei ole luotu pelattavaksi näppäimistöllä ja sen liukkaat kontrollit ovat tarpeeksi haastavia jo Xbox-ohjaimella. Melko turhauttavan näköistä ja tuntuista, kun pelihahmo poukkoilee rullaluistimillaan pitkin seiniä ja ei välillä tunnu edes vastaavan kaikkiin pelaajan antamiin komentoihin. Kai sitä on pakko hommata Xbox-ohjain jossain vaiheessa, niin pääsee pelaamaan tätä peliä oikeasti kunnolla.

Isoveljen kauan hehkuttama Fate of Atlantis vaikuttaa ensimmäisen 4 tunnin perusteella melko huonosti vanhentuneelta peliltä. Kontrollit on tunnottomat ja kankeat ja suurin osa puzzleista liian vaikeaselkoisia. Vaatii ehkä hieman totuttelua jatkossa, että pääsee paremmin tämän pelin sisälle.

Jollain ihmeen kaupalla pääsin toiseksi viimeiseen kenttään, johon sitten jäin pahaan jumikohtaan. Dark Worldeista onnistuin selättämään ensimmäisen, joka sekin oli jo riittävän haastava. Koukuttava ja perkeleen vaikea peli, jossa jokainen kenttä on jääkenttä ja sirkkeleitä sun muita kerrasta tappavia esteitä joka puolella. Soundtrack on vitun kova.

Super Meat Boytakin vaikeampi. Binding of Isaac on roguelike-tyylinen peli, jossa siis kertalaaki on yhtä kuin game over ja lyhyenläntä dungeon crawler on päästävä läpi yhdellä istumalla. Power upit ja dunkut vaihtavat ulkoasuaan satunnaisesti, mikä vain lisää vaikeusastetta. Pidän paljon tämän pelin painostavasta tunnelmasta sekä ihanan groteskista hirviösuunnittelusta. Onnistuin pääsemään hiukan puoltaväliä pidemmälle, mikä alkaa olemaan jo armotonta meininkiä.