Books read in 2011

Tähän mennessä paras lukemani Hemingwayn kirja. Kokonaisuus on koskettava, jännittävä ja realistinen kuvaus Espanjan sisällissodasta. Robertin ja Marian rakkaussuhde ei ole turhan sentimentaalinen, vaan kaunis ja aidontuntuinen. Henkilöhahmot ovat kauttaaltaan hyviä Rafael-mustalaisesta aina rääväsuiseen, karskiin, naispuoliseen komentaja Pilariin. Tylsiä hetkiä on jokunen ja tämä olisi kaivannut vielä enemmän toiminnallisia kohtauksia, mutta hyvä näinkin.

Melkein samaa tasoa kuin elokuvaversionsa. Ahdistavuus ja tragikoomisuus on edelleen tärkeässä osassa, eikä tässäkään Alexin ja yhteiskunnan rajalle vedetä selkeää hyvän ja pahan erottelua. Yhteiskunta ei kohtele Alexia oikein ja väkivallan loputon kierre näkyy, kun häntä ei parantuneekaan suvaita ulkomaailmassa. Burgessin romaani sylkee yhteiskuntaa kasvoihin monesta suunnasta, joten ei liene ihme, ettei tämä ja elokuvaversio selvinneet aikoinaan ristiriitaisten arvostelujen välttelyä. Bonuksena kirjassa on erilainen ja osittain hätkähdyttävä lopetus, joka antaa ajattelun aihetta pitkään.

Ensikosketukseni Hemingwayn tuotantoon. Upea novellikokoelma täynnä lyhyitä ja pidempiä tarinoita maskuliinisista, mutta pohjimmiltaan heikoista ihmisistä, jotka voivat kaatua yhdestä, tarpeeksi voimakkaasta, takaiskusta. Jotkut tarinat ovat karumpia kuin toiset, mutta jokaisessa niissä paistaa läpi onnistunut luonnonkuvaus ja monipuoliset henkilöhahmot. Kirja myös tuntuu odotettua lyhyemmältä, koska jokaisessa siihen liitetyssä tarinassa on aivan erilainen tunnelma.

Erinomainen lukukokemus. Todella lyhyt, mutta sitäkin ikimuistoisempi matka ihmismielen eläimellisempään kääntöpuoleen. Kuten moni muukin kirja, myös Kärpästen herra alkaa rauhallisesti ja levollisin mielin, mutta loppua kohden meno muuttuu entistä raaemmaksi, ahdistavammaksi ja eläimellisemmäksi poikien villi-ihmisten persoonallisuuden päästessä valloilleen. Kirja onnistuu kiinnostamaaan, kauhistuttamaan ja jopa koskettamaan sillä tosiseikalla, miten ihminen voi rappeutua takaisin alkujuurilleen, jotka nykyisin ovat monien pelon aiheena. Legendaarinen kirja.

Vähintäänkin suositeltava ydinsodan jälkeinen maailmankuvaus. Kirjan pimeät metrotunnelit on kuvattu erittäin yksityiskohtaisesti, minkä seurauksena tunnelma on ajoittain ahdistava ja jopa kauhua herättävä. Kirjan peliversiokin on hieno, vaikkakin tämä keskittyy enemmän kauhun nostattamiseen ja toimintaa on vähemmän kuin konsoliversiossa. Synkkyydestään huolimatta kirja jaksaa viihdyttää koko pituutensa ajan ja kerrontatyyli sekä varsinkin lopetus onnistuvat herättämään ajatuksia.