Explore
 Lists  Reviews  Images  Update feed
Categories
MoviesTV ShowsMusicBooksGamesDVDs/Blu-RayPeopleArt & DesignPlacesWeb TV & PodcastsToys & CollectiblesComic Book SeriesBeautyAnimals   View more categories »
Listal logo
Avatar
Added by Kookosbanaani on 1 Jan 2018 02:48
379 Views 1 Comments
4
vote

Pelit 2018

Sort by: Showing 9 items
Rating: List Type:
Add items to section

Currently playing

Add items to section

Finished

People who added this item 50 Average listal rating (18 ratings) 7.8 IMDB Rating 0
Killer7 - PlayStation 2
8.12
Kookosbanaani's rating:
25.11
Kookosbanaani's rating:
People who added this item 8 Average listal rating (2 ratings) 10 IMDB Rating 0
Shenmue I & II - PlayStation 4
18.10
22.9

Loistavaa miten Capcom on pÀÀttÀnyt julkaista uudelleen vanhojen sarjojen pelejÀ uusille konsolisukupolville. TÀllÀ kertaa vuorossa Mega Man X -sarja, joka on alkuperÀistÀ sarjaa toiminnallisempi ja juoneltaan synkempi. Molemmat kokoelmat antoivat myös minulle hyvÀn mahdollisuuden arvioida koko sarjaa retrospektiivisesti yhtenÀ kokonaisuutena.

EnsimmÀinen kokoelma sisÀltÀÀ sarjan klassisimmat osat X1-X4. X1 on edelleen SNES-kirjaston kÀrkikaartia ja rautainen klassikko. Jo alkumetreillÀ peli kannustaa pelaajaa tutkimaan jokaisen kiven ja kannon, sillÀ salaisuuksia löytÀmÀllÀ X kehittyy entistÀkin vahvemmaksi. Dr. Lightin X:lle antamat upgradet ovat varsinkin nÀistÀ parhaimpia. Soundtrack on tÀynnÀ muistettavia rock-sÀvelmiÀ ja kenttÀsuunnittelu on puhdasta kultaa. X saattaa alussa olla aavistuksen liian alikehittynyt, mutta onneksi pelissÀ annetaan kuitenkin ensimmÀisessÀ kentÀssÀ vinkkiÀ siitÀ, ettÀ salaisuuksia kannattaa ja pitÀÀ etsiÀ.

X2 on samaa mitÀ ensimmÀinen osa, mutta enemmÀn ja muutamalla side questilla varustettuna. MitÀÀn maata mullistavaa ei tÀssÀ osassa kuitenkaan ole, vaikka kerÀiltÀvÀÀ onkin aavistuksen enemmÀn. EnsimmÀisestÀ osasta tuttu slide on tÀssÀ oletusarvoisesti jo Vanilla-X:llÀ, mikÀ on ehkÀ ainut "oikea" parannus ensimmÀiseen osaan nÀhden, kun ei tarvitse aloittaa liian alikehittyneenÀ. Soundtrack on parempilaatuinen kuin ensimmÀinen, mutta valitettavasti itse sÀvelmÀt eivÀt ole yhtÀ muistettavia mitÀ ensimmÀisessÀ osassa.

SNES-trilogian pÀÀttÀvÀ X3 lisÀÀ kerÀiltÀvien salaisuuksien mÀÀrÀÀ entisestÀÀn ja on ehkÀ kunnianhimoisin osa tÀhÀnastisista, mutta valitettavasti tÀmÀ osa kÀrsii myös virheellisestÀ kenttÀ- ja pomosuunnittelusta. Samoja kenttiÀ pitÀÀ kaluta uudestaan ja uudestaan ja tietyt upgradet on piilotettu liki absurdeihin paikkoihin. Viholliset ottavat lisÀksi liikaa osumaa. EnsimmÀistÀ kertaa voi pelata myös Zerolla, mutta liian rajoitetusti. Soundtrack sisÀltÀÀ industrial metal -vaikutteisia sÀvelmiÀ, jotka saavat toiminnan sykkimÀÀn suonissa, mutta varsinaisten instrumenttien kÀppÀisyys ja huonolaatuisuus kÀy korvien pÀÀlle. Ihan ok peli muuten, mutta ensimmÀinen keskinkertainen X.

X4, sarjan ensitaipaleet ykkös-Pleikalla, on mielestÀni sarjan paras osa. Juoni on synkempi, kenttÀsuunnittelu on hiottu ÀÀrimmilleen, visuaalinen estetiikka on tyyliteltyÀ ja ensimmÀistÀ kertaa voit (oikeasti) pelata Zerolla, jolla on paitsi tÀlle ominainen pelattavuus, myös oma tarinansa. SiinÀ missÀ X:llÀ pelaaminen on pitkÀlti ampumista, Zero luottaa pelkkÀÀn valosapeliinsa, eli hÀnellÀ pitÀÀ pÀÀstÀ vihollisien lÀhelle. Zero ei myöskÀÀn saa kaadetuilta maverickeilta nÀiden aseita, vaan oppii uusia tekniikoita ja ei aina vÀlttÀmÀttÀ mitÀÀn tietylle maverickille heikkoa taitoa. TÀstÀ syystÀ Zerolla pelaaminen on tietyllÀ tavalla strategisempaa kuin X:llÀ ja pitkÀlti oikeiden kombojen kÀyttÀmistÀ. Jenkkiversion kehno ÀÀninÀyttely on niin huonoa, ettÀ se on hauskaa.

EnsimmÀinen Legacy Collection on erinomainen kokoelma sarjan nostalgisimpia ja perinteiseen megis-formaattiin nojaavia pelejÀ, mutta samaa ei voi sanoa toisesta kokoelmasta, joka sisÀltÀÀ fifty-fifty toimivia pelejÀ ja loput on joko keskinkertaisia, ellei perÀti hirveitÀ. X5:ta pidin joskus PSX-trilogian parhaimpana, mutta suhtautuminen on muuttunut huonompaan. PidÀn edelleen sitÀ hyvÀnÀ pelinÀ, mutta kÀrsii joistain suunnitteluvirheistÀ. Alia-navigaattori keskeyttÀÀ nopeatempoisten kenttien toimintaa vÀhÀn vÀliÀ turhanpÀivÀisellÀ dialogillaan, Parts-systeemi on sekava ja vÀlianimaatiot köyhempiÀ. X:llÀ on tÀllÀ kertaa useita armor upgradeja, mikÀ on loistavaa, mutta kerÀiltÀvien salaisuuksien haaliminen on vielÀkin työlÀÀmpÀÀ mitÀ X3:ssa. Myöskin pelin reaaliaikaisuuteen nojaava systeemi on pahasti viallinen, sillÀ aikalaskurista huolimatta se on RNG-paskaa. Alunperin tÀmÀn oli tarkoitus olla sarjan viimeinen osa ja sen nÀkee juonen klimaattisuudesta. KieltÀmÀttÀ tÀhÀn olisi ollut hyvÀ lopettaa. PidÀn vioista huolimatta tÀstÀ pelistÀ: soundtrack on edelleen rautaa ja kenttÀsuunnittelu toimii, minkÀ lisÀksi sarjan viimeisenÀ osana tÀmÀ viehÀttÀÀ myös juonellisesti. TÀmÀ vain tekee paljolti samaa mitÀ X4, mutta köyhemmin. Legacy collection heivaa myös alkuperÀisestÀ jenkkiversiosta tunnetut Guns n Roses -nimet pÀin vesilintua, vaikka Duff McWhalen elÀÀ edelleen keskuudessamme.

X6 kaivoi X-sarjan haudastaan ja pÀÀtti antaa tekohengitystÀ. Itse peli on nopeasti kasaan hutkittu ja kÀrsii muutenkin keskenerÀisestÀ jenkkilokalisaatiosta. Sarjan vaikein peli sisÀltÀÀ haastetta sekÀ hyvÀssÀ ettÀ pahassa. KenttÀsuunnittelu on epÀreilun epÀtasapainoinen ja bossit ovat niin rikkinÀisiÀ, ettÀ niistÀ voi suurimman osan brute forceta sekunneissa ketoon. X:n armor upgradet ovat edelleen innovatiivisia, mutta valitettavasti myös niiden kerÀÀminen on pakollista lÀpipÀÀsyn kannalta. Viimeinen linnake on nimittÀin sarjan vittumaisin lukuisine rotkoineen ja piikkeineen. Pelin soundtrack on ehkÀ sarjan parhain ensimmÀisen ohella ja sisÀltÀÀ monia rokkaavia remixejÀ sarjan aikaisemmista osista, joita vastapainottamassa on myös monta tiivistunnelmaista biisiÀ. Hauskaa tÀmÀn pelin kanssa kyllÀ oli, vaikkakin vÀlillÀ turhautuminen kenttÀsuunnitteluun nosti vitutuskÀyrÀn maksimiin. Surkea jenkkikÀÀnnös tarjoaa myös monet naurut.

Mega Man X7, voi vittu mikĂ€ peli. X6 on pahimmillaan turhauttava ja parhaimmillaan keskinkertainen, mutta tĂ€mĂ€ on alusta loppuun niin huono ettĂ€ huono ja kertakaikkisen tylsĂ€ ja aneeminen yritys tuoda X-sarja PS2-sukupolvelle 3D:nĂ€. AutomaattitĂ€htĂ€ys vie kaiken ilon toiminnasta ja liikkuminen on tönkköÀ ja hidasta. Vihollisista ei ole mitÀÀn haastetta, sillĂ€ ne voi kiertÀÀ kokonaan. Kahdesta edellisestĂ€ osasta tutut reploidit ovat myös tulleet takaisin, mutta tĂ€llĂ€ kertaa ne kuolevat kaikesta. TsemppiĂ€ vain upgradejen kerĂ€ilyyn. X:llĂ€ et edes pÀÀse pelaamaan tĂ€ssĂ€ kuin vasta aikaisintaan puolivĂ€lissĂ€ peliĂ€. Sen sijaan pelaat rasittavan ÀÀnen omaavalla Axlilla, jonka pelattavuus on kuin X:llĂ€, mutta pahasti vesitettynĂ€. Axlin kyky kopioida reploidien DNA:t toimii paperilla, mutta ei kĂ€ytĂ€nnössĂ€, sillĂ€ viholliset ottavat liikaa osumaa. KerĂ€iltĂ€vĂ€t upgradet ovat kaikki lĂ€hes nĂ€kyvillĂ€ ja aseet on suunniteltu 2D mielessĂ€, eli eivĂ€t toimi 3D-ympĂ€ristössĂ€. Ă„Ă€ninĂ€yttely on jĂ€rkyttĂ€vĂ€n huonoa: X4 oli aikansa tuote audiopuolella, mutta X7 on tĂ€ynnĂ€ rasittavaa huutamista ja ruikutusta. Onneksi tĂ€ssĂ€ voi vaihtaa japsiaudioon valikosta, eli ilmeisesti pelin ÀÀnipuolesta vastaavat tiesivĂ€t jo kehitysvaiheessa ettĂ€ mitĂ€pĂ€hĂ€n tuli tehtyĂ€. Jollain masokistisella tavalla nautin tĂ€mĂ€n pelaamisesta ja perfektionistina kerĂ€sin tĂ€stĂ€kin kaikki saavutukset, jotta pelin lopettaminen tuntuisi palkitsevammalta. Ja ainoana hyvĂ€nĂ€ asiana mainittakoon, ettĂ€ tĂ€ssĂ€ voi ottaa kaksi hahmoa mukaan kentĂ€lle, joita voi vaihtaa lennossa. Ei huonoin pelaamani peli, mutta niin tĂ€ynnĂ€ pikkuvikoja oleva entry sarjassa, joka ansaitsee paljon parempaa.

X8 nÀyttÀÀ miten tehdÀ oikeasti hyvÀ moderni X-peli. 2.5D ei eliminoi tÀhtÀÀmisen ja ampumisen iloa ollenkaan. Axlilla pelaaminen on tÀllÀ kertaa tÀysin hÀnelle uniikkia sarjatulimÀttöÀ ja hÀnellÀ voi myös ampua kaikkiin eri ilmansuuntiin. Myöskin ÀÀninÀyttely on ensimmÀistÀ kertaa uskottavaa koko X-sarjassa. X:llÀ voi ensimmÀistÀ kertaa kustomoida osia eri armoreista ja navigaattoreita on tÀllÀ kertaa kolme hyvin tasapainotettua yhden turhanpÀivÀisen sijaan. Kuudennesta ja varsinkin seitsemÀnnestÀ osasta tuttu juonen ennalta-arvattavuus sekÀ kertakaikkisen vÀsynyt fiilis loistaa tÀssÀ poissaolollaan. Juoni ei ole edelleenkÀÀn mitÀÀn kirjallisuuspalkinnon arvoista, mutta lopussa odottaa sarjan perinteet pÀÀlaelleen kÀÀntÀvÀ twisti. TÀstÀ tuli sitten se sarjan "oikea" lopetus vaikkakin kaanon on jo kuudennesta pelistÀ alkaen ollut erittÀin sekava ja kaiken logiikan vastainen. Ja tÀhÀn oli kyllÀ hyvÀ paikka lopettaa.

Kokoelmien mukana tuleva X Challenge -mode on lievÀ pettymys, mutta erittÀin innovatiivinen. JÀin kaipaamaan alkuperÀisen sarjan kokoelmien mukana tulleita remixejÀ tutuista kentistÀ sekÀ boss rush -modea, vaikka kieltÀmÀttÀ kahta maverickia vastaan taisteleminen samaan aikaan sopii paremmin X-sarjan henkeen. Vaikeusasteeltaan epÀreilu kokonaisuus sisÀltÀÀ joitain hyvinkin tasapainotettuja matseja, mutta myös kourallisen bullet hell -helvettejÀ, joka on yhtÀ spritejen sekamelskaa. Helpoimmalla vaikeusasteella on liki mahdotonta kuolla, kun taas jo Normal aiheuttaa keskivertopelaajalle harmaita hiuksia. Jotain armoa olisi voinut kyllÀ antaa ja sÀÀstÀÀ pahimmat koukut vaikeimpaan vaikeusasteeseen. Kaikkea mahdollista potentiaalia ei myöskÀÀn hyödynnetÀ, sillÀ tietyt bossit toistuvat kentÀstÀ toiseen ja joitain ei ole ollenkaan mukana. Eroavaisuudet molempien kokoelmien haastemodeissa ovat yhtÀ hiuksenhienot kuin Pokémon-peleissÀ, eli sopasta löytyy vain muutama eksklusiivinen taistelu. TÀllÀ saralla Capcom olisi voinut laittaa lisÀÀ yritystÀ peliin.

AlkuperÀisen sarjan Legacy Collectioneiden tapaan myös nÀissÀkin on galleria tÀynnÀ konseptitaidetta, soundtrackeja ja jopa trailereita sekÀ Mega Man Maverick Hunter X:stÀ tuttu 20-minuuttinen esiosa The Day of Sigma, joka kertoo Sigman syntytarinan. Pakko nostaa hattua Capcomille, sillÀ vaikka itse pelien laatu vaihtelee rajusti molempien kokoelmien vÀlillÀ, niin ne ovat saaneet riittÀvÀsti ansaitsemaansa huomiota. Muutokset ovat minimaalisia ja esimerkiksi PS2-pelien pÀivitettyjÀ HD-grafiikoita lukuunottamatta pelikokemus pysyy lÀhes yhtÀ autenttisena kuin alkuperÀisillÀ alustoilla. Save statet on heivattu tÀllÀ kertaa kokonaan pois, mikÀ ei itseÀni haitannut, ovathan nÀmÀ pelit reilusti helpompia mitÀ kivenkovat alkuperÀiset NES:llÀ. Varsinkin pleikka-Megisten kohdalla elÀmillÀ ei ole mitÀÀn merkitystÀ, sillÀ continuella pÀÀsee suoraan edelliseen checkpointiin. Save statet korvaava Rookie Hunter Mode on varteenotettava vaihtoehto keltanokille, jotka haluavat juosta pelit lÀpi ilman mitÀÀn haastetta, mutta tÀmÀ eliminoi myös kokonaan tietyt achievementit.
Kookosbanaani's rating:
9.4

Tuli pienenÀ kulttuurishokkina tÀmÀ aluksi, kun olin tottunut nauttimaan Danganronpani omaperÀisenÀ investigation/trial -yhdistelmÀnÀ, kunnes muistin pÀÀsarjan pelienkin olevan raikkaita genresekoituksia. TÀmÀ vÀliepisodi sijoittuu ensimmÀisen ja toisen osan vÀlille, jossa pelataan ensimmÀisen protagonistin Makoto Naegin pikkusiskolla halki anarkian turmeleman kaupungin. Mukana kelkassa on myös ensimmÀisestÀ osasta tuttu Toko, jonka sarjamurhaaja alter ego Genocide JackillÀ pelaaminen on ehdottomasti pelin parasta antia. NÀppÀrÀ ja omaperÀinen rÀiskintÀ, jonka olan yli sijoitettu kolmannen perspektiivin kamera on runsaasti velkaa Resident Evil 4:lle. Lapsihahmot ovat kieltÀmÀttÀ melko rasittavia, mutta konsepti lasten kapinasta on niin rohkea, etten voi kuin hattua nostaa. Hauska peli kaikin puolin, mutta turhan helppo. Ei myöskÀÀn ihan tunnu tÀydeltÀ Danganronpalta, sillÀ olen itse tottunut juonen huomattavaan yllÀtyskertoimeen, joka tÀllÀ kertaa oli harmillisen ennalta-arvattava.
Kookosbanaani's rating:
People who added this item 74 Average listal rating (65 ratings) 5.2 IMDB Rating 0
6.4

TÀmÀ peli ei ole ihan sitÀ, miltÀ se aluksi nÀyttÀÀ. Juonipaljastusten takia laitan jotain analyysintynkÀÀ spoiler tagin alle.

KyseessÀ on siis visual novel -tyyppiseksi deittailusimulaattoriksi naamioitu kokeellinen psykologinen kauhupeli. Pelin ensimmÀinen osio on hyvinkin kevytmielistÀ söpöjen tyttöjen naurattamista, kunnes yllÀttÀen tapahtuu kummia ja peli alkaa rikkoa neljÀttÀ seinÀÀ. Lopulta neljÀs seinÀ murenee lopullisesti alta pois ja paljastuu, ettÀ peli ei pysty paitsi ajattelemaan itsenÀisesti, myös vaikuttamaan aktiivisesti pelin tallennustiedostoihin. TÀmÀ tuntui loppua kohden vain entistÀ enemmÀn peliltÀ, joka ohjaa itse itseÀÀn sen sijaan, ettÀ kaikki olisi tÀysin pelaajan hallussa. Pelin neljÀttÀ seinÀÀ rikkovat ja psykologiset kauhuelementit yltÀvÀt yllÀttÀvÀn hÀiritseviin sfÀÀreihin. TÀssÀ jÀÀ jopa vanhan kunnon Metal Gear Solidin Psycho Mantis kakkoseksi. Myös satiirisia elementtejÀ löytyy ja varsinkin loppua kohden peli alkaa vyöryttÀmÀÀn ruudulle pohdintaa sosiaalisen median aiheuttamasta riippuvuudesta, sekÀ yksinÀisyydestÀ ja aikuisiÀn introvertismista. Peli on suunnattu nimenomaan visual novelin ystÀville, mutta sitÀkin enemmÀn deittailupelihirmuille. Itse olen enemmÀn ensimmÀistÀ ja vain hieman jÀlkimmÀistÀ, mutta vajoan kuitenkin juuri ja juuri kohdeyleisöön. Kunnianhimoisen omaperÀinen indie-projekti Dan Salvatolta, mieheltÀ, kuka yhdisteli deittailuanimen ja kauhupelin keskenÀÀn.
Kookosbanaani's rating:
18.2

Nyt on sitten kaikki Ace Attorney -sarjan pelit kaluttu lÀpi. SÀÀli, ettei Capcom antanut tÀmÀn rantautua Japanin ulkopuolelle, sillÀ kyseessÀ on jopa ensimmÀistÀ Investigations-osaa parempi jatko-osa. EnsimmÀisessÀ osassa oli kaikki caset vÀhintÀÀn ok-tasoa ja loppu oli pahasti ylipitkÀ. TÀssÀ puolestaan kaikki caset olivat loistavia ja monimutkainen finaali nitoo paitsi koko pelin tapahtumat yhteen, myös paljon muutakin. Sanoisin, ettÀ tÀmÀ on Investigations-sarjalle sitÀ, mitÀ Trials & Tribulations on itse pÀÀsarjan peleille. Juoneltaan ensimmÀinen osa oli vain kansainvÀlisen salakuljetusringin paljastamista, tÀssÀ puolestaan perehdytÀÀn entistÀkin enemmÀn siihen, miten Milesin pitÀÀ kantaa isÀnsÀ perintöÀ harteillaan. PisteitÀ myös pelin kolmannelle caselle, jossa pÀÀsee pelaamaan itse Gregory Edgeworthilla. Uutena innovaationa Logic Chess on nÀppÀrÀÀ aivopÀhkinÀÀ, jossa pitÀÀ valita seuraava siirto tarkkaan ja harkiten. Harvemmin olettaa spin-offin tekevÀn jotain nÀin tasokkaasti. Sanoisin, ettÀ tÀmÀ menee melkein kÀrkikolmikkoon, niin laadukas peli kaikin puolin.
Kookosbanaani's rating:
Add items to section

Dropped out

People who added this item 15 Average listal rating (10 ratings) 5.7 IMDB Rating 0
Pokemon Ultra Moon - Nintendo 3DS
Nyt ei riitÀ aika pokemonien metsÀstykseen. EhkÀ joskus toiste.

Added to




Related lists

Third Annual BAMF Awards
23 item list by BAMF
7 votes 1 comment
Best Up and Coming Directors (2020 Edition)
50 item list by Stehako
8 votes
My Top 100 Favorite Films of 2010s
137 item list by mirinbuddy
29 votes
October 2018 Horrorfest
42 item list by the giraffe
19 votes 2 comments
My Top 10 Least Favourite Movies of 2018
10 item list by MaxL
1 votes
The Evolution of Sydney Sweeney
50 item list by jordanwiles94
2 votes
PelĂ­culas que he visto en 2018
149 item list by Lena
13 votes 1 comment

View more top voted lists

People who voted for this also voted for


More lists from Kookosbanaani