Books read in 2015

Korppien kestien jälkeen hieman skarpattu, mutta Lohikäärmetanssi jää kokonaisuutena kuitenkin sarjan kolmen ensimmäisen osan jalkoihin. Juoni junnaa liikaa paikallaan, mutta loppupuolella etenee jo ihan kiitettävästi. Pari sarjan parasta twistiäkin tästä löytyi.

Tulen ja jään laulu -kirjoista selkeästi heikoin tähän mennessä. Kerronta etenee paikoitellen liian hitaasti, eikä loppujen lopuksi nosta pöydälle paljon uutta. Juonellisesti keskitytään liikaa Dorne-osuuteen, joka on ylivoimaisesti tylsin ja mielenkiinnottomin osuus saagasta, vaikka sisältääkin omat hetkensä. Tyrionin ja Daeneryksen puuttuminen näkyy, mutta samalla kannattaa kuitenkin muistaa miten laajasta henkilögalleriasta on kyse. Greyjoyden tarina on ehdottomasti tämän kirjan parasta antia. Vaikka kokonaisuutena Korppien kestit keskittyy liikaa sivujuoniin, on se kuitenkin olennainen osa sarjaa. Kannattaa kuitenkin muistaa että Martinilla itsellään oli jopa vaikeuksia tämän kirjan kanssa sen suhteen, että kenen tarinaa jatketaan vasta seuraavassa kirjassa.

Ehkäpä paras tähän asti lukemistani Tulen ja jään laulu -kirjoista. Tuplasti edeltäjiään paksumpi Miekkamyrsky sisältää sarjan shokeeraavimmat käänteet ja parhaimmat hahmonkehitykset. George R.R. Martin on antanut kaikkensa tälle.

Tulen ja jään laulun toinenkaan osa ei jätä lukijaan kylmäksi. Sisällissotaan ja rankkaan poliittiseen kahtiajakoon ajautunut Westeros nostaa pinnalle entistä synkempiä salaisuuksia ja kieroutuneempia salaliittoja, jota mm. Aryan tarina tukee loistavasti. Siinä missä Valtaistuinpeli lähinnä esitteli Westerosin ja sen tapahtumapaikat, mennään Kuninkaiden koitoksessa itse asiaan.

George R. R. Martinin Tulen ja jään laulun ensimmäinen osa on aivan yhtä loistavaa kamaa kuin siihen perustuva tv-sarjakin, ellei jopa parempi. Kuten normaalistikin lähdemateriaalin tavoin, Valtaistuinpelin kerronta, hahmogalleria ja tapahtumat ovat paljon kattavampia kuin mitä HBO:n sarja tarjoaa ja kokonaisuudeltaan tämä päälle 700 sivun paketti avartaa entistä enemmän Westerosin maailmaa ja sen asukkaiden elämää. Mutkikas, poliittinen juoni, yhdistettynä kypsään kerrontaan ja synkkiin teemoihin tekee tästä loistavan lukukokemuksen.

Tässä on yksi parhaista omaelämäkerroista, mitä olen koskaan lukenut. Omalla tavallaan Minä, Ozzy on huumeidenvastainen kertomus, mutta myös tarina ryysyistä rikkauksiin. Ozzyn elämä on ollut niin täynnä hulluja sattumuksia, että on ihme, miten mies on ylipäätään edes elossa. Kerronta on ronskia kielenkäyttöään myöten kuin suoraan Ozzyn suusta kuultua. Kirja valaisee erinomaisesti Ozzyn näkemyksen Black Sabbathin historiasta sekä hänen soolourastaan. Todella hauska kirja kaikinpuolin, vaikka tapahtumat ovat välillä todella hurjia (esimerkkinä mainittakoon, kuinka Ozzy heräsi kerran ryyppyreissun jälkeen keskeltä moottoritietä, vaikkei yhtään muista kuinka sinne päätyi). En voi suositella tätä opusta liikaa, ehdottomasti lukemisen arvoinen myös niille, jotka eivät välttämättä edes pidä Ozzyn musiikista.