Watched in 2009

Aina kun Lee Marvin nähdään valkokankaalle, tuloksena on viihdettä parhaimmillaan. Aseet paukkuvat ja meininki on muutenkin tosi machoa. Vaikka Lee Marvin on vanhentunut ja tukka hieman harmaantunut on hän elokuvamaailman kovimpia jätkiä. Mies sanelee edelleen ikimuistettavia repliikkejä ja jo hänen olemuksensa tekee elokuvasta paremman.

Likainen Tusina on kertomus majuuri John Reismanista, joka sai tehdä 12 paatuneesta rikollisesta, joiden tehtävä on tuhota natsien valtaama linna ja tappaa mahdollisimman monta upseeria ja muita tärkeitä ihmisiä. Elokuvan juoni on yksinkertainen, mutta tehokas sillä Likainen Tusina on todellinen "äijä elokuva" ja turhan vaikea juoni pilaa koko elokuvan. Likainen Tusina panostaakin enemmän tunnelman luontiin ja onnistuukin siinä loistavasti luoden elokuvan jota ei unohda.

Lee Marvinin esittämä majuri John Reisman on todellinen äijä joka haistattaa pitkät kaikille eikä miestä kiinnosta mikään. Tässä roolissa todistettiin se että Lee Marvin on äijä ja elokuvamaailman parhaimpia näyttelijöitä. Vielä Kun elokuvassa nähdään toinen todellinen äijä Charlie Bronson Likainen Tusina on viihdettä isolla veellä. Vaikka Bronsonia ei ruudussa kovin paljoa nähdäkään niin aina kun hän siinä vilahtaa hän tuo kohtaukseen sitä jotain joka saa siitä hyvän.

Likainen Tusina on äijäilyä vailla vertaa jota ei ole pilattua kaikella muulla turhalla vaan ollaan keskitytty asiaan eli viihteeseen. Tuloksena on macho elokuva, jonka merkitys viihde elokuvilla on korvaamaton ja josta jokaisen elokuvan tulisi ottaa mallia.

Kuin Raivo Härkä on yksi Robert De Niron parhaimpia elokuvia. De Niron esittämä Jake LaMotta on lahjakasa nyrkkeilijä lupaus joka ei ole kohdannut vertaistansa. Miehen elämä kukoistaa. Hänellä on vaimo, lupaava urheilu-ura ja paljon rahaa. Lopulta hän saavuitti jokaisen nyrkkeilijän unelman eli mestaruus vyön. Tästä sitten alkoi alamäki. Nainen alkaa pettämään, miehen velipoika alkaa olemaan entistä kateellisempi kun veljellä menee hyvin. Lopulta kaikki romahtaa ja LaMotta menettää kaiken.

Kuin Raivo Härkä kuvaa loistavasti millaista on olla huipulla ja millaista elämä on kun kaikki romahtaa. Näihin piirteisiin kun lisätään De Niron loistava roolisuoritus ja Martin Scorsese saadaan aikaan upein nyrkkeily elokuva. Kuin Raivo Härkä peittoaa kaikki Rockyt ja sun muut kirkkaasti kuvaamalla muutakin kuin pelkkää nyrkkeilyä voitosta voittoon. Martin Scorsese käytti taitavasti mustavalko tekniikkaa ja sai aikaan tyylikkään, uskottavan ja hieman synkän yhden miehen elämäntarinan.

Robert De Niro on juuri oikea mies Jake LaMottan rooliin voittamattoman nyrkkeily mestarina, joka menettää lopulta kaiken. Mies vei sympatiapisteet itselleen ja sai katsojan säälimään häntä. Mies panosti rooliinsa niin paljno että oli valmis treenaamaan itsensä huippukuntoon ja lihottamaan itsensä elokuvan loppua varten. Myös Joe Pesci veti upean roolisuorituksen LaMottan velipoikana. Mies näytteli loistavasti kateellista ja veljensä varjossa elävää miestä, joka tekee kaikkensa jotta veli menestyisi.

Kuin Raivo Härkä elokuva, joka näyttää millaista nyrkkeily maailma on jos kaikki ei mene suunnitelmien mukaan. Onnelista loppua ei ole vaan Scorsese loi tilalle sentimentaalisen ratkaisubn, joka sopi tähän elokuvaan hyvin ja täsmensi elokuvan sanomaa. Kaiken kaikkiaan Kuin Raivo Härkä on surkumielinen ja todellisuutta hyvin kuvaava pätkä jonka jokaisen tulisi katsoa.

Kyllähän tätä paskaa alkaa jo riittää. Nimittäin American Pie - elokuvia. Muka paras ja eniten paljasta pintaa paljastava näyttävä American Pie- elokuva. Elokuva kierrätti samaa ideaa jota koko vitun elokuvasarja on käyttänyt joka elokuvassa. Vähä pukeisia naisia, lisää vähäpukeisia naisia ja vielä lisää vähä pukeisia naisia. Ei siinä, kyllähän heitä katselee mutta kun koko elokuvassa ei ole muuta ideaa ku saada teini-ikäiset katsojat runkkaamaan katsoessaan heidän toivotonta toilailua. Juoni on täysin naurettava ja entä näyttelijät. Ai niin mitkä näyttelijät! Koko elokuvassa ei ollut kuin yksi oikea näyttelijä muut teeskentelivät yrittävänsä näytellä. Tämä oikea näyttelijä on koko elokuvasarjan läpi näytellyt Eugene Levy. Entäpä sitten juoni. Steve Stiflerin paskapää veli Matthew Stifler on joutunut musiikkieirille ja päättää kuvat siellä salaa alastomia naisia. Tämä ei onnistukkaan niin hyvin kuin pitää ja yhtäkkiä jätkä onkin kusessa päätään myöten. Kaiken kaikkiaan American Pie Band Camp on kopio muista osista mutta on niitäkin säälittävämpi ja surkeampi, jota ei kenenkään ihmisen tarvitsisi katsoa.

Kun Paul Newman ja Robert Redford saadaan samaan elokuvaan tuloksena ei voi ollu kuin hyvä elokuva. Juuri sitä ja kaikkea muuta Butch ja Kid - Auringonlaskun Ratsastajat on. Butch on päättäväinen rikollinen joka tekee juuri sitä mitä haluaa. Kid taas on kovapäinen ammuskelija joka osuu mihin haluaa. Yhdessä tämä kaksikko muodostaa villin lännen pelätyimmän rosvokoplan. Kumminkin aikanaan kaikki hyvä loppuu ja he tekevät virheen. Nimittäin he ryöstävät villin länne kovimman jätkän vaunun ja siitähän hän ei pidä. Vaan hän lähettään heidän perään poppamiehen ja tukun päästä varpaisiin aseistettuja palkkametsästäjiä.

Maailman sinisimmistä silmistä tunnettu Paul Newman onnistuu jälleen omalla karismaattisella ja vähäeleisellä tavalla. Hän oli kuin luotu pelottoman Butchin rooliin. Myös Robert Redford onnistui roolissaan ja Newmanin kanssa he täydensivät toisiaan, mikä on nähty jo parissa muussakin heidän elokuvissaan. Miesten yhteistyö on elokuvataidetta parhaimmillaan ja juuri tälläisia kaksikkoja elokuvamaailma tarvitsee.

Butch ja Kid - Auringonlaskun Ratsastajat on viihdyttävä kuvaus villin länne kovimmasta rosvakaksikosta. Elokuva oli täynnä naljailevaa dialogia ja George Roy Hill sovelsi erillaisia kuvakulmia kuvaten sen ajan maisemia hienosti luoden katsojaan aidon villin länne tunteen.

Itse en odottanut Spike Leen Inside Manilta mitään muuta kuin pelkkiä räjähdyksiä ja aivotonta toimintaa. Jo elokuvan alussa nämä odotukset joutivat kankkulan kaivoon. Inside Man on alusta asti mystinen ja jännitävä toiminta trilleri. Elokuva kertoo Dalton Russelista (Cliwe Owen), joka on kerännyt kasaan koplan ja suunnitellut kaikkien aikojen pankkiryöstön. Tätä suunnitelmaa estämään on saapunut komisaario Keith Frazier(Denzel Washington). Tämä kissa ja hiiri leikki jatkui elokuvan loppuun asti ja päättyi suureksi yllätykseski konnan voittoon. Siinäkin mielessä Inside Man oli erikoinen elokuva. Elokuvassa oli liian paljon erilaisia juonenkäänteitä ja paljastuksia että katsojan on vaikea seurata tarinan etenemistä. Muutenkin elokuva oli sekava ja hypittiin koko ajan taaksepäin ja siitä taas takaisin nykyaikaan. Denzel Washingtonin näyttelemä komisaario Keith Frazier oli hieman mystinen hahmo. Mies vain ryntäilee aseistettujen ryöstäjien keskellä ja huutaa ampukaa minut. Cliwe Owen oli tyypilliseen tapaan taas yhden ilmeen mies näytellessään pankkia ryöstävää nerokasta Dalton Russelia. Kokonaiduudessaan Inside Man on menevä toiminta filkka, joka kaatuu omaan liika yrittämseensä.

Pakko se on myöntää. Vaikka Jason Statham ei ole niitä maailman parhaita näyttelijöitä hän valitsee roolinsa hyvin. Juuri Death Racen kaltaiset toiminta pätkät sopivat hänelle. Tässäkin elokuvassa mies veti roolinsa hyvin yhdellä ilmeellä ja muutamalla loistavalla repliikillä. Death Race on tämän vuoden ehdottomasti parhaita toiminta filkkoja. Näyttäviä räjähdyksiä, loistavasti toteutettuja stuntteja oli paljon. Toimintakohtauksia ei oltu pilattu liian nopeilla leikkauksilla ja muutenkin tapahtumat etenivät hyvään tahtiin ja sopivalla vauhdilla että katsojakin pysyy mukana. Tästä kaikesta saamme kiittää ohjaaja Paul W.S Andersonia. Ennen Death Racea mies oli ennenkin ohjannut toimintapätkiä, mutta tämä elokuva on miehen paras leffa. Myös muut näyttelijät olivat kohtuu hyviä, mutta heitä ei voi verrata Stathamin suoritukseen. Ennen kaikkea tappiin asti aseistetut autot olivat iloa silmälle. Raketteja lensi elokuvan aikana paljon ja autoja tuhoutui enemmän kuin unelmia Hollywood urasta.

Spinal Tap - Hei Me rokataan kertoo omalla hauskalla tavallaan yhden yhdysvaltalais bändistä. Elokuva kertoo dokumentaristi Rob Reineristä, joka seuraa Spinal Tap nimisestä bändistä. Ron Reiner on onnistunut tuomaan elokuvaan mukanaan paljon loistavia repliikkejä. Myös elokuvan henkilöhahmot ovat kiinnostavia ja heidän taustoihin syvennytään perinpohjaisesti. Hahmojen näyttelijät osaavat myös asiansa. Kaikki he ovat olleet hieman oudompia nimiä Hollywoodissa, mutta nimen omaan tästä elokuvasta he nousivat väliaikaiseén kuuluisuuteen


The numbers all go to eleven. Look, right across the board, eleven, eleven, eleven and...

Oh, I see. And most amps go up to ten?

Exactly.

Does that mean it's louder? Is it any louder?

Well, it's one louder, isn't it? It's not ten. You see, most blokes, you know, will be playing at ten. You're on ten here, all the way up, all the way up, all the way up, you're on ten on your guitar. Where can you go from there? Where?

I don't know.

Nowhere. Exactly. What we do is, if we need that extra push over the cliff, you know what we do?

Put it up to eleven.

Eleven. Exactly. One louder.

Why don't you just make ten louder and make ten be the top number and make that a little louder?

These go to eleven

"Kaikkien aikojen paras krokotiili-elokuva!". Niin luki The Territoryn takakannessa. Odotukset elokuvaa kohtaan nousivat, mutta sitten kun tappajakrokotiili paljastui steroideja syöneeksi mutantiksi odotukset katosivat kuin pieru saharaan. Kyllähän Territory kuvasi kauniista Australian jylhiä maisemia, mutta sitten kun nähtiin elokuvan päänäyttelijä odotukset nousivat taas. Nimittäin elokuvassa näyttelee Terminator 4:sta tunnettu Sam Worthington. Mutta jälleen kerran elokuvan ainoa näyttelijä joka osasi näytellä kuoli lähes ensimmäisenä. Itselleni se oli suuri järkytys ja toivoin että hänen kuolemansa olisi toteutettu paremmin ja tyyliikkämmin. Myös muut kuolemat olivat typerästi toteutettuja. Ja vielä kun se vitun typerä krokotiilikin tunki lähes joka kohtaukseen tunnelma oli tyystin kadonnut. Kyllähän elokuva yritti herättää tietynlaista sympatiaa haaksirikkoisia kohtaan, mutta ei niin ei. Tähän kun vielä lisätään muiden näyttelijöiden tyttömäinen kirkuminen ja diivailu elokuvaa ei voi suositella kenellekään. Niin eihän sitä voi haaksirikkoiteneena tyytyä puun juuriin vaan pitäähän sitä toivoa kaviaaria ja odottaa pelastus partiota vaikka vesi nousee hurjalla vauhdilla. Tämän vuoksi krokolla on helppo työ napsia ihmisiä veden alle syötäväksi. Elokuvan olisi voinut pelastaa se että peto olisi kuollut näyttävällä tavalla ja tappaja olisi lausunut kuuluisat viimeiset sanat. Mutta ei tietenkään sellaista voi tapahtua, vaan pitihän sankarin pelastaa oma rakkaansa, jonka hän on tuntenut huimat puoli päivää. Tämän naurettavan juonenkäänteen lisäksi elokuvan ohjaaja unohtaa sen että elokuvassa on muitakin ihmisiä ja jättää heidän kohtalonsa katsojan päätettäväksija keskittyy vasta rakastuneisiin. Kaiken kaikkiaan The Territory on huono elokuva ja naurettavuudessaan omaa luokkaansa. Elokuvan ainoita hyviä puolia ovat maisemien ja kameran käytön ja muutaman kohtauksen onnistuminen.

Renny Harlinin ohjaajama elokuva Deep Blue Sea ei herättänyt aluksi mitään mielenkiintoa. Jotkut vitun mutanttihait olivat saaneet jostain lisää aö:tä ja päättivät ryhtyä kapinaan. Siitäkö niiden tutkijat pultit vetivät ja päättivät paeta tutkimuskeskuksesta. Siitä sitten alkoi mutanttihaiden ja ihmisten välinen kliseinen ja lapsellinen kissa ja hiiri leikki. Mistä ihmeestä jopa Renny Harlin keksi näin typerän elokuvan ja sai mukaan jopa itse Samuel L. Jacksonin? Vaikka itse Samppa onkin mukana ei se estä elokuvaa olemasta huono. Elokuvan hait näyttivät suoraan sanottuna hirveiltä muovailuvahasta tehdyiltä sinteiltä. Ja vielä kun niiden uiminen näytti samalta kuin pikkulasten räpiköiminen on elokuva visuaalisesti huono ja tyylitön. Kun vielä elokuvan näyttelijät jopa Samuel L. Jackson näyttelivät yhtä hyvin kuin koulun kevätjuhlissa esiintyvät lapset on elokuva kallis floppi. Eritoten uskovaista kokkia näyttelevä LL Cool J otti eritoten pattiin. Miehen typerät kulmakarvan nostot saivat allekirjoittaneen nauramaan hänelle. Ja vielä kun miehen typerät "Sinä tapoit minun lintuni" ja "Tuotko minulle sushia" repliikit ilmestyivät ruutuun sai hän itseni raivonpartaalle. Deep Blue Sea on ehdottomasti yksi huonoimmista elokuvista ikinä ja voin vain ihmetellä miten edes Suomen oma poika Renny Harlin on voinut tällaista shittiä tehdä? Tämä elokuva on puoli toista tuntia pelkkää paskaa jota ei kenenkään tarvitse kestää joten olisi kaikille hyväksi ettei tämmöistä enää nähdä telkkarista.