Played in 2011
Sort by:
Showing 33 items
Rating:
List Type:
F.E.A.R. 3 - PC Games
17.12
Todella hyvää toimintaa. Vaikeustaso on kohdillaan jopa helpoimmalla pelatessa, eli ei liian helppoa, muttei niin vaikeataan etteikö etiäpäin pääsisi. Alkuperäisen FEARin lisäosien myötä tarina on hieman kärsinyt, mutta ympyrän jonkinlainen sulkeutuminen tyydytti kolmannessa osassa. Perinteiset kauhuelementit ovat edelleen läsnä, mutta ei tämä edelleenkään onnistu pelottamaan, ainoastaan luomaa tunnelmaa synkästä.
Pääpaino oli ainakin itselläni pelatessa erittäin mainiossa toiminnassa. Hidastus toimii edelleen komeasti ja meleetäkin on mukava harrastaa kun lähitaistelu on nyt entistäkin dynaamisempaa. Aseita löytyy joka lähtöön ja jokainen niistä säilyy loppuun asti käyttökelpoisena. Roboteillakin pääsee pariin otteeseen rälläilemään, mikä tuo ihan mukavaa vaihtelua.
Tähänastisista FEAReista tässä on luultavasti paras kenttäsuunnittelu, vaikken sitä olekaan erityisesti koskaan huomioinut. Vaihtelua löytyy jonkin verran ja miljöö näyttää mukavan postapokalyptisen karulta, myös graafisesti komealta (vaikka ei vaadi konetehoja mitenkään järjettömästi). Erilaisia lahdattavia ei ole kuin muutamaa kastia, mutta niistä löytyy erilaisia variaatioita. Loppupomo onnistuu kuitenkin vaikuttamaa suuruudellaan, liekkö otettu vaikutteita Mass Effect 2:den lopusta. Loppupomo on ehkä liian helppo päihittää, mutta kaltaiselleni elämyspelaajalle se ei ole haitaksi.
Nautin FEARissa oikeastaan kaikesta. Pelin omia saavutuksia oli kiva yrittää saada (esim. tietyllä aseella tappaa 25 vihulaista) ja Steamin omat saavutukset lisäävät myös peli-ikää. Kun kentät läpäisee, pääsee perushahmon lisäksi pelaamaan tämän velipojalla, josta en vielä rupea sanomaan mitään kun en ole kokeillut, mutta näiden lisäksi co-op-pelimuoto lisää kanssa uudelleenpeluuarvoa. Toki perinteinen nettipeli kaikenmailman erilaisine muotoineen löytyy, mutta ne eivät varsinaisesti sytyttäneet, vaikkeivat mitenkään erityisen huonoja olleetkaan. Peliyleisöä vaan on aika niukalti paikalla.
Jos pitää muista sarjan peleistä ja hyvästä FPS-räiskinnästä, niin voin tätä aivan rehellisesti suositella. Mainio peli.
SP: 91/100
MP: 85/100
Todella hyvää toimintaa. Vaikeustaso on kohdillaan jopa helpoimmalla pelatessa, eli ei liian helppoa, muttei niin vaikeataan etteikö etiäpäin pääsisi. Alkuperäisen FEARin lisäosien myötä tarina on hieman kärsinyt, mutta ympyrän jonkinlainen sulkeutuminen tyydytti kolmannessa osassa. Perinteiset kauhuelementit ovat edelleen läsnä, mutta ei tämä edelleenkään onnistu pelottamaan, ainoastaan luomaa tunnelmaa synkästä.
Pääpaino oli ainakin itselläni pelatessa erittäin mainiossa toiminnassa. Hidastus toimii edelleen komeasti ja meleetäkin on mukava harrastaa kun lähitaistelu on nyt entistäkin dynaamisempaa. Aseita löytyy joka lähtöön ja jokainen niistä säilyy loppuun asti käyttökelpoisena. Roboteillakin pääsee pariin otteeseen rälläilemään, mikä tuo ihan mukavaa vaihtelua.
Tähänastisista FEAReista tässä on luultavasti paras kenttäsuunnittelu, vaikken sitä olekaan erityisesti koskaan huomioinut. Vaihtelua löytyy jonkin verran ja miljöö näyttää mukavan postapokalyptisen karulta, myös graafisesti komealta (vaikka ei vaadi konetehoja mitenkään järjettömästi). Erilaisia lahdattavia ei ole kuin muutamaa kastia, mutta niistä löytyy erilaisia variaatioita. Loppupomo onnistuu kuitenkin vaikuttamaa suuruudellaan, liekkö otettu vaikutteita Mass Effect 2:den lopusta. Loppupomo on ehkä liian helppo päihittää, mutta kaltaiselleni elämyspelaajalle se ei ole haitaksi.
Nautin FEARissa oikeastaan kaikesta. Pelin omia saavutuksia oli kiva yrittää saada (esim. tietyllä aseella tappaa 25 vihulaista) ja Steamin omat saavutukset lisäävät myös peli-ikää. Kun kentät läpäisee, pääsee perushahmon lisäksi pelaamaan tämän velipojalla, josta en vielä rupea sanomaan mitään kun en ole kokeillut, mutta näiden lisäksi co-op-pelimuoto lisää kanssa uudelleenpeluuarvoa. Toki perinteinen nettipeli kaikenmailman erilaisine muotoineen löytyy, mutta ne eivät varsinaisesti sytyttäneet, vaikkeivat mitenkään erityisen huonoja olleetkaan. Peliyleisöä vaan on aika niukalti paikalla.
Jos pitää muista sarjan peleistä ja hyvästä FPS-räiskinnästä, niin voin tätä aivan rehellisesti suositella. Mainio peli.
SP: 91/100
MP: 85/100
Juldeenious's rating:
SiN Episodes: Emergence - PC Games
8.12
SiNin episoodit jäivät valitettavasti tähän yhteen hieman päälle parituntiseen rillutteluun. Tai no, teknisessä toteutuksessa olisi ollut hieman Ritualilla petraamista, mutta toiminta on jämäkkää ja vauhdikasta, mutta tarina taas melkoisen yhdentekevä. Kyllä tästä olisi kuitenkin ihan kelvollisen trilogian saanut aikaan.
Source on hyvin vahvasti läsnä. Perusasiat, kuten fysiikka, ovat aivan kohdallaan, mutta kaikenmaailman pikkubugit ja välivideoiden ankeus karsii tunnelmaa ja kokonaisuutta rajusti. Viimeistely on jäänyt selvästi aivan toispuoleiseksi asiaksi.
Parasta tässä on räiviä haulikolla ja muilla tuliluikuilla (joita on jopa kolme, eli lisäksi pistooli ja rynnäkkökivääri) vihulaispaskiaisia kun aseissa on kuitenkin jokseekin munaa. Päähän ampuu niin moinen menee tohjoksi, torsoon ampuu niin kuolettavien luotien/haulien voimasta ruho ottaa komeaa vastapotkua osakseen, mutta muuten kehot eivät reagoi osumiin.
Tämä on tällainen guilty pleasure. Hyppypomppimalla pääsee quakevauhtia etiäpäin, muutamia salapaikkoja löytyy ja kivaa on sen pari tuntia. Homma loppuu kuin seinään, mikä vituttaa, sillä ei tässä parane kuin jäädä odottamaan jatkoa, jota ei koskaan ole tulossa.
SP: 76/100
MP: -
SiNin episoodit jäivät valitettavasti tähän yhteen hieman päälle parituntiseen rillutteluun. Tai no, teknisessä toteutuksessa olisi ollut hieman Ritualilla petraamista, mutta toiminta on jämäkkää ja vauhdikasta, mutta tarina taas melkoisen yhdentekevä. Kyllä tästä olisi kuitenkin ihan kelvollisen trilogian saanut aikaan.
Source on hyvin vahvasti läsnä. Perusasiat, kuten fysiikka, ovat aivan kohdallaan, mutta kaikenmaailman pikkubugit ja välivideoiden ankeus karsii tunnelmaa ja kokonaisuutta rajusti. Viimeistely on jäänyt selvästi aivan toispuoleiseksi asiaksi.
Parasta tässä on räiviä haulikolla ja muilla tuliluikuilla (joita on jopa kolme, eli lisäksi pistooli ja rynnäkkökivääri) vihulaispaskiaisia kun aseissa on kuitenkin jokseekin munaa. Päähän ampuu niin moinen menee tohjoksi, torsoon ampuu niin kuolettavien luotien/haulien voimasta ruho ottaa komeaa vastapotkua osakseen, mutta muuten kehot eivät reagoi osumiin.
Tämä on tällainen guilty pleasure. Hyppypomppimalla pääsee quakevauhtia etiäpäin, muutamia salapaikkoja löytyy ja kivaa on sen pari tuntia. Homma loppuu kuin seinään, mikä vituttaa, sillä ei tässä parane kuin jäädä odottamaan jatkoa, jota ei koskaan ole tulossa.
SP: 76/100
MP: -
Juldeenious's rating:
Serious Sam HD: The First Encounter - PC Games
28.11
Yksinpeli on yhtä klassista tappojuhlaa, nyt teräväpiirtona! Muutaman tunnin verikekkerit vaativat 3277 uhria ja lukemattomat määrät ammuksia/raketteja/mitälie, eli lahtaamista erinäisillä tuliluikuilla saa harrastaa kyllästymiseen asti. Valtavia pomotaisteluja on liian vähän ja näinpä loppu on onnistunut siinä, että jää kivasti mieleen. Mutta kyllä kymmenien, ellei satojen vihollisten joukkoryntäys kohti laulavaa minigunia tekee vaikutuksen.
Moninpelipuolelta löytyy perinteinen deathmatch, joka on aina yhtä samanlaista ja aikansa viihdyttävää mättöä. Parhaimmaksi moninpelaamiseksi osoittautuikin co-op, jossa juostaan yksinpelin kenttiä lävitse. Erittäin hauskaa ajantappoa valtavalla pelaajamäärällä ja mahdottomalla vihollismassalla.
SP: 88/100
MP: 82/100
Yksinpeli on yhtä klassista tappojuhlaa, nyt teräväpiirtona! Muutaman tunnin verikekkerit vaativat 3277 uhria ja lukemattomat määrät ammuksia/raketteja/mitälie, eli lahtaamista erinäisillä tuliluikuilla saa harrastaa kyllästymiseen asti. Valtavia pomotaisteluja on liian vähän ja näinpä loppu on onnistunut siinä, että jää kivasti mieleen. Mutta kyllä kymmenien, ellei satojen vihollisten joukkoryntäys kohti laulavaa minigunia tekee vaikutuksen.
Moninpelipuolelta löytyy perinteinen deathmatch, joka on aina yhtä samanlaista ja aikansa viihdyttävää mättöä. Parhaimmaksi moninpelaamiseksi osoittautuikin co-op, jossa juostaan yksinpelin kenttiä lävitse. Erittäin hauskaa ajantappoa valtavalla pelaajamäärällä ja mahdottomalla vihollismassalla.
SP: 88/100
MP: 82/100
Juldeenious's rating:
Windosill - PC Games
26.11
Lyhyt, mutta audiovisuaalisesti erittäin viehättävä pikkuinen pulmapeli. Saa hymyn korviin asti.
SP: 90/100
MP: -
Lyhyt, mutta audiovisuaalisesti erittäin viehättävä pikkuinen pulmapeli. Saa hymyn korviin asti.
SP: 90/100
MP: -
Juldeenious's rating:
Call of Duty: Modern Warfare 3 - PC Games
15.11
Eeppinen päätös trilogialle. Tai ainakin toivottavasti kyseessä on trilogia ja päätösosa sille. Moderni sodankäynti on täynnä upeita käsikirjoitettuja kohtia, kuten Eifel-tornin sortuminen. Toiminta on nopeatempoista ja tyylikästä, eli meno on kokonaisuudessaan mainiota vuoristorataa alusta loppuun.
Moninpelistä löytyy se perinteinen MW:n moninpeli, joka sisältää lukuisia pelimuotoja deathmatchista demolitioneihin. Zombimodi jäi välistä, koska kehittäjätiimi, mutta co-op tehtävät ovat hauskaa väkerrettävää niin monin kuin yksinkin. Black Opsin takkuisuuden jälkeen moninpeliä pelaa mielellään ja CoD-fanit ainakin ovat aivan kotonaan.
SP: 92/100
MP: 90/100
Eeppinen päätös trilogialle. Tai ainakin toivottavasti kyseessä on trilogia ja päätösosa sille. Moderni sodankäynti on täynnä upeita käsikirjoitettuja kohtia, kuten Eifel-tornin sortuminen. Toiminta on nopeatempoista ja tyylikästä, eli meno on kokonaisuudessaan mainiota vuoristorataa alusta loppuun.
Moninpelistä löytyy se perinteinen MW:n moninpeli, joka sisältää lukuisia pelimuotoja deathmatchista demolitioneihin. Zombimodi jäi välistä, koska kehittäjätiimi, mutta co-op tehtävät ovat hauskaa väkerrettävää niin monin kuin yksinkin. Black Opsin takkuisuuden jälkeen moninpeliä pelaa mielellään ja CoD-fanit ainakin ovat aivan kotonaan.
SP: 92/100
MP: 90/100
Juldeenious's rating:
LIMBO - PC Games
8.11
Indie-pelit ne jaksavat viehättää. Sympaattinen lähtökohta saa synkän visuaalisen ulkomuodon ja painostavan äänimaailman myötä aivan päinvastaisen tunnelman aikaan. Suloinen poika seikkailee Limbossa, mitä nyt joskus joutuu jättiläishämähäkin raatelemaksi tai sirkkelinterät sohivat seikkailijan useampaan osaan. Matkassa on useita yksinkertaisia (ja siksi niin "monimutkaisia") pulmia, joita ratkomalla pääsee etenemään. 2D-pelistä kun on kyse, ei pulmien ratkaisuun sinänsä ole runsaasti vaihtoehtoja, mutta useasti ovat liian yksinkertaisia ettei heti juolahda ratkaisu mieleen.
SP: 93/100
MP: -
Indie-pelit ne jaksavat viehättää. Sympaattinen lähtökohta saa synkän visuaalisen ulkomuodon ja painostavan äänimaailman myötä aivan päinvastaisen tunnelman aikaan. Suloinen poika seikkailee Limbossa, mitä nyt joskus joutuu jättiläishämähäkin raatelemaksi tai sirkkelinterät sohivat seikkailijan useampaan osaan. Matkassa on useita yksinkertaisia (ja siksi niin "monimutkaisia") pulmia, joita ratkomalla pääsee etenemään. 2D-pelistä kun on kyse, ei pulmien ratkaisuun sinänsä ole runsaasti vaihtoehtoja, mutta useasti ovat liian yksinkertaisia ettei heti juolahda ratkaisu mieleen.
SP: 93/100
MP: -
Juldeenious's rating:
Battlefield 3 - PC Games
3.11
Battlefield goes Call of Duty. Bad Company 2:n yksinpeli vaikutti vanhanaikaiselta Medal of Honorilta, jotkut mestat vaan menivät räjähteiden voimasta paskaksi. Nyt on kuitenkin turvauduttu Black Opsin tyyliseen kerrontatyyliin ja skriptattuun putkeen. CoD-sarjan tuotoksiin tässä on kuitenkin erona fyysisempi sodankäynti, rutkasti tyylikkäämpi ulkoasu ja se, että tulitaistelussa saattaa heittää henkensä muutenkin kuin että terroristi painaa iholle kiväärinperä tanassa.
Vaikka BO-vibat ovatkin vahvat, kyllä yksinpelin tarina on aivan juuri niinkin käypä kuin saattaa odottaa. Pääasiana on kuitenki vyörryyttää päälle mitä hienointa sotakohtausta toisensa jälkeen ja niinhän tämä toimii. Henkilöhahmot eivät ole erityisen kiinnostavia, mutta visuaalisuudessa tämän suurin koukku piilee. Ja se riittää minua viihdyttämään sen muutaman tunnin. Uudelleenpeluuarvoa löytyy ihan vain sen puolesta, että tällaista huikeaa aivot nollille -adrenaliinimättöä haluttaa aina toisinaan tahkota, ainakin pari kertaa vuodessa.
Moninpeliä jota en ole Atin ajuriongelmien ansiosta päässyt vielä kunnolla pelailemaan (paitsi co-opia, joka on aika sairaan hauska, kenttiä vain saisi olla enemmän).
[EDIT]
Nyt kun tuo moninpeli vihdoin toimii, niin onhan se tämän pelin kivijalka. Bad Company 2:sta potenssiin kaksi, eli erittäin upeaa ja parasta moninpelaamista koskaan. Konetehoja vaatii aikamoisesti sen pyörittäminen, tai sitten Atini imee virtalähteestä viimeisetkin rippeet. Vaikea sanoa, mutta nyt toimii Windows 7:lla hyvin.
SP: 94/100
MP: 100/100
Battlefield goes Call of Duty. Bad Company 2:n yksinpeli vaikutti vanhanaikaiselta Medal of Honorilta, jotkut mestat vaan menivät räjähteiden voimasta paskaksi. Nyt on kuitenkin turvauduttu Black Opsin tyyliseen kerrontatyyliin ja skriptattuun putkeen. CoD-sarjan tuotoksiin tässä on kuitenkin erona fyysisempi sodankäynti, rutkasti tyylikkäämpi ulkoasu ja se, että tulitaistelussa saattaa heittää henkensä muutenkin kuin että terroristi painaa iholle kiväärinperä tanassa.
Vaikka BO-vibat ovatkin vahvat, kyllä yksinpelin tarina on aivan juuri niinkin käypä kuin saattaa odottaa. Pääasiana on kuitenki vyörryyttää päälle mitä hienointa sotakohtausta toisensa jälkeen ja niinhän tämä toimii. Henkilöhahmot eivät ole erityisen kiinnostavia, mutta visuaalisuudessa tämän suurin koukku piilee. Ja se riittää minua viihdyttämään sen muutaman tunnin. Uudelleenpeluuarvoa löytyy ihan vain sen puolesta, että tällaista huikeaa aivot nollille -adrenaliinimättöä haluttaa aina toisinaan tahkota, ainakin pari kertaa vuodessa.
Moninpeliä jota en ole Atin ajuriongelmien ansiosta päässyt vielä kunnolla pelailemaan (paitsi co-opia, joka on aika sairaan hauska, kenttiä vain saisi olla enemmän).
[EDIT]
Nyt kun tuo moninpeli vihdoin toimii, niin onhan se tämän pelin kivijalka. Bad Company 2:sta potenssiin kaksi, eli erittäin upeaa ja parasta moninpelaamista koskaan. Konetehoja vaatii aikamoisesti sen pyörittäminen, tai sitten Atini imee virtalähteestä viimeisetkin rippeet. Vaikea sanoa, mutta nyt toimii Windows 7:lla hyvin.
SP: 94/100
MP: 100/100
Juldeenious's rating:
Max Payne 2: The Fall of Max Payne - PC Games
23.10
Replay - ei muutoksia pisteytykseen
MP2 näyttää edelleen hyvältä ja fysiikoilla on hauska leikkiä. Bullet time, pari uzia, jokin varastohuone laatikkoineen ja muutama äpärä niin on lyijyjuhlat mitä upeimmassa kunnossa. Tarina on myös ihan toimiva kaikkine twisteineen ja ykkösestä tuttu kerrontatyyli miellyttää edelleen.
SP: 96/100
MP: -
Replay - ei muutoksia pisteytykseen
MP2 näyttää edelleen hyvältä ja fysiikoilla on hauska leikkiä. Bullet time, pari uzia, jokin varastohuone laatikkoineen ja muutama äpärä niin on lyijyjuhlat mitä upeimmassa kunnossa. Tarina on myös ihan toimiva kaikkine twisteineen ja ykkösestä tuttu kerrontatyyli miellyttää edelleen.
SP: 96/100
MP: -
Juldeenious's rating:
Max Payne - PC Games
21.10 4½
Samalla lailla kuin Far Cry, tämä on tullut nuorempana pelailtua useampaan kertaan lävitse. Raaka ja synkkä tarina säväyttää edelleen ja toteutus on erittäin tyylikäs. Välistä peli äityy aivan saakelin hankalaksi useamman kovanaaman puskiessa iholle, mutta pientä taktikointia ja bullet timen ajoittelua niin kovaotteisen (ja -onnisen) kytän selviytymistarina on mitä hienointa seurattavaa, ja pelattavaa. Tämä on kyllä niitä pelejä, jotka eivät ainakaan aivan heti vanhene, eikä tästä elokuvaa olisi tarvinut erikseen tehdä.
SP: 92/100
MP: -
Samalla lailla kuin Far Cry, tämä on tullut nuorempana pelailtua useampaan kertaan lävitse. Raaka ja synkkä tarina säväyttää edelleen ja toteutus on erittäin tyylikäs. Välistä peli äityy aivan saakelin hankalaksi useamman kovanaaman puskiessa iholle, mutta pientä taktikointia ja bullet timen ajoittelua niin kovaotteisen (ja -onnisen) kytän selviytymistarina on mitä hienointa seurattavaa, ja pelattavaa. Tämä on kyllä niitä pelejä, jotka eivät ainakaan aivan heti vanhene, eikä tästä elokuvaa olisi tarvinut erikseen tehdä.
SP: 92/100
MP: -
Juldeenious's rating:
Far Cry - PC Games
14.10
Replay - ei muutoksia pisteytykseen
Aivan sairaalloisen upea peli edelleen. Vuosienkin jälkeen laaja saaristo jaksaa viehättää ulkonäöllisesti, hyvät fysiikat tekevät toiminnasta hauskaa ja vaihtelua on aivan nokko, etenkin keskivälin mutantit ovat hauskaa tapettavaa, mitkä toimivat myös pelin heikkoutena ainakin lopussa. Se kun on todella nihilistinen ja useampia yrittämiä tarvitaan.
Välivideoiden animaatio on aika helvetin tönkköä, mutta senkin yli pääsee kun ei juonikaan mikään kummoinen ole. Vahva tunnelma ja tekemisen meininki vievät pelaajaa mukavasti etiäpäin ja se on aina ollut tässä valttikorttina.
SP: 97/100
MP: 80/100
Replay - ei muutoksia pisteytykseen
Aivan sairaalloisen upea peli edelleen. Vuosienkin jälkeen laaja saaristo jaksaa viehättää ulkonäöllisesti, hyvät fysiikat tekevät toiminnasta hauskaa ja vaihtelua on aivan nokko, etenkin keskivälin mutantit ovat hauskaa tapettavaa, mitkä toimivat myös pelin heikkoutena ainakin lopussa. Se kun on todella nihilistinen ja useampia yrittämiä tarvitaan.
Välivideoiden animaatio on aika helvetin tönkköä, mutta senkin yli pääsee kun ei juonikaan mikään kummoinen ole. Vahva tunnelma ja tekemisen meininki vievät pelaajaa mukavasti etiäpäin ja se on aina ollut tässä valttikorttina.
SP: 97/100
MP: 80/100
Juldeenious's rating:
VVVVVV - PC Games
27.8
Äänimaailmaa myöten suloinen, välillä ankaran hankala C64-henkinen painovoimapulmailu. Hankaluus on hyvä, sillä kiperän kohdan läpäiseminen tuntuu entistä paremmalta. Ei tästä oikein keksi huonoa sanottavaa. Uudelleenpeluuarvoakin on, sillä keräiltävänä on useita diskettejä ja niiden saaminen on useasti epäinhimillisen hankalaa, mikä on edelleen varsin ihanaa kaikessa hulluudessaan.
SP: 96/100
MP: -
Äänimaailmaa myöten suloinen, välillä ankaran hankala C64-henkinen painovoimapulmailu. Hankaluus on hyvä, sillä kiperän kohdan läpäiseminen tuntuu entistä paremmalta. Ei tästä oikein keksi huonoa sanottavaa. Uudelleenpeluuarvoakin on, sillä keräiltävänä on useita diskettejä ja niiden saaminen on useasti epäinhimillisen hankalaa, mikä on edelleen varsin ihanaa kaikessa hulluudessaan.
SP: 96/100
MP: -
Juldeenious's rating:
Metal Gear Solid 4: Guns of the Patriots - PlayStation 3
23.8
Vuosia odotin, että pääsen tähän käsiksi. Ja kun se tapahtui, niin minut täytti täydellinen tyytyväisyys. Tämä on tunnelmaltaan niin aitoa MGS:ää kuin vain voi olla. Eeppinen meininki, loistava soundtrack, vanha ja karumpi Snake, vanhoja tuttuja pahiksia, japanilainen huumori ja se, että Kojima teki tästä niin fanituotteen kuin vain voi olla. Tässä on toki se ongelma, että itse pelaaminen lähinnä katkoo rakennetta kun välivideot vievät juonta asiaankuuluvalla tavalla eteenpäin. Omalla kohdalla se ei ollut mitenkään negatiivinen asia kun aina videossa odotin palavasti pelisessiota kun ruudulle tykitettiin entistä siistimpää juttua. Pelatessa taas odotin innoissanim, että mitähän seuraava välivideo tuo tullessaan.
En jaksa alkaa fanipoikana tätä silmittömästi hehkuttamaan. Täydellinen kokonaisuus, joka paranee loppua kohden. Viimeisimmät kuvat ovat todella koskettavaa settiä ja lopetus on erittäin onnistunut jättäessään haikean fiiliksen.
SP: 100/100
MP: 85/100
Vuosia odotin, että pääsen tähän käsiksi. Ja kun se tapahtui, niin minut täytti täydellinen tyytyväisyys. Tämä on tunnelmaltaan niin aitoa MGS:ää kuin vain voi olla. Eeppinen meininki, loistava soundtrack, vanha ja karumpi Snake, vanhoja tuttuja pahiksia, japanilainen huumori ja se, että Kojima teki tästä niin fanituotteen kuin vain voi olla. Tässä on toki se ongelma, että itse pelaaminen lähinnä katkoo rakennetta kun välivideot vievät juonta asiaankuuluvalla tavalla eteenpäin. Omalla kohdalla se ei ollut mitenkään negatiivinen asia kun aina videossa odotin palavasti pelisessiota kun ruudulle tykitettiin entistä siistimpää juttua. Pelatessa taas odotin innoissanim, että mitähän seuraava välivideo tuo tullessaan.
En jaksa alkaa fanipoikana tätä silmittömästi hehkuttamaan. Täydellinen kokonaisuus, joka paranee loppua kohden. Viimeisimmät kuvat ovat todella koskettavaa settiä ja lopetus on erittäin onnistunut jättäessään haikean fiiliksen.
SP: 100/100
MP: 85/100
Juldeenious's rating:
Portal - PC Games
30.6
Replay - ei muutoksia pisteytykseen
Jatko-osan jälkeen tuli hillitön hinku läpäistä tämäkin uudestaan. Kun Portal 2 toimi alkulämmittelynä, tämän kanssa sai pähkäillä alta kaksi tuntia. Aika vähän se on, mutta aina voi saavutuksia hamstrailla, yrittää läpäistä pulmat tietyn aikarajan sisällä ja pelata vaativampia koekammioita. Tämä on jatko-osaa huonompi juurikin pituuden vuoksi. Kakkonen on enemmän ensimmäistä ja hiotummin. Itselleni näistä jää aina nälkä, mutta jotku kokevat suurempaa tympääntymistä lopulta melkoisen yksinkertaisen idean edessä.
SP: 95/100
MP: -
Replay - ei muutoksia pisteytykseen
Jatko-osan jälkeen tuli hillitön hinku läpäistä tämäkin uudestaan. Kun Portal 2 toimi alkulämmittelynä, tämän kanssa sai pähkäillä alta kaksi tuntia. Aika vähän se on, mutta aina voi saavutuksia hamstrailla, yrittää läpäistä pulmat tietyn aikarajan sisällä ja pelata vaativampia koekammioita. Tämä on jatko-osaa huonompi juurikin pituuden vuoksi. Kakkonen on enemmän ensimmäistä ja hiotummin. Itselleni näistä jää aina nälkä, mutta jotku kokevat suurempaa tympääntymistä lopulta melkoisen yksinkertaisen idean edessä.
SP: 95/100
MP: -
Juldeenious's rating:
Portal 2 - PC Games
29.6
Rakastin ensimmäistä Portalia heti kun sen Orange Boxista korkkasin aikoinaan. Jatko-osa on ollut siitä lähtien suuressa odotuksessa, eikä asiaa ole auttanut se, että Valven tuntien sieltä ei ole tulossa muuta kuin mieltä räjäyttävää laatua. Ja sitähän sieltä tuli. Elokuvamainen ote, Valven perustyyliin mykkä päähahmo johon on hyvä samaistua, GLaDOS tekee upean paluun ja co-op-moninpeli on L4D:n (yllättäen Valven pelisarja tämäkin) rinnalla parasta yhteistyöpelailua.
Aluksi tylsältä ja irralliselta vaikuttava Weathley-robotti tympii. Tämä johtuu lähinnä britin ääninäyttelystä kun ei muuten sovi Portalin maailmaan, mutta kun hahmo saa ponnistuspintaa sekoilulleen, niin tähän muodostuu omituinen tykästyminen. Spoilaamaan en rupea, mutta jotenkin erään tapahtuman jälkeen Weathleyn läpät alkavat olemaan aidosti hauskoja, eikä ääninäyttelykään enää tunnu niin epäsopivalta. GLaDOS jaksaa kuitenkin aina viihdyttää.
Peli on täynnä mainiota dialogia, mainioita kohtauksia ja täten hienoja hahmoja. Ainoaksi ongelmaksi, niin kuin ensimmäiessäkin, näitä henkilöitä jää kaipamaan kohtuullisen lyhyen yksinpelin jälkeen. Olisin mielelläni viettänyt Aperturen raunioissa muutaman tunnin lisää ihan vain seuratakseni luontevaa ja toimivaa dialogia.
Portal 2:sta on vaikea löytää mitään valittamista. Noin 15 tuntia meni pelata niin yksin- kuin moninpelikin, se on ihan hyvin. Muutenkin Valven pelien pariin haluaa aina palata erityisesti juurikin hahmojen vuoksi uudestaan.
SP: 97/100
MP: 97/100
Rakastin ensimmäistä Portalia heti kun sen Orange Boxista korkkasin aikoinaan. Jatko-osa on ollut siitä lähtien suuressa odotuksessa, eikä asiaa ole auttanut se, että Valven tuntien sieltä ei ole tulossa muuta kuin mieltä räjäyttävää laatua. Ja sitähän sieltä tuli. Elokuvamainen ote, Valven perustyyliin mykkä päähahmo johon on hyvä samaistua, GLaDOS tekee upean paluun ja co-op-moninpeli on L4D:n (yllättäen Valven pelisarja tämäkin) rinnalla parasta yhteistyöpelailua.
Aluksi tylsältä ja irralliselta vaikuttava Weathley-robotti tympii. Tämä johtuu lähinnä britin ääninäyttelystä kun ei muuten sovi Portalin maailmaan, mutta kun hahmo saa ponnistuspintaa sekoilulleen, niin tähän muodostuu omituinen tykästyminen. Spoilaamaan en rupea, mutta jotenkin erään tapahtuman jälkeen Weathleyn läpät alkavat olemaan aidosti hauskoja, eikä ääninäyttelykään enää tunnu niin epäsopivalta. GLaDOS jaksaa kuitenkin aina viihdyttää.
Peli on täynnä mainiota dialogia, mainioita kohtauksia ja täten hienoja hahmoja. Ainoaksi ongelmaksi, niin kuin ensimmäiessäkin, näitä henkilöitä jää kaipamaan kohtuullisen lyhyen yksinpelin jälkeen. Olisin mielelläni viettänyt Aperturen raunioissa muutaman tunnin lisää ihan vain seuratakseni luontevaa ja toimivaa dialogia.
Portal 2:sta on vaikea löytää mitään valittamista. Noin 15 tuntia meni pelata niin yksin- kuin moninpelikin, se on ihan hyvin. Muutenkin Valven pelien pariin haluaa aina palata erityisesti juurikin hahmojen vuoksi uudestaan.
SP: 97/100
MP: 97/100
Juldeenious's rating:
Foreign Legion: Buckets of Blood - PC Games
14.6
Mukava pikkupeli, jossa räiskytellään hellyyttävällä Lego-henkisellä hahmolla muita samanhenkisiä hahmoja, jotka sattuvat olemaan terroristeja kuolevat verisesti. Eli kyseessä ei siis ole lastenpeli, mutta pirteä ulkomuoto yhdistettynä veriseen väkivaltaan viihdyttää.
Kampanja kestää päälle tunnin, mikä on tällaiselle latauspelillekin aivan liian lyhyt. Muutama kenttä, joissa muunmuassa puolustetaan öljyputkia, suojataan bussia määränpäähän asti ja ammuskellaan kanoja. Lähes kaikissa tehtävissä pääprioriteettina on eliminoida aalloittain hyökkäävät terroristit jotta ketkut eivät saisi tuhottua kohdetta tai pelaajaa. Tehtävien pituus on yleensäkin 10 minuuttia, mutta itse saa määritellä millaisella voimalla terot iskevät päälle. Mitä vaativampi, sitä enemmän dollareita saa tehtävästä.
Tappamisesta saa tasoa ja rahaa, tasolla saa avattua uusia kamppeita sekä aseita, ja rahalla luonnollisesti saa ostettua kilkkeet. Levutus- ja rahanhankintamielessä pelillä siis on enemmän ikää kuin sen kampanjan verran. Ja ainahan voi yrittää päästä muiden steamilaisten rinnalle top-listan kärkeen.
Foreign Legion on siitä hyvä, että se käynnistyy nopeaa, on köykäinen ja sen parissa on helppo tappaa hieman aikaa. Aivan samaa pelaako yhden kierroksen illassa vaiko kuukaudessa, toimii se silti ja uusia aseita on aina mukava ostella. Samalla voi yrittää kahmia Steamin saavutuksia, joista osa on ainakin useamman yrittämän takana.
SP: 80/100
MP: -
Mukava pikkupeli, jossa räiskytellään hellyyttävällä Lego-henkisellä hahmolla muita samanhenkisiä hahmoja, jotka sattuvat olemaan terroristeja kuolevat verisesti. Eli kyseessä ei siis ole lastenpeli, mutta pirteä ulkomuoto yhdistettynä veriseen väkivaltaan viihdyttää.
Kampanja kestää päälle tunnin, mikä on tällaiselle latauspelillekin aivan liian lyhyt. Muutama kenttä, joissa muunmuassa puolustetaan öljyputkia, suojataan bussia määränpäähän asti ja ammuskellaan kanoja. Lähes kaikissa tehtävissä pääprioriteettina on eliminoida aalloittain hyökkäävät terroristit jotta ketkut eivät saisi tuhottua kohdetta tai pelaajaa. Tehtävien pituus on yleensäkin 10 minuuttia, mutta itse saa määritellä millaisella voimalla terot iskevät päälle. Mitä vaativampi, sitä enemmän dollareita saa tehtävästä.
Tappamisesta saa tasoa ja rahaa, tasolla saa avattua uusia kamppeita sekä aseita, ja rahalla luonnollisesti saa ostettua kilkkeet. Levutus- ja rahanhankintamielessä pelillä siis on enemmän ikää kuin sen kampanjan verran. Ja ainahan voi yrittää päästä muiden steamilaisten rinnalle top-listan kärkeen.
Foreign Legion on siitä hyvä, että se käynnistyy nopeaa, on köykäinen ja sen parissa on helppo tappaa hieman aikaa. Aivan samaa pelaako yhden kierroksen illassa vaiko kuukaudessa, toimii se silti ja uusia aseita on aina mukava ostella. Samalla voi yrittää kahmia Steamin saavutuksia, joista osa on ainakin useamman yrittämän takana.
SP: 80/100
MP: -
Juldeenious's rating:
The Witcher - Enhanced Edition - PC Games
11.6
Mitäpä tästä sanomaan. Näyttää hyvältä, kuullostaa mainiolta, on mukava pelata kun ihan pienen kankeuden liikkumisen ja taistelun osalta pääsee yli, dialogi, henkilöhahmot ja tarina ovat mielenkiintoista seurattavaa, käyttöliittymä on yksinkertainen ja toimiva kunhan senkin pieneen kankeuteen sekä alun monimutkaisuuteen tottuu. Mukavan aikuismainen ote, sillä dialogi on paikoitellen varsin ronskia, seksiä voi harrastaa ja aktista saa aina seksikortin(!) kokoelmaan ja nakuja naispuolisia ihmisiä sekä otuksia on tarpeeksi esillä. Väkivalta on veristä ja Geraltin miekkabaletti on aina kaunista katseltavaa.
Itse ihastuin tähän peliin täysillä, enkä tuntenut pitkästymistä yli viidenkymmenen pelitunnin aikana. Miljöö vaihteli sopivin väliajoin, eikä koskaan mentyn huonompaan suuntaan. Jatko-osaan saa siirettyä ensimmäisen tallennukset, eli niitä ei kannata hävittää jos tykästyy peliin.
SP: 98/100
MP: -
Mitäpä tästä sanomaan. Näyttää hyvältä, kuullostaa mainiolta, on mukava pelata kun ihan pienen kankeuden liikkumisen ja taistelun osalta pääsee yli, dialogi, henkilöhahmot ja tarina ovat mielenkiintoista seurattavaa, käyttöliittymä on yksinkertainen ja toimiva kunhan senkin pieneen kankeuteen sekä alun monimutkaisuuteen tottuu. Mukavan aikuismainen ote, sillä dialogi on paikoitellen varsin ronskia, seksiä voi harrastaa ja aktista saa aina seksikortin(!) kokoelmaan ja nakuja naispuolisia ihmisiä sekä otuksia on tarpeeksi esillä. Väkivalta on veristä ja Geraltin miekkabaletti on aina kaunista katseltavaa.
Itse ihastuin tähän peliin täysillä, enkä tuntenut pitkästymistä yli viidenkymmenen pelitunnin aikana. Miljöö vaihteli sopivin väliajoin, eikä koskaan mentyn huonompaan suuntaan. Jatko-osaan saa siirettyä ensimmäisen tallennukset, eli niitä ei kannata hävittää jos tykästyy peliin.
SP: 98/100
MP: -
Juldeenious's rating:
New Super Mario Bros. Wii - Nintendo Wii
22.5
Osittain tajuttoman vaikea, mutta sitäkin palkitsevampi vanhan ajan Mario-tasoloikka. Pelattavaa riittää useaksi tunneiksi ja uudelleenpeluuarvoakin löytyy jos haluaa esimerkiksi löytää jättimäiset kultakolikot jokaisesta kentästä. Näillä kolikoita voi ostaa Peach-prinsessan linnassa videoita, jotka näyttävät muunmuassa keinon saada runsaasti lisäelämiä tai miten kenttä juostaan ennätysaikaan lävitse.
Kivoja pelillisiä oivalluksia on mukana ja audiovisuaalisesti peli on todella viimeistelty. Tämä sopii ihan lapsesta aikuiseen ja kaikille tämä ei tunnu olevan saatanallisen vaikea, vaatii vain rauhallisuutta ja pitkää pinnaa.
SP: 89/100
MP: -
Osittain tajuttoman vaikea, mutta sitäkin palkitsevampi vanhan ajan Mario-tasoloikka. Pelattavaa riittää useaksi tunneiksi ja uudelleenpeluuarvoakin löytyy jos haluaa esimerkiksi löytää jättimäiset kultakolikot jokaisesta kentästä. Näillä kolikoita voi ostaa Peach-prinsessan linnassa videoita, jotka näyttävät muunmuassa keinon saada runsaasti lisäelämiä tai miten kenttä juostaan ennätysaikaan lävitse.
Kivoja pelillisiä oivalluksia on mukana ja audiovisuaalisesti peli on todella viimeistelty. Tämä sopii ihan lapsesta aikuiseen ja kaikille tämä ei tunnu olevan saatanallisen vaikea, vaatii vain rauhallisuutta ja pitkää pinnaa.
SP: 89/100
MP: -
Juldeenious's rating:
Tekken 4 - PlayStation 2
18.5
Tavanomaisen hyvää Tekkeniä, ainakin porukassa. Läpipelailin tämän jokaisella hahmolla niin, että sai kaikki videot auki ja tarinat seurattua. Onhan Tekkenin juonijatkumo aikamoista sillisalaattia, mutta se korvataan erittäin toimivalla arkademätkinnällä. Tuorein Mortal Kombat PS3:lle ja Xbox 360:lle on omalla kohdallani kovin vastus Tekken-sarjalle, ja jopa parempi kokonaisuus.
SP: 88/100
MP: -
Tavanomaisen hyvää Tekkeniä, ainakin porukassa. Läpipelailin tämän jokaisella hahmolla niin, että sai kaikki videot auki ja tarinat seurattua. Onhan Tekkenin juonijatkumo aikamoista sillisalaattia, mutta se korvataan erittäin toimivalla arkademätkinnällä. Tuorein Mortal Kombat PS3:lle ja Xbox 360:lle on omalla kohdallani kovin vastus Tekken-sarjalle, ja jopa parempi kokonaisuus.
SP: 88/100
MP: -
Juldeenious's rating:
Super Mario Galaxy 2 - Nintendo Wii
6.5
SMG2 vetää kyllä hieman sanattomaksi. 20 pelituntia pitää sisällään harmaita hiuksia, runsaasti hikeä sekä useamman pariston Wiin kapulaan, mutta onnistumisen tunne on suuri kun viimein pääsee eeppisen seikkailun lävitse. Mario seikkailee läpi galaksien, päämääränä mikäpäs muu kuin nujertaa Bowser ja pelastaa prinsessa Peach kiipelistä. Pelissä edetään seikkailemalla useassa galaksissa, useimmassa on vähintään kaksi kenttää ja lisäksi komeettamitaleja keräilemällä saa lisäkenttiä, eli tekemistä todellakin riittää. Itselläni meni se hieman alle 20 tuntia läpäistä peli, enkä ole vielä ihan kaikkea tehnyt, eli useampi lisätunti tulee.
Jokaisen kentän läpäistyä saa kultaisen tähden ja niitä täytyy olla aina tietty määrä, jotta pääsee seuraavaan maailmaan, joissa siis galaksit sijaitsevat. Aluksi peli tuntuu epäreilun vaikealta, lähinnä ohjauksen vuoksi. Kameran ansiosta välillä Mario (tai Luigi, hänelläkin voi nimittäin pelata) juoksee täysin sinne minne ei pitäisi, heittää henkensä ja saa pelaajan hieman tympääntymään, mutta onneksi kokonaisuudesta ollaan osattu tehdä sen verran koukuttava, että aina on päästävä kuitenkin etenemään. Jos liian monta kertaa tunaroi yhdessä kentässä, saa "super-oppaan" pelaamaan kentän lävitse. Silloin ei tosin saa elintärkeää kultatähteä, joten homma on kuitenkin hoidettava itse, mutta se kuitenkin näyttää helpoimman etenemisreitin.
Kentät ovat varsin kekseliäitä alusta loppuun ja näin jälkeenpäin ajatellen vaikeustaso on aivan kohdallaan. Ei ole mikään läpihuutojuttu, muttei kuitenkaan ala samalla lailla tympimään kuin esimerkiksi New Super Mario Bros. 1-Upeja riittää aivan nokko, etenkin kun omalta Mario-alukselta niitä löytää jokaisen galaksin alkuun heti useamman. Kenttäsuunnittelu, ja siis suunnittelu äänimaailmaa myöten on aivan helvetin hyvässä kunnossa. Se tekeekin tästä pelistä niin hienon, sillä aina melkeimpä tulee eteen jotain uutta, kekseliästä ja hauskaa. Ja kun pelimekaniikan hoksaa, niin pelaamisesta tulee mukavan sulavaa, joten voi keskittyä audiovisuaaliseen tykitykseen aivan täysillä.
Tästä on hieman vaikea löytää huonoa sanottavaa. Vaikeus välillä otti pattiin, mutta sen yli päästiin, eikä se varsinaisesti ole tämän pelin ongelma millään lailla. Ärsyttävimmät vaiheet tosin tuli koettua eräissä linturalleissa, joiden läpipääsy tuntui jokaisella kerralla mahdottomalta tuuripeliltä. Näin lopulta niitäkin hetkiä voi muistella hyvällä, sillä niistäkin selvittiin, ja olen aivan varma, että seuraavalla pelikerralla selvitään myös.
SP: 99/100
MP: -
SMG2 vetää kyllä hieman sanattomaksi. 20 pelituntia pitää sisällään harmaita hiuksia, runsaasti hikeä sekä useamman pariston Wiin kapulaan, mutta onnistumisen tunne on suuri kun viimein pääsee eeppisen seikkailun lävitse. Mario seikkailee läpi galaksien, päämääränä mikäpäs muu kuin nujertaa Bowser ja pelastaa prinsessa Peach kiipelistä. Pelissä edetään seikkailemalla useassa galaksissa, useimmassa on vähintään kaksi kenttää ja lisäksi komeettamitaleja keräilemällä saa lisäkenttiä, eli tekemistä todellakin riittää. Itselläni meni se hieman alle 20 tuntia läpäistä peli, enkä ole vielä ihan kaikkea tehnyt, eli useampi lisätunti tulee.
Jokaisen kentän läpäistyä saa kultaisen tähden ja niitä täytyy olla aina tietty määrä, jotta pääsee seuraavaan maailmaan, joissa siis galaksit sijaitsevat. Aluksi peli tuntuu epäreilun vaikealta, lähinnä ohjauksen vuoksi. Kameran ansiosta välillä Mario (tai Luigi, hänelläkin voi nimittäin pelata) juoksee täysin sinne minne ei pitäisi, heittää henkensä ja saa pelaajan hieman tympääntymään, mutta onneksi kokonaisuudesta ollaan osattu tehdä sen verran koukuttava, että aina on päästävä kuitenkin etenemään. Jos liian monta kertaa tunaroi yhdessä kentässä, saa "super-oppaan" pelaamaan kentän lävitse. Silloin ei tosin saa elintärkeää kultatähteä, joten homma on kuitenkin hoidettava itse, mutta se kuitenkin näyttää helpoimman etenemisreitin.
Kentät ovat varsin kekseliäitä alusta loppuun ja näin jälkeenpäin ajatellen vaikeustaso on aivan kohdallaan. Ei ole mikään läpihuutojuttu, muttei kuitenkaan ala samalla lailla tympimään kuin esimerkiksi New Super Mario Bros. 1-Upeja riittää aivan nokko, etenkin kun omalta Mario-alukselta niitä löytää jokaisen galaksin alkuun heti useamman. Kenttäsuunnittelu, ja siis suunnittelu äänimaailmaa myöten on aivan helvetin hyvässä kunnossa. Se tekeekin tästä pelistä niin hienon, sillä aina melkeimpä tulee eteen jotain uutta, kekseliästä ja hauskaa. Ja kun pelimekaniikan hoksaa, niin pelaamisesta tulee mukavan sulavaa, joten voi keskittyä audiovisuaaliseen tykitykseen aivan täysillä.
Tästä on hieman vaikea löytää huonoa sanottavaa. Vaikeus välillä otti pattiin, mutta sen yli päästiin, eikä se varsinaisesti ole tämän pelin ongelma millään lailla. Ärsyttävimmät vaiheet tosin tuli koettua eräissä linturalleissa, joiden läpipääsy tuntui jokaisella kerralla mahdottomalta tuuripeliltä. Näin lopulta niitäkin hetkiä voi muistella hyvällä, sillä niistäkin selvittiin, ja olen aivan varma, että seuraavalla pelikerralla selvitään myös.
SP: 99/100
MP: -
Juldeenious's rating:
Trine - PC Games
2.5
Audiovisuaalisesti todella kaunis tapaus. Graafisesta tyylistä ei löydy moittimista, musiikit ja äänimaailma muutenkin ovat ensiluokkaista työtä. Suomessa osataan tehdä pelejä, joissa on hyvän tarinan lisäksi myös mainio pelattavuus erilaisine jippoineen.
Vaikka peli on kaksdeetä, erilaisia etenemismahdollisuuksia on ja jokaiselle kolmelle hahmoluokalle on käyttöä; ritari potkii tavaroita/vihulaisia ja kantaa joitain raskaita esineitä, mutta pääpaino on epäkuolleiden tuhoamisessa. Varas taasen heijaa itseään paikasta toiseen köysikoukkunsa ansiosta, jonka voi ampua mihin tahansa puutasoon kiinni. Aseena löytyy jouskari, jonka saa ampumaan useampia nuolia kerralla ja tulinuolia, joilla voi ampua tiettyjä puisia esteitä palamaan. Velholla taasen ei ole mitään varsinaista asetta, mutta se voi liikutella esineitä, taikoa erilaisia esineitä (esimerkiksi siltoja, kuutioita ja ilmassa pyöriviä kolmioita). Jokaiselle tulee siis käyttöä enemmän tai vähemmän, riippuu hieman pelitavasta.
Trine on sellainen peli, jota jaksaisin pelata pidemmästikin. Viisi-kuusi tuntia fantasiaseikkailua on latauspelille tarpeeksi, mutta kaikkea hyvää saisi toki olla lisää. Jatko-osaa odotellessa.
SP: 95/100
MP: -
Audiovisuaalisesti todella kaunis tapaus. Graafisesta tyylistä ei löydy moittimista, musiikit ja äänimaailma muutenkin ovat ensiluokkaista työtä. Suomessa osataan tehdä pelejä, joissa on hyvän tarinan lisäksi myös mainio pelattavuus erilaisine jippoineen.
Vaikka peli on kaksdeetä, erilaisia etenemismahdollisuuksia on ja jokaiselle kolmelle hahmoluokalle on käyttöä; ritari potkii tavaroita/vihulaisia ja kantaa joitain raskaita esineitä, mutta pääpaino on epäkuolleiden tuhoamisessa. Varas taasen heijaa itseään paikasta toiseen köysikoukkunsa ansiosta, jonka voi ampua mihin tahansa puutasoon kiinni. Aseena löytyy jouskari, jonka saa ampumaan useampia nuolia kerralla ja tulinuolia, joilla voi ampua tiettyjä puisia esteitä palamaan. Velholla taasen ei ole mitään varsinaista asetta, mutta se voi liikutella esineitä, taikoa erilaisia esineitä (esimerkiksi siltoja, kuutioita ja ilmassa pyöriviä kolmioita). Jokaiselle tulee siis käyttöä enemmän tai vähemmän, riippuu hieman pelitavasta.
Trine on sellainen peli, jota jaksaisin pelata pidemmästikin. Viisi-kuusi tuntia fantasiaseikkailua on latauspelille tarpeeksi, mutta kaikkea hyvää saisi toki olla lisää. Jatko-osaa odotellessa.
SP: 95/100
MP: -
Juldeenious's rating:
Angry Birds - PC Games
26.4
Addiktoivaa ja sopivalla vaikeustasolla ryyditettyä possupommittelua. Vielä kun tämän saisi Steamiin ostettavaksi ja kivat achievementit päälle, niin a vot.
SP: 88/100
MP: -
Addiktoivaa ja sopivalla vaikeustasolla ryyditettyä possupommittelua. Vielä kun tämän saisi Steamiin ostettavaksi ja kivat achievementit päälle, niin a vot.
SP: 88/100
MP: -
Juldeenious's rating:
Prey - PC Games
16.3
Replay - ei muutoksia pisteytykseen
Edelleen näyttää hyvältä, mutta aseiden äänet ovat varsin tuhnut. Ääninäyttely on ihan jepa ja tukee kivasti leffamaista tunnelmaa. Tarina tempaa heti mainiosta alusta mukaansa, aluksi saattaa vaikuttaa tavanomaiselta Quake-tyyppiseltä räiskinnältä, mutta loppua kohden mukaan tulee syvällisempiä vivahteita. Kevyitä pulmia, hieman tehottomia aseita ja perushyvää ja vaihtelevaa toimintaa hienossa miljöössä.
SP: 90/100
MP: -
Replay - ei muutoksia pisteytykseen
Edelleen näyttää hyvältä, mutta aseiden äänet ovat varsin tuhnut. Ääninäyttely on ihan jepa ja tukee kivasti leffamaista tunnelmaa. Tarina tempaa heti mainiosta alusta mukaansa, aluksi saattaa vaikuttaa tavanomaiselta Quake-tyyppiseltä räiskinnältä, mutta loppua kohden mukaan tulee syvällisempiä vivahteita. Kevyitä pulmia, hieman tehottomia aseita ja perushyvää ja vaihtelevaa toimintaa hienossa miljöössä.
SP: 90/100
MP: -
Juldeenious's rating:
Samorost 2 - PC Games
9.3
Amanita Desing (pelifirma Machinariumin takana) handlaa kyllä visuaalisen puolen täysin. Lyhyt, mutta pieniä ja mukavia pulmia sisältävä söpöilyseikkailu, joka näyttää ja kuullostaa omanlaiseltaan.
SP: 89/100
MP: -
Amanita Desing (pelifirma Machinariumin takana) handlaa kyllä visuaalisen puolen täysin. Lyhyt, mutta pieniä ja mukavia pulmia sisältävä söpöilyseikkailu, joka näyttää ja kuullostaa omanlaiseltaan.
SP: 89/100
MP: -
Juldeenious's rating:
Bulletstorm - PC Games
6.3
Kun tekijöistä löytyy sellainenkin firma kuin People Can Fly, jonka käsialaa alkuperäinen Painkiller on, niin johan on viihdyttävää nonstop-toimintaa luvassa. Pelissä meininki on rumaa ja väkivalta nihilististä, mutta toisaalta miljöö on ihanan kirkkaita värejä täynnä ja toteutus on muutenkin visuaalisesti moitteeton. Hahmot ovat Epicille tyypillisesti parimetrisiä ja 120-kiloisia korstoja, joiden läpändeeri ei ole ihan lasten korviin sopivaa. Dialogi onkin pönkittämässä sopivasti överiksi vedettyä meininkiä ja nauratti ainakin itseäni, eikä ääninäyttelijöistäkään paskempaa sanottavaa keksi.
Vaikka pelissä on juoni (ja ihan kivakin sellainen, ainakin kaikki tulevat teot ovat oikeutettuja), on pääpaino lineaarisessa putkitoiminnassa mahdollisimman siistien tappojen suorittaminen. Kun hankalaksi heittäytyneitä kaheleita tappaa hienosti (esimerkiksi potkimalla piikkiaitoihin, sähköletkuihin ja suorittamalla saavutuksia), saa pisteitä ja pisteillä voi päivittää asetta, ostaa panoksia ja niin edelleen. Itse jäin kaipaamaan enemmän päivitettävää ja sitä, että ruoskalla olisi voinu viskoa muutakin irtaimmistoa päin vihulaisia kuin vain paria kohdetta. Potkiminen jaksaa myös viihdyttää loppuun asti, mutta voi että kun olisi saanu potkiskella autonrämiä sun muuta roinaa suoraan teurastettavien päälle. Nyt saamme tyytyä räjähtäviin esineihin pelkästään, kuten tynnyriin ja minisnägäriin.
Kokonaisuudessaan erittäin viihdyttävät muutamat tunnit, joita varmasti jaksaa yhtä kivasti uusintapelata kuin Painkilleria. Aivot nollille, vauhdit suoneen ja trippi käyntiin, niin johan virtaa adrenaliini.
SP: 93/100
MP: -
Kun tekijöistä löytyy sellainenkin firma kuin People Can Fly, jonka käsialaa alkuperäinen Painkiller on, niin johan on viihdyttävää nonstop-toimintaa luvassa. Pelissä meininki on rumaa ja väkivalta nihilististä, mutta toisaalta miljöö on ihanan kirkkaita värejä täynnä ja toteutus on muutenkin visuaalisesti moitteeton. Hahmot ovat Epicille tyypillisesti parimetrisiä ja 120-kiloisia korstoja, joiden läpändeeri ei ole ihan lasten korviin sopivaa. Dialogi onkin pönkittämässä sopivasti överiksi vedettyä meininkiä ja nauratti ainakin itseäni, eikä ääninäyttelijöistäkään paskempaa sanottavaa keksi.
Vaikka pelissä on juoni (ja ihan kivakin sellainen, ainakin kaikki tulevat teot ovat oikeutettuja), on pääpaino lineaarisessa putkitoiminnassa mahdollisimman siistien tappojen suorittaminen. Kun hankalaksi heittäytyneitä kaheleita tappaa hienosti (esimerkiksi potkimalla piikkiaitoihin, sähköletkuihin ja suorittamalla saavutuksia), saa pisteitä ja pisteillä voi päivittää asetta, ostaa panoksia ja niin edelleen. Itse jäin kaipaamaan enemmän päivitettävää ja sitä, että ruoskalla olisi voinu viskoa muutakin irtaimmistoa päin vihulaisia kuin vain paria kohdetta. Potkiminen jaksaa myös viihdyttää loppuun asti, mutta voi että kun olisi saanu potkiskella autonrämiä sun muuta roinaa suoraan teurastettavien päälle. Nyt saamme tyytyä räjähtäviin esineihin pelkästään, kuten tynnyriin ja minisnägäriin.
Kokonaisuudessaan erittäin viihdyttävät muutamat tunnit, joita varmasti jaksaa yhtä kivasti uusintapelata kuin Painkilleria. Aivot nollille, vauhdit suoneen ja trippi käyntiin, niin johan virtaa adrenaliini.
SP: 93/100
MP: -
Juldeenious's rating:
Machinarium - PC Games
6.3
Todella upean näköinen ja kuuloinen point & click-seikkailu. Machinariumin maailma on elävä, päähahmo sympaattinen (muutenkin kaikki on oikealla tavalla niin söpöä ja ihanaa), tunnelma rauhoittava ja pulmat älykkäitä, joskin osittain melkoisen hankalia. Omaperäistä ja laadukasta pelattavaa noin neljäksi tunniksi.
SP: 94/100
MP: -
Todella upean näköinen ja kuuloinen point & click-seikkailu. Machinariumin maailma on elävä, päähahmo sympaattinen (muutenkin kaikki on oikealla tavalla niin söpöä ja ihanaa), tunnelma rauhoittava ja pulmat älykkäitä, joskin osittain melkoisen hankalia. Omaperäistä ja laadukasta pelattavaa noin neljäksi tunniksi.
SP: 94/100
MP: -
Juldeenious's rating:
Half-Life 2: Episode One - PC Games
1.3
Replay - ei muutoksia pisteytykseen
Vähän alle kolme tuntia pelattavaa, eikä juonikaan oikeastaan etene juurikaan, mutta jaksaa silti kiinnostaa, dialogi on mainiota ja muutenkin kun on kuitekin Half-Life 2:sta, niin täyttä nautintoahan pelaaminen on. H-L2 tosin olisi voinu loppu tähän.
SP: 93/100
MP: -
Replay - ei muutoksia pisteytykseen
Vähän alle kolme tuntia pelattavaa, eikä juonikaan oikeastaan etene juurikaan, mutta jaksaa silti kiinnostaa, dialogi on mainiota ja muutenkin kun on kuitekin Half-Life 2:sta, niin täyttä nautintoahan pelaaminen on. H-L2 tosin olisi voinu loppu tähän.
SP: 93/100
MP: -
Juldeenious's rating:
Half-Life 2 - PC Games
27.2
Replay - ei muutoksia pisteytykseen
Tästä ei oikein voi sanoa mitään mitä ei olisi jo sanottu. Henkilökohtainen suosikkinen peleistä, sillä pelattavuus on hiottu tappiin, tarina on aidosti loistava kaikessa mystisyydessään ja henkilöhahmoihin on saatu syvyyttä. Yhdistelee keskenään täydellisesti mainiota toimintaa, ajoneuvoilua, pulmia ja fysiikkaa. Kestää vaikka kuinka uudelleenpeluukertoja, tuskin vanhenee koskaan.
SP: 100/100
MP: -
Replay - ei muutoksia pisteytykseen
Tästä ei oikein voi sanoa mitään mitä ei olisi jo sanottu. Henkilökohtainen suosikkinen peleistä, sillä pelattavuus on hiottu tappiin, tarina on aidosti loistava kaikessa mystisyydessään ja henkilöhahmoihin on saatu syvyyttä. Yhdistelee keskenään täydellisesti mainiota toimintaa, ajoneuvoilua, pulmia ja fysiikkaa. Kestää vaikka kuinka uudelleenpeluukertoja, tuskin vanhenee koskaan.
SP: 100/100
MP: -
Juldeenious's rating:
Amnesia: The Dark Descent - PC Games
11.2
Kun puhutaan, että Amnesia on pelottava kokemus, niin se on. Peli kattaa kaiken mitä pelottavuudella voi tarkoittaa, mutta eniten peli on henkisellä tasolla erittäin raskas elämysmatka saksalaisessa kolkossa ja kosteassa linnassa, jossa pelin päähenkilö, Daniel, ei todellakaan ole yksin.
Tarina alkaa kun Daniel herää linnassa ja hädintuskin muistaa omaa nimeään. Pelaaja tietää perusasetelman, muttei kuitenkaan läheskään kaikkea ja parempi niin, sillä mitä edemmäs käydään, sitä tiiviimmäksi ahdistava ilmapiiri käy ja miljöö muuttuu entistäkin häiriintyneemmäksi. Pelin tunnelmasta huokuvaa pahuutta on vaikea kuvailla sanoin, se pitää kokea, sillä se vaikuttaa erilailla erilaisiin ihmisiin ja jotkut jopa väittävät, ettei vaikuttanut mitenkään. Erittäin suurena vaikuttajana tunnelmaan (ellei jopa suurimpana) mainittakoon suomalaista käsialaa oleva äänimaailma. Se huokuu puhdasta pahuutta ja epätoivoa, ja pahinta on se, että sitä ei pääse karkuun.
Pahuutta vastaan ei pysty aseistautumaan (muuten kuin piiloutumalla pimeimpään nurkaan) ja linna on varsin pimeä mesta. Valonlähteitä ovat lyhty, johon täytyy etsiä öljyt nurkkia koluamalla, ja tulukset, joilla saa sytyteltyä mm. soihtuja ja kynttilöitä. Valo onkin ainoa asia joka on Danielin puolella, sillä tarpeeksi kauan kun tuijottaa pimeyttä ja etenkin, jos sattuu näkemään jotain mielialaa järkyttävää, herran mielenterveys alkaa mennä pahasti miinuksen puolelle ja se näkyy erilaisina graafisina kikkoina peliruudulla ja tuntuu hahmon ohjattavuudessa.
Ensimmäisen persoonan peliksi Amnesia on täydellinen, sillä tässä saadaan vangittua erinäisten tekijöiden kautta pelaaja täysin hahmonsa pään sisälle. Kun tuijotat seinää, etkä uskalla vilkuilla taaksesi, et pysty nostamaan lyhtyä valonlähteeksi kun muuten paljastuisit ja uhkaava äänimaailma vyöryy pääsi sisään niin siinä alkaa Danielin lisäksi itse pelaajallakin sumentua näkökenttä, tai ainakin herkemmillä pelaajilla.
Amnesia on täydellinen kauhua, seikkailua ja mainioita pulmia yhdistävä teos. Immersiota onnistuneimmin pönkittävä lähes aidontuntuinen ovien availu sekä vipujen vääntely toimii hiirellä. Useasti tekee mieli ihan hieman vain raottaa ovea, että näkee mitä sen takana mahdollisesti on, niin tässä se onnistuu täysin. Hiiren ykköspainikkeella otat ovesta kiinni ja vedät/työnnät hitaasti niin ovi liikkuu juurikin niin kuin itse määräät ja pystyt kivasti ennakoimaan tulevan. Tämä myös käy tietyissä kohdissa hieman pelaajaa vastaan, sillä tämä ei luonnollisesti ole se helpoin tapa aukoa ovia videopelissä, mutta ehdottomasti immersion kannalta paras sellainen. Pelivuoden 2010 hienoimpia tekeleitä ja kaikkien aikojen indie-peli.
SP: 98/100
MP: -
Kun puhutaan, että Amnesia on pelottava kokemus, niin se on. Peli kattaa kaiken mitä pelottavuudella voi tarkoittaa, mutta eniten peli on henkisellä tasolla erittäin raskas elämysmatka saksalaisessa kolkossa ja kosteassa linnassa, jossa pelin päähenkilö, Daniel, ei todellakaan ole yksin.
Tarina alkaa kun Daniel herää linnassa ja hädintuskin muistaa omaa nimeään. Pelaaja tietää perusasetelman, muttei kuitenkaan läheskään kaikkea ja parempi niin, sillä mitä edemmäs käydään, sitä tiiviimmäksi ahdistava ilmapiiri käy ja miljöö muuttuu entistäkin häiriintyneemmäksi. Pelin tunnelmasta huokuvaa pahuutta on vaikea kuvailla sanoin, se pitää kokea, sillä se vaikuttaa erilailla erilaisiin ihmisiin ja jotkut jopa väittävät, ettei vaikuttanut mitenkään. Erittäin suurena vaikuttajana tunnelmaan (ellei jopa suurimpana) mainittakoon suomalaista käsialaa oleva äänimaailma. Se huokuu puhdasta pahuutta ja epätoivoa, ja pahinta on se, että sitä ei pääse karkuun.
Pahuutta vastaan ei pysty aseistautumaan (muuten kuin piiloutumalla pimeimpään nurkaan) ja linna on varsin pimeä mesta. Valonlähteitä ovat lyhty, johon täytyy etsiä öljyt nurkkia koluamalla, ja tulukset, joilla saa sytyteltyä mm. soihtuja ja kynttilöitä. Valo onkin ainoa asia joka on Danielin puolella, sillä tarpeeksi kauan kun tuijottaa pimeyttä ja etenkin, jos sattuu näkemään jotain mielialaa järkyttävää, herran mielenterveys alkaa mennä pahasti miinuksen puolelle ja se näkyy erilaisina graafisina kikkoina peliruudulla ja tuntuu hahmon ohjattavuudessa.
Ensimmäisen persoonan peliksi Amnesia on täydellinen, sillä tässä saadaan vangittua erinäisten tekijöiden kautta pelaaja täysin hahmonsa pään sisälle. Kun tuijotat seinää, etkä uskalla vilkuilla taaksesi, et pysty nostamaan lyhtyä valonlähteeksi kun muuten paljastuisit ja uhkaava äänimaailma vyöryy pääsi sisään niin siinä alkaa Danielin lisäksi itse pelaajallakin sumentua näkökenttä, tai ainakin herkemmillä pelaajilla.
Amnesia on täydellinen kauhua, seikkailua ja mainioita pulmia yhdistävä teos. Immersiota onnistuneimmin pönkittävä lähes aidontuntuinen ovien availu sekä vipujen vääntely toimii hiirellä. Useasti tekee mieli ihan hieman vain raottaa ovea, että näkee mitä sen takana mahdollisesti on, niin tässä se onnistuu täysin. Hiiren ykköspainikkeella otat ovesta kiinni ja vedät/työnnät hitaasti niin ovi liikkuu juurikin niin kuin itse määräät ja pystyt kivasti ennakoimaan tulevan. Tämä myös käy tietyissä kohdissa hieman pelaajaa vastaan, sillä tämä ei luonnollisesti ole se helpoin tapa aukoa ovia videopelissä, mutta ehdottomasti immersion kannalta paras sellainen. Pelivuoden 2010 hienoimpia tekeleitä ja kaikkien aikojen indie-peli.
SP: 98/100
MP: -
Juldeenious's rating:
DOOM 3 - PC Games
13.1
Ilmestyessään kolmas Duumi oli tekninesti huikea suoritus ja vaati senaikaiselta tietokoneelta paljon potkua pyöriäkseen kivasti. Suurin osa viehätyksestä varmasti perustui graafiseen loistokkuuteen, mutta kun nykypäivänä tätä pelaa, niin en ainakaan itse osaa nauttia sysimustasta varjostuksesta ja eteenkään siitä, ettei vielä tulevaisuudessa olla saatu edes rynkkyyn taskulamppua. Asiaa ei myöskään auta aivan liian alitehoiset aseet (sinko osoittautui sellaiseksi, millainen haulikon olisi pitänyt olla), niiden hölmö ulkonäkö ja vielä hölmömmät äänet. Modeillahan nämä asiat saisi korjailtua, mutta kun ei niin paljoa kiinnostanut alkaa säätämään päädyin heittämään konsoliin aina välissä "give all". Ei niin reilua, mutta jaksoimpahan kahdeksan tuntisen yksinpelikampanjan loppuun asti.
Vaikka tästä löytyykin paljon valitettavaa, niin nautin pelaamisesta silti. Harmillisinta on, että ensimmäiset kuusi tuntia vedetään moottorisaha (tästä muuten suuri plussa) laulaen tylsässä marsilaisessa tukikohdassa. Sitten käydään Helvetissä ja homma muuttuu astetta mielenkiintoisemmaksi kun saadaan taistella paria isompaa Helvetin örmelöä vastaan. Ja kun sanon, että saa taistella, en ainoastaan tarkota satunnaisia kohtia, vaan loppupuolella alkaa tulla joka tuutista jatkuvalla syötöllä Impiä, Hellknightiä ja kaikkea muuta päälle. Alussa ainakin yritettiin hienovaraisesti säikytellä säkkipimeästä päälle lyllertävillä zombeilla, mutta myöhemmin kaikenlaista roinaa teleportautuu kuin Painkillerissa ikään. Ja Painkiller on paaaljon hauskempi peli.
Doom 3 on luultavasti juurikin se peli millainen ensimmäisen olisi pitänyt olla, tekniset rajoitukset tietenkin tulevat vastaan. Aito ja alkuperäinen Doom on härskiä meininkiä alusta loppuun, aikoinaan ehkä pelottikin, mutta nykyään peli tuntuu niin vistolta ja kierolta. Tässä ei ole juurikaan mitään jäljellä vanhasta, sillä peli on aivan liian vakava. Onneksi kuitenkin äänimaailma on aseita lukuunottamatta muuten hyvää ja riivatut ovat kääntyneet hienosti nykyaikaan. Olisi ollut myös mahtavaa jos ensimmäisen ja toisen Doomin mainiot riffit olisivat kääntyneet uudenaikaisiksi heviversioiksi. Mutta kaikkea ei voi saada, joten pakko tyytyä paskaan soundtrackiin.
SP: 68/100
MP: -
Ilmestyessään kolmas Duumi oli tekninesti huikea suoritus ja vaati senaikaiselta tietokoneelta paljon potkua pyöriäkseen kivasti. Suurin osa viehätyksestä varmasti perustui graafiseen loistokkuuteen, mutta kun nykypäivänä tätä pelaa, niin en ainakaan itse osaa nauttia sysimustasta varjostuksesta ja eteenkään siitä, ettei vielä tulevaisuudessa olla saatu edes rynkkyyn taskulamppua. Asiaa ei myöskään auta aivan liian alitehoiset aseet (sinko osoittautui sellaiseksi, millainen haulikon olisi pitänyt olla), niiden hölmö ulkonäkö ja vielä hölmömmät äänet. Modeillahan nämä asiat saisi korjailtua, mutta kun ei niin paljoa kiinnostanut alkaa säätämään päädyin heittämään konsoliin aina välissä "give all". Ei niin reilua, mutta jaksoimpahan kahdeksan tuntisen yksinpelikampanjan loppuun asti.
Vaikka tästä löytyykin paljon valitettavaa, niin nautin pelaamisesta silti. Harmillisinta on, että ensimmäiset kuusi tuntia vedetään moottorisaha (tästä muuten suuri plussa) laulaen tylsässä marsilaisessa tukikohdassa. Sitten käydään Helvetissä ja homma muuttuu astetta mielenkiintoisemmaksi kun saadaan taistella paria isompaa Helvetin örmelöä vastaan. Ja kun sanon, että saa taistella, en ainoastaan tarkota satunnaisia kohtia, vaan loppupuolella alkaa tulla joka tuutista jatkuvalla syötöllä Impiä, Hellknightiä ja kaikkea muuta päälle. Alussa ainakin yritettiin hienovaraisesti säikytellä säkkipimeästä päälle lyllertävillä zombeilla, mutta myöhemmin kaikenlaista roinaa teleportautuu kuin Painkillerissa ikään. Ja Painkiller on paaaljon hauskempi peli.
Doom 3 on luultavasti juurikin se peli millainen ensimmäisen olisi pitänyt olla, tekniset rajoitukset tietenkin tulevat vastaan. Aito ja alkuperäinen Doom on härskiä meininkiä alusta loppuun, aikoinaan ehkä pelottikin, mutta nykyään peli tuntuu niin vistolta ja kierolta. Tässä ei ole juurikaan mitään jäljellä vanhasta, sillä peli on aivan liian vakava. Onneksi kuitenkin äänimaailma on aseita lukuunottamatta muuten hyvää ja riivatut ovat kääntyneet hienosti nykyaikaan. Olisi ollut myös mahtavaa jos ensimmäisen ja toisen Doomin mainiot riffit olisivat kääntyneet uudenaikaisiksi heviversioiksi. Mutta kaikkea ei voi saada, joten pakko tyytyä paskaan soundtrackiin.
SP: 68/100
MP: -
Juldeenious's rating:
Master Levels for Doom II - PC Games
10.1
Läjäpäin lisäpelattavaa Doom II:seen. Samanlaisia muutaman minuutin sokkeloita, jotka jaksaa paukutella läpi. Doomin henki vaan alkaa ottaa voimille kun kenttiä on useampi kymmentä takana.
SP: 65/100
MP: -
Läjäpäin lisäpelattavaa Doom II:seen. Samanlaisia muutaman minuutin sokkeloita, jotka jaksaa paukutella läpi. Doomin henki vaan alkaa ottaa voimille kun kenttiä on useampi kymmentä takana.
SP: 65/100
MP: -
Juldeenious's rating:
DOOM II: Hell on Earth - PC Games
10.1
Seuraa Doomin jalanjälkiä. Tähän vaan on lisätty kaikkea hauskaa, kuten Wolfenstein 3D-kenttä, John Romeron piillotettu viesti ja hirtettyjä Commander Keenejä. Ainoimpina miinuksina mainittakoon osittain aivan helvetisti liian sekavat kentät ja niitä on jokunen liikaakin. Mutta mikä minä olen valittamaan, sillä viihdyin pelin parissa hienosti alusta loppuun.
SP: 94/100
MP: -
Seuraa Doomin jalanjälkiä. Tähän vaan on lisätty kaikkea hauskaa, kuten Wolfenstein 3D-kenttä, John Romeron piillotettu viesti ja hirtettyjä Commander Keenejä. Ainoimpina miinuksina mainittakoon osittain aivan helvetisti liian sekavat kentät ja niitä on jokunen liikaakin. Mutta mikä minä olen valittamaan, sillä viihdyin pelin parissa hienosti alusta loppuun.
SP: 94/100
MP: -
Juldeenious's rating:
The Ultimate Doom - PC Games
6.1
Edelleen yksi aikojemme hienoimmista videopeleistä, vaikkakin tässä onkin kyseessä Ultimate-versio. Äänimaailma, miljöö ja tarina tuntuvat edelleen erittäin kierolta ja groteskilta. Peli itsessään on myös puhdas pahuus kiintolevyllä, sillä jatkuva pentagrammien ja muiden Helvetti-viittausten viljely saa väärällä tavalla hyvälle tuulelle. Mästeripiese.
SP: 98/100
MP: -
Edelleen yksi aikojemme hienoimmista videopeleistä, vaikkakin tässä onkin kyseessä Ultimate-versio. Äänimaailma, miljöö ja tarina tuntuvat edelleen erittäin kierolta ja groteskilta. Peli itsessään on myös puhdas pahuus kiintolevyllä, sillä jatkuva pentagrammien ja muiden Helvetti-viittausten viljely saa väärällä tavalla hyvälle tuulelle. Mästeripiese.
SP: 98/100
MP: -
Juldeenious's rating:
The Ball - PC Games
4.1
Todellakin mainio peli tarinaa, miljöötä ja toteutusta myöten. Pelaaja on arkeologi joka tipahtaa tulivuoren rotkoon ja ystävät ilmoittavat, etteivät voi hinata tätä vielä ylös kun vinssi on sökö. Tästä alkaa pelaajan seikkailu kohti ihan omaa maanalaista maailmaa, jossa käytössä on vain työkalu, jolla voi joko ampua palloa tai vetää sitä puoleensa.
Vihulaiset teurastetaan vierittämällä pallo niiden päälle tai sitten pulmien kautta. Eteneminen tapahtuu kokonaan pallon varassa pulmia ratkomalla ja tätä kestää noin kuutisen tuntia. Koko ajan edetään syvemmälle salaisuuteen ja loppuratkaisu onkin sitä luokkaa, ettei arkeologitoverit varmasti ota todestaan.
Vaikkakin pituus saattaa tuntua lyhyeltä, on sitä kuitenkin saman verran kuin nykyräiskinnöillä. Lisukkeena löytyy survival-modi, jossa pitää muutamassa kentässä selvitä zombien ja muiden epämääräisten päiviltapäästäjien aalloista.
Kokonaisuutena The Ball on omaperäinen, mielenkiintoinen ja kaunis seikkailu, joka varmasti jaksaa viihdyttää useammankin pelikerran.
SP: 93/100
MP: -
Todellakin mainio peli tarinaa, miljöötä ja toteutusta myöten. Pelaaja on arkeologi joka tipahtaa tulivuoren rotkoon ja ystävät ilmoittavat, etteivät voi hinata tätä vielä ylös kun vinssi on sökö. Tästä alkaa pelaajan seikkailu kohti ihan omaa maanalaista maailmaa, jossa käytössä on vain työkalu, jolla voi joko ampua palloa tai vetää sitä puoleensa.
Vihulaiset teurastetaan vierittämällä pallo niiden päälle tai sitten pulmien kautta. Eteneminen tapahtuu kokonaan pallon varassa pulmia ratkomalla ja tätä kestää noin kuutisen tuntia. Koko ajan edetään syvemmälle salaisuuteen ja loppuratkaisu onkin sitä luokkaa, ettei arkeologitoverit varmasti ota todestaan.
Vaikkakin pituus saattaa tuntua lyhyeltä, on sitä kuitenkin saman verran kuin nykyräiskinnöillä. Lisukkeena löytyy survival-modi, jossa pitää muutamassa kentässä selvitä zombien ja muiden epämääräisten päiviltapäästäjien aalloista.
Kokonaisuutena The Ball on omaperäinen, mielenkiintoinen ja kaunis seikkailu, joka varmasti jaksaa viihdyttää useammankin pelikerran.
SP: 93/100
MP: -
Juldeenious's rating:
A list of video games I've finished in 2011.
Comments in Finnish.
Comments in Finnish.