Movie Diary 2015 (In Finnish)

Katsottu: 19.6.2015, Teatteri

Hyvin ennalta-arvattava ja muutenkin kaikista nykyajan blockbusterien kliseistä kärsivä Jurassic Parkin uudelleenlämmittely, mutta mieluummin tätä katsoo kuin jotain ultrapaskaa Marvelin supersankaririnkirunkkausta osa #963. Voisin jopa sanoa ihan viihtyneeni enkä jaksanut sen pahemmin tälle suuttua, joten ehkä sietokykyni valtavirtaelokuvia kohtaan on kasvanut sinä aikana kun olen pysytellyt puoli vuotta erossa taidehomoilusta ja elokuvista ylipäätään. Chris Pratt on ihQ.

Katsottu: 16.4.2015, Deckchair Cinema

En viivy Darwinissa niin kauaa, että minulla olisi valinnanvaraa odottaa jotain oikeasti mielenkiintoista elokuvaa ohjelmistoon, joten päädyin sitten katsomaan tätä. Paikallinen ulkoilmateatteri oli kyllä hieno kokemus huolimatta siitä, että elokuva oli aivan kauheaa skeidaa.

Katsottu: 13.2.2015, PC

Yllättävän siedettävä elokuvaksi, joka kertoo Mark Wahlbergin elävästä pehmolelunallesta. Oikeastihan minun pitäisi vihata tätä mutta keskityinkin lähinnä kaljan juomiseen. Herätti tämä sentään himon katsella Flash Gordon tai ainakin kuunnella Queenia...

Katsottu: 28.1.2015, Lentokoneessa

Scarlett Johansson alkaa käyttämään enemmän kuin 10% aivokapasiteetistaan saatuaan elimistöönsä hyvän satsin huumeita. Morgan Freeman luennoi hatusta vedettyjä teorioita vakavalla naamalla, mutta kukaan ei kyseenalaista häntä.

Katsottu: 27.1.2015, DVD

Rewatch ****½ - *****. Tämä taitaa olla kolmas kerta kun katson tämän ja voi nyt hyvä vittu sentään.

Tavallisesti kun kertoo ihmisille harrastavansa elokuvia, heidän ensimmäinen reaktionsa on vastata kysymällä ”mikä on suosikkielokuvasi?” En varmaankaan ole ainoa harrastaja, joka kokee tämän kysymyksen jopa hieman ärsyttävänä. Vastaus voisi ihan jo fiiliksenkin mukaan vaihdella saman päivän sisällä useaan otteeseen. Siinä vaiheessa kun nähtynä on tuhansia elokuvia, on kerääntynyt suuri kasa itselle tärkeitä teoksia, mutta niistä sellaisen valitseminen, joka olisi yksin ylitse kaikkien muiden, on mahdotonta.

Kysyessään suosikkielokuvaani ihmiset eivät tietenkään itse tajua kysymyksen hölmöyttä, ja olenkin aina välillä miettinyt, että sen sijaan että rupeaisin tähän kysymykseen vastauksena selittämään ”minulla ei oikeastaan ole yhtä tiettyä suosikkielokuvaa vaan pikemminkin laaja kirjo erilaisia teoksia, tyylilajeja ja teemoja, mistä pidän blaa blaa blaa”, hankkisin siihen jonkun ”vakiovastauksen”. Tätä vakiovastausta miettiessäkin törmään tosin aina omasta autistisuudestani johtuen ongelmiin.

Millaisin perustein tällainen vakiovastaus sitten pitäisi valita? Täytyisikö sen olla filmi, jonka näkemisellä on ollut suuri vaikutus elokuvaharrastukseeni? Brazil? Magnolia? Fight Club? Vai sen sijaan sellainen teos, joka on muutoin vaikuttanut elämääni tai ajatuksiini? L’Avventura / La Notte / L’Eclisse? Syyssonaatti? Il Conformista? Tai kenties elokuva, jota yksinkertaisesti vain pidän lähes täydellisenä? Punainen ympyrä? Pelin säännöt? Vai olisiko käytännöllisyyden vuoksi valittava minulle tärkeä kaikkien tuntema klassikko, jotta keskustelu voisi edetä helposti eteenpäin? Huuliharppukostaja? 2001: Avaruusseikkailu?

Nyt minun ei tarvitse enää miettiä. Olen löytänyt elokuvan, joka on tätä kaikkea. Se on Vampire’s Kiss. Minä rakastan Nicolas Cagea. Minä rakastan tätä elokuvaa.



PS: Tähän taitavatkin loppua ainakin elokuvien kotikatselut tältä vuodelta. Nyt häippäisen loppuvuodeksi Australiaan. Au revoir.

Katsottu: 26.1.2015, PC

Tätä katsoessa mietin useaan otteeseen, että mitähän siellä Criterion Collectionilla oikein ajatellaan... John Lurie ja kaverit käyvät kalastelemassa ja jauhavat paskaa. Kertojaäänen tähän päälle höpisemät asiat eivät usein ole MITENKÄÄN linjassa todellisuudessa tapahtuvien asioiden kanssa, mikä tekee tästä ajoittain melko absurdia katsottavaa. Kyseinen vitsi ei kuitenkaan täysin kanna kuuden jakson verran ja mukana on myös paljon normaalia tyyppien kalastushengailua, minkä katsominen ei juuri kiinnostanut. Välillä täysin puskista eteen tulee kuitenkin täyttä kultaa olevia hämmentäviä kohtauksia kuten Tom Waits tunkemassa kalan housuihinsa tai rituaalitanssi, jonka Matt Dillon ja John Lurie suorittavat kalastusonnen takaamiseksi… Matt Dillon –jakso on muutenkin sarjan paras, koska siinä alettiin mennä älyttömyydessä jo jollekin ParanormaaliBlogi TV –tasolle. Elokuvallisilta arvoiltaan tämähän on nyt ihan täysi nolla, mutta kokonaisuus on silti hihityttävällä tavalla sen verran "häh?", etten huonoja pisteitä viitsi heittää.

Tämä oli muuten oman vaihtariprojektini viimeinen katsottava... Hienoa, että näiden katsomiseen meni itseltäni noin kaksi vuotta, mutta silti tämän kirjoitushetkellä minun lisäkseni Wendel on ainoa, joka on suorittanut projektin loppuun. Kertoo varmaan jotain siitä, miten onnistunut kyseinen projekti oli ja silleen.

Katsottu: 20.1.2015, PC

"Passion of Joan of Arc on maailman paras elokuva" -kaikki, aina.

Vitut ole.

"Ordet on maailman paras elokuva." -kaikki, aina.

Vitut ole.

Carl Theodor Dreyer on maailman huonoin elokuvaohjaaja.

Katsottu: 20.1.2015, PC

Kaksi ihmistä kohtaavat ja ehkä hieman rakastuvatkin toisiinsa yhden viikonlopun aikana. Heidän välille muodostuu nopeasti yhteys huolimatta siitä, että toinen on viikonlopun jälkeen muuttamassa toiselle puolen maailmaa. Heidän keskusteluidensa kautta käydään läpi molempien kamppailua oman identiteettinsä kanssa ja yleisiä yrityksiä elää omaa elämäänsä mielekkäästi.

Katsottu: 16.1.2015, PC

Todella masentava elokuva päähenkilöidensä omassa tyhjyydessään vellomisesta, ja epätoivoisista yrityksiä täyttää oman elämän merkityksettömyys edes jollain. Toinen on turvautunut seksiin ja ajautunut sen myötä niin syvään kierteeseen, että nykyisin se tuottaa enää lähes pelkkää häpeää. Toinen taas takertuu sekä lähimmäisiinsä että ventovieraisiin yrittäen löytää heistä apua, vaikka todellisuudessa vain tukahduttaa heidät. Muutamaa hienoa pidempää keskustelukohtausta lukuunottamatta elokuvassa puhutaan melko vähän, ja enimmäkseen se on vaan täynnä komeita pitkiä ottoja Fassbenderin hahmon omassa limbossaan pyörimisestä, minkä taustalla soi melankolinen musiikki. Pidän.

Katsottu: 15.1.2015, PC

Aika ristiriitaiset fiilikset jätti. Joinain hetkinä teemojen tullessa hyvin esille mietin, että tämähän oikeastaan erinomainen, mutta samalla se, että hahmojen käyttäytymisessä ei ole mitään logiikkaa, söi huomattavasti leffan tehoa. Muutenkin koin olevani lähinnä kyllästynyt tämän kanssa, vaikka leffalla tosiaan on hyvät hetkensä. Olisin myös oikeasti halunnut katsoa Happinessin uudestaan ennen tätä, mutta toisaalta tämä ei vuorostaan kiinnostanut minua elokuvana niin paljon, että olisin jaksanut rewatchia Happinessin... Eli suoritan uudelleenpohdintaa joskus molempien uusintakatselun yhteydessä heti vuonna 2058.

Katsottu: 11.1.2015, PC

Ihan pätevä dokkari joka toimii varmaan sitä paremmin, mitä vähemmän tästä tietää ennen katsomista. Menee välillä ehkä liiankin nyyhkyn puolelle ja teos on muutenkin erittäin subjektiivinen näkemyksissään, mutta toisaalta sitä antaa hieman anteeksi, kun tietää miten henkilökohtainen tapaus tämä on tekijälleen.

Katsottu: 11.1.2015, DVD

Rakastava isä vie tyttärensä ja poikansa piknikille tarjoillakseen heille mojovan yllätyksen. Sitten talsitaan Australian outbackin hävyttömän komeasti kuvattujen maisemien läpi ja kohdataan oman lapsuuden ja viattomuuden loppu. Tietty luonnon yliromantisointi ärsyttää, mutta elokuva ei onneksi sorru mihinkään täyteen alleviivattuun ituhippipelleilyyn, joten onnistuin olemaan häiriintymättä siitä kauheasti.

Katsottu: 9.1.2015, DVD

Rewatch ****½ - *****. Päätin kerrankin neljältä aamuyöstä katsoa jotain muuta kuin Chuck Hestonia tai Kevin Costneria. Päätös oli hyvä, näin voisi toimia useamminkin.