Games Played Since Joining Listal

Quake III enginellä toimiva Raven softwaren tekemä fps Star Trek -peli on ihan kiva, mutta ei missään tapauksessa mikään 4.7/5 -tasoinen tapaus niin kuin gogin arvosanat antavat odottaa. Peli näyttää tosiaan aika nätiltä (vaikkakin hyvin usein koomisen paljon Quakelta), mutta tasosuunnittelu ja eritoten taistelut ovat vähän käppäisiä.

Hyvin usein palaajan mukana on kuolemattomia NPC-tiimiläisiä jotka ovat ärsyttävästi tientukkeena. Pelissä ei kuitenkaan voi vaan räiskiä itse kaikkia vihuja, koska silloin panokset tulevat loppumaan. Niinpä usein kannattaa toimia niin, että ensin etenee niin pitkään kunnes vihollia alkaa spawnaamaan (usein suht pitkinä aaltoina), pakittaa tiimiläisten ohi ja käyttää heitä lihakilpinä ja antaa heidän hoidella enimmät osat vihollisista. Isoimmissa tiloissa taas kannattaa juosta ympäri huonetta ja odottaa että tiimiläiset hoitavat hitaasti työstävät örkit kuoliaaksi. Ei siis kovin hauskaa eikä järkeenkäypääkään toimintaa, muuta kuin korkeintaan pelilogiikalla.

Tarinassa on ihan kivoja scifi-ideoita sentään. Itse kyseistä Star Trek sarjaa en ole kylläkään koskaan katsonut (oma projekti on tässä kohtaa siinä että alkuperäinen sarja on katsottu ja New Generationista ensimmäinen kausi). Kyllä tämän joka tapaukseksi Star Trekiksi tunnistaa ja sitä fiilistä on ihan kiitettävästi mukana. Itse pelattavuus voisi vain olla parempi.

Peliaika 18h

Ah, shmupit, genre jossa en ole ikinä pärjännyt enkä päässyt oikein mihinkään asti ne kerrat kun olen jotain peliä koittanut. Nyt löytyi kuitenkin genren sisältä peli joka on haastava, mutta vähemmän turhauttavalla tavalla. Oleellisimpana asiana pidemmissä tasoissa on checkpointteja järkevin välein, ja tasojen välillä pystyy tallentamaan pelin.

Hyvin tehdyn ja mielekkään vaikeusasteen (pelasin keskimmäisellä vaikeusasteella muuten) lisäksi pelissä on lisäksi mielenkiintoisesti toteutettu piste/rahasysteemi ja aluksenparannussysteemi. Tasossa kerätyt pisteet ovat rahaa jolla sitten tasojen välissä voi ostaa alukseen aseenparannuksia ym. apuja. Mielenkiintoista asiasta tekee se että aseiden ostamisesta ja myymisestä ei tule pelaajalle tappiota, ja näinpä halutessaan vaikka joka tasoon voi ottaa ihan eri setupin. Aseita on melkoinen määrä ja vaikka niissä onkin myös toistoa, niin vaihtelevuutta on sen verran paljon että peliä voi pelata aika erilaisillakin pelityyleillä. Tasoihin on muyös piilotettu secretteinä aseita, aluksia ym, mikä lisää kiinnostusta pelata jokainen taso mahdollisimman hyvin läpi.

Erinomainen peli kaiken kaikkiaan. Eniten varmaan turhautti jotkin bossitaisteluista jotka tuntuvat hieman epäreiluilta, bossin iskujen patternien tulossa sillä tavalla epäreilusti että niitä ei ole oikein mahdollisuutta mitenkään väistää. Tämäkään ei mikään kovin suuri ongelma ole, sillä edellisestä checkpointista ei kovin pitkä matka ikinä bossille ole.

Erinomaisen nautinnollinen kokemus, ja innosti kyllä etsimään enemmänkin shmuppeja jotka taipuvat omaan vaatimattomaan taitotasoon.

Peliaika: 7,7h

Semivaikea tasoloikka vahvoilla (Super) Castlevania -vaikutteilla. Hauskat hyppely- ja lyöntimekaniikat tekevät tästä varsin mielyttävää pelattavaa. Pelissä pystyisi halutessaan savescammäilemään, mutta päätin pelata tämän ainoastaan automaattitallennuksien varassa, tallentaen episodejen aikana ainoastaan tasojen alussa mikäli jatkoin peliä toisella kerralla. Vaikeusasteista valitsin keskimmäisen. Ensin kyllä aloitin astetta korkeammalla, mutta silloin peli tekee osasta tasoista autoscrollereita, mikä oli vähän liikaa kun ei vihujen käytös ollut tuttua. Nyt ehkä saattaisi mennäkin pelin läpäisyn jälkeen.

Vaikeutta tosiaan on ihan kivasti sillä keskimmäiselläkin vaikeusasteella, mutta yksittäiset tasot ovat suht lyhyitä, joten ne kyllä yleensä viimestään muutamalla yrityksellä pääsee läpi. Kakkosmaan bossi on kyllä sen luokan epeli että sen läpäisyyn meni varmaan lähemmäs pari tuntia. Tosin helpommalla olisi päässyt jos olisin tajunnut että pelissä on poweruppina aseenparannus joka tosiaan säästyy seuraaviinkin tasoihin asti. Menin bossin läpi ilman sitä, ja myöskin ilman elinvoimataulokon pidennystä. Jälkimmäistä on mahdollista saada keräämällä tasoista aarteita. Omalla pelityylilläni siitä ei tosin hyötyä bossissa olisi ollut, sillä kuoleman jälkeen tason uudelleen aloittaessa healttimäärä nollaantuu takaisin vakioon, vaikka taulukon lisä tallentuukin. Siitä ei kuitenkaan iloa ole koskan ennen bossia ei elinvoimaa saa mistään täydennettyä.

(Enimmäkseen) miellyttävää haastetta, nättiä pixelarttia, hyvä peli.

Peliaika 71h (kampanjan läpäisy 60h kohdalla)

Viihdyttävää ja hyvin hiottua roguelike-räiskintää. Ykkösosasta on parannettu ainakin teknistä toteutusta joka osa-alueella onnistuneesti.

Pelasin tämän master-vaikeusasteella. Sinänsä koko kampanjassa vaikeusaste on aika turha asia olla edes olemassa, vaikeampi vaikeusaste tarkoittaa vaan sitä että peliä pitää grindata enemmän että siinä pärjää. Ja sitten kun peliä on tarpeeksi grindannut ja statseja kehittänyt samalla kuin omat pelitaidot nousevat, niin on vääjäämätöntä että peli myös sinnikyydellä jossain kohtaa menee läpi asti. Omalla kohdalla viimeisen chapterin loppubossi kuoli 60h ajassa. Se on aika paljon hyvin samanlaista menoa, mutta toisaalta näin raskaan työrupeaman keskellä pelatessa sitä kaipasikin itseään toistavaa pelattavaa jossa on työstämistä pitkään, joten Ziggurat 2 vastasi hyvin tuohon toiveeseen.

Vielä olisi (mielenkiintoisista) achievementeista läpäistävänä ziggurat trial-pelimoodi master-vaikeusasteella. Olen sitä muutamat kerrat kokeillut, ja se vaikuttaa kyllä äärimmäisen vaikealta tapaukselta. Achievementia ei ole läpäissytkään kuin reilu 1% kaikista pelaajista. Saattaa olla että vielä koitan kyseistä pelimoodia satunnaisesti läpäistä. Se miksi tämä kiinnostaisi, on että kyseinen achievementti on oikeastaan ainoa joka oikeasti vaatii oikeaa taitoa pelkän grindin sijasta. Ziggurat trial -pelimoodissa kun ei kampanjan grindatut pelinhelpotukset ole voimassa, eli vaikeusaste on kaikille sama.