Login
Movies Watched in 2009
Sort by:
Showing 1-50 of 248
Decade:
Rating:
List Type:
199
7.6
8
The Unknown Soldier (1955)
Suomalaiset sotii ja Jean Sibeliuksen Finlandia soi taustalla, eli tunnelma on jumalattoman hyvä. Tässä on yksi kovimpia Suomalaisia elokuvia, ihan varauksetta voin sanoa. Antero Rokka on äijä.
Juize's rating:
463
7.8
8.2
21.11
Béla Tarrin seitsentuntinen Sátántangó on lähestulkoon parasta mitä elokuvien maailmassa on koskaan tehty. En keksi mitään nautinnollisempaa kuin katsoa tätä mestariteosta sateisena lauantaina. Tässä elokuvassa kaikki asiat pelaavat yhdessä niin jumalattoman hienosti, ettei voi kuin rakastua. Ensimmäinen tunti oli vakuuttavaa elokuvataidetta, ja sitten se tapahtui. Tähän jäi koukkuun, eikä voinut painaa stop-nappulaa. Eikä edes pausea.
En voi sanoin kuvata Sátántangón mestarillisuutta.
Béla Tarrin seitsentuntinen Sátántangó on lähestulkoon parasta mitä elokuvien maailmassa on koskaan tehty. En keksi mitään nautinnollisempaa kuin katsoa tätä mestariteosta sateisena lauantaina. Tässä elokuvassa kaikki asiat pelaavat yhdessä niin jumalattoman hienosti, ettei voi kuin rakastua. Ensimmäinen tunti oli vakuuttavaa elokuvataidetta, ja sitten se tapahtui. Tähän jäi koukkuun, eikä voinut painaa stop-nappulaa. Eikä edes pausea.
En voi sanoin kuvata Sátántangón mestarillisuutta.
Juize's rating:
397
8.3
7.7
L'Atalante (1934)
L'Atalante on liian nuorena kuolleen Jean Vigon ainut pitkä elokuva, mutta se on sitäkin parempi. L'Atalanten viehätysvoima piilee ehdottomasti sen sanoinkuvaamattomassa kauneudessa. L'Atalante on draamaelokuvien kulmakivi, eli mestariteos. Hahmot ovat täyttä parhautta, ja loppu sai kyllä tipan linssiin. Rewatchin myötä pisteet nousevat mahdollisesti täysiin.
Juize's rating:
972
8.3
8
Wings of Desire (1988)
Järkyttävän hieno kokemus. Ihastuin heti alussa elokuvan visuaaliseen ilmeeseen, ja tarinaan heti seuraavaksi. Idea on kultaa, kuvaus jotain vielä parempaa. Der Himmel Über Berlin on rakkautta.
Juize's rating:
31
3.1
2.2
Tätä katsoessa ei pyöri mielessä kuin yksi ajatus: rahastus. Day of the Dead 2: Congaguim on niin idealtaan kuin toteutukseltaan umpisurkea. Ensimmäinen 7min on amatöörimäisesti toteutettua zombien listmistä, eikä ideassa ole käytetty mitään omaperäisyyttä. Loppuelokuva meneekin sitten suurinpiirtein paskan jauhamiseen, joka ei kiinnosta ketään. Idea siitä että zombeista tulisi älykkäitä on myöskin jotain hirveää. Hyvä että katselin tämän youtubesta, en kehtaisi edes tuhlata aikaani tämän lataamiseen.
Juize's rating:
6455
7.6
8
Kill Bill: Vol. 2 (2004)
En oikein tiedä mitä pitäisi Kill Bill toisesta sanoa. Koskaan en muista nähneeni elokuvaa, joka jättää yhtä ristiriitaisen olon kuin tämä.
Näin aluksi toteat että Kill Bill-kaksikko oli pettymys. Odotin Tarantinon kehutilta tribuuteilta mahtavia viihdearvoja, sekä tyylikkäitä kohtauksia. Viihdearvot olivat vähän sitä sun tätä, eikä jatkuvaan hyvään oloon päästy. Paikoittain molemmissa Kill Billeissä on mahtavia kohtauksia, etenkin kakkosessa.
Se, mikä sarjan kakkososassa ärsytti suuresti, oli soundtrackin vaihtelevuus. Elokuvassa soi lähes jatkuvasti jokin musiikki (yleensä jostain toisesta elokuvasta otett), mutta harvoin musiikki sopii itse kohtaukseen. Etenkin Leonen spaguwesterneistä lainatut musiikit eivät sovi tämän tyyliseen action-elokuvaan oikeastaan ollenkaan.
Kill Bill kakkosen toimintakohtaukset ovat kultaa. Niissä ei ole yhtä paljon verta ja irtojäseniä kuin ykkösessä, mutta toimintaosuuksian kuvaus on paljon parempaa kuin ensimmäisessä. Se nostaa pisteitä puolikkaalla, mutta muuta parempaa tästä ei ensimmäiseen osaan verrattuna löydy.
Kaikesta huonosta huolimatta minulla on kummallinen tunne että tämä pätkä pääsee 2000-luvun parhaat listalle. Aika alas sijoittuu todennäköisesti, mutta ansaitsee kuitenkin paikkansa. Sekä ensimmäisen osan että tämänkin kohdalla pisteet saattavat jopa laskea, sillä mitään suurta ja kiehtovaa en Kill Billeistä löytänyt.
Visuaalisesti tyylikkään alun pilaa surkea huumori
Näin aluksi toteat että Kill Bill-kaksikko oli pettymys. Odotin Tarantinon kehutilta tribuuteilta mahtavia viihdearvoja, sekä tyylikkäitä kohtauksia. Viihdearvot olivat vähän sitä sun tätä, eikä jatkuvaan hyvään oloon päästy. Paikoittain molemmissa Kill Billeissä on mahtavia kohtauksia, etenkin kakkosessa.
Se, mikä sarjan kakkososassa ärsytti suuresti, oli soundtrackin vaihtelevuus. Elokuvassa soi lähes jatkuvasti jokin musiikki (yleensä jostain toisesta elokuvasta otett), mutta harvoin musiikki sopii itse kohtaukseen. Etenkin Leonen spaguwesterneistä lainatut musiikit eivät sovi tämän tyyliseen action-elokuvaan oikeastaan ollenkaan.
Kill Bill kakkosen toimintakohtaukset ovat kultaa. Niissä ei ole yhtä paljon verta ja irtojäseniä kuin ykkösessä, mutta toimintaosuuksian kuvaus on paljon parempaa kuin ensimmäisessä. Se nostaa pisteitä puolikkaalla, mutta muuta parempaa tästä ei ensimmäiseen osaan verrattuna löydy.
Kaikesta huonosta huolimatta minulla on kummallinen tunne että tämä pätkä pääsee 2000-luvun parhaat listalle. Aika alas sijoittuu todennäköisesti, mutta ansaitsee kuitenkin paikkansa. Sekä ensimmäisen osan että tämänkin kohdalla pisteet saattavat jopa laskea, sillä mitään suurta ja kiehtovaa en Kill Billeistä löytänyt.
Visuaalisesti tyylikkään alun pilaa surkea huumori
Juize's rating:
757
7.4
7.2
The Mole on helposti yksi parhaita elokuvakokemuksia ikinä. Kamala, mutta samalla erittäin kaunis ja mielenkiintoinen teos. Supertyylikkäitä kohtauksia on jumalattoman paljon, ja mietittävää löytyy. El Topo saattaa olla ulkokuoreltansa Spagettiwesterni, mutta mukaan on ahdettu lähes kaikkia muita elokuvan tyylilajeja. Uskomattoman hyvä.
Juize's rating:
259
8
7.9
Alice in the Cities (1974)
Teeman Wim Wenders-putken toinen elokuva ei ole aivan yhtä hyvä kuin ensimmäinen, eli Paris, Texas. Alice in the Cities on kuitenkin kaunis, ja erittäin taidokkaasti kuvattu elokuva. Paikoittain tuo mieleen Jim Jarmuschin, ja voisin melkein uskoa että Jarmusch on ottanut Wendersistä vaikutteita. Erinomainen pätkä.
Juize's rating:
573
6.9
6.8
The Brothers Bloom (2009)
Teatterissa katsottu.
Brothers Bloomissa on samanlainen veijarimeininki kuin lähes samaan ideaan perustuvassa The Stingissä. Elokuvan twistaileva meininki on varsin mukavaa katsottavaa, mutta pahimmillaan (tai parhaimmillaan, miten sen nyt ottaa) elokuvassa putoaa itsekkin kärryiltä. Varsin ovela teos, nautittava.
Brothers Bloomissa on samanlainen veijarimeininki kuin lähes samaan ideaan perustuvassa The Stingissä. Elokuvan twistaileva meininki on varsin mukavaa katsottavaa, mutta pahimmillaan (tai parhaimmillaan, miten sen nyt ottaa) elokuvassa putoaa itsekkin kärryiltä. Varsin ovela teos, nautittava.
Juize's rating:
3513
7.6
7.9
Elämme vuotta 2027. Maailma on täyden kaaoksen vallassa, mutta Iso-Britannia kestää, jotenkuten. Kaupunkeja terrorisoidaan ja tuhotaan. Ihmisiä kuolee. Syynä tähän kaikkeen on se, ettei ihmisrotu voi enää lisääntyä. Idea on kertakaikkisen typerä.
Children of Menissä on tasan yksi päähenkilö, ja lukuisia sivuhenkilöitä, joilla kaikilla on jotain pientä osuutta. Hahmoihin ei ehditä syventyä tarpeeksi, vaikka mielestäni olisi ollut erittin kiva kuulla hahmojen taustoja jossain muodossa. Näin ollen suurin osa henkilöistä jää pelkiksi kulisseiksi, joilla on joku pieni juonta kuljettava asia tehtävänään. Ainoat hahmot joihin syvennytään edes erittäin vähän, ovat Julian ja Theo. Kaksikosta jälkimmäinen on selkeästi elokuvan päähenkilö.
Koska isoja rooleja ei ole oikeastaan kuin yksi, niin en osaa näyttelysuorituksia kamalan hyvin arvioida. Clive Owen vetää roolinsa paikoittain erittäinkin hienosti, eikä valittamista oikein ole. Herra tekee pienillä asioilla roolisuorituksestaan erinomaisen. Julianne Moorella on aivan liian pieni osa elokuvassa, sillä se vähä mikä hänen roolisuorituksestaan nähtiin oli vähintään kiitettävää. Ensimmäisen kerran näen myös Pam Ferrisin näyttelevän kunnolla. Ferrisin tulen muistamaan todennäkösesti ikuisesti, mutta en Children of Menistä, vaan kolmannesta Harry Potterista. Mieleeni on syöpynyt kohtaus, jossa Ferris paisuu suureksi ilmapalloksi ja leijaillee taivaan tuuliin.
Children of Men on kuvattu mukavan omaperäisesti. Etenkin lopun toimintakohtaus pelittää hyvin siihen asti, kunnes kameralle roiskahtaa verta, joka pilaa kohtauksen immerssion minun kohdallani lähes täydellisesti. Aivoni alkoivat miettimään aivan liikaa, ja tuntui siltä kuin Theolla olisi ollut mukana kaveri, joka kuvasi kaiken. Päivänselvää on se, ettei niin ollut. Pikkuvika, mutta ärsytti paljon.
Ehdottomasti paras asia tässä elokuvassa on miljöö, joka on paikoittain aivan mahtava. Apokalyptinen ympäristö on onnistuttu luomaan lähes täydellisesti, eikä mitään negatiivista sanomista siitä asiasta oikeastaan löydy. Toinen mainio asia Children of Menissä on tunnelmallinen musiikki, jota käytetään juuri sopivasti.
Children of Men on huonon suomalaisnimen saattelema keskinkertaista heikompi elokuva, jota katsoessa turhaantuu liian helposti. Välillä sain kivoja muistoja siitä kuinka pelaan Half-Life-sarjan peliä ensimmäistä kertaa, mutta sitten herään karuun todellisuuteen ja tajuan katsovani heikohkoa elokuvaa.
Children of Menissä on tasan yksi päähenkilö, ja lukuisia sivuhenkilöitä, joilla kaikilla on jotain pientä osuutta. Hahmoihin ei ehditä syventyä tarpeeksi, vaikka mielestäni olisi ollut erittin kiva kuulla hahmojen taustoja jossain muodossa. Näin ollen suurin osa henkilöistä jää pelkiksi kulisseiksi, joilla on joku pieni juonta kuljettava asia tehtävänään. Ainoat hahmot joihin syvennytään edes erittäin vähän, ovat Julian ja Theo. Kaksikosta jälkimmäinen on selkeästi elokuvan päähenkilö.
Koska isoja rooleja ei ole oikeastaan kuin yksi, niin en osaa näyttelysuorituksia kamalan hyvin arvioida. Clive Owen vetää roolinsa paikoittain erittäinkin hienosti, eikä valittamista oikein ole. Herra tekee pienillä asioilla roolisuorituksestaan erinomaisen. Julianne Moorella on aivan liian pieni osa elokuvassa, sillä se vähä mikä hänen roolisuorituksestaan nähtiin oli vähintään kiitettävää. Ensimmäisen kerran näen myös Pam Ferrisin näyttelevän kunnolla. Ferrisin tulen muistamaan todennäkösesti ikuisesti, mutta en Children of Menistä, vaan kolmannesta Harry Potterista. Mieleeni on syöpynyt kohtaus, jossa Ferris paisuu suureksi ilmapalloksi ja leijaillee taivaan tuuliin.
Children of Men on kuvattu mukavan omaperäisesti. Etenkin lopun toimintakohtaus pelittää hyvin siihen asti, kunnes kameralle roiskahtaa verta, joka pilaa kohtauksen immerssion minun kohdallani lähes täydellisesti. Aivoni alkoivat miettimään aivan liikaa, ja tuntui siltä kuin Theolla olisi ollut mukana kaveri, joka kuvasi kaiken. Päivänselvää on se, ettei niin ollut. Pikkuvika, mutta ärsytti paljon.
Ehdottomasti paras asia tässä elokuvassa on miljöö, joka on paikoittain aivan mahtava. Apokalyptinen ympäristö on onnistuttu luomaan lähes täydellisesti, eikä mitään negatiivista sanomista siitä asiasta oikeastaan löydy. Toinen mainio asia Children of Menissä on tunnelmallinen musiikki, jota käytetään juuri sopivasti.
Children of Men on huonon suomalaisnimen saattelema keskinkertaista heikompi elokuva, jota katsoessa turhaantuu liian helposti. Välillä sain kivoja muistoja siitä kuinka pelaan Half-Life-sarjan peliä ensimmäistä kertaa, mutta sitten herään karuun todellisuuteen ja tajuan katsovani heikohkoa elokuvaa.
Juize's rating:
937
8.1
8.1
Paris, Texas on kevyesti yksi hienoimpia koskaan näkemiäni elokuvia. Heti alussa rakastuin elokuvaan musiikkiin, joka on mielestäni yksi parhaita koskaan tehtyjä. Paris, Texas on mielenkiintoinen ja omaperäinen tarina rakkaudesta, ja miehen elämän luhistumisesta kasaan. Jumalattomasti hienoja kohtauksia on tähän elokuvaan ujutettu, ja etenkin loppupuolen keskustelukohtaukset ovat koskettavia. Tykkäsin kovasti.
Juize's rating:
452
7.5
7.2
Weekend (1967)
Week End on yksi niistä elokuvista jotka minun on pitänyt katsoa jo pitkää, mutta sain vasta nyt (8.10) katsottua. En voi muutakuin sanoa että kyseessä on tähän mennessä katsotuista Godardeista paras.
Week Endissä on todellakin panostettu yksityiskohtiin, eikä elokuvan tyylikkyydestä voi olla pitämättä. Tai siis, kyllä voi, mutta minä en voi. Week End on jumalattoman nerokas, ja yksi mahtavimpia teoksia koskaan.
Week Endissä on todellakin panostettu yksityiskohtiin, eikä elokuvan tyylikkyydestä voi olla pitämättä. Tai siis, kyllä voi, mutta minä en voi. Week End on jumalattoman nerokas, ja yksi mahtavimpia teoksia koskaan.
Juize's rating:
1914
8.3
8.3
North by Northwest (1959)
Yksi Hitchcockin tunnetuimpia elokuvia, ja helposti yksi parhaitakin. Cary Grantin tähdittämä loistavasti etenevä jännäri, joka on parhaimmillaan hermoja riipivä. Hitchcock onnistuu mestarillisesti kuvauksessa, ja dialogi on paikoitellen mahtavaa. Etenkin junassa tapahtunut lyhyt ravintolakohtaus vetää hymyn pakostikkin naamalle. Mahtava teos.
Juize's rating:
5250
8
8.4
Memento (2000)
20.9
Itä-Savon elokuva-arvostelija Ari Tiippana on antanut Mementolle täydet pojot, ja kyseinen pätkä majailee myös kuuluisan Imdb top-250 listan kärkipäässä. Pakkohan se sitten oli katsella kun telkkarista tuli, ja onneksi ilman mainoskatkoja.
Nolanilta olen nähnyt kohtalaisen Dark Knightin, joten en odotukset eivät olleet karmean korkealla. Hyvä niin. Mementon erikoisuus on tapahtumien aikajärjestys, joka siis kulkee takaperin. Ihan kiva kikka sinänsä, sitä hyödynnetään hyvin, ja tarina avautuu loistavasti takaperin. Leffa kosahtaakin tarinankulun sekavuuteen, enkä jaksa uskoa että tämä kovin pitkään katsomisen jälkeen päässä pyörii. Mainiota viihdettä silti, sekä vähintään puolikas tähti Teddyn viiksistä.
Itä-Savon elokuva-arvostelija Ari Tiippana on antanut Mementolle täydet pojot, ja kyseinen pätkä majailee myös kuuluisan Imdb top-250 listan kärkipäässä. Pakkohan se sitten oli katsella kun telkkarista tuli, ja onneksi ilman mainoskatkoja.
Nolanilta olen nähnyt kohtalaisen Dark Knightin, joten en odotukset eivät olleet karmean korkealla. Hyvä niin. Mementon erikoisuus on tapahtumien aikajärjestys, joka siis kulkee takaperin. Ihan kiva kikka sinänsä, sitä hyödynnetään hyvin, ja tarina avautuu loistavasti takaperin. Leffa kosahtaakin tarinankulun sekavuuteen, enkä jaksa uskoa että tämä kovin pitkään katsomisen jälkeen päässä pyörii. Mainiota viihdettä silti, sekä vähintään puolikas tähti Teddyn viiksistä.
Juize's rating:
308
7.3
7.7
Cat Soup (2001)
20.9
Yksi ehdottomasti oudoimmista, söpöimmistä, karmeimmista ja hienoimmista teoksista ikinä. Koukuttava, nätisti animoitu, nerokas, hauska, surrealistinen, kaikkea sitä mistä pidän.
Yksi ehdottomasti oudoimmista, söpöimmistä, karmeimmista ja hienoimmista teoksista ikinä. Koukuttava, nätisti animoitu, nerokas, hauska, surrealistinen, kaikkea sitä mistä pidän.
Juize's rating:
171
7.2
7.1
Man of the West (1958)
8.9
Mahdottoman hienosti kuvattu, loistavan pääosanäyttelijän tähdittämä klassikkowestern. Päähenkilön nimi on nerokas. Ei jaksa jaaritella tästä sen enempää.
Mahdottoman hienosti kuvattu, loistavan pääosanäyttelijän tähdittämä klassikkowestern. Päähenkilön nimi on nerokas. Ei jaksa jaaritella tästä sen enempää.
Juize's rating:
2132
7.3
7.4
8.9
Evil Dead. Ensimmäinen muisto Evil Deadista on se, kun kaupassa sain käsiini Evil Dead-pelin kannet. Tietenkin, takakuoressa oli verisiä ja pelottavia kuvia kyseisestä pelistä, ja pelästyin luonnollisesti. Tunnustan että kun katsoin Evil Dead-elokuvan, pelkäsin vielä enemmän.
Evil Deadin juoni on tavallinen, eikä siinä ole juuri mitään erikoista. Elokuvan hienoudet löytyvätkin erittäin mielenkiintoisesta kameratyöstä, sekä mahtavasta klassisen musiikin ääniraidasta. Musiikki luo erittäin hyvin pelottavaa tunnelmaa muutamassa kohdassa, ja kameratyö tekee samoin. Molempien yhdistelmä onkin sitten jo superpelottava, ja sellaisenkin tilan elokuvassa koin.
Luonnollisesti Evil Deadissa on paljon verta ja jonkin sortin zombeja. Veren valutusta, irtojäseniä ja kauheuksia on koko K-18 tarran edestä (K-18 on tosin täysin turha ikäraja, sillä minäkin 12-vuotiaana pystyn katsomaan elokuvan ilman mitään kummempia traumoja.), eli siis rutosti enemmän kuin monessa muussa K-18 elokuvassa. Kuten edellä todettu, Evil Deadin kauheus ei edes ole pelkässä veren valutuksessa, vaan suurimmalta osin tunnelmassa.
Elokuvan suurin miinus on se, että tässä on aivan liian vähän moottorisahailua, toisin kuin kansi lupailee. Hemmetin hienon soudtrackin saattelema oikeasti pelottava Evil Dead on viihdyttävää splatter-kauhua.
Evil Dead. Ensimmäinen muisto Evil Deadista on se, kun kaupassa sain käsiini Evil Dead-pelin kannet. Tietenkin, takakuoressa oli verisiä ja pelottavia kuvia kyseisestä pelistä, ja pelästyin luonnollisesti. Tunnustan että kun katsoin Evil Dead-elokuvan, pelkäsin vielä enemmän.
Evil Deadin juoni on tavallinen, eikä siinä ole juuri mitään erikoista. Elokuvan hienoudet löytyvätkin erittäin mielenkiintoisesta kameratyöstä, sekä mahtavasta klassisen musiikin ääniraidasta. Musiikki luo erittäin hyvin pelottavaa tunnelmaa muutamassa kohdassa, ja kameratyö tekee samoin. Molempien yhdistelmä onkin sitten jo superpelottava, ja sellaisenkin tilan elokuvassa koin.
Luonnollisesti Evil Deadissa on paljon verta ja jonkin sortin zombeja. Veren valutusta, irtojäseniä ja kauheuksia on koko K-18 tarran edestä (K-18 on tosin täysin turha ikäraja, sillä minäkin 12-vuotiaana pystyn katsomaan elokuvan ilman mitään kummempia traumoja.), eli siis rutosti enemmän kuin monessa muussa K-18 elokuvassa. Kuten edellä todettu, Evil Deadin kauheus ei edes ole pelkässä veren valutuksessa, vaan suurimmalta osin tunnelmassa.
Elokuvan suurin miinus on se, että tässä on aivan liian vähän moottorisahailua, toisin kuin kansi lupailee. Hemmetin hienon soudtrackin saattelema oikeasti pelottava Evil Dead on viihdyttävää splatter-kauhua.
Juize's rating:
4622
6.5
7.2
7.9
Supertylsä ja syperyliarvostettu remake. Ei tarjoa mitään mitä alkuperäinen ei olisi tarjonnut.
Supertylsä ja syperyliarvostettu remake. Ei tarjoa mitään mitä alkuperäinen ei olisi tarjonnut.
Juize's rating:
4802
7.4
7.7
4.9
Lost in Translation on varmaankin yksi suurimmista yllättäjistä. En osannut odottaa oikein mitään, ja sain jotain aivan loistavaa.
Lost in Translationissa parasta on kuvausympäristö, eli Tokio. Aivan täydellinen värimaailma ja kuvaus ovat ehkä olellisimmat asiat koko elokuvassa. Muita olellisia asioita on mm. Bill Murrayn mahtava roolisuoritus, Scarlett Johanssonin hieno roolisuoritus (sekä naiskauneus), Dialogin vähyys (Vähyydestä huolimatta dialogi on hemmetin hienoa), mahtava tarina, sekä ihana lopetus. Tähän mennessä 2000-luvun paras elokuva.
Lost in Translation on varmaankin yksi suurimmista yllättäjistä. En osannut odottaa oikein mitään, ja sain jotain aivan loistavaa.
Lost in Translationissa parasta on kuvausympäristö, eli Tokio. Aivan täydellinen värimaailma ja kuvaus ovat ehkä olellisimmat asiat koko elokuvassa. Muita olellisia asioita on mm. Bill Murrayn mahtava roolisuoritus, Scarlett Johanssonin hieno roolisuoritus (sekä naiskauneus), Dialogin vähyys (Vähyydestä huolimatta dialogi on hemmetin hienoa), mahtava tarina, sekä ihana lopetus. Tähän mennessä 2000-luvun paras elokuva.
Juize's rating:
1155
8
8.3
Kuukauden mittaisen tauon olen pitänyt kirjoittamisessa, ja nyt voisin taas yrittä jotain vääntää. Elokuvia en ole viimeisen kuukauden aikana kovinkaan paljoa katsellut, sillä on ollut mahtavat ulkoilukelit ja paljon menoa.
Äitini ylisti tätä elokuvaa, ja pitkää on pitänyt tämä katsoa. Nyt sitten tuli katseltua, ja mainiota settiähän The Sting tarjosi. Koska en halua pilata kenenkään katselunautintoa, en kerro juonesta kuin sen, että se on nerokas.
Paul Newman ja Robert Redford on ehkä kovin näyttelijäkaksikko ikinä. Molemmat panostavat näyttelysuorituksiinsa täysillä, ja henkilöihin voi jopa samaistua suhteellisen helposti. En todellakaan ihmettele että puhallus on voittanut 7 oscaria, sillä lähes kaikki on kohdillaan. Kuvaus on niin komediamaista kuin voi olla, ja lähes kaikki tässä elokuvassa viittaa jotenkin komediaan, vaikka itse lasken elokuvan aika pitkälti draama-genreen. The Sting tarjoaa huijausta huijauksen perään, ja parasta koko elokuvassa onkin se ettei voi tietää mikä on huijausta ja mikä ei.
Olen pahoillani tästä tekstistä, kuukauden tauon jälkeen on hieman alkukankeutta kirjoittamisessa...
Äitini ylisti tätä elokuvaa, ja pitkää on pitänyt tämä katsoa. Nyt sitten tuli katseltua, ja mainiota settiähän The Sting tarjosi. Koska en halua pilata kenenkään katselunautintoa, en kerro juonesta kuin sen, että se on nerokas.
Paul Newman ja Robert Redford on ehkä kovin näyttelijäkaksikko ikinä. Molemmat panostavat näyttelysuorituksiinsa täysillä, ja henkilöihin voi jopa samaistua suhteellisen helposti. En todellakaan ihmettele että puhallus on voittanut 7 oscaria, sillä lähes kaikki on kohdillaan. Kuvaus on niin komediamaista kuin voi olla, ja lähes kaikki tässä elokuvassa viittaa jotenkin komediaan, vaikka itse lasken elokuvan aika pitkälti draama-genreen. The Sting tarjoaa huijausta huijauksen perään, ja parasta koko elokuvassa onkin se ettei voi tietää mikä on huijausta ja mikä ei.
Olen pahoillani tästä tekstistä, kuukauden tauon jälkeen on hieman alkukankeutta kirjoittamisessa...
Juize's rating:
4393
7.1
7.6
3.8
Harry Potter ja Puoliverinen Prinssi on jo peräti kuudes HP-elokuva. 2000-luvun puolella olemme siis jo kuusi kertaa päässeet nauttimaan hienoon kirjasarjaan perustuvista heikoista elokuvista, joissa on kuitenkin jotain pientä ihanuutta, jonka takia tämäkin oli pakko katsella. Tai sitten se johtuu vain siitä että olen nähnyt kaikki edellisetkin elokuvat, ja nyt piti tämä uusinkin käydä katsomassa.
Pienenä kuusivuotiaana poikana luin ensimmäisen Harry Potter kirjan, ja rakastuin sarjaan heti. Kuusivuotiaana näin myös ensimmäisen Harry Potter-elokuvan, ja pidin kovasti (sitemmin arvostus elokuvia kohtaan on romahtanut). Sen jälkeen olen lukenut kaikki kirjat, ja katsonut elokuvat vasta lukemisen jälkeen - onneksi. Jos minulta kysytään, kirjat kannattaa lukea ensin, sillä Harry Potter-elokuvat saattavat tuntua liian hienoilta ellei ole kirjoja lukenut. Hirveästi harmitti pienenä kuin joitain kirjan suosikkikohtauksia oli jätetty pois, ja tapahtumat etenivät liian nopeasti. Sama asia vaivaa tässä viimeisimmässä pätkässä - niin hienoa kirjaa on vaikea tiivistää elokuvaan, vaikka kesto onkin kaksi ja puoli tuntia.
Näyttelytyö, kuten kaikissa edellissäkin pätkissä, on erittäin ärsyttävää. Näyttelytaidot pääsevät tässä elokuvassa enemmän oikeuksiinsa, eikä elokuva ole pelkästään tylsää sählimistä ja sauvojen heiluttelua. Toki sekin puoli löytyy, mutta huomattavan vähäisenä.
Ohjaustyön kannalta kuudes Potter on suurin piirtein sitä samaa vanhaa, mutta pari kivaa kamera-ajoa on huomattavissa. Ei HPKuutosen ohjaus ole maailmaa mullistava, ei lähelläkään. Omaperäisyydeltä pyöreä nolla.
Kuten alussa jo vihjailin, kirjan lukeneelle tämä on suhteellisen tyhjä kokemus. J.K Rowling on kirjoittanut erittäinkin hienon kirjan, ja sitä on pirun hankala muuttaa elokuvaksi. Hahmojen tunteet ja mietteet eivät pääse oikeuksiinsa ollenkaan, paitsi surkuhupaisissa teinidraamakohtauksissa, jotka olivat kirjassa pirun paljon kutkuttavampia ja jännempiä. Pari ihanaa mysteeriä on myös selostettu elokuvassa liian suoraviivaisesti, mutta ovat kuitenkin pakollisesti mukana. Myöskään pimeä tunnelma ei ole läheskään yhtä vahva kuin kirjassa, eikä myöskään erittäin laimeasti kuvattu lopetus.
Loppukevennyksenä kerron teille, hyvät lukijat, että Harry Potter-sarjan teemamusiikki on erittäin hieno, ja toivon todella että siitä pidetään kiinni vielä sarjan seitsemännessä osassa. Valitettavasti sitä ihanaa tunnussävelmää emme päässyt kovin usein kuulemaan tässä elokuvassa.
Harry Potter ja Puoliverinen Prinssi on jo peräti kuudes HP-elokuva. 2000-luvun puolella olemme siis jo kuusi kertaa päässeet nauttimaan hienoon kirjasarjaan perustuvista heikoista elokuvista, joissa on kuitenkin jotain pientä ihanuutta, jonka takia tämäkin oli pakko katsella. Tai sitten se johtuu vain siitä että olen nähnyt kaikki edellisetkin elokuvat, ja nyt piti tämä uusinkin käydä katsomassa.
Pienenä kuusivuotiaana poikana luin ensimmäisen Harry Potter kirjan, ja rakastuin sarjaan heti. Kuusivuotiaana näin myös ensimmäisen Harry Potter-elokuvan, ja pidin kovasti (sitemmin arvostus elokuvia kohtaan on romahtanut). Sen jälkeen olen lukenut kaikki kirjat, ja katsonut elokuvat vasta lukemisen jälkeen - onneksi. Jos minulta kysytään, kirjat kannattaa lukea ensin, sillä Harry Potter-elokuvat saattavat tuntua liian hienoilta ellei ole kirjoja lukenut. Hirveästi harmitti pienenä kuin joitain kirjan suosikkikohtauksia oli jätetty pois, ja tapahtumat etenivät liian nopeasti. Sama asia vaivaa tässä viimeisimmässä pätkässä - niin hienoa kirjaa on vaikea tiivistää elokuvaan, vaikka kesto onkin kaksi ja puoli tuntia.
Näyttelytyö, kuten kaikissa edellissäkin pätkissä, on erittäin ärsyttävää. Näyttelytaidot pääsevät tässä elokuvassa enemmän oikeuksiinsa, eikä elokuva ole pelkästään tylsää sählimistä ja sauvojen heiluttelua. Toki sekin puoli löytyy, mutta huomattavan vähäisenä.
Ohjaustyön kannalta kuudes Potter on suurin piirtein sitä samaa vanhaa, mutta pari kivaa kamera-ajoa on huomattavissa. Ei HPKuutosen ohjaus ole maailmaa mullistava, ei lähelläkään. Omaperäisyydeltä pyöreä nolla.
Kuten alussa jo vihjailin, kirjan lukeneelle tämä on suhteellisen tyhjä kokemus. J.K Rowling on kirjoittanut erittäinkin hienon kirjan, ja sitä on pirun hankala muuttaa elokuvaksi. Hahmojen tunteet ja mietteet eivät pääse oikeuksiinsa ollenkaan, paitsi surkuhupaisissa teinidraamakohtauksissa, jotka olivat kirjassa pirun paljon kutkuttavampia ja jännempiä. Pari ihanaa mysteeriä on myös selostettu elokuvassa liian suoraviivaisesti, mutta ovat kuitenkin pakollisesti mukana. Myöskään pimeä tunnelma ei ole läheskään yhtä vahva kuin kirjassa, eikä myöskään erittäin laimeasti kuvattu lopetus.
Loppukevennyksenä kerron teille, hyvät lukijat, että Harry Potter-sarjan teemamusiikki on erittäin hieno, ja toivon todella että siitä pidetään kiinni vielä sarjan seitsemännessä osassa. Valitettavasti sitä ihanaa tunnussävelmää emme päässyt kovin usein kuulemaan tässä elokuvassa.
Juize's rating:
1740
8
8
Dog Day Afternoon (1975)
2.8
Dog Day Afternoon on tositapahtumiin perustuva teos, joka näyttää miten perseelleen kaikki voi mennä pankkiryöstön aikana. 10-minuuttinen pankkiryöstö venyy ties miten pitkäksi, ja tapahtumien kulku on erittäin viihdyttävä.
Dog Day Afternoon on mielenkiintoinen teos, ja on ihana seurata kuinka Sonny (Pacino) tajuaa olevansa tilanteen haltija kahdeksan panttivangin avulla, vaikka ulkopuolella kyttää satoja poliiseja. Myöskin siviilien reaktio pankkiryöstöön (sekä Sonnyn rohkeaan asenteeseen) ja Sonnyn ystävystyminen panttivankeihin ovat rattoisaa katseltavaa. Muilla tavoin kyseessä ei ole kovin erikoinen teos, mutta viihdyttävyydeltään sekä näyttelytyöltä varsin erinomainen pätkä.
Dog Day Afternoon on tositapahtumiin perustuva teos, joka näyttää miten perseelleen kaikki voi mennä pankkiryöstön aikana. 10-minuuttinen pankkiryöstö venyy ties miten pitkäksi, ja tapahtumien kulku on erittäin viihdyttävä.
Dog Day Afternoon on mielenkiintoinen teos, ja on ihana seurata kuinka Sonny (Pacino) tajuaa olevansa tilanteen haltija kahdeksan panttivangin avulla, vaikka ulkopuolella kyttää satoja poliiseja. Myöskin siviilien reaktio pankkiryöstöön (sekä Sonnyn rohkeaan asenteeseen) ja Sonnyn ystävystyminen panttivankeihin ovat rattoisaa katseltavaa. Muilla tavoin kyseessä ei ole kovin erikoinen teos, mutta viihdyttävyydeltään sekä näyttelytyöltä varsin erinomainen pätkä.
Juize's rating:
40
6.3
6.7
Hour of the Gun (1967)
24.7
Juoneltaan erittäin yksinkertainen, mutta viihdyttävyydeltään loistava elokuva. Aseiden Hetki sisältää loistavan teemamusiikin, ja sen myötä elokuvan alku on yksi parhaita koskaan tehtyjä. Hahmot ovat hauskoja, etenkin hieman juopotteleva ja huonossa kunnossa oleva Doc Holliday paiskii välillä hyviä one-linereitä, ja onnistuu muutenkin olemaan valloittava hahmo. Kyllä tätä ilokseen katsoi, se on tosiasia.
Juoneltaan erittäin yksinkertainen, mutta viihdyttävyydeltään loistava elokuva. Aseiden Hetki sisältää loistavan teemamusiikin, ja sen myötä elokuvan alku on yksi parhaita koskaan tehtyjä. Hahmot ovat hauskoja, etenkin hieman juopotteleva ja huonossa kunnossa oleva Doc Holliday paiskii välillä hyviä one-linereitä, ja onnistuu muutenkin olemaan valloittava hahmo. Kyllä tätä ilokseen katsoi, se on tosiasia.
Juize's rating:
2787
7
7.2
From Dusk Till Dawn (1996)
23.7
Tämä kommentti saattaa SPOILATA hieman, mutta seuraavat seikat olivat ainakin itselläni tiedossa ennen katsomista.
From Dusk Till Dawn on kelvollinen toimintaelokuva, joka kärsii pienistä vioista. Ensinnäkin, juoni toimii puoleenväliin asti, kunnes talollinen huoria muuttuu vampyyreiksi. Rehellisesti sanottuna olisin toivonut jotain hieman omaperäisempää.
Quentin Tarantinon mukana oleminen näkyi selvästi parissa muussakin kohdassa kuin näyttelemisessä. Quentinin Jalkafetismiä käytettiin yhdessä kohtaa (yäk), sekä se ns. "takakonttikuvakulma". Muutenkin, jätkä ylinäyttelee selvästi. Clooney on onneksi siedettävä näyttelijä, se pelastaa vähän.
From Dusk Till Dawn ei ole kauhean hyvä, mutta keskellä yötä katsottuna suhteellisen viihdyttävä. Vaikka vampyyrit ovatkin saatanan tylsää katsottavaa, niiden tappaminen sen sijan on harvinaisen rentouttavaa ja kivaa. Verikekkerit Titty Twisterissä, kyllä kiitos.
Tämä kommentti saattaa SPOILATA hieman, mutta seuraavat seikat olivat ainakin itselläni tiedossa ennen katsomista.
From Dusk Till Dawn on kelvollinen toimintaelokuva, joka kärsii pienistä vioista. Ensinnäkin, juoni toimii puoleenväliin asti, kunnes talollinen huoria muuttuu vampyyreiksi. Rehellisesti sanottuna olisin toivonut jotain hieman omaperäisempää.
Quentin Tarantinon mukana oleminen näkyi selvästi parissa muussakin kohdassa kuin näyttelemisessä. Quentinin Jalkafetismiä käytettiin yhdessä kohtaa (yäk), sekä se ns. "takakonttikuvakulma". Muutenkin, jätkä ylinäyttelee selvästi. Clooney on onneksi siedettävä näyttelijä, se pelastaa vähän.
From Dusk Till Dawn ei ole kauhean hyvä, mutta keskellä yötä katsottuna suhteellisen viihdyttävä. Vaikka vampyyrit ovatkin saatanan tylsää katsottavaa, niiden tappaminen sen sijan on harvinaisen rentouttavaa ja kivaa. Verikekkerit Titty Twisterissä, kyllä kiitos.
Juize's rating:
5376
7.8
8.6
22.7
Termintaor 2: Judgement Day on pienoinen pettymys. Arnold Scwarzeneggerin tähdittämä Terminator - sarja ei ole kahden osan (ensimmäisen ja kolmannen) perusteella vakuuttanut ollenkaan, eikä toinenkaan osa ole yhtä hyvä kuin sanotaan. Toki harvinaisen siistiä toimintaa ja muuta hienoa löytyy, mutta on tässä vikojakin.
Terminaattori toinen on ihanaan ympäristöön sijoittuva, mutta ei kuitenkaan hyödynnä sitä yhtä hyvin kuin esimerkiksi Mad Max 2. Se nyt ei ehkä olekaan tarkoitus, mutta silti, kerta on niin loistavat maastot luotu, miksi niitä ei voisi käyttää hieman enemmän?
Roolisuoritukset eivät ole hyviä, enemmänkin ärsyttäviä. Scwarzenegger ei ole koskaan kuulunut minun suosikkeihin, mutta sopii kyllä terminaattorin rooliin hyvin. Tosin, näyttelijänä hänestä en pidä. Edward Furlongin näyttelemä nuori John Connor on myöskin helvetin ärsyttävä hahmo. Koko ajan riehumassa ja säätämässä jotakin - aargh!
Toimintaosuuksilla Terminator pääsee loistamaan, ja huumoria löytyy paljonkin enemmän kuin kolmosessa tai ykkösessä - kiitos nuoren John Connorin, joka opettaa Terminaattorille uusia "muotilausahduksia". Yksi Terminator 2-elokuva heikkouksista on lopetus, joka ei tarjonnut oikein mitään. Jotain kivempaa olisi voitu keksiä.
Termintaor 2: Judgement Day on pienoinen pettymys. Arnold Scwarzeneggerin tähdittämä Terminator - sarja ei ole kahden osan (ensimmäisen ja kolmannen) perusteella vakuuttanut ollenkaan, eikä toinenkaan osa ole yhtä hyvä kuin sanotaan. Toki harvinaisen siistiä toimintaa ja muuta hienoa löytyy, mutta on tässä vikojakin.
Terminaattori toinen on ihanaan ympäristöön sijoittuva, mutta ei kuitenkaan hyödynnä sitä yhtä hyvin kuin esimerkiksi Mad Max 2. Se nyt ei ehkä olekaan tarkoitus, mutta silti, kerta on niin loistavat maastot luotu, miksi niitä ei voisi käyttää hieman enemmän?
Roolisuoritukset eivät ole hyviä, enemmänkin ärsyttäviä. Scwarzenegger ei ole koskaan kuulunut minun suosikkeihin, mutta sopii kyllä terminaattorin rooliin hyvin. Tosin, näyttelijänä hänestä en pidä. Edward Furlongin näyttelemä nuori John Connor on myöskin helvetin ärsyttävä hahmo. Koko ajan riehumassa ja säätämässä jotakin - aargh!
Toimintaosuuksilla Terminator pääsee loistamaan, ja huumoria löytyy paljonkin enemmän kuin kolmosessa tai ykkösessä - kiitos nuoren John Connorin, joka opettaa Terminaattorille uusia "muotilausahduksia". Yksi Terminator 2-elokuva heikkouksista on lopetus, joka ei tarjonnut oikein mitään. Jotain kivempaa olisi voitu keksiä.
Juize's rating:
3122
7.3
7.4
Alice in Wonderland (1951)
21.7
Liisa Ihmemaassa on vuonna 1951 tehty Disneyn klassikkoelokuva. Klassikkoelokuvan maineen se kyllä ansaitsee, se on täysin totta.Kysymys kuuluukin; mitä tällä oikein tarkoitettiin, ja minkä ikäisille?
Juonenkuvaus on harvinaisen mielenkiintoinen. Liisa unelmoi Ihmemaasta, jossa asiat olisivat paremmin kuin oikeassa maailmassa.Hetken kuluttua Liisa huomaa Valkoisen Jäniksen juoksevan vaatteet päällä, kelloa katsoen. Tottakai Liisa lähtee seuraamaan, ja siitä alkaa huima seikkailu Ihmeellisessä maailmassa, jossa kasvitkin osaavat puhua.
Erittäin mielenkiintoista, ja mukavaa katsottavaa. Kaikki tämä toimii musikaalina erittäin hyvin.
Jefferson Airplane julkaisi vuonna 1967 hittibiisin White Rabbit, joka kertoo Liisa Ihmemaassa-tarinasta, tosin hieman eri tavalla.
Välillä nimittäin tuntuu siltä että Liisa Ihmemaassa näyttää epäsuorasti huumeiden käyttöä, ja vieläpä niin että huumeiden käyttäjä on sekopäinen, ja poissaolevan oloinen.
Alussa Liisa juo pienen lasipullon tyhjäksi, ja kutistuu erittäin pieneksi, jonka jälkeen hän syö jonkinlaisia keksin näköisiä asioita, ja hän muuttuu taas isoksi. Suhteellisen epäilyttävää, vai eikö muka?Tämän kaiken kuittaa vesipiippua poltteleva sekopäinen mato. Leffassa nähdään myöskin sienien syömistä, mikä viimeistään on erittäin epäilyttävää.Onko ylipäätänsä mahdollista etteivät elokuvan tekijät (ja kirjan kirjoittajat) tajunneet, että tällaiset voivat olla isomman katsojan mielestä hieman outoja? Onko se kikka jolla myöskin isommat katsojat haluavat katsella tämän elokuvan?Vai onko kenties niin, että tämä elokuva on tarkoitettu niin pienille, etteivät he vielä ymmärrä sienien syömisestä mitään? Tähän ei voi kunnollista vastausta antaa, kukin tulkitkoon omalla tavallaan.
No entäpä minkä ikäisille tämä on tarkoitettu? Ihan en ainakaan perheen pienimmille suosittelisi, sillä sen verran jännittäviä kohtauksia tulee vastaan.Vaikka kokonaisuus onkin toteutettu hauskasti, ja pienille sopivaksi, ei minun mielestäni ole sopivaa antaa kolmevuotiaan lapsen katsoa kun kuningatar haluaisi katkaista päitä. Opetuksiakaan tästä ei pahemmin löydy, mikä on Diney-animaatiolle suhteellisen harvinaista. Jotain pieniä opetuksellisia asioita saattaa löytää, mutta mitään olennaista tässä ei minun mielestäni ole.
Liisa Ihmemaassa on kuitenkin täynnä kohtauksia, jota pienet lapset rakastavat. Yksi esimerkki on Hullun Hatuntekijän ja Jäniksen syntymättömyysjuhla, mikä on erittäin hauska.
Visuaalisesti Liisa Ihmemaassa on mahtava. Erilaisten värien ja muotojen riemujuhlaa löytyy enemmän kuin tarpeeksi, ja jossain vaiheessa hymy hiipii kasvoille aivan varmasti. Jopa minä nauroin tätä elokuvaa katsoessani, mikä on erittäin kunnioitettava saavutus. Hahmot ovat välillä sen verran hupaisia ja vinkeitä, ettei niitä voi kuin rakastaa. Outouksiahan tässä elokuvassa riittää vaikka muille jakaa, mutta pari erittäin hellyttävää ja söpöä pientä kummajaista on myös otettu mukaan.
Kokonaisuutena Liisa Ihmemaassa on erittäin sekopäinen, ja sopii lähes kaikenikäisille.
Pienemmät rakastavat elokuvassa kaikkea mahdollista, ja nauravat varmasti monessakin kohtaa, mutta hieman vanhempikin saa vähintään hymyn huuleen tätä loistavaa pätkää katsoessa. Teini-ikäinenkin saattaa pitää tästä elokuvasta, varsinkin kaveriporukassa katsottuna tämä on varmasti hauskaa - jos siis ajattelee kaikkea mahdollista huumekanalta. Liisa ihmemaassa on varsin mainio musikaali, ja jokaisen tulisi katsoa tämä.
Liisa Ihmemaassa on vuonna 1951 tehty Disneyn klassikkoelokuva. Klassikkoelokuvan maineen se kyllä ansaitsee, se on täysin totta.Kysymys kuuluukin; mitä tällä oikein tarkoitettiin, ja minkä ikäisille?
Juonenkuvaus on harvinaisen mielenkiintoinen. Liisa unelmoi Ihmemaasta, jossa asiat olisivat paremmin kuin oikeassa maailmassa.Hetken kuluttua Liisa huomaa Valkoisen Jäniksen juoksevan vaatteet päällä, kelloa katsoen. Tottakai Liisa lähtee seuraamaan, ja siitä alkaa huima seikkailu Ihmeellisessä maailmassa, jossa kasvitkin osaavat puhua.
Erittäin mielenkiintoista, ja mukavaa katsottavaa. Kaikki tämä toimii musikaalina erittäin hyvin.
Jefferson Airplane julkaisi vuonna 1967 hittibiisin White Rabbit, joka kertoo Liisa Ihmemaassa-tarinasta, tosin hieman eri tavalla.
Välillä nimittäin tuntuu siltä että Liisa Ihmemaassa näyttää epäsuorasti huumeiden käyttöä, ja vieläpä niin että huumeiden käyttäjä on sekopäinen, ja poissaolevan oloinen.
Alussa Liisa juo pienen lasipullon tyhjäksi, ja kutistuu erittäin pieneksi, jonka jälkeen hän syö jonkinlaisia keksin näköisiä asioita, ja hän muuttuu taas isoksi. Suhteellisen epäilyttävää, vai eikö muka?Tämän kaiken kuittaa vesipiippua poltteleva sekopäinen mato. Leffassa nähdään myöskin sienien syömistä, mikä viimeistään on erittäin epäilyttävää.Onko ylipäätänsä mahdollista etteivät elokuvan tekijät (ja kirjan kirjoittajat) tajunneet, että tällaiset voivat olla isomman katsojan mielestä hieman outoja? Onko se kikka jolla myöskin isommat katsojat haluavat katsella tämän elokuvan?Vai onko kenties niin, että tämä elokuva on tarkoitettu niin pienille, etteivät he vielä ymmärrä sienien syömisestä mitään? Tähän ei voi kunnollista vastausta antaa, kukin tulkitkoon omalla tavallaan.
No entäpä minkä ikäisille tämä on tarkoitettu? Ihan en ainakaan perheen pienimmille suosittelisi, sillä sen verran jännittäviä kohtauksia tulee vastaan.Vaikka kokonaisuus onkin toteutettu hauskasti, ja pienille sopivaksi, ei minun mielestäni ole sopivaa antaa kolmevuotiaan lapsen katsoa kun kuningatar haluaisi katkaista päitä. Opetuksiakaan tästä ei pahemmin löydy, mikä on Diney-animaatiolle suhteellisen harvinaista. Jotain pieniä opetuksellisia asioita saattaa löytää, mutta mitään olennaista tässä ei minun mielestäni ole.
Liisa Ihmemaassa on kuitenkin täynnä kohtauksia, jota pienet lapset rakastavat. Yksi esimerkki on Hullun Hatuntekijän ja Jäniksen syntymättömyysjuhla, mikä on erittäin hauska.
Visuaalisesti Liisa Ihmemaassa on mahtava. Erilaisten värien ja muotojen riemujuhlaa löytyy enemmän kuin tarpeeksi, ja jossain vaiheessa hymy hiipii kasvoille aivan varmasti. Jopa minä nauroin tätä elokuvaa katsoessani, mikä on erittäin kunnioitettava saavutus. Hahmot ovat välillä sen verran hupaisia ja vinkeitä, ettei niitä voi kuin rakastaa. Outouksiahan tässä elokuvassa riittää vaikka muille jakaa, mutta pari erittäin hellyttävää ja söpöä pientä kummajaista on myös otettu mukaan.
Kokonaisuutena Liisa Ihmemaassa on erittäin sekopäinen, ja sopii lähes kaikenikäisille.
Pienemmät rakastavat elokuvassa kaikkea mahdollista, ja nauravat varmasti monessakin kohtaa, mutta hieman vanhempikin saa vähintään hymyn huuleen tätä loistavaa pätkää katsoessa. Teini-ikäinenkin saattaa pitää tästä elokuvasta, varsinkin kaveriporukassa katsottuna tämä on varmasti hauskaa - jos siis ajattelee kaikkea mahdollista huumekanalta. Liisa ihmemaassa on varsin mainio musikaali, ja jokaisen tulisi katsoa tämä.
Juize's rating:
62
6.9
7
20.7
The Bravados on Gregory Peckin tähdittämä mainio lännenelokuva. Bravadosin idea on - kuten monessa muussakin lännenelokuvassa - kosto. Miehen vaimo on raiskattu ja tapettu, ja mies lähtee katselemaan miehien hirttoa, mutta kuinka ollakkaan, raiskauksesta vastuussa olleet miehet pääsevät karkuun. Ja siitä alkaa hieno takaa-ajo.
Bravados etenee mukavan nopeasti, eikä turhia ehditä puhumaan. Gregory Peck sopii loistavasti "metsästäjän kasvot" omaavaan lännensankarin rooliin. Vaikka lännenelokuvaksi The Bravadosia voisi luulla, se on kuitenkin pidemmän päälle ajateltuna draamaa. Ja erittäin sujuvaa sellaista. Kyllä tällaista kelpaa katsella.
The Bravados on Gregory Peckin tähdittämä mainio lännenelokuva. Bravadosin idea on - kuten monessa muussakin lännenelokuvassa - kosto. Miehen vaimo on raiskattu ja tapettu, ja mies lähtee katselemaan miehien hirttoa, mutta kuinka ollakkaan, raiskauksesta vastuussa olleet miehet pääsevät karkuun. Ja siitä alkaa hieno takaa-ajo.
Bravados etenee mukavan nopeasti, eikä turhia ehditä puhumaan. Gregory Peck sopii loistavasti "metsästäjän kasvot" omaavaan lännensankarin rooliin. Vaikka lännenelokuvaksi The Bravadosia voisi luulla, se on kuitenkin pidemmän päälle ajateltuna draamaa. Ja erittäin sujuvaa sellaista. Kyllä tällaista kelpaa katsella.
Juize's rating:
4668
7.1
7.6
The Butterfly Effect (2004)
20.7
Perhosvaikutus on idealtaan suhteellisen siisti, elikkä poika voi palata haluamiinsa hetkiin takaisin - jos asia on siis muistissa. Ihan kiva juttu, mutta kun tätä aletaan pyöritellä pari tuntia, alkaa elokuvan tunnelma jo pikkuhiljaa hiipua.
Perhosvaikutuksen alku tarjoaa mielenkiintoisia hetkiä, ja parin ensimmäisen "aikamatkustuksen" jälkeenkin tunnelma ja idea on vielä kohdillaan. Parin ensimmäisen jälkeen juttu alkaa jo ärsyttämään, ja samaa ideaa aletaan toistamaan - tosin hieman erilaisessa muodossa. Perhanan tylsää pidemmän päälle. Loppujen lopuksi on tylsää katsella miten pienen asian muuttaminen menneisyydestä vaikuttaa nykyhetkeen, ja jossain vaiheessa elokuvaa älyää että eihän tässä olekkaan mitään kivaa.
Perhosvaikutus on idealtaan suhteellisen siisti, elikkä poika voi palata haluamiinsa hetkiin takaisin - jos asia on siis muistissa. Ihan kiva juttu, mutta kun tätä aletaan pyöritellä pari tuntia, alkaa elokuvan tunnelma jo pikkuhiljaa hiipua.
Perhosvaikutuksen alku tarjoaa mielenkiintoisia hetkiä, ja parin ensimmäisen "aikamatkustuksen" jälkeenkin tunnelma ja idea on vielä kohdillaan. Parin ensimmäisen jälkeen juttu alkaa jo ärsyttämään, ja samaa ideaa aletaan toistamaan - tosin hieman erilaisessa muodossa. Perhanan tylsää pidemmän päälle. Loppujen lopuksi on tylsää katsella miten pienen asian muuttaminen menneisyydestä vaikuttaa nykyhetkeen, ja jossain vaiheessa elokuvaa älyää että eihän tässä olekkaan mitään kivaa.
Juize's rating:
738
5.5
5.8
Child's Play 2 (1990)
19.7
Child's Play-sarjan toinen osa on huono. Idea nukesta, jossa on sarjamurhaajan sielu sisällä, ei oikein kiehdo minua. Ykköstä typerämpi ja tylsempi kakkonen on jokaisessa asiassa vielä astetta huonompi kuin Child's Play ensimmäinen. Lähes kaikki on perseellään; Tunnelma on vielä ykköstä huonompi, tarina on tylsä, lopetus on tylsä, hahmot ovat tylsiä, Chucky on ärsyttävä, jne. Puolikas tähti tuli siitä, että oli mukava katsella kun nukke tuhoaa viattoman pojan elämää, eikä kukaan suostu uskomaan pientä viatonta poikaa. Sekin nähtiin kyllä ykkösessä, mutta annetaan nyt silti tuo puolikas tähti.
Child's Play-sarjan toinen osa on huono. Idea nukesta, jossa on sarjamurhaajan sielu sisällä, ei oikein kiehdo minua. Ykköstä typerämpi ja tylsempi kakkonen on jokaisessa asiassa vielä astetta huonompi kuin Child's Play ensimmäinen. Lähes kaikki on perseellään; Tunnelma on vielä ykköstä huonompi, tarina on tylsä, lopetus on tylsä, hahmot ovat tylsiä, Chucky on ärsyttävä, jne. Puolikas tähti tuli siitä, että oli mukava katsella kun nukke tuhoaa viattoman pojan elämää, eikä kukaan suostu uskomaan pientä viatonta poikaa. Sekin nähtiin kyllä ykkösessä, mutta annetaan nyt silti tuo puolikas tähti.
Juize's rating:
894
4.8
4.8
The Spirit (2008)
17.7
Frank Millerin suunnattoman pienet lahjat ohjaajana paljastuvat kunnolla vasta tässä tökkivässä sarjakuvaelokuvassa. Sin Cityn jälkeen olisin odottanut jotain paljonkin parempaa kuin The Spirit-pökäle.
The Spirit yrittää olla tyylikäs ja ultracool, vähän samalla tavalla kuin Sin City. Ongelma on siinä, että The Spiritin jakautuu kahteen: Sin Citysta pöllittyyn tyyliin, sekä perushienoon - aika tavalliseen tyyliin. Yllätys, yllätys, The Spiritissä on myös rumia juttuja, kuten hohtavan valkoiset kengät, sekä paikoittain animoitu punainen kravaatti. The Spiritin ei ole tarkoitus olla realistinen, mutta paikoittain toimintakohtaukset ovat surkuhupaisia, josta tietenkin pisteitä pois. Paljonkin.
Toinen saakelin paha kompastuskivi The Spiritissä on tarinankerronta, joka ei toimi missään määrin. Välillä puhutaan kameralle, välillä leikitään kertojaa, jne. Aivan hemmetin sekavaa, tyylitöntä, ja tylsää.
No mitäs hyvää tässä sitten oli? Oikeastaan, mitään hyvää ei jää jäljelle. Luulisi edes roolisuoritusten olevan hyviä, mutta Samuel L. Jackson ei todellakaan ole lähelläkään parasta itseään. Gabriel Macht on myöskin huono näyttelijä, se on auttamaton tosiasia. Sontaa.
Frank Millerin suunnattoman pienet lahjat ohjaajana paljastuvat kunnolla vasta tässä tökkivässä sarjakuvaelokuvassa. Sin Cityn jälkeen olisin odottanut jotain paljonkin parempaa kuin The Spirit-pökäle.
The Spirit yrittää olla tyylikäs ja ultracool, vähän samalla tavalla kuin Sin City. Ongelma on siinä, että The Spiritin jakautuu kahteen: Sin Citysta pöllittyyn tyyliin, sekä perushienoon - aika tavalliseen tyyliin. Yllätys, yllätys, The Spiritissä on myös rumia juttuja, kuten hohtavan valkoiset kengät, sekä paikoittain animoitu punainen kravaatti. The Spiritin ei ole tarkoitus olla realistinen, mutta paikoittain toimintakohtaukset ovat surkuhupaisia, josta tietenkin pisteitä pois. Paljonkin.
Toinen saakelin paha kompastuskivi The Spiritissä on tarinankerronta, joka ei toimi missään määrin. Välillä puhutaan kameralle, välillä leikitään kertojaa, jne. Aivan hemmetin sekavaa, tyylitöntä, ja tylsää.
No mitäs hyvää tässä sitten oli? Oikeastaan, mitään hyvää ei jää jäljelle. Luulisi edes roolisuoritusten olevan hyviä, mutta Samuel L. Jackson ei todellakaan ole lähelläkään parasta itseään. Gabriel Macht on myöskin huono näyttelijä, se on auttamaton tosiasia. Sontaa.
Juize's rating:
2298
7.8
7.9
Brazil (1985)
17.7
Yhden mestariteoksen luonut Terry Gilliam ei onnistu Brazilissa yhtä hyvin kuin Fear and Loathingissä. Tai sitten odotukseni olivat vain liian korkeat. Yksi suurimmista pettymyksistä oli se, että DVD:n kannessa luki Robert De Niro, mutta elokuvassa Robertilla oli hyvin pieni osa.
Brazil leikittelee hyvin todellisuuden ja mielikuvituksen välillä. Surrealismissa Brazil onnistuu hienosti, mutta muu onkin sitten aika pitkälti peruskamaa. Hemmetin hienoja kohtauksia löytyy, esimerkiksi ensimmäisestä persoonasta kuvatut kohdat. Myöskin yksi ikimuistoisimpia leffakohtauksia löytyy Brazilista. Ohjaukseltaan Brazil toimii siis välillä paremmin, välillä vähän huonommin.
Näyttelytyö on ihanan hullua, kuten sen on tarkoituskin olla. Samin hullut päähänpistot ja sekoilut ovat hauskaa katsottavaa. Robert De Niro hoitaa myöskin (liian) pienen roolinsa hienosti.
Isoin, ja ehkäpä siistein juttu Brazilissa on pimeä, tulevaisuuten sijoittuva dystopia, jossa kaikki asiat eivät ole ihan kohdallaan. Puolikkaalla tähdellä arvosanaa nostaa myöskin lopun 15-minuuttinen, joka on ehkä elokuvan parasta antia.
Brazil on siis perushyvä komedia, jonka suurimmat plussat tulevat Surrealismista, Dystopiasta, sekä muutama pirun hieno kohtaus. Avautuu ehkä toisella katsomiskerralla paremmin. Meni vähän jaaritteluksi, no, ehkä se ei haittaa.
There's been a little complication with my complication.
Yhden mestariteoksen luonut Terry Gilliam ei onnistu Brazilissa yhtä hyvin kuin Fear and Loathingissä. Tai sitten odotukseni olivat vain liian korkeat. Yksi suurimmista pettymyksistä oli se, että DVD:n kannessa luki Robert De Niro, mutta elokuvassa Robertilla oli hyvin pieni osa.
Brazil leikittelee hyvin todellisuuden ja mielikuvituksen välillä. Surrealismissa Brazil onnistuu hienosti, mutta muu onkin sitten aika pitkälti peruskamaa. Hemmetin hienoja kohtauksia löytyy, esimerkiksi ensimmäisestä persoonasta kuvatut kohdat. Myöskin yksi ikimuistoisimpia leffakohtauksia löytyy Brazilista. Ohjaukseltaan Brazil toimii siis välillä paremmin, välillä vähän huonommin.
Näyttelytyö on ihanan hullua, kuten sen on tarkoituskin olla. Samin hullut päähänpistot ja sekoilut ovat hauskaa katsottavaa. Robert De Niro hoitaa myöskin (liian) pienen roolinsa hienosti.
Isoin, ja ehkäpä siistein juttu Brazilissa on pimeä, tulevaisuuten sijoittuva dystopia, jossa kaikki asiat eivät ole ihan kohdallaan. Puolikkaalla tähdellä arvosanaa nostaa myöskin lopun 15-minuuttinen, joka on ehkä elokuvan parasta antia.
Brazil on siis perushyvä komedia, jonka suurimmat plussat tulevat Surrealismista, Dystopiasta, sekä muutama pirun hieno kohtaus. Avautuu ehkä toisella katsomiskerralla paremmin. Meni vähän jaaritteluksi, no, ehkä se ei haittaa.
There's been a little complication with my complication.
Juize's rating:
1226
8.1
8
17.7
Solaris. Saari, jossa on kummallinen meri, joka pystyy materisoimaan ihmisen mielikuvat ja muistot. Andrei Tarkovskyn mahtava elokuva on varmasti yksi elokuvamaailman hienoimpia teoksia, ja yksi niistä pätkistä joka jokaisen tulisi nähdä.
Solariksella on paljon samaa 2001: Avaruusseikkailun kanssa. Ainakin parista kohtauksesta mieleen tulee pakostikkin Kubrickin mestariteos, joka on ehkä paras Sci-fi ikinä. Solaris haastaa kakstuhattaykkösen loistavasti. Tässä leffassa on yksi asia, joka ylittää monen muun elokuvan, ja se asia on tunnelma. Tarkovsky käyttää mahtavasti kaikkia mahdollisia asioita elokuvassa luomaan tunnelmaa; Ympäristö, mielenkiintoinen juoni, henkilöhahmojen olotilat sekä tunteet, henkilöhahmot yleensä, musiikki, sekä kaikki mahdolliset pikkuseikat. Henkilöhahmoista jokainen on oma persoonansa, niin kuin elokuvissa yleensä, mutta Solariksen hahmoissa vaan oli jotain jumalattoman mielenkiintoista ja ihanaa.
Kuvaukseltaan Solaris on myöskin taiturimainen teos. Myöskin kuvauksella Tarkovski luo eräänlaista sumuista ja unenomaista tunnelmaa, eli perhanasti plussaa. Myöskin väriteeman vaihtuminen värillisestä musta-valkoiseen ja taas takaisin on perhanan siisti tyylikeinö. Näyttelytyö on erittäin toimivaa ja uskottavaa, etenkin Natalya Bondarchuk näyttelee mahtavasti.
Kokonaisuudessaan Solaris on siis mahtava kokemus, ja erilaisten tunnetilojen mahtava sekamelska. Siis ei huonolla tavalla sekamelska, vaan aivan loistavalla tavalla - lähes täydellisellä tavalla. On nautinto katsoa jännittyneenä tätä eeppistä elokuvaa ihanaan loppuun asti.
Solaris. Saari, jossa on kummallinen meri, joka pystyy materisoimaan ihmisen mielikuvat ja muistot. Andrei Tarkovskyn mahtava elokuva on varmasti yksi elokuvamaailman hienoimpia teoksia, ja yksi niistä pätkistä joka jokaisen tulisi nähdä.
Solariksella on paljon samaa 2001: Avaruusseikkailun kanssa. Ainakin parista kohtauksesta mieleen tulee pakostikkin Kubrickin mestariteos, joka on ehkä paras Sci-fi ikinä. Solaris haastaa kakstuhattaykkösen loistavasti. Tässä leffassa on yksi asia, joka ylittää monen muun elokuvan, ja se asia on tunnelma. Tarkovsky käyttää mahtavasti kaikkia mahdollisia asioita elokuvassa luomaan tunnelmaa; Ympäristö, mielenkiintoinen juoni, henkilöhahmojen olotilat sekä tunteet, henkilöhahmot yleensä, musiikki, sekä kaikki mahdolliset pikkuseikat. Henkilöhahmoista jokainen on oma persoonansa, niin kuin elokuvissa yleensä, mutta Solariksen hahmoissa vaan oli jotain jumalattoman mielenkiintoista ja ihanaa.
Kuvaukseltaan Solaris on myöskin taiturimainen teos. Myöskin kuvauksella Tarkovski luo eräänlaista sumuista ja unenomaista tunnelmaa, eli perhanasti plussaa. Myöskin väriteeman vaihtuminen värillisestä musta-valkoiseen ja taas takaisin on perhanan siisti tyylikeinö. Näyttelytyö on erittäin toimivaa ja uskottavaa, etenkin Natalya Bondarchuk näyttelee mahtavasti.
Kokonaisuudessaan Solaris on siis mahtava kokemus, ja erilaisten tunnetilojen mahtava sekamelska. Siis ei huonolla tavalla sekamelska, vaan aivan loistavalla tavalla - lähes täydellisellä tavalla. On nautinto katsoa jännittyneenä tätä eeppistä elokuvaa ihanaan loppuun asti.
Juize's rating:
96
5.5
5.1
The Clique (2008)
16.7
Uusi tyttö, Claire, muuttaa Massyn perheeseen asumaan, sillä heillä ei ole rahaa omaan asuntoon. Massie on maailman pahin muotipoliisi, ja Claire on aivan tavallinen tyttö. Massie ei valitettavasti voi olla Clairen kanssa ystävä, sillä Claire on so last year. Tietenkin, Claire haluaisi kovasti olla Massien muotihirmunelikossa mukana, mutta ei tietenkään pääse sisälle, sillä käyttää valkoisia pillifarkkuja ja jotain muuta paskaa. Miltäs kuullostaa? Niinpä niin.
The Clique on varmasti kamlimpia elokuvia ikinä. Siis voi vittu miten hauska on katsoa kun neljän pissistytön porukka syrjii yhtä tyttöä, ja tyttö itkee kotona äidin helmaa vasten kuinka ilkeitä tytöt ovat hänelle olleet, vaikka neiti itsekin on mokaillut pahemman kerran. Aivan perseestä oleva tarina, maailman surkein näyttelytyö, ja kaikki muu on täyttä saissea. Hemmotellut pissaliisat eivät ole edes nättiä katsottavaa, mikä tietenkin laskee pisteitä.
Käsittämättömän tyhmää ihkuilua, teineilyä, teineilyä ja vielä vähän teineilyä. Ihkua, tytöt leikkii muotipoliisia! Välttäkää, kyseessä on varmaankin 2008-vuoden toiseksi kamalin elokuva, Disaster Movien jälkeen nimittäin.
Uusi tyttö, Claire, muuttaa Massyn perheeseen asumaan, sillä heillä ei ole rahaa omaan asuntoon. Massie on maailman pahin muotipoliisi, ja Claire on aivan tavallinen tyttö. Massie ei valitettavasti voi olla Clairen kanssa ystävä, sillä Claire on so last year. Tietenkin, Claire haluaisi kovasti olla Massien muotihirmunelikossa mukana, mutta ei tietenkään pääse sisälle, sillä käyttää valkoisia pillifarkkuja ja jotain muuta paskaa. Miltäs kuullostaa? Niinpä niin.
The Clique on varmasti kamlimpia elokuvia ikinä. Siis voi vittu miten hauska on katsoa kun neljän pissistytön porukka syrjii yhtä tyttöä, ja tyttö itkee kotona äidin helmaa vasten kuinka ilkeitä tytöt ovat hänelle olleet, vaikka neiti itsekin on mokaillut pahemman kerran. Aivan perseestä oleva tarina, maailman surkein näyttelytyö, ja kaikki muu on täyttä saissea. Hemmotellut pissaliisat eivät ole edes nättiä katsottavaa, mikä tietenkin laskee pisteitä.
Käsittämättömän tyhmää ihkuilua, teineilyä, teineilyä ja vielä vähän teineilyä. Ihkua, tytöt leikkii muotipoliisia! Välttäkää, kyseessä on varmaankin 2008-vuoden toiseksi kamalin elokuva, Disaster Movien jälkeen nimittäin.
Juize's rating:
847
7.6
7.4
15.7
Werner Herzogin ohjaama, mahtavasti kuvattu teos. Juoni on - kaikessa yksinkertaisuudessaan ja viehättävyydessään - hieno, sekä Klaus Kinski ja Isabelle Adjani tekevät molemmat loistavat roolisuoritukset. Mainiota tavaraa, suosittelen lämpimästi.
Werner Herzogin ohjaama, mahtavasti kuvattu teos. Juoni on - kaikessa yksinkertaisuudessaan ja viehättävyydessään - hieno, sekä Klaus Kinski ja Isabelle Adjani tekevät molemmat loistavat roolisuoritukset. Mainiota tavaraa, suosittelen lämpimästi.
Juize's rating:
2163
6.4
6.7
The Ninth Gate (1999)
15.7
Ei, ei vain oikein toimi että hienon roolisuorituksen tekevä Johnny Depp kävelee kirja kädessä kaksi ja puoli tuntia, tarinan etenemättä minnekkään. Välillä tulee jonkin sortin sattuma, välillä outo kuolema, ja lopun 45min onkin sitten yliluonnollista, typerän oloista tapahtumien sarjaa. Ehdottomasti kamalinta ja surkuhupaisinta Yhdeksännessä portissa oli kohtaus, jossa Corso harrastaa seksiä pirunaisen kanssa, samaan aikaan kun linna palaa taustalla. Ei tästä edes löydy sellaista, mistä voisi tunnistaa Polanski - elokuvaksi, eli ei mitään erikoista. Voi, Roman. Mitä menit tekemään.
Ei, ei vain oikein toimi että hienon roolisuorituksen tekevä Johnny Depp kävelee kirja kädessä kaksi ja puoli tuntia, tarinan etenemättä minnekkään. Välillä tulee jonkin sortin sattuma, välillä outo kuolema, ja lopun 45min onkin sitten yliluonnollista, typerän oloista tapahtumien sarjaa. Ehdottomasti kamalinta ja surkuhupaisinta Yhdeksännessä portissa oli kohtaus, jossa Corso harrastaa seksiä pirunaisen kanssa, samaan aikaan kun linna palaa taustalla. Ei tästä edes löydy sellaista, mistä voisi tunnistaa Polanski - elokuvaksi, eli ei mitään erikoista. Voi, Roman. Mitä menit tekemään.
Juize's rating:
494
7.4
7.2
14.7
Cat People on mainio hipiivän kauhun teos. Alussa hieman latteatunnelmainen ja paikallaan jumittava, mutta loppua kohden tiivistyvä, ja elokuvan viimeiset 10min onkin loistavaa jännitystä. Parissa kohdassa Cat People on mainiosti kuvattu ja visuualisesti hieno.
Cat People on mainio hipiivän kauhun teos. Alussa hieman latteatunnelmainen ja paikallaan jumittava, mutta loppua kohden tiivistyvä, ja elokuvan viimeiset 10min onkin loistavaa jännitystä. Parissa kohdassa Cat People on mainiosti kuvattu ja visuualisesti hieno.
Juize's rating:
32
7.3
7
When the Heavens Fell (1972)
14.7
Kun taivas putoaa on tarinaltaan hieno, ohjaukseltaan loistava, näyttelytyöltään mainio, ja niin edelleen. Risto Jarva on onnistunut luomaan aivan loistavan tarinan, joka ei - Eeva-Maija Haukisen omien sanojen mukaan - toiminut kaupallisena elokuvana. On sääli ettei tästä ole DVD-julkaisua, tämä on loistava Suomalainen elokuva, joka on saanut liian vähän julkisuutta. Kiitos Teema!
Kun taivas putoaa on tarinaltaan hieno, ohjaukseltaan loistava, näyttelytyöltään mainio, ja niin edelleen. Risto Jarva on onnistunut luomaan aivan loistavan tarinan, joka ei - Eeva-Maija Haukisen omien sanojen mukaan - toiminut kaupallisena elokuvana. On sääli ettei tästä ole DVD-julkaisua, tämä on loistava Suomalainen elokuva, joka on saanut liian vähän julkisuutta. Kiitos Teema!
Juize's rating:
2604
7.5
7.7
What's Eating Gilbert Grape (1993)
14.7
Gilbert Grape on erittäin koskettava ja jossain määrin kauniskin teos. Hienoja roolisuorituksia on tämä elokuva täynnä: Etenkin DiCarpio tekee erinomaisen roolisuorituksen. Koskettavaa katsoa kuinka perheen vanhin poika joutuu suurin piirtein elättämään isoa perhettä, jonka isä on kuollut, äiti vakavasti sairas ja toiseksi vanhin poika kehitysvammainen. Lopetuskin saa (melkein) tipan linssiin. Muistan kun katsoin tämän telkusta hieman nuorempana, itkin muistaakseni.
Gilbert Grape on erittäin koskettava ja jossain määrin kauniskin teos. Hienoja roolisuorituksia on tämä elokuva täynnä: Etenkin DiCarpio tekee erinomaisen roolisuorituksen. Koskettavaa katsoa kuinka perheen vanhin poika joutuu suurin piirtein elättämään isoa perhettä, jonka isä on kuollut, äiti vakavasti sairas ja toiseksi vanhin poika kehitysvammainen. Lopetuskin saa (melkein) tipan linssiin. Muistan kun katsoin tämän telkusta hieman nuorempana, itkin muistaakseni.
Juize's rating:
2029
6.1
6.3
Resident Evil: Extinction (2007)
14.7
Määäääääd Mäxxxxxxx! Joo, hävyntöntä kopiointia Mad Maxeista, ja juonellisesti paska. Milla Jovovichkin vain rumenee leffa leffalta. Surkea trilogia.
Määäääääd Mäxxxxxxx! Joo, hävyntöntä kopiointia Mad Maxeista, ja juonellisesti paska. Milla Jovovichkin vain rumenee leffa leffalta. Surkea trilogia.
Juize's rating:
2355
6.1
6.1
Resident Evil: Apocalypse (2004)
13.7
Yllättäen Resident Evilin kakkososa oli parempi kuin ykkönen, mutta ei paljoa. Ei tosiaankaan paljoa. Muuten aivan saman tasoinen kuin ykkönen, mutta paremmassa miljöössä. Siitä puolikas piste.
Yllättäen Resident Evilin kakkososa oli parempi kuin ykkönen, mutta ei paljoa. Ei tosiaankaan paljoa. Muuten aivan saman tasoinen kuin ykkönen, mutta paremmassa miljöössä. Siitä puolikas piste.
Juize's rating:
3391
6.4
6.7
Resident Evil (2002)
13.7
Voi helvetti mikä leffa. Resident Evil ei vain toimi elokuvana, se on erittäin karu fakta. Tappotylsää menoa, eikä mitään hienoa mukana. Paskaa katseltavaa kun porukka yrittää päästä pois suljetusta rakennuksesta, ja elävia kuolleita tulee aina välillä vastaan.
Voi helvetti mikä leffa. Resident Evil ei vain toimi elokuvana, se on erittäin karu fakta. Tappotylsää menoa, eikä mitään hienoa mukana. Paskaa katseltavaa kun porukka yrittää päästä pois suljetusta rakennuksesta, ja elävia kuolleita tulee aina välillä vastaan.
Juize's rating:
544
7.7
7.7
The Vanishing (1988)
****½, riippuen siitä kuinka hyvin tämä jää pyörimään päähän lähipäivinä. Loistava lopetus, täydelliset musiikit.
200 KATSOTTU ELOKUVA TÄNÄ VUONNA!
200 KATSOTTU ELOKUVA TÄNÄ VUONNA!
Juize's rating:
293
6.9
7
Hang 'Em High (1968)
13.7
Tylsä on se sana joka kuvaa parhaiten Clint Eastwoodin tähdittämää Hang 'em High-pätkää. Ylipitkä ja paikoillaan jumittava länkkäri ei onnistu luomaan minkäänlaista tunnelmaa. Alussa sentään yritettiin, mutta tunnelman luomiseen ei riitä pelkästään paskan musiikin jyskyttäminen. Keskivaiheilta löytyy vähän sitä sun tätä, eli ei oikein mitään kiinnostavaa, ja loppukin on laimea. Ja totta kai mukana pitää olla vielä pieni romanssi. Ei kiva.
Tylsä on se sana joka kuvaa parhaiten Clint Eastwoodin tähdittämää Hang 'em High-pätkää. Ylipitkä ja paikoillaan jumittava länkkäri ei onnistu luomaan minkäänlaista tunnelmaa. Alussa sentään yritettiin, mutta tunnelman luomiseen ei riitä pelkästään paskan musiikin jyskyttäminen. Keskivaiheilta löytyy vähän sitä sun tätä, eli ei oikein mitään kiinnostavaa, ja loppukin on laimea. Ja totta kai mukana pitää olla vielä pieni romanssi. Ei kiva.
Juize's rating:
Load more items (198 more in this list)
My list of movies watched in 2009. List started 15.2, but it contains some movies watched before 15.2. Comments in finnish, but if I can, I try to write them in english too. English texts include lots of typos, sorry.
RSS Feed