Films watched - Katselut 2016

Pieni suuri lämminhenkinen filmi. On se eläkkeellä oleminen perseestä.

Mitsumi bondaa kadonneen poikansa kanssa ja lähtee lautalla koskireissulle vetämään pataan marilynin kieroa sulhasta joka on kusettanut Mitsumia. Lapsinäyttelijä on aivann perseestä, Marilyn on jatkuvasti kuin peura ajovaloissa ja Mitsumia ei totutusti voisi kiinnostaa vähempää tämä paska, mitä nyt pääsee hieman repimään Marilynin vaatteita. Jokikohtaukset ovat erittäin rumia. Ihan ok.

Joissakin piireissä maailman parhaimmaksi elokuvaohjaajaksikin tituleerattu Laughton höpöttää ja mulkoilee ihan viihdyttävästi. Mutta en oikein Kiddinä häntä näe. Randolph Scott on tapansa mukaan jäyhä, vaikka ei olekaan western.

Dokkari moottorisahainmurhista.

Lon chaney vetää vaihteeksi aivan upean roolisuorituksen. Tämä tuskin tulee kenellekkään yllätyksenä. Tuskin kukaan muu, kuin Chaney on sanattomasti hienoimmin ilmentänyt rakkauden kaipuuta, ja sen väistämätöntä hylkäämistä. Niin ja olla rampa.

Viimeisiä vielä olennaisia sivistyksestä puuttuvia Carpenterin tuotoksia. Musat oli jälleen jeesh ja jengi spedeili itseään hengiltä oikein kiitettävään tahtin. Mutta Tom Atkins ilman viiksiään oli hieman häiritsevää.

Refnille ominaisesti äänimaailma ja kuvasto on oikein nättiä. Käynnistyy hieman hitaasti ja häröilyä olisi voinut olla enemmänkin. Mutta oikein hyvä näinkin.

Tästä ovat kaikki sanoneet jo kaiken. Kaunista.

Aaawee.

Boris Karloff ja kumppanit hämmentyvät zombeista.

Tässä oli Clint Eastwood noin 2 min. Loppuaika polskittiin akvaarioissa ja ties missä.

Soavin pätkässä on oikein mukavasti dominusta ja hienoa kuvastoa, kuten kunnon italopätkässä kuuluukin olla. Pino Donaggion musat olivat vaihteeksi myös kohdillaan.

Peruskivaa honkkaria. Simon Yam on aivan helvetin paha surmatessaan naisia ja pikkulapsia ja nauraessaan räkäisesti päälle. Toiminta oli hienoa ja sitä oli paljon.

Väliin hieman oikeata elokuvaa putkästä aikaa. Eli siis jumitusta. Costa on tuttu itselleni lähinnä filmihullun hehkutuksista. Slummien kuvaus on vähäeleistä ja realistista, ja lisää uakottavuutta tuo päähenkilö, joka ainakin ohjaajan omien sanojen mukaan oli kuvausten aikaan jumissa ties missä mömmössä.

Tyhmää melkein ysäriä mutta ihan kivaa sellaista. Donald Sutherlandista luonnollisesti plussaa.

No tämähän oli vähemmän yllättäen täyttä kuraa. John caradine käy aina tasaisesti lausumassa raamatun lauseita.

Erittäin rumalla cgi:llä varustettu zombeilu, jota edes Lance Henricksen ei onnistu pelastamaan. Juoni on point By point zombiefilmien kliseekirjastosta uhrautumisineen ja porukan sisäisen kemian tarkasteluineen.

Chaplinin myöhäisessä hassuttelussa ei ollenkaan paista MacCarthyn kommarivainot, ei yhtään. Jotain lienee ollut hampaankolossa ja se paistaa aika selvästi läpi. Muuten oikein hauska filmi.