Books read in 2010

Ensikosketukseni Sin Cityn alkuperäissarjakuviin. Loistavan elokuvaversion olin nähnyt ennen näitä, mutta tarinan entuudestaan tunteminen ei lukukokemusta pilannut. Piirrosjälki on todella hienoa ja elokuvassa vaalinut synkkyys leijuu myös tämänkin ympärillä. Kaikista kolmesta episodista, jotka oltiin elokuvaan laitettu, oli tämä niistä heikoin, mutta silti viiden tähden arvoinen. Ei myöskään kirjoista paras, mutta kuitenkin lupaava aloitus sarjalle.

Ehdoton suosikkini kaikista Sin City -kirjoista. Bruce Willis John Hartiganina teki koko elokuvan parhaan roolisuorituksen ja hänen persoonansa onnistui tarttumaan myös kirjaversioon katselukokemuksen jälkeen. Piristävää oli myös nähdä ensimmäistä kertaa värejä mustavalkoisen tarinan keskellä, Yellow Bastard näet näytti todella silmiinpistävältä kirjan synkässä maailmassa. Juoni on paras kaikista ja tunnelmaltaan tämä on myös viihdyttävin niistä.

That Yellow Bastardin jälkeen paras Sin City. Marv osaa ronskissa ulkomuodossaan olemaan humoristinen ja todellinen kovanaama. Mukavan paksu oli tämä kirja verrattuna muihin ja juoni juuri kuvastaakin sarjan nimeä mitä parhaiten. Kevin on koko sarjan paras ja julmin vihollinen kannibalistisine tapoineen.

Ensimmäinen osa kirjasarjasta, jonka juonta en entuudestaan tiennyt. McCarthy ei ole läheskään yhtä hyvä päähenkilö kuin Hartigan tai Marv, mutta kiva oli tietää hänenkin taustoistaan edes jotain. Viihdyttävä, mutta ehkä liikaa löpinää ja vähemmän toimintaa.

Yksi parhaista sarjakuvista, mitä maan päällä on koskaan ollut. Todella tuhti romaani, joka ei sarjakuvanhaluisten fanien keskellä lopu ihan hetkessä. Juoni etenee historiaa väännellen ja käännellen, mutta lähinnä satiirisin keinoin kyseenalaistaen supersankareiden näennäisen hyvyyden. Maailmanlopun pelko politiikan keskellä ja sankareiden ristiriidat toisiinsa nähden muuttuu yhä jännittävämmäksi loppua kohden, kunnes koukuttava lukukokemus on ohitse. Rorschach ja Koomikko onnistuvat muiden henkilöhahmojen ohella olemaan loistavan monisävyisiä. Elokuvaversio kannattaa katsoa vasta tämän jälkeen, sillä tämä on parempi ja sisältää enemmän tapahtumia kuin valkokangasveljensä. Ansaitsee todellakin paikkansa suosituimpien romaanien joukossa.

Todella suuri pettymys korkeiden odotusten jälkeen. Visuaalisuus on huippuluokkaa vesivärimaalauksineen, mutta tarina on harmillisen lyhyt ja loppuu ennen kuin ehtii edes alkaa. Sain tämän luettua noin puolessa tunnissa, mikä merkitseekin hyvin lyhyttä iloa elämässä, vaikkei tarina juonineen mitään iloa ainakaan minulle tarjonnut. Leonidas on tavattoman tylsä itserakkaana machopersoonanaan ja juoni pelkkää scheissea. Lähinnä tekemisen ilosta tehty tekele.

Heikoin Sin City -kirja. Kokonaisuudeltaan hyvä kokoelma lyhyempiä tarinoita, mutta kirjan tunnelmaan ei onnistu samaistumaan näin lyhyin kokonaisuuksineen. Sitä paitsi muutama tarina oltiin muotoiltu naurettavan lyhyeksi, jolloin ne olivat lähinnä vain irrallisia taustakohtauksia jostain harmaasta menneisyydestä.

Visuaalisesti upein koko sarjasta, mutta huomattavasti heikompi kuin elokuvaversion episodit. Juoni on hyvä ja koukuttava kuten aina, mutta keskivaiheen Sokkotreffit-osio oli noloudessaan säälittävää ja epäsovinnaista luettavaa syntisiin katuihin verraten. Huume-episodi oli ilahduttavan tyylikäs, mutta kuitenkin liian sekava omaan makuuni. Täydellinen lopetus oltiin muotoiltu todella vakuuttavaksi ja se pelastaakin paljon.

Neljän ensimmäisen osan jälkeen sarjan taso on päässyt hieman laskemaan, kuten myös tämän kohdalla. Tarina on ehkäpä köyhin ja mieleenpainumattomin kaikista, mutta Miller onnistuu säilyttämään tunnelmansa kaikissa osissaan. Viihdyttävä, mutta lyhyehkö ja tasapaksumman oloinen kuin mestarilliset edeltäjänsä.

Täydellinen seikkailukertomuksien klassikko, jota sopii ihailla monelta eri taholta. Robinson Crusoe on selvästikin luonut machoprofiilin käsitteen ja on koukuttavaa seurata miten autiolla saarella oleskellessaan Crusoe onnistuu elämään lähestulkoon normaalia elämää kasvattamalla karjaa, viljelemällä leipää, hoitaessaan luolaansa pystyttämää asuntoa ja jopa oppimaan veneen tekoa. Koko tämän ajan Crusoe myös oppii uskomaan Jumalaan, sillä saarella olo on alkanut tuntumaan pitemmän päälle hänestä jopa viihdyttävältä. Itse tarina on lähinnä jaettu kahteen osaan; alussa kuvataan Crusoen yksinoloa ja myöhemmin elämäänsä alkuasukas Perjantai apurinaan. Osio, jossa Crusoe on yksin on kuitenkin osiosta huomattavasti parempi, koska tuolloin lukija onnistuu samaistumaan hänen hahmoonsa ja tuntemaan tätä kohtaan jopa sympatiaa. Defoe on onnistuneesti luonut tapahtumat yhden henkilöhahmon ympärille, vailla suurempia kikkailuja. Ehdottoman viihdyttävä ja loistava lukukokemus.