Watched in 2014

Kliseinen kuin mikä ja tuntuu, että olisi nähnyt saman elokuvan monta kertaa. Silti pätevää viihdettä hieman krapulaiseen iltaan ja jaksaa jotenkuten pitää mielenkiinnon yllä loppuun asti. Lisäksi Ben Affleck perkaa kalaa ja ruokkii alligaattoreita.

Mitään kovinkaan järkevää en osaa tästä sanoa, mutta erittäin hyvä ohjausdebyytti Joseph Gordon-Levittilta. Positiivinen yllätys, koska en odottanut tämän olevan näin hyvä. Toivottavasti Levittia näkee vielä myöhemmin enemmänkin kameran takana.

Yllättävän siedettävä, mutta en siltikään kokenut tätä uusintaversiota mitenkään välttämättömäksi tai edes tarpeelliseksi. Vaikea uskoa, että jotakuta niin kaunista, kuin Chloë Grace Moretzia kiusattaisiin, mutta eipähän toki kiusaamisella ole välttämättä mitään tekemistä ulkonäön kanssa. Siltikin sanoisin varmasti, että Sissy Spacek sopii paremmin tuohon rooliin.

Nyt olen kyllä saanut tarpeekseni taas tästä tarinasta hetkeen. Alkuperäinenkin tuli katsottua uudelleen vasta ehkä noin muutama kuukausi sitten viimeksi ja nyt tämä sitten. Varsinkin, kun tämä on sellainen tarina, että ainakaan itse en pahemmin kannusta ketään, vaan kaikki hahmot lähinnä vituttavat. Kaipa tuo alkuperäinenkin kirja pitäisi jossain vaiheessa lukea.

Ps. Miinusta myös siitä, että alastomuutta tässä ei ole yhtään! Ainakin 70-luvun Carriessa tuheroa ja tissejä vilautellaan jo alkutekstien aikana (mistä myöhemmin vitsailtiin Knocked Upissa).

Yllättävän piristävä romanttinen draamakomedia. Näyttelytyö toimii ja varsinkin pääkaksikko pelaa hyvin yhteen. Mukavaa nähdä James Gandolfini isosydämisenä herkkiksenä.

Shailene Woodley on ihana, mutta myös tämän ja The Descendantsin perusteella varsin pätevä näyttelijä. Päähenkilö aiheutti minulle suurta vitutusta välillä. Siitä huolimatta oikein hyvä elokuva.

Ehdottomasti parasta Allenia vuosiin. Roolisuoritukset ovat oikeastaan kaikki ilmiömäisiä ja varsinkin Blanchett ja Hawkins ovat erinomaisia. Blanchett saanee ansaitun Oscarinsa maaliskuunsa. Ja Hawkins on ihana.

Statham on jälleen Statham, mutta elokuvassa parhainta on James Franco metapäisenä huumediilerinä, vaikka myöskään hän ei ole parhaimmillaan. Kuitenkin varsin viihdyttävä aloitus (toivottavasti) elokuvien täytteiselle viikonlopulle.

Mahdollisesti kaiken saamansa hypetyksen arvoinen. Vaikka joissain kohdissa on ehkäpä tylsiäkin hetkiä ja tarina laahaa niin on tämä kaiken kaikkiaan yksi surullisimmasta ja vahvimmista näkemistäni elokuvista vähään aikaan. Roolisuoritukset ovat A-luokkaa ja varsinkin Chiwetel Eijofor jää hyvin mieleen. Ehdottomasti nähtävä lisää Steve McQueenia.

Yksi pieni feministi marssi näin väkivaltaista tietä eteenpäin. Koska matka oli hauska niin pyysi hän mukaan yhden toverin.

Kaksi pientä feministiä marssi näin väkivaltaista tietä eteenpäin. Koska matka oli hauska niin pyysi hän mukaan yhden toverin. (Joka kirjaimellisesti vain katosi elokuvasta vailla minkäänlaista selitystä.)

Kaksi naista siis kiertävät ympäri Ranskaa vetämässä viivoja, nussimassa miehiä ja tappaen kaiken tiellään ja taustalla soi 1990-luvun eurojumputus ja epämääräinen ranskalainen rock-musiikki. En saanut tästä oikeastaan mitään irti. Yhdessä kohtauksessa mies ääntelee sian lailla samalla itkien ja toinen näistä naisista ampuu tätä anukseen ruudun muuttuessa punaiseksi. Onneksi elokuva sentään oli lyhyt.