Movies watched in 2013

"Who made such a terrible mess of the world?"

Henkeäsalpaavan lumoava dystopia täynnä sotaa ja surua mutta samalla kuitenkin taianomaista optimismia. Juoni meni paikoin aika sekavaksi, osasyynä mahdollisesti oma huono keskittymiskyky.

Lumoava ja jännittävä tarina, mutta jotain tästä jäi puuttumaan. Loppu lässähti jollain tasolla ja pieni ripaus sitä tuttua kaunista maagisuutta puuttui, eikö Miyazakilla riittänytkään sitä 2000-luvulle asti?

Koskettava, jännittävä ja paikoin synkkäkin elokuva, jonka jälkeen jäi kuitenkin hirveän hyvä fiilis. Näin tämän ensimmäistä kertaa nyt ja se nousi välittömästi kenties Miyazaki-suosikikseni, vaikka ensi kertaa lapsena nähdyn Totoron kanssa onkin vaikea kilpailla.

Uskomattoman rasittavia henkilöhahmoja, samaistuminen mahdotonta. Aito ja vähän outo tunnelma jaksoi kantaa läpi koko leffan, mutta ei tästä mitään uutta suosikkia minulle muodostunut. Kiva soundtrack.

Lämminhenkinen ja kiva piirretty, jossa ei kuitenkaan ole Miyazakille tyypillistä taianomaista tunnelmaa ja kiehtovaa maailmaa. Varmaan juuri tämän vuoksi leffaelämys jäi hieman köykäiseksi.

Viihdyttävä, hauska ja jännittävä, ihan yhtä hyvä ellei jopa parempikin kuin lapsena nähtynä.

Ideana hyvä ja ensimmäinen neljäsosa mielenkiintoinen, mutta sen jälkeen tulee melko vahvasti fiilis siitä, miten kaikki tarvittava on nyt nähty.

Ei sinällään mitään uutta, mutta onnistui silti herättämään taas vanhoja ajatuksia uudestaan.

Aiemmin näkemättä jäänyt klassikko, yllättävän viihdyttävä.

Aika mitäänsanomaton pätkä, sinällään laadukas ja hyvää näyttelijätyötä mutta tuskin tämä palaa jatkossa enää mieleen.

Mahdollisesti suosikkini tämän kaksikon leffoista, paikoin aidosti hauska mutta kuitenkin vain kevyttä viihdettä.

Katsoin tämän vanhempieni kanssa, mikä aiheutti kavereissa suurta hilpeyttä. Outo elokuva, johon olin kuitenkin hieman pettynyt: tuntuu, että Happiness ei kuitenkaan raapaissut pintaa syvemmältä vaan leikitteli liikaa tragikoomisuudellaan ja häiriintyneisyydellään jääden siten hieman kylmäksi.

Mestariteos, olen sanaton joka kerta.

Uskomattoman tylsä ja mitäänsanomaton. Kultaisen Palmun voittaja? En ymmärrä maailmaa.

Odotin vain hulvattoman hauskaa ja etkoiluun sopivaa huumoripätkää, mutta jokin tässä Cronenbergin dystooppisessa maailmassa onnistui kuitenkin herättämään mielenkiintoisia tunteita ja tunnelma oli täysin omanlaisensa. Elokuva on palannut aika ajoin mieleen, mitä pidän aina hyvän elokuvan merkkinä.

Hirvittävän kaunis tarina ja kuvaus yksinäisyydestä, tämän elokuvan myötä Antionioni nousi heti suosikkiohjaajieni joukkoon.

Jopa hieman surrealistinen ja originelli pätkä, ehdottoman mielenkiintoinen ja vielä ehdottomammin vaikeasti kuvattavissa elokuvaa näkemättömille. Indie-elokuvaa jollain tapaa puhtaimmillaan.

Odotin tylsähköä romanttista lässytystä mutta sainkin elokuvan, joka kovin helposti olisi kaikkea edellämainittua mutta jotenkin onnistuu kaikessa korniudessaan olemaan kuitenkin aito.

Tylsä.

Harva elokuva on saanut näin ahdistuneeksi kuin tämä. Tunnelma tiivistyy jatkuvasti ja tuntuu, kuin omankin rintakehän ympärillä kiristyisi rautavanne samaa tahtia. Vaikuttava elokuva.

Periaatteessa hyvin tyypillinen western, mutta ei ollenkaan huonoimmasta päästä. Leffa perustuu tositarinaan, mutta tarinankerronnassa on tiettyjä heikkouksia. Steve McQueenin roolisuoritus on hyvä kuten yleensäkin.

Romanttisten nyyhkyleffojen kuningatar.

Ihmissuhteet menevät pieleen ja krapulakin painaa, teki siis mieli katsoa Love Actually. Yhdentekevä pätkä, mutta olotilaan varsin sopiva.

Visuaalisesti ja tunnelmaltaan uskomattoman hieno.

Erikoinen ja mielenkiintoinen leffa, joka samaan aikaan viihdyttää ja laittaa ajattelemaan. Outo ja täynnä erilaisia tunnetiloja, jotka kuitenkin nivoutuvat jotenkin mystisen kauniisti yhteen.

Käsikameroilla kuvattu ja paljolti improvisoitu leffa tuntuu lähinnä halvalta kopioilta Blair Witch Projectista, mutta onnistuu kuitenkin olemaan myös yllättävän hauska.

Hulvattoman hauska ja samalla kuitenkin pohjattoman surullinen ja traaginen elokuva. Huonoja arvioita on vaikea ymmärtää, omasta mielestäni Vampire's Kiss kun on lähes täydellinen elokuva kaikessa outoudessaan.

Sinällään viihdyttävä ja hauska elokuva, mutta jollain tasolla kuitenkin pettymys. Kenties kirja olisi parempi?

Epämiellyttävä elokuva, joka voisi tarjota paljon enemmänkin katsojalleen ammentamalla mielenkiintoisia aineksia apartheidin jälkeisestä Etelä-Afrikasta, mutta ainakin minut Disgrace jätti melko kylmäksi Malkovichin hyvästä roolisuorituksesta huolimatta.

Maailman paras elokuva. Pohjattoman koskettava ja aito.

Kiehtova ja kaunis leffa, tosin omissa silmissäni häviää vertailussa Paris, Texasille mennen tullen, tosin ehkä vertaus ei ole ihan reilu lähtökohdiltaan. Nick Caven esiintymisestä iso plussa, leffan intensiivisimpiä hetkiä.

Katsottu äärimmäisen pahassa krapulatilassa eikä oikein sopinut siihen vilkkuvine väreineen ja Happy Mondaysin biiseineen. En muista tästä oikein mitään, aika keskiverto pätkä.

Odotin jotain paljon rajumpaa, mutta elokuvan jälkeen hahmotin odotukseni älyttömäksi. Laittoi ajattelemaan, vaikka noin puoliväliin asti elokuva tuntui lähinnä tylsältä ja hahmot yksiulotteisen tyhmiltä. Syvyyttä alkoi kuitenkin loppua kohden tulla enenevissä määrin ja loppufiilis leffasta on sellainen, että se palannee mieleen vielä lähitulevaisuudessa useasti.

Ties monesko kerta kun tämänkin elokuvan katsoin. Visuaalisesti mieletön, pidän erityisesti Goslingin roolisuorituksesta ja tunnelmasta yleisesti, soundtrack tukee tätä kaikkea uskomattoman hyvin. 2000-luvun parhaita elokuvia.

Hieman yliarvostettu elokuva, ei tämä noussut ollenkaan suosikkieni joukkoon Studio Ghiblin tuotoksista. Hyvä ja mukaansatempaava tämäkin oli ja maailma kiehtova. Muut piirretyt näyttävät näiden ohella aina kovin muovisilta ja hengettömiltä.

Kenties Lynchin paras elokuva, ehkä hänen yksinkertaisin elokuvansa mutta samalla Blue Velvet saavuttaa tunnelman, jota muissa Lynchin elokuvissa ei ole. Kaunis ja vaikuttava leffa, jonka olen nähnyt hyvin monta kertaa.

Yllättävän viihdyttävä ja hauska elokuva, tosin katsomishetkellä oli nautittu reiluhko määrä alkoholipitoisia juomia ja se lienee suositeltavaa, jos tästä elokuvasta haluaa nauttia täysin rinnoin. Erityismaininta kohtaukselle, jossa Nicolas Cage panee, polttaa tupakkaa ja ampuu pahiksia samaan aikaan.

Hyvin epä-Lynchimäinen teos, vaikka tiettyjä tuttuja elementtejä etenkin henkilöhahmoissa on nähtävissä. Leffan jälkeen oli lämmin ja kotoisa fiilis, tosin tuskin tämä erityisesti jää mieleen pyörimään.

Vähäeleinen ja kiehtovan ahdistava elokuva, ensimmäinen jonka näin Hanekelta. Loppukohtaus on usein pyörinyt mielessä.

Yliarvostettu joskin silti aika kiva elokuva. Huikea näyttelijäsuoritus pääosan lapsinäyttelijältä, ihan parhaita aikoihin. Visuaalisesti toisaaltaan hieno ja toisaalta ärsyttävä.

Tällä kertaa tämä tuli nähtyä leffateatterissa ja jotenkin se ympäristö tuntui sopivan leffalle, sillä 8 1/2 oli nyt parempi kuin koskaan ennen. Kenties se vaati elokuvateatterin mukanaan tuoman keskittymisen, sillä elokuva on täynnä käsittämättömän hienoja yksityiskohtia ja henkilöhahmoja. Ehkä Fellinin paras.

Mysteerinen ja upean näköinen elokuva, josta ei kuitenkaan jäänyt kovin paljoa käteen. Uusintakatsomisen paikka?

Teini-iän suurin suosikkini, söpö Jake Gyllenhaal, indieteinin suosikkisoundtrack ja sopivan ahdistava juoni. Toimii edelleen.

Klassikko, joka oli jäänyt aikaisemmin näkemättä ja tuli nyt vastaan elokuvateatterissa, jossa tämä leffa onkin pakko nähdä. Todella hieno ja moniulotteinen elokuva josta jäi fiilis, että tämä täytyy nähdä vielä uudestaan, jotta voisi muodostaa kunnollisen mielipiteen.

Keskinkertainen tarina aika ärsyttävästä hahmosta, Eddie Vedderin soundtrack yllättävän kiva.

Huonojen elokuvien Citizen Kane, kuten joku fiksumpi sanoi. Aivan huikea leffa aloitteluun.