Movies watched in 2013

20th of December, DVD

Pitkähkö tauko leffojen parissa teki terää, sillä tämän elokuvan parissa aika kului huomattavasti ripeämmin kuin useamman muun kaksi ja puolituntisen pätkän parissa. Akira Kurosawan viimeiseksi jäänyt elokuva on visuaalisesti vaikuttava yhdistelmä Kuningas Learia ja japanilaista historiaa. Erityisen vaikuttavia ovat taistelukohtaukset, jotka ovat verisiä ja hiljaisia, mutta sitäkin säväyttävämpiä. Kokonaisuudeltaan Ran on kuin valkokankaalle soviteltu näytelmä, jonka puvustus ja lavastus yltävät eeppisiin mittakaavoihin. Kokonaisuutena yksi ohjaajan muistettavimpia töitä.

28th of August, DVD

Erittäin viihdyttävä lännenelokuva, jonka dynaamisin osa-alue piilee Paul Newmanin ja Robert Redfordin välisessä kemiassa. Kaverusten välinen ystävyys on yhtä olennainen osa kokonaisuutta, kuin ohjaaja George Roy Hillin myöhemmässä elokuvassa, Puhalluksessa. Huumoripuoli on kunnossa, mutta leffan paras anti piilee jännittävissä takaa-ajokohtauksissa, joiden tiivis tunnelma etsii vertaistaan. Yksi vuosikymmenen viihdyttävimmistä lännenelokuvista, jonka klassikkostatus on ansaittu.

14th of August, DVD

Rakkaudella tehty elokuva Mozartin elämästä ja etenkin siitä, mitä hän jätti jälkeensä musiikin saralla. Kyseessä ei ole pelkästään elämäkerta, vaan myös kuvaus kateudesta ja kunnianhimosta. Tom Hulcen kikattava ja neitimäinen Amadeus on kieltämättä liioiteltu henkilöhahmo hörhelöasuineen, mutta Milos Forman tukee tällä sitä teoriaa, että taiteilijat ovat hyvinkin usein omalaatuisia persoonia. F. Murrayn Salieri on loistava kateellisena kilpailijana Antonio Salierina, kenen keskinkertaiset lahjakkuudet jäävät Mozartin kokeilevan tyylin varjoon. Huumoriakin löytyy ja eräänlaista satiiria rokokooajan ylikorostuneesta hörhelötyylistä. Parasta Amadeuksessa on se, kuinka Forman onnistuu kuvaamaan lähes käsinkosketeltavasti Mozartin musikaalista persoonaa, joka kumpuaa miehen elämäntilanteesta ja kokemuksista. Äärettömän mahtipontinen, mutta tyylikäs ja mielenkiintoinen elämäkertaelokuva.

12th of August, DVD

Peckinpahin Olkikoirat on syystäkin ohjaajan kiistellyin elokuva, sillä se sisältää pahamaineisen ja julman raiskauskohtauksen sekä veristä väkivaltaa. Elokuvan sanomana on, että ihmisen joutuessa liian ahtaalle, on hänen turvauduttava väkivaltaan puolustaakseen itseään. Dustin Hoffman on loistava roolissaan arkana matemaattiko Sumnerina, kuka löytää sisäisen petomaisuutensa vihamielisten kyläläisten käydessä entistä väkivaltaisemmaksi. Itse en tosin pidä Peckinpahin tavasta mustamaalata Susan Georgin näyttelemä Amy epäsuoraksi syntipukiksi, kenen flirttailut ikään kuin houkuttelevat kyläläiset käymään päälle. Muutenkin parin hatara avioliitto rakoilee vaimon naiivin luonteen takia useaan otteeseen. Raaka ja ajatuksia herättävä elokuva, joka sisältää hieman kyseenalaista sisältöä tuon naisnäkemyksensä takia. Hyvä elokuva ohjaajansa mittapuulla, mutta itse suosittelisin enemmän John Boormanin Syvää jokea, jossa on tasapainotetummat henkilöhahmot ja täten myös enemmän liikkumatilaa pohtia elokuvan moraalisia asetelmia.

6th of August, Internet

Mitä näenkään?

8th of July, DVD

Lähtökohdat dokumenttiin eivät Pumping Ironin kohdalla ole kaikkein kiinnostavimmat, mutta näistä huolimatta kyseessä on toimiva dokkari. Osa sisällöstä on kuvitteellista ja heti ensimmäisenä huomio kiinnittyy siihen, kuinka leffasta on tehty enemmän juonielokuvan kaltainen. Jotkut kohtaukset ovat hiukan hintahtavia, sillä esimerkiksi lähikuvat Arskan lihaksista olivat pääosin kiusallista katseltavaa. Juonen väliin tungetut Arskan haastatteluosuudet toimivat ja antavat uutta näkökulmaa kehonrakennukseen. Kokonaisuutena ei yllä parhaimpien dokumenttien joukkoon poikkeuksellisen rakenteensa vuoksi, mutta on taatusti yksi viihdyttävimmistä ja erikoisimmista elokuvista, joita olen vähään aikaan nähnyt.

5th of July, DVD

Ei parasta Burtonia, mutta silti hyvinkin kiinteä ja tahdissaan pysyvä elokuva. Juoni on taattua Burton-laatua, joka yhdistää kauhun ja komedian vastustamattomaksi karuselliksi. Michael Keatonin Beetlejuice varastaa show'n rähjäisellä ja karismaattisella olemuksellaan ja miestä ei meinaa edes tunnistaa samaksi näyttelijäksi, joka synkisteli Batmanin roolissa vuotta myöhemmin. Erikoistehosteet ovat sulavia, vaikkakin hieman kulahtaneita. Pettymyksenä Burton-fiilis ei ole samalla tavalla kohdallaan, kuin monessa muussa miehen teoksessa, minkä lisäksi Keatonin nimikkohahmo ei saa mielestäni tarpeeksi ruutuaikaa. Kuitenkin hyvä elokuva, etenkin Burton-faneille tätä voi lämpimästi suositella.

4th of July, VHS

Tämä on jotain niin mykistävää, ettei sanat riitä kuvaamaan. Troma Entertainmentin Toxic Avenger on camp-elokuvien klassikko, joka on sielultaan likainen, väkivaltainen ja häpeilemätön - ja siksi se onkin niin hyvä. Huumori on todella kieroutunutta ja överiksi vedettyä ja ilmeisesti itselläni on siihen soveltuva huumorintaju, sillä leffan aikana repeilin useaan otteeseen. Ilmeisesti kellään muulla kuin Lloyd Kaufmannilla ei ole munaa näyttää, kuinka nuoret miehenhulttiot murskaavat lapsen pään ja pahoinpitelevät puolustuskyvyttömän vanhuksen. Hahmot ovatkin äärimmäisen liioiteltuja stereotypioita. Itse Toxic Avenger on alussa laiha ja tärähtänyt nörtti, kenestä syntyy Toxic Avenger, ruma, mutta rakastettava omankäden oikeuden jakaja. Huvittavinta leffassa on kenties se, kuinka arkiseksi Toxien elämä muovautuu, hän saa sekä tyttöystävän että kansan myötätunnon puoleensa, mikä olisi oikeassa elämässä äärimmäisen epäuskottavaa. Splatteria riittää ja kulahtaneet erikoistehosteet ovat omintakeisia luomaan kokonaisuudesta jotain äärimmäisen rumaa, mutta myös kaunista. Tämä on juuri sellainen leffa, jota joko vihaa tai rakastaa, eli jälkimmäisessä tapauksessa vaatii oikean asennoitumisen, ennen kuin tästä saa kaiken irti.

24th of June, Blu-ray

John Singletonin ensimmäinen elokuva on katu-uskottava ja koskettava kertomus jengiväkivallasta ja työttömyydestä rikollisuuden valtaamilla esikaupunkialueilla Los Angelesissa. Boyz n the Hood ilmestyi juuri oikeaan aikaan, sillä gangsta rap oli tuolloin nousemassa muotiin ja mustien jengiväkivalta huipussaan. Singleton pistää katsojan pohtimaan väkivallan mielettömyyttä, kuten alun iskulauseella, jonka mukaan yhä useampi tummaihoinen kuolee rotutoverinsa surmaamana. Vastoin yleisiä oletuksia, elokuvassa ei ole kyse rasismista, vaan vanhemmuuden puutteesta, joka johtaa helposti syrjäytymiseen ja tätä kautta väkivaltaan. Cuba Goodingin näyttelemä Tre sekä Ice Cuben Doughboy ovat täysin päinvastaisia hahmoja, joista toinen haluaa opiskelemaan ja toinen lorvailla kotinurkillaan. Doughboy on eräänlainen muistutus siitä, että tie elämään ei löydy esikaupungista. Kuvaus on myös ensiluokkaista, rähjäisiä Comptonin katuja ei ole koskaan onnistuttu kuvaamaan yhtä realistisesti. Boyz n the Hood on kunnianhimoinen ja mieleenpainuva elokuva ja ennenkaikkea kaikkien aikojen esikoisohjaus.

23rd of June, Blu-ray

Nolan on onnistunut tekemään Batmaneistään ihailtavia realistisuutensa ansiosta ja Dark Knight Rises päättää trilogian kunnialla. Tom Hardy on ikimuistettava Banena, vaikka hänen taustansa poikkeavatkin paljon sarjakuvaversiosta. Kimurantit juonenkäänteet yllättävät, vaikka ne eivät olekaan kovin erikoisia. Mutta kuten aiemmatkin sarjan osat, tämäkin kärsii huomattavasta ylihypetyksestä. Tämä ei tuskin uppoa muihin kuin Batman-faneihin ja se näkyy kliseissä sekä siinä tosiseikassa, että nämä on luotu vain viihteen vuoksi. Toisin sanoen, jos olet Batman-fani, niin katso ihmeessä, mutta muille en voi suositella ilman pientä varausta.

13th of June, Digiboksi

Mielenkiintoinen ja nopeatempoinen elokuva Kennedyn salamurhasta ja siitä syntyneistä salaliittoteorioista. Kolmen tunnin muhkea kesto ei tunnu miltään Stonen säilyttäessä katsojan mielenkiinnon loppuun saakka. Tähtinäyttelijöillä ahdettu, kunnianhimoinen historiikki on enemmän kuin osiensa summa ja vaatii mahdollisesti vielä toisen katselukerran, että kimurantti salaliittoteoria aukeaa täydellisesti. Costnerin puhe lopussa oli jotain ikimuistoista. Ainoa lievästi häiritsevä seikka on vähäiseksi jäävä patriotismi, joka ei sovi poliittisesti neutraaliin elokuvaan. Kuitenkin JFK on katseennaulitseva teos, joka vetoaa erityisesti niihin, jotka ovat kiinnostuneet historiasta.

****½)

Toisen katselukerran jälkeen opin pitämään Burtonin verisestä kauhumusikaalista jopa enemmän, kuin mitä ensimmäisellä kerralla. Sweeney Toddin hienous piilee siinä, miten karu ja kaunis se on samaan aikaan. Kunniamaininta Burtonille siitä, kuinka hän onnistuu saamaan eniten inhoamastani genrestä jotain uskomatonta aikaiseksi. Johnny Deppin antisankari on mielenkiintoinen hahmo, kenen kostonhimoa seuraa väistämättä katse naulittuna. Tunnelma on omaa luokkaansa ja Lontoon kadut kuvataan poikkeuksellisen kolkkoina ja painajaismaisina. Moitittavaa ei juuri löydy lukuunottamatta muutamia ärsyttäviä hoilotuksia, joten Sweeney Toddia voi väistämättä suositella Burton-faneille, sillä se on yksi miehen parhaimmista töistä.

6th/7th of June, Internet

Godzilla-leffat ovat Japanissa jo pitkään jatkunut traditio ja yksi mantereen tunnetuimmista popkulttuuri-ikoneista. Länsimaissa nimikkohirviö on jäänyt melko vähälle huomiolle ja kyseinen elokuvasarja on lähinnä leimattu kummalliseksi elokuvataiteen alalajiksi. Tämä sarjan ensimmäinen osa on pohjimmiltaan japanilaisten oma King Kong, jonka tehosteet ovat tosin vanhentuneet arvokkaammin. Säännöllisesti näytettävää hirviötä ei liikuteta still-kuvien avulla, vaan maskin takaa löytyy ihminen ja tämän ympärille luotu kaupunki koostuu pienoismallirakennelmista. Tästä johtuen tehosteilla on vielä oma viehätyksensä, jotka aikoinaan olivat vallankumouksellisia. Kokemuksena Godzilla ei ole enää hiuksianostattava, mutta viihtyvyysarvo on korkealla hirviön astuessa valkokankaalle ja viedessä huomion ylinäytteleviltä ihmishahmoilta. Juoni sisältää pohdintaa sodan mielettömyydestä, joka on hyvä lisä. Unohda Emmerichin patrioottinen tehostepökäle ja katso tämä klassikko sen sijasta.

5th of June, Computer

Ihan syystäkin Peter Jacksonin Braindead on saanut kulttimainetta, sillä siinä piisaa enemmän verta ja suolenpätkiä kuin tusinassa muita elokuvia sekä oivaltavaa mustaa huumoria, joka iskee naurulihakset kipeiksi. Alun lässytyksistä siirrytään raketinnopeasti yliampuviin raakuuksiin, joissa ei graafisia yksityiskohtia säästellä. Väkivaltaisuudet ovat ihastuttavan mielikuvituksellisia ja herättävät ihailua huolimatta siitä, miten rajattuja erikoistehosteet ovat. Henkilöhahmot ovat liioiteltuja stereotypioita, jotka iskevät kuin nyrkki silmään tämänkaltaisen leffan tapauksessa. Braindead on elokuva, jonka hienous piilee sen turhanpäiväisessä sisällössä. Täydellinen aivot narikkaan -kokemus, joka on ylivoimaisesti raain elokuva, minkä olen nähnyt.

29th of May, Computer

Toimiva kotimainen komedia. Antti Litjan antisankari päätyy vahingossa Rhodokselle talvivarusteet mukanaan ja tämä toimii lähtölaukauksena sarjalle koomisia takaiskuja. Huumori on pelkistettyä, mutta toimii silkassa yksinkertaisuudessaan. Erityismaininta siitä, kuinka Jarva on onnistunut kuvaamaan realistisesti suomalaisturistien elämää yhdessä suosituimmista lomakohteista. Ainoa moitittava seikka on takaumat, jotka menevät ajoittain ristiin reaaliajassa liikkuvan juonen kanssa.

25th of May, Computer

Hyytävän tunnelman omaava kauhutrilleri, joka saa katsojan säikähtämään kunnolla muutamaan otteeseen. Juoni sisältää okkultismia, raakuutta ja yliluonnollisia elementtejä sopivassa suhteessa. Muutamat piinaavat kohtaukset saavat veren seisahtumaan. Kauttaaltaan ei mitenkään erityisen pelottava leffa, mutta kaikkea muuta genreen soveltuvaa on tarjolla sopivissa määrin.

23rd of May, Computer

Jälleen tyylikäs kokonaisuus Tarantinolta. Django on periaatteessa sitä samaa, mitä miehen muutkin leffat, eli viittauksia populaarikulttuuriin, liioiteltuja toimintakohtauksia, roisia huumoria sekä mieleenpainuvia ja räikeitä henkilöhahmoja. Jamie Foxxin nimikkosankari on mukaansatempaava ja toimiva roolihahmo, kuka hyödyntää häneen kohdistuvaa rodullista ennakkoluuloa ja kääntää sen päälaelleen. Leonardo DiCaprio ei ole koskaan ollut yhtä karmiva kuin tässä esittäessään julmaa orjaparoni Calvin Candieta. Samuel L. Jackson on kenties huvittavin roolihahmo rääväsuisena Stepheninä. Djangon nähtyäni on pakko todeta, että kyseessä on mahdollisesti raain Tarantinon ohjaamista leffoista ja veri lentääkin paikoitellen kuin viimeistä päivää. Sana "nekru" toistuu kenties ennätysmäärän ja varmasti aiheuttaa kuohuntaa joissain katsojapiireissä. Ainoa miinustekijä on liiallinen pituus ja joitain tiettyjä kohtauksia olisi voinut karsia pois. Vaikka Tarantinon leffojen kaava ei ole juuri muuttunut vuosien varrella, toimii vanha formaatti loistavasti ja Django on siitä hyvä esimerkki. Vaikea olla pitämättä näin räikeästä ja mieleenpainuvasta kokonaisuudesta.

18th of May, Digiboksi

Visuaalisesti upea, mutta juoneltaan köyhä historiallinen leffa. En ole mayakulttuuriin perehtynyt, eli en ole varma mahdollisista historiallisista epätarkkuuksista, mutta kuten Gibsonin Braveheart, toimii Apocalypto lähinnä viihde-elokuvana. Kliseiden ennalta-arvattuvuudelta ei voi välttyä, mutta upeat maisemat ja aiemmin mainittu visuaalinen ilme tekevät tästä viihdyttävän elokuva. Pakko antaa kunniamaininta myös realistiselle lavastukselle, sekä mayakielen tarkalle opettelulle.

16th of May, DVD

Kengännauhabudjetilla toteutettu kauhuklassikko, jonka kuvaus ja tunnelma ovat ensiluokkaisia. Fiilis on kauttaaltaan painajaismaisen aito ja häiritsevä, joka ei hälvene edes elokuvan loputtua. Juonesta huomaa, että monet muut nykypäivän teinikauhut ovat tälle paljon velkaa. Pelottava tämä ei enää ole, eli Evil Dead ei ole vanhentunut täysin arvokkaasti. Pakko mainita myös runsas väkivalta, joka on vieläkin inhorealistista ja paikoitellen ihanan groteskia. Veri ja suolenpätkät lentävät tosin kuin viimeistä päivää ja vähempikin olisi riittänyt. Loppuvaiheilla raakuudet eivät enää herättäneet samanlaista vastenmielisyyttä kuin alussa. Leffa, jonka vetovoima on osittain vielä jäljellä, mutta kärsii paikoitellen vanhentuneesta sisällöstään ja väkivallan runsaasta toistosta.

12th of May, Digiboksi (rewatch, ei muutosta pisteytykseen)

Aina yhtä loistava ja ajaton tieteiselokuvan mestariteos, joka on täynnä mustaa huumoria, veristä toimintaa sekä vaikuttavia erikoistehosteita. Juoni on kimurantti ja juonenkäänteet hämäävät katsojaa toisellakin katselukerralla. Tähän ei vaan koskaan tunnu kyllästyvän. Ansaitusti klassikko jo syntyessään.

11th of May, Digiboksi

Modernin teinikauhuleffan klassikko, johon on taottu kunnianhimoisesti enemmän sisältöä kuin tusinaan muuhun nykyajan kauhuräpellykseen. Olin tätä katsoessani yllättynyt, ettei Craven tehnyt leffastaan liian ryppyotsaista, mukana on lukuisia viittauksia aiempiin kauhuleffoihin sekä huumoria lajityypin kliseistä. Jotkut kohtaukset ovat tarkoituksellisen ennalta-arvaamattomia, mutta silti onnistuvat säikäyttämään ja luomaan lähes painostavan ilmapiirin. Aavenaamioon ja kaapuun sonnustautunut murhaaja on yllättävän persoonallinen ja mielenkiintoinen hahmo. Ikävä kyllä tietyt teininäyttelijät ärsyttävät ja huumori on paikoitellen lapsellista, mutta silti kokonaisuus on hyvinkin nautittava kauhuelämys. Ilman tarpeettomia jatko-osia tämän maine olisi huomattavasti puhtaampi, mutta ilmiö on tuttu monelle muulle kauhuleffalle.

16th of April, Digiboksi

Ilmeisesti Setzerillä ja Friedbergillä on aivan liikaa vapaa-aikaa, sillä kukaan selväjärkinen ei tekisi tällaista paskaa. Samanlaista mukahauskaa parodiakohellusta ja ällöttävän irstaita kohtauksia, jotka saavat katsojan kiehahtamaan raivoon. Tämä saa minkä tahansa Twilight-sarjan elokuvan näyttämään mestariteokselta. En voi uskoa, että sain katsottua tämän loppuun saakka säilyttäen mielenterveyteni.

12th of April, Digiboksi

Tylsä videopelisarjaan pohjautuva toimintamättö, joka ei (yllätys, yllätys) toimi. Toimintakohtaukset ja juoni ovat niin kliseisiä, että päätä särkee. Pahikset ovat korruptoituneita virkamiehiä ja kaikkea siltä väliltä. Timothy Olyphant on roolissaan ihan siedettävä, mutta ei yllä läheskään yhtä loistavaan roolisuoritukseen, kuin Deadwoodissa sheriffi Bullockina. Kokonaisuutena Hitman on liian nopeatempoinen, juonta on ajoittain vaikea seurata, eikä siitä jää oikeastaan mitään käteen. En ole Hitman-pelisarjan pelejä pelannut, mutta muistaisin, että ne eivät olleet läheskään niin hyperaktiivia kuin tämä tekele. Jos inhoat videopelielokuvia, niin kierrä tämä tekele kaukaa.

11th of April, Digiboksi

Vasta ensimmäinen Woody Allen -leffa, minkä olen nähnyt kokonaisuudessaan ja Annie Hall onkin monin tavoin elokuva miehen omasta rakkauselämästä. Päällisin puolin mieleen jää kerrontatyyli, jossa Allen itse toimii pääosin kaikkitietävänä kertojana, kuka ei pelkästään kerro omaa tarinaansa, vaan osaa myös lukea muiden hahmojen ajatuksia. Allenin neuroottinen roolihahmo ajautuu toinen toistaan huvittavimpiin tilanteisiin, joista ehdottomasti muistettavin on legendaarinen hummerikohtaus. Todella toimiva komediaklassikko, jota voi suositella kepeästi, vaikkakin mukana on myös joitakin kyseiseen vuosikymmeneen kohdistuvia kulttuurillisia viittauksia.

7th of April, Digiboksi

Yksi viimeaikojen mieleenpainuvimmista toimintaleffoista ihan pelkän alkuasetelmansa vuoksi. Jason Stathamin esittämän päähenkilön kohtalo on suurinpiirtein selvillä jo alkuminuuteilta saakka ja leffa keskittyy hänen viimeisiin minuutteihin maan päällä. Kun mukaan heitetään vielä kostonkierre, on leffan juoni suurinpiirtein valmis. Läppä on paikoitellen huvittavaa ja tätä on ehkä parempi katsoa kaveriporukalla. Jotkin kohtaukset ja hahmot ärsyttivät, mutta muuten kyseessä on varsin toimiva ja adrenaliinipitoinen toimintaleffa, jonka videopelimäinen juoni ansaitsee kiitosta. Huomattavasti parempi kuin viikon takainen Shoot 'Em Up, joka selkeästi on ottanut tästä teoksesta orjallisesti mallia. Crank ei ole mestariteos, mutta toimii hyvin kertakatseluun soveltuvana viihteenä.

31st of March, Digiboksi

Toiminnallinen, mutta lapsellinen elokuva. Jo pelkän leffan nimestä on helppo päätellä, että kyseessä on yksi ylipitkä toimintakohtaus. Juonesta ei voi sanoa oikeastaan mitään, sillä sitä ei edes ole. Owen on liian tylsä ja vaisu ollakseen pääosassa. Jotkin yliampuvat toimintakohtaukset nostavat viihtyvyysarvoa, mutta eivät kykene yksinään pelastamaan melko kuivaa tekelettä. On olemassa toimintaleffoja, jotka ovat hyviä silkassa päättömyydessään, mutta tämän kohdalla kokonaisuus ei toimi.

29th of March, Digiboksi

Viihdyttävä ja rautainen ysäritoimintaleffa. Wesley Snipes on leffan kantava voima ja hänen sekopäinen roolihahmonsa on yksi huvittavimpia elokuvapahiksia koskaan. Lavasteet ovat säilyttäneet näyttävyytensä ja huumori on pääosin onnistunutta. Kokonaisuutena hieman keskivertoa parempi toimintaleffa.

24th of March, Digiboksi

Rodriguezia parhaimmillaan ja lähes täydellinen aivot narikkaan -leffa. Toiminta on sopivan raakaa ja yliampuvaa, samaten myös jotkin tehosteet näyttävät tarkoituksellisen epäuskottavilta. Naiset ovat kauniita ja meininki on muutenkin nautittavan överiä. Toisin kuin aiempi Planet Terror -sekoilu, Rodriguez osaa pitää linjansa kurissa, eikä sorru tarpeettomaan irstailuun. Jos ei jaksa pollaansa rasittaa taide-elokuvilla, niin kannattaa tsekata mitä Machetella on tarjottavanaan.

23rd of March, Digiboksi

Siinä missä toinen Toy Story oli vain keskiverto kopio edeltäjästään, on kolmas ja kenties myös viimeinen osa aivan erilainen kuin edeltäjänsä. Harvoin kiinnostun mistään jatko-osasta, mutta Pixar osoittaa kolmannella Toy Storyllaan, että jatko-osasta saa kasattua kokoon toimivan kokonaisuuden. Tässäkin leffassa on sitä samaa hyväntasoista huumoria ja kekseliäisyyttä, joka on jo tunnusomaista aiemmille Pixar-elokuville. Mikä tärkeintä, tämä tekee selkeää pesäeroa edeltäjiinsä nähden, sillä kolmannessa Toy Storyssa on yllättävän koskettava tarina, joka kuvaa sitä, miten lapsuus on aina ennen pitkää ohi. Tämä kumpuaa tarinan hahmoista kaipuuna, jota ei helpota se, että heidän omistajansa muuttaa pois ja joutuu antamaan pois lelunsa, joilla leikki lapsena. Tämänkaltainen vertauskuvallinen tarina vetoaa enemmän myös aikuisempaan katsojaväkeen.

22nd of March, Digiboksi

En ole koko vuoteen nähnyt mitään uutta leffaa, joten päätin lopulta päivittää kokemustani Miyazakin tuotannosta. Laputa, joka on hänen töistään tähän mennessä varhaisin jonka olen nähnyt, on aivan samaa tasoa kuin miehen myöhemmät mestariteokset. Myös tässäkin on steampunk-aiheinen asetelma, joka luodaan uskottavasti valkokankaalle. Animoinnista on pakko sanoa sen verran, että vaikka kyseessä on yli kaksikymmentä vuotta vanha teos, ei ulkoasu ole juuri lainkaan vanhentunut, vaan näyttää edelleen upealta. Varsinkin Laputa-linna on animoitu jokaista yksityiskohtaa myöten kauniisti. Tunnelmaa on vaikea pukea sanoihin, se täytyy vain itse kokea. Juoni on tuttua Miyazakia, hahmot ovat ihastuttavia ja sympatiaa herättäviä. Laputan hienous ei tullut yllätyksenä, sillä olen tottunut odottamaan Miyazakilta tämän tasoisia elokuvia. En ole muistaakseni kertaakaan pettynyt yhteenkään hänen elokuvistaan.