Watched in 2011 (In Finnish)

Tässä elokuvassa ei toimi oikeastaan mitään. Jatko-osa ei keksi mitään omaa, vaan ottaa ideat muista lähteistä. Huumori on kehnoa ja toimintakohtaukset huonosti toteutettuja.

Jenkkiversio on hyvin identtinen Michael Haneken alkuperäisen itävaltalaisen version kanssa. Kovin paljon eroja ei ole. Haneke olisi kyllä tähän voinnut pistää jotain uutta näkökulmaa. Ihan toimiva kyllä näinkin. Tämäkin Funny Games on varsin karu ja ahdistava. Kuvauskin on melko onnistunutta.

Tämä on taas niitä elokuvia, joita studio on muotoillut hieman uusiksi vastoin ohjaajan tahtoa. Ja taas nähdään, että pahaa jälkeä voi tulla, kun raha-ahneet tuottajat pääsevät leikkelemään elokuvaa mieleisekseen. Ultraviolet on täynnä kliseitä, huonoa toimintaa ja pahimmillaan aivan hirveää CGI:ttä. Hahmoissakaan ei ole mitään hurraamista ja tarinastakaan ei oikein saa tolkkua.

Elokuvaan on saatu mainiosti 70-luvun henkeä rajulla väkivallalla. Toiminta on raakaa ja verta lentää useampi gallona. Kaupunki on tehty todella inhottavaksi paikaksi, jossa kukaan täysipäinen ei suostuisi asumaan. Tuntuu kuin sivistys ja moraali olisivat pakanneet laukkunsa ja lähteneet lipettiin. Pahikset ovat aika ohkasia, mutta tarpeeksi hyytäviä toimiakseen. Onhan tämä kaikessa kliseisyydessään ja väkivaltaisuudessaan melkoista roskaa, mutta viihdyttää hyvin.

Elokuva perustuu tositapahtumiin ja sijoittuu 1980-luvulla käytyyn El Salvadorin sisällissotaan. Tapahtumat näytetään 11-vuotiaan pojan näkökulmasta, joka joutuu pitämään huolta perheestään. Elämä on toisinaan mukavaa, mutta joskus sodan todellisuus iskee päälle. Mutta se osio ei ihan toimi, vaikka välillä saadaankin varsin rankkaa kuvastoa. Elokuvaa vaivaa myös pieni hollywoodimaisuus.

Hitchcock on kyllä saanut tähän mukaan tyypillisiä tavaramerkkejään, mutta tunnelman luomisessa on jääty hieman puolitiehen. Hahmopuolikaan ei ole kovin mielenkiintoinen, vaikka näyttelijät ihan hyvää työtä tekevätkin.

Hyvin tavanomainen Michael Bayn elokuva. Rytinää, kuivia hahmoja ja surkeaa replikointia on, mutta ei järjen hiventäkään. Edes toimintakohtaukset eivät auta mitään, sen verran onnettomasti on ne tehty.

Hyvä ajankuvaus, mutta jää silti kokonaisuutena hieman kuivaksi. Cate Blanchett on erinomainen kuningatar Elizabeth I:n roolissa. Myös hahmoon on panostettu huomattavasti. Tosin muut hahmot jäävät pahasti hänen varjoonsa.

Ihan mielenkiintoinen elokuva, mutta sisältöä olisi voinut olla enemmänkin. Myös henkilöhahmot jäävät hieman ohuiksi. Anthony Hopkins tekee kuitenkin loistavaa työtä. Gary Sinise on hieman laimea, vaikka parhaansa tekeekin.

Lynchin tyyliin varsin häiriintynyt elokuva. Ei tosin niin outo kuin Lynchin elokuvat yleensäkin, mutta tunnelma on samankaltainen.

Ei mitenkään loistokas sarjassaan, vaikka onkin tapahtunut hieman parannusta edelliseen osaan verrattuna. Hahmogalleria on paljon pienempi ja yksittäisistä hahmoista saakin jo jotain irti, vaikka siltikin jäävät hieman ohuiksi. Bloom ja Knightley on heivattu sivuun, mutta ei näyttelijätaso siltikään juuri ole parantunut. Meininki on puolestaan PotC-elokuville tyypillistä. Ei mitenkaan hyvä, mutta ei nyt huonokaan. Kyllähän tämä ihan kivasti viihdyttää.

Varsin perinteinen poliisielokuva. Ei oikein tuo mitään uutta genreensä. On ihan kauppallisuuden takia tuotu tunnetut näyttelijät pääosiin, vaikka olisi voitu käyttää alkuperäisiä näyttelijöitäkin. Eivät nämä uudetkaan tosin huonoa työtä tee. Mann ei myöskään saa tuotua mukaan sarjan tyylistä kasarimeininkiä.

Kun tuntematon soittaa on remake vuoden 1979 samannimisestä elokuvasta. Useimpien uusien kauhu-uusintaversioiden tapaan on tämäkin varsin heikko. Tämä elokuva on jopa todella epäonnistunut jokaisella osa-alueellaan.

Jill (Belle) on nuori opiskelija, joka palkataan yhdeksi yöksi lastenvahdiksi syrjäiseen kartanoon. Pian alkaakin tulemaan häirikköpuheluita ja Jillin hermot ovat kovilla. Eikä tilannetta helpota se, että soittaja alkaa kyselemään lapsista. Kartanossa alkaa myös kuulumaan kummallisia ääniä ja sisäkkökin on hukassa.

Kun tuntematon soittaa on äärimmäisen kliseinen elokuva. Tarina on hyvin tavanomainen. Ollaan jollain syrjäisellä seudulla ja tietenkin pahuus löytää tiensä sinne. Päähahmokin on varsin kliseinen teini, jolla on tietenkin tuttuun tyyliin narttumainen ystävä ja poikaystäväkään ei ole sieltä uskollisimmasta päästä. Soittajakin on varsinainen kliseepommi. Hän soittelee vähän välistä päähenkilölle ja hän vaikuttaa olevan yliluonnollisen vahva. Eikä tietenkään hänen henkilöllisyyttään ja motiiveja paljasteta. Muutenkin on varsin helppoa arvata, mitä tapahtuu, sillä nekin noudattavat kauhu- ja jännityselokuvista tuttuja kaavoja.

Elokuva oikein yrittää olla kauhujännäri, mutta se epäonnistuu siinäkin pahasti. Tekijät ovat ilmeisesti kuvitelleet, että kun joku kahjo höpöttää jotain puhelimessa ja hengittää raskaasti, niin se olisi jo pelottavaa. Ei muuten ole. On se vain niin halpa temppu. Muutenkin katsojien säikyttelykeinot ovat vanhoja ja halvanoloisia. Jossain kuuluu jotain kolinaa ja katsojaa pidetään jännityksessä, mutta eikö se olekin kliseisesti vain kissa. Edes soittajassa ei ole mitään pelottavaa. Muutenkin on jätetty tyystin kauhu- ja jännityselokuviin kuuluva vaaran tuntu pois. Asiaan päästään kunnolla vasta puolenvälin paikkeilla, mutta ei siltikään saada hommaa hoidettua edes tyydyttävästi. Loppupuolella saadaan hieman jännitystä aikaiseksi, mutta se ei riitä pelastamaan elokuvaa. Myöskään musiikilla ei saada mitään kunnon tunnelmaa aikaiseksi.

Hahmopuolikaan ei toimi. Jill on varsin kliseinen ja todella ohut hahmo, jonka selviytyminen ei juuri jaksa kiinnostaa. Camilla Belle tekee parhaansa, mutta näin ohuelle hahmolle ei vain ole paljon tehtävissä. Mystinen elokuvan konna on myöskin hyvin tylsä ja yksiulotteinen hahmo, joka ei jää mitenkään mieleen. Hän ei erotu mitenkään laajasta kauhuhahmogalleriasta. Hän on hyvin persoonaton ja mielikuvitukseton hahmo. Tämä pahis ei edes omaa mitään nimeä. Muut hahmot ovat sitten vain pelkkiä statisteja, jotka vievät juonta eteenpäin.

Kun tuntematon soittaa on hyvin kliseinen ja varsin tylsä tapaus. Tässä ei ole mitään omaperäistä. Puoleen tuntiin tiivistettynä tämä olisi voinut olla paljon toimivampi tapaus. Kliseisyyden ja tylsyyden lisäksi elokuvaa rassaavat pahasti joidenkin tapahtumien epäloogisuus ja isot aukot tarinassa.

Aika tympeä toimintaelokuva. Hahmot ovat lähinnä kliseekasoja, eivätkä ole mitenkään mielenkiintoisia. Toimintakohtaukset ovat varsin kehnoja ja scifi-puoli on lähinnä huvittavaa. Kaiken lisäksi CGI on aika tökeröä.