Katselut 2010 / films watched in 2010

No changes

Eäääsh,ei , ei tässä ole rewatchin jälkeenkään mitään uutta. Caviezel piestään henkihieveriin ja laitetaan roikkumaan ristille. Jos Gibson on päättänyt tehdä elokuvan Jeesuksen viimeisistä hetkistä, olisi tähän pätkään ottaa kunnolla esille syntien anteeksiantaminen, ei keskittyä niinkään tekoverellä läträämiseen.

Tietysti alkuperäinen stoori on vähintäänkin yhtä verinen kuin tämäkin leffa, mutta ongelma on juuri siinä, että Gibson ei ole tuonut esille niitä syitä, miksi Jeesus kuoli, vaan luottaa siihen, että katsoja itse tietää nämä asiat. Erityisen hyvin tämä luottamus katsojan tietouteen näkyy niissä parissa lyhyessä takaumassa, jotka viittaavat mm. vuorisaarnaan. Ei niin, etteikö näihin asioihin voisi leffassa kiinnitää huomiota, todellinen ongelma on niiden esitystavassa. Lyhyt välähdys menneisyydestä voi olla cool, mutta kun se on vain välähdys, kunnon teemallinen rakenne jää ontoksi. Toisaalta Gibson luottaa siihen, että katsoja tuntee tapahtumat, joten hän vain toistaa ne tunnetussa järjestyksessä -ja näin oma näkemys jää puuttumaan.

Eikö tässä elokuvassa olisi voitu tuoda jotakin uutta näkökulmaa esille? Nähdäkseni tämä elokuva tyytyy vain toistamaan raamatusta tutun tarinan tavallista verisemmällä tavalla.

Kaipasin jotakin suhteellisen yksinkertaista kauhuilua, jossa olisi kuitenkin shokeeraavaa kuvastoa. Synopsiksen perusteella tämä leffa on vastaa kyllä odotuksia: Nuori pariskunta on muuttanut suureen vanhanaikaiseen taloon, jonne hyökkää joukko täysin tuntemattomia tunkeilijoita ilman mitään erityisen selvää motiivia. Lopun saatatte arvata,

Okei, lähdetään siitä, että leffa käyttää oikeastaan ihan pätevästi lostista tuttua tapaa näyttää tapahtumat: Kamera seuraa tiivisti tapahtumia, mutta silti katsojalla ei ole hajuakaan siitä, mitä todella on tekeillä. Tämä voi tunnetusti olla joko hyvä tehokeino tai viimeinen naula arkun kanteen, joka viimeistelee leffan paskuuden. Huolimatta sinänsä tehokkaasta aloituksesta elokuva on melko yksipuolinen kokemus. Leffan päättyessä katsoja kysyy, tässäkö tämä nyt sitten oli? En lähde spoilaamaan mitään, joten lopusta en mainitse juuri mitään muuta kuin että itse olisin kaivannut tapahtumiin enemmän runkoa. Hyvä on, joku voi sanoa, että juuri tuo WTF -tunne on se, mitä tässä on haettu. Kuitenkin olen sitä mieltä, että nimenomaan leffan lopussa se toimii vain itseään vastaan, ei muuta.