Played in 2020

20.1

Erinomainen yksinpeli ja toimiva moninpeli. Ensimmäinen Call of Duty, jonka moninpeli toimii kaikkine crossplay-ominaisuuksineen mainiosti. Kuilu ohjain- ja näppäimistöpelaajien välillä saatu erinäisillä avuilla nakerrettua kapeaksi, mutta asetuksista voi kytkeä pääle sekametelin lisäksi pelkästään ohjain- tai näppispelaajat.

8.2

Täydellinen jatko-osa mainiolle pelille. Arkanen pelistudio osaa hommansa, kun suurin piirtein jokainen peli on viisi kautta viisi; Prey, jolle mielellään näkisi jatkoa, Dishonored ja BioShock.

4.3

Mielenkiintoinen ja tavallansa harvinainen yhdistelmä. Pelillisesti palanen PS2-klassikkoa Icoa ja siivu PS3-klassikkoa The Last of Usia, ajan hengessä ja soundtrackin tunnelmissa taas ollaan pakanafantasia The Witcherin jäljillä.

Teoksen takana on kohtuu tuntematon länsi-eurooppalainen julkaisija Focus, jolla ei pahemmin ole Plague Talen kaltaisia tunnelmallisia seikkailupelejä portfoliossaan. Pelin valmistumisesta vastaava, myöskin ranskalainen, Asobo-tuotantoyhtiö taas on vielä tuntemattomampi Disney-pelien kehittäjä toissa vuosikymmeneltä, jolta löytyy kokemusta pelinkehityksestä aina PS2:n kulta-ajoista saakka.

Ruttotarinan valttikortti on itse sisältö. Henkilöhahmot ovat upeasti käsikirjoitettu ja ääninäytelty, ja se jos jokin pitää otteessaan. Kahden päähahmon, Amicia ja Hugo de Runen sisarruskemia toimii äärimmäisen uskottavasti ja pelaaja ikään kuin tuntee olevansa synkässä ruton runtelemassa maailmassa heitä pelastava suojelusenkeli. Hugo roikkuu Amicia-isosiskon käsivarressa koko pelin ajan, mutta voi hänet hetkeksi jättää paikoilleen tai passittaa tekemään jonkun pienen tehtävän, kuten avaaman oven tai hakemaan soihtun. Liian pitkään yksi ollessaan Hugo alkaa hätääntyä ja vetää epätoivottuja uhkia lähistölle.

Survival horrorina peli toimii omalla tyylillään erinomaisesti, ja myös Solid Snaket ja Sam Fisherit saavat valon ja varjon tahdittamasta etenemisestä hiippailunälkään mukavasti täytettä. Vartijoita ja inkvisition sotilaita vastaan taistelua tehokkaammin toimii pitkän heinän tuomassa näkymättömyydessä eteneminen ja heidän hämääminen heittelemällä ruukkuja ja kiviä. Ritsalla, joka on ainoa taisteluväline, voi päälaukauksilla tappaa. Amicia rätkii kivien lisäksi erilaisia pommeja, kuten kypärän päästä sulattavan alkemialiemen tai tulipommin. Kaikelle on kuitenkin aikansa ja paikkansa, eikä pelaajalle varsinaisesti tule missään kohtaa epäselvyyttä kuinka edetä. Ritsaa voi myös päivittää ympäri maailmaa kerättävillä resursseilla. Resurssit löytyvät matkan varrelta helposti ja päivitysprosessin vaativia työpöytiä tulee aika ajoin vastaan.

Pulmat ovat myös yksi pelin oleellisimmista elementeistä. Ne myös noudattavat valon ja pimeyden tuomia mahdollisuuksia, etenkin kun vastassa on tautisia kirkkautta kaihtavia, mutta pimeydessä päälle käyviä satapäisiä rottalaumoja. Teknisesti hyvää tuotantoa ja audiovisuaalinen kädenjälki on sopivan omaperäinen ja 1300-ruttoepidemian henkeen synkkä. Parhaimmillaan erittäin kaunista sekä tunnelmallista katseltavaa ja kuunneltavaa, ja postikorttimaisia maisemakuvia saa kätevällä photo-moodilla hioa mieleiseksi.

Suositeltava ja kokonaisuudessaan kaunis pelielämys, kunhan pääsee pienen teknisen kömpelyyden yli. Peli ei kuitenkaan täyden AAA-luokituksen tekele ole, vaikkei tripla-A-peleille millään muotoa häviäkää - päin vastoin usean kohdalla. Kokonaisuus on myös aavistuksen verran helppo lineaarinen skriptiseikkailu, sillä peli pitää pelaajaa kädestä kuin Amicia Hugoa konsanaan. Ei ehkä kuullosta paperilla niin mainiolta, mutta asiat voi tehdä myös oikein. Plague Talessa on niiltä osin lähes kaikki kohdallaan.

5.3

PS3:n ehdottomasti paras ja nätein peli. Edelleen herran vuonna 2020 kaunista katseltavaa, ottaa tosissaan konsoliraudasta kaiken irti. Ja vähän enemmänkin. Pitää melkein hommata PS4 jatko-osaa varten.

8.3

Friggin' finally! Piristelty versio Halosta vihdoin ja viimein pc:lle. Huolellisesti entisöity erinomainen klassikkokampanja, joka parhaimmillaan vaikeustaso kaakossa co-opina. Muuten moninpelissä mennään vanhalla ulkoasulla, mutta se ei haittaa hyvää menoa ja meininkiä. Reachissa oleva input lag uupuu tässä lähes tyystin, mikä tekee pc-pelaamisesta huomattavasti mukavempaa. Mukavana yksityiskohtana Combat Evolvedin grafiikat saa lennosta muutettua uusista vanhoihin (tab näppäimistössä, back-nappi ohjaimessa).

3.4

Joidenkin mielestä hyväkin co-op-räiskintä taantuman kärsineessä zombiegenressä, mutta itse lähinnä juoksin pelin läpi. Teknisesti tarpeeksi hyvännäköinen, mutta äänimaailman puolesta ollaan menty aidan matalimmasta päästä. Huikein ominaisuus on kuitenkin valtavat tsompimassat, joiden vyöryessä päälle tuntuu enemmäin kun hyvältä painaa M60-konekiväärillä menemään.

Kampanja tuo mieleen Left for Deadin vastaavan, kauaksi ei ainakaan olla menty. Lisähinkkaamisarvoa löytyy hahmon- ja asekehityksen muodossa, mutta eipä tämä nyt niin mielenkiintoinen kyntö ole, että kampanjan ja parin erillisilen pelimuototestin jälkeen tuskin jaksan muuta kuin deleteä painaa.

Ei jatkoon. Paitsi jos ilmaiseksi nappasi Epicin kaupasta. Silloin tästä on yhdeksi tai kahdeksi viikonloppuillaksi iloa.