14 04 14
Sort by:
Showing 17 items
Decade:
Rating:
List Type:
On the one hand clumsy, on the other hand has edge and some pretty funny characteristics. Probably the first time I've been annoyed by Scarlett Johansson, which is not a surprise given her character, but all the more a token of good work.
Stellar? No. Hilarious? At times funny. Edgy? After you reach 3/4 of the film. Confident? It comes off 50/50 confident v. not as much.
Stellar? No. Hilarious? At times funny. Edgy? After you reach 3/4 of the film. Confident? It comes off 50/50 confident v. not as much.
Disfear's rating:

The Family (2013)
Robert De Niro on hyvä, vaikka nukkuisikin vain, mutta muuten The Family on kuin pahvia pahvin perään. Katoin elokuvan lounaan kylkeen suoraan tietokoneelta ja siinä missä hyvä elokuva saa katsojan unohtamaan puitteensa, The Familyn aikana oli jo vaikea olla hairahtamatta internetin huomaan vaikka kertaamaan niitä avokadopastoja.
En missään kohtaa saanut kiinni vastausta kysymykseen "miksi tää on tehty?" enkä lopputekstien kelatessa enää muistanut, mitä alkukohtaus piti sisällään. Ensimmäinen tähti tulee koska se yksi tähti aina on laskettava ja toinen tähti tulee De Niron ja Tommy Lee Jonesin yhteisistä kohtauksista. Niitä oikeastaan olisi mielellään katsonut koko elokuvan, ihan vaikka ilman omaa juonta.
En missään kohtaa saanut kiinni vastausta kysymykseen "miksi tää on tehty?" enkä lopputekstien kelatessa enää muistanut, mitä alkukohtaus piti sisällään. Ensimmäinen tähti tulee koska se yksi tähti aina on laskettava ja toinen tähti tulee De Niron ja Tommy Lee Jonesin yhteisistä kohtauksista. Niitä oikeastaan olisi mielellään katsonut koko elokuvan, ihan vaikka ilman omaa juonta.
Disfear's rating:

Melancholia (2011)
Jos koskaan on tähdellistä samastua elokuvan pää- ja sivuosiin, Melancholiassa se todella on sitä. Muuten katsoja jää herkästi sivuun, eikä voi kuin ihmetellä heiluvaa kameraa ja kummallisia kohtaamisia.
Melancholia kertoo siitä itsestään ja jos a) ei kykene samastua masennuksesta kärsivään ihan empaattisuuttaan tai b) ole itse ollut vastaavassa pisteessä, ei tästä elokuvasta taida jäädäkään käteen muuta kuin von Trierin elokuvakerronnallinen näkemys ja ehkä häävieraiden puvusto.
Tiukentumatta kummemmin omaan historiaani Melancholiaan upotessa, pidin kokonaisuudesta. Jos melankolisen tunne-elämän kanssa kohtaaminen tuntuu hankalalta, silloin ehdottomasti ymmärrän, että narratiivi varmaan ärsyttää enemmän kuin vangitsee.
Melancholia kertoo siitä itsestään ja jos a) ei kykene samastua masennuksesta kärsivään ihan empaattisuuttaan tai b) ole itse ollut vastaavassa pisteessä, ei tästä elokuvasta taida jäädäkään käteen muuta kuin von Trierin elokuvakerronnallinen näkemys ja ehkä häävieraiden puvusto.
Tiukentumatta kummemmin omaan historiaani Melancholiaan upotessa, pidin kokonaisuudesta. Jos melankolisen tunne-elämän kanssa kohtaaminen tuntuu hankalalta, silloin ehdottomasti ymmärrän, että narratiivi varmaan ärsyttää enemmän kuin vangitsee.
Disfear's rating:

Turbo (2013)
If I had to pick one genre in movies to be sceptical about it would be computer animated movies. The narrative remains always the same, the same characters reappear in every film and pretty much every inch of potential challenge has been carefully left out. Turbo marks no difference.
A couple of macabre-in-a-children's-level jokes served during the first 10 minutes and there end the highlights. The story centers around a young snail who wants to be a race car.. star. It's obviously hard when you're a snail, but if you manage the happy face and life coach energy through your growing pains, you don't have to worry about failure, ever.
A couple of macabre-in-a-children's-level jokes served during the first 10 minutes and there end the highlights. The story centers around a young snail who wants to be a race car.. star. It's obviously hard when you're a snail, but if you manage the happy face and life coach energy through your growing pains, you don't have to worry about failure, ever.
Disfear's rating:
