Movies Watched in 2011 (Finnish)

30.01. Tietokone

26.01. Tietokone

Henenlotteria jälleen, tällä kertaa tosin jäädään lähinnä keskenkertaiseksi. ”Mitä vittua minä katsoin” -tasoinen leffa, josta ei esimerkiksi tissejä puutu, lopun palttiarallaa 10-15 minuutta varsinkin ylitti WTF -riman kirkkaasti. Aloitus myös oli uskomattoman korni (ääliö flikka jää kauko-ohjattavan ruohonleikkurin alle D-:).

Perusidea siis on se, että Jefferyn (James Lorinz) muija kuolee yllättävässä tapaturmassa ja taitavana biokemistinä totta kai herrasmies tahtoo nostaa tyttöystävänsä takaisin henkiin entistä ehompana. Tähän tarkoitukseen hän etsiikin sitten kaikki parhaat palat arvatenkin jonkun kaupungin huoraskenestä. Sisältää tissejä, räjähtäviä huoria ja räjähtäviä asiakkaita, vitunmoista WTF -meininkiä.

19.01. Kinopalatsi 1

Itäpuun Clintti tulee taas. Tällä kertaa teattereihin syötetään Matt Damonin tähdittämää yliluonnollista draamaa, joka pyrkii tuomaan näkemyksen kuoleman jälkeiseistä tapahtumista. Elokuva alkaa visuaalisesti todella nätillä Tsunamikohtauksella (kaikki muistanevat, mitä Tapaninpäivänä 2004 tapahtui), eikä Eastwood jättänyt siihen vain verrannollisuuksia tosielämään, nähdäänpä myöhemmin elokuvassa myös eräiden musulmaanitihulaisten excu Lontoon metroon vuodelta 2005.

Eastwood ohjaa siis kolmea tarinaa rinnakkain, jotka kaikki sitten (vähemmän yllättäen) punoutuvat yhteen. Ratkaisu sinäällään on ihan hyvä, mutta loppupeleissä käsittely jää aikapintapuoliseksi ja tyhjäksi. Ja, jotenkin tulee tunne, että tämä traumaattisten kokemusten ylittäminen on nähty miljoonaan otteeseen, sisältö sama kuin aina – konteksti eri. Jokatapauksessa, visuaalisesti näyttävä ja viihdyttävä leffa, siltä osin ei liiemmin valittamista.

19.01. Kinopalatsi 7

Näin ekan Vareksen tuossa vast’ikään. Tämä jotenkin vaikutti hieman vakavammalta – ainakin kaikki hölmöilevät turhauttavantyperän koomiset pikkunilkit on poissa. Antti Reini suoriutuu kiitettävästi, mutta jotenkin elokuva tuntui kovin, kovin töksähtelevältä. Ajoittain elokuva kyllä kykeni nousemaan ihan kelvollisellekin tasolle. Juonessa ei ole mitään sellaista isompaa fibaa, tämmöisen perustavaran ympärille kudottua elokuvaa näkee harvasepäivä, mutta potentiaalia ei oteta käyttöön ja loppu on totaallinen turnoff. Katsoisin mieluummin Beckejä.

12.01. DVD

Kelvollinen pieni The Invisible mania mukaileva leffa. Olisi ollut maittavaa, jos ohjaaja olisi ottanut vieläkin enemmän irti näkymättömyydestä. Sääli, että ohjaaja oli päättänyt muuttaa kelvollisen trillerin toimintakauhuksi lopussa, ratkaisu ei napannut.

07.01. Tietokone

Juu, ois sitten kaikki kolme virallista Sabataa katsottu. Siinä missä eka osa oli aivan loistava, toka osa sitten tipahti keskinkertaisuuteen. Kolmas osa jatkaa tuota keskinkertaisuuslinjaa (Edit: huomasin vasta jälkeenpäin, että tämä on sarjan toinen ja päähenkiln paluu on sitten kolmas osa), joskin Lee Van Cleef on vaihdettu Yul Brynneriin. Vaihto tuo heti kättelyssä vähän vieroksuttavan signaalin, johon kyllä tottuu, joskaan Brynnerissä ei ole sellaista spagukarsimaa kuin Van Cleefillä. Edellisistä osista tutut ”sirkusveikot” ovat taas takana, tällä kertaa flamencoa hyppyheikin (Joseph P. Persaud) seurana on mies, joka viskelee kuulia äärettömän tarkasti kengistään (Salvatore Borghese). Sekä tietty muistakin osista tuttu Ignazio Spalla. Mitä ei nähdä, on esimerkiksi Sabatan sikamagee nelipiippuinen pistooli, jossa oli vielä lisäpiiput kahvaosassa, sen sijaan Sabatalla on jokin esimalli puoliautomaattisesta kivääristä. Itävaltalaiset ovat pahoja, mokomat ovat jotenkin nyt rohmuamassa Meksikon kultaa (öö?), joiden aikeet sitten Sabata kumppaneineen pyrkii estämään. Luvassa siis spagumaista pyssyjen paukuttelua ynnä muuta.

Loppupeleissä leffa kuitenkin jää aika keskinkertaiseksi spaguksi. Niin näyttely, musiikit ja käsis on sitä genren keskiluokkaa, joten eipä tämä mitenkään kummallisesti mieleen jää.

06.01. DVD

J.P. Siilen trillerissä Petteri Summasella on naula päässä. Sinänsä yllättävästi jopa eutanasiaa sivuavassa leffassa en teknisesti löydä mitään suurempaa nillittämisenaihetta ja näyttelykin oli keskimäärin ihan OK -tasoa, mitä nyt henkilöhahmoja tursusi kuin täytteitä väärin syödystä Hesburgerin megahampurilaisesta. Kuitenkaan ei vaan jaksa kiinnostaa niin pitkään ja loppuratkaisussa mennään kyllä suoraan sieltä, missä aita on matalin.

05.01. Tietokone

Ihan kiva pieni elokuva. Näyttelijätyöt ovat sellaista perus 50-lukulaista keskitasoa ja esittämänsä hahmot ovat kohtalaisen mielenkiintoisia, mutta kuitenkin vähän turhaankin komediallisen yliampuvia. On ymmärtävä vaimo, baletissa matriiseja murskaava tiedemies yms... Vähän ihmetytti ohjaajan ratkaisu aloittaa elokuva kuten aloitti ja sisällyttää itse päätarina takaumiin, mutta toisaalta se ei ollut mikään paha ongelma. Eniten leffaa verottaa aika, joka ei todellakaan ole kohdellut elokuvaa parhaalla mahdollisella tavalla. Loppupeleissä sellainen hieman keskitasoa parempi 50-lukulainen tuotos, mutta nykykatsojalle arvo on enemmänkin Cronenbergin leffan alkuperäisteoksena kuin itsenäisenä tekeleenä.

04.01. Plevna 2

Ihan kliffan näköinen scifitoiminta. Kuitenkin aika sisälmyksetön. Jeff Bridges tekee hyvän tuplaroolin, eikä digitaalinen nuorentaminen Cluta varten haitannut juurikaan, sen sijaan raivostusta herätti erityisesti väkisin roolinsa suorittanut Michael Sheen Castorina. 3D oli hyvin onnistuttu tekemään siten, ettei se missään vaiheessa pomppinut silmille. Eefektiä käytettiin siis lähinnä syvyysvaikutelman luomiseen sen sijaan, että katsojan naamalle törkitään milloin mitäkin aparaatteja. Loppupeleissä siis ihan kiva, keskiverto scifitoiminta kivalla idealla höystettynä, mutta vähän turhan yksinkertaisella juonella.

03.01. TV

Njoo, olihan tässä ihan hyvä juoni, mutta en ole lukenut Mäen alkuperäistä romaania, joten verrata en osaa. Näyttelijätyöt ovat aikalailla perussuomalaista keskitasoa. Ongelmana on taas Solar Films (erityisesti Selin-Mäkelä -yhteistyö), joka ei ilmeisesti osaa tuottaa kuin keskitason amerikkalaista elokuvaa. Tässä siis olisi ollut kyllä ainesta paljonkin parempaan, mutta Mäkelän ohjauksessa lopputulos jää vain sellaiseksi keskinkertaiseksi rikostrilleriksi, joita mahtuu kolmetoista tusinaan.

02.01. TV

Ehh, elokuva kyllä alkaa ihan kiitettävän räväkästi, mutta hyytyy tornien sortuessa liian pikaisesti ja sankarien jäädessä jumiin. Sitten saadaankin seurata Nikke Cagen ja Michael Peñan keskustelua perheistään ja muusta, pääasiassa perheistään, palttiarallaa 1½h ajan. Paikoin siirrytään sankarien puhuvien ja likaisten päiden parista perus hollykylämäisesti seuraamaan perheiden tuskaa. Filkan kruunaa vielä oikein erityissentimentaalinen loppu. Huoh.