Games played in 2015

Finished on 26th of December, Steam

Todellakin yksi vuoden yllättäjistä. Undertale on samalla sekä todella symppis vuoropohjainen roolipeli, että kunninanosoitus genren klassikkoita kohtaan, joka on ottanut vaikutteita mm. EarthBoundista. Mikä tekee Undertalesta niin symppiksen, on se, että voit pelata tätä kuin normaalia RPG:tä, eli kehittämällä hahmoasi ja lahtaamalla kaikki vastaantulevat hirviöt, tai sitten voit ymmärtää ja ystävystyä niiden kanssa. Pelaajan jokainen valinta puolestaan vaikuttaa lopetukseen, mikä lisää jälleenpeluuarvoa. Undertalen soundtrack on yksi parhaimpia kuulemiani pelisoundtrackeja ja pakko nostaa hattua Toby Foxille, kuka vastasi yksin koko pelin tuotannosta. Pelattavuutta olisi tosin voinut hioa hieman paremmaksi, sillä se ei hyvästä koukustaan huolimatta ole järin omaperäistä (välillä hoidin satunnaismatsit vain kokeilemalla eri vaihtoehtoja, kunnes voitin).

Spoilaamatta mitään Undertalen juonesta pelasin ensin Pacifist Runin, eli tappamatta ketään ja tämän jälkeen koitin onneani Genocide Runissa, joka on siis tämän täydellinen vastakohta: tapa kaikki. Homma jäi sitten lopulta kesken, koska Genocide Run on huomattavasti vaikeampi.

Finished on 26th of September, 3DS

Dual Destinies on Ace Attorney -sarjan onnistunut paluu, joka on paikoitellen enemmän reboottaus, kuin yksi osa lisää muuten jatkuvajuoniselle tarinalle. Pelin kaikki viisi casea ovat hyviä, ja tuoreutta pelattavuuteen tuo uuden puolustusasianajajan, Athena Cykesin Mood Matrix, eli kyky löytää aukkoja todistajien lausunnoista bongaamalla ristiriitoja väitteiden ja tunnetilojen välillä. AA-sarjalle tyypilliset juonenkäänteet ovat edelleen yllättäviä ja rikospaikkojen tutkiminen monipuolisempaa ja syvällisempää kuin koskaan aiemmin.

Finished on 14th of September, 3DS

Link Between Worlds on periaatteessa vain uusintaversio Link to the Pastista uusine luolastoineen ja bosseineen, mutta se ei haittaa, kun lähdemateriaali on yksi parhaimmista SNES-peleistä kautta aikojen. ALBW esittää yhden parhaimmista Zelda-innovaatioista ikinä, eli Link voi muuttua maalaukseksi ja liikkua täten pitkin seiniä. Tämä tuon oman koukkunsa jo valmiiksi näppäriin puzzleihin. Myöskin se uutuus, että tällä kertaa varusteet on vuokrattavissa/ostettavissa kaupassa, sen sijaan, että niitä voi kerätä luolastoista, ei haitannut minua yhtään niin paljon, kuin alunperin luulin.

Finished on 23rd of July, PSX-emulator

Xenogears on yksi syvällisimmistä ja kiehtovimmista J-RPG:stä kautta aikojen. Rikaskudoksinen juoni yhdistettynä loistavaan, Active Time Battlea ja vuoropohjaisuutta hyödyntävään pelattavuuteen nostaisi Xenogearsin muuten top 10:een lempipeleistäni, ellei sen kakkoslevy olisi joutunut budjettileikkausten uhriksi. Syöhän se väkisinkin tunnelmaa, kun intensiivisen ykköslevyn jälkeen 90% kakkoslevystä onkin vain visual novelia, mutta valitettavaahan se on. Tykkäsin todella paljon pelin monipuolisesta hahmokavalkadista sekä mechojen hyödyntämisessä osana pelimekaniikkaa. Yasunori Mitsudan musiikki taas on aina yhtä tunnelmalmallista. Juoni on täynnä psykologisia ja jopa uskonnollisia elementtejä, eli tavallaan tätä voi kutsua pelimaailman Neon Genesis Evangelioniksi.

Finished on 13th of July, DS-emulator

Miles Edgeworth -spinoff voittaa kyllä mennen tullen aiemmin pelaamani Apollo Justicen koheltelut. Ja onhan pöyhkeä ja ylimielinen syyttäjä Edgeworth huomattavasti mielenkiintoisempi hahmo pelata. Pelattavuus on periaatteessa sitä samaa mitä muutkin AA-pelit (yksikään case ei tosin tässä etene oikeussaliin asti) ja caset melko toisluokkaisia verrattuna pääsarjan peleihin, mutta yhtäkään huonoa casea ei tästä löydy. Kannattaa tsekata, jos Apollo Justice ei miellyttänyt.

Finished on 29th of June, Steam

Hotline Miami 2 on tuplasti pidempi, innovatiivisempi ja vaikeampi kuin sarjan edeltävä osa. Jos totta puhutaan, pelin kaikki chapterit ovat vaikeampia kuin yksikään ensimmäisen Hotline Miamin tasoista ja saa koko pelin näyttämään helpolta. Tällä kertaa pelattavia hahmoja on enemmän ja tasot huomattavasti monipuolisempia. Juoni tosin oli liiankin sekava omaan makuuni ja paikoitellen yritti aivan liikaa.

Finished on 29th of June, PSX-emulator

Tämä peli on rautaa! Suikoden II:sta kunnianhimoisempaa J-RPG:tä saa hakemalla hakea. Muhkea 108 pelattavan hahmon (joista jokainen on pelattavuudeltaan ja hahmosuunnittelultaan ainutlaatuinen) katras saa jopa Chrono Crossin häpeänurkkaan. Grindaaminen ei ole läheskään niin puuduttavaa kuin J-RPG:ssä yleensä, sillä alikehittyneet hahmot saavat kyllä leveleissä nopeasti kiinni. Luca Blight on parhaimpia ja häijympiä pahiksia ja juoni yhdistelee paikoitellen melko rankkojakin teemoja. Suikoden II:n ehdottomasti hauskin osuus on oman linnakkeen kehittäminen sekä monipuolinen kokkausminipeli ja tästä pelistä ei kyllä muutenkaan lopu tekeminen kesken.

Finished on 17th of May, PSX-emulator

Nämä old school J-RPG:t iskevät kyllä minuun kuin sata salamaa. Chrono Crossissa on peräti 45 pelattavaa hahmoa, jotka kaikki ovat sympaattisia ja monipuolisia pelattavuudeltaan. Itse juoni puolestaan on monimutkaisempi kuin Chrono Triggerissä (siinä missä CT oli aikamatkustelua, CC on matkustelua rinnakkaisulottuvuuksien välillä) ja Yasunori Mitsudan musiikki mieletöntä. Pelattavuus on omaperäistä, mutta paikoitellen liiankin sekavaa, sillä välillä tuli lätkittyä elementtejä miten sattui.

Finished on 26th of April, DS-emulator

Apollo Justice on huomattava askel taaksepäin AA-sarjassa. Itse Apollo on hahmona ihan kiva, mutta Phoenix Wright -trilogian tunnelma on kaukana tästä. Ja onhan se aika julma vitsi, miten Wright on tässä pelissä asianajajan tittelinsä menettänyt sossupummi. Perceive-innovaatio (Apollon kyky bongata todistajien hermostuneisuus) ei ole psyche-lockien tasoa. Kakkos- ja kolmoscaset ovat kakkaa ja viimeinen case kaatuu omaan suuruudenhulluuteensa, eli ironista kyllä, pelin ensimmäinen case on selkeästi tästä se paras. Itse musiikki on erinomaista ja on tälläkin pelillä hetkensä, mutta kokonaisuutena Apollo Justice on todella puuduttava peli.

Finished on 21st of April, DS-emulator

Trials & Tribulations on selkeästi AA-sarjan synkin, hätkähdyttävin ja samalla myös paras osa. Pelattavuus toistaa samaa mitä JFA, mutta itse pelin caset (jotka kaikki ovat loistavia), juoni ja hahmot ovat se varsinainen kohokohta. Kahviaddiktoitunut Godot on sarjan paras syyttäjä. Pelin viimeinen case puolestaan nitoo onnistuneesti yhteen Phoenix Wright -trilogian.

Finished on 18th of April, DS-emulator

Pitkä tauko ensimmäisen Ace Attorney -pelin jälkeen teki kyllä terää, vaikkin JFA onkin trilogian heikoin osa. Pelattavuus esittelee uuden innovaation, psyche-lockit, eli Wright voi ensimmäistä kertaa murtaa todistajien valheita esittelemällä oikean todistusaineiston oikean väitteen kohdalla. Caset vaihtelevat hyvän ja huonon välillä: geneerinen tutorialcase on samaa paskaa mitä ensimmäisen AA:n tutorialcase, mutta eri paketissa, kun taas kolmas case on syystäkin sarjan vihatuin osa. Neljäs ja viimeinen case puolestaan kääntää kaiken päälaelleen ja pelastaa muuten melko keskinkertaisen kokonaisuuden.

Finished on 6th of February, 3DS

Hyvin mahdollisesti paras Pokemon-peli, mitä olen tähän mennessä pelannut. Alkuperäinen Ruby/Sapphire ei pelattavuuden osalta tuonut paljon uutta pöydälle, mutta tämä uusintaversio kyllä paikkaa nekin vanhat haavat mennen tullen. Tällä kertaa pelaaja voi lentää myös manuaalisesti, mikä tuo oman J-RPG:den kaltaisen kosketuksen kokonaisuuteen ja Secret Basen luomista on hiottu entistäkin monipuolisemmaksi. Uusia mega-evoluutioitakin löytyy. Ensimmäistä kertaa myös Deoxysin saa pelattavaksi, ilman minkäänlaista eventiä, mikä on myös plussaa.

Finished on 7th of January, 3DS

Pokemon X/Y on selvästikin fanserviceä vanhan koulukunnan Pokemon-faneille. Mega-evoluutiot ovat toimiva innovaatio, joka tuo taisteluihin lisää strategista ulottuvuutta, vaikkakin Charizard ja Mewtwo steroideilla ei välttämättä kaikkia miellytä. Varsinkin kun sitä kompensoimassa uusien Pokemonien kavalkadi on tällä kertaa suppeampi kuin edellisissä sukupolvissa. Tykkäsin kyllä todella paljon Eurooppa-vaikutteisesta Kalos-regionista, josta löytyy monia tuttuja maamerkkejä, mm. Eiffel-torni. Ja vaikka oikeasti uusia Pokemoneja on varsin vähän, ne korvaavat pelattavuudeltaan ja suunnittelultaan määrän.