Login
Kotimaista elokuvaa aasialaisin maustein
Kahden aivan erilaisen aikakauden ja jopa maan yhdistäminen ei ole ratkaisu, jolle jokainen ohjaaja perustaisi ensimmäisen elokuvansa. Jadesoturissa näin on kuitenkin menetelty tapahtumien sijoittuessa muinaiseen Kiinaan sekä nykyaikaiseen Suomeen. Elokuva pohjautuu kummankin mainitun kansan vanhoihin myytteihin; Kaleva on päässyt edustamaan pohjoista kotimaatamme. Ensimmäisenä suomalaisena elokuvana Kiinassakin levitettäväksi päässyt Jadesoturi on hienoa katsottavaa ja vielä mahtavampaa kuunneltavaa, mutta nerokas idea ei kokonaan pelasta muutamia ilmeneviä huonoja puolia. Esimerkiksi siirtyminen ajasta toiseen on välillä sekavaa ja kytköksetkin paikoitellen tarkoitusperältään epäselviksi jääviä.
Kiinaan mutta myös Japaniin yhdistettävää taistelutyyliäkin on saatu elokuvaan liitettyä taidokkaasti kohtausten ollessa upeita ja sen näköisiä, että ihmiset todella voisivat lentää kuin leijuen toiselle puolelle huonetta. Visuaalinen toteutus on vaikuttavaa jälkeä, mutta hidastetussa kuvassa ilmassa lentävät hopeiset lehdet ja vastaavat esineet tuovat liiankin selkeästi mieleen PlayStation-pelikonsoleille suunnitellun Tekken-sarjan, jossa hahmot potkivat toisiaan hienoissa asuissa, tekevät voltteja ja muutenkin vaikuttaisivat olevan akrobatian ammattilaisia, jotka pystyvät loikkaamaan kymmenen metrin korkeuteen ja pysymään siellä ainakin muutaman vaikuttavan liikesarjan ajan. Ei tämän elokuvan tarinakaan mikään realistinen ole, mutta liika satumaisuus alkoi jo häiritä elokuvanautintoa, vaikka kyseessä on oikeastaan nimenomaan suuria ja mahtavia sankareita sisältävä kertomus todellisen elämän maisemissa.
Liki kahden tunnin pituudestaan huolimatta Jadesoturi etenee välillä tahmeasti, toisinaan liiankin nopeasti. Vaikutelma johtuu osittain juuri kahdessa ajassa tapahtumisesta, sillä jossakin Kiinaan sijoittuvassa osassa saatetaan kuvata pitkä aikaväli samassa ajassa, jossa nykyajan Suomessa tapahtuvassa kohtauksessa käydään yksi keskustelu. Henkilöhahmot ovat onneksi kummassakin ajassa varsin tasaisia ja omaan osaansa loistavasti soveltuvia kokonaisuuksia, ja näyttelijät suoriutuvat hienosti rooleistaan. Kaksi tapahtumarintamaa kuitenkin sekoittui välillä toisiinsa, kun kiinalaishahmo lausuikin suomea ja päinvastoin. Se oli osasyy satunnaiseen sotkuisuuteen, vaikka elokuvan kannalta se vahvisti vaikutelmaa, että kyseessä on yksi tarina kahdessa ajassa - ei kaksi erillistä kertomusta. Paikoitellen tämä yhteen nivominen kielimuuria rikkomalla ei ollut kuitenkaan toteutukseltaankin aina niin luontevaa kuin olisi voinut olla.
Onneksi Kimmo Pohjosen ja Samuli Kosmisen suunnittelema musiikki paikkasi suuresti joitakin vähemmän onnistuneita kohtia. Elokuva oli myös ääninäyttelynsä puolesta mukavaa kuunneltavaa, kun näyttelijät puhuivat suurimmaksi osaksi hyvin selkeästi eivätkä vain mutisseet hihaansa, mikä on yksi suomalaisten elokuvien helmasyntejä. Iikka Hessen leikkauskin oli kehumisenarvoista, unohtamatta upeasti toteutettua kuvausta, joka loisti muutamissa kohdissa hyvinkin vaikuttavana ja jopa vatsanpohjasta sieppaavana.
Kokonaisuudessaan Jadesoturi oli kömmähdyksiensä vuoksi suhteellisen mielenkiintoinen, vaikkei tarina vedonnutkaan juuri minuun. On kuitenkin hienoa huomata, että täällä Suomessakin osataan toteuttaa moniulotteisia ja mielikuvituksella leikitteleviä elokuvia, joissa kyetään hyödyntämään kansanperinnettä. Tällä kerralla lopputulos ei kuitenkaan ollut parhain mahdollinen, vaikka lähtöasetelma oli kiinnostava.
3/10
