Punavangin laulu

Taas valkean vallan aaveet minun eessäni liihoittaa, taas valtavat vapaushaaveet mua lauluhun kiihoittaa.

Mua kutsuu, käskee ja vaatii tuhat tuskaista tunnelmaa. Viha, rakkaus lauseita laatii, oi kuuntele kansa ja maa.

Oi, kuuntele laulua kansain, min sorranta synnyttää, kuin kylmiä kahleitansa punavanki nyt helskyttää.

Ne kahleet, ne painaa ja painaa, vihan uurteet ne otsahan syö. Te näättekö piiskurin siimaa, joka ilmassa viuhuu ja lyö?

Ja te vieraitten maitten veljet, veren ääni se sinnekin soi. Tokko tiedätte kummoiset teljet, on murjuimme ovilla, oi.

Te kuulkaa, kun lauluni helää, punavangin on laulu tää. Niin totta, kuin veljeys elää, pois saatava teljet on nää.