Gears of War Reviews

Kunnollisten toimintapelien teko on vaikeaa suuremmalla mittakaavalla, sillä ihmiset eivät jaksa jauhaa samaa asiaa jatkuvasti. Jos toimintapelissä on tietty kaava, joka toistuu taistelusta toiseen, ei sitä yleensä kovin pitkään pysty pelaamaan. Tämä kaavamaisuus on suurin synti johon Gears Of War (lyh. GoW) sortuu, ja se uhkaa kaataa koko pelin suohon.

Ensimmäinen asia, joka tulee vastaan GoWin maailmaan astuttaessa, on se, että sitä pelatakseen pitää tehdä Windows Live-tili. Tämä oli allekirjoittaneelle uusi kokemus, enhän ollut aiemmin törmännyt peliin joka tällaista vaatisi. Onneksi tajusin, että pelatakseni yksinpeliä minun ei tarvitsisi tehdä varsinaista nettitiliä, vain koneella pyörivä sellainen, joten tämä ei suuremmin haitannut. Moninpeliä en siis aikonut alunperinkään pelata, sillä olen huomannut että kyseinen tapa ei ole "minun juttuni". Ärsyttävää tässä tilihäslingissä tosin on se, että peli vaatii täten toimiakseen erillisen Live-ohjelman, jota ei toimiteta pelin mukana. Muutaman megan lataus ei kauaa kestä, mutta voisi sen silti toimittaa pelissä mukana jos se on pakollinen sen toimivuuden kannalta.

Tämän jälkeen vain alkuvalikkoon, grafiikka-asetukset kohdilleen ja sitten yksinpeli käyntiin keskivaikeudella. Alkuvaikutelmana voin sanoa, että pirun komea peli kyseessä. Vaikka värimaailma näyttääkin typerryttävän harmaalta periaatteessa koko pelin ajan, ovat tekstuurit, efektit ja hahmot aivan helekutin tarkasti animoituja. Animoinnista puheenollen voisin mainita hahmojen liikkeet. Ne vaikuttavat, yllättävää kyllä, realistisilta. Tässä pelissä ei hypitä ympäriinsä Payne-herran tyyliin, vaan korkeintaan loikataan suojaan raskaassa haarniskassa, ja se näyttää niin sulavalta kuin moinen liike painavassa haarniskassa nyt voikaan näyttää. Veritehosteet saavat myös kehuja minulta, sillä vaihteeksi ruudulle lentävät veritahrat jopa näyttävät vereltä, ärsyttävien punaisten pallojen sijaan. Grafiikat ovat siis teknisesti upeita, mutta suunnittelun kannalta niitä olisi pitänyt hieman uusia. Kuten totesin, ovat pitkälti kaikki ympäristöt pelkästään harmaita ja suorastaan tylsännäköisiä pidemmän päälle, joka on tietysti huono asia. Ymmärrän, että tarinan puitteissa tällaiselta maailma todellakin voisi näyttää, mutta se ei tarkoita sitä, että minua pitäisi alistaa moisille näyille tuntikaupalla.

Tosiaankin. Tarina. Onko sellaista? Netistä sain luettua muutamia perusasioita jotka käsittämättömästi tulevat itse pelissä esille vain, jos odottaa alkuvalikossa tekemättä mitään jonkin aikaa, jolloin esiin pomppaa introvideo, jonka olisi mielestäni pitänyt olla heti pelin aloittaessa. Näin sitä eivät useimmat pelaajat näe, enkä minäkään olisi nähnyt ilman internetin ihmemaailmaa. Itse peli alkaa siten, että päähenkilö (jonka nimeä en muista, mutta kutsukaamme häntä Köriläs #1ksi) lojuu vankilasellin pohjalla, kun hänen sotahaarniskaan kääriytynyt kaverinsa, Köriläs #2 tulee pelastamaan hänet vankilasta, joka on ilmeisesti "Locustien" hyökkäyksen alla. Locustit ovat eräänlaisia hirviöitä, jotka ovat ilmeisesti asuneet miljoonia vuosia maan alla ja päättivät hyökätä 15 vuotta ennen pelin tapahtumia ihmisten kimppuun. Tuloksen on raunioitunut ja tuhoutunut maailma, ja ihmiskunta ilmeisesti on tuhonsa partaalla. Moista tietoa ei saa itse pelissä, vaan em. introvideossa. Joka tapauksessa, Köriläs #2 antaa sinulle aseen ja haarniskasi, ja lähdet tappamaan Locusteja hänen kanssaan. Päästyäsi vankilasta alat tekemään tehtäviä, joita saat "päämajasta", missä se nyt lieneekään. Tavoitteenasi on, yllättävää kyllä, tuhota Locustit perinpohjaisesti jonkinlaisen superaseen avulla, jota sitten jahdataankin puolet pelistä. Loppuosa kuluu... en tiedä oikeastaan, en pystynyt seuraamaan tarinaa enää "superaseen" saamisen jälkeen, kun se äityi hieman liian nopeaksi ja asioita ei selitetty oikeastaan yhtään. Pelin kuluessa ryhmääsi liittyy muita kiinnostavia persoonallisuuksia, kuten Musta Köriläs #1 ja Kuumakalleköriläs #1 (jolla on luonnollisesti piikikkäät vaaleat hiukset).

Aseet toimivat Gearsissa vallan mainiosti. Ne näyttävät hienoilta, ja niiden äänet toimivat niin hyvin että ampuessasi haulikolla virtuaalikikkeli kasvaa tuntuvasti puhtaasti äänien munakkuuden takia. Jostakin syystä hyvin innovatiiviseksi kutsuttu moottorisaharynnäkkökivääri (tunnetaan myös nimellä sanahirviö) ei minua innostanut erityisemmin, se tuntui pikemminkin konekivääriltä johon on pultattu pistimen sijasta pyörivä terä. Ryhmätaktiikoita taas GoWissa ei paljoa ole. Voit huudella ryhmällesi yksinkertaisia käskyjä, tyyliin "Tulkaa tänne", "menkää tuonne" sekä ikiklassikko "ampukaa tuonne". Käskyjä voi antaa vain koko ryhmälle, joten minkäänlaisia monimutkaisia, taktisia hyökkäyksiä vihollisia kohti ei voi lähettää. Yleensäkin on parempi antaa tiimitovereiden tehdä mitä tahtovat, sillä heidän tekoälyssään ei ole varsinaisesti valittamista pelimekaniikan kannalta.

Ja voi että se pelimekaniikka on yksitoikkoista. Gears Of War koostuu pitkälti siitä, että sinä juokset ryhmäsi kanssa jonnekin, siellä on vihollisia, menette suojaan, ammutte suojien yli kunnes viholliset kuolevat, ja juoksette seuraavaan vihollispesäkkeeseen tekemään saman asian. Tietysti tätä kaavaa voi muunnella, voit esimerkiksi hyökätä vihollisten kimppuun moottorisahaa heiluttaen, mutta silloin yleensä vain kuolee. Lineaariset putkikentät eivät pahemmin myöskään salli selustaan koukkaamista paitsi joissakin tietyissä tilanteissa, ja silloinkin kaverisi yleensä huutavat sinulle että sinun pitää hyökätä vihollisten kimppuun sivusta. Suojassa lojuminen on toteutettu sinänsä hyvin, että se toimii. Kontrollit sujuvat hyvin koko pelin aikana, ja parhaiten ne toimivat juuri suojassa nököttäessä (mikä on sinänsä ymmärrettävää, sillä GoWissa teet juuri sitä puolet peliajasta). Mutta voi luoja, se käy niin puuduttavaksi. Suurimmassa osassa kentistä on noin 10-20 tulitaistelua, joissa tätä taktiikkaa toistetaan, ja koska muu peli koostuu pitkälti tulitaistelusta toiseen juoksemisesta, tylsistyisi pitkäpinnaisempikin hetken peluun jälkeen. Tämä siis on Gearsin suurin "moka", ja se todellakin nakertaa koko pelin ajan. Ensimmäiset pari tuntia vielä pystyin pelaamaan ilman ongelmia, mutta sen jälkeen aloin vakavasti tylsistyä, ja loppupuolella oli suorastaan tuskallista pelata.

Onhan pelimekaniikassa hieman vaihteluakin tosin. GoWista löytyy nimittäin kaikkien rakastamia tykkipesiä, joista voit ampua kohtijuoksevia vihollisia. Moisia jännityksen huippukohtia löytyy noin yksi per kenttä, ja ne eivät tarjoa mitään uutta verrattuna niihin viiteenmiljoonaan peliin, joissa samanlaista menoa on jo aiemmin tarjottu. Ja eihän tämä voisi olla nykyaikainen toimintapeli ilman kaikkien rakastamia ajoneuvoja. Vaikka niitä onkin vasta yksi (onneksi) on jatko-osaan jo lupailtu niitä lisää. Pakkopullalta tuntuvassa ajo-osuudessa pelaaja joutuu ajamaan moottoritiellä samalla kun hänen kimppuunsa hyökkäävät lentävät Locustit. Ainoa ase autossa on UV-valo, jota käyttääkseen pitää pysäyttää auto ja miehittää tykki. Tämä nerokas suunnitteluratkaisu pakotti minut uusimaan kyseisen ajo-osuuden monia kertoja ennenkuin läpäisin sen, ja hiukseni olivat ymmärrettävästi harventuneet sen jälkeen melkoisesti. Vaihtelun piikkiin voisi myös laittaa ns. pomotaistelut, joissa pelaaja juoksentelee yleensä ympäri areenaa, odottaa että vastustaja menee tiettyyn kohtaan tai levähtää, ja sitten hyökkää pomoa kohti ja aiheuttaa sille vahinkoa. Tämä on mielestäni ainut edes jotenkuten onnistunut yritys vaihteluun koko pelin aikana, joten on surullista, että näitä taisteluita tulee vain muutama koko pelissä.

Hoidan nyt nämä ei-niin-kiinnostavat alueet pois alta vielä lopuksi. Musiikki on Gearsissa sellaista, että se kuulostaa tulleen Hans Zimmerin päästä herran ollessa krapulapäissään. Pauhaavaa ja hyvin epäharmonista sekasortoa, joka tylsistyttää tunnissa pelaajan kuin pelaajan. Dialogikin on pitkälti sitä, että päähahmot heiluttelevat fallisia pyssyköitään huudellessaan ovelia voitonhuutojaan tyyliin "Fuck yeah!" testosteronitäyteisillä ääninäyttelijöillään. Tarinankuljetus, kuten jo aiemmin mainitsin, on varsin nopeatempoista, yksittäisillä lauseilla tapahtuvaa huutelua, josta saa selvää noin puolesta.

Gears Of War on jonkinlainen eriskummallinen pitkitetty grafiikkademo, jossa yhtä asiaa saa jauhaa niin pitkälle kuin jaksaa, eikä vaihtoehtoja ole kuin yksi - Mass Effectin ostaminen.

Hyvää:
- Grafiikkojen yksityiskohtaisuus
- Kiinnostava aluksi
- Pomotaistelut
- Aseet
- Kontrollit

Huonoa:
- Pelimekaniikan yksitoikkoisuus
- Musiikki
- Tarina
- Värimaailma
- Windows Live
- Ajeluosuus
- Se pelimekaniikka. Voi, se pelimekaniikka.